Testipenkissä: LTD Elite ST-1

ESP/LTD-tuoteperhe elää vuonna 2013 murroksessa, koska ESP on päättänyt jakaa eri sarjansa uudelleen.

Tulevaisuudessa ESP tulee esiintymään brändinä ainoastaan japanilaisen ESP Custom Shop -soittimissa. ESP:n Standard-sarjan soittimille on luotu uusi brändi: E-II.

Uusi on myös LTD:n japanilainen Elite-sarja, joka on suunniteltu edustamaan LTD-soittimien absoluutista parhaimmistoa.

Saimme testiin uunituoreen LTD Elite ST-1 -kitaran. Malli on saatavilla kahtena versiona, joko palisanteriotelaudalla ja EMG-mikrofoneilla varustettuna (LTD Elite ST-1/R EMG) tai – testikitaran lailla – vaahteraotelaudallisena ja Seymour Duncan -mikeillä (LTD Elite ST-1/M).

****

Upouusi LTD Elite ST-1/M (1.387 €) on kyllä häkellyttävän upea kitara, jossa yhdistyvät ajaton kauneus ja huipputrimmatun soittimen ominaisuudet herkullisella tavalla.

Tätä mallia saa kahdella eri värillä – sininen Aqua Marine tai testisoittimen See-Through Black Cherry – kun taas EMG-version viimeistely on läpikuultava See-Through Black.

Elite ST-1:n perusainekset ovat hyvinkin perinteiset: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, ja kitaran runko on leppää.

Kaulaliitos taas on veistetty perinteistä katsoen huomattavasti sulavampaan muotoon.

Rungon etupuolella komeilee quilt-kuvioisella loimuvaahteraviilulla päällystetty vaahterakansi.

Kannen reunat on jätetty taidokkaasti värjäämättä, mistä syntyy kaunis ”reunalistoitus” (engl. fake binding).

ST-1:n vaahteraotelautaan on asennettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen, samoin kuin kaulan viimeistely, jossa mattapintainen kaulan takaosa yhdistyy kiiltävään lakkaukseen otelaudassa.

Myös metalliosien sarakkeella LTD Elitessä luotetaan ainoastaan vankkaan laatuun.

Kromatut virittimet tulevat Gotohin japanilaisesta tuotannosta.

Kitaran Floyd Rose -vibratalla on se aito, saksalaisen Schallerin valmistama teräksinen Floyd Rose Original -malli.

Tältä näyttää huolellisesti asennettu lukkosatula.

Lavanpuoleinen palkki vetää kielet oikeassa kulmassa satulan yli, minkä ansiosta soittimen vire ei muutu lukkojen avaamisessa tai sulkemisessa.

LTD Elite ST-1/M -mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanin valikoimasta:

Kaula- ja keskimikki ovat STK-S4-mallia, joissa kaksi päällekkäistä kelaa pitävät hurinan loitolla. Tallamikki taas on Duncanin loistava, hieman vintagea tuhdimpi Custom-malli (SH-11).

Kaularaudan säätö hoidetaan ST-1:ssä kätevästi kääntämällä kaulamikrofonin ja viimeisen nauhan välistä pyörää.

ST-1:n kytkentä koostuu viisiasentoisesta mikkivalitsimesta, sekä master volume ja master tone -säätimistä.

Lähtöjakki on asennettu rungon reunaan niin, että johto voidaan viedä luontevasti soittimen ja hihnan välistä eteenpäin vahvistimeen.

LTD Elite -sarjan soittimissa laadukas laukku kuuluu hintaan!

****

LTD:n spekseissä lukee kaulaprofiilin kohdalla ”ohut U-profiili”, ja jotenkin tämä kuvaus tuo minulle mieleen 1990-luvun karseita, kättä väsyttäviä ”vauhtikauloja”. Mutta ei ole syytä paniikkiin, sillä Elite ST-1:n kaula tarjoaa riittävästi ”lihaa” mukavaa soittotuntumaa ja hyvää sustainea varten! Itse käyttäisin mieluummin ilmaisun ”keskivahva D-profiili” tämän kaulan kuvaamiseen.

Testikitara oli erinomaisessa trimmissä ja erittäin helpposoittoinen. Akustisesti LTD ST-1 soi kauniisti ja täysin rämisemättä, vaikka kielet oli säädetty hyvin matalalle (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm). Paksut ja korkeat jumbo-nauhat luovat nopean soittoalustan, jossa kielten venyttäminen sujuu kuin tanssi.

Halpa – tai huonosti asennettu – Floikka voi helposti pilata kitaran soundin, ja tehdä virittämisestä suoranaista helvettiä.

Laadukas LTD Elite ei tunne tällaisia ongelmia lainkaan, sillä se on varustettu laatuosilla ja rakennettu japanilaisella pikkutarkkuudella. Kitara soi eloisasti ja pitkään, ja sen jouhevasti toimiva vibrato pitää vireen esimerkillisesti rankasta kammen käytöstä huolimatta.

ST-1:n kaunis akustinen ääni säilyy hyvin puhtaan vahvistinkanavan läpi soitettuna (liikkeelle lähdetään kaulamikrofonista):

Särökäytössä Elite ST-1:n hurisemattomat stack coil -mikrofonit ovat huima etu, jos vertaa niihin perinteisten yksikelaisten toimintaa. Erinomaisista Seymour Duncan etu- ja keskimikrofoneista lähtee aito, tuore Strato-tyylinen sointi, mutta täysin häiriöäänistä vapaana.

Custom-humbuckerin valinta viisiasentoisella kytkimellä taas polkaise kitaran turboa päälle, ja meno vaan kuin paranee:

ESP:n brändien uudelleen strukturoiminen voi olla ensialkuun kitaristeille hieman hämäävää, mutta yksi asia tuli tässä testissä hyvinkin selvää:

LTD Elite ST-1 on yksi parhaimmista Superstrat-tyylisistä kitaroista, joilla minulla oli koskaan iloa soittaa. Tämä LTD on selvästi pro-luokan soitin erinomaisella soittotuntumalla ja laadukkaalla äänellä.

Elite-sarjaan myötä LTD tarjoaa japanilaista huippulaatua reiluun hintaan.

Tämän biisin viisi kitararaitaa on kaikki soitettu LTD Elite ST-1:llä:

****

LTD Elite ST-1/M

1.387 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soittotuntuma

+ Floyd Rose -tallan toiminta

+ soundi

+ kova laukku kuuluu hintaan

****

24/05/2013 1

Huomenna: LTD Elite ST-1

****

23/05/2013 0

Jeff Loomis meet and greet @ Sound-Shop.fi

Today shredder-par-excellence Jeff Loomis took time out before his Helsinki gig to meet fans and sign autographs at Helsinki’s Sound-Shop store.

Jeff even signed one of Sound-Shop’s Schecter Jeff Loomis Signature models.

05/11/2012 1

Schecter Synyster Gates Custom englantilaisessa You Tube -videossa

Schecter Synyster Gates Custom @ Soundtools

13/08/2012 0

Review: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD

****

ESP Guitars offer plenty of different guitar models for the modern Wunder-widdler. The most classic of these is probably the Horizon – a typical Superstr*t featuring two humbuckers and a Floyd Rose -bridge.

Kitarablogi.com selected two Horizons for this review:

The LTD MH-330FR, which comes with two active ESP-pickups…

…as well as the pukka ESP Horizon FR-II SD equipped with a pair of Seymour Duncans.

****

The LTD MH-330FR (current price in Finland: 489 €) is a sleek and stylish piece of work, with the Electric Blue finish adding its own bit of panache.

The same cool finish is also applied to the maple neck and the back of the mahogany body.

All of the MH-330FR’s hardware comes in black nickel, which shines in a smoky, dark-greyish way.

The capsuled Gotoh-style tuners are of decent quality. A volute strengthens the area underneath the top nut to prevent breakages.

A beautiful piece of rosewood has been chosen for the LTD’s bound fretboard, which sports stylish inlays, as well as 24 nicely finished jumbo-sized frets.

The chamfered neck joint makes reaching the dusty end more comfortable, compared to a standard old-school bolt-on joint.

The MH-330FR’s active ESP-pickups look rather similar to EMG-units.

The controls comprise a master volume and a master tone, with a three-way blade switch for pickup selection.

A nice touch: The battery compartment lid is fastened with machine screws, which grip into metal inlets. This is a much better way of doing this than using plain wood screws.

The clean workmanship is carried over into the electronics cavity also, with graphite paint and aluminium foil taking care of shielding against interference.

The LTD’n Floyd Rose Special –vibrato is a decent-quality, less expensive licensed Floyd Rose, manufactured in South Korea. The most important difference between the Special and the full-blown versions lie in the cast bridge saddles and vibrato block. The Floyd Rose Original is equipped with steel saddles and a brass vibrato block.

Another nifty feature: Two openings in the MH-330FR’s spring cover allow you to adjust spring tension without having to remove the cover!

****

ESP’s Horizon FR-II (current price in Finland: 1.929 €) is a fine example of top-quality, Japanese workmanship. This model is part of the company’s high-quality Standard-range, and it is built with a through-neck.

The body is made up from two mahogany wings on the back, and topped off with a gorgeous flame maple top on its front side.

Depending on the finish, the Horizon FR-II either comes with black nickel hardware, or, as is the case with our Dark Brown Sunburst –finished test sample, with chrome hardware.

The tuners are genuine Gotohs.

The workmanship displayed on the LTD-Horizon was already on a high level, but the ESP-Horizon leaves you in no doubt that it is a pro-quality instrument: The smooth ebony board sports 24 jumbo frets, which have been finished carefully to give you the smoothest ride possible.

A very smooth neck-joint, indeed…

The ESP Horizon FR-II is also available with active EMG-units, but our review guitar is the SD-version, which has a Seymour Duncan ’59-model mounted in the neck position, with a JB-model near the bridge (JB = Jeff Beck).

The master volume is equipped with a nifty, spring-loaded push/push-switch. The up-position splits the Horizon’s humbuckers for singlecoil-type tones.

Outstanding workmanship coupled with quality parts – the mark of a top-class instrument.

Here we’ve got the real deal: A Schaller-made Floyd Rose Original –vibrato with steel saddles and a brass block.

The ESP Horizon comes with its own case.

****

The specifications read ”Thin U Neck Contour”, and I was a bit worried the neck might feel a little unsubstantial and 1980s-style flat. But I needn’t have worried: The LTD’s neck profile is a slim D, which still gives you plenty of flesh for easy playing and good sustain.

The MH-300FR’s Floyd itself works nicely, although I experienced some annoying trouble with the vibrato bar. I couldn’t get the damn thing to stay attached firmly to the vibrato. In use the threaded collar would work loose, causing the bar to start flapping around instead of staying put. Let’s hope this isn’t an endemic problem, but rather a one-off glitch on the review guitar’s Floyd.

Soundwise the LTD MH-300FR is a typical active electric guitar, with a very open and linear tone. Especially the mid-range stays much cleaner and more transparent than on most passive, humbucker-equipped guitars.

Here are two examples (both starting with the neck humbucker):

LTD MH-330FR – clean

LTD MH-330FR – crunch

****

The ESP Horizon FR-II is very light and plays like a dream. The neck profile is a tad flatter than that used on the LTD, but still steers well clear of uninspiring flatness.

The fantastic fretwork and flat fingerboard camber result in a fast and extremely smooth playing feel – perfect for large bends.

The Floyd Rose Original is still the number one locking vibrato in my opinion, and it works just as it should on the ESP.

The Horizon FR-II sounds warmer and more organic, when compared to its less expensive LTD-brethren. The sound might be too warm for some Thrash Metal guitarists, but overall its earthy quality seems much more versatile to me.

Splitting the humbuckers gives you three more colours to work with, further broadening the ESP’s palette.

The example tracks both start with split humbucker (neck – both – bridge) before continuing with the full settings in the same order (neck – both – bridge):

ESP Horizon FR-II – clean

ESP Horizon FR-II – crunch

****

This review left me in no doubt as to ESP’s guitar-making kudos – these are fine instruments.

The mid-price LTD MH-330FR is a serious guitar, with just the right active tones to satisfy the Hard Rock and Metal posse.

ESP’s Horizon FR-II is a top-drawer guitar for the virtuoso guitarist.

ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – the audio track from the video

****

ESP ja LTD –electric guitars

Finnish distributor: Musamaailma

****

LTD MH-330FR

489 €

Pros:

+ bang-for-the-buck

+ workmanship

+ playability

+ active pickups/sound

+ Floyd Rose -vibrato

Cons:

– loose wang bar on our review sample

****

ESP Horizon FR-II Seymour Duncan

1.929 €

Pros:

+ top-quality Japanese instrument

+ workmanship

+ playability

+ coil-split

+ sound

+ Floyd Rose Original -vibrato

****

23/07/2012 1

Testipenkissä: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD

****

ESP:llä on valikoimassaan monta kitaravirtuoosille suunnattua mallia. Ehkä klassisin niistä on Horizon – tyylipuhdas Superstrato, jolla on kaksi humbuckeria sekä Floyd Rose -lukkovibra.

Poimimme testiin kaksi Horizon-mallia:

aktiivisilla ESP-mikeillä varustettu LTD MH-330FR…

…sekä pramea ESP Horizon FR-II SD Seymour Duncan -humbuckereilla.

****

LTD MH-330FR (489 €) varsin näyttävä ja virtaviivainen kitara, ja testisoittimen Electric Blue -metalliväritys korostaa tätä sopivasti.

Sama kiiltävä lakkaus ulottuu myös soittimen vaahterakaulaan ja mahonkirungon selkäpuoleen.

MH-330FR:n metalliosat on pinnoitettu ”mustalla” nikkelillä.

Suljetut, Gotoh-tyyliset ESP-virittimet ovat hyvin asiallista laatua. Volute-paksunnos lujittaa lavan ja kaulan liitoskohtaa.

Kaunis palisanteriotelauta, valkoinen reunalistoitus, tyylikkäät otemerkit, sekä 24 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat runsaasti iloa sekä silmille että sormille.

Viistotun reunan ansiosta pääsy ylimpiin nauhoihin tuntuu LTD:ssä perinteistä ruuviliitosta mukavammalta.

MH-330FR:een on valittu mikrofoneiksi kaksi aktiivista ESP-humbuckeria.

Säädinosasto tarjoaa master volumen ja master tonen, sekä kolmiasentoisen, Fender-tyylisen kytkimen.

Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla ja runkoon upotetuilla kierreholkeilla, mikä on paljon parempi ratkaisu kuin tavalliset puuruuvit.

Siisti työnjälki jatkuu myös elektroniikkalokerossa, joka on häiriösuojattu grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuortuilla kannella.

LTD:n Floyd Rose Special -vibra on perushyvä, edullisempi lisenssi-Floikka, joka on valmistettu Etelä-Koreassa. Tärkein ero kalliimpaan Floyd Rose Original -tallaan nähden ovat sinkkiseoksesta valetut tallapalat ja vibrablokki. Original-mallissa käytetään teräksestä valmistettuja tallapaloja, sekä messinkiblokkia.

MH-330FR:ssä voi säätää jousien vetoa kätevästi jousilokeroa avaamatta!

****

ESP:n Horizon FR-II (1.929 €) edustaa firman tinkimätöntä japanilaista soitinrakennustaitoa. Malli kuuluu ESP:n laadukkaaseen Standard-sarjaan, ja se on rakennettu rungon läpi menevällä vaahterakaulalla.

Rungon takaosa on veistetty mahongista, ja sen kansi on huippulaadukasta loimuvaahteraa.

Väristä riippuen Horizon FR-II -kitara on tarjolla joko ”mustalla” nikkelillä päällysttyillä metalliosilla tai – niin kuin Dark Brown Sunburst -värisen testisoittimen tapauksessa – kromatuilla osilla.

Suljetut virittimet tulevat Gotohin mallistosta.

LTD:n työnjälki oli jo todella hyvällä mallilla, mutta ESP:n Horizon tekee hyvin selväksi, että tässä on selvästi kyse pro-luokan soittimesta: erittäin sileään eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa, jotka on viimeistelty huolellisesti tarkaksi ja liukkaaksi soittoalustaksi.

Kaulan ja rungon liitoskohta on varsin sulava.

ESP Horizon FR-II -mallin saa myös aktiivisella EMG-mikityksellä, mutta testisoitin on kitaran SD-versio, johon on asennettu kaulamikrofoniksi Seymour Duncanin ’59-malli ja tallahumbuckeriksi saman valmistajan JB-malli (JB = Jeff Beck).

Master volume -potikaan on lisätty jousella varustettu push/push-painokytkin. Yläasennossa kytkin puolittaa Horizonin mikrofoneja.

Erittäin siistiä työtä ja laadukkaat komponentit – tästä tunnistaa laatusoittimen.

Tämä Floikka on Schallerin valmistama Floyd Rose Original -vibratalla terästallapaloilla ja messinkiblokilla.

ESP Horizonin hintaan kuuluu luonnollisesti myös laadukas kova laukku.

****

LTD MH-300FR on painonsa suhteen mukavasti keskiluokkaa, ja se tasapainoituu nätisti soitettaessa.

Spekseissä lukee ”Thin U Neck Contour”, ja olin hieman huolissani, että kyseessä olisi 1980-luvun litteä ja matala kaula. Onneksi LTD:n kaulaprofiili osoittautui oikein mukavaksi. Luonnehtisin sitä hoikaksi, muttei luisen laihaksi D-profiiliksi.

MH-300FR:n Floikka toimii sinänsä vallan mainiosti, paitsi että minulla oli pieniä vaikeuksia kammen kiinnityksen kanssa. Ajatus on tunnetusti, että kampi ruuvataan tallaan kierrekauluksen avulla. Kammen on sitten tarkoitus kääntyä soiton aikana jouhevasti pois tieltä ja sitten takaisin käyttöön, ilman että edestakaisin-liike aiheuttaa kiinnityskauluksen löystymistä. Valitettavasti tämä ei toteutunut testiyksilöllä niin kuin oli ajateltu, vaan kammen liikkuminen löysäsi kaulusta vähitellen soiton aikana. Tämän seurauksena kampi alkoi roikkua löysästi vibrasta ja Floikka sai hieman epätarkan tuntuman. Toivottavasti kyse on todellakin vain harmillisesta yksilöviasta, koska vibran toiminnassa sinänsä ei ollut mitään moitittavaa.

Soundiltaan LTD MH-300FR on – tyypillisenä aktiivisena sähkökitarana – erittäin tasaisesti ja avoimesti soiva soitin. Etenkin alhaisempi keskialue on huomattavasti ”siistimpi” tai lineaarisempi kuin monilla passivisilla humbuckereilla varustetuilla kitaroilla.

Esimerkkipätkät alkavat aina kaulahumbuckerista:

LTD MH-330FR – puhdas

LTD MH-330FR – säröllä

****

ESP Horizon FR-II on mukavan kevyt kitara erittäin hienolla soittotuntumalla. Kaulaprofiili on aavistuksen verran matalampi kuin edullisessa LTD-mallissa, mutta ei missään nimessä liian ohut mukavaan soittoon.

Esimerkkillisen nauhatyön ansiosta hyvin loivalla kaarevuudella toteutettu otelauta mahdollistaa hyvin vaivattommat venytykset.

Floyd Rose Original on yhä kiistämättä lukkovibrojen ykkönen, joka toimii testikitarassa erittäin jouhevalla ja varmalla otteella.

ESP Horizon FR-II:n soinnissa on enemmän lämpöä kuin LTD-sisarmallissa, selkeästi tiheämmän keskialueen ansiosta. Joillekin Thrash Metal -kitaristeille tällainen karakteeri voi olla jo liiankin täyteläinen, mutta yleisesti ottaen ESP:n juureva soundi on mielestäni hyvin herkullinen ja monipuolinen.

Mikrofonien puolitus antaa Horizonille vielä lisää värejä, joilla kitarasankari voi maalata haluamaansa soundimaailmaa.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetuilla humbuckereilla (kaula – molemmat – talla), minkä jälkeen soitan samat kuviot täysillä mikrofoneilla samassa järjestyksessä:

ESP Horizon FR-II – puhdas

ESP Horizon FR-II – säröllä

****

Tämän testin perusteella voi vain todeta, että ESP:llä on kitaranteko mallikkaasti hallussaan.

LTD-alamerkin MH-330FR on vakavasti otettava, mainio aktiivinen soitin, joka tarjoaa rutkasti vastinetta rahalle. Erittäin kätevä työkalu siis…

ESP Horizon FR-II taas on loistokitara laatutietoiselle – virtuoosikitara vailla kompromissejä.

ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – videon audioraita

****

ESP ja LTD -sähkökitarat

Maahantuoja: Musamaailma

****

LTD MH-330FR

489 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ aktiiviset mikrofonit

+ Floyd Rose -vibra

Miinukset:

– testisoittimen vibrakammen kiinnitys

****

ESP Horizon FR-II Seymour Duncan

1.929 €

Plussat:

+ japanilainen laatusoitin

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ mikrofonien puolitus

+ soundi

+ Floyd Rose Original -vibra

****

27/06/2012 0

Kitaraporno: Kramer Pacer Custom II – 1980-luvun Superstr*to

Kramer Pacer on hyvä esimerkki 1980-luvun syntyneestä Superstr*to kitaralajista, ja sillä on kaikki tyypilliset perusominaisuudet:

Stratocaster-tyylinen runko, Gibson Explorerista lainattu lätkämailan muotoinen lapa, tallahumbuckeri, sekä Floyd Rose -vibra.

VintageKramer-sivuston mukaan tämä Pacer Custom II on American-sarjan kitara vuosilta ’87 –’89.

Alun perin (1970-luvun loppupuolella) Kramer-kitaroiden erikoisuus oli alumiinista tehty kaula. 1980-luvun loppupuolella firma oli siirtynyt kuitenkin takaisin perinteisiin puukauloihin. Kaulat ja rungot ostettiin yhteistyökumppaneilta – Pacer Custom II:n tapauksessa Japanista ESP:n tehtaalta – mutta soittimet koottiin USAssa käyttäen firman omaa elektroniikkaa sekä aitoja Floyd Roseja.

Sulava runko on tässä kitarassa poppelista, kaula vaahterasta ja otelauta palisanterista.

Tässä versiossa lapa on Kramerin teräväkärkinen malli. Palkkimainen alasvedin pitää kielet tiukasti lukkosatulaa vasten.

Paksut nauhat ja loiva otelauta kuuluvat nekin Superstr*toon – silloisen sankarikitaristin työkaluun.

Kaula on rakennettu kolmesta pitkästä vaahterapalasta…

…ja se liitetty runkoon perinteisellä tavalla ruuvaamalla.

Vaikka Floikalla varustetussa kitarassa lavan virittimet käytetään ani harvoin, ovat nekin Pacer Custom II:ssa aitoa laatutavaraa saksalaisvalmistajalta Schaller. USA-Floydin kuusiokoloavaimet on hyvä pitää aina mukanaan, sillä ilman niitä kielten vaihtaminen ei onnistuu.

Custom II:ssa on kaksi yksikelaista mikrofonia sekä yksi humbucker tallan lähellä.

Säätimet toimivat kuten normi-Stratossa – master volume, kaulan tone ja keskimikrofonin tone-säädin. Minikytkimellä saadaan kolme erilaista kytkentävaihtoehtoa tallamikrofonista: perinteinen humbucker (sarjakytkentä), yksikelainen (vain tallan puoleinen kela) sekä kirkkaampi humbucker (rinnakkaiskytkentä).

Tällaisia soundeja saa vintage-Kramerista:

Kramer Pacer Custom II – puhdas

Kramer Pacer Custom II – särö

****

Tämä kitara on mukavan kevyt soitin. Kaulan profiili on silloiselle vauhtikitaralle tyypillinen hyvin laakea ”D” – mikä on minulle hieman liian ohut ja leveä – mutta tämä Pacer on loistavassa trimmissä. Kramer Pacer Custom II on vanha laatukitara – ulkonäkö voi olla hieman vanhentunut, mutta sen soitettavuus ja soundi ovat vielä täysin ajankohtaiset.

****

Kiitos Tommi Posalle, jolle tämä Kramer kuuluu!

23/02/2012 0

Kielten vaihtaminen – Floyd Rose -vibralla varustettu kitara

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Tärkeintä ovat kuitenkin oikeankokoiset kuusiokoloavaimet. Muista, että amerikkalaisissa Floyd Rose -vibroissa käytetään lähes aina tuumakokoja, kun taas monissa lisenssiversioissa (Schaller tai Gotoh) tarvitaan metrisiä avaimia. Älä koskaan käytä metrisiä avaimia tuumakokoisissa pulteissa (tai toisinpäin), rikot muuten pulttin ja/tai avaimen!

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.

****

Koska tuplalukittu vibrasysteemi on tarkassa balanssissa kelluva viritelmä, suosittelisin kielten vaihtaminen peräkkäin, yksi kerrallaan. Aloitan ala-E:llä ja jatkan sieltä ylöspäin.

Koko kielisatsin poistaminen aiheuttaa sen, että vibrajouset vetävät systeemin voimakkaasti runkoa vasten, ja tästä syntyvät nopeasti rumia painautumia. Tämän lisäksi tallan veitsenterät voivat silloin hypätä ulos säätöholkkien urista, ja tallan saaminen takaisin paikoilleen on vaikeampi kuin uskoisi.

Jos kuitenkin pitää poistaa kaikki kielet – esimerkiksi otelaudan puhdistamista varten – laita rungon ja vibraton väliin sopivan paksuista palaa korkkia, solukumia tai puuta ennen kuin poistat kielet. Suojaus pitää tallan oikeassa asennossa. Ei kannata tunkea suojausta kuitenkin liian syvälle, muuten hienovirittimien lehtijouset lukitusruuvien alla (katso hienovirittimien lähikuva) voivat taipua.

****

Tältä aloitetaan – lukittu satula.

Kieliparin lukkoa avataan oikeankokoisella avaimella.

Poista (ja säilytä) huolellisesti lukon ja ruuvin.

Hyvin asennetussa Floikka-satulassa kielet makaavat koko pituudellaan satulan pinnan päällä.

Joissakin edullisissa kitaroissa kielet jäävät hieman satula yläpuolella. Se ei ole iso ongelma, mutta satulan lukitseminen aiheuttaa silloin vireen nousemista.

****

Kielen pitää olla täysin löysänä.

****

Tältä Floikan talla näyttää. Kielet on lukittu omaan satulaansa pitkillä mustilla lukituspulteilla, jotka pilkistävät ulos hienoviritysruuvien alta tallan takaosasta.

Eri Floyd Rose -versioissa viritysruuvien sijainti voi olla hieman erilainen, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama.

Avaa lukitusta käyttämällä oikeankokoista kuusiokoloavainta. Lukitusta täytyy avata vain sen verran, että vanhan kielen saa pois ja tuoreen sen tilalle.

Vanha kieli nostetaan pois satulasta.

****

Tuoreen kielen laittaminen alkaa vibratallan päästä.

Ensin täytyy leikata pois kielen ball-end-rengas (varo silmiäsi), minkä jälkeen kieli työnnetään niin syvälle tallapalaan kuin mahdollista, ja lopuksi lukitaan sitä paikoilleen lukituspultilla.

Varmista, että hienoviritysruuvit on säädetty puoleenväliin. Näin sinulla jää riittävästi pelivaraa virittämiseen.

****

Kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

****

Ennen kuin lukitset satulaa, kielet täytyy venyttää. Ensin viritetään, sitten venytetään…kuuden-kahdeksannen kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.

Pidä venymisen ajaksi kielet alaspainettua ensimmäisen tai toisen nauhan kohdalla, ettei ne hyppii ulos satulasta.

Kun viritys pitää ja talla on oikeassa asennossa – tallan pohjalevy on paralleeli rungon pinnan kanssa – voi satulaa lukita.

Jos tallan tasapaino on häiritty, esimerkiksi eripaksuisen kielensatsin takia, täytyy ennen satulan lukitsemiseta säätää vibran jousia uudelleen. Vibrakolon jousipidikkeen asentoa säädetään uusiksi haluttuun suuntaan ristipääruuvarilla.

Eteneminen pienissä erissä on suositeltava, äläkä unohda jokaisen etapin jälkeen virittää kitaraa uudelleen.

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Valitettavasti intonaation säätäminen Floyd Rose -talloissa on hieman työläs homma. Kieli täyttyy löysätä taas kokonaan – siis satulalukko auki. Suoraan kielen alla, tallapalan edessä on pikkuinen kuusiokoloruuvi, joka pitää satulan paikoilleen. Avaa ruuvia ja työnnä satulan haluttuun paikkaan. Laita ruuvi kiinni, viritä uudestaan ja tarkista intonaatio uudelleen.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin.

Floikassa on muuten kolme kierteellä varustettua reikkää jokaista intonaatioruuvia kohden. Jos yhdeltä paikalta säätövaraa loppuu, voi siirtää ruuvin parempaan paikkaan.

***

Kuvattu 1980-luvun Kramer Pacer Custom II oli lainassa Tommi Posalta – kiitos!

14/02/2012 0

Changing strings – Floyd Rose -equipped guitars

Photos: Miloš Berka

****

Here’s what you need:

A pack of strings, a wire cutter, a tuner and a guitar lead. A cheap plastic crank speeds up the whole process of string winding.

Most important of all are allen/hex keys in the correct sizes. Note that US-made Floyds tend to use imperial (inch-sized) keys, while most licensed vibratos (for example Schaller and Gotoh) use metric (millimetre) keys. Never, I repeat, never use the wrong type of hex key, as it will ruin the bolts in no time!

A metal ruler comes in handy for measuring the action at the 12th fret before you start. If you take down these measurements it will be easy to readjust your guitar’s action, should the need arise, due to the new string set differing in gauge compared to the old set.

****

Because a double-locking vibrato is such a finely balanced affair, I’d recommend changing strings one at a time – starting with the low E-string and working my way up to the high e.

Taking all strings off at once will push bridge’s locking screws into the face of the guitar, leaving nasty marks. Furthermore removing the string-pull completely may cause the bridge plate’s knife-edges to jump out of their grooves in the height-adjusting posts, and getting the bridge back in place without damage is a nightmare.

If you need to remove all strings – for example to clean and oil the fingerboard – keep the vibrato in place by placing a suitably sized cushion/protector (cork, wood, stiff foam) between the locking screws and the body face before you slacken the strings. Don’t push the cushion in too deep or you might bend the steel leaf springs, which counterbalance the fine-tuners (look at the fine-tuner picture further down).

****

We start here, at the locked top nut.

Open the string lock using the correct hex key.

Remove the lock and bolt and put both away safely.

A well-installed Floyd Rose nut should look like this: The strings rest firmly against the whole surface of the metal top nut.

On some cheaper guitars the part of the string that’s facing the tuners may be lifting off slightly. Per se this is not a real problem, you only have to factor in that the string’s pitch will rise noticeably when you tighten the lock.

****

Slacken the string completely.

****

This is what the bridge looks like. The strings are locked in their respective bridge saddles with the long bolts protruding at the back of the bridge.

Different versions can have the fine-tuners – the knurled, upward-facing screws – in a slightly different position, but the principle is the same cross the board.

Open the string lock using the correct hex key. All you need is a gap wide enough for the old string to come out and the fresh string to go in.

Remove the old string.

****

Putting a new string on starts at the bridge on Floyd Rose -equipped guitars.

Snip the ball-end off (mind your eyes), then insert the string as deep as it will go into the bridge saddle and lock it in place (in the reverse process of the removal).

Make sure to set the fine-tuner to about halfway. This will give you enough leeway for tuning.

****

Insert the string…

…pull it around the post…

…and lock the string in by pulling it up away from the body.

****

Keep the string pressed downwards, while you’re turning the crank. Each new winding should pass under the one before it.

****

I’d recommend cutting off the surplus string in close proximity to the tuning post. Then I bend the stub down towards the headstock face. Be careful, a cut off string is very sharp!

****

Before you lock the top nut it is vital to thoroughly stretch the string. It works like this: First you tune to pitch using the tuner on the headstock, then you stretch each string, and retune again. Once you’ve repeated this process six to eight times, you should be ready to go.

Your fretting hand should hold down the string you’re stretching at the first or second fret to keep the string from jumping out of the top nut.

When the tuning is settled and the vibrato is in the right position – meaning its baseplate is parallel to the body – you can lock the top nut.

If the vibrato’s equilibrium has been upset by changing the string gauges you will have to readjust the vibrato springs (in the back compartment) by moving the spring claw with a Phillips-head screwdriver.

Move the spring claw in small increments, then retune the guitar and check if the vibrato is now parallel with the body’s top. Repeat this if necessary.

****

The last stage should be checking and resetting the guitar’s intonation. Always check your intonation with the guitar in playing position, by comparing the correctly tuned open string (or its 12th fret harmonic) to the fretted pitch at the 12th fret.

Sadly, intonation adjustment on Floyds is a pain in the proverbial: You have to completely loosen the string, open the small hex bolt that locks the saddle’s intonation (directly underneath the string), and then push the saddle manually to the desired new position. Then you lock the saddle in its new position using the correct hex key, retune and check again for correct intonation.

If the fretted note is flat (its pitch too low), you need to adjust the bridge saddle closer to the bridge pickup.

If the fretted note is sharp (its pitch too high), you need to adjust the bridge saddle further away from the bridge pickup.

Note that the bridge plate has three tapped holes for each intonation bolt. If you run out of space you have to completely remove the bolt and move it to a hole that will work with the saddle’s new position.

***

Thanks to Tommi Posa for the loan of his vintage 80s Kramer Pacer Custom II!

10/02/2012 0

Uusi sarja Jacksonilta: X-Series

Uudessa, keskihintaisessa X-Series-mallistossa on 12 eri kitaramallia – Dinkyltä Randy Rhoadsiin.

Rungot veistetään lehmuksesta, ja joissakin malleissa on loimuvaahteravaneri.

Otelautojen muuttuva radius/kaarevuus (compound radius) takaa sen, että sointujen soittaminen on yhtä helppoa kuin nopea sooloilu.

Kiinteät tallat tulevat Tone Prosilta, kun taas lukkovibrat ovat aidot Floyd Roset.

Lisätietoa löytyy TÄÄLTÄ.

27/10/2011 0