Posts tagged ‘Fuzz’

29/08/2018

Särön sävyt: Fuzz, Overdrive & Distortion – nyt Rockway-blogissa

Säröpedaalien katsaus on nyt luettavissa Rockwayn blogissa.

Fuzz-osio

Overdrive-osio

Distortion-osio

27/05/2018

Fuzz Guitar Show 2018 – pictures are online now!

This year’s Finnish contingent at the Fuzz Guitar Show consisted of:

• Saku Vuori’s Vuorensaku Guitars.

Taisto Guitars – demoed here by Finnish guitarist Samuli Federley.

Nordsound – distributor of Brunetti Amps and Paoletti Guitars, amongst other brands.

Bluetone Custom Amplifiers from Helsinki.

• And offset-specialist Olli Viitasaari’s Viitasaari Guitars.

****

Find all Fuzz Show pictures HERE!

13/09/2016

Tiistai on fuzzia täynnä! Guitar face galore!

Playing my Kasuga semi through an EH Nano Big Muff Pi, and making a few ”guitar faces” for good measure.   🙂

****
Kasuga –> Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R –> Focusrite Saffire 6 USB –> Garageband

01/03/2016

NAMM 2016: Tech21 Bass Fly Rig

bassflyrig_ad

bassflyrig_side

Lisätiedot: Musamaailma

15/02/2016

Review: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Hendrix Ad

Jimi Hendrix’ simply doesn’t seem to wane, even though the genial guitar hero himself died in London in 1970 at 27 years of age. There’s still so much interest in Hendrix’ music that he continues to rank among the top ten of best-earning dead celebrities in Forbes magazine.

The Fender Stratocaster was the master’s favourite instrument, so it’s not really surprising that the man has been honoured with a signature model by Fender last year. This guitar is now also available in Finland.

The new Made-in-Mexico Fender Jimi Hendrix Stratocaster isn’t the first Hendrix model that Fender has released:

In 1980 a small, semiofficial run of Hendrix Strats was made, sporting a white body and a left-handed neck with a large headstock. Fender’s Custom Shop came out with 100 Monterey Stratocasters, which where close copies of the guitar instrument played and burned at the 1967 festival. It was a right-handed Stratocaster with a small headstock and a hand-painted body, set up for left-handed playing. Along with the guitar the Monterey Set also included a flight case and a leather gig bag. In the same year (1997) Fender USA started to produce the Jimi Hendrix Voodoo Strat. The Voodoo Strat was in fact a a left-handed (!) copy of Hendrix’ (right-handed) Woodstock Stratocaster, with the headstock decals turned into mirror images, so that you would look (a bit) like Hendrix, whenever you stepped in front of a mirror.   😀

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – full front

The brand-new Fender Jimi Hendrix Stratocaster (approx. 950 € in Finland) also has some features resembling the guitar Hendrix used at the Woodstock festival:

The right-handed alder body is finished either in black or in white, while the neck is a large headstock-carrying, left-handed, all-maple affair.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – headstock

The headstock carries the so-called transition logo from the mid-Sixties, which was much larger than the Fifties’ spaghetti logo, but still gold coloured. By the end of the Sixties the logo was changed to black and the model name was written in large, bold lettering – that would be called the the CBS logo.

Modern improvements on the Hendrix Strat include truss rod access from the headstock side, as well as a flatter, more bend-friendly fretboard radius of 9.5 inches.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – tuners

The headstock’s flip side displays Hendrix’ signature, and a very decent set of Kluson copies.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – neck plate

The neck joint has been kept very traditional, but for the Authentic Hendrix-logo on the neck plate.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – pickups

The most important differences between the Hendrix model and a bog standard Strat can be found in the pickup department:

The Mexican signature guitar comes equipped with a pukka set of American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-pickups, which have been installed into this guitar, as if this were a left-handed model turned over. Both the neck and middle pickup have been flipped over by 180 degrees, while the bridge pickup has been flipped over first, before being installed at a reverse angle. Usually the bridge pickup is placed so that its bass side is closer to the neck with the treble side being closer to the bridge. On the Hendrix Strat the bridge pickup’s bass side is closer to the bridge and the treble side closer to the neck.

This reverse installation means that the magnet stagger is ”wrong”, changing slightly the balance between the strings in terms of output. Furthermore, the bridge pickup will give you a slightly changed range of overtones, due to its reverse angle.

We’ll find out in the listening test, whether these changes really make any discernible difference.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – controls

The controls follow the vintage recipe – master volume, neck tone, middle tone – while the pickup selector on the Hendrix model is a modern five-way unit.

The American Vintage ’65 pickup set is true to the original specs and does not feature a reverse-wound/reverse-polarity middle pickup for hum-cancelling in positions two and four, like many updated Strats!

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – vibrato

Fender’s vintage vibrato bridge (the ”Sychronized Tremolo”) sports bent steel saddles.

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 1

Fender Strats are well-known for their excellent ergonomic properties and the Hendrix signature model stays true to this heritage.

Our review instrument was of comfortable moderate weight. The neck’s mid-Sixties C-profile feels great, thanks to not being overly chunky.

The guitar arrived strung with a set of 010s and tuned to E-flat, but the setup wasn’t quite spot-on. The vibrato bridge was tipped a little too steeply, and the intonation was a bit off on the bass strings. But it only took me a couple of minutes (and the correct pair of screwdrivers) to get this Strat shipshape. The result was a great-playing and great-sounding guitar (string height at 12th fret: bottom-E: 2.2 mm/high-e: 1.7 mm).

The flatter-than-vintage fretboard radius really helps to make the Hendrix Strat a very bend-friendly guitar, while also minimising the possibility of fret choke during large-interval bends.

I must admit that I’m not quite sure, whether I really hear much of a difference in the amplified sound of the reversed pickups, though.

Jimi’s guitar tech and effects guru, Roger Mayer, has often stated that Hendrix was satisfied with the sound of his (right-handed) Strats right off the peg. According to Mayer, the only ”customisation” the pair ever did on newly bought guitars, was to take off the neck and remove all possible finish residue inside the neck pockets to improve the stability of the neck joints. Hendrix’ effects, on the other hand, were a regular target for fine-adjustment and electronic customisation.

Anyway, the new Fender Jimi Hendrix signature guitar sounds just like a great Strat should. Here’s a clean clip first:

Here’s an example of the Hendrix Strat’s distorted tone:

I was eager to start recording with the Fender Hendrix model. The first demo track puts the signature Strat into a slightly more contemporary context. The signal chain for this track was: Fender Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:

Next I recorded a demo track with a more Hendrix-like arrangement. The signal path was: Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. The Uni-Vibe style sound at the end of the track was achieved with a phaser plug-in during mixdown:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – back beauty

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 2

Hendrix’ Live Sound

Even though Jimi Hendrix was known for his avant-garde use of effects in the studio – buoyed by the creativity of his sound engineer Eddie Kramer – his signal chain on stage was surprisingly straightforward. Here’s a short and basic rundown of Hendrix’ live rig.

1. Marshall Model 1959 ”Plexi” stack
Jimi Hendrix used what we now call a vintage-type, non-master volume amplifier stack, which wasn’t especially high-gain by today’s standards. Usually Hendrix had two 100 Watt Marshall-stacks running in parallel, which meant things got very loud. His Strats would cause his amp to break up, but the type of distortion was closer to what we’d now call a 60s Blues sound than to 70s Metal, and far removed from the high-gain saturation of our time.

I simulated this type of amp response by turning my Blackstar HT-1R’s gain control up to get the clean channel to overdrive.

2. Dallas-Arbiter Fuzz Face

In my view, the fuzz pedal is the most important ingredient in Jimi’s sound, because it adds a lot of oomph, creamy compression, and aggression to proceedings.

A British importer of musical equipment, a man called Ivor Arbiter, came up with the Fuzz Face in 1966, because he wanted to have a fuzz pedal in his product range. He came up with a chunky package by having the Fuzz Face circuit built into the base of a 60s microphone stand. The round enclosure, coupled with the unit’s two controls and single footswitch, looked like a smiley face, which is where the pedal got its name from.

Fuzz Faces are built by the Jim Dunlop company these days. There are also cheap alternatives available, from companies such as Mooer or Rowin. I’m using an Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi for the demo tracks:

3. Vox Wah-Wah

Hendrix generally used his Vox Wah in front of his Fuzz Face, but keeping it behind the fuzz will also result in some cool tones. Great wah-pedals can also be head from Boss, Mission Engineering or Jim Dunlop.

I’ve used my Morley M2 Wah/Volume pedal in front of the Big Muff Pi:

4. Octavia +Uni-Vibe

Roger Mayer’s Octavia-pedal was sometimes used as an additional ingredient in Jimi’s live sound. This strange-sounding effect combines distortion with an artificial upper octave and some slight ring-modulation. Hendrix also used a Uni-Vibe effect, which was one of the first pedals that tried to create a Leslie-like sound in a compact format. 

A genuine Octavia-pedal is only made by Roger Mayer, but Joyo’s inexpensive JF-12 Voodoo Octave stomp box sets you off in a very similar direction.

Korg has introduced the NuVibe, which is a pukka re-imagination of the original Uni-Vibe-pedal. Voodoo Lab’s Micro Vibe is a high-quality proposition at a fair price.

You can also simulate Uni-Vibe-style tones by using a suitable phaser. The Boss PH-3 is a modern and versatile phaser. If you want something even more affordable, you could check out Mooer’s range of effects.

This clip uses a combination of two phaser plug-ins in my audio sequencer:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 1

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 2

If you want to go all the way to ”become Hendrix”, you will need to buy a left-handed Stratocaster and turn it into a right-handed instrument. The result will be authentic, but also much less comfortable than a regular Strat, because the controls are all in the wrong place.

Fender’s new Jimi Hendrix Stratocaster will give you the (very slight) difference a reversed headstock brings to the playing feel, as well as the (very slight) tonal differences of the reversed pickups, while keeping all of the Stratocaster’s great ergonomics intact.

Fender’s Hendrix model is a fine Strat, which you can use for all types of music. Still, it’s the ”Hendrix-thing” this guitar does the best!

If I could only have the maestro’s long fingers and musical imagination…

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Price approx. 950 €

Contact: Fender

A big ”thank you” goes to DLX Music Helsinki for the kind loan of the review guitar!

Pros:

+ musician-friendly price tag

+ workmanship

+ American Vintage pickups

+ playability

+ sound

Cons:

– factory setup

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – flying

09/02/2016

Testipenkissä: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Hendrix Ad

Jimi Hendrixin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaikka tämä valovoimainen kitarasankari itse kuoli jo vuonna 1970 27-vuotiaana Lontoossa. Kiinnostus Hendrixin musiikkia kohti on yhä niin suuri, että hän on sijalla yhdeksän Forbes-lehden listalla parhaiten tienaavista kuolleista henkilöistä.

Fenderin Stratocaster oli mestarin suosikkisoitin, eikä ole siis ihme, että Fender hiljattain esitteli uuden Jimi Hendrix -nimikkomallin, joka on nyt myös saatavilla Suomessakin.

Uusi meksikolainen Fender Jimi Hendrix Stratocaster ei ole kuitenkaan firman ensimmäinen kunniaosoitus legendaariselle kitaristille:

Vuonna 1980 tehtiin pieni ”epävirallinen” erä Hendrix-Stratoja (tuotantoerä vain muutama tusina) valkoisella rungolla ja vasenkätisellä, isolla viritinlavalla varustetulla kaulalla. Vuonna 1997 ilmestyi Custom Shopin 100 kitaran erä Hendrixin Monterey-Stratosta, joka oli tarkka kopio soittimesta, jota Hendrix käytti Monterey-festivaalilla 1967. Se oli käsin maalattu vasenkätiselle sopivaksi muutettu oikeankätinen Strato pienellä lavalla. Monterey Strat -settiin kuului myös flight case -laukku, nahkahihna, sekä nahasta tehty topattu pussi. Vuonna 1997 ilmestyi myös Fender USA:n Jimi Hendrix Voodoo -Strato, joka oli oikeakätiselle tarkoitettu kopio Hendrixin legendaarisesta Woodstock-kitarasta. Voodoo-Straton juju oli, että kitaran logo oli alkuperäisen peilikuva, minkä ansiosta nimikkomallin käyttäjä näytti peilin edessä enemmän Hendrixiltä.   😀

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – full front

Upouudessa Fender Jimi Hendrix Stratocasterissa (hinta-arvio noin 950 €) on myös vahvoja vivahteita mestarin Woodstock-kitarasta:

Tässä tapauksessa kitaran leppärunko on saatavilla joko valkoisena tai mustana, ja siihen on liitetty yksiosainen vaahterakaula isolla, vasenkätisellä lavalla.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – headstock

Viritinlavalta löytyy ns. transition logo 60-luvun keskiväliltä, joka on isompi kuin 50-luvun spaghetti logo, mutta vielä kultainen. Logo muuttui 60-luvun lopulla mustaksi CBS logoksi.

Nykyaikaisia parannuksia Hendrix Stratocasterissa ovat lavanpuoleinen kaularaudan säätöruuvi, sekä otelaudan loivempi kaarevuus (9,5 tuumaa), joka helpottaa kielten venytyksiä.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – tuners

Lavan kääntöpuolelta löytyy Jimi Hendrixin nimikirjoitus, kitaran sarjanumero, sekä sulavasti toimivat Kluson-kopiot.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – neck plate

Kaulaliitos on hyvin perinteistä sorttia, mutta kaulalevyyn on kaiverrettu Authentic Hendrix -tuotteiden logo.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – pickups

Tärkein ja ratkaisevin ero rivi-Stratoon piilee Fender Jimi Hendrix -mallin mikrofoneissa:

Meksikolaisessa nimikkomallissa käytetään laadukkaita American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-mikrofoneja, jotka on asennettu niin kuin tämä kitara olisi vasenkätinen. Kaula- ja keskimikrofoni on siis käännetty 180 asteella. Myös tallamikrofoni on ensin käännetty, mutta tämän lisäksi se on myös asennettu käänteisen kulmaan. Tavallisesti tallamikin bassopuoli on lähempänä kaulaa, Hendrix-Stratossa taas mikin diskanttipuoli on lähempänä soittimen kaulaa.

Tämä toimenpide kääntää mikrofonien erikorkoisten magneettien järjestystä, ja se myös muuttaa tallamikin tapauksessa mitkä ylä-äänet mikki poimii kielistä.

Vasta käyttötestissä selviää onko ero kuultavissa.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – controls

Säädinosasto on vintage-reseptin mukainen – master volume, kaulamikin tone ja keskimikin tone – mutta Hendrix-mallissa on nykyaikainen viisiasentoinen kytkin.

American Vintage ’65 -mikkisetissä kaikki mikrofonit on käämitty samaan suuntaan, niin kuin aidoissa 60-luvun Stratoissa. Tämän takia yksikelaisten hurina ei poistu mikkiasennoissa kaksi ja neljä, niin kuin monissa nykyaikaisissa Stratocastereissa!

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – vibrato

Vibratalla on Fenderin vintage vibrato (”Sychronized Tremolo”) teräksisillä tallapaloilla.

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 1

Fender Stratot tunnetaan niiden hyvästä ergonomiasta, eikä Fender Jimi Hendrix -malli poikkea tästä linjasta.

Testiyksilö on mukavasti keskipainoinen ja sen runko hyvin sulavalinjainen. Fender on valinnut 1960-luvun C-profiilin tähän Hendrix-Stratoon, joka tuntuu todella hyvältä kädessä myös hyvin maltillisen paksuutensa ansiosta.

Testikitara saapui Es-vireessä 010-satsilla, mutta sen säädöt eivät olleet täysin kohdallaan suoraan laatikosta. Vibratallan kulma oli hieman liian jyrkkä ja myös soittimen intonaatio oli bassokielillä vähän pielessä. Oikean kokoisilla ristipääruuvareilla ongelmat hoidettiin nopeasti ja helposti pois päiväjärjestykseltä. Lopputulos oli erittäin hyvin soiva sähkökitara mukavalla tatsilla (kieltenkorkeus 12. nauhalla: matala-E: 2,2 mm/diskantti-e: 1,7 mm).

Loivasta otelautaradiuksesta (9,5 tuumaa) on todellakin paljon hyötyä bendaamisessa. Kielten venyttäminen on helpompaa, eivätkä kielet rämise isoissa intervalleissa ylimpiä nauhoja vastaan kuin usein kuperammalla vintage-radiuksella (7,25 tuumaa).

En ole ihan varma kuuluuko käänteisten mikrofonien soundillisia vaikutuksia ratkaisevasti Hendrix-Stratocasterin sähköisessä soundissa.

Hendrixin tekniikon ja soundigurun, Roger Mayerin, mukaan muusikko itse oli tyytyväinen tuotantolinjan Stratoihin. Mayer on sanonut useissa haastatteluissa, että ainoat toimenpiteet, joita tehtiin juuri ostettuihin soittimiin, olivat kaulataskujen siivoaminen lakkausjäämiltä. Sen sijaan Hendrixin efekteihin tehtiin kaikenlaista kustomointia.

Oli niin tai näin, uusi Fender Jimi Hendrix -malli soi kuin laadukas Strato. Tässä ensin puhdas pätkä:

Ja tässä esimerkki Hendrix-kitaran särösoundista:

Halusin ensin kokeilla Jimi Hendrix -Stratoa nykyaikaisessa soundiympäristössä, ja äänitin tämän pienen demon. Signaaliketju on Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:

Äänitin sitten vielä toisen, Hendrix-tyylisen demokappaleen. Signaaliketju on tässä Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. Kappaleen lopussa simuloin Uni-Vibe-efektin soundia nopealla phaser-efektillä miksausvaiheessa:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – back beauty

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 2

Hendrixin live-soundi

Vaikka Jimi Hendrix oli – ääniteknikko Eddie Kramerin avulla – melkoinen edelläkävijä efektien käytössä studiossa, perustui hänen live-soundinsa yllättävän pieneen efektiarsenaaliin. Tässä todella lyhyt johdanto Hendrixin signaaliketjuun lavalla.

1. Marshall Model 1959 ”Plexi” -stäkki
Jimi Hendrix käytti mitä tänään kutsutaan vintage-tyylisiksi stäkeiksi, joiden vahvistimissa ei ollut high-gain säröpiirejä, eikä master volume säätimiä. Hänellä oli tavallisesti käytössä jopa kaksi 100-watista Marshall-stäkkiä, mikä tarkoitti että äänenpaine oli melkoinen. Stratollakin nämä vahvistimet menevät särölle, mutta soundi on enemmän Blues-tyylinen, kuin mitä saadaan nykyaikaisista high-gain stäkeistä.

Simuloin tätä soundia kääntämällä Blackstar HT-1R -kombon clean-kanavalla gain-säätimen reilusti auki.

2. Dallas-Arbiter Fuzz Face -säröpedaali

Fuzz-tyypinen säröpedaali on mielestäni Hendrix-soundin kannalta ratkaisevassa asemassa, koska se lisää soundiin sekä lihaksia ja kermaista sustainea että runsaasti rosoisuutta.

Englantilainen musiikkilaitteiden maahantuoja Ivor Arbiter halusi saada firmalleen 1966 oman säröpedaalin. Hän keksi Fuzz Facen rakentamalla fuzz-piirin mikrofoniständin jalkaan. Pyöreä jalka näytti kahdella säätimellään ja yhdellä jalkakytkimellään naamalta, josta pedaalin nimi tulee.

Fuzz Faceja valmistaa nykyään Jim Dunlop. Edullisia vaihtoehtoja saa myös Mooerilta tai Rowinilta. Itse käytin tässä Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi -pedaalia:

3. Vox Wah-Wah

Hendrix käytti Vox Wahiaan tavallisesti kytkettynä Fuzz Face -särön tuloon, mutta myös fuzzin jälkeen saadaan monta käyttökelpoista soundia. Hyviä wah-pedaaleja on saatavilla esimerkiksi Bossilta, Mission Engineeringiltä tai Jim Dunlopilta.

Itse käytin tässä omaa Morley M2 Wah/Volume -pedaalia (ennen fuzzia):

4. Octavia +Uni-Vibe

Lisämausteina Hendrix käytti vielä Roger Mayerin rakentamaa Octavia-efektiä, jossa säröefekti ja yläoktaaveri tuottavat hyvin erikoisia soundeja, sekä alun perin Leslie-simulaatioksi tarkoitettua Uni-Vibe-pedaalia.

Oikean Octavia-efektin saa vain Roger Mayerilta, mutta Joyo JF-12 Voodoo Octave -tuplapedaali tarjoaa hyvin edullisen vaihtoehdon.

Korgilta saa nykyään NuVibe-nimeä kantavan Uni-Vibe-uusintapainoksen, mutta pedaali on melko kallis hankinta. Voodoo Labin Micro Vibe on jo hieman edullisempi, mutta silti laadukas ratkaisu.

Uni-Vibe-tyylisiä soundeja voi simuloida myös phaser-efektillä. Bossin PH-3 on nykyaikainen phaser-pedaali monipuolisilla ominaisuuksilla, kun taas Mooerilta saa hyvin edullisen phaserin.

Esimerkkipätkässä ketjutin miksausvaiheessa kaksi phaser-plugaria audiosekvensserissä:

Tässä vielä LINKKI Kimmo Aroluoman erinomaiselle jutulle Hendrixin signaaliketjusta, sekä toinen LINKKI pro-luokan Hendrix-pedaalilaudan testille.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 1

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 2

Jos haluaa soittaa kitaraa täysin autenttisesti Hendrixin hengessä, pitää hankkia itselleen vasenkätisten Strato, vaihtaa (tai kääntää) kitaran satula oikeankätiseksi ja soittaa sitä kitaraa sitten väärinpäin. Lopputulos on autenttinen, mutta samalla ergonomialta ongelmallinen, koska esimerkiksi säätimet ovat huonolla paikalla.

Uudelta Fender Jimi Hendrix Stratocasterilla saa vasenkätisen viritinlavan tuomaa (hieman) erilaista soittotuntumaa, sekä käännettyjen mikrofonien tuomaa (hieman) erilaista perussoundia oikeankätisen kitaran ergonomialla.

Fenderin Hendrix-malli on todella hyvä Strato, jolla voi soittaa myös muuta musiikkia kuin vain Hendrixiä, mutta Hendrix onnistuu kyllä erityisen hyvin.

Nyt pitäisi ”vain” olla mestarin pitkät sormet ja Hendrixin idearikkautta…

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster

hinta-arvio noin 950 €

Lisätiedot: Fender

Kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

+ muusikkoystävällinen hinta

+ työnjälki

+ American Vintage -mikkisetti

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– tehtaan säädöt

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – flying

10/05/2015

Fuzz Guitar Show 2015 – meet the Fab Finns

Fuzz 2015 – from the top

The Fuzz Guitar Show 2015 in Gothenburg (Sweden) runs May 9th and 10th, 2015.

Four Finnish brands garnered considerable interest at the show:

Fuzz 2015 – Lottonen 1

Juha Lottonen and Juha Rinne (Lottonen Guitars) are fast becoming the go-to guys for small-bodied Folk and Blues guitars off the beaten path.
Lottonen Guitars mostly use alder (!) for their necks, as well as birch for many of their backs and sides.

Fuzz 2015 – Lottonen 2

Lottonen employ different bracing patterns and bridge designs to achieve a multitude of different guitar timbres.

Eric Bibb is the most famous Lottonen user.

Fuzz 2015 – Lottonen 3

Fingerstylists and Blues-pickers simply can’t get enough of the Lottonen tone.

Fuzz 2015 – Tyyster 1

Tyyster Guitars’ dynamic duo and their mouth-watering metal-bodied guitars.

Fuzz 2015 – Tyyster 3

Ville Tyyster brought along an unfinished guitar to give you an idea of what goes into the making of a Tyyster Pelti.

Fuzz 2015 – Tyyster 2

Tyyster’s clear lines and cool colours whet your appetite. Their playability and sound will make you want one!

Fuzz 2015 – Versoul 1

Kari Nieminen’s tasteful Versoul Instruments have found their way into the hands of many serious guitar collectors and guitar heroes alike (Ron Wood, Billy Gibbons, just to name two in a long list).

Fuzz 2015 – Versoul 2

This salmon skin-covered 4-watter was definitely one of the show stoppers at this year’s Fuzz.
The all-valve combo can be modified to the user’s requirements by changing the tube types.

Fuzz 2015 – Versoul 3

…and if you have a salmon-skinned amp, you will need the matching, breathtakingly beautiful Versoul Guitar, too!

Fuzz 2015 – Mad Professor 1

Fuzz 2015 – Mad Professor 2

Amp and effect specialists Mad Professor were represented at Fuzz by their Swedish distributors.

Fuzz 2015 – from the top 2

For more Fuzz Guitar Show pictures visit Kitarablogi’s Fuzz 2015 page.

02/12/2014

Review: JAM Pedals

JAM Pedals is a Greek maker of boutique effect pedals, whose products are now available in Finland, too (distributed by R-Jam Group).

JAM Pedals’ products are all-analogue, built by hand from first-rate components. Some models even rely on hard to come by NOS-chips and -transistors for their sound.

Most JAM-models can also be ordered in point-to-point versions, or with customised specifications and/or artwork.

All JAM Pedals come in hand-painted, unique designs, and are delivered with a cloth sack for storage, as well as a JAM-logo’d plectrum.

All the effects tested in this review run on a nine volt battery or a (Boss-type) power supply (not included).

****

Jam pedals – Tube Dreamer 58 + bag

JAM Pedals offers four different versions of its Tube Dreamer overdrive pedal.

Their compact Tube Dreamer 58 is the company’s take on the ultimate Ibanez Tube Screamer 808 pedal. The circuit is built around an original JRC4558D-chip.

Jam pedals – Tube Dreamer 58 pic 1

The JAM Tube Dreamer 58 (current price in Finland: 185 €) wins you over with a healthy dose of that classic, creamy Tube Screamer mid-range. The TD58’s forte, though, is the vastly improved dynamic range of the JAM-model, and the more organic, amp-like overdrive structure, achieved by using three diodes for asymmetrical clipping.

This sound clip – like all the others in this review – has been recorded using a Fender Stratocaster and a Blackstar HT-1R valve combo:

Jam pedals – Tube Dreamer 58 pic 2

****

Jam pedals – Tube Dreamer+ and bag

The flagship model Tube Dreamer pedal is called the JAM Tube Dreamer+ (current price in Finland: 225 €), and is the deluxe version of the JAM Tube Dreamer 72, which is designed a ”secret chip”.

Jam pedals – Tube Dreamer+ pic 1

The Plus-version adds a high-gain-/boost-circuit (left footswitch) on top of the moderate-gain overdrive section (right footswitch).

The Tube Dreamer+ is shipped with the high-gain circuit adding only more gain to proceedings, but you can also adjust the high-gain circuit’s internal trimmer to deliver copious amounts of signal boost, whenever it is switched on.

In terms of its sound, the Tube Dreamer+ gives more than a passing nod to 1970s Blues Rock and Heavy Metal. Despite its high-gain boost, this JAM-model hasn’t been designed for contemporary Thrash Metal.

Jam pedals – Tube Dreamer+ pic 2

****

Jam pedals – Red Muck + bag

JAM Pedals’ stompbox fuzz is called Red Muck, and it comes in a Soviet-inspired colour scheme, complete with hammer and sickle graphics.

Jam pedals – Red Muck pic 1

The starting points for the Red Muck fuzz’ (current price in Finland: 209 €) tone were the classic, early Big Muff -sounds.

JAM has refined the original fuzz character to come up with a much more versatile pedal. JAM’s Red Muck reacts extremely well to changes in the guitar’s volume knob settings, while the overall delivery is noticeably fatter and creamier, when compared to many other fuzz-effects. This pedal also takes well to full chords, and doesn’t mush up so quickly.

I have to admit that JAM’s Red Muck has quickly become my favourite fuzz box.

Listen for the tonal changes, as I slowly raise the volume control at the beginning of this clip:

Jam pedals – Red Muck pic 2

****

Jam pedals – Waterfall + bag

The JAM WaterFall (259 €) is a dual-function effect pedal, offering chorus and vibrato in one compact package.

Jam pedals – Waterfall pic 1

The two effects in the WaterFall have been designed around two legendary Panasonic-chips (the MN3101 and the MN3007), on which some of the earliest Boss modulation effects were also based.

The mini-switch on the right is for selecting the effect – chorus or vibrato (v) – while the switch on the opposite side lets you choose between a milder, vintage (-) version of the chosen effect, or its more drastic, modern counterpart.

The WaterFall’s chorus is simply superb, sounding very natural and musical:

Vibrato may not be the most-commonly used effect, but the WaterFall’s reading must surely be one of the sweetest-sounding there is:

Jam pedals – Waterfall pic 2

****

Jam pedals – Ripple + bag

JAM Pedals’ The Ripple (199 €) is an easy-to-use phaser. There’s only a single Speed-control for the effect, and that’s all.

Jam pedals – Ripple pic 1

This is one lush-sounding phaser – you can’t get more musical than this! The Ripple has a rich and organic tone, broadening your guitar sound, yet it never seems to usurp the show or hog the limelight.

Jam pedals – Ripple pic 2

****

Jam pedals – Delay Llama + bag

The Delay Llama?! The guys at JAM HQ sure do have a sense of humour!

JAM’s Delay Llama (265 €) is an analogue, lo-fi delay pedal in the spirit of the early Eighties.

Jam pedals – Delay Llama pic 1

The Delay Llama features a classic bucket-brigade circuit, which uses an updated version Panasonic’s legendary MN3205-chip. The maximum delay time offered is approximately 600 ms. An internal trim port allows you to adjust the maximum number of repeats available from the Repeats-control.

The Delay Llama will bring sonic fulfilment to fans of the BBD-sound – there’s plenty of grease on tap, and each new repeat degenerates noticeably from the one before. Factory settings even allow for the Repeat-control to cause infinite and distorting feedback loops, something for the fans of psychedelic and experimental music.

Jam pedals – Delay Llama pic 2

****

Jam pedals – teaser

In my opinion, these JAM Pedals offer the genuine boutique pedal experience at fair prices! They sound great, they look cool, their noise floor is low, and the pedals consume surprisingly little (battery) power. Give them a try!

****

JAM Pedals

effect pedals from Greece

Tube Dreamer 58 – 185 €

Tube Dreamer+ – 225 €

Red Muck – 209 €

WaterFall – 259 €

The Ripple – 199 €

Delay Llama – 265 €

****

Pros:

+ handmade

+ hand-painted

+ sound

+ low power consumption

20/11/2014

Testipenkissä: JAM Pedals

JAM Pedals on kreikkalainen boutique-luokan efektipedaalien valmistaja, jonka tuotteet ovat hiljattain rantautuneet myös Suomeen (maahantuoja on espoolainen yritys R-Jam Group).

JAM Pedalsin kaikki kitara- ja bassoefektit ovat analogisia, ja valmistetaan käsityönä laadukkaista osista. Joissakin malleissa käytetään jopa harvinaisia vanhoja (ns. ”new old stock”) siruja ja transistoreita.

Erikoistilauksesta saa myös point-to-point versiot firman pedaaleista, sekä customoituja efektejä.

JAM-pedaalien ominaisuuksiin kuuluu aina myös käsin maalattu kotelo, kevyt kangaspussi ja firman logolla varustettu laadukas plektra.

Nyt testissä käyneet pedaalit toimivat kaikki sekä 9 voltin paristolla että Boss-standardin mukaisella 9 voltin virtalähteellä (ei kuulu hintaan).

****

Jam pedals – Tube Dreamer 58 + bag

JAM Pedals tarjoaa neljä erilaista Tube Dreamer -säröpedaalia.

Kompakti Tube Dreamer 58 on firman edelleen jalostettu näkemys klassisesta Ibanez Tube Screamer 808 -pedaalista. Kytkennän perustana käytetään jopa alkuperäistä JRC4558D-sirua.

Jam pedals – Tube Dreamer 58 pic 1

JAM Tube Dreamer 58 säröön (185 €) on saatu mukaan tuhdin annoksen vanhasta Tube Screamerista tuttua kermaista keskialuetta. TD58:ssa on kuitenkin parannettu roimasti pedaalin dynamiikka ja särön putkivahvistin-tyylistä soundia käyttämällä kolmea diodia, jotka tuottavat harmonisesti rikkaan asymmetrisen klippauksen.

Tämä ääninäyte – kuten tämän jutun muutkin pätkät – on äänitetty Fender Stratocasterilla ja Blackstar HT-1R -putkikombolla:

Jam pedals – Tube Dreamer 58 pic 2

****

Jam pedals – Tube Dreamer+ and bag

JAM Tube Dreamer+ (225 €) on valmistajan lippulaivasärö, joka perustuu JAMin Tube Dreamer 72 -pedaaliin, jossa käytetään firman salaista sirua.

Jam pedals – Tube Dreamer+ pic 1

Plussaversio tarjoaa keskivahvan overdrive-särön lisäksi samassa kotelossa vielä yhden päälle polkaistavan high-gain-/boost-piirin (vasen jalkakytkin).

Tehdasasetuksissa high-gain puoli lisää signaaliin pelkästään säröä, mutta Tube Dreamer Plussan pienellä sisäisellä trimmerillä voi halutessa myös lisätä reilusti high-gain-särön volyymitasoa.

Soundiltaan Tube Dreamer+ nojaa vahvasti 1970-luvun mehukkaaseen Bluesrockin ja Heavy Metalin suuntaan. High-gain-puolestaan huolimatta tämä JAM-pedaali ei ole tarkoitettu nykypäivän Thrash Metal -soittajille.

Jam pedals – Tube Dreamer+ pic 2

****

Jam pedals – Red Muck + bag

JAM Pedalsin fuzz-pedaalin nimi on Red Muck (punainen lika), vaikka se onkin hyvin siistin näköinen, neuvostoajan symboleilla leikkivä efektipedaali.

Jam pedals – Red Muck pic 1

Red Muck -fuzzin (209 €) lähtökohtana toimivat historian parhaat Big Muff -soundit.

JAM on kuitenkin jalostanut näistä alkuperäispedaaleja huomattavasti yleispätevämmän kokonaisuuden. JAM Red Muck reagoi esimerkillisesti kitaran volume-potikan kanssa, ja fuzz-efektin yleissoundi on täyteläisempi ja hieman kermaisempikin kuin monet muut fuzz-efektit. Tämä pedaali ei myöskään mene täysin tukkoon, silloin kun soittaa sointuja sen läpi.

Täytyy sanoa, että JAMin Red Muck on tämän testin perusteella noussut minun henkilökohtaiseksi suosikki-fuzziksi.

Tämän audiopätkän alussa avaan hitaasti kitaran volume-potikan:

Jam pedals – Red Muck pic 2

****

Jam pedals – Waterfall + bag

JAM WaterFall (259 €) on nyt testatun kuusikon monipuolisin efektipedaali, joka tarjoaa sekä chorus- että vibratoefektin samassa kuoressa.

Jam pedals – Waterfall pic 1

WaterFallin efektipiirit käyttävät varhaisista Boss-efekteistä tuttuja – nykyään legendaarisen maineen saaneita – alkuperäisiä Panasonic-siruja (MN3101 ja MN3007).

Pedaalin oikeanpuoleisella pikkukytkimellä vaihdetaan choruksen ja vibraton (V) välillä, kun taas vasemmanpuoleisella kytkimellä voi valita käyttääkö vahvemman nykytulkinnan tai miedomman vintage-tyylisen version (-) valitusta efektistä.

WaterFallin chorus on erittäin luonnollisen kuuloinen ja musikaalisella tavalla orgaaninen:

Vibratoefekti on ehkä hieman harvemmin käytetty efektityyppi, mutta WaterFall-pedaalin tulkinta on kuitenkin hyvin laadukas lajinsa edustaja:

Jam pedals – Waterfall pic 2

****

Jam pedals – Ripple + bag

JAM Pedals The Ripple (199 €) on erittäin helppokäyttöinen phaser-pedaali, koska sillä on ainoastaan yksi säädin efektin nopeussäätöä varten.

Jam pedals – Ripple pic 1

Samoin kuin WaterFall-choruksen kohdalla, voin myös The Ripple -phaserin tapauksessa vain todeta, että efekti toimii erittäin kiitettävästi hyvin musikaalisella tavalla. Phaser-efekti on täyteläinen ja soundia laajentava, ilman että JAMin pedaali kahmisi koko huomiota itselleen.

Jam pedals – Ripple pic 2

****

Jam pedals – Delay Llama + bag

Delay Llama?! Kyllä, JAMin tyypeillä on huumorintajua!

JAM Delay Llama (265 €) on analoginen lo-fi viive-efekti varhaisen 1980-luvun hengessä.

Jam pedals – Delay Llama pic 1

Delay Llaman kytkentä on rakennettu bucket-brigade-periatteella, jonka sydämenä toimii vanhan (ja legendaarisen) Panasonic MN3205 -sirun laadukas kopio. Pedaalin maksimaalinen viiveaika on noin 600 millisekuntia. Sisäisellä trimmerillä voi säätää toistomäärän ylärajaa.

Delay Llamalla on juuri se oikea BBD-soundi – se on likainen, ja jokainen toisto huononee entisestään hyvin herkullisella tavalla. Tehdasasetuksilla pystyy käyttämään Repeat-säädintä myös feedback-loopin aiheuttamiseen, mistä kokeellisen tai psykedeelisen musiikin ystävät varmasti iloitsevat.

Jam pedals – Delay Llama pic 2

****

Jam pedals – teaser

Nämä JAM-pedaalit ovat mielestäni todella loistavia, eikä edes ylisuurella hintalapulla pilattuja! JAM Pedals -efektit tarjoavat aidon boutique-kokemuksen: Niillä on loistava soundi, hyvin alhainen kohinataso, omaleimainen ulkonäkö, ja ne ovat sähköpihejä. Kokeileminen kannattaa varmasti!

****

JAM Pedals

kreikkalaisia efektipedaaleja

Tube Dreamer 58 – 185 €

Tube Dreamer+ – 225 €

Red Muck – 209 €

WaterFall – 259 €

The Ripple – 199 €

Delay Llama – 265 €

****

Plussat:

+ käsintehtyjä

+ käsinmaalattuja

+ soundi

+ vähäinen virrantarve

19/11/2014

Huomenna: JAM Pedals

Jam pedals – Red Muck + bag

Jam pedals – Tube Dreamer 58 + bag

Lisätiedot: R-Jam Group