Posts tagged ‘Gibson’

17/09/2020

Review: Farida Old Town OT-12 and OT-25

The world of steel-string guitars is dominated by Dreadnoughts. This is no wonder, as D-sized guitars are great all-rounders that can be used in almost all genres of music. The size that’s one size smaller – usually called an OM-, 000- or Grand Auditorium-guitar – as well as larger Jumbos are also widely available in most price segments.

Guitars with smaller bodies than Martin Guitars’ Size 000 are far harder to find in the lower and middle price ranges, because most brands see them as marginal products for a few specialist players.

This is where Farida Guitars’ brand-new Old Town series steps up to the plate. True, there are a couple of Gibson-ish round-shoulder Dreads among the models, too, but the main focus of the Old Town series is on small-bodies steel-string acoustics, in the style of classics from the 1930s and 40s. The good news for left-handers is that several models are available for southpaws, too, without an extra charge.

We received two models for this review – a Martin Size 0-sized Farida OT-12 (423 €) …

… and a  Gibson LG-2-style Farida OT-25 (738 €). Both guitars come in a deep and rich sunburst finish.

****

Farida’s OT-12 is an affordable Old Town-version of Martin’s classic Size 0 guitar. The set neck joins the body at the 14th fret. The body is 46 cm long, with its maximal breadth measuring on 34.3 cm, and a maximal depth of 10.8 cm. This means the OT-12 is larger than a genuine parlour guitar, but a small guitar nonetheless.

The guitar sports an X-braced solid spruce top, as well as a back and sides made from laminated mahogany. There’s a nato neck with an unbound acacia fretboard. The scale length is – as per original – a little shorter than on a typical D-sized guitar (24.7”/62.4 cm). There are 19 well-seated and nicely polished medium-sized frets on the fretboard.

The machine heads on the OT-12 are vintage-style, open three-on-a-plate tuners with faux ivory knobs. The top nut has been carved from genuine bovine bone, and it measures 44 millimetres breadth.

The bridge, too, has been crafted from solid acacia, and it comes equipped with a compensated bone saddle, which is an authentic choice. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set (012-053).

****

There is one Gibson steel-string model that was extremely successful in decades past, but which nobody seems to talk about anymore. I’m talking about the Gibson LG-2, that was renamed the Gibson B-25 in 1961. The same US-made model was also sold in the Sixties as the Epiphone FT-45 Cortez. T. Rex’ Marc Bolen was often seen playing this very model in the early Seventies.

Farida’s version of the LG-2 – the Farida OT-25 – is an all-solid instrument with an X-braced spruce top and solid mahogany back and sides. The OT-25’s cubic capacity is very similar to a Martin Size 00 body, but the geometry is different. Instead of the wide shoulders and high waist of the 00, the OT-25 is shaped more like a figure eight, with its waist moved more towards the body’s middle lengthwise. The body’s length is 48 cm, its largest width 36 cm, and its largest depth measures 11.2 cm.

This guitar also sports a nato neck, but here the fingerboard has been made from South-American pau ferro. The scale length, number of frets, fret size and quality of the fretwork on the Farida OT-25 is identical to the OT-12.

The headstock shape, type of tuning heads and the top nut also correspond with the OT-12.

The bridge on this Farida has been carved from pau ferro, and it features a compensated bridge saddle made from genuine bone. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set.

****

I must say that I’m very impressed by the workmanship and quality displayed on the review samples of Farida’s Old Town series. It would be easy to mistake both of these guitars for much more expensive instruments.

I received both guitars straight from Vantaan Musiiki’s warehouse, still factory packed. I’m amazed by the high level of quality control at Farida’s factory – there were no sharp frets or other issues. I tuned the guitars up to pitch, and the action on both models came to rest at exactly what the quality control card read (low-E: 2.6 mm; treble-e: 2.1 mm), and the action stayed this way over the whole time I spent with the guitars.

Both Faridas feature a full and rounded C-profile neck. Playability is top notch, as both guitars offer plenty of scope to really dig in and make the most of each instrument’s dynamic range. Still, should you require a lower action, there’s more than enough height left in the bridge saddles to accommodate you easily.

The Farida OT-12 sits a little bit more ”into” the player’s body, due to its shorter scale and higher waist, than the OT-25.

The OT-12’s sound is clearly bigger than that of a parlour guitar with a nice amount of ”kick”. Naturally, there’s a great deal less bass frequency content here than in a Dreadnought-size guitar. Feisty use of a pick might even turn out a little harsh at times, but fingerstyle playing greatly benefits from the greater clarity – and tighter bass – of small guitars. The OT-12 never gets wooly or boomy, which is also a definite plus in the studio.

The sound of the Farida OT-25 is probably a bit more versatile, compared to the OT-12, because there is little bit more going on in terms of its low mids and bottom end. The sound is still punchy and tight, but there’s additional texture and complexity here. In my view, the OT-25 would be an outstanding choice as the trusty workhorse of a singer-songwriter, as well as a go-to instrument in the studio. This guitar has a beautiful tone, whether you use a plectrum or your fingers.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Finnish distributor: Musiikki Silfverberg

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ sound

12/09/2020

Testipenkissä: Farida Old Town OT-12 ja OT-25

Teräskielisten maailma on tiukasti Dreadnought-kokoisten soittimien hallinnassa. Se ei ole ihme, sillä D-kokoiset kitarat ovat loistavia yleissoittimia, joilla voi soittaa kattavasti kaikissa musiikkityyleissä. Nykyään myös Dreadnoughtista seuraava pienempi koko – jota kutsutaan OM-, 000- tai Grand Auditorium -kitaraksi – sekä isommat Jumbo-kitarat on saatavilla lähes kaikissa hintaluokissa.

Martin Guitarsin 000-kokoa pienempiä koppamalleja sen sijaan on hankalampi löytää edullisista ja keskihintaisista markkinasegmenteistä, koska monille valmistajille ne ovat marginaalituotteita suhteellisen pienelle asiakasryhmälle.

Farida Guitarsin upouusi Old Town -sarja on tässä mielessä todella tervetullut poikkeus. Toki Old Town -sarjalaisista löytyy myös Gibson-tyylisiä Roundshoulder Dreadnought -kitaroita, mutta mallistossa painopiste on juuri sellaisissa pienissä soittimissa, joiden suosion huippu oli 1930- ja 40-luvulla. Hyviä uutisia myös vasenkätiselle, koska useasta Old Town sarjalaisesta on saatavilla myös vasenkätinen versio ilman lisäveloitusta.

Saimme testiin kaksi mallia – Martin Size 0 -kokoisen Farida OT-12:n (423 €) …

… sekä Gibson LG-2 -tyylisen Farida OT-25:n (738 €) – jotka on viimeistelty erittäin kauniilla tummalla sunburst-värityksellä.

****

Farida OT-12 on Old Town -sarjan hieman edullisempi versio Martinin klassisesta Size 0 -kitarasta. Kaula on liimattu runkoon 14. nauhan kohdalla. Rungon pituus on 46 cm, sen suurin leveys on 34,3 cm ja kopan suurin syvyys 10,8 cm. OT-12 on siis aitoja parlour-kitaroita isompi, mutta silti melko pienikokoinen soitin.

Tässä mallissa on x-rimoitettu kokopuinen kuusikansi, sekä sivut ja pohja kauniista mahonkivanerista. Kaula on nato-mahonkia, jonka päälle on liimattu akaasiaotelauta. Mensuuri on – alkuperäisen mukaan – hieman D-mallia lyhyempi (24,7”/62,4 cm), ja otelautaan on siististi asennettu 19 medium-kokoista nauhaa.

OT-12:n virittimet ovat vintage-tyylisiä, avoimia koneistoja yhteisellä aluslevyllä (ns. strip tuner) ja norsunluuta muistuttavilla muovinupeilla. Satula on tehty aidosta naudanluusta, ja sen leveys on 44 milliä.

Myös akaasiatallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta, mikä on sekä autenttinen että soundiltaan hyvä ratkaisu. Kieliksi on valittu laadukas D’Addarion EJ-16-setti (012-053).

****

Gibsonin teräskielisten akustisien joukosta on yksi taannoin erittäin suosittu (ja pitkään myynnissä ollut) malli, josta nykyään ei yleensä puhuta kovin usein. Kyseessä on pienikoppainen Gibson LG-2, joka vaihtoi vuonna 1961 nimensä Gibson B-25:ksi. Samasta kitarasta oli 1960-luvulla saatavilla myös Epiphone-painos, nimeltään FT-45 Cortez.

Faridan versio aiheesta – Farida OT-25 – on todella laadukas soitin kokopuisella kopalla (x-rimoitettu kuusikansi, sekä sivut ja pohja mahongista). Kopan tilavuuden näkökulmasta OT-25 on samaa luokka kuin Martinin Size 00, mutta rungon geometria on melko erilainen. Tämä koppamuoto on paljon pyöreämpi kahdeksikko, jossa kaulanpuoleinen osa on lähes samankokoinen kuin tallanpuoleinen osa. Kopan pituus on 48 cm ja suurin leveys on 36 cm, kun taas suurin syvyys on vain 11,2 cm.

Tässäkin mallissa on natokaula, mutta otelauta on veistetty eteläamerikkalaisesta pau ferrosta. Nauhoja löytyy 19 kappaletta ja niiden koko on medium. Nauhatyö on kiitettävällä tasolla. OT-25:n mensuuri on sama kuin OT-12-kitarassa.

Viritinlapa, virityskoneistot ja kitaran satula ovat samanlaisia kuin testin toisessa mallissa.

Tässä Faridassa myös tallapuuksi on valittu pau ferro. Kompensoitu satula on aitoa naudanluuta. Kielisatsi on tässäkin D’Addarion EJ-16.

****

Testin perusteella olen hyvin vakuuttunut Farida Old Town -sarjan työnjäljestä ja laadusta, joiden ansiosta näitä malleja voisi helposti luulla selvästi kalliimmaksi kuin mitä ne ovat.

Sain molemmat Faridat suoraan Vantaan Musiikin varastosta alkuperäispakkauksissaan. Jopa kielten ruosteenestopaperit olivat vielä avaamatta paikoillaan.

Testiyksilöiden perusteella voin vain nostaa hattua Faridan laadunvalvonnalle. Virittämiseen jälkeen kummankin soittimen säädöt olivat prikulleen laadunvalvontakorttien arvoissa (basso-E: 2,6 mm; diskantti-e: 2,1 mm), ja ne pysyivät muuttumattomina koko testiajan yli.

Kaulaprofiili on molemmissa kitaroissa sama pyöreä ja mukavan täyteläinen C. Soittotuntuma on mielestäni todella hyvä, koska Faridat tarjoavat tatsin suhteen runsaasti dynaamista liikkumavaraa, jopa raskaalle plektrakädelle. Tallaluissa on kuitenkin riittävästi korkeutta, että pehmeällä tatsilla soittava kitaristi voisi laittaa kielet vielä lähemmäksi otelautaa, ilman ongelmia.

Farida OT-12 istuu Martin-tyylisellä kopallaan hieman enemmän oikealle sylissä kuin matalamman vyötärön omaava OT-25.

OT-12-mallin soundi on selvästi parlour-kitaroita isompi ja potkua löytyy runsaammin. Soundissa on – luonnollisesti – selkeästi vähemmän bassoa kuin Dreadnoughteissa. Plektralla komppaaminen voi välillä soida kenties jo hieman terävästi, mutta sormisoitossa hyvin tiukka basso on ehdottomasti etu, koska soundi ei puuroudu. Myös lähimikityksessä liika basso voi tuoda hankaluuksia, minkä takia monille soittajille pienikoppainen teräskielinen on salainen ase studiossa.

Farida OT-25 -kitaran soundi on minusta ehkä OT-12-mallia monipuolisempi, koska äänessä on aavistuksen verran enemmän pehmeyttä ja tiukka, mutta kuitenkin lempeämpi bassoalue. Minun mielestäni OT-25 olisi oiva valinta sekä laulaja-lauluntekijälle uskolliseksi työjuhdaksi että yleiskitaraksi studiossa. Tämä kitara soi kauniisti sormisoitossa, mutta se ei myöskään pelkää plektroja.

Pitkänä miehenä voi välillä unohtaa, että on myös pienikokoisempia kitaristeja, kuten lapset/nuoret ja monet naiset. Myös heille on varmasti ilahduttava uutinen, että Faridan OT-12- ja OT-25-kaltaisia pienikoppaisia, mutta laadukkaita soittimia löytyy.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

27/08/2020

Farida Old Town OT-12 & OT-25 – now on Soundcloud

Farida OT-12
• 0-sized acoustic guitar with a solid spruce top and laminated mahogany back and sides

Farida OT-25
• 00-sized all-solid acoustic guitar in the style of Gibson’s LG-2

18/06/2020

Review: Vox VX15-GT

****

The new Vox VX15-GT (street price in Finland approx. 155 €) is an ultra-light, modelling practice amp with a 15-watt power amp.

The VX15-GT shares the control panel and signal-processing blocks with its larger brother, the VX50-GTV, but with one crucial difference. While the larger combo’s preamp section utilises Vox’ proprietary Nutube – a modern, low voltage tube – the VX15-GT uses Vox’ patented VET (Virtual Element Technology) digital modelling architecture.

The Vox VX15-GT’s astonishingly low weight (of just under four kilos) is achieved by using a special cabinet that is molded completely from ABS-plastic, as well as the use of a modern, lightweight power amplifier.

The single speaker is a 6.5-inch Vox unit.

The combo is powered by 12 volts DC from an external, laptop style AC adapter.

The internal preset memory holds 11 slots for factory presets (one per amp model) plus two storable user presets. By connecting an optional Vox VFS5 footswitch the number of user presets can be increased to eight.

****

The Vox VX15-GT’s top-facing control panel sports the typical control layout of most modelling practice amps:

Starting from the left we find an E-tuner above the guitar input. The tuner LEDs double as preset programme indicators – when all LEDS are off the combo is in manual mode, with all parameters corresponding to the current knob positions. The amp selector offers you ten different amplifier models – one Fender, two Dumbles, two Voxes, three Marshalls, one Soldano and one Mesa/Boogie. The Line setting disconnects the amp modelling section, so you can use the VX15-GT to amplify a line level signal, such as a synthesiser.

The four smaller knobs in the top row control the usual amplifier functions, namely gain, two-band EQ and programme volume.

The Modulation control lets you choose and adjust one of four different modulation effects – chorus, flanger, phaser (the abbreviation ”ORG” stands for the colour orange) and tremolo. The Modulation knob sweeps each effect’s speed from very slow to very fast. Here’s an audio clip running through the four modulation types, starting with the modulation section off:

The Delay/Reverb control lets you select one out of two delays or two reverbs. This control adjusts the chosen effect’s intensity (its volume in the mix), while the delay speed and the reverb length is set using the Tap Tempo button. For this clip I have set the delay time to almost full. I start off with a dry example and then play two examples of each effect, one with low and the other with high intensity:

As a demo song I recorded short cover version of the Weeknd’s song ”Blinding Lights”. All guitar tracks were played on a Gibson Melody Maker SG and recorded with a Shure SM57. I used only the Vox VX15-GT’s own effects:

****

Once I got over the unusual, all-plastic construction of the new Vox combo, I was really taken with the range of different sounds and the decent amounts of volume the VX15-GT has to offer.

This is a very inspiring and lightweight package, which, in my view, will work best as a practice (or teaching) guitar combo or in a small home studio setting.

One ”hidden”, but very nifty, feature that I haven’t mentioned is the very efficient, built-in noise suppressor. I was able to use single-coil pickups in the highest gain settings, without any 50-cycle hum!

You cannot compare the 15 watts of solid state power output to the full-on blast of an all-valve Vox AC15, but stick a decent microphone in front of it and you could even use the VX15-GT for the occasional pub gig.

****

Vox VX15-GT

Street price around 155 €

Finnish distributor: EM Nordic

Pros:

+ lightweight, ABS cabinet

+ decent presets

+ wide variety of amps

+ decent effects

+ sound

Cons:

– lightweight, ABS cabinetOSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

15/06/2020

Vox VX15 GT – The Kitarablogi-video

DEMO SONG

A short cover version of the Weeknd’s song ”Blinding Lights”.

• All guitar tracks played on a Gibson Melody Maker SG and recorded with a Shure SM57.

• Only the Vox VX15-GT’s effects were used.

****

Vox VX15 GT

• 15 Watts RMS @ 4 Ohms

• 1 x 6.5″ speaker

• Inputs: 1 x guitar; 1 x aux in; 1 x footswitch

• Outputs: 1 x headphones

• Controls: Amp Selector, Volume, Gain, Treble, Bass, Power Level, Modulation, Delay/Reverb, Program Selector

• 11 (10 + Line) amp models (VET: Virtual Element Technology)

• Effects: Modulation (Chorus, Flanger, Phaser, Tremolo), Delay/Reverb (Analogue Delay, Tape Echo, Spring, Hall)

• Programmes: 11 x Preset; 2 x User (using the VFS5 footswitch increases the number of user programmes to 8)

Save

Save

29/08/2019

Testipenkissä: Edwards EX-125D ja SA-160LTS

Japanilainen ESP Guitars on yksi maailman isoimmista kitaravalmistajista, ja etenkin Rock- ja Metalkitaristien keskuudessa arvostetaan firman luomuksia kovasti. ESP on kuitenkin paljon monipuolisempi yritys, kun mitä eurooppalaisesta näkökulmasta ehkä luullaan, sillä jotkut yrityksen alamerkeistä ovat saatavilla ainoastaan Japanissa – tunnetuimmat niistä ovat varmasti Grass Roots ja Edwards.

Edwards Guitars on ESP:n vintage-tietoinen laatubrändi ja sen mallisto tehdään Japanissa.

Edwards EX-125D (1.139 €; gigbägi kuuluu hintaan) on Edwardsin näkemys päivitetystä Gibson Explorerista, jolla on virtaviivaistettu säädinosasto ja aktiiviset mikit.

Edwards SA-160TLS (1.460 €; laukku kuuluu hintaan) näyttää vuoden 1964 Gibson ES-335:n (Clapton!) suoralta kopiolta, mutta todellisuudessa mallista löytyy yksi ratkaiseva ero esikuvaansa nähden.

****

Kun kävin noutamassa testikitarat Musamaailman päämajasta, piti oikein tarkistaa oliko EX-125D:n topatussa pussissa varmasti kitara. Edwardsin versio aiheesta on selvästi kevyin Explorer-tyylinen kitara, joka minulla on ollut käsissäni tähän mennessä!

EX-125D tehdään miltei kokonaan mahongista – vain soittimen otelauta on pau ferro -nimisestä jalopuusta.

Kaulaliitos ja muut rakenteelliset seikat ovat hyvin uskollisia Gibsonin klassikolle. Edwards on kuitenkin päättänyt jättää alkuperäismallin isokokoiset pleksit käyttämättä, minkä vuoksi EX-125D:ssä myös kolmiasentoinen mikkikytkin on siirretty diskanttisarvesta tallan läheisyyteen.

Testikitaran ohut mattamusta viimeistely (Stain Cloudy Black) jättää mahongin syykuviot kauniisti esille.

Klassiseen lätkämailalapaan on asennettu laadukkaat, mustat Gotoh-virittimet, sekä luusta veistetty satula.

Myös soittimen talla ja kieltenpidin tulevat Gotoh:n tuotannosta.

Mikrofoneiksi on valittu kaksi aktiivista Seymour Duncan Blackouts -humbuckeria, jotka on kehitetty nimenomaan nykyaikaista Metallia soittavan kitaristin tarpeisiin.

Edwards EX-125D:n hintaan kuuluu myös laadukas topattu kantopussi.

****

Edwards SA-160TLS näyttää vanhalta ES-335-kitaralta, mutta sen ominaisuuksissa on yksi hyvin ratkaiseva ero – kitaran kaikukoppaan on käytetty kaiverrettua kokopuista vaahteraa kannessa ja pohjassa, perinteisen vanerikopan sijaan.

Perinteisesti Gibsonin ES-335 – ja sen sukulaiset, kuten ES-330, ES-345 ja ES-355 – käyttävät muotoon prässättyä vaneria, tavallisesti kolme tai neljä kerrosta vaahteraa (joskus löytyy myös poppelia keskikerroksissa, riippuen mallista ja vuosimallista). Edwards SA-160TLS taas on tehty kalliin orkesterikitaran tapaan kaivertamalla kitaran kanta ja pohja kokopuisista vaahtera-aihioista. Vaan kaikukopan reunat on tässäkin edelleen muotoiltu höyryprässätystä vanerista.

Vastapainoksi kokopuisen vaahteran soundilliseen tuoreuteen, Edwards käyttää tässä soittimessa mahonkista keskipalkkia. Kanteen ja pohjaan on jätetty keskipalkkia varten sisäpuoleen pienet ”askelmat”, niin ei tarvita tässä mallissa perinteisiä kuusikaistaleita kopan ja palkin väliin.

Erittäin kaunis puolihimmeä kirsikanpunainen viimeistely on Edwardsin versio Gibsonin VOS-viimeistelystä, minkä ansiosta SA-160TLS näyttää vanhahtavalta myös täysin ilman naarmuja.

Reunalistoitettu otelauta on pau ferroa, yläsatula aitoa naudanluuta ja soittimen virittimet ovat Gotoh:n valmistamia.

SA-160TLS varustukseen kuuluu vintage-tyylinen Gotoh-talla, jossa rautalangasta tehty jousi pitää tallapalojen ruuvit paikoillaan.

Tähän Edwardsiin on asennettu aavistuksen vintagea tehokkaammat humbuckerit – kaulamikiksi on valittu Seymour Duncanin Jazz-malli, kun taas tallamikrofonina toimii Custom 5 -humbuckeri.

SA-160TLS:n hintaan kuuluu laadukas kova kotelo.

****

Koska Explorer-tyylisissä kitaroissa, niin kuin Edwards EX-125D:ssä, on iso ja kulmikas runko, ne eivät ehkä ole luontevin valinta sohvakitaraksi, mutta seisten tämän kitaran kevyt olemus on selvä plussa.

Työnjälki on ensiluokkainen ja säädöt olivat testikitarassa kohdillaan. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä, mutta maltillisen paksu C – Gibson-fanit kutsuisivat tätä 60-luvun profiiliksi. Edwards EX-125D:n kaula tuntuu hyvin nopealta, ilman 1990-luvun vauhtikaulojen ylimääräistä leveyttä tai ohuutta.

Vaikka tämän kitaran ulkomuoto on 60 vuotta vanha, vaikuttavat mallin aktiiviset mikrofonit siihen, että Edwardsin soundi on nykyaikainen. Duncanin Blackouts-humbuckerit tarjoavat runsaasti lähtötehoa ja selkeyttä, eikä ne ulise runsaalla gainella, mikä tekee niistä hyvän valinnan nyky-Metallille.

****

Kitaraklassikoista ES-335 on – Fender Stratocasterin ohella – yksi monipuolisimmista sähkökitaroista, joka kelpaa lähes kaikille genreille Jazzista Bluesiin tai Countrysta Rockiin.

Edwardsin SA-160TLS on erittäin tyylikäs versio ES-335:stä, jossa yhdistyy 1960-luvun kosmetiikka ja 1950-luvun soittotuntuma. Kaulaprofiiliksi on nimittäin valittu vuoden 1959:n Gibson profiili, joka on melko paksu ja pyöreä.

Työnjälki on loistava ja säädöt olivat kohdillaan. Tämäkin Edwards on kevyt kitara.

Akustisesti SA-160TLS soi hivenen verran kirkkaammalla äänellä kuin mitä odottaisi hyvältä puoliakustiselta. Vahvistimen läpi tämä pieni ero kuitenkin häviää, ja Edwardsin ja referessikitaran väliset pienet soundilliset erot johtuvat varmaan enemmän soittimien eri mikrofoneista kuin niiden perusäänistä.

****

Sääli, että Edwardsit ovat – ainakin tähän mennessä – olleet Suomessa hyvin harvinaista herkkua. Tämän testin perusteella Edwards-kitarat nimittäin vaikuttavat hyvin laadukkailta soittimilta, ja myös niiden hinta on varsin kohtuullinen.

****

Edwards EX-125D & SA-160TLS

EX-125D – 1.139 €; topattu pussi kuuluu hintaan

SA-160TLS – 1.460 €; kova laukku kuuluu hintaan

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat (molemmat mallit):

+ työnjälki

+ ominaisuudet

+ soundi

+ hinta-laatu-suhdeSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

27/08/2019

Review: Edwards EX-125D and SA-160LTS

Japanese company ESP is one of the largest guitar brands on the planet, not least thanks to the popularity of their designs for the Hard and Heavy-crowd. But there’s more to ESP than some of us might realise, because – unlike the ESP and LTD model ranges, available worldwide – some brands, like Grass Roots or Edwards, are only available in specific markets.

Edwards, which is usually available only in Japan, is ESP’s upmarket brands for vintage-style and vintage-inspired guitar models.

The Edwards EX-125D (1,139 €; incl. gig bag) is the brand’s modern take on the classic Gibson Explorer design, complete with active pickups and streamlined controls.

The Edwards SA-160TLS (1,460 €; incl. case) looks like a straight copy of a ’64 Gibson ES-335, but in reality it comes with a very important twist. Read on…

****

When I went to pick up the review instruments at (Finnish distributor’s) Musamaailma’s HQ, I had to take a look in the gig bag to make sure the EX-125D was really in there. The Edwards model must be the most lightweight Explorer (-style guitar) I have come across in my life so far!

The EX-125D is an all-mahogany affair, save for the beautiful slab of pau ferro that serves as its fretboard.

The set neck construction mirrors Gibson original closely, but Edwards has done away with the large pickguard, while also moving the toggle switch, away from the top horn down to the bridge.

The reviewed guitar comes in a very nice matte finish (Stain Cloudy Black) that leaves the mahogany’s grain partially open.

The classic hockey stick headstock sports a set of black Gotoh tuners, as well as a bone nut.

The bridge and stopbar are also high-quality units made by Gotoh.

The pickups are a pair of Seymour Duncan’s active Blackouts, which have been geared especially towards the needs of Metal players.

The Edwards EX-125D comes in its own quality gig bag.

****

The Edwards SA-160TLS might look like a mint 1964 ES-335, but actually offers one distinct change in specifications – a semi-acoustic body made from carved solid maple.

Traditionally the ES-335 – and its cousins, the ES-330, ES-345 and ES-355 – are made from steam pressed plywood, usually three or four plies of either all maple or maple and poplar (depending on model and year of production). In contrast, the Edwards SA-160TLS is built like an upmarket Jazz guitar (or Gibson’s mandolins), by taking two centre-joined maple blanks and carving them into the gracefully shaped curves of the guitar. Having to be bent into shape, the rims are still plywood.

Edwards offsets the spankier basic tonality of the solid maple body by using a centre block made from mahogany, which is glued to steps left on the inside of both top and back (no spruce fillets here).

The superb cherry red finish on the SA-160TLS is Edwards’ take on what a ”closet guitar” might look like. The slightly matte look isn’t too far removed from Gibson’s VOS finish.

We find a bound pau ferro fingerboard, a well cut bone nut, and a set of classy Gotoh tuners.

The SA-160TLS features a vintage-style Tune-o-matic bridge made by Gotoh, complete with the saddle-retaining wire.

This Edwards sports a slightly hotter-than-vintage humbucker pair of a Seymour Duncan Jazz in the neck position and a Custom 5 in the bridge position.

The SA-160TLS comes with its own high quality case.

****

Due to its angular body shape an Explorer-type guitar, such as the Edwards EX-125D, probably isn’t the best choice for sofa noodling, but strapped on this light guitar is a dream to play.

The workmanship is excellent and the set-up superb. The neck profile is what guitar anoraks call a Gibson 60s neck, meaning it is very rounded with moderate thickness. The Edwards EX-125D is a very ”fast” guitar, without resorting to a too flat or too wide neck profile.

While the guitar type is already 60 years old, the active pickups used on the Edwards put it firmly in modern territory. The Duncan Blackouts offer a high output level coupled with a lot of clarity and high feedback resistance, making them just the ticket for modern styles of Metal.

****

Along with the Fender Stratocaster, the ES-335 is known as one of the most versatile classic guitars you’ll find, doing everything from Jazz and Country to Blues and Rock.

The Edwards SA-160TLS is a very classy reproduction that combines Sixties looks with late-Fifties playability. The neck profile is a dead ringer for a vintage 1959 Gibson neck. It’s round and chunky, while still steering clear of the clubby baseball bat feel of, say, a 1957/58 Les Paul.

The workmanship is superb, as is the review guitar’s set-up. The Edwards is also a lightweight instrument.

The SA-160TLS’ acoustic tone is a tiny bit brighter, and maybe even a little louder, than what you’d normally expect from a good ES-335-style semi, but played through an amp I found the differences between this solid maple Edwards and my reference semi to be largely negligible and mostly down to the different pickups. This is a fine version of a ’64 ES-335, and it also sounds like one.

****

It’s a shame that we don’t usually see more of Edwards Guitars’ output here in Finland. Judging by this review there’s a lot to be liked. These are well-made, professional grade instruments offered at fair price.

****

Edwards EX-125D & SA-160TLS

EX-125D – 1,139 €; including gig bag

SA-160TLS – 1,460 €; including case

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros (both models):

+ workmanship

+ features

+ sound

+ value for money

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

22/08/2019

The ESP Edwards SA-160LTS video

20/08/2019

ESP Edwards EX-125D: Now on SoundCloud

A short demo of an Edwards EX-125D (Japanese Explorer-style guitar with active Seymour Duncan pickups).

Guitar tracks recorded using a Bluetone Shadows Jr valve combo, a 1990s Ibanez wah-wah, a Mad Professor Simble Overdrive pedal, and a Shure SM57.

19/08/2019

ESP Edwards SA-160LTS: Now on SoundCloud

A short demo song featuring the Edwards SA-160LTS (Japanese ES-335-style guitar made with a body from carved solid maple).

All guitar tracks recorded using a Bluetone Shadows Jr valve combo, a Mad Professor Simble Overdrive pedal, and a Shure SM57 microphone.