Lisätiedot: Musamaailma
Tulossa: Tokai ES-138, ES-145G & ES-162
Review: LTD Elite ST-1
****
There are a lot of changes in store for ESP/LTD-instruments in 2013, because ESP have decided to reshuffle and restructure their whole product range.
In future the name ESP will only appear on the headstocks of Japanese ESP Custom Shop instruments. ESP’s Standard series will be renamed E-II.
New for LTD in 2013 is their Made-in-Japan Elite series, which has been designed to offer the very best of what this brand has to offer.
Kitarablogi has received a brand-new LTD Elite ST-1 -guitar for review. The model is available in two permutations – either equipped with a rosewood ’board neck and active EMG-pickups (LTD Elite ST-1/R EMG) or (like our review sample) sporting a maple fretboard and passive Seymour Duncan pickups (LTD Elite ST-1/M).
****
The brand-new LTD Elite ST-1/M (1.387 €) is a stunningly beautiful guitar, which manages to blend successfully an air of timelessness with the appeal of a sleek widdle-machine.
This version is released in two different finishes – the blue Aqua Marine and the See-Through Black Cherry of our test sample – while the EMG-version is only available in See-Through Black.
The basic ingredients making up the Elite ST-1 follow a traditional recipe: A bolt-on maple neck and an alder body.
The sleek ESP-neck joint makes excursions to the dusty end of the fingerboard just that bit more comfy.
The front of the body is spruced up by a maple top carrying a quilt maple veneer.
By leaving the edges of the maple top uncoloured you get what is known as ”fake binding”.
The ST-1 is equipped with 24 jumbo frets. The quality of the fretwork is exemplary, and the same holds true for the finish of the neck, which blends a satin-lacquered back with a gloss-finished fretboard.
Quality is also the name of the game when it comes to the guitar’s hardware.
The chrome-plated, sealed tuning machines are Gotoh units.
The Floyd Rose vibrato is the top-drawer Original-version, made from steel in Germany by the Schaller company.
This is what a well-installed locking nut looks like.
The string retainer bar pulls the strings down onto the nut, so the tuning doesn’t change when a string lock is opened or closed.
Seymour Duncan is the brand of choice for the LTD Elite ST-1/M when it comes to pickups:
The neck and middle units are stack-coil STK-S4-models, which promise genuine singlecoil tone bar the usual hum. The bridge humbucker is the company’s excellent, hotter-than-vintage Custom-model (SH-11).
The LTD’s truss rod can be adjusted without any component removal. Simply turn the wheel between the 24th fret and the neck pickup, using something like a small screwdriver or a nail.
The ST-1’s comprises a five-way switch, as well as master volume and tone controls.
The jack plate has been sunk into the side of the body, making it easy to secure your guitar lead between the guitar and your strap.
All LTD Elite series instruments are sold with their own quality hard case!
****
The LTD’s specs sheet mentions a ”thin U-profile”, which calls to mind the 1990s and dreadful, hand-tiring ”speed necks”.
I needn’t have worried, though, because in fact the Elite ST-1’s neck turns out to be a reasonably chunky affair – very good for both playing comfort and good sustain. I would call this neck profile a ”medium-thickness D”.
The review instrument arrived with an excellent set-up, making the guitar very easy to play. Even though the action was adjusted quite low (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm), the Elite’s acoustic tone was superb and totally free of fret rattling. The fat and tall frets feel great and provide a fast launch pad for your fingerboard excursions.
A cheap – or badly installed – Floyd Rose bridge can be a real headache, when it comes to tuning stability and sound.
Luckily, the excellent LTD Elite doesn’t suffer from any vibrato-related problems, making this instrument a real showcase for Japanese quality and workmanship. The guitar plays great and sounds fantastic, and the vibrato bridge works like a dream, even if you like to abuse your whammy bar.
The beautiful voice of the ST-1 carries over nicely into a clean amp’s signal. The sound sample starts with the neck pickup:
In an overdriven and distorted context the Elite ST-1’s hum-cancelling stack-coil pickups are a real treat. The Seymour Duncans give you authentic and wiry Strat-type tones, but completely free from hum and buzz.
Switching to the Custom-humbucker is like engaging an additional afterburner for that extra kick:
At first the reorganisation of all things ESP might be a bit confusing, but I’m sure we’ll all get to grips with the new nomenclature quickly. One thing is clear, though:
The LTD Elite ST-1 is one of the best Superstrat-style guitars that I’ve ever had the pleasure to play. This LTD is a top-drawer, professional instrument with a fantastic feel and outstanding tone.
Based on this review it seems clear that the Elite-series really offers you the best of LTD at a fair price.
All of the five guitar tracks on this tune have been played using the LTD Elite ST-1:
****
LTD Elite ST-1/M
1.387 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ Floyd Rose set-up and tuning stability
+ sound
+ hard case included
Testipenkissä: LTD Elite ST-1
ESP/LTD-tuoteperhe elää vuonna 2013 murroksessa, koska ESP on päättänyt jakaa eri sarjansa uudelleen.
Tulevaisuudessa ESP tulee esiintymään brändinä ainoastaan japanilaisen ESP Custom Shop -soittimissa. ESP:n Standard-sarjan soittimille on luotu uusi brändi: E-II.
Uusi on myös LTD:n japanilainen Elite-sarja, joka on suunniteltu edustamaan LTD-soittimien absoluutista parhaimmistoa.
Saimme testiin uunituoreen LTD Elite ST-1 -kitaran. Malli on saatavilla kahtena versiona, joko palisanteriotelaudalla ja EMG-mikrofoneilla varustettuna (LTD Elite ST-1/R EMG) tai – testikitaran lailla – vaahteraotelaudallisena ja Seymour Duncan -mikeillä (LTD Elite ST-1/M).
****
Upouusi LTD Elite ST-1/M (1.387 €) on kyllä häkellyttävän upea kitara, jossa yhdistyvät ajaton kauneus ja huipputrimmatun soittimen ominaisuudet herkullisella tavalla.
Tätä mallia saa kahdella eri värillä – sininen Aqua Marine tai testisoittimen See-Through Black Cherry – kun taas EMG-version viimeistely on läpikuultava See-Through Black.
Elite ST-1:n perusainekset ovat hyvinkin perinteiset: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, ja kitaran runko on leppää.
Kaulaliitos taas on veistetty perinteistä katsoen huomattavasti sulavampaan muotoon.
Rungon etupuolella komeilee quilt-kuvioisella loimuvaahteraviilulla päällystetty vaahterakansi.
Kannen reunat on jätetty taidokkaasti värjäämättä, mistä syntyy kaunis ”reunalistoitus” (engl. fake binding).
ST-1:n vaahteraotelautaan on asennettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen, samoin kuin kaulan viimeistely, jossa mattapintainen kaulan takaosa yhdistyy kiiltävään lakkaukseen otelaudassa.
Myös metalliosien sarakkeella LTD Elitessä luotetaan ainoastaan vankkaan laatuun.
Kromatut virittimet tulevat Gotohin japanilaisesta tuotannosta.
Kitaran Floyd Rose -vibratalla on se aito, saksalaisen Schallerin valmistama teräksinen Floyd Rose Original -malli.
Tältä näyttää huolellisesti asennettu lukkosatula.
Lavanpuoleinen palkki vetää kielet oikeassa kulmassa satulan yli, minkä ansiosta soittimen vire ei muutu lukkojen avaamisessa tai sulkemisessa.
LTD Elite ST-1/M -mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanin valikoimasta:
Kaula- ja keskimikki ovat STK-S4-mallia, joissa kaksi päällekkäistä kelaa pitävät hurinan loitolla. Tallamikki taas on Duncanin loistava, hieman vintagea tuhdimpi Custom-malli (SH-11).
Kaularaudan säätö hoidetaan ST-1:ssä kätevästi kääntämällä kaulamikrofonin ja viimeisen nauhan välistä pyörää.
ST-1:n kytkentä koostuu viisiasentoisesta mikkivalitsimesta, sekä master volume ja master tone -säätimistä.
Lähtöjakki on asennettu rungon reunaan niin, että johto voidaan viedä luontevasti soittimen ja hihnan välistä eteenpäin vahvistimeen.
LTD Elite -sarjan soittimissa laadukas laukku kuuluu hintaan!
****
LTD:n spekseissä lukee kaulaprofiilin kohdalla ”ohut U-profiili”, ja jotenkin tämä kuvaus tuo minulle mieleen 1990-luvun karseita, kättä väsyttäviä ”vauhtikauloja”. Mutta ei ole syytä paniikkiin, sillä Elite ST-1:n kaula tarjoaa riittävästi ”lihaa” mukavaa soittotuntumaa ja hyvää sustainea varten! Itse käyttäisin mieluummin ilmaisun ”keskivahva D-profiili” tämän kaulan kuvaamiseen.
Testikitara oli erinomaisessa trimmissä ja erittäin helpposoittoinen. Akustisesti LTD ST-1 soi kauniisti ja täysin rämisemättä, vaikka kielet oli säädetty hyvin matalalle (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm). Paksut ja korkeat jumbo-nauhat luovat nopean soittoalustan, jossa kielten venyttäminen sujuu kuin tanssi.
Halpa – tai huonosti asennettu – Floikka voi helposti pilata kitaran soundin, ja tehdä virittämisestä suoranaista helvettiä.
Laadukas LTD Elite ei tunne tällaisia ongelmia lainkaan, sillä se on varustettu laatuosilla ja rakennettu japanilaisella pikkutarkkuudella. Kitara soi eloisasti ja pitkään, ja sen jouhevasti toimiva vibrato pitää vireen esimerkillisesti rankasta kammen käytöstä huolimatta.
ST-1:n kaunis akustinen ääni säilyy hyvin puhtaan vahvistinkanavan läpi soitettuna (liikkeelle lähdetään kaulamikrofonista):
Särökäytössä Elite ST-1:n hurisemattomat stack coil -mikrofonit ovat huima etu, jos vertaa niihin perinteisten yksikelaisten toimintaa. Erinomaisista Seymour Duncan etu- ja keskimikrofoneista lähtee aito, tuore Strato-tyylinen sointi, mutta täysin häiriöäänistä vapaana.
Custom-humbuckerin valinta viisiasentoisella kytkimellä taas polkaise kitaran turboa päälle, ja meno vaan kuin paranee:
ESP:n brändien uudelleen strukturoiminen voi olla ensialkuun kitaristeille hieman hämäävää, mutta yksi asia tuli tässä testissä hyvinkin selvää:
LTD Elite ST-1 on yksi parhaimmista Superstrat-tyylisistä kitaroista, joilla minulla oli koskaan iloa soittaa. Tämä LTD on selvästi pro-luokan soitin erinomaisella soittotuntumalla ja laadukkaalla äänellä.
Elite-sarjaan myötä LTD tarjoaa japanilaista huippulaatua reiluun hintaan.
Tämän biisin viisi kitararaitaa on kaikki soitettu LTD Elite ST-1:llä:
****
LTD Elite ST-1/M
1.387 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soittotuntuma
+ Floyd Rose -tallan toiminta
+ soundi
+ kova laukku kuuluu hintaan
****
Review: Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3
AJB-55BB? Is this bass Tokai’s Big Brother -special edition? No!
The BB stands for ”big blocks”.
****
The Tokai AJB-55BB is a special edition run of the company’s Jazz Bass -inspired model with block inlays instead of the usual small dots. Finnish importer Musamaailma has equipped the test sample with a pair of Seymour Duncan Basslines SJB-3s, which promise a hotter-than-vintage output. As supplied, the whole package would set you back about 888 € here in Finland.
This Japanese bass is a streamlined beauty with a maple fingerboard and a tortie-type scratchplate (sometimes this model also comes with a three-ply black pickguard).
Even though the large block inlays invoke a Seventies-look, the Tokai’s deep body chamfers talke you back all the way to the Sixties-period Fender Jazz.
Tokai uses Gotoh-tuners with smaller diameter tuning posts on the AJB-55BB, compared to the usual Kluson- or Schaller-types on many other basses of this type.
Slimmer tuning posts, as well as smaller base plates, translate into less weight on the headstock – which is great for the instrument’s overall balance.
The whole of the neck – fingerboard and all – has been finished in a super-smooth clear satin finish. The fretwork as well as the workmanship on the inlays is exemplary. The AJB-55BB sports 20 medium-sized frets.
The test sample’s sturdy and tight neck joint is executed in traditional fashion, employing four wood screws and a steel neck plate.
The Tokai AJB-55BB leaves the factory with the company’s own, high-quality 60s-type MK2-pickups.
As already mentioned before, this bass has been customised by Musamaailma with two Basslines SJB-3 -pickups, which are also known as Quarter Pounds for Jazz Bass, as their polepieces have a diameter of a quarter of an inch. The polepieces are left inside the pickup covers on purpose, to avoid the unpleasant noises made by the strings hitting the polepieces.
For some reason the test bass’ neck pickup was contained in a (slightly wider) bridge pickup cover, which is why the holes in the cover don’t correlate exactly with the polepiece positions. But this is really only a small cosmetic glitch, which doesn’t affect the bass’ playability or amplified performance in any way.
The Tokai AJB-55BB’s passive controls follow tradition offering two volume controls (one per pickup) and a shared master tone control.
Japanese quality-parts and clean soldering – what more can one ask for?
The AJB’s bridge is Gotoh’s copy of a 70s Fender bass bridge – simple, yet toneful.
For some reason Tokai have chosen to place the bridge in the same position it was on Fender’s 1970s originals, meaning about 3 mm further from the neck as on 60s examples. With normal string gauges this placement often results in the bridge saddles sitting near the tip of the intonation screws. In extreme cases the intonation screw (especially on the g-string) may work itself loose, and fall off in the middle of a performance, leaving the bassist red-faced. The current set-up works OK, but I’d rather see a Sixties-style bridge placement on Tokai-basses in the future.
****
Many players feel that the Jazz Bass – as well as the basses it inspired – is the best of the classic designs. The reasons for this are its excellent balance, its narrow and tapered neck, as well as the versatility of its singlecoil pickups.
The Tokai AJB-55BB nails these features to a tee: It is a winner in the ergonomics stakes and sounds great.
I have to admit, I was a bit sceptical concerning hot pickups, but the Duncan Quarter Pounds are really doing it for me. These Basslines pickups offer plenty of dynamics and don’t take away anything from the bass’ inherent tonal character. The SJB-3s take the vintage Jazz Bass tone and remaster it for today’s bassist – the bass sounds louder, bigger and even better.
****
Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3
Current price in Finland: 888 €
Finnish distributor: Musamaailma
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ sound
Cons:
– bridge placement
– neck pickup’s cover (see text)
****
Testipenkissä: Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3
AJB-55BB? Onko kyse Tokain Big Brother -erikoispainoksesta? Ei!
Mallitunnuksen BB-lyhenne tulee englannikielisistä sanoista ”big blocks”.
****
Tällä kertaa testissä oleva Tokai AJB-55BB on erikoispainos firman Jazz-basson johdannaisesta, jolla on tavallisten, pistemäisten otemerkkien sijaan isokokoisia neliskulmaisia upotuksia otelaudassa. Testiä varten Musamaailma on vaihtanut mikrofonit Seymour Duncan Basslines SJB-3-malleihin, jotka lupaavat vintagea kuumempaa signaalitasoa. Koko komeuden hinta on noin 888 €.
Japanissa valmistettu sähköbasso on sulavalinjainen kaunotar vaahteraotelaudalla ja kilpikonna-kuvioisella pleksillä (tuotantoerästä riippuen käytetään joissakin yksilöissä myös kolmikerroksista mustaa pleksiä).
Vaikka basson etupuoli näyttääkin suoraan 1970-luvulta poimitulta, ovat AJB-55BB:n mukava paino sekä rungon erittäin syvät viistokset nyökkäys kuuskytluvun Fender-klassikkoiden suuntaan.
Tokai käyttää tässä mallissa Gotohin laatuvirittimia, joiden tapit ovat läpimitaltaan hieman pienemmät kuin perinteiset Kluson- tai Schaller-vastineet.
Solakampien viritintappien sekä pienempien pohjalevyjen ansiosta virittimien paino kevenee, mikä parantaa AJB-55BB:n tasapainoa.
Koko kaula on viimeistelty erittäin ohuella mattalakalla – myös Tokain vaahteraotelauta. Sekä upoukset otelaudassa että nauhoitus näyttää esimerkillisen siistiltä. AJB-55BB:n otelauta tarjoaa 20 keskikokoista nauhaa.
Vaahterakaula on liitetty basson leppärunkoon perinteisesti neljällä puuruuvilla ja metallisella aluslevyllä. Testiyksilössä liitos oli erittäin tarkka ja luja.
Tavallisesti AJB-55BB:hen kuuluvat Tokai JB-Vintage MK2 -mikrofonit, jotka ovat firman laadukkaat versiot 1960-luvun Jazz-basso mikeistä.
Kuten mainitsin jo jutun alussa, testiyksilöön on asennettu maahantuojan toimesta Basslines SJB-3 -mikkejä, jotka tunnetaan myös nimellä Quarter Pound. Mikrofonien suurikokoiset napapalat – niiden läpimitta on tasan 0,25 tuumaa (engl. quarter inch) – on jätetty tahallaan mikrofonikuorien sisään. Näin kielet eivät osu soitettaessa niihin, mikä muuten aiheuttaisi ikäviä ja kovaäänisiä naksahduksia vahvistimesta.
Jostain syystä testibasson kaulamikrofoni oli upotettu tallamikrofonille tarkoitettuun mikrofonikuoreen, minkä takia napapalat ja kuoreessa olevat reiät eivät kohtaa sataprosenttisesti. Tämä on pikkuinen kosmettinen lipsahdus, joka ei vaikuta millään tavalla soittimen soundiin tai soitettavuuteen.
Tokai AJB-55BB:n elektroniikka on perinteiden mukainen – siis: passiivi – ja se tarjoaa kaksi volumea (yksi per mikrofoni) sekä yhden master tonen.
Japanilaisia laatuosia ja siistiä juotostyötä – Tokai tarjoaa iloa sekä silmille että korville.
AJB:n talla on Gotohin versio 1970-luvun Fender-tallasta – yksinkertainen, mutta erittäin toimiva.
Tokai on asentanut tallan samaan kohtaan kuin missä se oli 70-luvun Fendereissä, mikä on noin kolme millimetriä kauemmas kaulasta, jos verrataan klassikkomallin 60-luvun yksilöihin. Tämän takia talla tarjoaa tavallisella kielisatsilla vain melko vähän säätövaraa eteenpäin (kaulaa kohti), koska tallapalat istuvat ihan säätöruuvien kärjillä. Ääritapauksissa tämä voi johtaa siihen, että (etenkin g-kielen) intonaation säätöruuvi irtoaa ajan myötä itsestään tallapalasta ja putoaa pois kesken soiton noloin seurauksin. Tokailla olisi tässä mielestäni hieman parantamisen varaa.
****
Monien mielestä Jazz-basso – ja sen johdannaiset – on kaikista klassikkobassoista se mukavin vaihtoehto. Syyt tähän ovat soittimen erinomainen tasapaino, kaulan kapea ja pyöreä profiili, sekä basson kahden yksikelaisten tuoma soundillinen monipuolisuus.
Tokai AJB-55BB on erinomainen tulkinta tästä teemasta: basso istuu kun nakutettu, kaula tuntuu erittäin nopealta ja tutulta, ja sen soundi…
Täytyy myöntää, että olen tavallisesti hieman skeptinen ”kuumien” mikrofonien suhteen, mutta Duncanin Quarter Poundit kyllä räjäyttävät potin. Nämä Basslines-mikit eivät kavenna soittimen dynamiikkaa lainkaan, vaan basson luonnollinen ääni pysyy mallikkaasti ennallaan ja sen karakteeri säilyy. SJB-3-mallin lähtökohta on se perinteinen klassikkosoundi, jonka mikki ikäänkuin remasteroi tätä päivää varten – lopputulos on äänekkäämpi, isompi ja vielä entistäkin herkullisempi.
****
Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3 -mikkisetti
888 €
Maahantuoja: Musamaailma
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
Miinukset:
– tallan sijainti
– kaulamikin kuori (kts. teksti)
****
Review: Mannedesign Newport 4T
****
The active Mannedesign Newport 4T bass (current price in Finland: 883,14 €) is part of Manne’s mid-price range of Mannedesign instruments, all manufactured in the Far East to the Italian maker’s specs. The bass closely follows its more expensive Italian sibling in general looks, but offers different solutions in the finer details.
****
Both the body’s as well as the headstock’s front have been adorned with beautiful flamed maple veneers, which have been finished in a rich honey-coloured hue.
Quality tuners, made by Gotoh, keep the tuning well and stable.
****
Italian Manne instruments feature maple necks with multi-laminated beech cores for added rigidity. The Mannedesign Newport 4T sports a one-piece maple nack, with an additional piece for the headstock and the first frets. You can only just spot the scarf-joint on the reviewed bass.
****
Here we see a genuine bolt-on neck, instead of the traditional screwed-on variety used widely.
****
The bass’ flat fingerboard radius, as well as its jumbo frets, give the Newport 4T a comfortable and contemporary feel. The fretting is of a very satisfactory standard.
****
This Mannedesign’s body comes with a thick, two-piece mahogany back and a thin maple top, accentuated by a thin, dark veneer (walnut, possibly?). The topmost layer is a thin, book-matched flame maple veneer. Custom Shop looks at a very moderate price – nice!
****
Super-J/MM-pickup combinations are en vogue these days, and the Newport 4T sports a ceramic singlecoil in the neck position with an alnico-based, large MM-type humbucker next to the bridge.
Our review sample’s control cavity was nice and clean, with the lid housing the quick-release compartment for the 9 V battery.
We find four controls on the Newport 4T – master volume, pickup balance, bass boost/cut, and treble boost/cut.
****
The bridge is Gotoh’s sturdy update of the time-honoured Fender-bridge.
****
The Newport comes in its own, high-quality gig bag.
****
Our review sample was comfortably lightweight. Thanks to the instrument’s long top horn, strapped-on balance is superb, which makes it easy to find your preferred playing position.
Even though there aren’t any conspicuous beer-belly or forearm chamfers on the Newport, the bass still feels much less angular than a Rickenbacker 4003, for example. The secret here are very gentle and flowing long curvatures that Menne’s designers have put into some parts of the body. If you look closely you’ll realise that the body’s thickness is smaller right where your right arm is resting than, for example, directly behind the bridge. These flowing lines keep the crisp angular look of the Newport intact, while adding significantly to the bass’ comfortable feel.
****
The Newport 4T sounds nicely balanced played through an amplifier. Both note attacks and playing dynamics are reproduced well, and the signal is clean and clear.
The quality Mannedesign’s active electronics was a very positive surprise, indeed. The EQs have a juicy, musical quality about them, and the whole circuit is refreshingly low-noise.
The singlecoil neck pickup naturally picks up some extraneous buzz when mixed in, but the noise stays at unproblematic levels. The bridge humbucker is somewhat punchier, but never swamps the agile neck pickup.
Here are three soundbites (neck pickup – both – bridge pickup):
Mannedesign Newport 4T – plectrum
Mannedesign Newport 4T – fingerstyle
The Mannedesign Newport 4T is a beautiful mid-priced bass, with a strong voice and a very personal look. This quality instrument can deal with virtually all musical styles.
****
Mannedesign Newport 4T
Current price in Finland: 883,14 €
Finnish distributor: Nordsound
****
Pros:
+ beautiful design
+ workmanship
+ playability
+ sound
+ low-hiss active electronics
Cons:
– some metal dust clinging to the review sample’s pickup poles
****
Testipenkissä: Mannedesign Newport 4T
****
Mannedesign Newport 4T -aktiivibasso (883,14 €) on osa Mannen keskihintaista, Kauko-Idässä valmistettua mallistoa. Soitin on edullisempi versio italialaisesta Newport-bassosta, jolla on sama ulkonäkö mutta erilaisia detajiratkaisuja.
****
Sekä rungon että lavan etupuoleen on liimattu varsin näyttäviä loimuvaahteraviiluja, ja lopputulos on viimeistelty silmää hivelevällä, läpikuultavalla hunajanvärisellä lakalla.
Laadukkaat Gotoh-virittimet pitävät basson mallikkaasti vireessä.
****
Italialaisissa Manne-soittimissa käytetään yleensä vaahterasta ja pyökistä valmistettuja multilaminaattikauloja. Newport 4T:n kaula on yksiosainen, paitsi että viritinlapaa ja kolmea ensimmäistä nauhaa varten on käytetty lisäkappaletta. Liimasauma on lähes näkymätön.
****
Mannedesign-basson kaulaliitos on aito pulttiliitos.
****
Suuri otelautaradius ja jumbo-nauhat antavat solakalle kaulalle mukavan nykyaikaisen tuntuman. Nauhatyö on hyvin kiitettävää tasoa.
****
Runko on koottu huolellisesti paksusta, kaksiosaisesta mahonkipohjasta, jolle on liimattu ohut tumma puuviilu (pähkinäpuuta?) sekä ohut vaahterakansi. Päällimmäisenä on kaunis bookmatched loimuvaahteraviilu. Custom Shop -tyylinen koristelu tavallisen pulliaisen rahapussille siis…
****
Mikrofonivarustus tulee muodikkaan Super-J/MM-yhdistelmän muodossa, jossa Mannedesignin tapauksessa keraamisella magneetilla varustettu J-kokoinen yksikelainen kaulamikrofoni saa aisaparikseen alnico-pohjaisen MM-humbuckerin.
Elektroniikkalokero näyttää ilahduttavan siistiltä ja paristolle on oma osastonsa muovikannessa.
Newport 4T:lla on neljä säädintä – master volume, mikkibalanssi, basson korostus/vaimennus, sekä diskanttin korostus/vaimennus.
****
Virittimien tavoin myös Newportin talla on Gotoh:n laatuosa – vintagea jämäkämpi versio perinnetallasta.
****
Laadukas, paksusti topattu laukku kuuluu hintaan.
****
Testisoitin on mukavan kevyt yksilö. Pitkän yläsarven ansiosta Mannedesign Newport 4T:n balanssi on erinomainen myös hihnalla, ja basso asettuu nätisti haluttuun soittoasentoon.
Vaikka rungossa ei ole lainkaan Fender-kaltaisia mukavuusviistoja, Newport tuntuu huomattavasti pehmeämältä kuin esimerkiksi kulmikkuudestaan tunnettu Rickenbacker 4003. Mannen suunnittelijat ovat nimittäin hyvin huomaamattomasti lisänneet bassoonsa kaarevuuta joissakin kohdissa – esimerkiksi oikean käsivarren alla runko on ohuempi kuin muualla. Tämän ansiosta Newport on huomattavasti mukavampi tuttavuus kuin edellämainittu klassikko.
****
Newport 4T:n vahvistettu soundi on erittäin hyvässä balanssissa. Atakki ja dynamiikka ovat hyvässä kunnossa, ja sointi on vapaa häiritsevistä sivuäänistä tai resonansseista.
Hyvin laadukas aktiivinen elektroniikka oli positiivinen yllätys – taajuuskorjaimet toimivat musikaalisesti, ja etuvahvistimen kohinataso on hyvin alhainen.
Yksikelainen kaulamikrofoni poimii luonnollisesti pienen annoksen ulkoisia häiriöitä mukaan, silloin kuin se on miksattu mukaan, mutta ei lainkaan ongelmallisissa määrissä. Tehokas tallahumbuckeri tekee itsestään hieman isomman numeron, muttei koskaan pääse täysin dominoimaan ketterää kaulamikrofonia.
Tässä kolme esimerkkisoundia (järjestyksessä: kaulamikki – molemmat – tallamikki):
Mannedesign Newport 4T – plektralla
Mannedesign Newport 4T – släpsoitto
Mannedesign Newport 4T – sormisoitto
Mannedesign Newport 4T on kaunis, omaperäinen ja vahvalla äänellä puhuva keskihintainen laatusoitin, joka sopii käytännössä kaikkiin musiikkityleihin yhtä hyvin.
****
Mannedesign Newport 4T
883,14 €
Maahantuoja: Nordsound
****
Plussat:
+ kaunis muotoilu
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
+ aktiivielektroniikan laatu
Miinukset:
– testiyksilön mikrofonien navoilla hieman metallipölyä/-puruja
****
Pysyykö ruuvimeisseli kädessä? – ”Berka T” -projekti
Kyllä, myönnän sen: en ole mikään tosimies, kun kyse on askartelusta, puutöistä tai tee-se-itse-projekteista! Ei aina voi olla paras… 😉
Uskon kuitenkin, että lähes jokainen meistä voisi (ja ehkä pitäisikin) kokeilla oman kitaran tai basson ”rakentamista”. En puhu mistään puuaihiosta aloittamisesta, vaan siitä että kasaa oman soittimensa ostetuista osista.
On totta, ettei itse-kasattu kitara ole välttämättä ostettua massatuotannon tuotetta halvempi, mutta sellaisen projektin idea onkin siinä, että saa käsin kosketeltavaa tietoa siitä, miten sähköistettu lankkusoitin toimii. Se voi olla jopa hauskaakin…
****
Kasasin tämän kitaran – voidaan nimetä sitä ”Berka T” -malliksi – vuonna 2004. Halusin saada selvillä, millainen soitin syntyy juuri edullisista aineista.
Hankin kaikki Berka T:n osat SP-Elektroniikalta, tähtäimessä oli sellainen ”riisuttu” öljy-ja-vaha-meininki perloidipleksillä.
****
Runko on kolmesta leppäpalasta, joiden syykuviot ei ole yhteensovittu – tämä on tavallinen käytäntö edullisissa runkoissa. Rungon muotoilu on tyydyttävä ja työnjälki oli siisti myös kolojen ja kanavien osalta.
Ainoastaan hieman liian kapeaksi jäänyt kaulatasku oli pikkuisen yllättävää. Sain kuitenkin kaulaa asennettua ongelmitta suoraasti runkoon, mutta tällaiset jutut voivat tapahtua edullisilla osilla tai jos osat eivät ole peräisin samalta valmistajalta.
****
Kaula on vaahteraa, kun taas otelautaan on käytetty kauniisti kuvioitu palaa sonokeling-palisanteria.
Otelaudan radius on vintagea loivempi. Keskikokoiset nauhat on istutettu riittävän huolellisesti ainakin käyttämäni kieltenkorkeutta varten.
****
Kaulan kiinnitys taas on hyvinkin perinteinen – neljä ruuvia sekä teräksestä tehty kaulalevy.
****
Sekä talla että mikrofonit ovat peräisin Gotoh:n mallistolta: nykyaikaisessa tallassa on paksu pohjalevy sekä kuusi yksittäistä tallapalaa. Mikrofoneissa on pitkä, keraaminen tankomagneetti liimattu kelan alle, eikä vintage-tyylisesti kuusi lyhyttä alnico-magneettia.
Minun piti viilata tallamikin kansilevyä hieman kapeammaksi, koska se ei sellaisenaan sopinutkaan tallan aukon läpi. Jälleen yksi edullisista osista syntynyt pieni mutka matkassa.
****
Berka T -projekti ei ollut minun ensimmäinen kokeilu, joten kytkinnän juottaminen ei ollut mitenkään ongelmallista. Jotkut valmistajat tarjoilevat myös rakennussarjoja, joissa ei tarvita juotoskolvia, niin kuin TÄSSÄ.
Kolmiasentoinen kytkin oli yllättäen hieman liian iso rungon koloa varten. Poistin taltalla varovasti vähän puuta kolon pohjasta, ja sain lopulta kannen kiinni.
****
Nykyaikaisten virittimien asentaminen oli lastenleikkiä…
…mutta epäonnistuin pahasti kielikanavien poraamisessa ja holkkien asentamisessa.
Ensi kerralla pitäisi käyttää sapluunan sekä poraustelineen!
****
Kaikki kaikessa olen melko tyytyväinen valmiiseen Berka T:hen! Sen osat maksoivat hieman yli 300 €, mutta opin jälleen kaikenlaista tämän projektin kautta.
Kitaran soitettavuus on ihan OK, vaikka kaulaprofiili voisi mielestäni olla pyöreämpi ja hieman paksumpi. Edullisista Gotoh-mikeistä lähtee yllättävän hyvä soundi, vaikka ne ovatkin vähän vintagea – twängiä kuitenkin löytyy.
Tässä kaksi soundiesimerkkiä:
****
Muutama linkki:
****
Why not assemble one yourself? – The ”Berka T” Experiment
I can declare freely and from the bottom of my heart that I am not the most handy when it comes to DIY and using tools! You can’t win ’em all… 😉
Still, most of us could, and probably should, try their hands at ”building” their own electric solidbody guitar or bass. I use the quotation marks here, because I’m not talking about building, as in ”raw wood”, but rather about assembling an instrument from prefabricated parts.
A self-assembled guitar is almost certainly not cheaper than buying a mass-produced item. The idea behind the whole process is rather to get a true, hands-on insight into what makes an electric guitar tick. And it’s fun…
****
I assembled this guitar – let’s call her the ”Berka T” – in 2004. I specifically wanted to find out what kind of instrument you end up with using comparatively inexpensive parts.
I got all the ingredients for the Berka T from SP-Elektroniikka in Oulu (Finland), aiming for stripped Tele-with-pearloid-pickguard-look in an oil and wax finish.
****
The body is a three-piece alder affair, with the pieces’ grain not really matched, which is absolutely normal at this price level. The shaping is OK and the routings reasonably clean.
The only strange thing is that the treble facing side of the neck pocket doesn’t quite line up with the neck’s heel. I nevertheless got the neck installed correctly, but things like these can happen when buying less expensive parts.
****
The neck is maple, which I finished with wax and oil, while the fretboard is made from a nice and lively piece of sonokeling.
The ’board has a flat radius and medium-sized frets, which had been installed sufficiently well for a nice medium action.
****
The neck has been mated to the body in time-honoured fashion via four screws and a steel plate.
****
The bridge and pickups – all made by Gotoh – are decidedly non-vintage: The bridge features a thick base-plate and six separate saddles, while the singlecoil pickups are cheap units with ceramic bar magnets stuck to the bottom of their bobbins, instead of traditional alnico slug magnets.
I had to file the bridge pickup’s top plate down by a tiny little bit, because it wouldn’t fit through the bridge otherwise. Again, not untypical when using inexpensive parts.
****
This hadn’t been my first project, so I had no problems wiring and soldering the electronic components correctly. Some companies also offer pre-wired kits for the complete newcomer.
The nice three-way switch was deeper than the body channel, so I had to gouge out a little bit of wood by hand to make the assembly fit the body.
****
I had no problems installing the modern tuners…
…but made a mess of a hack job of installing the string ferrules.
Mental note: Do prepare a jig! Use a drill stand for drilling the holes next time!
****
All in all, I’m rather satisfied with my Berka T! It cost a little over 300 € to make, and I learned a few new lessons during assembly.
The guitar plays well, even though I would prefer a rounder and fatter neck profile. The cheap Gotoh-pickups sound surprisingly good – they’re a little hotter and fatter than a standard vintage-style Tele-set, but still have enough spank and quack to satisfy.
Here are two soundbites:
****
Links:
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
