Lisätiedot: Fender
Testipenkissä: Tokai Love Rock LC-107, LS-130F & LS-160
Kitarablogissa uusi vuosi alkoi testien suhteen kolmella herkkupalalla, kun testiin saapuivat kolme Tokai Love Rock -kitaraa malliston kalliimmasta päästä. Tokain legendaarinen maine perustui alun perin juuri tällaisiin, Japanissa käsityöllä valmistettuihin, Les Paul -tyylisiin kitaroihin.
****
Tokai LC-107 (1.219 €) on valmistajan upea versio Les Paul Custom -mallista.
Soittimen kullanväriset metalliosat sopivat hienosti testikitaran kauniisti läpikuultavaan, kiiltävään viininpunaiseen viimeistelyyn.
Tokai LC-107:n rakenne on – useista nyky-Gibsoneista poiketen – hyvin uskollinen alkuperäiseen LP Custom -reseptiin:
Rungon takaosa on veistetty mahongista, ilman että siihen olisi jyrsitty painoa vähentäviä aukkoja. Tokaissa soittimen painoa pidetään maltillisena valitsemalla vain kevyitä mahonkilankkuja kitarantekoon.
Myös LC-107:n kaareva kansi on tehty kokopuisesta mahongista (!), niin kuin 1950-luvun Customeissa oli tapana.
Vain otelaudan suhteen Tokai on muuttanut alkuperäistä reseptiä:
Ekologisista syistä LC:n otelaudassa käytetään ruusupuuta alkuperäisen eebenpuun sijaan.
Rungon monikerroksinen reunalistoitus lisää LC-107-kitaran tyylikyyttä vielä entisestään.
Tokai LS-130F (1.514) on LP Standard -tyylinen malli satiinipintaisella viimeistelyllä.
Mallitunnuksen F-kirjain viittaa LS-130F:n kokopuiseen loimuvaahterakanteen (englanniksi: flame maple).
Testisoittimen liukuväritys on nimeltään Tobacco Sunburst. Viimeistelyn peittävän ruskealta vaikuttavat reunat ovat todellisuudessa tummaa violettia, jonka läpi pystyy näkemään kannen ”liekit”.
LS-130F:n kaula ja rungon takapuoli ovat kirsikanpunaisia.
Vaikka monet kitaristit nykyään luulevat, että kaikissa vuosien 1958-60 LP Standardissa oli loimuvaahterakansi, todellisuudessa huomattava osa tehtiin niin kutsutuilla plain top-kannella.
Tokai LS-160 (1.773 €) on erittäin kaunis versio juuri tällaisesta plain top -kitarasta.
LS-160-malli tarjoaa kaikkien muiden laadukkaiden yksityiskohtien lisäksi vielä aidon nitrolakkauksen 50-luvun hengessä.
Tokai LC-107:n viritinlavassa on runsaasti upotuksia, sekä monikerroksinen reunalistoitus.
Virittimet ovat nykyaikaisia, suljettuja Gotoh-malleja.
LS-130F- ja LS-160-kitaroissa lavan koristelu on hieman hillitympi.
Näissä malleissa on laadukkaita kopioita 1950-luvun Kluson-virittimistä.
Tokai LC:n neliskanttiset otemerkit ovat helmiäismuovista…
…kun taas LS-malleissa on käytössä crown-muotoiset upotukset.
Nauhatyö oli kaikissa kolmessa soittimissa esimerkillinen.
Kolmikossa on myös ns. long tenon -kaulaliitos, jossa kaulan mahonkinen osa jatkuu yhtenäisenä vielä kaulamikrofonin alle.
Monien mielestä tällainen lujempi liitos parantaa kitaran sointia ja sustainea.
Kitarakolmikon tallat ja kieltenpitimet tulevat Gotoh:n laadukkaasta, japanilaisesta mallistosta.
Tokai luottaa omiin PAF Vintage Mark II -humbuckereihin LC-107-mallissaan.
LS-130F- ja LS-160-kitaroihin taas on asennettu Seymour Duncanin laadukkaita PAF-tyylisiä ’59 Model -mikrofoneja.
Takakoloissa on näkyvissä erittäin siistiä työtä, laadukkaita japanilaisia komponentteja, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittipitoisella maalilla, sekä alumiinifoliolla vuoratulla muovikannella.
Testikolmikko myydään laadukkaassa Tokai-kotelossa.
LS-160:n nitrolakkauksen lisäsuojaukseksi löytyy tämän kitaran kotelossa vielä erillinen plyysipussi.
****
Soitettavuudeltaan LC-107, LS-130F ja LS-160 ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta vertailemalla löytyy kuitenkin todella pieniä eroja kolmikon välillä.
Tokai LC-107:n kaulaprofiiliksi on valittu keskipaksu, tasaisen pyöreä D-muoto. LP-fanit puhuisivat tässä ’59-kaulasta – kaulassa on siis mukavasti ”lihaa luiden päällä”, mutta sen paksuus on vielä maltillinen.
Tokai LS-130F taas tarjoaa kolmikon tuhdimman kaulaprofiilin. Tämän mallin mattaviimeistely tuntuu erittäin mukavalta.
LS-160:n kaulaprofiili menee vuoden 1960 suuntaan, mikä tarkoittaa paksuuden kannalta hieman maltillisemmat mitat.
Vaikka kaikissa kolmessa kitarassa oli 010-satsin kielet ja identtinen kieltenkorkeus 12. nauhalla (basso E: 1,9 mm/diskantti e: 1,6 mm), oli LS-160:n soitettavuus vielä aavistuksen verran kevyempi kuin LC-107- ja LS-130F-malleissa.
****
Akustisesti soitettuna Tokai LC-107:n äänessä oli mukava ripaus kuivuutta ja kauniisti kimmeltävä diskantti, mikä johtuu varmasti täysin mahongista tehdystä rungosta.
Tokain omat PAF Vintage Mark II -mikrofonit ovat laadukkaita uusintapainoksia 50-luvun humbuckereista. Niiden signaaliteho on maltillinen, minkä ansiosta soundi on dynaaminen ja avoin:
Tokai LS-130F on akustisesti soitettuna selvästi kolmikon kovaäänisin. Akustisesti tässä kitarassa on juuri se kiskoista-suistunut-tavarajuna-joka-lähestyy-kovaa-vauhtia-fiilis, josta niin monet LP-tyylisten kitaroiden soittajat tykkäävät.
Seymour Duncan ’59 Model -mikkien välityksellä LS-130F:n soundissa on hieman enemmän voimaa ja leveyttä kuin LC-107:ssä:
Akustisesti kokeiltuna Tokai LS-160:n ääni on jossain LC-107:n ja LS-130F:n välissä. Se ei ole ihan yhtä äänekäs kuin LS-130F, mutta soundissa löytyy hieman kirkkaampaa preesensiä kuin LC-107-mallissa.
Yllättävää oli kuitenkin, että testikitaroista LS-160 soi vahvistimen kautta selvästi eniten vintage-maisesti, vaikka kitarassa on samat mikrofonit kuin LS-130F:ssä. Kaulamikrofoni soi todella kermaisesti, kun taas tallahumbucker soi kirkkaammin kuin ehkä odottaisi LP-tyylisestä kitarasta. Lopputulos on tämän kolmikon monipuolisin puhdas soundi:
Demobiisissä puhtaat komppikitarat pysyvät muuttumattomina koko biisin ajan (vasemmalta: LC-107; oikealta: LS-160). Riffit ja soolo-osuudet taas on soitettu niin, että ensimmäisessä läpimenossa soi vain LC-107, toisessa vain LS-130F ja kolmannessa taas vain LS-160:
****
Tokai LC-107, LS-130F ja LS-160 tarjoavat huikeaa laatua todella reiluun hintaan. Kaikki kolme kitaraa ovat pro-luokan laatusoittimia erittäin kevyellä tatsilla ja herkullisella soundilla.
LC-107:n pähkinäinen soundi tekee tästä soittimesta oivan valinnan Jazz- ja Fusion-kitaraksi, mutta se toimii todella hyvin myös muissa genreissä.
Tokain LS-130F on kolmikosta se koviten riffaileva ja rokkaava valinta. Sylinterihattu päälle, ja eikun menoksi Paradise Cityyn.
LS-160 taas on pikkutarkka ja herkullinen uusintapainos Bluesbreaker-tyylisestä vintage-LP:stä, joka tarjoaa hyvin dynaamisia humbuckersoundeja.
****
Tokai Love Rock
LC-107 – 1.219 € (laukku kuuluu hintaan)
LS-130F – 1.514 € (laukku kuuluu hintaan)
LS-160 – 1.773 € (laukku kuuluu hintaan)
Plussat:
+ Made in Japan
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
+ laukku kuuluu hintaan
Review: Rautia Guitars Dual Tone Style
This time we’re in for a real treat:
We’ll take a closer look at master luthier Veijo Rautia’s handmade interpretation of a lesser known 1950s Supro-model – the Dual Tone. Mr. Rautia has included a handful of updates, which bring the playability of this guitar up to modern standards. In contrast to many lesser Supro-, Valco- and Airline-copies, the Rautia Guitars Dual Tone uses the correct type of pickups.
To people in the know Veijo Rautia is already a well-established name, rising to fame as the chief designer of the original Flaxwood models. These days Rautia focuses mainly on making pickups and custom-order guitars.
****
Rautia Guitars’ Dual Tone (approx. 2,500 €) is a very stylish singlecut electric guitar.
Its alder body is partly hollowed out for better balance and tonal resonance.
Old (wooden) Supros used a very idiosyncratic neck attachment.
Rautia’s solution feels far more stable, using four wood screws and separate washers.
Looking from the front, the Dual Tone’s machine heads seem to be traditional Kluson-copies.
In fact, Rautia uses a set of mini-sized, high-tech and ultra-light Gotohs, called Stealth tuners.
The Stealth set works great, and the tuners turn very smoothly.
As per original specs, Rautia’s Dual Tone uses a very shallow neck pocket, with the neck set quite some way into the body. This high neck joint makes it possible to use a jazz guitar style bridge on a guitar with no neck angle.
The Indian rosewood fretboard is bound. It sports 22 medium-sized frets and rectangular pearloid position markers.
The fretwork is excellent, as you’d expect on a boutique grade guitar such as this.
The Tune-o-matic bridge on the Dual Tone Style – made by Schaller – sits on an ebony foot.
Original Supro (and Valco) pickups look like humbuckers, but they are in fact a very special breed of singlecoil pickup.
(Photo courtesy of Rautia Guitars)
The Valco-pickup uses two alnico magnets mounted between two steel plates. One of these plates is L-shaped and serves as the mounting plate (and magnetiser) for the assembly’s single bobbin.
There are two volume and two tone controls on the Dual Tone.
Just as on the original model, the pair that is closest to the bridge deals with the bridge pickup (!), while the pair further away from the bridge is connected to the neck pickup.
The Rautia-model comes with a push/pull phase switch for the neck pickup.
****
Rautia Guitars’ Dual Tone Style is a lightweight electric guitar offering boutique grade playability.
The neck’s gloss finish is very thin, and doesn’t feel sticky at all. The neck’s C-profile is well-rounded and comfortable – not clubby or too much of a handful.
From a modern guitarist’s standpoint, the Dual Tone’s deep neck set makes it a bit more difficult to reach the top end of the fretboard than what we’re normally used to. Some players would also prefer a fixed bridge for fear of knocking the free-standing bridge out of place in the heat of the moment. Based on this test, though, I must state that I really enjoyed playing the Dual Tone, and experienced no problems whatsoever!
The clean tones on the Rautia Dual Tone are really very beautiful, open and bell-like. These pickups aren’t as sharp-sounding as your traditional Fender singlecoil, but they aren’t as cluttered in the mid-range as a Gibson P-90, either.
The pickups are played in the following order; neck PU –> both PUs (in phase) –> both PUs (out of phase) –> bridge PU:
Rautia’s Valco-type pickups also sound fantastic with some distortion. There’s ample grit for the guitar to cut through, without the Dual Tone ever sounding thin or brittle:
The demo track features two rhythm guitar track, both using the middle selection on the toggle switch, as well as the phase reverse switch.
The first lead guitar part uses the neck pickup, then you’ll hear both pickups together (neck phase reversed), and the last pass is played using the bridge pickup on its own:
****
It’s so easy to fall in love with such a fantastic instrument!
Rautia Guitars’ Dual Tone represents the best in Finnish craftsmanship. Veijo Rautia’s vast knowledge in the field of guitar pickups really shows, making this a guitar which plays and sounds like a dream.
This is a handcrafted guitar at a very fair price.
****
Rautia Guitars Dual Tone Style
2,500 €
Contact: Rautia Guitars
****
Pros:
+ handcrafted in Finland
+ workmanship
+ playability
+ sound
+ rare type of pickup
Cons:
– vintage-style top fret access
Testipenkissä: Rautia Guitars Dual Tone Style
Tällä kertaa on tarjolla hyvin harvinaista herkkua:
Tämä soitin on Veijo Rautian käsintehty versio 1950-luvun Supro-mallista – Dual Tone. Rautia on tehnyt tähän kitaraan useita parannuksia alkuperäiseen verrattuna, mikä nostaa kitaran soitettavuutta selvästi nykypäivän tasolle. Lisäksi Rautia Guitars Dual Tone -mallissa on – monesta Supro-, Valco- ja Airline-kopioista poiketen – alkuperäisellä periaatteella rakennetut mikrofonit.
Joensuulainen soitinrakentajamestari Veijo Rautia ei varmasti kaipaa esittelyä – mm. alkuperäiset Flaxwood-kitarat ovat hänen käsialansa. Nykyään Rautia keskittyy omassa pajassa kitaramikrofonien ja custom-kitaroiden tekemiseen.
****
Rautia Guitarsin Dual Tone (2.500 €) on erittäin tyylikäs, yhdellä soololovella varustettu sähkökitara.
Runko on veistetty lepästä, ja se on kaiverrettu osittain ontoksi.
Vanhoissa puu-Suproissa on hyvin omanleimainen kaulaliitos.
Rautian ratkaisu on perinteisempi ruuviliitos neljällä ruuvilla ja erillisillä prikoilla.
Dual Tone -mallin virittimet näyttävät edestä katsottuna vintage-tyylisiltä virittimiltä.
Todellisuudessa tämän Rautian koneistot ovat Gotohin minikokoiset ja kevyet hi-tech-virittimet, nimeltä Stealth.
Stealth-virittimet toimivat hyvin sulavasti ja kevyesti.
Rautian Dual Tonessa käytetään esikuvansa tavalla hyvin pitkää, mutta samalla verrattain matalaa kaulataskua, joka mahdollistaa korkean vintage-tallan käyttöä ilman kaulakulmaa.
Reunalistoitettuun ruusupuuotelautaan on asennettu 22 medium-kokoista nauhaa, sekä isoja otemerkkejä helmiäismuovista.
Nauhatyö on – luonnollisesti, kun kyse on suomalaisesta käsityöstä – boutique-tasoa.
Dual Tone Style -kitaran talla on Tune-o-Matic Schallerin valikoimasta joka istuu eebenpuisella jalalla.
Supron (ja Valco-yhtiön) mikrofonit näyttävät kaksikelaisilta humbuckereilta, mutta ne ovat todellisuudessa yksikelaisia mikkejä hyvin erikoisella rakenteella.
(kuva: Rautia Guitars)
Kaksi alnico-magneettia on asennettu kahden teräslevyn väliin, joista toinen (kulmarauta-tyylinen) toimii kelan kiinnitysalustana.
Dual Tonessa on kaksi volume- ja kaksi tone-säädintä.
Alkuperäisen reseptin mukaan lähempänä kaulaa oleva säädinpari ovat tallamikrofonille (!), kun taas ne toiset kaksi säätimet ovat kaulamikkiä varten.
Rautia-kitarassa kaulan toneen on piilotettu nostokytkin, jolla kaulamikin vaihetta voi kääntää.
****
Rautia Guitars Dual Tone Style on mukavan kevyt soitin ensiluokkaisella soitettavuudella.
Kaulan ohut kiiltävä lakkaus tuntuu mukavalta, samoin kuin kaulan pyöreä, muttei liian paksu C-profiili.
Nykypäivän näkökulmasta katsottuna Dual Tonen pitkä kaulatasku hankaloittaa hieman pääsyä ihan ylimmille nauhoille. Myös vapaasti seisova talla voisi olla hyvin raskaalla kädellä soittavalle muusikoille olla pieni riski. Minun täytyy kuitenkin testin perusteella todeta, että tulin itse kitaran kanssa erittäin hyvin toimeen, eikä kitaran 50-luvun sukujuurista johtuvien ominaisuuksien kanssa tullut minkäänlaisia ongelmia.
Rautia Dual Tonen puhdas soundi on hyvin kaunis, avoin ja kellomainen. Mikrofonit eivät ole yhtä teräviä kuin perinteiset Fender-yksikelaiset, mutta niissä ei ole myöskään niin paksu keskialue kuin Gibsonin P-90-mikeissä.
Esimerkkipätkässä järjestys on kaulamikki –> molemmat mikrofonit (samassa vaiheessa) –> molemmat mikrofonit (kaulamikin vaihe käännetty) –> tallamikrofoni:
Rautian Valco-mikrofonit toimivat myös todella hyvin särökäytössä. Mikeissä on riittävästi purevuutta lyödäkseen itsensä sopivasti läpi, ilman että ne olisivat niin teräviä, että soittajalta lähtisi paikat hampaista:
Demobiisissä on kaksi komppikitaraa, jotka käyttävät kytkimen keskiasentoa, sekä vaiheenkääntöä.
Ensimmäinen soolo-osa käyttää kaulamikrofonia, toisessa kuullaan molemmat mikit yhdessä (plus vaiheenkääntöä), ja viimeinen osa soitetaan tallamikrofonilla:
****
Tällaiseen herkkupalaan on todella helppoa rakastua!
Rautia Guitarsin Dual Tone on aitoa suomalaista käsityötä. Kunnioituksella lisätyt parannukset päivittävät 60 vuotta vanhan soittimen nykykitaristille sopivaksi – sekä soitettavuus että soundi ovat ensiluokkaisia.
Hinta-laatu-suhde on mielestäni erittäin korkealla.
****
Rautia Guitars Dual Tone Style
2.500 €
Lisätiedot: Rautia Guitars
****
Plussat:
+ käsintehty Suomessa
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
+ ainutlaatuinen mikrofonityyppi
Miinukset:
– pääsy viimeisille nauhoille
Huomenna: Rautia Guitars Dual Tone Style
• Handmade in Finland
• Chambered alder body
• Bolt-on maple neck
• Bound rosewood fingerboard
• 22 medium frets
• 24.75″/62.8 cm scale
• Two Rautia Valco Style singlecoil pickups
• Two volume, two tone controls
• Push/pull switch in neck tone reverses neck PU’s phase
• Schaller Tune-o-matic with ebony base
• Gotoh Stealth tuners
• Guitarkits USA tailpiece
Contact: Rautia Guitars
Rautia Guitars Dual Tone Style – Now on SoundCloud
• Handmade in Finland
• Chambered alder body
• Bolt-on maple neck
• Bound rosewood fingerboard
• 22 medium frets
• 24.75″/62.8 cm scale
• Two Rautia Valco Style singlecoil pickups
• Two volume, two tone controls
• Push/pull switch in neck tone reverses neck PU’s phase
• Schaller Tune-o-matic with ebony base
• Gotoh Stealth tuners
• Guitarkits USA tailpiece
Contact: Rautia Guitars
Review: PRS SE Custom 24 30th Anniversary
Thirty years ago a young, bespectacled man introduced the guitar-playing world to the first guitar model from his new company at the NAMM Show. The company from Maryland was only a small start-up, but their beautiful new electric guitar already started to attract a good deal of attention.
This young man was none other than Paul Reed Smith, the company PRS Guitars, and their first model the now-legendary Custom 24.
Before founding PRS Guitars, Smith had already managed to sell several of his handmade guitars to well-known guitarists, such as Howard Leese and Carlos Santana. Smith’s early guitars were clearly grounded in Gibson-tradition, successfully blending classic Les Paul Standard visuals with the more practical double-cut design of late 1950s Les Paul Specials. Carlos Santana’s signature PRS is based on these early (pre-PRS) guitars.
Nonetheless, Paul Reed Smith wasn’t content with high-class ”copying”. He wanted to come up with the ultimate electric guitar, both in terms of playability and sounds. What he came up with was a guitar that successfully bridges the gap between Fender and Gibson electrics, without copying any of their classic models.
The first step on Paul Reed Smith’s ongoing quest for excellence was the PRS Custom 24, introduced at NAMM in 1985.
This guitar set PRS’ wheels a-rollin’, and the company has come a long way from its humble beginnings. These days people talk about the ”Big Three” manufacturers of electric guitars – meaning Fender, Gibson and PRS.
To celebrate their anniversary PRS have released four limited edition models. Kitarablogi.com managed to get hold of the Made-in-Korea SE Custom 24 30th Anniversary for this review.
****
The PRS SE 30th Anniversary Custom 24 (current price in Finland approx. 1,000 €) is the most-affordable of the anniversary models, but it still is a great-looking guitar.
It has PRS Guitars’ typical scale length of 25-inches (63.5 cm), which is longer than Gibson’s, but shorter than Fender’s typically used scale lengths.
The back of the body is made from mahogany, while the curved top is crafted from maple. To spruce up the looks of the SE 30th Anniversary, a thin flame maple veneer is glued onto the (plain) maple top. The top is bound with cream-coloured plastic.
On current SE Custom 24 guitars the neck is made from maple – in contrast to the mahogany necks on US-produced Customs. The change was made recently for both tonal and ecological reasons. The SE’s set neck is glued together from three long strips of maple, with two small pieces added to get the headstock to its full width.
The nut is made from PRS’ special graphite-impregnated, hard plastic.
The 30th Anniversary SE Custom 24 sports a set of very decent, non-locking Schaller-copies.
PRS have come up with a variation of their bird-inlays for the anniversary models, which sees the birds flying in a gracefully curved line across the fingerboard.
The bound rosewood fingerboard is home to 24 medium-jumbo frets. The fretjob is excellent.
The bevelled treble side cutaway has become something of a trademark for PRS guitars.
If you click on the picture for a better view, you will be able to see clearly the demarcation lines between the mahogany back, the maple top, and the flame maple veneer.
Thirty years ago locking vibratos (Floyd Rose, Kahler, Rockinger) were highly fashionable, but Paul Reed Smith wasn’t too keen on them. In his view locking systems changed a guitar’s sound in a negative way, and he felt they were too cumbersome when it came to changing strings.
Smith came up with a highly-improved take on the classic Stratocaster vibrato – a chunky piece of beauty, milled from solid brass.
The SE 30th Anniversary Custom uses a high-quality version of the original design.
In the Eighties guitarists favoured hot bridge humbuckers, because they made achieving a creamy distortion sound much easier.
This Anniversary-Custom brings this concept back by combining a medium-output neck humbucker – the Vintage Bass – with the SE-version of the high-output HFS Treble (HFS = hot fat screams).
In the beginning, original PRS Custom 24 models came with two ”controls” and a mini-toggle switch. Actually, the second ”control” was a five-way rotary switch that served as the guitar’s pickup selector. The tiny switch was PRS’ Sweet Switch, a preset treble roll-off.
Over the years, the rotary switch fell out of favour, and the control setup on US-made guitars changed to master volume, master tone, and a five-way blade switch.
On the SE Custom 24 the blade switch is a three-way model, while a push/pull switch in the tone control allows you to split both humbuckers.
A well-made gig bag is included with the SE Custom 24 30th Anniversary model.
****
PRS guitars are known for their well though-out ergonomics and their great playability, and the SE Custom 24 30th Anniversary proves to be a genuine PRS in this respect, too. It has a comfortable medium weight, and feel nice both in your lap and strapped on.
In keeping with the 1980s theme, the SE comes with a Wide Thin neck profile. Despite its name, though, you needn’t be afraid that this Custom 24 comes with an insubstantial Ibanez Wizard. I’d describe the Wide Thin profile as distinctly oval with a medium thickness, so there’s still more than enough wood left for good tone and sustain.
The review guitar came with a comfortably low setup (low-E: 1.9 mm/high-e: 1.6 mm) without any buzzes, thanks to the great fret job.
I know that it’s a thing of personal preference, but I’d like to see a PRS strung up with a set of 010-gauge strings, instead of the factory set of 009s. The factory set feels almost too ”slinky”and effortless, making it hard to really dig into the strings.
The PRS-vibrato is one of the best updates of the vintage vibrato you’re likely to encouter, and it works like a dream on the SE Custom 24, too. The feel is smooth, creamy and precise, but isn’t as sensitive to heavy-handed playing or string bending as a Floyd Rose, despite the floating setup.
Paul Reed Smith has also proven he know’s how to voice pickups. Naturally, these Korean pickups aren’t quite in the same league as their American counterparts, but these are still very decent pickups.
On paper, pairing a Vintage Bass with a HFS Treble humbucker sounds like a recipe for a slightly schizophrenic sound, when, actually, these pickups work very well together. The jump in output levels isn’t as acute as you might think. The difference between the Vintage Bass and the HFS Treble comes over clearest in the way the latter focusses heavily on the mid-range frequencies.
The sound clips both start with the coil-split on, before moving on to the full humbucker sound. The sequence is always neck pickup –> both pickups –> bridge pickup:
The rhythm guitars on the demo track use the coil-split (left channel: neck PU; right channel: both PUs), while the lead guitar starts with the full neck humbucker, before switching to the full bridge humbucker at 0’49”:
****
No wonder that PRS Guitars’ SE-range is so popular:
The SE Custom 24 30th Anniversary gives you the genuine ”PRS experience” at a truly fair price. This is a pro-level electric guitar that plays very well and offers you a wide variety oif different sounds.
****
PRS SE Custom 24 30th Anniversary
approximately 1,000 € (including gig bag)
Finnish distributor: EM Nordic
A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the review instrument!
****
Pros:
+ workmanship
+ playability
+ vibrato action
+ versatile sound
+ anniversary model
Testipenkissä: PRS SE Custom 24 30th Anniversary
Kolmekymmentä vuotta sitten nuori, rillipäinen mies esitteli hänen pikkufirmansa ensimmäisen kitaramallin yhdysvaltalaisilla NAMM-messuilla. Marylandilaisessa yrityksessä työskenteli silloin vain puoli tusina kitaranrakentajaa, mutta firman tyylikäs kitara, jossa oli selvästi klassikon ainekset, kyllä huomioitiin jo silloin.
Tämä nuori mies oli tietysti Paul Reed Smith, hänen firmansa PRS Guitars, ja se ensimmäinen kitaramalli firman legendaarinen Custom 24.
Ennen PRS Guitarsin perustamista, Smith oli jo onnistunut myymään muutamia varhaisia, pikkuverstaassa rakennettuja, kitaroitaan nimekkäille kitaristeille, kuten Howard Leeselle ja Carlos Santanalle. Nämä kitarat olivat pitkälti Gibson-tyylisiä kitaroita, joissa yhdistettiin Les Paul Standardin prameutta kahdella soololovella varustetun Les Paul Specialin käytännöllisyyteen. Carlos Santanan nimikkomalli on yhä samalla tavalla rakennettu.
Paul Reed Smithissä oli kuitenkin selvästi keksijän ja kehittäjän ”vika”, koska korkean tason ”kopiointi” ei riittänyt hänelle. Smith halusi kehittää ultimatiivisen sähkökitaran, joka kulkisi sekä soitettavuuden että soundin ja ulkonäön kannoilta kultaista keskitietä Fender- ja Gibson-maailmojen välissä.
Kehitystyön ensimmäinen tulos oli PRS Guitarsin ensimmäinen kitaramalli – juuri se 1985:n NAMMissa esitelty Custom 24.
Tästä kitarasta alkoi PRS:n voittokulku ja kasvutarina. Nykyään puhutaan USA:ssa ”kahden ison” sijasta ”kolmesta isosta” sähkökitaroiden valmistajista – Fender, Gibson ja PRS.
Vuosipäivän kunniaksi PRS on julkaissut neljä juhlamallia, joista saimme Koreassa tehdyn SE Custom 24 30th Anniversary -kitaran tähän testiin.
****
PRS SE 30th Anniversary Custom 24 (katuhinta noin 1.000 €) on juhlamalleista edullisin, mutta sitä huolimatta erittäin kaunis soitin.
PRS Guitarsille tyypillinen on kitaran 25-tuumainen (63,5 cm) mensuuri, joka on pidempi kuin Gibsonin, mutta lyhyempi kuin Fenderin yleensä käyttämä mensuuri.
Rungon takaosa on tehty mahongista, kun taas sen kaareva kansi on vaahteraa. Vaahterakannen koristeeksi on lisätty ohut loimuvaahteraviilu, ja koko komeus on reunalistoitettu kermanvaalealla muovilla.
Nykyisissä SE Custom 24 -malleissa on – USA-tuotannosta poiketen – kolmesta pitkästä vaahterapalasta veistetty liimakaula mahongin sijaan. Muutos tehtiin sekä soinnillisista että ekologisista syistä muutama vuosi sitten.
SE-juhlamallissa käytetään PRS Guitarsin erittäin kovasta materiaalista tehty, itsevoitelevaa yläsatulaa.
Virittimet ovat laadukkaita, korealaisia Schaller-kopioita. Kyseessä on perinteiset, ei-lukittavat mallit.
30-vuotis juhlamalleissa käytetään uusia lintukuvioisia otemerkkejä, jossa lintujen lentoreitti otelaudassa on hienosti kaareva.
Reunalistoitetuun, ruusupuiseen otelautaan on asennettu 24 medium jumbo -kokoista nauhaa. Nauhatyö oli testisoittimessa erittäin hyvä.
Viistoitetusta diskanttipuolen soololovesta on tullut yksi PRS:n tunnusmerkeistä.
Kun klikkaat tätä kuvaa suuremmaksi, näet selvästi rungon rakenteen – mahongin, vaahteran, sekä loimuvaahteraviilun.
Kolmekymmentä vuotta sitten lukittavat vibratallat (Floyd Rose, Kahler, Rockinger) olivat erittäin suosittuja. Paul Reed Smithin mielestä ne olivat kuitenkin pahoja soundisyöppöjä, eikä hän myöskään pitänyt siitä, että ne tekivät kieltenvaihdosta niin hankalan.
Smith kehitti oman vibratonsa alkuperäisen Stratocaster-tallan perusteella, mutta käytti Fenderistä poiketen selvästi massiivisempia osia messingistä.
SE 30th Anniversary Customissa käytetään erittäin laadukasta versiota alkuperäisestä.
1980-luvulla kitaristit halusivat tuhteja tallamikrofoneja kermaisen särösoundin perusteeksi.
Juhla-Custom palaa takaisin siihen aikaan yhdistämällä vintage-tyylistä SE Vintage Bass -kaulamikrofonia kuumaan SE HFS Treble -tallaumbuckeriin (HFS on muuten lyhenne sanoista ”hot fat screams”, siis: ”kuumia paksuja kirkaisuja”).
Alkuperäisissä Custom 24 –malleissa on kaksi ”säädintä”, sekä yksi pikkukytkin. Toinen säädin oli todellisuudessa kiertokytkin, joka toimi mikrofonivalitsimena. Tone-säätimen sijaan näissä kitaroissa käytettiin sitä minikokoista vipukytkintä, PRS:n ns. Sweet Switch, jolla saatiin diskantit vaimennettua.
Kiertokytkin kuitenkin osoittautui ajan myötä epäsuosituksi, minkä takia säädinosastoa muutettiin perinteisemmäksi – master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa kitaran humbuckereita.
Laadukas topattu pussi kuuluu SE Custom 24:n hintaan.
****
PRS-kitarat ovat tunnettuja niiden hyvästä ergonomiasta ja soitettavuudesta, ja SE 30th Anniversary Custom 24 on myös tässä suhteessa aito PRS. Kitara ei ole liialla painolla pilattu, ja se istuu erittäin mukavasti sylissä, sekä roikkuu rauhallisesti hihnassa.
80-luvun henkisesti kaulaprofiiliksi on valittu firman Wide Thin -profiili. Nimestä huolimatta kyse ei ole olemattoman ohuesta Ibanez Wizard -kaulasta, vaan tässä on vielä mukavasti puuta jäljellä. Itse kuvailisin Wide Thin -profiilia leveäksi ovaaliksi, joka on todella hyvä kompromissi pyöreän vintage-kaulan ja laakean ”vauhtikaulan” välillä.
Testisoittimen nauhatyö oli erinomainen ja soittotatsi oli säädetty mukavan matalaksi (ala-E: 1,9 mm/ylä-e: 1,6 mm) ilman ylimääräistä kielten räminää.
Tämä on tietysti täysin subjektiivista, mutta itse toivoisin tällaisessa kitarassa 010-paksuista kielisatsia. Tehdaskielten (009-satsi) kanssa soitettavuus oli jo lähes liian vaivatonta ja kevyttä.
PRS:n vibratalla on mielestäni yksi parhaimmista vintage-vibraton päivityksistä, ja systeemi toimii moitteettomasti myös Custom 24 -juhlamallissa. PRS SE:n vibra toimii pehmeästi ja tarkasti, mutta se ei ole läheskään niin herkkä raskaalle plektrakädelle tai kielten venytyksille kuin esimerkiksi Floyd Rose talla.
Paul Reed Smithillä on aina ollut myös todella tarkka korva mikrofonien suhteen. Vaikka SE-juhlamallin mikrofonit ei luonnollisesti yllä ihan samalle huipputasolle kuin PRS:n USA-mikrofonit, on niiden soundi kuitenkin erittäin kiitettävällä tasolla.
Vaikka Vintage Bass- ja HFS Treble -mikrofonien yhdistelmä näyttää paperilla hieman kaksijakoiselta, toimi mikkien yhteistyö käytännössä loistavasti. Ero näiden humbuckereiden luonteissa huomaa vähemmän signaalitasosta kuin siitä, että tallahumbuckerin soundi fokusoituu selvästi keskitajuuksille.
Näissä esimerkkipätkissä aloitetaan ensin puolitetuista vaihtoehdoista, ennen kun mennään täysille humbuckereille. Järjestys on aina kaulamikki –> molemmat –> tallamikki:
Demobiisin komppikitarat käyttävät puolitettuja mikrofoneja (vasen kanava: kaulamikki; oikea kanava: molemmat mikit yhdessä), kun taas soolokitara aloittaa täydellä kaulahumbuckerilla, ennen kun se vaihtuu täyteen tallamikkiin (noin 0:49 kohdalla):
****
Ei ole ihme, että PRS Guitarsin SE-mallisto on näin suosittu:
Tästä SE Custom 24 30-vuotis juhlamallista saa täydellisen ”PRS-kokemuksen” todella reiluun hintaan. Kyseessä on ammattitason sähkökitara loistavalla soitettavuudella ja monipuolisella soundilla.
****
PRS SE Custom 24 30th Anniversary
katuhinta noin 1.000 € (topattu pussi kuuluu hintaan)
Lisätiedot: EM Nordic
Suuri kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!
****
Plussat:
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ vibratallan toimivuus
+ monipuolinen soundi
+ juhlamalli
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 