Here’s a short demo of my self-assembled UralKit GE Rouhi. The demo is based on Muse’s classic track ”Supermassive Black Hole”. • guitar used: Fame SE TL Deluxe Amber • wah-wah used: mid-90s Ibanez WH10 • amp used: Bluetone Shadows Jr • mic used: Shure SM7B • mic preamp: Cranborne Audio Camden EC2 • interface used: Universal Audio Volt2 Check out Uraltone’s effect kits here: https://uraltone.com/rakennussarjat/pedaalirakennussarjat.html
Finnish company Uraltone held a fuzz-building workshop at Tonefest 2023 in Helsinki. You could assemble and solder your own germanium fuzz, without any prior knowledge required.
Uraltone piti oivan fuzz-pedaalin rakentelupajan Tonefest 2023 -tapahtumassa Helsingissä. Osallistujat saivat jokainen koota oman germanium-pohjaisen fuzzin, myös täysin ilman aiempaa kokemusta.
Here’s a short demo of the UralKit GE Rouhi that I made at the Tonefest 2023 workshop. • guitar used: Harley Benton DC-60 Junior • wah-wah used: mid-90s Ibanez WH10 • amp used: Bluetone Black Prince Reverb • mic used: Shure SM7B • interface used: Universal Audio Volt2 Check out Uraltone’s effect kits here: https://uraltone.com/rakennussarjat/pedaalirakennussarjat.html
Finnish company Uraltone held a fuzz-building workshop at Tonefest 2023 in Helsinki. You could assemble and solder your own germanium fuzz, without any prior knowledge required.
Uraltone piti oivan fuzz-pedaalin rakentelupajan Tonefest 2023 -tapahtumassa Helsingissä. Osallistujat saivat jokainen koota oman germanium-pohjaisen fuzzin, myös täysin ilman aiempaa kokemusta.
Tokai Guitars’ Finnish distributor, Musamaailma, isn’t only selling the Japanese brand’s products, they are also involved in developing certain new products. The newest result of this joint development is a Tele-version of the TST-50 Modern, called the TTE-50 Modern (999 €).
****
The Tokai TTE-50 Modern’s basic idea is to combine the most sought-after vintage features of Tokai’s TTE-models with the most requested modern features. You could say the TTE-50 Modern is a factory-modded special edition. The new guitar is available in three beautiful finishes – 3-Tone Sunburst, Olympic White and Sonic Blue.
The new Tokai comes with a two-piece premium alder body. On the sunburst version the glue line runs down the middle of the body, with the pieces’ grain nicely matched. The TTE-50 Modern combines a gloss-finished body with a satin-finished maple neck.
Despite the TTE-50 Modern sporting a rosewood fingerboard, there’s a walnut ”skunk stripe” running along the back of the neck. This is due to the inclusion of a bullet-type truss rod, which makes relief adjustment a doddle. The fretboard’s 9.5-inch radius sits in the middle of Fender’s vintage 7.25 inches and Gibson’s much flatter 12-inch radius. The TTE-50 Modern comes with 22 medium-jumbo frets (Dunlop 6105).
As most Tele fans love vintage-style hardware, the Tokai willingly obliges. You will find top-drawer Kluson-copies, made by Gotoh, as well as a vintage-style bridge with three brass saddles with string grooves.
The most obvious difference between a bog-standard Tele and the TTE-50 Modern lies in the pickup combination. The new Tokai combines a vintage-type bridge singlecoil with a PAF-type neck humbucker. This combination became very popular in the 1970s, with the most famous users including Keith Richards (The Rolling Stones), the late Albert Collins (aka The Iceman) and Andy Summers (The Police). Both pickups are made in Japan by Tokai.
We find the standard set of controls, comprising a three-way blade switch, a master volume, and a master tone control. Beneath the control plate you can see clean workmanship and quality parts. The volume control features a treble bleed circuit, which keeps the sound from getting wooly, whenever you turn the volume down.
The Tokai TTE-50 Modern comes in its own padded gigbag.
****
The TTE-50 Modern is a quality instrument. The workmanship and quality of finish are of a very high standard, and the guitar’s playability and sound are excellent.
The neck profile is a comfortable, not-too-thin, modern C, which is easy to play.
If you’re new to the pairing of neck humbucker and bridge singlecoil, the higher signal level of the neck pickup might feel slightly unintuitive at the beginning. But, I’m sure, you will quickly get to grips with this feature, especially as the Tokai’s controls work nicely to give you a full range of different sounds.
Here’s a clip of the TTE-50 Modern played straight into a Bluetone Shadows Jr. -combo (Shure SM57), starting with the bridge pickup:
And here’s the demo song – with and without the other instruments:
****
The Tokai TTE-50 Modern’s addition of a PAF-style neck humbucker turns the guitar into a very versatile instrument. From traditional Jazz to the ’60s British Invasion, from Blues to Rock, and from Country to Punk – this guitar can cover all the bases in style.
Tokai Guitarsin Suomen maahantuoja Musamaailma ei ainoastaan tuo japanilaisbrändin tuotteita maahan, vaan he ovat myös aktiivisesti mukana kehittämässä uusia tuotteita. Uusin yhteistyön hedelmä on Strato-tyylisen TST-50 Modern -mallin Tele-tyylinen sisarmalli, nimeltään TTE-50 Modern (999 €).
****
Tokai TTE-50 Modern -kitaran tarkoitus on yhdistää japanilaisten TTE-mallien parhaat vintage-tyyliset ominaisuudet paljon toivottuihin nykyaikaisiin detaljiratkaisuihin. TTE-50 Modern on ikään kuin Tokain pajassa valmiiksi modattu erikoisversio. Uusi kitara on saatavilla kolmessa eri värissä – 3-Tone Sunburst, Olympic White ja Sonic Blue.
Uutuus-Tokain runkoon on käytetty kahta leppäpalaa, jotka on sovitettu syykuvioiden suhteen erittäin tarkasti yhteen. Kiiltäväksi lakattuun runkoon on ruuvattu perinteisellä liitoksella mattalakattu vaahterakaula.
Vaikka TTE-50 Modernin kaulassa on ruusupuinen otelauta, kaulan keskiviivaa pitkin kulkee “skunk stripe” saksanpähkinästä, koska uutuusmallista löytyy kätevä Bullet-kaularauta, jolla kaulan säätö onnistuu lavasta päin. Otelaudan radius kulkee nykyaikaisella 9,5 tuuman kaarevuudella sopivasti Fenderin vintagemittojen (7,25 tuumaa) ja loivemman Gibson-standardin (12 tuumaa) välissä. Modern-kitaraan on asennettu 22 medium-jumbo nauhaa (Dunlop 6105).
Telecaster-fanit tykkäävät yleensä vintage-tyylisistä metalliosista, ja sellaisia löytyy myös Tokaista. Virittimet ovat Gotoh:n laadukkaat Kluson-kopiot. Tokain omassa vintage tallassa on kolme satulaa messingistä. Tallapaloihin on lisätty kieliuria.
Ehkä tärkein ero rivi-TTE-50:N ja Modern-version välillä löytyy uutuuskitaran mikityksestä, joka lisää perinteiselle yksikelaiselle tallamikrofonille työpariksi vintage-tyylisen humbuckerin. Tämä yhdistelmä on ollut suosittu aina 1970-luvulta lähtien, ja yhdistelmän tunnetuimmat käyttäjät ovat Keith Richards (The Rolling Stones), edesmennyt Albert Collins (aka The Iceman) ja Andy Summers (The Police). Tokai TTE-50 Modernissa kumpikin mikki on peräisin Tokain omasta mallistosta.
Kitaran säätimet tarjoavat kolmiasentoisen kytkimen, sekä master volume- ja tone-säätimet. Metallikannen alta paljastuvat laadukkaat osat – mm. pölysuojattu japanilainen kytkin. Volume-potikkaan on lisätty ns. treble bleed -kondensaattori, jonka ansiosta kitaran soundi pysyy sopivasti kirkkaana myös kun volumea pienennetään.
Tokain TTE-50 Modern myydään sen omassa laadukkaassa Tokai gigbagissa.
****
TTE-50:n Modern-versio on kyllä hyvin laadukas soitin. Työnjälki ja viimeistely ovat erinomaisen siistejä, ja myös kitaran soitettavuus ja soundi ovat silkkaa pro-tasoa.
Kaulaprofiiliksi on valittu moderni C-muotoinen läpileikkaus, joka sopii varmasti miltei jokaisen kitaristin käteen.
Jos ei ole tottunut tällaiseen humbucker-plus-yksikelainen-yhdistelmään, kaulamikrofonin suurempi lähtötaso voi aluksi tuntua jopa epäintuitiiviselta. Siihen kuitenkin tottuu hyvinkin nopeasti, etenkin kun Tokain laadukas ja hyvin suunniteltu elektroniikka mahdollistaa sen, että kummastakin säätimestä saa irti hyvin laajan skaalan erilaisia soundeja.
Ja tässä demobiisi – sekä koko sovitus että ainoastaan kitarat:
****
Tokai TTE-50 Modernin tapauksessa PAF-tyylisen humbuckerin lisääminen kaulamikrofoniksi tekee kitarasta erittäin monipuolisen. Perinnejazzista 1960-luvun Brittisoundiin, Bluesista Rockiin, sekä Countrysta Punkiin – kaikki onnistuu tyylikkäästi uutuus-Tokailla.
Here’s a short instrumental cover version of the Police classic ”Message in a Bottle”.
The Tokai TTE-50 Modern is an updated version of Tokai’s T-style guitar, featuring truss rod adjustment at the headstock, a 9.5″ fretboard radius, 22 medium jumbo frets, and a neck humbucker.
The signal chain for the guitar tracks was: Tokai TTE-50 Modern –> Ibanez FZ 850 Mini –> Joyo Analog Chorus –> Electro-Harmonix Memory Toy –> Bluetone Shadows Jr (Finnish boutique all-valve combo) –> Shure SM57 –> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband
Japanilainen ESP Guitars on yksi maailman isoimmista kitaravalmistajista, ja etenkin Rock- ja Metalkitaristien keskuudessa arvostetaan firman luomuksia kovasti. ESP on kuitenkin paljon monipuolisempi yritys, kun mitä eurooppalaisesta näkökulmasta ehkä luullaan, sillä jotkut yrityksen alamerkeistä ovat saatavilla ainoastaan Japanissa – tunnetuimmat niistä ovat varmasti Grass Roots ja Edwards.
Edwards Guitars on ESP:n vintage-tietoinen laatubrändi ja sen mallisto tehdään Japanissa.
Edwards EX-125D (1.139 €; gigbägi kuuluu hintaan) on Edwardsin näkemys päivitetystä Gibson Explorerista, jolla on virtaviivaistettu säädinosasto ja aktiiviset mikit.
Edwards SA-160TLS (1.460 €; laukku kuuluu hintaan) näyttää vuoden 1964 Gibson ES-335:n (Clapton!) suoralta kopiolta, mutta todellisuudessa mallista löytyy yksi ratkaiseva ero esikuvaansa nähden.
****
Kun kävin noutamassa testikitarat Musamaailman päämajasta, piti oikein tarkistaa oliko EX-125D:n topatussa pussissa varmasti kitara. Edwardsin versio aiheesta on selvästi kevyin Explorer-tyylinen kitara, joka minulla on ollut käsissäni tähän mennessä!
EX-125D tehdään miltei kokonaan mahongista – vain soittimen otelauta on pau ferro -nimisestä jalopuusta.
Kaulaliitos ja muut rakenteelliset seikat ovat hyvin uskollisia Gibsonin klassikolle. Edwards on kuitenkin päättänyt jättää alkuperäismallin isokokoiset pleksit käyttämättä, minkä vuoksi EX-125D:ssä myös kolmiasentoinen mikkikytkin on siirretty diskanttisarvesta tallan läheisyyteen.
Klassiseen lätkämailalapaan on asennettu laadukkaat, mustat Gotoh-virittimet, sekä luusta veistetty satula.
Myös soittimen talla ja kieltenpidin tulevat Gotoh:n tuotannosta.
Mikrofoneiksi on valittu kaksi aktiivista Seymour Duncan Blackouts -humbuckeria, jotka on kehitetty nimenomaan nykyaikaista Metallia soittavan kitaristin tarpeisiin.
Edwards EX-125D:n hintaan kuuluu myös laadukas topattu kantopussi.
****
Edwards SA-160TLS näyttää vanhalta ES-335-kitaralta, mutta sen ominaisuuksissa on yksi hyvin ratkaiseva ero – kitaran kaikukoppaan on käytetty kaiverrettua kokopuista vaahteraa kannessa ja pohjassa, perinteisen vanerikopan sijaan.
Perinteisesti Gibsonin ES-335 – ja sen sukulaiset, kuten ES-330, ES-345 ja ES-355 – käyttävät muotoon prässättyä vaneria, tavallisesti kolme tai neljä kerrosta vaahteraa (joskus löytyy myös poppelia keskikerroksissa, riippuen mallista ja vuosimallista). Edwards SA-160TLS taas on tehty kalliin orkesterikitaran tapaan kaivertamalla kitaran kanta ja pohja kokopuisista vaahtera-aihioista. Vaan kaikukopan reunat on tässäkin edelleen muotoiltu höyryprässätystä vanerista.
Vastapainoksi kokopuisen vaahteran soundilliseen tuoreuteen, Edwards käyttää tässä soittimessa mahonkista keskipalkkia. Kanteen ja pohjaan on jätetty keskipalkkia varten sisäpuoleen pienet ”askelmat”, niin ei tarvita tässä mallissa perinteisiä kuusikaistaleita kopan ja palkin väliin.
Erittäin kaunis puolihimmeä kirsikanpunainen viimeistely on Edwardsin versio Gibsonin VOS-viimeistelystä, minkä ansiosta SA-160TLS näyttää vanhahtavalta myös täysin ilman naarmuja.
Reunalistoitettu otelauta on pau ferroa, yläsatula aitoa naudanluuta ja soittimen virittimet ovat Gotoh:n valmistamia.
SA-160TLS varustukseen kuuluu vintage-tyylinen Gotoh-talla, jossa rautalangasta tehty jousi pitää tallapalojen ruuvit paikoillaan.
Tähän Edwardsiin on asennettu aavistuksen vintagea tehokkaammat humbuckerit – kaulamikiksi on valittu Seymour Duncanin Jazz-malli, kun taas tallamikrofonina toimii Custom 5 -humbuckeri.
SA-160TLS:n hintaan kuuluu laadukas kova kotelo.
****
Koska Explorer-tyylisissä kitaroissa, niin kuin Edwards EX-125D:ssä, on iso ja kulmikas runko, ne eivät ehkä ole luontevin valinta sohvakitaraksi, mutta seisten tämän kitaran kevyt olemus on selvä plussa.
Työnjälki on ensiluokkainen ja säädöt olivat testikitarassa kohdillaan. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä, mutta maltillisen paksu C – Gibson-fanit kutsuisivat tätä 60-luvun profiiliksi. Edwards EX-125D:n kaula tuntuu hyvin nopealta, ilman 1990-luvun vauhtikaulojen ylimääräistä leveyttä tai ohuutta.
Vaikka tämän kitaran ulkomuoto on 60 vuotta vanha, vaikuttavat mallin aktiiviset mikrofonit siihen, että Edwardsin soundi on nykyaikainen. Duncanin Blackouts-humbuckerit tarjoavat runsaasti lähtötehoa ja selkeyttä, eikä ne ulise runsaalla gainella, mikä tekee niistä hyvän valinnan nyky-Metallille.
****
Kitaraklassikoista ES-335 on – Fender Stratocasterin ohella – yksi monipuolisimmista sähkökitaroista, joka kelpaa lähes kaikille genreille Jazzista Bluesiin tai Countrysta Rockiin.
Edwardsin SA-160TLS on erittäin tyylikäs versio ES-335:stä, jossa yhdistyy 1960-luvun kosmetiikka ja 1950-luvun soittotuntuma. Kaulaprofiiliksi on nimittäin valittu vuoden 1959:n Gibson profiili, joka on melko paksu ja pyöreä.
Työnjälki on loistava ja säädöt olivat kohdillaan. Tämäkin Edwards on kevyt kitara.
Akustisesti SA-160TLS soi hivenen verran kirkkaammalla äänellä kuin mitä odottaisi hyvältä puoliakustiselta. Vahvistimen läpi tämä pieni ero kuitenkin häviää, ja Edwardsin ja referessikitaran väliset pienet soundilliset erot johtuvat varmaan enemmän soittimien eri mikrofoneista kuin niiden perusäänistä.
****
Sääli, että Edwardsit ovat – ainakin tähän mennessä – olleet Suomessa hyvin harvinaista herkkua. Tämän testin perusteella Edwards-kitarat nimittäin vaikuttavat hyvin laadukkailta soittimilta, ja myös niiden hinta on varsin kohtuullinen.
Japanese company ESP is one of the largest guitar brands on the planet, not least thanks to the popularity of their designs for the Hard and Heavy-crowd. But there’s more to ESP than some of us might realise, because – unlike the ESP and LTD model ranges, available worldwide – some brands, like Grass Roots or Edwards, are only available in specific markets.
Edwards, which is usually available only in Japan, is ESP’s upmarket brands for vintage-style and vintage-inspired guitar models.
The Edwards EX-125D (1,139 €; incl. gig bag) is the brand’s modern take on the classic Gibson Explorer design, complete with active pickups and streamlined controls.
The Edwards SA-160TLS (1,460 €; incl. case) looks like a straight copy of a ’64 Gibson ES-335, but in reality it comes with a very important twist. Read on…
****
When I went to pick up the review instruments at (Finnish distributor’s) Musamaailma’s HQ, I had to take a look in the gig bag to make sure the EX-125D was really in there. The Edwards model must be the most lightweight Explorer (-style guitar) I have come across in my life so far!
The EX-125D is an all-mahogany affair, save for the beautiful slab of pau ferro that serves as its fretboard.
The set neck construction mirrors Gibson original closely, but Edwards has done away with the large pickguard, while also moving the toggle switch, away from the top horn down to the bridge.
The reviewed guitar comes in a very nice matte finish (Stain Cloudy Black) that leaves the mahogany’s grain partially open.
The classic hockey stick headstock sports a set of black Gotoh tuners, as well as a bone nut.
The bridge and stopbar are also high-quality units made by Gotoh.
The pickups are a pair of Seymour Duncan’s active Blackouts, which have been geared especially towards the needs of Metal players.
The Edwards EX-125D comes in its own quality gig bag.
****
The Edwards SA-160TLS might look like a mint 1964 ES-335, but actually offers one distinct change in specifications – a semi-acoustic body made from carved solid maple.
Traditionally the ES-335 – and its cousins, the ES-330, ES-345 and ES-355 – are made from steam pressed plywood, usually three or four plies of either all maple or maple and poplar (depending on model and year of production). In contrast, the Edwards SA-160TLS is built like an upmarket Jazz guitar (or Gibson’s mandolins), by taking two centre-joined maple blanks and carving them into the gracefully shaped curves of the guitar. Having to be bent into shape, the rims are still plywood.
Edwards offsets the spankier basic tonality of the solid maple body by using a centre block made from mahogany, which is glued to steps left on the inside of both top and back (no spruce fillets here).
The superb cherry red finish on the SA-160TLS is Edwards’ take on what a ”closet guitar” might look like. The slightly matte look isn’t too far removed from Gibson’s VOS finish.
We find a bound pau ferro fingerboard, a well cut bone nut, and a set of classy Gotoh tuners.
The SA-160TLS features a vintage-style Tune-o-matic bridge made by Gotoh, complete with the saddle-retaining wire.
This Edwards sports a slightly hotter-than-vintage humbucker pair of a Seymour Duncan Jazz in the neck position and a Custom 5 in the bridge position.
The SA-160TLS comes with its own high quality case.
****
Due to its angular body shape an Explorer-type guitar, such as the Edwards EX-125D, probably isn’t the best choice for sofa noodling, but strapped on this light guitar is a dream to play.
The workmanship is excellent and the set-up superb. The neck profile is what guitar anoraks call a Gibson 60s neck, meaning it is very rounded with moderate thickness. The Edwards EX-125D is a very ”fast” guitar, without resorting to a too flat or too wide neck profile.
While the guitar type is already 60 years old, the active pickups used on the Edwards put it firmly in modern territory. The Duncan Blackouts offer a high output level coupled with a lot of clarity and high feedback resistance, making them just the ticket for modern styles of Metal.
****
Along with the Fender Stratocaster, the ES-335 is known as one of the most versatile classic guitars you’ll find, doing everything from Jazz and Country to Blues and Rock.
The Edwards SA-160TLS is a very classy reproduction that combines Sixties looks with late-Fifties playability. The neck profile is a dead ringer for a vintage 1959 Gibson neck. It’s round and chunky, while still steering clear of the clubby baseball bat feel of, say, a 1957/58 Les Paul.
The workmanship is superb, as is the review guitar’s set-up. The Edwards is also a lightweight instrument.
The SA-160TLS’ acoustic tone is a tiny bit brighter, and maybe even a little louder, than what you’d normally expect from a good ES-335-style semi, but played through an amp I found the differences between this solid maple Edwards and my reference semi to be largely negligible and mostly down to the different pickups. This is a fine version of a ’64 ES-335, and it also sounds like one.
****
It’s a shame that we don’t usually see more of Edwards Guitars’ output here in Finland. Judging by this review there’s a lot to be liked. These are well-made, professional grade instruments offered at fair price.
Näin Halla Customin Hallabird-kitaran ensi kertaa vuoden alussa pidetyssä Tonefestissä, jossa se oli esillä soitinrakentaja-artesaani Ville Mattilan ständillä samantyylisen basson kanssa.
Siitä bassosta koko Hallabird-ajatus lähti alun perin liikkeelle. Ville oli rakentanut omaan käyttöönsä Gibson Thunderbirdiltä vaikutteita saaneen sähköbasson. Ville sai keikoilla niin paljon myönteistä palautetta uudesta bassostaan, että hän päätti tehdä samoilla designperiaatteilla myös sähkökitaran.
****
Halla Customin Hallabird (3,700 €; mm. kova laukku kuluu hintaan) on käsintehty kaula-läpi-rungon kitara täydellisellä natural-viimeistelyllä.
Kitaran kaula on kasattu yhdeksästä vierekkäisestä puurimasta, jossa afrikkalainen mahonki (khaya ivorensis) ja pähkinäpuu vuorottelevat. Kaulan perusrakenne on siis hyvin Gibson-tyylinen, mutta mensuurin suhteen Hallabird lähtee omille teilleen. Tässä custom-kitarassa on nimittäin erikoispitkä mensuuri (kielten soivan osan pituus), joka on 67 senttimetreillä kaksi senttiä Strato-mesuuria pidempi.
Kitaran tyylikäs ja solakka runko muodostuu kahdesta khaya-palasta.
Hallabird-mallin mustat metalliosat tulevat Gotohilta. Soittimen messinkisatula lisää avoimien kielten soittoon hieman diskanttia. En ole tähän mennessä koskaan kohdannut näin sulavasti muotoiltua messinkisatulaa.
Kaksisuuntaista kaularautaa pääsee säätämään tässä Halla Custom -kitarassa viritinlavalta.
Hallabirdin eebenpuiseen otelautaan on asennettu 24 kiiltävää Jescar Evo jumbonauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen. Tällaista laatua on miltei mahdotonta löytää edes kalliimmissa tuotantolinjan soittimissa.
Virittimien tavoin myös Hallabirdin tune-o-matic-talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laadukkaita Gotoh-osia.
Ville Mattila käyttää monissa Halla Custom -malleissa oman pajan mikrofoneja. Hallabirdistä löytyy kaksi P-90-tyylistä mikkiä, jotka on sovitettu taitavasti EMG-tyylisiin muovikuoriin. Yhteiskäytössä mikit toimivat humbuckerin tavoin. Mikrofonien kultaiset naparuuvit ovat hieno yksityiskohta, joka sopii hyvin yhteen mallin Jescar EVO -nauhojen ja afrikkalaisen mahongin kanssa.
Hallabirdin säätimissä piilee vielä yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Kitaran kolmiasentoinen vipukytkin ja myös sen mastervolume (ilman treble-bleediä) toimivat odotetusti, mutta toisen mustan nupin alta paljastuukin kolmiasentoinen kiertokytkin. Ville kutsuu tätä kytkintä impedanssikytkimeksi, joka vaikuttaa sekä kitarasignaalin diskanttipitoisuuteen että volume-säätimen käyttäytymiseen. Impedanssikytkimellä pystyy siis hienovirittämään volume-säätimen tuntumaa omaan musiikkigenreen ja vahvistimeen sopivaksi.
****
Halla Customin Hallabird on helvetinmoinen kitara. Ville Mattila on onnistunut luomaan sellaisen soittimen, joka näyttää samalla tutulta ja tuoreelta. Kitara on samanaikaisesti hillitty ja huomiota herättävä tapaus. Työnjälki on ensiluokkaista pienintä yksityiskohtaa myöten.
Pitkiä sessiot tai keikat eivät tunnu missään, koska Hallabird on niin kevyt. Non-reverse rungon ansiosta Hallabirdin tasapaino hihnassa on myös hyvin mukava, erikoispitkästä kaulasta huolimatta.
Kaulaprofiili on mukavan lihaksikas ja pyöreä, ilman että se tuntuisi kömpelöltä. Erinomaisen nauhatyön ja loistavan trimmin ansiosta kitaran kymppisetti tuntuu erittäin nopealta ja kevyeltä. Veikkaisin, että tällaisella setupilla monet soittajat eivät edes huomaisi testikitaran pidempää mensuuria. Asiakas pystyy kuitenkin tilaamaan oman unelmakitaransa omien speksien mukaan.
Hallabirdissä on tarkka, pianomainen atakki, sekä pitkä ja tasainen sustain. Kielten välinen erottelevuus on ensiluokkainen, jopa hyvin tiheitä sointuja soitettaessa. Soundissa on erinomainen balanssi lämmön ja avoimuuden välillä.
P-90-tyyliset mikrofonit ovat oiva valinta, jos hakusessa on humbuckerin soundillinen leveys ja voima yhdistettyinä yksikelaisen mikin dynamiikkaan. Vaikka sen ulkonäkö on melko ”rock”, pystyy Hallabirdillä kuitenkin liikkumaan ongelmitta myös kantrimusiikin tai Jazzin piireissä.
Nämä kaksi ääniklippiä on äänitetty 1980-luvun Boss SD-1 säröpedaalilla ja Bluetone Shadows Jr. -putkikombolla:
Demobiisissä käytin komppikitaroissa 80-luvun Ibanez SC10 chorusta, sekä Morleyn M2 Wah -pedaalia soolo-osuuksissa. Vahvistin oli tässäkin Shadows Jr.:
****
Halla Customin Hallabird on hyvin kaunis ja erittäin hyvin soiva käsintehty sähkökitara, joka on suomalaisen kitararakennuksen huipputason loistokas hedelmä. Hallabirdin Rock-asenteen takana löytyy hyvin monipuolinen soitin vaativalle soittajalle.
Luonnollisesti, tällaisella huippulaadulla on aina myös hintansa. Mutta vastineeksi saa tässä aidon boutique-luokan soittimen, jonka takana seisoo osaava ja omistautunut käsityöläinen.
3,700 € – hintaan sisältyy: kova laukku, boutique-luokan kitarajohto, laadukas hihna (Schaller-lukoilla), yksi ilmainen säätökäynti (6-12 kk jälkeen), sekä elinikäinen tekninen tuki
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 