Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
The bridge pickups of seven different guitars played through a crunchy setting on a Bluetone Shadows Jr. combo.
On the compilation track each guitar takes one turn with the order being:
Les Paul Junior –> Casino –> Kasuga –> Melody Maker SG –> G-400 –> Les Paul Standard –> Hamer
Tokai Guitars has built its reputation on very well-crafted and vintage-correct copies of classic models. The original Japanese Tokai instruments from the Seventies and Eighties gave most US manufacturers a good run for their money, and in some respects Tokai’s – ahem – ”versions” were even better than some of the originals from that era.
Tokai’s top-of-the-line instruments are still made in Japan. The company’s Chinese output, though, makes it possible to own a genuine Tokai guitar (or bass), even on a tighter budget.
The idea behind the brand-new Tokai Classic series is to offer very reasonably priced guitars and basses, which combine a classic look with a few modern tweaks for easier playability.
****
Kitarablogi received these three Tokai Classics for review:
A Tokai Classic TE (current price in Finland: 249 €) in a 50s-style two-tone sunburst finish…
…a creamy white Tokai Classic ST (249 €)…
…as well as a Classic JB bass (299 €) in a fetching three-tone sunburst.
Tokai’s Classic series features bolt-on maple necks.
On the TE and ST models the face of the headstock sports a gloss finish.
The JB bass’ headstock front has received the same thin satin finish as the neck.
All Classic instruments offer easy access to the truss rod at the headstock, so you won’t have to take off the neck to make adjustments.
There’s a set of very decent Kluson-copies installed on the guitars.
The Classic JB comes with a set of Schaller-copies, which are less massive than vintage-style Klusons.
The Classic TE and ST come with a flatter-than-vintage fingerboard radius and chunkier frets, which makes the playing feel much more modern and bend-friendly.
The same goes for the Tokai Classic bass.
All Classic series bodies are made of basswood, a proven tonewood with a sound similar to alder.
The black plastic cushion beneath the neck plate protects the finish.
There are different versions of the three-saddle Tele-style bridge in circulation:
The Classic TE goes for the late-Sixties variety sporting three saddles with pre-set grooves for the strings.
The TE came strung the regular way, though the body, with the strings’ ball-ends anchored in ferrules. This setup is favoured by most Tele players.
Tokai’s Classic TE nevertheless offers an additional interesting feature:
It’s possible to string this guitar through the back of the bridge, too. This was a rare feature on original Fender Telecasters in 1958/59 that noticeably alters the feel and sound of the guitar.
At first glance, the bridge on Tokai’s Classic ST looks like a dead-on copy of a vintage Strat vibrato.
The vibrato block, though, isn’t as chunky as on the original. It’s about the same size as the block on a Floyd Rose vibrato.
Vintage-anoraks will sniff disapprovingly at the sight of such a block, claiming that it’s bad for the tone of the guitar. Let me tell you that the review guitar’s acoustic ring and sustain were actually quite healthy. So much for preconceptions…
The Classic JB sports a nice copy of a 1970s Fender bass bridge.
Most self-appointed ”vintage-gurus” will tell you to steer clear at all times of ceramic Fender-style singlecoils.
Traditionally, a Fender-type singlecoil is constructed from six small, cylindrical magnets, which are tapped into vulcanised fibre plates. Around this magnet core a coil of thin copper wire is wound to complete the pickup. In traditional pickups the polepieces you see are actually the top ends of the alnico magnets.
Tokai’s Classic series uses ceramic pickups, which are made a little differently. The polepieces aren’t magnets, but rather soft steel rods, which are in physical contact to a ceramic bar magnet (or sometimes two magnets) stuck to the bottom of each pickup.
When ceramic pickups first appeared on budget guitars in the Nineties, their sound was admittedly often very spiky, brittle and sharp. This gave ceramic singlecoils a bad name, which wasn’t all that undeserved.
But that was then, and ceramic pickups have been improved drastically since. Despite this, there’s still quite a lot of prejudice against this type of guitar pickup.
In the case of these Tokai Classic instruments, I’d suggest you approach their pickups with an open heart and open ears – you might be in for a positive surprise!
The Classic series features electronic parts of inexpensive, but very decent quality. All the switches and controls work fine, and without any hiccups.
As you can easily see from this picture, the workmanship is very clean in the Classic TE.
The rout for the Classic JB’s component cavity wasn’t quite as clean on our review sample. Luckily, this has no bearing whatsoever on the functionality of this bass guitar.
****
Tokai’s Classic TE is a very nice, well-playing Tele-style electric guitar.
Quite often, you will find uninspiring, flat and generic neck profiles on instruments in this price bracket.
The Classic TE is quite an exception, as it sports a comfortable, well-rounded and chunky neck, that still manages to stay on the right side of ”fat”. The fretwork is really great on our review sample. Combined with the bigger frets and flatter fretboard radius, this results in a slinky and bend-friendly playing feel.
Tokai’s Classic TE is no slouch in the sound department, either:
The neck pickup is warm and round, but never sounds boring or one-dimensional. The middle position of the switch will give you a cool, funky rhythm tone. The bridge pickup on its own offers enough twang for Country playing, and enough whack for the Classic Rock crowd.
****
I’d never have thought an electric guitar costing only 249 € could be as utterly inspiring as this Tokai Classic ST!
The neck feels great with its oval C-profile. The fretwork and setup make this a real player’s guitar. The vibrato works well in a vintage-style way, and the ST’s acoustic tone is woody and dynamic.
The ceramic pickups on the Tokai Classic ST are a bit hotter than the alnicos on my 50s-style Fender Stratocaster reissue. They also have a bit more sizzle and bite, but in a good way, making this more of a ”Jimi Hendrix” than a ”Buddy Holly” guitar.
****
Tokai’s Classic JB truly offers a lot of bass in a very pocket-friendly package.
The Classic JB will give you all the features you’d look for in a Jazz Bass-type instrument:
There’s the slender, distinctly tapered neck profile, the comfortable balance, and the wide variety (for a passive bass) of different sounds.
This last clip lets you listen to the video’s bass and guitar tracks in isolation. During the first half all guitar tracks are played on the Classic TE, in the second half the Classic ST takes over:
****
Tokai’s Classic Series may well prove to set a new standard for vintage-style instruments in this price range. The three reviewed guitars were well-made, well-playing instruments, and their sound was inspiring.
While the Classic series is aimed mainly at beginners, I wouldn’t be surprised if some of the instruments crept up on pub or club stages!
****
Tokai Classic Series
Tokai Classic TE – 249 €
Tokai Classic ST – 249 €
Tokai Classic JB – 299 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ value-for-money
+ playability
+ workmanship
+ sound
Tokai Guitarsin maine perustuu firman erittäin laadukkaisiin ja tarkkoihin kopiosoittimiin. Japanilaisen Tokain ”versiot” klassikkosoittimista olivat 1970- ja 80-luvulla monessa suhteessa jopa parempia kuin saman aikakauden kitarat USA:sta.
Tokain parhaimpia sarjoja valmistetaan yhä Japanissa, pitkälti käsityönä. Firman kiinalaiset sarjat tarjoavat kuitenkin oivan mahdollisuuden omistaa aidon Tokai-kitaran tai -basson myös pienemmällä budjetilla.
Upouuden Tokai Classic -sarjan idea on tarjota edullisia soittimia, joissa vintage ulkonäköön on yhdistetty nykyaikainen soitettavuus.
****
Kitarablogi sai kolme Tokai Classic -sarjalaista testiin:
Tokai Classic TE:n (249 €) Two Tone Sunburst -viimeistelyllä…
…kermanvalkoisen Tokai Classic ST:n (249 €)…
…sekä Classic JB -basson (299 €) kolmivärisellä sunburst-värityksellä.
Tokai Classic -sarjan kaulat veistetään vaahterasta.
TE- ja ST-mallissa viritinlavan etupuoli on viimeistelty kiiltävällä lakalla.
Bassomallissa koko kaulassa on ohut mattaviimeistely.
Kaularaudan säätäminen tapahtuu Classic-soittimissa lavan puolelta, ilman kaulan irrottamisen tarvetta.
Kitaroissa käytetään hyviltä tuntuvia Kluson-kopioita.
Classic JB:n lapaan on asennettu pienempiä Schaller-tyylisiä vintage virittimiä.
Classic TE:n ja ST:n otelautojen vintagea loivempi radius, sekä kitaroiden nykyaikaiset medium jumbo -nauhat, tekevät soittotuntumasta hyvin mukavan, etenkin kielten venytyksissä.
Myös Tokai Classic -bassossa on sopivasti nykyaikainen soittotuntuma.
Classic-sarjojen kokopuiset rungot valmistetaan lehmuksesta.
Kaulalevyn alta löytyvä musta muovityyni suojaa soittimen viimeistelyä.
Tele-tyylisestä tallasta löytyy erilaisia versioita:
Classic TE:n tallassa on kolme tallapalaa, joissa on valmiiksi kieliuria.
TE:n kielet voi pujottaa rungon läpi, mikä on juuri se tapa, jota Tele-soittajat tavallisesti suosivat.
Tokai Classic TE:ssä on kuitenkin myös mahdollisuus kiinnittää kielet tallan takaseinään.
Se oli harvinainen ominaisuus vuoden 1958/59 Fender Teleissä, ja tämä kiinnitystapa muuttaa tuntuvasti kitaran soundia ja tatsia.
Tokai Classic ST:n talla näyttää edestä täydelliseltä vintage-vibran kopiolta.
Tallan metalliblokki on kuitenkin jonkin verran ohuempi kuin alkuperäisessä – se on hyvin samankaltainen kuin Floyd Rose -vibran blokki.
Vintage-hipsterit aloittaisivat blokin takia heti valittelun sen tuomasta ”huonosta” soundista, mutta ainakin testisoitimessa akustinen soundi ja kitaran sustain olivat hyvinkin kohdillaan.
Classic JB:n talla on hyvä kopio 1970-luvun Fender-tallasta.
Monet ”vintage-gurut” eivät koskaan koskisi sellaiseen Fender-tyyliseen soittimeen, jonka mikrofoneissa on alkuperäisestä poikkeava rakenne:
Perinteinen tapa rakentaa Fender-tyylinen mikrofoni on kiinnittää lieriömäisiä magneettipätkiä kahteen kuitulevyyn. Magneettirivin ympärille käämitään sitten mikin kela. Näissä perinteisissä mikrofoneissa näkyvät navat ovat mikrofonin magneetit.
Tokai Classic -sarjan soittimissa käytetään hieman edullisempia mikrofoneja, joissa on teräksisiä napapaloja, sekä mikkirungon alle liimattu keraaminen tankomagneetti (tai kaksi).
Kun nämä keraamiset mikrofonit ilmestyivät 1990-luvulla edullisissa soittimissa, niiden soundi oli eittämättä hirveän piikikäs ja korvia raastava. Mikkityyppi sai tästä (osittain oikeutetusti) huonon maineen.
Alkuajoista kehitys on kuitenkin mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, ja nykyisten edullisten keraamisten mikrofonien laatua on parannettu hyvin tuntuvasti.
Ainakin Tokai Classic -soittimien tapauksissa kannattaa lähestyä niiden mikrofoneja ennakkoluulottomasti.
Classic-sarjan elektroniikka on laadultaan mukavasti asiallinen – kaikki säätimet ja kytkimet toimivat moitteettomasti.
Testibasson elektroniikkakolossa työnjälki ei ollut ihan niin siisti kuin testikitaroissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta millään lailla soittimen toimivuuteen.
****
Tokai Classic TE on erittäin mukavan tuntuinen Tele-tyylinen sähkökitara.
Tämän hintaluokan soittimissa törmää melko usein sellaisiin kaulaprofiileihin, jotka tuntuvat kulmikkailta tai liian ohuilta.
Classic TE on tässä ilahduttava poikkeus, kitaran mukavan pyöreän ja lihaksikkaan kaulan ansiosta, joka ei kuitenkaan ole liian paksu. Myös TE:n nauhatyö on kiitettävällä tasolla.
Testisoittimen paino ja soitettavuus olivat siis kohdillaan, samoin kuin TE:n soundi:
Etumikrofoni on lämmin ja pyöreä, mutta kuitenkin eloisa, kytkimen keskiasennosta taas saadaan loistava Funk-soundi, ja tallamikrofonissa sekä Country-twäng että Rock-asenne ovat kohdallaan.
****
Miten vain 249 euroa maksava sähkökitara voi ollakin niin inspiroiva kuin tämä Classic ST?
Kaula tuntuu erittäin mukavalta (C-profiili), soittotuntuma on kevyt ja vaivaton, vibratalla toimii hyvin (vintage-tyylisissä raameissa), ja akustisessa soinnissa on kiitettävästi dynamiikkaa ja ”puuta”.
Tokai Classic ST:n keraamisissa mikit ovat hieman kuumemmat kuin esimerkiksi vertailussa käytetyssä, vintage-tyylisessa Stratossa. Mikkien soundissa on myös hiukan enemmän preesensalueen purevuutta – soundi on siis enemmän ”Jimi Hendrix” kuin ”Buddy Holly”.
****
Classic JB -bassokin tarjoaa paljon soundia hyvin kohtuuhintaisessa paketissa.
Tokai Classic JB tarjoaa kaikki ne ominaisuudet, joita vanha Jazz-basso fani soittimeltaan kaipaa:
Kaulaprofiili on mukavan solakka, soittimen balanssi on kohdallaan, ja basson tarjoama soundikirjo on passiivibassoksi laaja.
Viimeisessä klipissä soi videon biisin kitara- ja bassoraidat ilman muuta taustaa (ensimmäinen puolisko: TE; toinen: ST):
****
Tokai Classic -sarjasta voisi mielestäni helposti tulla uusi laatustandardi tämän hintaluokan soittimissa. Testisoittimissa laatu, soitettavuus ja soundi olivat enemmän kuin kohdillaan.
Vaikka Classic-soittimien kohderyhmä on selvästi aloittelijat, voi vanha kettukin saada paljon iloa näistä kitaroista ja bassoista!
****
Tokai Classic Series
Tokai Classic TE – 249 €
Tokai Classic ST – 249 €
Tokai Classic JB – 299 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ soitettavuus
+ työnjälki
+ soundi
Lisätiedot: Musamaailma
****
Are you looking for something off the beaten path of Strat- and Les Paul-clones? One interesting guitar might be the Tokai AJG-88 – an homage to the Fender Jazzmaster, factory-modded for the modern player.
****
The Tokai AJG-88 (current price in Finland: 1,099 €) is a bolt-on-neck instrument with a long scale.
We find a one-piece maple neck fastened to a streamlined alder body, crafted from three side-by-side pieces.
The Tokai comes in an all-gloss finish: The neck has been sprayed with clear lacquer, with the body showing off a sumptuous three-tone sunburst.
One welcome nod to the 21st century is the AJG-88’s truss rod access, which has been moved from the traditional body-facing end of the neck up to the headstock for easy accessibility.
The AJG-88 comes equipped with a nice set of sealed Gotoh tuners.
The chocolate-coloured rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets, which have been expertly seated and well polished. That’s full full marks for Tokai’s fretwork!
The classic screw-on neck joint coupled with Japanese workmanship…
Up to this point Tokai’s AJG-88 may have looked like a full-on Jazzmaster-copy, but the pickups, wiring and the choice of bridge make quite clear that this Tokai has its own, more contemporary, thing going.
Original Jazzmasters feature a front-mounted vibrato paired with a rocking bridge, designed to work correctly with the fat string gauges of yore (.012 or bigger). Putting a .009-set on a vintage-type Jazzmaster will lead to all sorts of problems, from rattling bridge saddles to strings not staying in their respective grooves – not good for sustain or tone.
On the Tokai AJG-88 these problems won’t occur, because this model is equipped with a tune-o-matic and stopbar combination (made by Gotoh). As a result the tuning is rock solid regardless of string gauges or tuning preferences. Tuning down for Metal isn’t a problem for the Tokai.
Both the original Jazzmaster, as well as its younger sister the Jaguar, were equipped with singlecoil pickups and rather complicated electronics with a separate rhythm-circuit for their neck pickup.
Instead of a dizzying array of knobs and switches, Tokai offer you two genuine Seymour Duncan humbuckers. The neck pickup is their famous Jazz-model (SH-2N), with the slightly chunkier-than-vintage Jeff Beck-model (SH-4) placed next to the bridge.
A three-way toggle switch and master volume and tone controls – nice and easy does it…
****
I can only recommed giving the Tokai AJG-88 a spin. If you haven’t tried a Jazzmaster-style guitar before, you’ll be surprised at the well-balanced ergonomics that this large-bodied classic holds in store. The feel is different – in a very good way – and the AJG-88 is easy to hold, both standing up and sitting down.
The neck profile is a nice, medium-thickness vintage-style ”D”. Thanks to the excellent fretwork our test sample came with a really low action (low E: 1.6 mm, high e: 1.0 mm), yet was free from fret buzz.
Acoustically Tokai’s AJG-88 sounds open with a tight bottom end, as well as a charming, slightly hollow mid-range.
Played with a clean amp the Tokai’s neck pickup gives you warm and full tones with a nicely rounded top end. As is the case with most two-humbucker guitars, putting the AJG-88’s toggle in the centre position will result in the most useable clean rhythm tones. The sound is open and airy, with a nice helping of plectrum attack. The bridge pickup on its own displays a chunky mid-range colour – quite useable for clean tones, but, naturally, not as biting and wiry as a Fender-type singlecoil.
This Tokai really loves overdriven sounds, with the excellent-sounding humbuckers dishing out the goods aplenty for all your Blues-, Rock- and Metal-needs. This isn’t your granddad’s Jazzmaster – this Tokai really knows how to rock:
Tokai’s AJG-88 is a classy quality-guitar from Japan. I found it to be a very intriguing and well-executed mix of Fenderish looks and playability, coupled with Gibson-style tones, and offered at a fair price.
****
Tokai AJG-88
1,099 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ Made in Japan
+ value for money
+ workmanship
+ playability
+ Seymour Duncan pickups
+ sound
****
****
Etsitkö mielenkiintoista vaihtoehtoa ainaisille Stratocaster- ja Les Paul -johdannaisille? Ratkaisu pulmaasi voisi hyvinkin olla Tokai AJG-88 – firman valmiiksi modattu kunnianosoitus Fender Jazzmasterille.
****
Tokai AJG-88 (1.099 €) on pitkällä mensuurilla varustettu ruuvikaulainen sähkökitara.
Soitin on rakennettu vaahterakaulasta, sekä sulavanlinjaisesta, kolmesta vierekkäisestä palasta kootusta rungosta.
Sekä kaulaa että runkoa on viimeistelty vintage-tyylisesti kiiltävällä lakalla: kaulaan käytetään kirkaslakkaa, kun taas runko on saanut ylleen erittäin kauniin kolmivärisen liukuvärityksen.
Yksi selvä parannus esikuvaansa nähden on Tokain nykyaikainen kaularauta, jota voi mukavasti säätää suoraan lavan puolelta.
AJG-88 on varustettu Gotohin laatuosilla – virittimet ovat nykyaikaisia suljettuja malleja.
Palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium jumbo -nauhaa. Tokain nauhatyö on ensiluokkaista.
AJG-88:ssa on käytössä perinteinen ruuviliitos, joka on toteutettu japanilaisella tarkkuudella.
Tähän asti Tokai AJG-88 olisi voinut kuvailla suoraksi Jazzmaster-kopioksi, mutta soittimen elektroniikka, mikrofonivarustus, sekä tallaratkaisu tekevät selväksi, että testikitara menee paljon nykyaikaisempaan suuntaan.
Alkuperäisessä Jazzmasterissa on edestä asennettu vibrato sekä keinuva talla, joka toimii oikeastaan vain vintage-tyylisellä kielisatsilla (012 tai isompi) tyydyttävästi. Nykysetillä Jazzmaster-tallan tallapalat usein liikkuvat ja sirisevät, kielet tahtovat hypätä ulos uristaan, ja seurauksena sustain kärsii.
Tokai AJG-88 -kitaralla sellaiset ongelmat eivät pääse edes syntymään, koska soitin on varustettu vankalla Gotoh-tallalla ja -kieltenpitimellä. Viritys pitää ja sustainea riittää tämän ansiosta, riippumatta musiikkigenrestä tai soittotyylistä. Gotohin laadukas parivaljakko kestää mukisematta myös matalat Metal-viritykset.
Jazzmasterilla oli P90-tyylisiä, häiriöherkkiä mikrofoneja, ja sen Jaguar-sisarmallilla parannettuja kapeita yksikelaisia. Molemmissa malleissa oli monimutkainen kytkentä erillisine säädinosastoineen vain kaulamikrofonille.
Epäsuosittujen alkuperäisten ratkaisujen sijaan, Tokai tarjoaa kaksi aitoa Seymour Duncan -humbuckeria – kaulassa Jazz-malli (SH-2N) ja tallan vieressä vintagea tuhdimpaa Jeff Beck -mikrofoni (SH-4).
Elektroniikka on virtaviivaistettu niin, että AJG-88:ssä on tarjolla kolmiasentoinen vipukytkin, sekä master volume ja tone -säätimet.
****
Jos et ole koskaan kokeillut Jazzmaster-tyylistä kitaraa, voin vain suositella Tokai AJG-88:n kokeilemista. Isokokoisen rungon ja erilaisen geometriansa ansiosta soittokokemus on positiivisella tavalla hieman erilainen. Virtaviivaista, 1950-luvun autoista vaikutteita saanutta soitinta on joka tapauksessa erittäin mukava soittaa sekä istuen että seisten.
Kaulaprofiiliksi on valittu mukava, vintage-tyylinen ja keskipaksu ”D”. Erinomaisen nauhatyön ansiosta kielet on voitu säätää erittäin matalaksi (matala E: 1,6 mm, korkea e: 1,0 mm), ilman että kielet rämisisivät häiritsevästi akustisessa soitossa.
Tokai AJG-88:n akustinen ääni on avoin, ja sillä on tiukka bassorekisteri, sekä hyvin viehättävä, hieman ontto keskirekisteri.
Puhtaaseen vahvstinkanavaan soitettuna saa Tokain kaulamikrofonilta kauniita täyteläisiä soundeja, joissa on kuitenkin myös riittävästi diskantin tuomaa hohtoa. Kuten monissa kahdella kaksikelaisilla varustetuissa kitaroissa, myös AJG-88:ssa vipukytkimen keskiasennosta saa soittimen parhaita puhtaita. Keskiasennossa sointi on avoin, ja sillä on kauniisti selkeyttä lisäävää atakkia. Vintagea hieman vahvempi tallahumbuckeri tarjoaa tehonsa lisäksi myös selvästi tiheämpää keskirekisteriä – enemmän kuin käyttökelpoinen clean-soundi, siis, vaikka se ei tarjoakaan F-tyylistä twängiä tai purevuutta.
Tämä Tokai todella tykkää säröstä, ja soittimen humbuckerit tarjoavat erittäin maukkaita Blues-, Rock- ja Metal-soundeja. Tällaista voimaa ja sustainea on tavallisesti turha hakea perinne-Jazzmasterista, mutta AJG-88 on heti valmis kovaan menoon.
Tokai AJG-88 on todella hieno laatukitara Japanista. Se on mielestäni erittäin toimiva sekoitus Fender-tyylisestä ulkonäöstä (ja soitettavuudesta) ja Gibson-tyylisestä soundista, ja se tarjoaa roimasti vastinetta rahelle.
****
Tokai AJG-88
1.099 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ japanilainen laatusoitin
+ hinta
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ Seymour Duncan -mikrofonit
+ soundi
****
****
A pre-aged guitar – to some people it’s the daftest idea ever, while others think relicing imbues the instrument with its own type of charm.
But one thing is clear: artificial ageing is here to stay!
This time we will take a new-old ESP for a spin – the Eclipse II FM FT Distressed.
****
The ESP Eclipse II Distressed (current price in Finland: 1.889 €) is a Japanese quality instrument treated to look and feel like a 50-year-plus veteran of the stage and studio.
The rather realistic impression is achieved not only by dings, dents and scratches, but also by using a laqcuer that looks old and sunken in.
The flip side of the Eclipse II Distressed’s body has also received lots of scratches and a bout of artificial belt buckle rash. The neck, though, has been left fairly clean.
The mahogany looks scrumptious, and the finish does its bit to underscore the lively wood grain.
ESP have restrained themselves from adding over-the-top finish cracks, which is a good decision, in my opinion.
The Gotoh-machines look traditional, but are in fact up-to-date locking tuners.
The Eclipse’s beautiful rosewood ’board and jumbo-sized frets have been left untouched by relicing – this is a brand-new guitar with a pristine playing feel, great!
The neck joint is a traditional set-in job.
This viewing angle makes it easy to spot all the dents in the sunken in finish (click the picture for a larger view).
The Distressed-model comes fitted with Seymour Duncans: The neck unit is a ’59-model, while a Duncan JB -humbucker has been installed near the bridge.
The brushed metal covers fit the ESP’s lightly-aged look to a tee.
The neck pickup’s tone control is equipped with a push/push-switch that splits the humbuckers in the up-position.
Everything’s hunky-dory in the control cavity – quality parts, clean workmanship and thorough shielding wherever you look.
The tune-o-matic-type bridge and the guitars tailpiece are quality parts made by Gotoh.
The ESP Eclipse II Distressed is sold in its own, beautiful case.
****
Many players complain about the weight of a good deal of LP-type electrics, which can give you a sore shoulder or a hurting back. I can only suggest that these guitarists take a stoll to their friendly ESP-dealer, if this test sample is anything to go by!
I don’t know whether it’s in the wood selection or whether ESP employ an Emmental-method (like Gibson) for weight-relief – by drilling large-diameter holes into the mahogany before gluing the maple top on – but this ESP is the most lightweight LP-style guitar I have ever played!
The neck profile is a very friendly medium-depth ”D”, not far removed from Gibson’s 60s-neck. The sunken-in finish feels smooth and fast, and the fine fretwork and large fretboard radius make for an easy playability.
It’s hard to gauge whether this is due to the relicing or not, but the ESP Eclipse II Distressed feels really live. The guitar breathes and resonates freely, and its fine acoustic tone has a nice warmth and a sinewy midrange.
Seymour Duncan’s ’59/JB-pairing is an excellent choice for the ESP Eclipse II. The pickups have a good balance between themselves, and manage to convey this instrument’s tonefulness onwards to the amp with fine detail. The ability to split the ’buckers adds three fresh and springy selections to your arsenal.
Both sound examples start with the split neck pickup, followed by the full neck pickup, and so on:
ESP Eclipse II Distressed – clean
ESP Eclipse II Distressed – distorted
Regardless of your stance towards pre-aged guitars, there’s no denying that ESP’s Eclipse II Distressed is a fine, high-quality instrument, with its own hefty dose of charm. Shame we had to give it back…
****
ESP Eclipse II FM FT Distressed
Current price in Finland: 1.889 €
Finnish distributor: Musamaailma
Pros:
+ looks
+ sound
+ weight
+ playability
+ coil-split
+ workmanship
****
****
Esivanhennettu kitara – joidenkin mielestä se on typerin keksintö ikinä, kun taas toisten mielestä naarmuuntuneissa kitaroissa on oma charminsa.
Yksi asia on kuitenkin selvä: relic-ilmiö on tullut jäädäkseen!
Tällä kertaa testissä kävi ESP:n näkemys uusvanhasta kitarasta – Eclipse II FM FT Distressed.
****
ESP Eclipse II Distressed (1.889 €) on laadukas japanilainen sähkökitara, joka on esikulutettu näyttämään yli 50-vuotiaalta, paljon käytetyltä soittimelta.
Hyvin realistinen tuntuma on saatu aikaiseksi käyttämällä kolhujen, naarmujen ja lommojen lisäksi myös sellaista lakkausta, joka näyttää hieman ajan jälkeen kuluneelta ja puun syykuvioihin uponneelta.
Myös Eclipse II Distressed -rungon takapuoli on täynnä pieniä naarmuja ja painaumia, mutta kitaran kaula on jätetty lähes kokonaan siistiksi.
Runkoon ja kaulaan käytetty mahonki näyttää herkullisen eloiselta.
ESP ei kuitenkaan vetänyt relikoinnilla överiksi, eikä viimeistelyssä ole keinotekoisia halkeamia.
Gotohin kromatut virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta kyseessä ovat nykyaikaiset lukkovirittimet.
Eclipsen kaunista palisanteriotelauta ja sen jumbokokoiset nauhat on jätetty tarkoituksella neitseelliseksi: uudella kitaralla on uuden kitaran tatsi ja soitettavuus, hyvä niin!
Kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaliitoksella.
Tässä kuvassa näkyvät hyvin relikoidun Eclipse II Distressed -kitaran kulumat, naarmut ja viimeistelyn epätasainen pinta.
Distressed-mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta: kaulamikrofoniksi on valittu ’59-humbuckeri, kun taas tallan viereen on asennettu firman JB-malli.
Mikkien harjatut suojakuoret tukevat omalta osaltaan vanhan soittimen vaikutelmaa.
Kaulan tone-potikkaan on lisätty push/push-kytkin, jolla saa molemmat mikrofonit puolitettua.
Elektroniikkalokerosta löytyy laadukkaita osia, siistiä juotostyötä, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella.
Samoin kuin Eclipse II:n virittimet myös tune-o-matic-tyylinen talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laatuosia Gotohin valikoimasta.
Erittäin hieno kova laukku kuuluu ESP:n hintaan.
****
Monet valittavat LP-tyylisten kitaroiden paino-ongelmista, jotka tekevät kitaran soitosta epämukavan. Näille soittajille voin vain suosittaa ESP Eclipse II Distressed -mallin koeajoa, koska ainakin testiyksilö on uskomattoman kevyt!
En tiedä johtuuko tämä ominaisuus huolellisesta puuvalinnasta vai käytetäänkö myös ESP:n tehtaalla Gibsonilta tuttua ”Emmental-menetelmää”, jossa porataan rungon mahonkiin ensin isokokoisia reikiä, ennen kuin vaahterakansi liimataan paikkoilleen. Oli miten oli – tämä ESP on kevyin soittamani LP-tyylinen kitara ikinä!
Kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen keskikokoinen ”D”, joka on hyvinkin lähellä Gibson-kitaroista tuttua 60s-kaulaa. Hiukan epätasainen ”vanhennettu” lakka tuntuu liukkaalta ja luonnolliselta. Esimerkkillisen nauhatyön ja otelaudan loivan kaarevuuden ansiosta, soittotatsi on nopea ja vaivaton.
En tiedä johtuuko tämä relikoinnista tai muista seikkoista, mutta ESP Eclipse II Distressed tuntuu suorastaan elävältä. Kitara resonoi vapaasti ja sen loistavassa akustisessa äänessä löytyy sopivasti sekä ryhdikkyyttä, että lämpöä.
Seymour Duncanin ’59/JB-kattaus on ESP Eclipse II:lle mahtava valinta. Mikrofonit ovat keskenään loistavassa tasapainossa, ja ne onnistuvat täydellisesti välittämään kitaran oman äänen uskollisesti eteenpäin vahvistimelle. Lisäksi humbuckerien puolitus yksikelaisiksi lisää tutuille humbucker-soundeille vielä hyvin hyödylliset kevyemmät ja kirkkaammat vaihtoehdot.
Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetusta kaulamikrofonista, sen jälkeen tulee täysi kaulamikki ja niin edelleen:
ESP Eclipse II Distressed – puhtaat
ESP Eclipse II Distressed – säröllä
Kitaroiden keinotekoisesta vanhenemisesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ESP Eclipse II Distressed on mielestäni loistava laatusoitin, jolla on omaa luonetta ja charmia vaikka muille jakaa. Sääli, että se piti palauttaa…
****
ESP Eclipse II FM FT Distressed
1.889 €
Maahantuoja: Musamaailma
Plussat:
+ ulkonäkö
+ soundi
+ paino
+ soitettavuus
+ mikkien puolitus
+ työnjälki
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 