Testipenkissä: Yamaha LL6 ARE

Yamaha on hiljattain päivittänyt erittäin suositun L-sarjan teräskielisiä kitaroita.

Soundin kannalta tärkein uudistus on, että koko sarjassa käytetään nyt Yamaha A.R.E. -prosessin läpi käyneitä kansia. Acoustic Resonance Enhancement on firman kehittämä puunkäsittelytapa, jossa esivanhennetaan soitinpuita lämpökäsittelyllä, sekä ilmankosteutta ja ilmanpainetta tarkoin säätämällä. Koko prosessin idea on saada uusia kitaroita soimaan heti kättelyssä sisäänsoitetun soittimen lailla.

L-sarjan kitaroita tarjotaan kolmessa eri koppakoossa – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-kokoinen) ja LL (Original Jumbo = Dreadnought-kokoinen).

Kitarablogi sai tällä kertaa testattavaksi Yamaha LL6 ARE -mallin (534,90 €).

****

Yamahan Original Jumbo -koppa on firman omaa designia, jolla on selvästi kapeammat hartiat ja pyöreämpi alaosa kuin perinteisissä Martin D -malleissa. Lopputulos on sulava ja sopusuhtainen.

Yamaha käyttää LL6 ARE -mallissa (niin kuin nykyisin koko L-sarjassa) kokopuista Engelmann-kuusta kansimateriaalina. Engelmann-kuusen soundista sanotaan, että se on usein lämpimämpi ja avoimempi kuin sitkankuusikannella varustetuissa kitaroissa.

LL6-mallia saa natural-vaihtoehdon lisäksi myös sunburst-värityksellä, sekä mustana ja ruskeana.

Yamaha LL6:n sivut ja pohja on tehty kauniista ruusupuuvanerista. Mallista on saatavilla kuitenkin myös LL6M ARE -versio, jos tykkää enemmän mahongista.

Kitaran runko on lakattu kiiltäväksi, kun taas sen kaulaa on mattaviimeistelty.

Reunalistoitettuun lapaan on asennettu kuusi nykyaikaista TM-29G-viritinä.

Uudistetun LL6:n kaula tehdään kolmesta pitkästä mahonkipalasta ja kahdesta ruusupuupalasta. Rakenteen tarkoitus on lisätä kaulan lujuutta.

LL6:n viritinlapa sekä kaulakorko on veistetty kahdesta erillisestä mahonkipalasta, jotka on liimattu kaulan pitkänomaiseen osaan.

Yamahan nauhatyö on hyvin kiitettävällä tasolla.

Reunalistoitetun palisanteriotelaudan reunoja on hieman pyöristetty, mikä lisää tuntuvasti LL6:n soittomukavuutta.

L-sarjan kansissa käytetään Yamahan omaa versiota perinteisestä X-rimoituksesta (non-scalloped), jolla halutaan lisätä sopivasti potkua ja lämpöä raikkaaseen kuusikansi-perussoundiin.

Kitaran kauniissa rosetissa keskimmäinen rengas on koottu abalone-helmiäisestä.

Kannessa on monikerroksinen reunalistoitus.

LL6:n kompensoidun tallaluun alle on piilotettu Yamahan oma SRT Zero Impact -piezomikrofoni.

LL6:ssa pääpaino on kitaran akustisessa soundissa, eikä soitinta haluttu pilata monimutkaisella etuvahvistimella tai paristolokerolla. Tämän vuoksi LL6:n systeemi on täysin passiivinen ja SRT-mikrofoni on kytketty suoraan lähtöjakkiin.

Yamaha LL6 ARE:n hintaan kuuluu myös erittäin laadukas soft case -laukku, joka on oiva kovan laukun ja tavallisen gigbagin hybridi.

****

Se sanoo mielestäni aika paljon Yamahan työnjäljestä ja laadunvalvonnasta, kun maahantuojan tuotespesialisti ottaa testaajan mukaan varastoon ja antaa hänelle täysin avaamattoman kuljetuslaatikon suoraan hyllyltä. Ainoa kysymys oli: ”Minkä värin haluat?”

Ja tämä luottamus Yamahan laatuun oli täysin oikeutettua, sillä testiin saapunut kitara on todella hyvässä trimmissä oleva laatusoitin.

Kaulan uudistettu, ovaali C-profiili tuntuu erittäin mukavalta kädessä, ja 44:n millimetrin kaulaleveys satulan kohdalla antaa otekädelle riittävästi liikkumatilaa myös monimutkaisia sointuja varten. Myös Yamahan valitsema e-kielten välinen etäisyys tallan kohdalla (55 mm) on loistavasti toimiva kompromissi sekä plektra- että sormisoittoa varten.

Soittotatsi oli testiyksilössä säädetty tehtaassa hyvin mukavaksi 012-paksuisella kielisatsilla (kielten korkeus 12. nauhan kohdalla – matala-E: 2,1 mm/korkea-e: 1,6 mm), ja LL6 ARE soi kauniisti ja täysin rämisemättä.

On mielestäni miltei mahdotonta sanoa, soiko tämä Yamaha ARE-prosessin ansiosta ”kuin vanha vintage-soitin”, koska vintage-kitaroissakin on isoja eroja, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta verratta LL6 ARE -mallia suoraan vastaavaan ”ei-ARE-Yamahaan”.

Minun on kuitenkin todettava, että Yamaha LL6 ARE soi uunituoreenakin hyvin avoimella ja dynaamisella äänellä. Tässä ei esiinny lainkaan – niin monia uusia (= ei sisäänsoitettuja) teräskielisiä vaivaava – uudenkarheus tai dynamiikan ja diskantin kireys, vaan ääni on lämmin, avoin ja erittäin hyvässä tasapainossa.

Sormisoitossa LL6 ARE artikuloi erittäin hyvin. Soitossa on aimo annos helisevää diskanttia ja lämmintä bassoa, mutta bassot eivät kumise tai dominoi tämän mallin äänimaailmaa.

Tätä pätkää on lähimikitetty AKG C3000 -mikrofonilla:

Passiiviseksi piezosysteemiksi LL6:n SRT-mikrofoni soi mielestäni hyvin kauniisti:

Myös stereoyhdistelmä molemmista signaaleista kuulostaa hyvältä:

Plektrasoitossa kuuluu LL6:n mukavasti helmeilevä atakki ja sen lämmin, mutta avoin keskialue (C3000):

Piezoversio on suorasukkaisempi, muttei missään nimessä huono:

Yhdistelmä kuuluu tältä:

Tässä Beatles-coverissa komppiraidat on äänitetty dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla, kun taas soolo-osuudet on poimittu mukaan linjasoittoina:

****

Vaikka Yamaha LL6 ARE on edullisin tapa tutustua L-sarjan konseptiin, on malli silti täysverinen lajinsa edustaja. Päivitetyn kaulaprofiilin ansiosta LL6 ARE on entistäkin mukavampaa soittaa, ja kannen A.R.E.-käsittely näyttää toimivan. Tämä on kaunis ja kaunisääninen soitin. Pidän myös tämän Yamaha-mallin kytke-ja-unohda-periaatteella toimivasta mikkisysteemistä. LL6 ARE on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen teräskielinen. Tämän Yamahan rahkeet riittävät – edullisen hintansa huolimatta – varmasti myös ammattikäyttöön.

****

Yamaha LL6 ARE

534,90 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ työnjälki

+ A.R.E.-käsitelty kansi

+ kaulaprofiili

+ akustinen soundi

+ huomaamaton mikkisysteemi

+ soft case kuuluu hintaan

13/03/2015 1

Yamaha LL6 ARE – The Kitarablogi-video

Maahantuoja: F-Musiikki

12/03/2015 0

Yamaha LL6 ARE – SoundCloud-demo

Maahantuoja: F-Musiikki

11/03/2015 0

Kielten vaihtaminen teräskielisessä kitarassa

Kielten vaihtamiseen tarvitaan teräskielisessä kitarassa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, sekä viritysmittarin. Halpa muovikampi nopeuttaa virittimien kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloitetaan kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kaularaudan säätäminen helpottuu huomattavasti, jos uusi kielisatsi on ohuempi tai paksumpi kuin vanha. Parasta olisi kuitenkin aina vaihtaa samanpaksuiset kielet päälle – näin soittotuntuma pysyy muuttamattomana, eikä kaularautaa tarvitse silloin tavallisesti säätää.

Mielestäni on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

Jotkut väittävät, että akustisissa kitaroissa kaikkien kielten yhtäaikainen poistaminen olisi jotenkin soittimelle vahingollista, mutta itse olen aina (vuodesta 1977 lähtien) vaihtanut kielet näin, enkä ole tähän mennessä vielä rikkonut yhtäkään kitaraa. Myös Martin Guitarsin omassa videossa poistetaan heti koko kielisatsi.

Kun kielet ovat täysin löysiä, leikkaan ne keskeltä poikki.

Tämä ei ole välttämättömyys, mutta minusta lyhyet pätkät ovat helpompia käsitellä kuin täyspitkät kitaran kielet.

Teräskielisissä kitaroissa kielet on kiinnitetty tallaan ns. tallanastoilla (engl. bridge pin), jotka voivat olla muovista, luusta, puusta tai metallista.

Tallanastojen nostamiseen on lähes kaikissa viritinvivuissa pieni syvennys. Tavallisesti tallanasta ja kielen ball-end-rengas ovat näin jumissa, että vipua ei kannata käyttää nastan nostamiseksi, ainakaan heti.

Useimmissa tapauksissa kielen saa pois käsipelillä:

Työnnä ensin kielen hieman tallan läpi runkoon.

Tämä vapauttaa yleensä tallanastan ball-end-renkaan lukituksesta, ja nastan voi nostaa helposti ulos.

Jos tallanastaa ei saa – yrityksistä huolimatta – pois käsipelillä, suosittelisin talouspaperin (tai ohuen kangaspalan) käyttämistä tallan ja tallanastan suojaksi.

Joissakin kitaroissa – etenkin tietyissä Ovation- ja Takamine-malleissa – löytyy myös nastattomia tallaratkaisuja. Näissä talloissa kielet pujotetaan yksinkertaisesti tallan takaosan läpi.

Tämän jälkeen poistetaan vanhat kielet myös virittimien tapeista.

Kun kaikki vanhat kielet on poistettu, voi tarvittaessa öljytä otelaudan ja tallan sopivalla otelautaöljyllä.

Uudet kielet kiinnitetään aina ensin soittimen tallaan, laittamalla ball-endin ja tallanastan paikoilleen.

Seuraavaksi kieli vedetään kevyesti ulospäin, samalla kun pidetään tallanastaa paikalla. Näin kiilataan se tallanasta ball-endin avulla kiinni tallaan.

Lavalla kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

Kun viritin alkaa kiristää kieltä yhä enemmän, otan toisen käteni pois lavalta, jotta voin tarvittaessa estää tallanastan nousemista ulos tallasta.

Suosittelen ylijäävän palan poistamista – kun kieli on viritetty – katkaisemalla sen läheltä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielityngän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

Laitan uudet kielet kitaralle tavallisesti pareittain – ensin E-e, sitten A-h ja viimeiseksi D-g.

Onnistunut lopputulos näyttää tällaiselta.

Tallanastat istuvat tasaisesti tallassa.

Kielet pitävät vireen nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään… neljän-viiden kerran jälkeen virityksen pitäisi alkaa asettua.

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistuisi liikkaa rasitusta.

****

Kun kitara on viritetty, voidaan tarkistaa vielä uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä.

Jos kielten korkeus on selvästi suurempi kuin ennen kielten vaihtamista, uusi kielisatsi oli luultavasti paksumpi kuin vanha. Silloin kannattaa kiristää kaularautaa (sopivalla avaimella) noin neljänneskierrosta (korkeintaan puolen kierroksen).

Jos kielten korkeus on selvästi pienempi kuin ennen kielten vaihtamista, uusi kielisatsi oli luultavasti ohuempi kuin vanha. Silloin kannattaa löysätä kaularautaa (sopivalla avaimella) noin neljänneskierrosta (korkeintaan puolen kierroksen).

Kaularaudan tarkoitus on säätää kaulan loivaa kaarevuutta (ns. neck relief). Vaikka kaulan reliefilla on suora vaikutus kielten korkeuteen, kaularauta ei ole varsinaisesti tarkoitettu säätämään kielten korkeutta. Kielten korkeuden oikeaoppinen muuttaminen on soitinrakentajan homma, ja sitä hoidetaan hiomalla (tai vaihtamalla) soittimen tallaluu.

09/03/2015 0

Changing strings on a steel-string guitar

Here’s what you need:

In addition to a fresh set of strings, you should have a wire cutter and a tuner at the ready. An inexpensive string winder makes the process much faster.

A steel rule will come in handy, should you want to double-check your ”before” and ”after” setups. Measure your string height at the 12th fret (top of fret to bottom of string) before taking the old strings off. That way you will be able to use the steel rule to ascertain that your setup has stayed unchanged. Alternatively, you could also measure the neck relief at the seventh fret directly, by using a capo at the first fret, while pressing down the low E-string at the 14th fret.

Ideally, though, you should stick to the exact same string gauge (and even string brand) to avoid inadvertently changing the playability of your acoustic guitar.

I find it most convenient to take off all strings at once.

There are some people who claim that taking all six strings off at the same time may cause damage to your instrument. Let me tell you, I have been changing strings on steel-string guitars since 1977, always removing the whole set at once, and have never had any problems at all. Even Martin Guitars suggest you do it this way in their own video, and they should know!

Once the strings are completely loose and flabby, I cut them in half.

This isn’t something you must do, but I find the shorter lengths easier to handle, than having to deal with the whole string.

For the largest part, steel-string acoustics come with pin bridges. The bridge pins – made out of plastic, bone, wood or even metal – keep the ball-ends locked into place.

Most string winders sport a small cut-out for lifting the bridge pins. I’d suggest, though, that you first try extracting the pins by hand, because, very often, the ball-ends have jammed the pins in place fairly tightly. Trying to pull them out directly might damage your string winder or the bridge pins, or, even worse, the bridge itself.

Most of the time you will be able to extract the bridge pins by hand:

Start by pushing the ball-end down (into the body) by a centimetre, or so.

Usually, this is all that’s needed to unjam the bridge pin.

If a pin really is stuck, and can’t be lifted out with your fingers, I’d strongly suggest using a piece of tissue paper (or a piece of cloth) as a cushion to protect the pin and the bridge’s surface.

Some acoustic guitars come equipped with a pinless bridge – most notable Ovation and some Takamines. With these bridges, all you have to do is pull the ball-ends out of the back of the bridge.

At the headstock end you have to untie the strings and take them off the tuner posts.

If your guitar’s fretboard and/or bridge feel (or look) a little dry, now would be the perfect time for applying a little fretboard oil.

You start putting on a new string by feeding the ball-end into the appropriate bridge hole, while inserting the bridge pin.

By pulling the string up a little, while holding the pin down, you will conveniently get the ball-end to jam the bridge pin in place.

Next you feed the string through the tuner’s post…

…pull the string away from the body, and around the post…

…and, finally, lock the string end in place.

Keep the string pressed downwards, while you’re turning the crank. Each new winding should pass under the one before it.

When the string starts getting taut, I move my hand from the headstock to the bridge, to make sure the bridge pin stays firmly in place.

I’d recommend cutting off the surplus string in close proximity to the tuning post. Then I bend the stub down towards the headstock face. Be careful, a cut-off string is very sharp!

I put on the fresh strings in pairs, working my way away from the nut – first the two e-strings, then the pair of A and b, and lastly the D- and g-strings.

This is what the result should look like at the headstock end.

The bridge pins should sit at a uniform height above the surface of the bridge.

Getting new strings to stay in tune is a much faster process, if you stretch each string carefully. It works like this: First you tune to pitch, then you stretch each string, and retune again. Once you’ve repeated this process four to five times, you should be ready to go.

Your fretting hand should hold down the string you’re stretching at the first or second fret to avoid damage to the top nut.

****

Once the guitar is in tune you could check the string action at the 12th fret and compare it with the values measured with the old string set.

If the action is noticeably higher, chances are you’ve put on a heavier gauge set of strings. You need to compensate for the stronger string pull by tightening the truss rod (with the correct tool) by a quarter of a turn (or half a turn, at the most).

If the action is noticeably lower, chances are you’ve put on a lighter gauge set of strings. You need to compensate for the weaker string pull by loosening the truss rod (with the correct tool) by a quarter of a turn (or half a turn, at the most).

The truss rod is meant solely for neck relief adjustment. Even though adjusting the neck relief does have an impact on the action, string height adjustment isn’t really what the truss rod is meant for. Adjusting the action on a steel-string acoustic is usually a job for a luthier, and is achieved by changing the height of the bridge saddle.

09/03/2015 0

Tulossa ::: Coming soon ::: Yamaha LL6 ARE

Maahantuoja: F-Musiikki

05/03/2015 0

NAMM 2015 – Yamaha Acoustic LS16R + A6R

Maahantuoja: F-Musiikki

02/02/2015 0

In pictures – AJL-Guitars

(picture courtesy of AJL-Guitars)

****

In the autumn of 2013 Kitarablogi had the pleasure of visiting Ari-Jukka Luomaranta’s AJL-Guitars workshop in Kokkola.
Here are some of the pictures I took on that occasion:

(picture courtesy of AJL-Guitars)

Find out more about AJL-Guitars on their WEBSITE or on FACEBOOK.
AJL-Guitars will also be at The Holy Grail Guitar Show in Berlin, Germany, in November!

17/09/2014 0

Review: Hotone Audio Skyline pedals

****

Some of the cuddliest pieces of equipment at this year’s Frankfurt Musikmesse came in the guise of Hotone Audio’s ranges of micro-sized effect pedals and amplifier heads.

The special eye-catcher with the Skyline-series pedals is the transparent Gibson-style control at their front end.

Two coloured status-LEDs behind the transparent knob light up, whenever the effect is switched on.

Naturally, you cannot fit a nine volt battery inside such a tiny pedal, which is why Hotone Skyline pedals have to get their juice from a power supply (9 V, negative centre – not included).

****

The dark blue Hotone Blues (current price in Finland: 65 €) is an overdrive pedal specialised in producing juicy Blues tones by using a pair of overdrive circuits wired up in series.

The big knob is for gain adjustment, while the two noctilucent (meaning: they glow in the dark) knobs deal with tone and master volume, respectively.

Engaging the Fat-button adds a bigger bottom end to proceedings.

Listen to Hotone’s own demo of the Blues pedal:

****

Hotone’s Choir pedal (65 €) comes in a fetching baby blue colour scheme. This is the analogue chorus pedal of the Skyline series, built around a Panasonic BBD MN3207 bucket-brigade chip.

The Gibson-knob controls speed, while chorus depth and effect are controlled by the smaller knobs.

Depressing the Deep-switch will send you to the bubbly depths of psychedelia.

****

The Hotone Eko (65 €) is a delay offering you some analogue character.

The Eko’s maximum delay time is around 500 ms, which is long enough for most Rockabilly, Rock and Pop applications, but maybe just a bit too short for serious Brian May-style layering.

The Mod feature adds a sprinkle of tape-style wow and flutter to your delay sound.

****

The Skyline series also includes a Tube Screamer-inspired vintage overdrive, called the Hotone Grass (65 €).

The pedal offers you controls for gain, volume and Voice (tone).

The BRT-switch (for ”bright”) adds top end bite to your tone.

****

One of Hotone’s newest pedals – the Octa (80 €) – is an octaver that features both ”octave down” (OCT1), as well as ”octave up” (OCT2) signal in two different operating modes.

The regular Clean-mode is polyphonic, meaning you can play chords, too.

Octa’s Dirty-mode gives you a vintage-style, monophonic experience (you can only play single note runs), and sounds funky and greasy (in a good way).

And yes, you can use the Hotone Octa with your bass, too!

****

Hotone’s Trem (65 €) is an über-compact – yes, you guessed it – opto-tremolo pedal.

In addition to tremolo speed and depth you can also adjust the tone colour of the effect.

When choosing the Hard-mode the trem effect changes from a smooth, sine-style wobble to a harder on/off-type effect.

****

Despite their diminutive size Hotone’s Skyline-pedals aren’t toys, but grown up guitar effects!

Their zinc-alloy casing seems to be very sturdy, while the bent metal rod north of the footswitch works effectively in preventing your foot from hitting the pedal controls. Each pedal comes with two stick-on base covers – the non-slip rubber-type cover is for straight-on-the-floor use, while the velcro-style counterpart makes creating a micro-sized pedalboard possible.

The large control knobs aren’t just a visual gimmick, but also make it much easier to place three controls on such small pedals.

In terms of effect quality Hotone’s Skyline series is straightforward in the best sense of the word. Each of the six pedals I tried does exactly what you’d expect it to do, winning me over with a very decent sound. At these low prices you’d be crazy to expect esoteric boutique-quality effects, instead the Hotone Skyline pedals proved to be great guitar effects for your everyday needs.

I recorded a demo song with the review sextet:

• rhythm guitars: Hotone Choir (panned left), Hotone Trem (centre) and Hotone Eko (right)

• lead guitars: 1. Hotone Blues, 2. Hotone Octa, and 3. Hotone Grass

I used my Gibson SG Melody Maker for all of the guitar tracks, played through a Blackstar HT-1R valve combo:

****

Hotone Audio Skyline Series

Current prices in Finland: 65-80 €

Finnish distributor: R-Jam Group

****

Pros:

+ size

+ value-for-money

+ sound

27/08/2014 1

Seymour Duncan SA-1 Acoustic Tube in action!

Ostin itselleni hiljattain Seymour Duncanin SA-1 Acoustic Tube -mikrofonin, koska etsin helppoa mikkiratkaisua akustisia keikkoja varten. Huomasin, että netistä löytyy melko vähän tietoa tästä magneettisesta mikrofonista, siksi tämä tietoisku:

SA-1 on humbuckermikki kahdella päällekkäisillä keloilla (ns. stack-rakenne), jolla on sisäänrakennettu volume-säädin.

Pidän siitä, että Acoustic Tube -mikrofonilla on vain lyhyt johto, joka loppuu laadukkaan jakkiin. Jakkia voi kiinnittää esimerkiksi kitarahihnaan, ja sitten voi käyttää tavallista kitarajohtoa SA-1:stä DI-boksiin, mikseriin tai akustiseen vahvistimeen.

Parasta tässä mikrofonissa on kuitenkin sen soundi, joka on yllättävän luonnollinen, kun ottaa huomioon, että kyseessä on suhteellisen edullinen, pelkästään magneettisesti toimiva mikki.

Lisätietoja saa Musamaailmalta.

****

I recently went out and bought myself a Seymour Duncan SA-1 Acoustic Tube pickup, because I needed an easy-to-use pickup solution for acoustic live gigs. Strangely, there’s not that much information on this pickup available on the Internet, which is why I decided to give you a short decription of the SA-1:

The SA-1 is a stacked humbucker pickup featuring a built-in volume control.

I like the fact that Duncan’s Acoustic Tube comes with only a short pickup lead that ends in a high-quality phone jack. You can tape the jack to your guitar strap and then run a normal guitar cable from the SA-1 to your DI Box, mixing console or acoustic amplifier.

The best thing about this soundhole pickup is its sound, though, which is very natural and offers plenty of sparkle – especially considering that the SA-1 is a relatively affordable, purely magnetic pickup.

Seymour Duncan products are distributed in Finland by Musamaailma.

21/08/2014 0