Guitar Porn: Arvo Guitars – Arvo

Contact: Arvo Guitars or Captain SoundsSave

18/09/2019 0

Arvo Guitars – Now on Soundcloud!

Arvo Guitars – Arvo 2 x P-90

• handcrafted in Finland

• Finnish poplar body

• khaya ivorensis neck, bolt-on

• walnut fretboard

• 25.5″ scale

• Wilkinson tuners

• Tune-o-matic bridge and stopbar tailpiece

• two humbucker-sized P-90 pickups

• three-way switch

• master volume, master tone

****

Demo Song

• No overdrive pedals used!

• All guitar tracks recorded using a Juketone True Blood (Fender Tweed Champ clone) and a Bluetone Shadows Jr. combo.

• ”Spaghetti Western” style guitar played through a Bluetone Harmonic Tremolo pedal into the Juketone combo.

• Microphone used: Shure SM57

16/09/2019 0

Bluesharppu-testi nyt Rockway-blogissa

Bluesharppujen katsaus on nyt ilmestynyt.

26/08/2019 0

Bluesharput tulossa Rockway-blogiin!

Huuliharppujen testi tulossa Rockway-blogiin.

Mukana ovat:

• Fender Blues Deluxe

• Hohner Silver Star

• Suzuki Bluesmaster

• Hohner Blues Harp MS

• Suzuki Manji M-20

• Seydel Session Steel

13/08/2019 0

Nyt Rockway-blogissa: kolme edullista SG-kitaraa

Löydät SG-kitaroiden testin TÄÄLTÄ.

Save

23/07/2019 0

Tulossa Rockway-blogiin: kolme edullista SG-kitaraa

Rockway-blogissa kesäkuussa 2019 kolme SG:tä testissä.

• Demobiisinä coverversio Freen klassikosta ”All Right Now”.

• Demobiisissä kaksi kitaraa – Hamer USA Studio Custom (vasen kanava) ja testikitara (oikea kanava).

• Vahvistin: Blackstar HT-1R

Katsauksessa ovat mukana:

• Epiphone G-400 Pro (446 €)

• Green Guitars SG (369 €)

• Vintage Icon VS6MRCR (395 €)

18/06/2019 0

Nyt Rockway-blogissa: Viiden edullisten T-tyylisten kitaroiden katsaus

Rockway-juttu löytyy TÄSTÄ.

21/05/2019 0

Review: Bluetone Amps Fried Eye & Bugaboo distortion pedals

Finnish valve amp specialist Bluetone Custom Amplifiers has broken new ground by releasing a trio of handmade pedal effects, comprising a delay/reverb-unit, called Echoes, as well as two different preamp/distortion boxes, the Fried Eye and the Bugaboo.

****

Bluetone’s Fried Eye Distortion (269 €) offers two high-quality effects in one box:

The boost circuit can be run separately from the pedal’s distortion side. It offers a considerable amount of boost (up to 12 dB), which is adjustable with the pedal’s Boost control.

But the Fried Eye Distortion’s main raison d’être is, of course, its comprehensive distortion section. The pedal’s distortion circuit is a solid-state version of the acclaimed Bluetone Fried Eye tube amplifier’s crunch channel. Its aim is to give you a wide range of Marshall-inspired crunch and distortion tones.

Bluetone’s Fried Eye Distortion pedal runs on nine to eighteen volts DC supplied by a PSU (not included) via a standard 2.1 mm plug (centre negative). A look under the hood reveals a large circuit board and clean and neat wiring.

Soundwise the Fried Eye pedal hits the bull’s-eye in my opinion, offering a wide range of Marshall-type tones from a light crunch to full blast. The effect’s three-band EQ works really well in tailoring the effects sound to your musical needs.

This short audio clip gives you an idea of the Fried Eye’s basic sound with the Gain control set to 12 o’clock. The first half showcases the distortion side on its own, with the boost kicking in for the second half. I used a Hamer USA Studio Custom with the bridge humbucker engaged. The clip was recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output:

The Muse-inspired demo song shows you how the Fried Eye performs in a band mix. I used a Bluetone Shadows Jr. combo and a Shure SM57 to record all guitar tracks.

The demo features the following guitars:

• rhythm guitars – Hamer USA Studio Custom (left channel), Gibson Melody Maker SG (centre), Fender Stratocaster (right channel)

• reverse guitar – Gibson Melody Maker SG

• lead guitar – Hamer USA Studio Custom, Morley wah-wah

****

The Bluetone Bugaboo Distortion pedal (249 €) is based on the company’s none-more-Metal Bugaboo valve amplifier’s crunch channel.

The Bugaboo is aimed more squarely at the Hard Rock- and Metal-crowd, offering much more gain and a lot more juicy compression than the Fried Eye pedal.

The wiring inside our review unit looks a bit less tidy, due to the long wires going from the circuit board to the pots and switches. I’d like to stress, though, that this specific pedal is a very early production model that has been superseded by a more compact version (but with completely identical specs and features) recently!

The Bugaboo-pedal, too, runs on nine to eighteen volts DC supplied by a PSU (not included) via a standard 2.1 mm plug (centre negative).

Bluetone’s Bugaboo does exactly what is says on the tin:

This pedal turns any amp into a fire breathing thing of beauty, offering plenty of gain. The three-band EQ has been bolstered by two very nifty mini-switches. Bite offers a presence boost that will help your guitar to cut through even the densest mix, while Tight helps you keep the bottom end from becoming too boomy.

This short audio clip gives you an idea of the Bugaboo’s basic sound with the Gain control set to 12 o’clock, Bite engaged and Tight turned off. I used a Hamer USA Studio Custom with the bridge humbucker engaged. The clip was recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output:

The demo song shows you how the Bugaboo performs in a band mix. All guitar tracks were recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output. The song contains the following guitar tracks:

• Rhythm guitars – Fender Stratocaster (left) & Gibson Melody Maker SG (right)

• Lead guitar – Hamer USA Studio Custom

****

In my view, the clean, business-like look of the new Bluetone-pedals is a clear bonus, especially on stage. Sure, the Fried Eye and Bugaboo don’t sport any flashy paint jobs that scream ”Hey, man, I’m a weird boutique pedal”, but at least you can tell instantly what type of pedal you’re dealing with, and which knob (or switch) does what.

In terms of their sounds both units are winners, each offering a wide array of different shades of distortion, with the Fried Eye being a bit more ”Rock” and the Bugaboo a tad more ”Metal” in character. These are professional grade, handmade effect pedals at a fair price.Save

Save

21/05/2019 0

Testipenkissä: Tokai LSS-47C + LS-98S

On totta, että joidenkin mielestä kopiokitaroiden tekeminen ei ole kovin reilua toimintaa. Toisaalta on myös totta, että kopiokitaroille löytyy niin suuri kysyntä, että monet isot brändit ovat jo pitkään kopioineet itse itseään. Parhaat esimerkit tästä ovat Fenderin Squier, Gibsonin Epiphone, PRS Guitarin SE-mallisto ja Music Manin Sterling by Music Man -soittimet.

On myös olemassa brändejä, jotka tekevät hyvinkin laadukkaita kopioita klassikkosoittimista, kuten Greco, Nash Guitars, Rock ’n’ Roll Relics tai Maybach. Tunnetuin nimi kopiobrändien keskuudessa on varmaan Tokai, jonka laajasta tarjonnasta löytyy sekä edullisia kitaroita ja bassoja, sekä korkealaatuisia käsintehtyjä jäljennöksiä.

Tällä kertaa saimme testiin kaksi eri P-90-yksikelaisilla varustettua sähkökitaraa – edullisen Tokai LSS-47C:n (505 €) ja japanilaisen Goldtopin, Tokai LS-98S:n (1.276 €; kova laukku kuuluu hintaan).

****

Kiinalaista Tokai LSS-47C:tä voisi luonnehtia erääksi best of -kopioksi 1950-luvun Gibson Les Paul Specialista. Kitaran peruslinja mukailee vuosien 1955-57 single-cut-mallia, keltainen väri tulee suoraan double-cut-versiosta (1958-60), ja kopion esikompensoitu palkkimainen talla on lainattu LP Specialin seuraajalta, SG Specialista.

Tokaissa runkoon liimattu kaula on veistetty kovasta vaahterasta, kun taas reunalistoitetun otelaudan puulajiksi on ilmoitettu (kestovärjättyä) jatobaa. Jatoba on eteläamerikkalainen puulaji, jota usein kutsutaan myös brasilialaiseksi kirsikaksi, vaikka todellisuudessa tämä puu kuuluu palkokasveihin. Viime aikoina jatobasta on tullut suosittu korvike CITES-listatulle ruusupuulle edullisissa ja keskihintaisissa kielisoittimissa.

Soittimen tasakanttinen runko on tehty mahongista.

Virittimet ovat hyvin toimivia Kluson-kopioita, kun taas tallaksi on valittu nykyaikainen versio Gibsonin 1960-luvun ”salama-tallasta”, jossa on kompensaatio ei-punotulle g-kielelle.

LSS-47C:n P-90-mikrofoneilla on mustat muovikuoret. Kitaran setti on päivitetty versio alkuperäisestä, jossa molempien mikkien käyttäminen samanaikaisesti mykistää ulkoisia häiriöääniä.

Ainoa, pieni kritiikin kohteeni on soittimen hieman liian isot, ja reunoissa pikkasen epäsiistit kolot mikrofoneille.

Kitarassa löytyy kolmiasentoinen kytkin, sekä kummallekin mikrofonille omat volume- ja tone-säätimet.

****

Japanilainen Tokai LS-98S on erittäin laadukas ja pikkutarkka uudelleenpainos vuoden 1956 Les Paul Standardista, siis mallista, joka tunnetaan nykyään nimellä LP Goldtop. LS-98S:een valitut puut ja komponentit ovat kauttaaltaan korkealaatuisia, ja työnjälki on erittäin huolellinen.

Kitaran yksiosainen mahonkikaula on liimattu mahonkirunkoon pitkällä sormella (long tenon). Soittimen reunalistoitettu kaareva kansi on vaahterasta, kun taas sen otelauta on aitoa intialaista ruusupuuta.

Toisin kuin vuoden 1958-60 LP Standardeissa, joilla on tavallisesti punaiseksi petsattuja runkoja ja kauloja, Goldtop-malleissa on miltei aina ”luonnollinen” viimeistely (= ruskea tasoite ja kiiltävä lakka sen päällä).

Tämän kitaran kaikki metalliosat on valittu Gotoh-malliston laadukkaammasta päästä.

LS-98S:n Tokai P-90 Mark II -mikrofoneissa on alnico-magneetteja. Alkuperäisen kaavan mukaan molemmat mikit on valmistettu täysin identtisillä spekseillä.

Laadukas kova laukku kuuluu LS-98S:n hintaan.

****

Testissä käynyt Tokai LSS-47C on todella kevyt ja erittäin mukava soitin.

Kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta pyöreä D, siis juuri sitä mitä Gibson-slangissa kutsutaan vuoden 1960 profiiliksi. Kun tähän lisätään vielä otelaudan 12 tuuman radius, testikitaran kiitettävä nauhatyö, sekä pro-luokan säädöt, lopputulos on erittäin vaivaton ja bendauksille suotuisa.

Vaikka kyseessä on verrattaen edullinen soitin, kuulostavat Tokain mikrofonit yllättävän hyviltä. Niissä on juuri oikea annos purevuutta, voimaa ja basson lämpöä, että ne pystyvät tyydyttämään P-90-soundin ystäviä. Kaula- ja tallamikin keskinäinen balanssi on myös todella hyvä.

****

Painonsa suhteen Tokai LS-98S on keskipainoisten kitaroiden tukevammasta päästä. Soittimen paino ei tässä vielä ole mielestäni ongelma, mutta tämän Tokain kyllä huomaa aina, kun se roikkuu hihnasta.

Työn laatu on yhdellä sanalla sanottu erinomainen. Se, että Tokain Goldtopin pyöreä C-kaulaprofiili maltillisella paksuudella on lähempänä vuoden 1959 LP Standardia, kuin hyvin paksua 1956 Goldtop -kaulaa, on varmasti enemmistölle vain hyvä asia.

Niin kuin monissa aidoissa, P-90-mikrofoneja käyttävissä LP Goldtopissa, myös Tokai LS-98S:n tapauksessa kaulamikrofoni soi selvästi kovemmalla kuin tallamikki. Tämä johtuu mikrofonien asennustavasta ja mikrofonikolojen syvyydestä – minkä takia kaulamikkiä ei pysty ruuvaamaan vielä syvemmälle runkoon – sekä siitä, että kaulamikrofonit sijaitsevat lähempänä kielten keskiväliä, jossa kielten liikerata on suurempi. Yleinen ratkaisu tähän Goldtop-ongelmaan/-ominaisuuteen on nostaa tallamikrofonin naparuuveja korkeammalle, sekä laittaa kaulumikin volume-säädin lukemaan 8,5.

Paksun vaahterakantensa ansiosta P-90-mikeillä varustettu Goldtop soi kirkkaammin kuin monet ehkä odottaisivat, etenkin tallamikin kautta. Tällä kitaralla kattaa laajan soundivalikoiman helposti ja suvereenisti, ja sopii lähes kaikkiin genreihin Jazzista ja Countrysta Bluesiin ja Rockiin.

****

LSS-47C ja LS-98S antavat vastauksen kysymykseen miksi Tokai on arvostetuin klassikkokopioiden valmistaja:

LSS-47C on hyvin edullinen versio legendaarisesta LP Specialista. Tämä soitin ei ehkä ole riittävän tarkka jäljennös useimmille vintage-faneille, mutta sen soitettavuus on vaivaton ja kitaran soundeissa on runsas annos mojoa.

LS-98S taas on pro-luokan uudelleenpainos vuoden 1956 LP Goldtopista. Tämä soitin on mainio osoitus japanilaisesta tarkkuudesta ja työnjäljestä – tämä on kerrassaan upea kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.