Review: DV Mark Multiamp

****

DV Mark Multiamp – beauty shot 1

One of the hottest new products at this year’s Musikmesse was the Multiamp from Italian makers DV Mark.

The DV Mark Multiamp head niftily combines pro-quality amp and cab models with top-drawer effects and a very powerful – yet unbelievably lightweight – 500 Watt Class-D power amplifier.

****

DV Mark Multiamp – full angle right

The DV Mark Multiamp (current price in Finland: 1.380 €) is build to withstand serious use, yet is still manages to look elegant. The whole chassis is made from sturdy folded metal, with the front panel finished in a fetching cream white.

You can put the Multiamp on your speaker cabinet (or on your table), or install it in a 19-inch rack. DV Mark have supplied the necessary mounting brackets and screws with the amp.

DV Mark Multiamp – full back

A very quiet, brushless fan keeps the unit cool.

****

DV Mark Multiamp – front panel

DV Mark’s Multiamp has been designed with user-friendliness as one of the main focus points.

Thanks to the front panel’s very logical layout, as well as the easy-to-use user interface, the Multiamp presents you with a surprisingly shallow learning curve. It’s a digital amp head, but you won’t need a degree in physics to get to grips with it!

DV Mark Multiamp – amp section

The left half of the front panel is reserved for the traditional set of amp controls.

The LEDs around the digital control knobs will keep you in the picture about your current settings, even on a darkened stage. The only ”traditional” knob is the Master-knob, which adjusts both the power amp’s volume, as well as the headphones level.

The three Channel-buttons on the Multiamp might lead you to the wrong conclusion that patches consist of a set of three different preamp channels. In reality each preset only consists of a single amp-plus-effects chain.

The basic idea behind the Channel-buttons is to give the guitarist a good idea of what type of sound he is currently running by a simple look at the status LEDs.

DV Mark Multiamp – CH1

Channel 1 gathers together all of the Multiamp’s clean virtual amp models.

In addition to a virtualised version of DV Mark’s own Triple 6, the head offers five clean models, based on famous amps.

DV Mark Multiamp – CH2

Slight breakup to full-on crunch is the name of the game in Channel two…

DV Mark Multiamp – CH3

…while Channel 3 is home to all things high-gain.

DV Mark Multiamp – patch view

Next to the amp section sits the Multiamp’s clear, backlit display.

The home screen displays the currently selected preset, with the whole signal chain displayed as blocks, or: Slots in Multiamp-speak.

The signal flow is in reading direction, starting from the top left and ending at the bottom right slot. A crossed out effect slot means that the respective effect is currently bypassed.

DV Mark Multiamp – master section

Everything that has to do with parameter changes and patch editing, storing and recalling is controlled by these buttons and the red Value-control.

You can also import and export DV Mark Multiamp-patches using an SD-card. DV Mark are already offering free artist patches for download on their Multiamp Ambassador page, as well as their main website.

DV Mark Multiamp – back panel

You can use the DV Mark Multiamp in stereo or mono: In bridged mono the power amp puts out a whopping 500 Watts (8 Ω), while stereo use will give you a maximum of 250 Watts per side (4 Ω).

In addition to DI- and line outputs, the back panel also offers you an external effects loop, MIDI-connectors, and a USB-port.

The Multiamp can’t be used to stream USB-audio, but I have heard rumours of an upcoming editor software, which would utilise the USB-port.

MIDI is very important, because you have to use a MIDI-controller for on-the-fly preset switching.

****

In addition to its virtual amps and cabs DV Mark’s Multiamp offers you 19 different effects at the moment. They include all sorts of guitar effects from a compressor and a noise gate all the way to several different distortion pedals, vibrato or auto wah.

Some digital amp modellers may offer an even wider variety of effects, but the Multiamp clearly puts quality above quantity. Besides: Future firmware updates are likely to add to the current effects line-up – the latest update came with a parametric EQ, for example.

DV Mark Multiamp – parameter view Delay

Programming he Multiamp is made easy by the fact that DV Mark have managed to fit each effect’s parameters onto a single page, so there’s no jumping around different menus.

What I would like to see, though, is a better, more detailed owner’s manual. At the moment, the manual contains a simple listing of the available effects, but tells you nothing about the function of each effect’s parameters. This means you have to try out all parameters in order to get an idea of what each one does.

DV Mark Multiamp – parameter view Speaker

I really like the virtual speaker (and microphone) section a lot! It is a fantastic tool, if you’re running a direct line into a mixer or sound-card.

In addition to a whole range of different cabinets, the Cab-slot also offers a number of virtual mics, as well as three different choices for virtual microphone placement (On Axis/Off Axis/Far).

****

DV Mark Multiamp – DV Mark logo

In light of this test I can only recommend the DV Mark Multiamp as an outstanding tool for the creative guitarist. This amp head offers you a wide variety of excellent amp and cabinet models, as well as pro-quality effects.

In my view it is rather futile to dissect the authenticity of the virtual amps, if you don’t have all of the original (physical) amps for comparison. Suffice it to say that the Multiamp’s amp models tick all the right boxes in terms of their tones and their dynamic behaviour.

This head reacts like the real deal, when it comes to guitar volume changes and a player’s dynamics, and it sounds great, regardless of whether it’s run straight into a mixing console or used to fire up a guitar speaker.

Here are two clean examples taken from the Multiamp’s CH1-models, and using a Fender Stratocaster:

I’ve chosen an Epiphone Casino for these two soundbites, using amp models from CH2:

…and here are two examples of what the CH3-models can do for you; played on a Hamer Studio Custom:

****

For on-stage use, you will first have to find out how the Multiamp’s MIDI-section works, as the owner’s manual comes over as extremely tight-lipped on this front.

Luckily, the Multiamp has been designed to work with virtually all types of MIDI-equipment. Just plug in a floor controller of your choice, select the patch bank you want to access by pressing the Recall-button on the Multiamp – and off you go! Step on your controller, and the desired preset will be called up.

MIDI-switching is very fast and smooth, and doesn’t result in any audio clicks or other irritating artifacts.

****

In my view the DV Mark Multiamp is a fabulous piece of equipment, which will win you over with its great sounds, its power, its lightness and its user-friendliness. Its a fantastic tool for both studio- and live-use.

The user’s manual certainly needs an overhaul – and some folks might miss an on-board tuner – but this isn’t enough to spoil the fun. And the Multiamp is a lot of fun!

DV Mark Multiamp – beauty shot 2

****

DV Mark Multiamp

Current price in Finland: 1.380 €

Finnish distributor: Nordsound

****

Pros:

+ sturdy build

+ lightweight

+  can be updated

+ versatile

+ pro-quality sound

+ powerful

Cons:

– tight-lipped manual

DV Mark Multiamp – full angle left

Testipenkissä: Warwick Corvette Standard Ash

****

Warwick Corvette Standard Ash – body angle

Warwickin Pro- ja Artist-sarjat rakennetaan nykyään kustannussyistä Etelä-Koreassa, minkä ansiosta firma on onnistunut tarjoamaan myös saksalaistuotantoa edullisempia bassoja. Mutta, onko korealainen Warwick todella täysverinen Warwick? Lue eteenpäin…

****

Warwick Corvette Standard Ash – full front

Warwick Corvette Standard Ash (873 €) on saksalaisen (Warwick-sarjan) Corvette Bolt On -mallin edullisempi korealainen, Pro Series -vastine.

Nimensä mukaisesti Corvette Standard Ash -basson runko veistetään suosaarnista.

Warwick Corvette Standard Ash – full back

Soittimen kaula valmistetaan kolmesta pitkästä ovangkolpalasta joiden väliin on liimattu kaksi ohutta ekangaviilua koristeeksi. Molemmat puulajit tulevat Länsi-Afrikasta.

Warwick Corvette Standard Ash – neck joint

Corvetten kaula on kiinnitetty ruuvaamalla. Saarnirunkoon lisätty pyöreä viiste tekee liitokohdasta sulavan.

Warwick Corvette Standard Ash – neck grain

Warwickin öljy- ja vahaviimeistely tuo ovangkolin upeat syykuviot herkullisesti esiin.

Warwick Corvette Standard Ash – tuners

Korealaisissa Warwickeissa käytetään ne samoja laatuosia kuin kalliimmissa saksalaisissa sarjoissa.

Corvette Standard Ashin virittimet tulevat Schallerilta.

Warwick Corvette Standard Ash – headstock + nut

Pro-meininki jatkuu myös lavan toisella puolella – kaularautaan pääsee ilman ruuvaria käsiksi, ja satulaksi on valittu Warwickin oma, helposti säädettävä Just-A-Nut-III-malli.

Warwick Corvette Standard Ash – fingerboard

Wengeotelauta ja jumbo-kokoiset nauhat kellopronssista – jo tämän kuvan perusteella jokainen basisti varmaan tietää, että kyseessä on aito Warwick-basso.

Warwick Corvette Standard Ash – bridge

Firman omaa tallamallia käytetään lähes kaikissa Warwick-soittimissa. Intonaation ja kielikorkeuden lisäksi pystyy tässä tallassa myös säätämään kielten välisiä etäisyyksiä itselleen sopivaksi.

Warwick Corvette Standard Ash – MEC pickups

Corvette Standardin J-kokoiset mikrofonit tulevat saksalaisvalmistajalta MEC.

Warwick Corvette Standard Ash – controls

Basson elektroniikka on täysin passiivinen, ja se tarjoaa säätimet master volumelle, mikrofonibalanssille, sekä master tonelle.

Warwick Corvette Standard Ash – electronics

Erittäin siististä elektronilokerosta löytyy MEC:n erikoisvalmisteisia potentiometrejä.

Warwick Corvette Standard Ash – body angle 2

Warwickin oljypohjaisen mattaviimeistelyn nimi on Nirvana Black.

Soittimen mukana tulee firman User Kit -tasku, josta löytyy käyttöohjeen lisäksi kaikki säätämiseen tarvittavat kuusiokoloavaimet, sekä hihnalukot.

****

Warwick Corvette Standard Ash – beauty shot 2

Riippumatta siitä tuleeko basso Saksasta tai Koreasta, asetetaan jokaiselle Warwick-soittimelle erittäin tiukat laatukriteerit.

Yksi keskeisimmistä on käytettyjen puiden laatu, ja tähän kuuluu virheettömän ulkonäön lisäksi myös tarkan määritetty painoraja. Tämän ansiosta Warwick-bassojen kanssa ei koskaan tule ikäviä yllätyksiä painon suhteen, eikä soittomukavuudesta tingitä.

Myös ergonomialtaan Corvette Standard Ash on aito Warwick – soitin istuu erittäin mukavasti soittajan kehoa vasten, ja kompaktin rungon pitkä yläsarvi pitää soittimen hyvässä tasapainossa hihnassa.

Corvetten kaulaprofiili alkaa satulan lähellä hyvin lihaksikkaana, mutta silti hoikkana U-muotona, joka muuttuu leveämmäksi ja selvästi laakeammaksi runkoon päin siirtyessä. Kaulan öljyviimeistely tuntuu hyvin miellyttävältä.

Tässä mallissa kaula on asennettu runkoon niin, että kielten alta jää riittävästi tilaa släppaukselle, ja muutkin yleiset soittotyylit sujuvat Corvette Standardin kanssa kuin tanssi.

Akustisessa äänessä on aimo annos keskialueen rouheutta selkeällä, pianomaisella klangilla höystettynä.

Kuten esimerkkipätkistä kuuluu, Corvetten akustinen luonne säilyy ehjänä myös basson vahvistetussa soundissa. Soundiesimerkit on äänitetty linjasoittona SansAmp Bass Driver DI -boksin (ja Focusrite Saffire 6 USB -äänikortin) kautta suoraan tietokoneeseen. Jokainen pätkä alkaa kaulamikrofonista:

Warwick Corvette Standard Ash – back beauty 2

Tässä testissä tuli minulle hyvinkin selväksi se, että Koreassakin osataan rakentaa täysverisiä Warwick-bassoja. Pro-sarjalainen ei ole toisen luokan Warwickilainen, vaan tuo meille basisteille sen aidon Warwick-kokemuksen oman kukkaroomme ulottuville. Hinnasta on tingitty, mutta laadusta ei – ja hyvä niin!

****

Warwick Pro Series Corvette Standard Ash

873 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ puiden laatu

+ osien ja elektroniikan laatu

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

****

Warwick Corvette Standard Ash – beauty shot

Testipenkissä: DV Mark Multiamp

****

DV Mark Multiamp – beauty shot 1

Yksi tämänvuotisen Frankfurt Musikmessen kuumimmista uutuuksista oli italialaisen valmistajan DV Markin digitaalinen kitaranuppi, Multiamp.

DV Mark Multiamp -nupissa ydistyvät pro-luokan vahvistin- ja kaappimallinnukset, laadukkaat efektit, sekä erittäin tehokas – mutta samalla myös uskomattomman kevyt – viidensadan watin päätevahvistin.

****

DV Mark Multiamp – full angle right

Multiampin (1.380 €) ulkoinen olemus on luottamusta herättävä ja erittäin siisti. Nupin koko kotelo on valmistettu taitetusta metallista, ja etupaneeli on viimeistelty kermanvaaleaksi.

Multiamp sopii sekä suoraan kitarakaapin (tai vaikkapa pöydän) päälle laitettavaksi että laiteräkkiin. Hyvin asialliset räkkiraudat kuuluvat pakettiin.

DV Mark Multiamp – full back

Ilahduttavan hiljainen tuuletin pitää huolen tehokkaan päätevahvistimen jäähdytyksestä.

****

DV Mark Multiamp – front panel

DV Mark Multiampin etupaneeli on suunniteltu käyttäjälle ystävälliseksi.

Selkeän etupaneelin ja erittäin loogisesti toimivan käyttöliittymän ansiosta, tavallinenkin pulliainen tulee tämän digitaalisen nupin kanssa yllättävän nopeasti toimeen.

DV Mark Multiamp – amp section

Etupaneelin vasen puoli on varattu täysin nupin vahvistinosiolle.

Digitaalisten säätimien mainioiden lediketjujen ansiosta, nuppien asetukset näkyvät selkeästi myös pimeällä lavalla. Ainoastaan päätevahvistimeen (ja kuulokevolyymiin) vaikuttava Master-säädin on perinteinen, analoginen potikka.

Multiampin kolmesta ”kanavanupista” voisi syntyä sellainen väärä vaikutelma, että jokaisessa patchissa olisi valmiiksi ohjelmoitu kolme vahvistinkanavaa. Todellisuudessa nupin patcheissa on aina kerrallaan pelkästään yksi vahvistin-plus-efektit-ketju.

Channel-nappien idea on jäsennellä Multiampin vahvistinmallinnuksia niin, että kitaristi tietää heti jo kanavan statusledistä, minkätyypisestä soundista on kyse.

DV Mark Multiamp – CH1

Ykköskanavaan on koottu kaikki puhtaat vahvistinvalinnat.

DV Markin oman Triple 6 -vahvistimen lisäksi on mallinnettu viisi kuuluisaa vahvistinta, joita tunnistaa helposti Multiamp-vastineiden nimistä.

DV Mark Multiamp – CH2

Kakkoskanavasta löytyy viisi mallinnusta sellaisista vahvistimista (tai niiden kanavista), joiden sointi ulottuu melko puhtaasta jo selkeästi säröpuoleen.

DV Mark Multiamp – CH3

Kolmannen kanavan tarjonta keskittyy sitten vain ja ainoastaan rankkojen genrejen soundeihin.

DV Mark Multiamp – patch view

Vahvistinosion viereen on sijoitettu Multiampin selkeä, taustavalaistettu näyttö.

Perusnäkymässä näytetään valitun patchin koko efektiketju, joka koostuu maksimissaan kahdeksasta eri efektistä.

Signaalikulku vastaa lukemisjärjestystä – siis: vasemmassa yläkulmassa oleva efekti on ketjun ensimmäinen ja oikeassa alakulmassa sijaitse ketjun viimeinen palikka (Multiamp-sanastossa: Slot). Yliviivattu efektipalikka on tällä hetkellä pois päältä.

DV Mark Multiamp – master section

Patchien ohjelmointi, efektien valinta ja niiden hienosäätäminen, sekä patchien tallennus ja manuaalinen valinta hoidetaan näillä painonapeilla ja punaisella Value-säätimellä.

DV Mark Multiamp -patcheja voi siirtää eri laitteiden välillä myös SD-kortilla. DV Mark tarjoaa jo nyt Multiamp Ambassador -sivullaan (sekä myös pääsivullaan) eri artistien ohjelmoimia presettejä ladattavaksi ilmaiseksi.

DV Mark Multiamp – back panel

DV Mark Multiamp -nuppia voi käyttää joko monofonisena tai stereona. Monokäytössä vahvistimen pääteteho voi maksimissaan olla 500 wattia (8 Ω), kun taas stereona nupista irtoaa vastaavasti 250 wattia per sivu (4 Ω).

DI- ja linjalähtöjen lisäksi takapaneelista löytyy myös liittimet ulkoiselle efektilaitteelle, sekä MIDI-liittimet ja USB-portti.

Multiamp ei valitettavasti pysty striimaamaan audiota USB:n kautta, mutta olen kuulut huhuja tulevasta softaeditorista, joka hyödyntäisi luonnollisesti laitteen USB-porttia.

MIDIä taas tarvitaan livekäytössä midi-kontrolleria varten, jotta pystyy vaihtamaan Multiampin patcheja lennossa.

****

Vahvistin- ja kaappimallinnuksien lisäksi DV Mark Multiamp tarjoaa tällä hetkellä 19 eri efektityyppiä Slot-palikoiden täytteeksi, ja valikoima ulottuu kompressorista ja kohinaportista kaiun ja eri viive-efektien kautta eri säröpedaaleille tai vaikkapa auto-wahille.

Joissakin mallintavissa vahvistimissa on ehkä tätäkin enemmän efektytyyppejä tarjolla, mutta Multiampissä on selkeästi satsattu efektien kohdalla laatuun, eikä määrään. Sitä paitsi on DV Markilta luvattu firmware-päivityksien mukaan myös uusia efektejä – viime päivityksessä lisättiin esimerkiksi parametrinen EQ!

DV Mark Multiamp – parameter view Delay

Parametrien ruuvailua helpottaa suuresti, että DV:ltä on onnistettu mahtumaan valitun efektityypin kaikkia parametrejä yhteen ikkunaan.

Toisaalta olisin etenkin efektien ja kaappiostaston yhteydessä toivonut parempaa käyttöohjetta. Nykyinen käyttöopas (englannin- ja italiankielinen) on hyvin lyhyt, eikä se esimerkiksi kerro lainkaan mitään efektien parametrien toiminnasta tai säätövarasta. Nyt jää vain jokaisen parametrin kokeileminen, ennen kun saa selvää valitun efektityypin kaikista mahdollisuuksista ja toiminnoista.

DV Mark Multiamp – parameter view Speaker

DI-käytössä studiossa (tai lavalla) ilman fyysistä kaappia Multiampin kaappimallinnus osoittautuu oivaksi työkaluksi, joka tarjoaa monipuolista säätövaraa, jolla voi antaa signaalille sen kuuluisan loppusilauksen.

Pelkään kaappisimulaation lisäksi saadaan Cab-palikasta myös monta eri mallinnettua mikrofonimallia, sekä mahdollisuuden vaikuttaa virtuaalimikin sijaintiin kaiuttimen edessä (On Axis/Off Axis/Far).

****

DV Mark Multiamp – DV Mark logo

Tämän testin perusteella voin todeta, että DV Markin Multiamp on erinomainen työkalu laajan soundikirjoa tarvitsevalle kitaristille. Nuppi tarjoaa erittäin laadukkaita vahvistin- ja kaappimallinnuksia, sekä pro-luokan efektejä, omien patchien raaka-aineeksi.

Vahvistinvaihtoehtojen autenttisuudesta on mielestäni turha väitellä, jos ei ole mahdollisuus vertailla suoraan Multiampin ja mallinnettujen vahvistimien välillä. Multiampin vahvistimissa on kuitenkin kieltämättä kaikkia näitä ominaisuuksia, joita kummastakin fyysisestä mallista odottaisi kuulevan.

Nuppi reagoi uskollisesti soittodynamiikkaan, ja se kuulostaa hyvin luonnolliselta riippumatta sitä, mennäänkö linjalähtöjen kautta studiomonitoreille vai fyysisen kitarakaapin läpi.

Tässä kaksi puhdasta esimerkkiä Multiampin CH1-soundeista Fender Stratocasterilla soitettuna:

Äänitin kaksi klippiä CH2-vaihtoehtojen kautta Epiphone Casinolla:

…ja lopuksi kaksi särösoundin esimerkkiä CH3-vaihtoehdoista Hamer Studio Custom -kitaralla soitettuna:

****

Live-käyttöä varten joutuu ensin hieman funtsimaan Multiampin Midi-toimintoja, koska käyttöohjeessa ei lue mitään tähän teemaan liittyvää.

Onneksi Multiamp toimii sulavassa yhteistyössä käytännössä kaikkien Midi-laitteiden kanssa. Lattiakontrolleri liitetään nupin Midi In -porttiin, minkä jälkeen valitaan vain Recall-napilla minkä muistipankin patcheja halutaan käyttää – enempää ei tarvita. Polkaisu kontrolleriin, ja oikea patchi on valittu.

Patchien vaihtaminen Midi-kommennoilla käy ilman minkäänlaista viivettä, ja myös täysin ilman naksahduksia audiosignaalissa.

****

Mielestäni DV Mark Multiamp on loistava laite, joka saa soittajan puolelleen sen erinomaisilla soundeilla, suurella teholla, kevyellä painolla ja suurella käyttäjäystävällisyydellään. Vahvistin sopii hyvin sekä studioon että keikalle.

Käyttöohje tarvitsee mielestäni päivittämistä – ja joidenkin mielestä sisäinen viritysmittari olisi tervetullut lisä tähän pakettiin – mutta tämä ei himmennä DV Mark Multiampin loistavuutta minun silmissäni.

DV Mark Multiamp – beauty shot 2

****

DV Mark Multiamp

1.380 €

Maahantuoja: Nordsound

****

Plussat:

+ kestävänoloinen

+ kevyt

+  voi päivittää

+ monipuolinen

+ pro-luokan soundi

+ tehokas päätevahvistin

Miinukset:

– lyhytsanainen käyttöohje

DV Mark Multiamp – full angle left

Mikä ihmeen ”vintage”?

No1 Guitar Center Vintage

Kitara- ja bassopiireissä käytetään usein sanaa ”vintage”: vintage-sitä, vintage-tätä, vintage-tyylinen, vintage-mainen…

Mitä ”vintage” oikeistaan tarkoittaa? Miten ns. vintage-ilmiö syntyi?

****

Vintage Gibsons

Mikä ihmeen vintage?

Webster’s-sanakirjan mukaan vintage tarkoittaa vuosikertaa, ja alun perin sana käytettiin ainoastaan viiniharrastajien piireissä. 1960-luvulla termi siirtyi myös vanhoille autoille, etenkin surffarien ja hotrod-fanien keskuudessa.

Nykyään vintage-sanaa käytetään yleisesti sellaiselle vanhoille esineelle, jolla on nostalginen arvo, ja joka tuo mieleen niitä (menneitä) ”hyviä vanhoja aikoja”. Usein tällaisilla tavaroilla on myös keräilyarvo.

…ja juuri tässä viimeisessä tarkoituksessa vintage-termiä käytetään myös kitaristien välillä.

****

Vintage Gibson 2011

Ilmiön synty

Vintage-himo ja -tietoisuus syntyivät ilmiöinä 1970-luvulla ensi alkuun sähkökitarapuolella, mutta se laajensi nopeasti myös akustisille kitaroille (ja muille kielisoittimille).

Vielä seiskytluvun alkupuoleen saakka vanhat, käytetyt kitarat myytiin USA:ssa juuri sellaisina – vanhoina ja käytettyinä kitaroina – mutta tämän jälkeen samoista soittimista tuli arvoesineitä. Mistä se johtui?

Taustalla ovat kaksi päätekijää:

• Gibson Les Paul -villitys

• kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille

****

Les Paul

Gibson Les Paul -villitys

1950- ja 60-luvulle uskottiin vielä lujasti siihen, että uusi on aina parempi kuin vanha. Uskottiin kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen.

Tämän valossa ei ole mikään ihme, että alkuperäisessä Gibson Les Paul (Regular/Standard) -mallissa tehtiin muutoksia lähes joka vuosi sen lyhyessä elinkaareessa (1952-60).

Les Paul oli Gibson Guitarsin ensimmäinen lankkukitara, ja alussa haettiin vielä soittimen loppullista, definitiivistä kokonaisuutta. Tallaratkaisua muutettiin useamman kerran, ja yksikelainen P-90-mikrofoni sai lähteä firman uuden PAF-humbuckerin tieltä.

Vasta 1958 Les Paul -kitara oli saanut sen loppulliset (nykyään legendaariset) speksit, mutta ihme kyllä uudistettu liukuvärinen Sunburst-versio ei mennyt myyntiin läheskään niin hyvin kuin odotettiin. Gibsonin johtoportaassa tultiin siihen päätökseen, että syy tähän oli kitaran ”vanhanaikaisuus”. Alkuperäisen Les Paulin valmistus lopetettiin, ja sen tilalle tuli vuonna 1961 uusi Les Paul -malli, jonka tunnetaan nykyään nimellä Gibson SG.

Uusi SG-malli möi hyvin, ja Gibsonilla oltiin hyvin tyytyväisenä ratkaisuun. Kuuskytluvun toisen puoliskon Gibson Les Paul -villitys tuli firmalle kuin puun takaa.

Embed from Getty Images

Villitys syntyi ensin Isossa Britanniassa, jossa 60-luvun alussa purettiin sodan jälkeistä tuontikieltoa, joka koski monia USA:n tuotteita – myös soittimia. Ilmiön ensiasteita havaittiin, kun Rolling Stones -yhtiön Keith Richards osti käytetyn Les Paul -mallin (vm. 1959), ja alkoi käyttää sitä näkyvästi (esimerkiksi Satisfaction-biisissä).

Embed from Getty Images

Varsinainen lähtölaukaus villitykseen oli kuitenkin Eric Claptonin ilmiömäinen soitto John Mayall And The Bluesbreakers -albumissa (tunnetaan myös nimellä Beano-levy), joka sai Blues-faneja himoitsemaan sankarikitaristin kitaraa ja soundia. Les Paul Standard -kitarasta tuli erittäin haluttu ja arvostettu soitin.

Ikävä kyllä mallin valmistus oli jo vuosia sitten lopetettu, eikä uusia soittimia oli saatavilla, minkä seurauksena käytettyjen Les Paul -kitaroiden hinta alkoi nousta tuntuvasti. Kitaran suhteellinen harvinaisuus ja sen soundista syntynyt maine saivat vintage-ilmiön (sekä kitarakeräilyn) rattaat hitaasti käyntiin. Kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille laittoi tämän jälkeen kunnon vettä tähän myllyyn.

****

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kitaratehtaat myyntiin

Kuuskytluvun Beat Boomin ansiosta suurissa yhdysvaltalaisissa yrityksissä herättiin siihen, että soitinbisneksessä liikkuu paljon rahaa. Soitinvalmistajilla taas oli laajentamispaineita, koska useimmissa tapauksissa tilauksien määrä ylitti jo firmojen tuotantokapasiteetin, ja ulkopuolista investointia haettiin aktiivisesti.

Näistä yhtälöistä syntyi USA:ssa 1960-luvun loppupuoliskolla suuri aalto soitintehtaiden myyntejä, fuusioita ja – valitettavasti – myös konkursseja. Tunnetuimpia tapauksia ovat Fenderin myynti mediajätti CBS:lle (Columbia Broadcasting Systems), sekä Gibsonin emoyhtiön (Chicago Musical Instruments) fuusioituminen Ecuadorilaisen panimon (!) ECL:n kanssa uudeksi Norlin-yhtiöksi.

Aikomukset olivat näissä molemmissa tapauksissa pelkästään hyviä: haluttiin taata investointien kautta soitinvalmistajien mahdollisuuksia innovointiin, päivittää tehtaiden vanhenevaa laitekantaa, sekä suurentaa tuotantokapasiteettia laajentamalla tehtaita.

Aluksi näitä tavoitteita myös saavutettiin, mutta melko pian isojen yrityksien rakenteet ja paineet voittojen maksimointiin alkoivat murentaa soittimien laatua.

Tällaiset muutoksen huonompaan suuntaan olivat Fender Stratocasterin tapauksessa esimerkiksi kaulan kiinnitys kolmella ruuveilla, hyvin paksu polyesterilakka, huonoimmat mikrofonit, sekä valumetallista valmistettu uusi vibratalla.

Three-bolt

Gibson Les Paulissa listaan kuului esimerkiksi jyrkempi kaulakulma, loivempi lapakulma, ohut ja kapea kaulaprofiili, moniosainen mahonki- tai vaahterakaula (yksiosaisen mahonkikaulan sijaan), sekä kaksikerroksiset mahonkirungot.

pancake

Monet rivimuusikot eivät huomanneet näitä muutoksia tai eivät pitäneet niitä huonoina, mutta kasvava joukko kitarafaneja ja soitinmyyjiä alkoivat kritisoida näitä muutoksia jo 70-luvun alkupuolella. Näissä piirreissä syntyi sellainen tunne, että valmistajat eivät halua tai kykene rakentamaan yhtä hyviä soittimia kuin aiemmin (”They don’t make them like they used to.”). Kiinnostuksen keskipiste alkoi siirtyä uusimmista malleista vanhoihin 50- ja 60-luvun kitaroihin, ja nämä soittimet muuttoivat silloin melko ripeästi asemansa käytetyistä kitaroista vuosikertakitaroihin.

Vintage-ilmiö oli syntynyt ja siirtyi ajan kanssa keräilijöiden (ja kitaralegendojen) sisäpiireistä laajemman yleisön tietoisuuteen.

Monet isot kitaravalmistajat heräsivät sekä omien laatuongelmiinsa että vintage-ilmiöön vasta 1980-luvun alussa, ja silloin ilmiöstä syntyi taas uusi soitinlaji – uusintapainokset, tai englanniksi vintage reissues.

Fender Road Worn Strat

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑