Työn alla Rockway-blogille: Pienet harjoitusvahvistimet

Here’s a demo song featuring six small practice amps. Each amp is used for the three guitar tracks in each section:
• Rhythm guitar (left channel) – Fender (Japan) ’62 Telecaster Custom Reissue
• Rhythm guitar (right) – Arvo Guitars Arvo Original
• Lead guitar – Hamer USA Studio Custom
All effects on the guitar tracks come from the amps themselves.
• Bass guitar – Spector NS Pulse I
****
The practice amps are:
Yamaha THR5 Version 2
Vox Pathfinder 10
Mooer Hornet Black
Marshall MG15FX Gold
Kustom Mod-L20
Blackstar Debut 15E
****
The guitar tracks were recorded with a Shure SM7B and a Cranborne Audio Camden EC2 into a Universal Audio Volt 2 audio interface.

Shure dynaamiset klassikot – ammattilaisten luottotyökalut vuodesta 1939

Meidän superlatiivisessa nykymaailmassa on vaikea yliarvioida Shuren klassikkomikkien todellista vaikutusta, silloin kun ne ilmestyivät audiomiesten työkalupakkeihin 1930-60-luvuilla. Shuren SM57 ja SM58 näkyvät edelleen laajassa käytössä maailman lavoilla ja studioissa.

Shure-tuotteiden alkuperäinen myyntivaltti oli, että firman hyvänsoundiset mikrofonit kestivät mukisematta kovaakin käyttöä. Vuodesta 1939 Shuren mikkeillä on vahvistettu lukemattomia keikkoja, luentoja ja lähetyksiä. Ja matka jatkuu edelleen…

Katsotaan tässä jutussa hieman Shure-klassikoiden historiaa – mukana ovat mallit 55SH Series II, 545SD Unidyne III, 565SD Unisphere I, SM57, sekä SM58.

****

1930-luvun puolivälissä ääniteknikot olivat jo tulleet siihen johtopäätökseen, että pallokuvioiset mikrofonit eivät olleet parhaita työkaluja live-äänen vahvistamiseen, niiden suuren feedback-riskin takia. Ratkaisukin tähän ongelmaan oli jo löydetty – se oli suunnattu mikrofoni (engl. unidirectional microphone) eli se, mitä nykyään tunnemme herttakuvioisena mikrofonina (engl. cardioid mic).

Suunnattu mikrofoni poimii äänen edestä ja hylkää suurimman osan sivuilta ja takaa tulevasta äänestä. Herttakuvio saavutetaan kontrolloidulla vaihevirheellä. 1930-luvun puolivälissä ainoat mikrofonit, jotka tarjosivat herttakuvion, olivat joko herkät ja kalliit kondensaattorimikrofonit (kahden membraanin kapselilla) tai isot ja kömpelöt kahdella kapselilla varustetut dynaamiset mallit (joissa usein yhdistetiin pallokuvioinen tavallinen dynaaminen kapseli, sekä nauhamikkiosio jolla oli suuntakuviona kahdeksikko).

Kaikkein tärkein läpimurto, joka teki Shuren ikonista Model 55 -mikkiä mahdolliseksi, oli Ben Bauerin Unidyne-kapseli. Liikkuvalla kelalla toimiva Unidyne-kapseli onnistuu hylkäämään takaa tulevat äänet kapselin monimutkaisen äänikanava-järjestelmän avulla, joka johtaa takaa tulevat äänet useiden eri reittien kautta membraanille, mikä puolestaan johtaa kontrolloituun vaihevirheen. Vaihevirheen ansiosta mikrofonin takaa tulvat signaalit putoavat mikrofonin vahvistetusta signaalista pois.

Shuren suunnitteluryhmä myös onnistui keksimään 55-mallille hyvin tukevan ja (siihen aikaan) kompaktin metallirungon, valmiiksi sisäänrakennetulla kääntevällä adapterilla.

Alkuperäinen Shure Model 55 (tunnetaan nykyään nimellä ”Fat Boy” sen suuremman, pyöreän kotelon vuoksi) oli se, mitä äänimiehet olivat odottaneet. Tässä oli kompakti mikrofoni, joka mahdollisti signaalin voimakasta vahvistusta vain pienellä feedback-vaaralla. Lisäksi 55:n soundi oli laadukas, ja mikrofoni itse hyvin tukevasti toteutettu.

Vuonna 1951 Shure 55 sai päivitetyn kapselin (Unidyne II), sekä vielä kompaktimman rungon (Shure 55SH; SH = small housing).

Mikin nykyinen versio – Shure 55SH Series II – ilmestyi 1980-luvun lopussa. Kapseli oli jälleen päivitetty (Unidyne III) ja samalla kapselin ripustusta on parannettu. Mikronissa on nytkin edellisen version päälle/pois-kytkin.

Koska 55SH oli se mikrofoni, jolla nuori Elvis nähtiin usein, tätä ikonista Shure-mallia kutsutaan edelleen laajalti ”Elvis-mikrofoniksi”.

Vaikka Shure 55SH Series II nähdään nykyään usein pelkkänä rekvisiittana filmeissä, musiikkivideoissa ja mainoksissa – etenkin jos halutaan välittää tiettyä vanhan ajan hohtoa – on tämä malli edelleen validi valinta livekäyttöön.

Kapselin sijoituksesta suuren metallikotelon sisällä johtuu 55SH:n hieman keskivoittoinen klangi (jos vertaa nykymikkeihin). Malli on myös hieman herkempi puhallusäänille ja koville konsonanteille (p, t, k), mikä on otettavaa huomioon laulajan mikrofonitekniikassa.

****

1950-luvun lopulla tyylit, musiikin genret ja tekniikka olivat kaikki edenneet, ja ääniteknikot alkoivat pyytää entistä pienempiä mikrofoneja.

Ernie Seeler -niminen Shuren insinööri sai aikaansa aikamoisen jättipotin kehittämällä kaikkien aikojen ensimmäisen kädellä pidettävän dynaamisen mikin, johon laulettiin (tai puhuttiin) sen edestä (engl. end-firing).

Tätä vuonna 1959 esiteltyä uutta mallia kutsuttiin nimellä Shure 545SD. 545SD sisälsi useita parannuksia, joista tärkein oli pneumaattisesti asennettu Unidyne III -kapseli.

Kapselin pneumaattinen iskunvaimennus vähensi käsittelyääniä huomattavasti ja teki mikrofonin pitämisestä kädessä realistisen vaihtoehdon ensimmäistä kertaa mikrofonien historiassa.

Shuren 545SD:ssä voi vaihtaa matalasta impedanssista korkeaan, koska 50-luvun lopussa (ja 60-luvun alussa) oli vielä runsaasti korkeaimpedanssisia äänilaitteita. Nykyään enimmäkseen Blues-harpun soittajat käyttävät high-Z-asetusta mikrofonin liittämiseen suoraan kitaravahvistimeen.

Ernie Seeler kehitti myös nerokkaan magneettisen päälle/pois-kytkimen, joka ei poksahda tai rätisee käytössä, ja joka voidaan myös haluttaessa lukita ”päällä”-asentoon.

Vaikka Shure 545SD nähdään nykyään enemmän instrumenttimikrofonina, se oli aikoinaan myös erittäin suosittu valinta laulajien keskuudessa. Esimerkiksi Beach Boys -yhtiön Brian Wilson valitsi usein studiossa 545SD:n laulumikrofoniksi ”Pet Sounds-” ja ”Smiley Smile” -sessioiden aikana.

****

Ernie Seeler vei asioita vielä hieman pidemmälle seuraavalla luomuksellaan – Shure 565SD Unisphere I.

Shure 565SD perustuu 545SD:hen, mutta se lisää malliin tukevan pallomaisen tuulisuojan. Sisäänrakennettua pop-filtteriä on erittäin helppo vaihtaa, jos se vaurioituu vakavasti.

Sen lisäksi, että pallofiltteri suodattaa onnistuneesti puhallusäänet ja konsonantit 565SD:n signaalista, se johtaa myös hieman erilaiseen taajuusvasteeseen verrattuna 545SD:hen.

565SD:n suuri suosio on tehty mallin ulkomuodosta jonkinlaista kultastandardia laulumikrofoniksi. Sen legendaarinen asema johtuu osittain myös siitä, että se valittiin ainoaksi mikrofonimalliksi alkuperäisessä Woodstock-festarissa. Shure 565SD oli myös Freddie Mercuryn suosikki live-mikrofoni (”Eeeeeeeee-jo!”).

****

Syy siihen, miksi Shuren SM57 esiteltiin niin pian 545SD:n jälkeen, löytyy television suosiosta 1960-luvulla.

TV-studiot rakastivat 545SD:n ääntä ja kompaktia kokoa, mutta he eivät pitäneet Shure-mallin kiiltävistä, heijastavista pinnoista, jotka tekivät valaisemisesta vaikeaa.

Shure SM57 -malli (”SM” tarkoittaa ”studiomikrofonia”) ratkaisi nämä ongelmat tarjoamalla mikrofonin, jonka muoto on sama kuin 545SD:ssä, mutta joka on nyt päällystetty heijastamattomalla, mattapintaisella ja tummanharmaalla viimeistelyllä. Samaan aikaan Seeler ja hänen tiiminsä poistivat myös kaksoisimpedanssiominaisuuden – joka oli tarpeeton ammattimaisessa TV-studiossa – ja on/off-kytkimen, jota ei haluttu TV-studiossa. He myös hienosäätivät osan kapselin teknisistä yksityiskohdista.

Vaikka Shure SM57:ää mainostetaan instrumenttimikrofonina, se toimii myös erittäin hyvin laulumikrofonina. Hyviä esimerkkejä ovat lukemattomat Status Quon ja Motörheadin live-esitykset, sekä SM57:n käyttö laulumikrofonina Peter Gabrielin klassikkoalbuminsa ”So” äänityksissä.

****

Shure SM58 on 565SD-mallille sama kuin SM57 on 545SD:lle – hieman parannettu, uudempi versio, joka on tehty erityisesti TV-studion valaistukseen.

SM58:n rungossa on sama tummanharmaa mattapinta, joka löytyy myös SM57:stä.

Pallomuotoista pop-filtteriäkin on uudistettu entistäkin tukevammaksi, ja sen pinnoite on heijastamaton.

Shuren SM58 on kenties maailman tunnetuin laulumikki ikinä, joka löytyy lähes kaikista konserttipaikoista.

****

Olen tehnyt muutaman videon, josta saa käsityksen siitä, miltä nämä klassikkomikrofonit kuulostavat.

Shure’s dynamic classics – keeping the show on the road since 1939

In this world of ever-heightening hyperbole, it is hard to overstate the impact Shure’s classic dynamic microphone models had when they first came out in the Thirties, Forties, Fifties and Sixties of the last century. This impact can still be felt today – the Shure SM57 and SM58 models are continuing to be ubiquitous on stages and in studios all over the globe.

What Shure managed to do then – and continues to do to this day – was to come up with sturdy, yet good sounding mics that put the proverbial show on the road in 1939. And the show still goes on…

Let’s take a look at the history and the features of Shure’s bonafide classics – the 55SH Series II, the 545SD Unidyne III, the 565SD Unisphere I, the SM57, and the SM58.

****

By the mid-1930s sound engineers had already come to the conclusion that omnidirectional microphones weren’t really the best tools for live sound applications, due to the high risk of feedback from the PA system. The solution to this problem had also been found already – the unidirectional microphone, or what we now know as the cardioid mic.

The cardioid mic picks up sound from its front, while rejecting most of the sound coming in from the sides and the back. The cardioid pattern is achieved by controlled phase cancellation. In the mid-1930s the only microphones offering a cardioid pickup pattern were either delicate and expensive condenser microphones (with two wafer-thin diaphragms) or cumbersome twin-capsule dynamic models (often combining an omnidirectional moving-coil dynamic with a figure-8 ribbon capsule).

The all-important breakthrough that made Shure’s iconic Model 55 possible was Ben Bauer’s development of the Unidyne-capsule. The moving-coil Unidyne-capsule manages to reject sound from the back by an elaborate system of air vents in the cartridge that lead to the sound from the back travelling to the diaphragm in several different ways, which in turn results in controlled phase cancellation.

Shure’s R & D team also managed to come up with a – for that time – extremely compact and very sturdy cast metal housing with a built-in swivel adapter.

The original Shure Model 55 (today known as the ”Fat Boy” for its larger, rounded housing) was what sound engineers had waited for. Here was a compact mic that gave you superior gain-before-feedback coupled with a very decent sound quality in a sturdy, roadworthy package.

In 1951 the Shure 55 was overhauled with an improved Unidyne II capsule and a smaller housing (55SH).

The current model – the Shure 55SH Series II – was introduced in the late 1980s, and features an updated cartridge (the Unidyne III) and an improved shock-mount for the capsule. It kept the on/off-switch from its predecessor.

Due to the fact that the 55SH was the mic that the young Elvis was often seen with, this iconic Shure is still widely called the ”Elvis mic”.

The Shure 55SH Series II still does have a place as a ”working mic”, besides being used in movies, commercials and music videos, whenever the makers try to delve into vintage chic and panache.

Due to the placement of the cartridge inside the large metal housing the 55SH’s sound is a little bit more mid-centred than more modern dynamic vocal mics. It can also be a tad more sensitive to wind noise and plosives, which has to be taken into account during the placement and use of the microphone.

****

By the late 1950s times, styles, musical genres and technology had all moved on, and sound technicians started to ask for even smaller microphones.

A Shure engineer by the name of Ernie Seeler hit the proverbial jackpot by developing the first-ever handheld, end-firing, unidirectional moving-coil microphone.

This new model – introduced in 1959 – was called the Shure 545SD. The 545SD encompassed a whole number of improvements, the most important one being the pneumatically mounted Unidyne III capsule.

The pneumatic shock-mount reduces handling noise drastically, and it made holding the microphone in your hand a realistic option for the first time.

The Shure 545SD is a dual-impedance mic, because back in the late-50s/early-60s there was still plenty of high-impedance audio equipment around. These days it’s mostly Blues harp players, who use the high-Z setting to connect the mic to a guitar amplifier.

Ernie Seeler also came up with an ingenious magnetic on/off-switch that doesn’t pop or crackle in use, and that can also be locked in the ”on” position if desired.

Although the Shure 545SD is seen more as an instrument microphone these days, it was also a very popular choice for singers back in the day. The Beach Boys’ Brian Wilson often chose a 545SD in the studio for his lead vocals during the ”Pet Sounds” and ”Smiley Smile” era.

****

Ernie Seeler took things a little bit further with his next design – the Shure 565SD Unisphere I.

The Shure 565SD is based on the 545SD, but adds a sturdy spheric windshield to the design. The built-in pop filter is very easy to replace, should it become seriously damaged.

In addition to improving the 565SD’s resistance to plosives and wind noise, the ball grille also leads to a slightly different frequency response, when compared to the 545SD.

The success of the 565SD has meant that its look has become the gold standard for handheld vocal microphones. Its legendary status is due to the fact that it was chosen as the only microphone model at the original Woodstock Festival. The Shure 565SD was also Freddie Mercury’s preferred live mic (”Aaayeee-oh!”).

****

The reason Shure followed up the 545SD with the SM57 so quickly can be found in the popularity of TV in the 1960s.

TV studios loved the sound and compact size of the 545SD, but they disliked the shiny, reflective surfaces of the Shure model, that made lighting a chore.

The Shure SM57 (the ”SM” stands for ”studio mic”) addressed these issues, by providing a mic with the same slim shape as the 545SD, but now clad in a non-reflective, matte dark gray finish. While they were at it, Seeler and his team also did away with the dual-impedance feature – that was unnecessary in the professional TV studio – and with the on/off-switch – that was unwanted in the TV studio. They also fine-tuned the capsule’s detailed specifications.

Again, although the Shure SM57 is touted as an instrument microphone, it also performs very well as a vocal mic. Good examples are many live shows of Status Quo and Motörhead, as well as Peter Gabriel’s use of the SM57 for vocals during the recording of his classic album ”So”.

****

The Shure SM58 is to the 565SD what the SM57 is to the 545SD – a slightly redesigned, newer version, made especially for use under TV studio lighting.

The SM58’s body sports the same dark gray matte finish also found on the SM57.

The ball grille has been redesigned to be even sturdier. Its finish is a non-reflective light gray.

The Shure SM58 is a true million-seller that has stood the test of time. This model can be found in most venues all over the globe.

****

I’ve prepared a few videos to give you an idea of how these five classics perform.

Testipenkissä: Bluetone Bluesmaster – suoraan asiaan

Tässä videossa ei ole käytetty efektipedaaleja.
Alkuperäinen Musicmaster Bass 1970-luvulta oli bassolle tarkoitettu harjoitusvahvistin.

Fenderin alkuperäinen Musicmaster Bass -kombo oli mielenkiintoinen tapaus. Musicmasteria oli ajateltu alkavalle basistille sopivaksi harjoitusvahvistimeksi, ja sitä myytiin jopa paketissa samannimisen ”halpabasson” kanssa. Kombo oli kuitenkin jonkinasteinen pettymys, sillä sen soundi oli suhteellisen ponneton ja potkuton.

Viime vuosina jotkut kitaristit ovat kuitenkin alkaneet nähdä Musicmaster-komboa edulliseksi mahdollisuudeksi päästä käsiiksi aitoon Silverface-soundiin. Totta, tämä kombo on varsin riisuttu ilmestys, mutta se on kuitenkin täysputkikone. Lisäksi se ei ole keräilymalli, minkä ansiosta Musicmasterin modaaminen omaan tarpeisiin ei tunnu lainkaan pahalta ratkaisulta.

Tästä ilmiöstä meidän stoori alkaa:

Suomalainen vahvistinpaja Bluetone on hiljattain alkanut valmistaa oman käsintehdyn ja parannetun version Fender Musicmasterista. Uutukainen on tarkoitettu nimenomaan kitaristille. Uuden kombon nimi on Bluetone Bluesmaster, ja sen hinta on – valituista optioista riippuen – jossain 960 ja 1.190 euron välillä.

Bluesmasterin signaalitie on periaatteessa sama kuin alkuperäisessä styrkkarissa, mutta muutamalla parannuksilla, kuten Low Cut -bassoleikkuri ja Bluetonen oma OPC-tehosäädin. Kolmiasentoisen OPC:n (Output Power Control) ansiosta Bluesmasterin lähtötehoa pystyy pudottamaan jopa vain kahteen wattiin, ilman että kombon soundi muuttuisi ratkaisevasti.

Koska alkuperäinen Musicmaster oli tarkoitettu halpavehkeeksi, Fenderin insinöörit poistivat kaikki ylimääräiset komponentit, jotka eivät olleet välttämättömiä saada bassosignaalia vahvistetuksi kaiuttimelle. Ehkä epätavallisin ratkaisu oli toteuttaa Musicmasterin vaiheenkääntäjää muuntajalla, kun se hoidetaan yleisesti putkella.

Niin kuin näkee kuvassa (yllä) Bluetone on käyttänyt samaa ratkaisua myös uudessa Bluesmasterissa. Putkien lisäksi – yksi 12AX7-putki (etuaste), sekä kaksi 6V6GT-putkia (pääte) – siellä näkyy kolme muuntajaa. Piennemmät niistä ovat vaiheenkääntäjä ja audiomuuntaja, kun taas se isompi musta kapistus on kombon sähkönsyöttöä varten.

Kitaristien suosituin modifikaatio vanhaan Musicmasteriin on alkuperäisen Fender-kaiuttimen vaihtaminen johonkin soundilta tukevampaan.

Bluetonen Bluesmasterissa on jo valmiiksi asennettu alkuperäistä laadukkaampi ämyri. Kymmenentuumainen Warehouse Guitar Speakerin G10C/S kuuluu WGS:n American Vintage -mallistoon, ja sitä tunnetaan sen selkeästä ja lämpimästä soundista. Tämä malli tykkää myös efektipedaaleista. Bluetone tarjoaa optiona myös toisentyypistä kaiutinta Bluesmasteriin (tsekkaa Bluetonen tuotesivulta).

Takapaneeliin on asennettu virtakytkimen ja pääsulakkeen lisäksi ainoastaan kolme kaiutinlähtöä.

****

Vaikka Bluetone Bluesmaster -kombo voi vaikuttaa ensituntumalta hieman kuivakkaalta ja suorasukkaiselta, se lisää eittämättä jotain maagista lisämaustetta soundiin.

Vahvistin lisää nimittäin annoksen hienon musikaalista kompressiota jo puhtaaseen meininkiin. En puhu sellaisesta kompressiosta, joka puristaa nuottien atakkia kasaan, vaan tässä vahvistin ikäänkuin lisää nuotien häntäpäähän lisää eloa. Bluesmasterista saa näin enemmän sustainia vaikkapa puhtaaseen kantri- ja bluessoittoon, ilman että atakin napakkuus kärsisi tästä.

Koska Bluesmasterissa on kyse matalatehoisesta putkivahvarista ilman master volyymiä, kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla rauhassa läpi minkätyypisiä soundeja saa aikaiseksi Volume-säätimellä, sekä vaihtamalla Low- ja High-tulojakkien välillä.

Bluetonen Bluesmaster-kombo ei tarjoa massivisiä määriä puhdasta headroomia, mutta sen sijaan siltä saa esillä todella herkullisia reunasärösoundeja, jotka reagoivat erinomaisesti soittajan dynamiikkaan ja kitaran volume-säätimeen. Kombo toimii hyvin myös efektipedaaleilla.

Volume-säätimen ”loppumetreillä” pikkukombosta lähtevät myös maukkaita särösoundeja. Huom: koska kyseessä on non-master volume kombo, Bluesmaster soi täydellä säröllä suhteellisen isolla äänellä, jopa kaksiwattisena, ja voi silloin olla liian äänekäs kerrostaloon.

Kaikki demobiisin kitararaidat on soitettu suoraan Bluetone Bluesmasteriin ilman pedaaleja. Kitararaidat äänitettiin Shure 545SD -mikrofonilla Cranborne Audio Camden -mikkivahvistimen kautta audiosekvensseriin.

• Komppikitarat: Gibson Les Paul Junior (vasen kanava), Fender Stratocaster (keskellä), Fender Telecaster (oikea kanava)

• Soolokitara: Hamer USA Studio Custom

****

Uusi Bluetone Bluesmaster lunastaa kaikken mitä se lupaa. Minun mielestäni tämä on erinomainen Silverface-tyylinen putkikone blueskitaristille. Bluesmaster on käsintehty laatuvahvistin, joka tarjoaa rutkasti parempaa työnjälkeä kuin esikuvansa, ja joka on valmiiksi modattu kitaristille sopivaksi. Bluesmasterin ”riisuttu” olemus myös tarkoittaa, että soittimesi soundi pysyy mallikkaasti ehjänä matkalla tulojakista kaiuttimeen.

****

Bluetone Bluesmaster

Hinta alk. 960 €

• Perustuu Fender Musicmaster Bass -kytkentään

• 10-12 W putkitehoa

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT

• Volume- ja Tone-säädin, Low Cut -kytkin, sekä kolmiasentoinen OPC-kiertokytkin

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers G10C/S -kaiutin

Review: Bluetone Bluesmaster – Straightforward and to the point

No effect pedals were used on the guitar parts in this demo.
The original Fender Musicmaster Amp is a practice bass amp from the 70s and early 80s.

Fender’s original Musicmaster Bass amplifier was an odd concoction. The Musicmaster Amp was meant as a practice amplifier for beginning bassists – and sometimes even sold in a pack with the starter bass guitar of the same name – but it fell strangely flat of expectaions. The amp was underpowered and sounded flabby and uninspiring as a bass amp.

More recently, though, guitarists on the hunt for good bargains have come to realise that the Musicmaster Amp is a relatively inexpensive way to buy a genuine ”silverface” Fender. It’s a stripped-down valve amp for sure, but it still deliveres a lot of character, when used with an electric guitar. And because it isn’t a collectable Fender model, people feel free to modify the original for their own purposes.

This is where it starts to get interesting:

Finnish boutique amp maker Bluetone has released its own handcrafted and improved version of the Fender Musicmaster a few weeks ago, meant expressly for guitarists. This new guitar combo is called the Bluetone Bluesmaster, and it will set you back between 960 to 1,190 euros, depending on your chosen options and finish.

The signal path closely follows that of the original, but the Bluetone Bluesmaster adds such handy features as a Low Cut switch and the company’s own three-way rotary OPC-switch. The OPC-circuit (Output Power Control) enables you to drop the Bluesmaster’s output power from its full 10-12 watts down to something like 2 watts, virtually without any negative impact on the amplifier’s tone.

The original Musicmaster amp had been designed to reflect its low price tag. Fender’s engineers got rid of any components that weren’t strictly necessary to get the audio signal from the input to the speaker. Their most interesting – and quite unique, as it turns out – decision was to use an audio transformer for phase inverter-duties, instead of the much more common option of using a valve.

As you can see in the photo above, Bluetone has used the same basic design for the new Bluesmaster combo. Next to the three tubes – a single 12AX7 for the preamp, and a pair of 6V6GTs for the power amp – there are three (!) transformers. Two small ones for phase inversion and signal output, respectively, as well as a larger toroidal transformer for the combo’s power requirements.

The favourite modification on old Musicmasters is swapping the weedy-sounding original Fender for a beefier speaker.

The Bluetone Bluesmaster does this for you and comes workshop-equipped with a 10-inch Warehouse Guitar Speaker G10C/S. The G10C/S is part of WGS’s American Vintage range and is known for its clear, but round top end, as well as for its pedal-friendliness and smooth breakup. Other speakers are available as an option, too (see Bluetone’s website).

Apart from the power switch, the back panel offers a trio of speaker outputs.

****

Although the Bluetone Bluesmaster seems very straightforward and upfront at the beginning, there really is some sort of magic tone thing going on with this all-valve combo.

The sound may seem a bit dryish at first, but you will quickly notice a very enticing dose of juicy compression, even on very clean tones. This compression isn’t the ducking type, well known from many master volume amps and distortion pedals, which ducks the note attack and squashes the whole signal. Here we have a Country- and clean Blues-friendly type of compression that seems to lift the sustain phase of each ringing note.

Because this is a relatively low-powered tube combo without separate gain and master volume controls, it really makes sense to experiment with the Bluesmaster’s High- and Low-inputs and the combo’s volume control, to get the full picture of what sounds you can glean from which combination of guitar and settings.

The Bluetone Bluesmaster doesn’t offer tons of clean headroom, instead it has that magic clean-but-breaking-up tone zone down to a tee. The combo also works well with effect pedals.

There are also some chunky overdrive and distortion voicings available in the higher reaches of the Bluesmaster’s Volume-control. You should be aware, though, that, this being a non-master volume combo, running this amp at full tilt even at only 2 watts of output might get you into trouble with your neighbours in a block of flats.

All of the demo song’s guitar parts were played through the Bluetone Bluesmaster without any effect pedals. The guitar tracks were recorded with a Shure 545SD going into a Cranborne Audio Camden preamp.

• Rhythm guitars: Gibson Les Paul Junior (left), Fender Stratocaster (middle), Fender Telecaster (right)

• Lead guitar: Hamer USA Studio Custom

****

The Bluetone Bluesmaster does what it says on the proverbial tin. In my opinion, this is a very nice and straightforward silverface-inspired Blues amp for guitar. The excellent build quality and very sensible modifications and improvements result in a quality tube combo that will surely give you a lifetime of aural pleasure.

****

Bluetone Bluesmaster

Prices starting from € 960.

• Based on a Fender Musicmaster Bass Amp

• 10-12 W of all-valve power

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT

• Volume, Tone, Low Cut-switch, and three-stage OPC rotary switch

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers model G10C/S

Bluetone Bluesmaster – now on You Tube!

All guitar parts played through the Bluetone Bluesmaster all-valve combo, straight without any effect pedals.

All guitar tracks recorded with a Shure 545SD going into a Cranborne Audio Camden preamp.

• Rhythm guitars: Gibson Les Paul Junior (left), Fender Stratocaster (middle), Fender Telecaster (right)

• Lead guitar: Hamer USA Studio Custom

****

Bluetone Bluesmaster

• Based on a Fender Music Master

• 10-12 W of all-valve power

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT • Volume, Tone, Low Cut-switch, and three-stage OPC rotary switch

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers model G10C/S

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑