****
Lisätiedot: F-Musiikki
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
****
Tokai Guitars on tunnettu hyvin laadukkaista ”kunnianosoituksista” klassikkokitaroille.
Upouusi Tokai ATE-33N Thinline on malliston edullisemmasta, Kiinassa valmistetusta päästä, ja se on Tokain versio puoliakustisesta T-tyylisestä kitarasta.
****
Tokai ATE-33N Thinline (437 €) tarjoaa reilusti silmänruokaa kauniin puun ystävillä, vaikka kyse ei todellakaan ole kalliista kitarasta.
Mallitunnuksen N-kirjain viitaa soittimen viimeistelyyn pelkällä kirkaslakalla (engl. natural), kun taas ohutkoppaisista puoliakustisista käytetään englannin kielessä tavallisesti Thinline-termiä.
Rickenbackeristakin tuttu Roger Rossmeisl kehitti 1960-luvun lopussa Fenderille Tele Thinline -runkoa, jossa runkoon jyrsittiin kolme kookasta koloa selkäpuolelle, ennen kun rungon takapuolelle liimattiin kokopuukansi.
Tokain menetelmä on juuri päinvastainen: leppärunkoon on jyrsitty edestä Thinlinen kolot, minkä jälkeen etupuoleen on liimattu varsin näyttävä, viiden millin paksuinen saarnikansi. Kokopuinen saarnikansi on testikitarassa tehty kolmesta vierekkäisestä palasta, jotka on sovitettu niin huolellisesti yhteen, että liimasaumat huomaa vain lähietäisyydeltä kopan reunoja katsellen.
Tokai ATE-33N Thinlinen koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas soittimen vaahterakaulalla on yllään ohut satiinipintainen viimeistely.
Kaularaudan säätö hoituu nykyaikaisesti lavan etupuolelta.
Laadukkaat Kluson-kopiot toimivat kiitettävästi.
Vaahteraotelaudan radius on isompi (= loivempi) ja kitaran nauhat paksummat kuin 1960-luvun vastineessa, mikä tekee ATE-33:sta helpompi soittaa. Etenkin kielten venytykset onnistuvat tällaisella alustalla huomattavasti helpommin.
Tokain kaulaliitos on perinteinen.
T-tyylisen kitaran soundin kannalta yksi tärkeimmistä ainesosista on se perinteinen peltitalla kolmella tallapalalla, johon tallamikrofoni on upotettu.
Vaikka tällaisen tallan intonaatio on aina jonkinnäköinen kompromissi, pidetään sitä edelleenkin kunnon Tele-soundin perustana.
Edullisessa ATE-33N Thinlinessa käytetään vintage-mikrofonien sijaan sellaiset versiot, jossa erilliset napamagneetit on korvattu mikrofonin alle kiinnitetyllä pitkällä tankomagneetilla.
Tokaissa löytyy kolmiasentoisen kytkimen vierestä master volume- ja master tone -säätimet.
****
Nykypäivänä näyttää soitinkaupoissa todellakin olevan ostajan markkinat, kun alle viidelläsadalla eurolla saa näin laadukkaan kitaran kuin Tokai ATE-33N Thinline.
Tokain ATE-33N Thinline on kuin pelkkien napakymppien kertymä:
Satiinipintainen vaahterakaula tuntuu todella hyvältä. Kaulan D-profiilissä on riittävästi massaa hyvän soundin perustaksi, mikä tekee soittotuntumasta myös mukavan. Nykyaikainen nauhoitus mahdollistaa – otelaudan loivan kaarevuuden kanssa – tässä kitarassa matalat säädöt (E: 1,4 mm/e: 1,2 mm) kymppisatsilla ilman minkäänlaisia ongelmia.
Akustisesti soitettuna Tokain Thinline-runko lisää soundiin selvästi hieman ilmavuutta keskialueessa, vaikka T-tyyliset Thinlinet eivät luonnollisesti koskaan soi akustisesti niin voimakkaasti kuin ”oikea”, isokokoinen semiakustinen.
Vaikka kitarafoorumeissa usein maristaan edullisista Tele-mikrofoneista, ovat Tokain TE-Vintage Mk3 -mikrofonit osoittautuneet käyttötestissä oikein hyvin soiviksi valinnoiksi. Etumikrofoni on lämmin ja pyöreäsoundinen, mutta ei koskaan tylsä tai mutainen, kun taas tallamikrofonista saa irti juuri sen oikean annoksen twängiä ja purevuutta. Oma suosikkisoundini Teleissä on valitsimen keskiasento, joka toimii myös tässä Tokaissa erittäin hyvin! En ainakaan itse vaihtaisi Tokain omia mikrofoneja heti muka-parempiin…
Tässä esimerkkipätkä ATE-33N Thinlinen puhtaasta soundista (kaulamikki aloittaa):
Ja tässä hieman Rock-riffailua:
****
Mielestäni Tokain ATE-33N Thinline tarjoaa erinomaista vastinetta maltillisen hintaansa nähden. Tämä kitara on laadukkaasti toteutettu, kaunis soitin erittäin mukavalla soitettavuudella.
Minun täytyy myöntää että olin testin alussa hieman skeptinen mallin edullisia mikrofoneja kohtaan, mutta huoleni osoittautui täysin turhaksi. Tokaista irtoaa kunnon Tele-soundi, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa (ehkä raskasta metallia lukuunottamatta).
Ja jos sydän kuitenkin tulisi kaipaamaan joskus hieman esoteerisempaa mikrofonivalintaa, tarjoaa ATE-33N Thinline ainakin todella laadukasta alustaa mikkipäivitykselle.
****
Tokai ATE-33N Thinline
437 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki ja viimeistely
+ soitettavuus
+ soundi
****
Amfisound Guitars is run by two master luthiers in the outskirts of the northern Finnish city of Oulu.
Sampo Leppävuori (say ’SUM-poe’) and Tomi Korkalainen (’Tommy’) met while studying at the Ikaalinen College of Crafts and Design. They became friends and decided to set up shop together near Sampo’s hometown.
Amfisound is able to offer a very wide selection of different guitar and bass models, because the company combines both Sampo’s and Tomi’s strengths.
Sampo Leppävuori loves classic bass and guitar designs, as you can see in Amfisound Guitars’ tasty Classic Line -models, such as the Halti-, Kaira-, Halla- and Kobalt-guitars.
These instruments are far from being straight copies of vintage guitars, though, as all Amfisound models feature a long list of updates and improvements (mostly in the hardware, electronics and pickup departments), as well as special Amfisound-features, such as the company’s special, heel-less set-neck joint.
Tomi Korkalainen’s creative activities are mostly zoned in on the Metal and Hard Rock genres, where he strives to come up with the ultimate Metal-guitars in terms of playablity, tone and visual impact.
Amfisound’s Extreme Line of Metal axes – comprising such guitars, as the Routa, Atrain, Railo and Roster models – bears clear testament to Tomi’s creative genius.
****
Kitarablogi: What’s the philosophy behind Amfisound Guitars?
Tomi: We wanted to set in motion a fresh and youthful custom guitar culture in Finland. Being based up here in the north strengthens our North-European image and appeal, which we try to underline further by making our guitars very visual. We came up with our Finnish model names around 2003/2004. The model names are quite easy to get to grips with even for foreigners, and it’s cool to hear them spoken in different accents at trade shows.
KB: Your visual approach sets you apart from many other makers.
Sampo: We had to come up ourselves with practically all of our special finishes, treatments and woodworking techniques. And you still keep on learning something new while working on new designs. When it comes to making guitars for the Hard ’n’ Heavy -crowd, there was basically no precedent over here in Finland. We simply had to dig in and come up with all the solutions by ourselves. All this hard graft has reaped rewards and Amfisound instruments are held in high regard at home as well as abroad. It is also great to be involved in the evolution of the art and culture of guitar-making in Finland. Since we started our company, people’s attitudes towards Finnish Metal guitars have changed dramatically for the better, which is a good indicator for the kind of mind-boggling progress guitar-making in this country has seen.
KB: How do you approach the building process?
Tomi: At the moment most of our instruments are ordered from abroad. Each order is treated individually, and each guitar is built by hand from start to finish. We don’t build in production runs, and we never use prefabricated bodies or necks, which is actually a great advantage for our customers. Our instruments are played by a lot of great artists from all sorts of different musical genres, in Finland and abroad. Our branding has taken a large leap in my opinion, when we introduced our current, round company logo. For us it means that we can make Amfisound Guitars a real Finnish guitar brand, instead of us being merely some small custom maker from northern Finland.
****
Amfisound Guitars’ range of models offers a very broad scope for customisation, because Sampo and Tomi want to make sure that each and every customer gets exactly the guitar or bass he or she wants.
Amfisound’s unbelievable custom finishes are fast becoming the stuff of guitar legend. These guys are real wizards when it comes to using the spray gun and the airbrush! Regardless of whether you want an instrument that looks like and ancient piece of wood, complete with runic writings, or rather a real shocker in neon green with leopard spots, the dynamic duo of Amfisound will do it with style.
****
Besides making their own models Amfisound Guitars also take on repair and customising work.
****
Every Amfisound instrument once started out as a heap of wooden planks.
Amfisound very often use native Finnish wood species, like figured arctic birch and black alder, in their body designs, alongside more exotic timber, such as African mahogany (khaya ivorensis).
Here’s a close-up of a stack of ebony fingerboard blanks. Naturally, Amfisound has all the necessary paperwork to prove it comes from legal sources.
If you’d rather have something more exotic for your guitar’s body, there are such alternatives as korina, which is also known as (black) limba.
A lot of work has gone into Sampo’s and Tomi’s own routing templates, jigs and fixtures. Most of the building process at Amfisound Guitars is old-school instrument-making.
A semi-solid version of the Amfisound Halti is in the works. The routing template gives you a good view on all the cavities that will be covered by the carved top.
On through-neck designs the neck blank is glued together from three strips of maple.
Here we have some rosewood and ebony fingerboards with the fret slots already sawn.
For some more demanding operations a copy carver is used to ensure consistency.
In this picture a Halti-model receives its deep neck joint cutaway…
…while here the copy carver is used to rough out the dished shape of the top.
But often only handwork will do for an Amfisound guitar:
The outlines of an Atrain-guitar, as well as the positions of the bridge and the pickups, are drawn onto the wood with a pencil.
A wood rasp is a good tool to start shaping a smooth neck heel, if you know what you do.
A router table is used for a lot of things in guitar-building:
Here a pickup cavity is routed into a bass body…
…while this picture shows a neck slot being cut…
…and this picture shows a pickup cavity and the necessary recesses for a vibrato being routed out.
Tomi makes sure the outlines of this Railo-body are crisp and clean.
Many spots need hand-sanding, though.
After levelling a special file is used to put the rounded playing surface back into the frets.
Stunning visuals need a good amount of planning and a very steady hand.
When it comes to graphic finishes, at Amfisound only the sky’s the limit.
Sampo scrapes the fingerboard binding after the finish has dried.
Same procedure, different guitar.
The holes for the switches, pots and the hardware are drilled quite late in the process.
A Sustainer-equipped guitar in final assembly.
Amfisound offer their customers the option to order a Building Process -book along with their guitar or bass, detailing its genesis from raw wood into a fine instrument.
****
Amfisound’s Sampo Leppävuori and Tomi Korkalainen are both members of The Finnish Guild Of Luthiers.
****
Here are a few examples of finished instruments (photos: Amfisound).
****
****
****
****
****
****
Eight-string!
****
****
****
Amfisound Guitars on kahden soitinrakentajamestarin yhdessä vetämä kitarapaja Oulun Haukiputaassa.
Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen tapasivat IKATA:n kitararakennuslinjalla, ystävystyivät, ja päätyivät perustamaan oman yrityksensä Pohjois-Suomeen, Sampon kotiseudulle.
Amfisoundin mallisto on erittäin laaja, koska Sampon ja Tomin eri mieltymykset ja vahvat alueet täydentävät toisiaan.
Sampo Leppävuori saa inspiraatiota klassikkokitara- ja -bassomalleista, joihin esimerkiksi Amfisoundin Classic Line -malliston Halti-, Kaira-, Halla- ja Kobalt-kitarat perustuvat.
Näissä kitaroissa ei kuitenkaan ole kysymys väsyneistä kopioista tai vintage-voodoon metsästämisestä, koska Amfisound-kitaroissa on pitkä lista detaljipäivityksiä (esim. mikrofoneissa ja metalliosissa) ja omia ominaisuuksia (esim. puuvalinnoissa ja kaulaliitoksissa).
Tomi Korkalainen taas on parivaljakon vannoutunut heavymies, joka visioi ja toteuttaa metallikitaristeille äärimmäisen hienoja erikoissoittimia – ei ainoastaan soitettavuuden ja soundin kannalta, vaan myös mikä tulee kitaroiden ulkonäköön.
Tomin käsiala näkyy parhaiten Amfisoundin Extreme Line -mallistossa, johon kuuluvat mm. sellaiset soittimet kuin Routa, Atrain, Railo ja Roster.
****
Kitarablogi: Mikä on Amfisound Guitarsin filosofia?
Tomi: Haluttiin luoda Suomeen varsinainen täysin uusi ja nuorekas customkitara-kulttuuri. Pohjoinen sijainti edesauttaa myös pohjois-eurooppalaista imagoa, koska varsinkin visuaalisuus näyttelee suurta osaa työssämme. Mallien suomalaiset nimet keksittiin vuonna 2003-2004. Nimet ovat helposti lausuttavia myös ulkomaalaisille, ja onkin hienoa messuilla aina kuulla jos jonkinlaista versiota näistä.
KB: Visuaalisuudella näyttää olevan iso rooli teidän soittimissa.
Sampo: Kaikki erikoispintakäsittelyt ja puuntyöstötaidot on pitänyt opiskella itse käytännön kautta. Tämä opiskelu on jatkuvaa ja jatkuu edelleen. Varsinkin heavykitara-alalla Suomessa ei ole ollut minkäänlaista historiaa, joten kaikki tämä on pitänyt opiskella ja luoda itse. Kova työ on tuottanut tulosta ja olemme saaneet suurta arvostusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On myös itse ollut ilo seurata kuinka paljon tämä on vaikuttanut tämähetkisen suomalaisen soitinrakennuskulttuurin kehittymiseen. Asenteet varsinkin heavykitaroiden suhteen ovat parantuneet firman perustamisen ajoista 100%. Se kertoo kyllä alan huimasta kehityksestä Suomessa.
KB: Millainen on Amfisoundin toimintaperiaate? Perustuuko toimintanne sarjatuotantoon?
Tomi: Tällä hetkellä suurin osa tilauksista menee ulkomaille ja jokainen tilaus on aina yksilö, joka valmistetaan käsin alusta loppuun saakka. Sarjatyötä tai valmiita aihioita emme tee, emmekä käytä ollenkaan. Tämä tuo todella paljon lisäarvoa asiakkaalle. Meillä on myös aika laaja ja nimekäs artistiperhe. Löytyypi artisteja kevyen ja raskaan musiikin nimiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Vuonna 2007 muutettiin myös se meidän vanha logo uudeksi ympyränmuotoiseksi logoksi. Pidän tuota itse merkittävänä tapahtumana, koska silloin viimeistään päästiin kehittämään omaa brändiä suomalaisena kitaramerkkinä. Haluttiin tehdä Amfisound-merkkistä kitaraa eikä pysyä ainoastaan paikallisena soitinrakentajana.
****
Amfisound Guitarsin omille kitaramalleille tarjoamat kustomointimahdollisuudet ovat lähes loputtomat, koska Sampo ja Tomi haluavat, että jokainen asiakas saa juuri sellaisen kitaran tai basson, jonka hän itse haluaa.
Uskomattoman hienot graafiset viimeistellyt ovat muuten Amfisoundin erikoisalaa. Riippumatta siitä onko hakusessa kitara, joka näyttää monta sataa vuotta vanhalta mökin ovelta, jossa on riimukirjoitukset, tai haluaako asiakas limettivihreän soittimen leopardikuviolla, Amfisoundilta sellaisen saa.
****
Oman kitaratuotannon ohella Amfisoundissa hoidetaan laadukkaasti myös sähkökitaroiden ja -bassojen korjaukset ja kustomoinnit.
****
Jokainen Amfisound-kitara on joskus ollut pelkkä puulankkujen kasa.
Amfisound käyttää ulkomaisten jalopuulajien (kuten khaya-mahongin) ohella usein myös kotimaisia puulajeja, kuten tervaleppää ja loimukoivua, runkopuuksi.
Tässä kuvassa näkyy otelauta-aihiot eebenpuusta.
Oman kitaran voi myös tilata hieman harvinaisemmasta puusta veistettynä. Tässä näkyy kaksi korina-lankkua.
Sampo ja Tomi luottavat perinteisiin rakennusmenetelmiin, mikä tarkoittaa, että jokaiseen Amfisound-soittimeen valmistukseen menee paljon käsityötä.
Pajassa käytetään itse tehtyjä jigejä ja sapluunoita jyrsimelle.
Tällaiset ovat Halti-kitaran puoliakustisen version kanavat ja kolot, jotka jäävät valmiissa kitarassa kaarevan kannen alle.
Kaula-läpi-rungon-rakenteisten soittimien kaulat liimataan kolmesta vierekkäisestä vaahterapalaista.
Eeben- ja ruusupuisia otelautoja nauhaurilla.
Joitakin vaativia työvaiheita varten käytetään kopiojyrsintä tasaisen laadun varmistamiseksi.
Tässä kuvassa Halti-kitaran syvä kaulaliitos saa muotonsa…
…kun taas tässä kitaran kanteen jyrsitään raakaversio sen lopullisesta kaarevuudesta.
Käsityöllä on kuitenkin erittäin tärkeä asema Amfisound-soitinten valmistuksessa:
Tässä kuvassa Atrain-mallin ulkomuodot, sekä mikrofonien ja tallan paikat merkitään suoraan puuhun lyijykynällä.
Osaavissa käsissä raspi on sulavan kaulaliitoksen alku.
Jyrsimellä työstetään runkoon kaikki tarvittavat kolot, niin kuin esimerkiksi mikrofonikolot…
…kaulataskut…
…sekä elektroniikkalokerot ja kolot vibratalloille.
Tomi hioo Railo-kitaran ulkoreunat hiomakoneella.
Monet kohtat vaativat kuitenkin loppusilauksen hiomapaperilla käsin.
Tasoittamisen jälkeen palautetaan nauhaviilulla nauhojen puolipyöreätä profiilia.
Onnistunut grafiikka vaati tarkkaa suunnittelua ja erittäin rauhallista kättä.
Amfisoundin graafisissa viimeistelyissä vain taivas on rajana.
Sampo siistimässä otelaudan reunalistoja lakkauksen jälkeen.
Sama työvaihe, mutta toinen soitin.
Säätimille ja tallalle tarvitsemat reiät porataan vasta melko myöhäisessä vaiheessa.
Sustainer-elektroniikalla varustetun, keinotekoisesti esikulutetun kitaran loppuasennus.
Amfisound-soittimen omistaja voi halutessaan tilata myös oman kitaran (tai basson) rakentamisesta kertovan kuvakirjan.
****
Amfisoundin Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen ovat Suomen Soitinrakentajien Killan jäseniä.
****
Tässä vielä muutama kuva valmiista Amfisound-soittimista (kuvat: Amfisound).
****
****
****
****
****
****
8-kielinen
****
****
****
****
Tokain Jazz Sound -bassoilla on – ansaittu – maine erinomaisina tulkintoina Fenderin klassikkomallista. Seymour Duncan taas on kiistämättä tunnetuin nimi kitara- ja bassomikrofonien maailmassa.
Molempien firmojen maahantuoja on Musamaailma, joka tarjoaa nyt kaksi uutuusmallia yhdistettyinä valmiiksi modatuksi paketiksi:
Japanilainen Tokai TJB-55 on varustettu Seymour Duncan Custom Shop ”Weather Report” mikrofonisetillä.
****
Tokai TJB-55 (hinta ”Weather Report” -mikrofoneilla: 1.177 €, perusversion hintaluokka noin 850 €) on firman kevyesti nykyaikaistettu versio 1970-luvun Jazz-bassosta. Tällä hetkellä malli on saatavilla joko mustana vaahteraotelaudalla (ja mustilla blokkeilla) tai kolmivärisellä liukuvärityksellä, jolloin basson otelauta on veistetty palisanterista.
Rungossa on kiiltävä viimeistely, kun taas kaulassa on nykyaikainen, satiinipintainen lakkaus.
Ensisilmäykseltä TJB-55:n kromatut virittimet vaikuttavat vintage-kopioilta.
Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin Gotohin kevyempi vastine, jolla on vintageen verrattuna hieman sirompi viritystappi…
…sekä pienempi pohjalevy.
Virityskoneistojen pienempi paino parantaa soittimen balanssia entisestään.
Tokai TJB-55 tarjoaa mielenkiintoisen variaation tutusta teemasta – vaikka otemerkit ovat 1970-luvun tyylisesti isot suorakaiteet, on jätetty palisanterilauta 60-luvun tavalla ilman reunalistoitusta.
Nauhatyö on kiitettävällä tasolla, ja otelautaan on asennettu 20 medium-kokoista nauhaa.
Vintage-tyylinen kaulaliitos on toteutettu hyvin tarkasti ja lujasti.
Perinteinen – ja monien mielestä ruma – metallinen maadoitusliuska tallan ja tallamikrofonin välillä on Tokaissa korvattu sisäisellä maadoitusjohdolla.
Leo knew best! Jostain syystä tämä vanha tallamalli ei lakkaa toimimasta, vaikka se onkin melko yksinkertainen designiltaan.
Testibasson salainen ase on Musamaailmassa jälkiasennettu Seymour Duncan Weather Report Jaco Jazz Bass -mikrofonisetti, joka on mikkigurun uusintapainos Jaco Pastoriukselle 1980-luvulla kustomoiduista kuuskytluvun Fender-mikrofoneista.
Kumpikin yksikelainen on kevyesti ylikäämitty (lue: soundiltaan tuhdimpi ja signaalitasoltaan voimakkaampi kuin vintagemikki), vaikkakin setin tallamikrofoni on vielä hivenen verran kuumempi kuin kaulamikki.
Mustat muoviset mikrofonikuoret on kevyesti esikulutettu, samoin kuin magneettien kirkaslakkapinta.
Vanhoissa Fender-bassoissa kuitulevyistä ja magneeteista koostuva kelarunko on saannut ylleen kirkaslakkakerroksen, ennen kuin käämilankaa alettiin kelata magneettien ympäri. Näissä Seymour Duncan Custom Shop mikrofoneissa käytetään alkuperäistä valmistusmenetelmää autenttisuuden nimessä.
Tokain TJB-55 tarjoaa klassista Jazz-basso passivisuutta – kummallekin mikrofonille oma volume-säädin, sekä yhteinen master tone.
Konepellin alta löytyy huolellista työnjälkeä ja laadukkaita osia.
****
Myönnän sen – olen aina ollut Jazz-basson suuri ystävä! Minusta tämä soitintyyppi on yksinkertaisesti kaunein, ergonomisesti parhaiten toimiva ja soundiltaan yleispätevin kaikista passiivisista klassikkomalleista. Se toimii mielestäni aina!
Tokain TJB-55 on erinomainen lajinsa edustaja, joka tarjoaa kaikki tälle soitintyypille ominaiset edut, kuten esimerkiksi hyvin solakan kaulaprofiilin.
Seymour Duncan Weather Report -mikkisetin tarkoitus ei tietenkään ole muokata soittimen JB-tyylistä soundia joksikin ihan muuksi, vaan tarjota laadukkaan version Jazz-basson soinnista Jaco Pastoriuksen maun mukaan.
Tarjolla on hieman ryhdikkäämpi ja myös pikkuisen tuhdimpi muunnelma aiheesta, joka maistuu ainakin allekirjoittaneelle. Etenkin tallamikrofonissa on mukana myös Jaco-soundille niin tärkeä lisäannos nasaalista keskialuetta.
Mikrofonisetin absoluutisesta autenttiuudesta en voi päätellä kovinkaan paljon, koska en ole koskaan soittanut Pastoriuksen bassoilla. Tämän testin perusteella voin kuitenkin todeta, että Weather Report -setillä varustetulla Tokai TJB-55 -bassolla pääsee lähellä mestarin soundia.
Rumpu- ja perkussioraitojen lisäksi tässä pätkässä soi vain ja ainoastaan testin Tokai-basso:
Testin päätelmä on minun mielestäni, että Tokai TJB-55 -basso ja Seymour Duncanin Weather Report -mikrofonisetti on erittäin toimiva yhdistelmä – myös monelle muulle basistille kuin pelkästään Jaco-faneille.
****
Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report Jaco Pickup Set
1.177 €
Lisätiedot: Musamaailma
****
Plussat (Tokai):
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ paino
****
Plussat (Duncan):
+ teho
+ soundi
+ kevyt relikointi
+ autenttinen valmistusmenetelmä
Miinukset (Duncan):
– korkea hinta
– relikointi ei kaikkien makuun
****
There are a lot of changes in store for ESP/LTD-instruments in 2013, because ESP have decided to reshuffle and restructure their whole product range.
In future the name ESP will only appear on the headstocks of Japanese ESP Custom Shop instruments. ESP’s Standard series will be renamed E-II.
New for LTD in 2013 is their Made-in-Japan Elite series, which has been designed to offer the very best of what this brand has to offer.
Kitarablogi has received a brand-new LTD Elite ST-1 -guitar for review. The model is available in two permutations – either equipped with a rosewood ’board neck and active EMG-pickups (LTD Elite ST-1/R EMG) or (like our review sample) sporting a maple fretboard and passive Seymour Duncan pickups (LTD Elite ST-1/M).
****
The brand-new LTD Elite ST-1/M (1.387 €) is a stunningly beautiful guitar, which manages to blend successfully an air of timelessness with the appeal of a sleek widdle-machine.
This version is released in two different finishes – the blue Aqua Marine and the See-Through Black Cherry of our test sample – while the EMG-version is only available in See-Through Black.
The basic ingredients making up the Elite ST-1 follow a traditional recipe: A bolt-on maple neck and an alder body.
The sleek ESP-neck joint makes excursions to the dusty end of the fingerboard just that bit more comfy.
The front of the body is spruced up by a maple top carrying a quilt maple veneer.
By leaving the edges of the maple top uncoloured you get what is known as ”fake binding”.
The ST-1 is equipped with 24 jumbo frets. The quality of the fretwork is exemplary, and the same holds true for the finish of the neck, which blends a satin-lacquered back with a gloss-finished fretboard.
Quality is also the name of the game when it comes to the guitar’s hardware.
The chrome-plated, sealed tuning machines are Gotoh units.
The Floyd Rose vibrato is the top-drawer Original-version, made from steel in Germany by the Schaller company.
This is what a well-installed locking nut looks like.
The string retainer bar pulls the strings down onto the nut, so the tuning doesn’t change when a string lock is opened or closed.
Seymour Duncan is the brand of choice for the LTD Elite ST-1/M when it comes to pickups:
The neck and middle units are stack-coil STK-S4-models, which promise genuine singlecoil tone bar the usual hum. The bridge humbucker is the company’s excellent, hotter-than-vintage Custom-model (SH-11).
The LTD’s truss rod can be adjusted without any component removal. Simply turn the wheel between the 24th fret and the neck pickup, using something like a small screwdriver or a nail.
The ST-1’s comprises a five-way switch, as well as master volume and tone controls.
The jack plate has been sunk into the side of the body, making it easy to secure your guitar lead between the guitar and your strap.
All LTD Elite series instruments are sold with their own quality hard case!
****
The LTD’s specs sheet mentions a ”thin U-profile”, which calls to mind the 1990s and dreadful, hand-tiring ”speed necks”.
I needn’t have worried, though, because in fact the Elite ST-1’s neck turns out to be a reasonably chunky affair – very good for both playing comfort and good sustain. I would call this neck profile a ”medium-thickness D”.
The review instrument arrived with an excellent set-up, making the guitar very easy to play. Even though the action was adjusted quite low (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm), the Elite’s acoustic tone was superb and totally free of fret rattling. The fat and tall frets feel great and provide a fast launch pad for your fingerboard excursions.
A cheap – or badly installed – Floyd Rose bridge can be a real headache, when it comes to tuning stability and sound.
Luckily, the excellent LTD Elite doesn’t suffer from any vibrato-related problems, making this instrument a real showcase for Japanese quality and workmanship. The guitar plays great and sounds fantastic, and the vibrato bridge works like a dream, even if you like to abuse your whammy bar.
The beautiful voice of the ST-1 carries over nicely into a clean amp’s signal. The sound sample starts with the neck pickup:
In an overdriven and distorted context the Elite ST-1’s hum-cancelling stack-coil pickups are a real treat. The Seymour Duncans give you authentic and wiry Strat-type tones, but completely free from hum and buzz.
Switching to the Custom-humbucker is like engaging an additional afterburner for that extra kick:
At first the reorganisation of all things ESP might be a bit confusing, but I’m sure we’ll all get to grips with the new nomenclature quickly. One thing is clear, though:
The LTD Elite ST-1 is one of the best Superstrat-style guitars that I’ve ever had the pleasure to play. This LTD is a top-drawer, professional instrument with a fantastic feel and outstanding tone.
Based on this review it seems clear that the Elite-series really offers you the best of LTD at a fair price.
All of the five guitar tracks on this tune have been played using the LTD Elite ST-1:
****
LTD Elite ST-1/M
1.387 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ Floyd Rose set-up and tuning stability
+ sound
+ hard case included
ESP/LTD-tuoteperhe elää vuonna 2013 murroksessa, koska ESP on päättänyt jakaa eri sarjansa uudelleen.
Tulevaisuudessa ESP tulee esiintymään brändinä ainoastaan japanilaisen ESP Custom Shop -soittimissa. ESP:n Standard-sarjan soittimille on luotu uusi brändi: E-II.
Uusi on myös LTD:n japanilainen Elite-sarja, joka on suunniteltu edustamaan LTD-soittimien absoluutista parhaimmistoa.
Saimme testiin uunituoreen LTD Elite ST-1 -kitaran. Malli on saatavilla kahtena versiona, joko palisanteriotelaudalla ja EMG-mikrofoneilla varustettuna (LTD Elite ST-1/R EMG) tai – testikitaran lailla – vaahteraotelaudallisena ja Seymour Duncan -mikeillä (LTD Elite ST-1/M).
****
Upouusi LTD Elite ST-1/M (1.387 €) on kyllä häkellyttävän upea kitara, jossa yhdistyvät ajaton kauneus ja huipputrimmatun soittimen ominaisuudet herkullisella tavalla.
Tätä mallia saa kahdella eri värillä – sininen Aqua Marine tai testisoittimen See-Through Black Cherry – kun taas EMG-version viimeistely on läpikuultava See-Through Black.
Elite ST-1:n perusainekset ovat hyvinkin perinteiset: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, ja kitaran runko on leppää.
Kaulaliitos taas on veistetty perinteistä katsoen huomattavasti sulavampaan muotoon.
Rungon etupuolella komeilee quilt-kuvioisella loimuvaahteraviilulla päällystetty vaahterakansi.
Kannen reunat on jätetty taidokkaasti värjäämättä, mistä syntyy kaunis ”reunalistoitus” (engl. fake binding).
ST-1:n vaahteraotelautaan on asennettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen, samoin kuin kaulan viimeistely, jossa mattapintainen kaulan takaosa yhdistyy kiiltävään lakkaukseen otelaudassa.
Myös metalliosien sarakkeella LTD Elitessä luotetaan ainoastaan vankkaan laatuun.
Kromatut virittimet tulevat Gotohin japanilaisesta tuotannosta.
Kitaran Floyd Rose -vibratalla on se aito, saksalaisen Schallerin valmistama teräksinen Floyd Rose Original -malli.
Tältä näyttää huolellisesti asennettu lukkosatula.
Lavanpuoleinen palkki vetää kielet oikeassa kulmassa satulan yli, minkä ansiosta soittimen vire ei muutu lukkojen avaamisessa tai sulkemisessa.
LTD Elite ST-1/M -mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanin valikoimasta:
Kaula- ja keskimikki ovat STK-S4-mallia, joissa kaksi päällekkäistä kelaa pitävät hurinan loitolla. Tallamikki taas on Duncanin loistava, hieman vintagea tuhdimpi Custom-malli (SH-11).
Kaularaudan säätö hoidetaan ST-1:ssä kätevästi kääntämällä kaulamikrofonin ja viimeisen nauhan välistä pyörää.
ST-1:n kytkentä koostuu viisiasentoisesta mikkivalitsimesta, sekä master volume ja master tone -säätimistä.
Lähtöjakki on asennettu rungon reunaan niin, että johto voidaan viedä luontevasti soittimen ja hihnan välistä eteenpäin vahvistimeen.
LTD Elite -sarjan soittimissa laadukas laukku kuuluu hintaan!
****
LTD:n spekseissä lukee kaulaprofiilin kohdalla ”ohut U-profiili”, ja jotenkin tämä kuvaus tuo minulle mieleen 1990-luvun karseita, kättä väsyttäviä ”vauhtikauloja”. Mutta ei ole syytä paniikkiin, sillä Elite ST-1:n kaula tarjoaa riittävästi ”lihaa” mukavaa soittotuntumaa ja hyvää sustainea varten! Itse käyttäisin mieluummin ilmaisun ”keskivahva D-profiili” tämän kaulan kuvaamiseen.
Testikitara oli erinomaisessa trimmissä ja erittäin helpposoittoinen. Akustisesti LTD ST-1 soi kauniisti ja täysin rämisemättä, vaikka kielet oli säädetty hyvin matalalle (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm). Paksut ja korkeat jumbo-nauhat luovat nopean soittoalustan, jossa kielten venyttäminen sujuu kuin tanssi.
Halpa – tai huonosti asennettu – Floikka voi helposti pilata kitaran soundin, ja tehdä virittämisestä suoranaista helvettiä.
Laadukas LTD Elite ei tunne tällaisia ongelmia lainkaan, sillä se on varustettu laatuosilla ja rakennettu japanilaisella pikkutarkkuudella. Kitara soi eloisasti ja pitkään, ja sen jouhevasti toimiva vibrato pitää vireen esimerkillisesti rankasta kammen käytöstä huolimatta.
ST-1:n kaunis akustinen ääni säilyy hyvin puhtaan vahvistinkanavan läpi soitettuna (liikkeelle lähdetään kaulamikrofonista):
Särökäytössä Elite ST-1:n hurisemattomat stack coil -mikrofonit ovat huima etu, jos vertaa niihin perinteisten yksikelaisten toimintaa. Erinomaisista Seymour Duncan etu- ja keskimikrofoneista lähtee aito, tuore Strato-tyylinen sointi, mutta täysin häiriöäänistä vapaana.
Custom-humbuckerin valinta viisiasentoisella kytkimellä taas polkaise kitaran turboa päälle, ja meno vaan kuin paranee:
ESP:n brändien uudelleen strukturoiminen voi olla ensialkuun kitaristeille hieman hämäävää, mutta yksi asia tuli tässä testissä hyvinkin selvää:
LTD Elite ST-1 on yksi parhaimmista Superstrat-tyylisistä kitaroista, joilla minulla oli koskaan iloa soittaa. Tämä LTD on selvästi pro-luokan soitin erinomaisella soittotuntumalla ja laadukkaalla äänellä.
Elite-sarjaan myötä LTD tarjoaa japanilaista huippulaatua reiluun hintaan.
Tämän biisin viisi kitararaitaa on kaikki soitettu LTD Elite ST-1:llä:
****
LTD Elite ST-1/M
1.387 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soittotuntuma
+ Floyd Rose -tallan toiminta
+ soundi
+ kova laukku kuuluu hintaan
****
****
Are you looking for something off the beaten path of Strat- and Les Paul-clones? One interesting guitar might be the Tokai AJG-88 – an homage to the Fender Jazzmaster, factory-modded for the modern player.
****
The Tokai AJG-88 (current price in Finland: 1,099 €) is a bolt-on-neck instrument with a long scale.
We find a one-piece maple neck fastened to a streamlined alder body, crafted from three side-by-side pieces.
The Tokai comes in an all-gloss finish: The neck has been sprayed with clear lacquer, with the body showing off a sumptuous three-tone sunburst.
One welcome nod to the 21st century is the AJG-88’s truss rod access, which has been moved from the traditional body-facing end of the neck up to the headstock for easy accessibility.
The AJG-88 comes equipped with a nice set of sealed Gotoh tuners.
The chocolate-coloured rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets, which have been expertly seated and well polished. That’s full full marks for Tokai’s fretwork!
The classic screw-on neck joint coupled with Japanese workmanship…
Up to this point Tokai’s AJG-88 may have looked like a full-on Jazzmaster-copy, but the pickups, wiring and the choice of bridge make quite clear that this Tokai has its own, more contemporary, thing going.
Original Jazzmasters feature a front-mounted vibrato paired with a rocking bridge, designed to work correctly with the fat string gauges of yore (.012 or bigger). Putting a .009-set on a vintage-type Jazzmaster will lead to all sorts of problems, from rattling bridge saddles to strings not staying in their respective grooves – not good for sustain or tone.
On the Tokai AJG-88 these problems won’t occur, because this model is equipped with a tune-o-matic and stopbar combination (made by Gotoh). As a result the tuning is rock solid regardless of string gauges or tuning preferences. Tuning down for Metal isn’t a problem for the Tokai.
Both the original Jazzmaster, as well as its younger sister the Jaguar, were equipped with singlecoil pickups and rather complicated electronics with a separate rhythm-circuit for their neck pickup.
Instead of a dizzying array of knobs and switches, Tokai offer you two genuine Seymour Duncan humbuckers. The neck pickup is their famous Jazz-model (SH-2N), with the slightly chunkier-than-vintage Jeff Beck-model (SH-4) placed next to the bridge.
A three-way toggle switch and master volume and tone controls – nice and easy does it…
****
I can only recommed giving the Tokai AJG-88 a spin. If you haven’t tried a Jazzmaster-style guitar before, you’ll be surprised at the well-balanced ergonomics that this large-bodied classic holds in store. The feel is different – in a very good way – and the AJG-88 is easy to hold, both standing up and sitting down.
The neck profile is a nice, medium-thickness vintage-style ”D”. Thanks to the excellent fretwork our test sample came with a really low action (low E: 1.6 mm, high e: 1.0 mm), yet was free from fret buzz.
Acoustically Tokai’s AJG-88 sounds open with a tight bottom end, as well as a charming, slightly hollow mid-range.
Played with a clean amp the Tokai’s neck pickup gives you warm and full tones with a nicely rounded top end. As is the case with most two-humbucker guitars, putting the AJG-88’s toggle in the centre position will result in the most useable clean rhythm tones. The sound is open and airy, with a nice helping of plectrum attack. The bridge pickup on its own displays a chunky mid-range colour – quite useable for clean tones, but, naturally, not as biting and wiry as a Fender-type singlecoil.
This Tokai really loves overdriven sounds, with the excellent-sounding humbuckers dishing out the goods aplenty for all your Blues-, Rock- and Metal-needs. This isn’t your granddad’s Jazzmaster – this Tokai really knows how to rock:
Tokai’s AJG-88 is a classy quality-guitar from Japan. I found it to be a very intriguing and well-executed mix of Fenderish looks and playability, coupled with Gibson-style tones, and offered at a fair price.
****
Tokai AJG-88
1,099 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ Made in Japan
+ value for money
+ workmanship
+ playability
+ Seymour Duncan pickups
+ sound
****