Testipenkissä: LTD SCT-607B Stephen Carpenter Signature

****

Deftones-yhtiön kitaristi Stephen Carpenter on pitkän linjan ESP/LTD-mies, jolle on vuosien varrella kertynyt useampi nimikkomalli.

Carpenterin uusin nimikkokitara – seitsenkielinen Telecaster-johdannainen – on nimeltään LTD SCT-607B.

****

Korealainen LTD SCT-607B (1.132 €) ei ole tavallinen Tele-kopio, vaan rankkaan riffailuun erikoistunut Heavy-elukka.

Kitarassa on pitkä baritonimensuuri (27″/68,6 cm), jolla saadaan matala H-kieli soimaan puhtaasti.

Kitaran vaahterakaula jatkuu yhtenäisenä koko leppärungon läpi, minkä ansiosta kielet kiinnitetään niiden molemmista päistä samaan puuhun.

Taakse kallistuvaan lapaan on upotettu brändin logo, jonka vieressä näkyy herra Carpenterin allekirjoitus.

Satula on veistetty grafiittipitoisesta muoviseoksesta, joka vähentää ratkaisevasti kitkaa virittämisessä.

Ladukkaat lukkovirittimet pitävät kitaran hyvässä vireessä. Niiden ansiosta myös kielten vaihtaminen sujuu nopeammin kuin tavallisella koneistolla.

SCT-607B:n lapa, otelauta ja rungon etupuoli on siististi reunalistoitettu hyvin näyttävällä helmiäismuovilla.

Kitaran eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyö on erittäin huolellinen.

Kaula-läpi-rungon rakenteen ansiosta kaulan ja rungon liitoskohtaa on voitu muotoilla erittäin sulavaksi.

Carpenter-mallissa on rungon takapuolella mukavuusviiste.

Vaikka LTD:n kaula ei ole liimakaula, se on suunniteltu hyvin taidokkaasti niin, että kaulassa on liimakaulaisista kitaroista tuttu kaulakulma.

Kaulakulmaa käytetään usein silloin, kun soittimella on Gibson-tyylinen talla.

Stephen Carpenter tarvitsee oman soundinsa varten tehokkaita, häiriövapaita mikrofoneja, joilla on selkeä äänimaailma. Toisin sanoin – LTD SCT-607B -mallissa käytetään kahta aktiivista EMG 81-7 -humbuckeria.

Koska selkeys on matalissa virityksissä ja baritonikitaroissa valttia, on Carpenter-mallissa kaulamikrofoni siirretty keskimikrofoniksi. Toimiiko tällainen yhdistelmä? Se nähdään kohta…

Runkopuuhun upotettujen kierreholkkien ansiosta paristolokeron avaaminen sujuu hyvin ja puuta rasittamatta.

Carpenter-nimikkokitaran säätimet on asennettu perinteiseen metallilevyyn.

Levyn alta paljastuvat EMG:n omat erikoispotikat volumelle ja tonelle, sekä laadukas kolmiasentoinen kytkin.

Elektroniikkalokeron häiriösuojausta on hoidettu tehokkaasti grafiittipitoisella maalilla.

Lukkiuttuva TonePros-talla on erittäin vankkaa tekoa.

****

ESP:n LTD SCT-607B on hyvin laadukas, nykyaikainen pro-tason soitin, jossa yhdistyvät tyylikkäästi tutun klassikon perinteiset piirteet ja metallimiehen erikoisvaatimukset seitsenkieliselle kitaralle.

Tavallista pidemmästä ja leveämmästä kaulastaan huolimatta LTD:n Carpenter-malli on vain hyvin lievästi kaulanpainoinen, ja kitara asettuu mukisematta mukavaan soittoasentoon. Testiyksilön painosta päätellen kannattaa kuitenkin hankkia leveä hihna paremman kantomukavuuden vuoksi.

SCT-607B:n kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen leveää, mutta samalla melko matalaa U-profiilia.

Kun vaihtuu suoraan kuusikieliseltä kitaralta seitsenkieliselle, kaula tuntuu alussa aina hyvin leveältä. Myös hieman pienempi kielten välinen etäisyys, sekä (LTD:n tapauksessa) pidempi mensuuri tekevät kitarasta ihan alussa vähän vieraan tuntuisen. Lyhyen ”sisäänajojakson” jälkeen pääsee kuitenkin erittäin hyvin sinuksi SCT-607B:n kaulan kanssa.

Testikitara saapui tutkittavaksi loistavassa trimmissä (ala-H: 2,2 mm/ylä-e: 1,8 mm), minkä ansiosta LTD:n soitettavuus oli erinomainen.

LTD SCT-607B:n akustinen sointi on hyvin rikas: kitaran atakki on erittäin selkeä, ja soittimen äänessä on eloisa, flyygelimäinen perusluonne. Sustainea on vaikka muille jakaa.

Vahvistimen kautta soitettuna tuli ainakin minulle yllätyksenä, että LTD:n puhdas soundi on niin kaunis ja vivahteikas, vaikka soittimessa käytetään kahta aktiivista humbuckeria näin lähellä vierekkäin. Perinne-Telelle tyypillistä suurta eroa kaula- ja tallamikrofonin soinnin välillä on tässä toki turha hakea, mutta mielestäni kannattaa todellakin kokeilla kaikki Carpenter-mallin tarjoamia puhtaita vaihtoehtoja läpi, koska sieltäkin löytyy monia hyviä soundeja.

Tässä esimerkissä käytän molempaa mikrofonia:

LTD SCT-607B – puhdas soundi

****

Seitsenkielinen, musta kitara – check! Runsaasti säröä – check! Haara-asento, ja eikun menoks…

ESP:n LTD SCT-607B suorastaan rakastaa rankkaa riffailua ja kaikenlaista kieliakrobatiaa. Stephen Carpenterin nimikkokitarassa on mielestäni aineksia tulla monen kitaristin lempityökaluksi, koska tästä soittimesta lähtevät uskomattoman maukkaita särösoundeja. Pitkän mensuurin ja aktiivimikityksen tuoma selkeys helpottaa huomattavasti myös hyvin rankkojen särösoundien päällekkäin kasaamista, ilman että kokonaiskuva puurottaisi ongelmallisesti.

LTD SCT-607B – videon ääniraita

LTD SCT-607B – videon kitararaidat

Mielestäni LTD:n SCT-607B on erittäin onnistunut ja tyylikäs heavykitara, jota on suunniteltu alusta asti toimivaksi seitsenkieliseksi soittimeksi. Lopputuloksena on syntynyt laatukitara, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan. Tämä on nykyaikainen soitin suurella soundilla.

****

LTD SCT-607B Stephen Carpenter

1.132 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ klassinen ulkonäkö

+ baritonimensuuri

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– testiyksilön paino

04/04/2013 1

Testipenkissä: Tokai AJG-88

****

Etsitkö mielenkiintoista vaihtoehtoa ainaisille Stratocaster- ja Les Paul -johdannaisille? Ratkaisu pulmaasi voisi hyvinkin olla Tokai AJG-88 – firman valmiiksi modattu kunnianosoitus Fender Jazzmasterille.

****

Tokai AJG-88 (1.099 €) on pitkällä mensuurilla varustettu ruuvikaulainen sähkökitara.

Soitin on rakennettu vaahterakaulasta, sekä sulavanlinjaisesta, kolmesta vierekkäisestä palasta kootusta rungosta.

Sekä kaulaa että runkoa on viimeistelty vintage-tyylisesti kiiltävällä lakalla: kaulaan käytetään kirkaslakkaa, kun taas runko on saanut ylleen erittäin kauniin kolmivärisen liukuvärityksen.

Yksi selvä parannus esikuvaansa nähden on Tokain nykyaikainen kaularauta, jota voi mukavasti säätää suoraan lavan puolelta.

AJG-88 on varustettu Gotohin laatuosilla – virittimet ovat nykyaikaisia suljettuja malleja.

Palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium jumbo -nauhaa. Tokain nauhatyö on ensiluokkaista.

AJG-88:ssa on käytössä perinteinen ruuviliitos, joka on toteutettu japanilaisella tarkkuudella.

Tähän asti Tokai AJG-88 olisi voinut kuvailla suoraksi Jazzmaster-kopioksi, mutta soittimen elektroniikka, mikrofonivarustus, sekä tallaratkaisu tekevät selväksi, että testikitara menee paljon nykyaikaisempaan suuntaan.

Alkuperäisessä Jazzmasterissa on edestä asennettu vibrato sekä keinuva talla, joka toimii oikeastaan vain vintage-tyylisellä kielisatsilla (012 tai isompi) tyydyttävästi. Nykysetillä Jazzmaster-tallan tallapalat usein liikkuvat ja sirisevät, kielet tahtovat hypätä ulos uristaan, ja seurauksena sustain kärsii.

Tokai AJG-88 -kitaralla sellaiset ongelmat eivät pääse edes syntymään, koska soitin on varustettu vankalla Gotoh-tallalla ja -kieltenpitimellä. Viritys pitää ja sustainea riittää tämän ansiosta, riippumatta musiikkigenrestä tai soittotyylistä. Gotohin laadukas parivaljakko kestää mukisematta myös matalat Metal-viritykset.

Jazzmasterilla oli P90-tyylisiä, häiriöherkkiä mikrofoneja, ja sen Jaguar-sisarmallilla parannettuja kapeita yksikelaisia. Molemmissa malleissa oli monimutkainen kytkentä erillisine säädinosastoineen vain kaulamikrofonille.

Epäsuosittujen alkuperäisten ratkaisujen sijaan, Tokai tarjoaa kaksi aitoa Seymour Duncan -humbuckeria – kaulassa Jazz-malli (SH-2N) ja tallan vieressä vintagea tuhdimpaa Jeff Beck -mikrofoni (SH-4).

Elektroniikka on virtaviivaistettu niin, että AJG-88:ssä on tarjolla kolmiasentoinen vipukytkin, sekä master volume ja tone -säätimet.

****

Jos et ole koskaan kokeillut Jazzmaster-tyylistä kitaraa, voin vain suositella Tokai AJG-88:n kokeilemista. Isokokoisen rungon ja erilaisen geometriansa ansiosta soittokokemus on positiivisella tavalla hieman erilainen. Virtaviivaista, 1950-luvun autoista vaikutteita saanutta soitinta on joka tapauksessa erittäin mukava soittaa sekä istuen että seisten.

Kaulaprofiiliksi on valittu mukava, vintage-tyylinen ja keskipaksu ”D”. Erinomaisen nauhatyön ansiosta kielet on voitu säätää erittäin matalaksi (matala E: 1,6 mm, korkea e: 1,0 mm), ilman että kielet rämisisivät häiritsevästi akustisessa soitossa.

Tokai AJG-88:n akustinen ääni on avoin, ja sillä on tiukka bassorekisteri, sekä hyvin viehättävä, hieman ontto keskirekisteri.

Puhtaaseen vahvstinkanavaan soitettuna saa Tokain kaulamikrofonilta kauniita täyteläisiä soundeja, joissa on kuitenkin myös riittävästi diskantin tuomaa hohtoa. Kuten monissa kahdella kaksikelaisilla varustetuissa kitaroissa, myös AJG-88:ssa vipukytkimen keskiasennosta saa soittimen parhaita puhtaita. Keskiasennossa sointi on avoin, ja sillä on kauniisti selkeyttä lisäävää atakkia. Vintagea hieman vahvempi tallahumbuckeri tarjoaa tehonsa lisäksi myös selvästi tiheämpää keskirekisteriä – enemmän kuin käyttökelpoinen clean-soundi, siis, vaikka se ei tarjoakaan F-tyylistä twängiä tai purevuutta.

Tokai AJG-88 – puhdas

Tämä Tokai todella tykkää säröstä, ja soittimen humbuckerit tarjoavat erittäin maukkaita Blues-, Rock- ja Metal-soundeja. Tällaista voimaa ja sustainea on tavallisesti turha hakea perinne-Jazzmasterista, mutta AJG-88 on heti valmis kovaan menoon.

Tokai AJG-88 – säröllä

Tokai AJG-88 on todella hieno laatukitara Japanista. Se on mielestäni erittäin toimiva sekoitus Fender-tyylisestä ulkonäöstä (ja soitettavuudesta) ja Gibson-tyylisestä soundista, ja se tarjoaa roimasti vastinetta rahelle.

****

Tokai AJG-88

1.099 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ japanilainen laatusoitin

+ hinta

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ Seymour Duncan -mikrofonit

+ soundi

****

27/02/2013 2

Review: Yamaha Pacifica 611H

****

When Yamaha introduced the first Pacifica-model, way back in the 1990s, no-one would have thought that this guitar would become such a runaway success, spawning a whole range of Pacificas over the years. Originally the Pacifica was developed as a sort of test instrument by Yamaha’s West Coast Custom Shop, with its fathers being Rich Lasner and Leo Knapp.

Over the years different guitars have carried the Pacifica monicker, but most Pacificas were (and still are) loosely related to the Strat – just like the current top production-line model, the Pacifica 611H.

****

Unbelievable as it may sound: This beauty of a guitar comes out of Yamaha’s Indonesian factory, which explains the Yamaha Pacifica 611H’s very moderate price (current price at F-Musiikki 595 €).

The Pacifica sticks with traditional tonewoods: The bolt-on neck has been carved from hard rock maple and carries a rosewood fingerboard. The body is almost entirely made of alder – three pieces in our review sample’s case – with just a beautiful bookmatched flame maple veneer glued onto its front for embellishment.

The deep chamfers on the body make for a very comfortable feel.

Vintage-type specs seem to be on the rise again – the Pacifica 611H’s neck comes with a tinted gloss finish.

The headstock matches the body with its flame maple veneer and Root Beer finish.

The top nut, as well as the string trees, are made from Graph Tech’s Black Tusq. This Teflon-impregnated ceramic material is hard and slippery, resulting in better tone and improved tuning stability.

Even though this model isn’t equipped with a vibrato bridge, Yamaha have nonetheless chosen to use a set of Grover locking tuners. The biggest advantage of the Grover units is that you don’t need any tools to change strings. You simply thread the string through the tuning post, and then turn the tuner head. This first engages the locking mechanism, and once the string is locked, the tuning post starts to turn.

Whatever Yamaha do regarding their quality control, they must be doing it dead right! The fret job on our test sample is remarkably clean, which makes the guitar feel far pricier than it really is.

A traditional neck joint – why change something, when it works so well?

The faux-tortie scratchplate is the perfect companion to the 611H’s Root Beer finish – yummy.

Yamaha uses Graph Tech’s String Saver bridge saddles on this Pacifica-model. This self-lubricating material prolongs string-life and takes away some of the nasty twang of many metal saddles.

This quality guitar comes loaded with quality pickups: The P-90/humbucker-combination seems to be en vogue these days – in the case of the Pacifica 611H we find a Seymour Duncan SP-90 in the neck position, with the same manufacturer’s Custom 5 -humbucker mounted next to the bridge. Seymour Duncan say the SP-90 is their most authentic reproduction of a Gibson P-90 from the late Forties, while the Custom 5 is an Alnico V -powered humbucker with a moderate output level.

The controls comprise a master volume and a master tone control, plus a three-way blade switch. The tone control sports a push/pull-switch, splitting the humbucker in the ”up” position.

Clean and competent workmanship can also be found in the control cavity, which has been thoroughly shielded with conductive paint.

****

The Pacifica 611H feels great, thanks to the fine fret job and the very comfortable, oval C-shaped neck profile. Our review sample was also nicely lightweight.

The Yamaha’s clean and transparent acoustic character translates into a healthy amplified tone. In the Pacifica’s case combining a P-90 with a humbucker works exceedingly well. The fat singlecoil easily holds its own against the bridge humbucker, and keeps the signal devoid of any trace of muddiness.

Both soundbites start with the neck singlecoil, then switch to both pickups with the humbucker split, and lastly to the split humbucker on its own. The last two motifs are the combined setting, followed by the bridge pickup on its own, both with the full humbucker switched on:

Yamaha Pacifica 611H – clean

Yamaha Pacifica 611H – crunch

In my opinion the Yamaha Pacifica 611H represents fantastic value-for-money. I wouldn’t hesitate dragging one onto stage (or into a studio) straight out of its shipping box!

****

Yamaha Pacifica 611H

Current price at F-Musiikki: 595 €

Finnish distributor: F-Musiikki

Pros:

• great value-for-money

• locking tuners

• Graph Tech -nut and -bridge

• workmanship

• playability

• sound

• versatility

****

Yamaha Pacifica 611H – the track from the video

****

21/06/2012 1

Review: Kataja Guitars – three basses

****

Ari Kataja’s Kataja Custom Shop is a small builder from Tampere (Finland), who has concentrated on one-offs for his clients up to now (alongside repair work).

Kataja Guitars have recently come out with their line of Fender-inspired basses, produced in small runs; the new models were also on display at this year’s Bassopäivä (the annual Bass Day at the Pop-Jazz-Academy in Helsinki).

Kitarablogi.com jumped at the opportunity to get three models for a review:

Ari Kataja’s version of a P-bass…

…a model based on a 1960 Jazz…

…as well as a ca 1962/63 Jazz Bass -based bass (current prices in Finland start from 1,920 €, incl gigbag).

****

Kataja Custom basses are crafted in Finland – start to finish. Even though there is quite a number of so-called custom builders, who use pre-fabricated bodies and necks as their basic ingredients, this is not the way for Mr Kataja. His instruments start life as wood blanks, carefully dried to a correct moisture content.

Shared features among the three review basses are bodies crafted from alder and maple necks sporting rosewood fingerboards.

Ari Kataja is also a stickler for period-correct parts and hardware. Take the tortie ’guard on the white 1960 J-model, for example, which is a special item using vintage-style celluloid for its top layer.

All three models have been finished using a modern type of nitrocellulose lacquer. The resulting finish is very thin and hard, protecting the wood, but not inhibiting the instruments’ vibrations.

The P-model’s headstock comes finished in clear lacquer…

…while both of the J-models on review here…

…sport colour finishes, matching their bodies.

The tuning machines are modern reproduction of the reverse-action Klusons from the 1950’s and 60s. The keys still have to be turned the ”wrong” way around, compared to modern machine heads, but the tuning ratio is finer on these improved vintage reissues.

The review basses sport gorgeous Madagascar rosewood fingerboards.

The white 60 J comes with small vintage-sized frets…

…while the P-model and the 62 J both come equipped with medium-sized frets.

The neck joints are traditional. Following a late-50s/early-60s pattern, all basses have deep contouring for added comfort.

All three instruments come with a period-correct vintage bridge with threaded bridge saddles. This makes it possible to set the distance between the strings simply by lifting each string from one ”groove” to another.

****

The Kataja 60 P and 60 J have pickups loaded with 0,195″-diameter (4,95 mm) alnico magnets with bevelled tips.

The bevelling was used to prevent the magnets from chipping the vulcanised fibreboard coil formers, when the magnets were tapped through their holes.

The guitar boom of the 1960s made it paramount to increase production numbers and production efficiency. One step was bringing down the diameter of the pickup magnets marginally to 0,187″ (4,75 mm). The slightly slimmer magnets were easier to get through the fibreboard coil formers, which made the bevelling unnecessary. Thrue to style, Kataja’s 62 J model uses this type of magnet in its pickups.

There are also other differences between the pickups that aren’t easy to spot: The P and 60 J models’ pickups are wound with the period-correct Heavy Formvar -wire, while the blue Kataja’s pickups use the Plain Enamel -variety. Also, the fibreboard coil formers are coloured differently, according to the bass’ respective ”vintage”.

The white J-type features two stacked, concentric controls, with the silver top being each pickup’s volume control, and the lower ”ring” being the pickup’s own tone roll-off.

This set-up was changed in 1962 to the control lay-out we all know and love so well – separate volumes, one per pickup, with a shared master tone control.

****

These three basses by the Kataja Custom Shop are amazing, top-drawer instruments, designed for the vintage fanatic. The workmanship on display is first-rate, and the way with which Ari Kataja is able to zone in on each minute detail says a lot about this craftsman’s dedication and passion.

As is implied in the name, a Custom Shop’s forte is the flexibility with which it can accommodate a customer’s special wishes into the finished instrument. In the case of these three basses, Mr Kataja fattend up the neck profiles a little bit to his own preference.

The Kataja basses play like a dream and sound fantastic.

I recorded the following soundbites direct, using a Sans Amp Bass Driver DI plugged into a Focusrite Saffire 6 USB -soundcard. Each style has been recorded with one set of Sans Amp settings, taking care to keep the differences between each bass in terms of output level and sound intact. With the J-types each bass line is first played using only the neck pickup, then repeated with both pickups on full, and lastly recorded via the bridge unit on its own.

Kataja 60 P – fingerstyle

Kataja 60 J – fingerstyle

Kataja 62 J – fingerstyle

……

……

****

As you can clearly hear, the Kataja-basses deliver great, vintage tones. The pickups vintage-style medium output only helps in achieving the clear and dynamic tones the originals of yore are so famous for.

In light of the offered build quality and the tasty tones on tap, Kataja’s pricing can only be seen as truly affordable.

If you’re on the lookout for an investment-grade, vintage-style bass, you should definitely try one of Kataja Custom Shop’s creations!

****

Kataja Custom Shop – vintage-style basses

current prices in Finland start from 1,920 €, incl gigbag

Contact: Kataja Guitars

Pros:

+ Made in Finland

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ Kataja-pickups

+ satin finishes necks on review samples

+ fair price

****

18/06/2012 1

Testipenkissä: Yamaha Pacifica 611H

Kun Yamaha esitteli ensimmäisen Pacifica-mallinsa 1990-luvun alussa, varmasti kukaan ei olisi uskonnut, että kyseisestä mallista syntyisi näin menestyksekäs ja laaja mallisto. Alkuperäinen Pacifica kehiteltiin kokeilumielessä Yamahan USA Westcoast Custom Shopissa, ja soittimen isät ovat Rich Lasner ja Leo Knapp.

Vuosien aikana Pacifica-nimitystä kantoi hieman laajempi katras erimuotoisia kitaroita, mutta pääsääntöisesti Pacificat ovat olleet Strato-tyylisiä – näin myös tämänhetkinen top-malli Pacifica 611H.

****

Uskomatonta, mutta totta: laadukas ja kaunis Yamaha Pacifica 611H –kitara valmistetaan Indonesiassa, mikä selittää sen erittäin maltillisen hinnan (F-Musiikin hinta: 595 €).

Puut on valittu perinteitä kunnioittaen: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, otelauta palisanterista, ja runkopuuna on käytetty kolme palaa leppää. Koristeeksi on liimattu loimuvaahteraviilut sekä rungon että lavan etupuolelle.

Rungon viisteiden ansiosta kitara istuu mukavasti soittajan sylissä.

Vintage on tulossa jälleen muotiin – Pacifica 611H:lla on uutena ominaisuutena kiiltävä (ja kellertävä) lakkaus kaulassa.

Sekä satula että kieliohjaimet tulevat Graph Techiltä, ja niiden materiaali on Teflonia sisältävä, itsevoiteleva keraaminen Black Tusq. Black Tusqin lujuus parantaa kitaran sointia, samalla kun itsevoitelu vähentää tehokkaasti kitkaa virittäessä.

Vaikka tässä Yamahassa ei ole vibratallaa, on soittimen virittimiksi valittu laadukkaat Grover-lukkovirittimet. Uusien Groverien suuri etu on, että kielten vaihtoon ei tarvitse työkaluja, vaan nuppia kääntämällä kieli ensin lukitetaan viritintappiin, ennen kuin tappi alkaa kääntyä.

Miksi ei kaikilla valmistajilla voi olla näin tiukka laadunvalvonta? Pacifican nauhatyö on hintaluokassaan esimerkkilistä sorttia – sileän soittopinnan sekä pyöristettyjen nauhapääiden ansiosta 611H tuntuu huomattavasti kaliimmalta soittimelta kuin mikä se on.

Perinteinen ruuviliitos – kun se kerran toimii, niin miksi sitä pitäisi muuttaa?

Kilpikonnakuvioinen plektrasuoja istuu tyylikkäästi Yamahan kauniiseen punaruskeaan Root Beer -väritykseen.

Yamaha käyttää Graph Techin String Saver -tallapaloja 611-mallin kiinteassä tallassa. Itsevoiteleva materiaali pidentää kielten käyttöaikaa ja vähentää huomattavasti joistakin metallisatuloista tuttua, ikävää nasaalisuutta.

Laatukitaraa on varustettu laatumikrofoneilla: monissa kitaroissa näkyy nykyään P-90:n ja tallahumbuckerin yhdistelmää. Pacifica 611H:n tapauksessa kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin SP-90-mikkiä, joka on firman pikkutarkka jäljennös alkuperäisestä 1950-luvun Gibson P-90:stä. Kitaran tallahumbucker on Duncanin Custom 5 -malli, joka on keskivahva mikrofoni Alnico 5 -magneettilla.

Säädinosasto koostuu yhdestä kolmiasentoisesta vipukytkimestä, sekä master volumesta ja master tonesta. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa tallahumbuckerin.

Erittäin siistiä työtä voi löytyä myös elektroniikkalokerossa, joka on suojattu ulkoisilta häiriöiltä grafiittimaalilla.

****

Pacifica 611H:n soittotuntuma on hyvin mukava, loistavan nauhatyön, sekä kaulan hyvin mukavan, keskipaksun C-läpileikkauksen ansiosta. Testiyksilö oli myös miellyttävän kevyt.

Yamahan selkeä ja avoin akustinen luonne säilyy myös vahvistetussa soundissa. Yksikelaisen P-90:n yhdistäminen tallahumbuckeriin on Pacifican tapauksessa hyvin toimiva ratkaisu. Kaulamikrofoni ei jää teholtaan lainkaan humbuckein varjoon, ja yksikelainen pystyy tuottamaan huomattavasti selkeämpää soundia kaulan lähellä kuin monet humbuckerit.

Esimerkkipätkissä aloitan kaulamikrofonista, minkä jälkeen kuullaan puolitettua humbuckeria ensin kaulamikrofonin kanssa ja sen jälkeen ilman. Lopuksi tulevat kytkimen keski- ja talla-asento täydellä humbuckerilla soitettuna:

Yamaha Pacifica 611H – puhdas

Yamaha Pacifica 611H – säröllä

Mielestäni Yamaha Pacifica 611H tarjoaa uskomattoman hyvää vastinetta rahalle. Tällä soittimella riittää rahkeet myös ammattimuusikon käyttöön, suoraan paketista ja ilman modausta!

****

Yamaha Pacifica 611H

F-Musiikin hinta: 595 €

Maahantuoja: F-Musiikki

Plussat:

• hinta-laatu-suhde

• lukkovirittimet

• Graph Tech -satula ja -tallapalat

• työnjälki

• soitettavuus

• soundi

• monipuolisuus

****

Yamaha Pacifica 611H – videon audioraita

****

15/06/2012 0

Testipenkissä: Kataja Guitars – kolme bassoa

****

Ari Katajan vetämä Kataja Custom Shop on Tamperelainen paja, joka on tähän mennessä keskittynyt rakentamaan yksilöllisiä soittimia asiakkaiden toiveiden mukaan (korjaus- ja kustomointipalvelujen ohella).

Kataja Guitars on hiljattain ruvennut tuottamaan vahvasti Fender-henkisiä bassomalleja piensarjassa, joista muutama oli esillä myös tämän vuoden Bassopäivällä.

Kitarablogi.com tarttui heti tilaisuuteen ja pyysi kolme bassoa testiin:

Ari Katajan näkemys vuoden 1960 P-bassosta…

…varhaiseen, vuoden 1960 Jazz-bassoon perustuva soitin…

… sekä 1962/63 Jazz-bassoon pohjautuva malli (hinnat alk. 1.920 €, sis. gigbag).

****

Kataja Custom -bassot ovat kokonaan aitoa suomalaista käsityötä. Vaikka maailma on pullollaan Fender-mittoihin tehtyjä kauloja ja runkoja, veistetään Kataja-soittimet täydellisen laadun varmistamiseksi aina kokonaan itse, monta vuotta rauhassa kuivuneista puulankuista.

Kolmen testibasson rungot ovat leppää ja kaulat vaahteraa.

Ari Kataja on myös todella tarkka muista käyttämistään osista. Esimerkiksi kilpikonnakuvioiset pleksit ovat erikoisvalmisteisia, joissa käytetään päällimmäisessä kerroksessa alkuperäistä selluloidi-materiaalia.

Kaikki kolme mallia on lakattu alkydivahvistetulla nitroseluloosalakalla, mikä mahdollistaa erittäin ohuen, mutta samalla kovan maalipinnan, joka ei vaimenna puun värähtelyä.

Bassojen viritinlavoilla on klassinen muotoilu. P-tyylisessä bassossa lavan etupuoli on viimeistelty värittömällä lakalla…

…kun taas testin J-tyylisissä soittimissa…

…lavoissa toistuu rungon väri.

Virittimet ovat nykyaikaisia versioita alkuperäisistä Kluson-koneistoista: virittäminen toimii edelleen ”väärinpäin” — ylöspäin mennään myötä- ja alas vastapäivään – mutta välityssuhde on nykyään isompi, mikä helpottaa hienovirittämistä.

Testisoittimissa otelautoihin on käytetty kaunista ja kovaa Madagaskarin palisanteria.

Valkoiseen 60 J -bassoon on asennettu vintage-kokoiset bassonauhat…

…kun taas P-tyylisessa ja metallinsinisessä 62 J -mallissa on käytetty keskikokoista nauhaa.

Kaulan kiinnitys on perinteinen. Sähköbassojen mukavuusviisteet ovat varhaisen 1960-luvun tapaan todella syviä, ja niiden ansiosta bassot istuvat erittäin mukavasti soittajan kehoa vasten.

Kaikissa malleissa on käytetty samaa 50/60-lukujen taitteesta peräisin olevaa tallamallia, jossa tallapalat on tehty kierretangosta. Tämän tallan etu on, että kielten välistä etäisyyttä pystyy säätämään nostamalla kieli viereiseen ”uraan”.

****

Sekä Kataja 60 P- että 60 J -mallissa käytetään Kataja-mikrofoneissa alnico-magneetteja, joiden läpimitta on 0,195 tuumaa (4,95 mm), ja joiden päitä on hieman viistoitettu.

Viistoitukset auttoivat estämään kuitulevyen vaurioittuminen, silloin kun magneetit taputettiin kelarungon reikien läpi mikrofonin rakentamisen alkuvaiheessa.

1960-luvun kitara- ja bändibuumi kuitenkin johti tuotantomäärien räjähdysmäiseen nousuun, minkä takia yhden soittimen rakentamiseen tarvittu aika piti saada lyhyemmäksi. Yksi rationalisaation askel oli hieman ohuempien magneettien käyttö mikrofoneissa. Uusi koko oli läpimittoiltaan 0,187 tuumaa (4,75 mm), ja se meni samoista rei’istä helpommin läpi, minkä ansiosta magneettien hiominen putosi työvaiheena pois. Kataja 62 J -bassossa käytetään tyylinmukaisesti juuri tällaisia magneetteja yksikelaisissa Kataja-mikrofoneissa.

Testisoittimien mikrofoneissa on myös toisenlaisia eroja, joita ei huomaa avaamatta niitä: P-tyylisessä bassossa ja 60 J -mallissa käytetään ajanjakson mukaisesti Heavy Formvar -nimistä käämilankaa, kun taas sinisessä Katajassa käämilanka on Plain Enamel -laatua. Myös magneettien pituuksissa ja kelarunkojen väreissä on eroja bassojen ”vuosikertojen” mukaisesti.

Valkoisessa J-tyylisessä soittimessa on tuplapotikat, joista päällimmäinen nuppi on mikrofonin volyymisäädin ja musta levy sen alla mikrofonin oma tone-säädin.

Vuonna 1962 elektroniikka muutettiin meille kaikille tutuksi Jazz Bass -asetelmaksi – kummallekin mikrofonille on oma volume-säätimensä ja kolmas säädin on yhteinen master tone.

****

Kataja Custom Shopin kolme bassoa ovat laatusoittimia isolla L:llä, jotka lämmittävät jokaisen perinnebassojen ystävän sydäntä. Työnjälki on ensiluokkaista, ja Ari Katajan into hienovirittää myös bassojensa pienimpiä yksityiskohtia juuri oikeanlaisiksi kertoo paljon tämän kitararakentajan omistautumisesta aihepiiriin.

Custom-pajan suuri etu on, että jokaista soitinta pystyy tarvittaessa myös muokkaamaan asiakkaan pyyntöjen mukaisesti. Testikolmikon kohdalla Kataja suunnitteli bassot juuri itselleen sopiviksi, minkä vuoksi kaikkien kolmen basson kaulaprofiili on alkuperäistä aavistuksen verran tuhdimpi.

Kataja-bassojen soitettavuus on ensiluokkainen, samoin niiden soundi.

Äänitin seuraavat esimerkkipätkät Sans Amp Bass Driver DI -boksin ja Focusrite Saffire 6 USB -äänikortin kautta suoraan Garagebandiin. Jokaisen soittotyyli-ryhmän pätkät on äänitetty ja miksattu keskenään samoilla säädöillä, bassojen välisiä soundieroja säilymällä. J-tyylisillä bassoilla sama kuvio soitetaan aina ensin kaulamikrofonilla, minkä jälkeen kuvio toistetaan molemmilla mikrofonilla poimitettuna, ja lopuksi soi tallamikrofoni yksin.

Kataja 60 P – sormisoitto

Kataja 60 J – sormisoitto

Kataja 62 J – sormisoitto

……

Kataja 60 P – plektralla

Kataja 60 J – plektralla

Kataja 62 J – plektralla

……

Kataja 60 P – slap

Kataja 60 J – slap

Kataja 62 J – slap

****

Kuten jokainen voi klipeistä kuulla, Kataja-bassojen soundi on loistava ja perinteille uskollinen. Mikrofonien teho pysyy vintage-tyylisesti hyvin maltillisena, mikä on, oikeiden magneettien ja käämilangan ohella, omiaan antamaan soittimille esimerkkillisen avoimen ja dynaamisen soundin.

Laaduiltaan nämä soittimet ovat ainakin ison F:n Custom Shopin tasolla, mutta niiden hinta on selvästi amerikkalais-serkkujaan alhaisempi.

Jos etsit sitä ultimatiivista vintage-tyylistä soitinta, kannattaa mielestäni ilman muuta tutustua Kataja Custom -soittimiin!

****

Kataja Custom Shop – Vintage-tyyliset bassot

hinnat alk. 1.920 €, sis. gigbag

Lisätiedot: Kataja Guitars

Plussat:

+ Made in Finland

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ valmistajan omia mikrofoneja

+ testisoittimien kauloissa mattaviimeistely

+ hinta-laatu-suhde

****

06/06/2012 0

Review: Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3

AJB-55BB? Is this bass Tokai’s Big Brother -special edition? No!
The BB stands for ”big blocks”.

****

The Tokai AJB-55BB is a special edition run of the company’s Jazz Bass -inspired model with block inlays instead of the usual small dots. Finnish importer Musamaailma has equipped the test sample with a pair of Seymour Duncan Basslines SJB-3s, which promise a hotter-than-vintage output. As supplied, the whole package would set you back about 888 € here in Finland.

This Japanese bass is a streamlined beauty with a maple fingerboard and a tortie-type scratchplate (sometimes this model also comes with a three-ply black pickguard).

Even though the large block inlays invoke a Seventies-look, the Tokai’s deep body chamfers talke you back all the way to the Sixties-period Fender Jazz.

Tokai uses Gotoh-tuners with smaller diameter tuning posts on the AJB-55BB, compared to the usual Kluson- or Schaller-types on many other basses of this type.

Slimmer tuning posts, as well as smaller base plates, translate into less weight on the headstock – which is great for the instrument’s overall balance.

The whole of the neck – fingerboard and all – has been finished in a super-smooth clear satin finish. The fretwork as well as the workmanship on the inlays is exemplary. The AJB-55BB sports 20 medium-sized frets.

The test sample’s sturdy and tight neck joint is executed in traditional fashion, employing four wood screws and a steel neck plate.

The Tokai AJB-55BB leaves the factory with the company’s own, high-quality 60s-type MK2-pickups.

As already mentioned before, this bass has been customised by Musamaailma with two Basslines SJB-3 -pickups, which are also known as Quarter Pounds for Jazz Bass, as their polepieces have a diameter of a quarter of an inch. The polepieces are left inside the pickup covers on purpose, to avoid the unpleasant noises made by the strings hitting the polepieces.

For some reason the test bass’ neck pickup was contained in a (slightly wider) bridge pickup cover, which is why the holes in the cover don’t correlate exactly with the polepiece positions. But this is really only a small cosmetic glitch, which doesn’t affect the bass’ playability or amplified performance in any way.

The Tokai AJB-55BB’s passive controls follow tradition offering two volume controls (one per pickup) and a shared master tone control.

Japanese quality-parts and clean soldering – what more can one ask for?

The AJB’s bridge is Gotoh’s copy of a 70s Fender bass bridge – simple, yet toneful.

For some reason Tokai have chosen to place the bridge in the same position it was on Fender’s 1970s originals, meaning about 3 mm further from the neck as on 60s examples. With normal string gauges this placement often results in the bridge saddles sitting near the tip of the intonation screws. In extreme cases the intonation screw (especially on the g-string) may work itself loose, and fall off in the middle of a performance, leaving the bassist red-faced. The current set-up works OK, but I’d rather see a Sixties-style bridge placement on Tokai-basses in the future.

****

Many players feel that the Jazz Bass – as well as the basses it inspired – is the best of the classic designs. The reasons for this are its excellent balance, its narrow and tapered neck, as well as the versatility of its singlecoil pickups.

The Tokai AJB-55BB nails these features to a tee: It is a winner in the ergonomics stakes and sounds great.

I have to admit, I was a bit sceptical concerning hot pickups, but the Duncan Quarter Pounds are really doing it for me. These Basslines pickups offer plenty of dynamics and don’t take away anything from the bass’ inherent tonal character. The SJB-3s take the vintage Jazz Bass tone and remaster it for today’s bassist – the bass sounds louder, bigger and even better.

Tokai AJB-55BB – fingerstyle

Tokai AJB-55BB – slap

Tokai-AJB55BB – plectrum

****

Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3

Current price in Finland: 888 €

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ sound

Cons:

– bridge placement

– neck pickup’s cover (see text)
****

18/05/2012 1

Testipenkissä: Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3

AJB-55BB? Onko kyse Tokain Big Brother -erikoispainoksesta? Ei!
Mallitunnuksen BB-lyhenne tulee englannikielisistä sanoista ”big blocks”.

****

Tällä kertaa testissä oleva Tokai AJB-55BB on erikoispainos firman Jazz-basson johdannaisesta, jolla on tavallisten, pistemäisten otemerkkien sijaan isokokoisia neliskulmaisia upotuksia otelaudassa. Testiä varten Musamaailma on vaihtanut mikrofonit Seymour Duncan Basslines SJB-3-malleihin, jotka lupaavat vintagea kuumempaa signaalitasoa. Koko komeuden hinta on noin 888 €.

Japanissa valmistettu sähköbasso on sulavalinjainen kaunotar vaahteraotelaudalla ja kilpikonna-kuvioisella pleksillä (tuotantoerästä riippuen käytetään joissakin yksilöissä myös kolmikerroksista mustaa pleksiä).

Vaikka basson etupuoli näyttääkin suoraan 1970-luvulta poimitulta, ovat AJB-55BB:n mukava paino sekä rungon erittäin syvät viistokset nyökkäys kuuskytluvun Fender-klassikkoiden suuntaan.

Tokai käyttää tässä mallissa Gotohin laatuvirittimia, joiden tapit ovat läpimitaltaan hieman pienemmät kuin perinteiset Kluson- tai Schaller-vastineet.

Solakampien viritintappien sekä pienempien pohjalevyjen ansiosta virittimien paino kevenee, mikä parantaa AJB-55BB:n tasapainoa.

Koko kaula on viimeistelty erittäin ohuella mattalakalla – myös Tokain vaahteraotelauta. Sekä upoukset otelaudassa että nauhoitus näyttää esimerkillisen siistiltä. AJB-55BB:n otelauta tarjoaa 20 keskikokoista nauhaa.

Vaahterakaula on liitetty basson leppärunkoon perinteisesti neljällä puuruuvilla ja metallisella aluslevyllä. Testiyksilössä liitos oli erittäin tarkka ja luja.

Tavallisesti AJB-55BB:hen kuuluvat Tokai JB-Vintage MK2 -mikrofonit, jotka ovat firman laadukkaat versiot 1960-luvun Jazz-basso mikeistä.

Kuten mainitsin jo jutun alussa, testiyksilöön on asennettu maahantuojan toimesta Basslines SJB-3 -mikkejä, jotka tunnetaan myös nimellä Quarter Pound. Mikrofonien suurikokoiset napapalat – niiden läpimitta on tasan 0,25 tuumaa (engl. quarter inch) – on jätetty tahallaan mikrofonikuorien sisään. Näin kielet eivät osu soitettaessa niihin, mikä muuten aiheuttaisi ikäviä ja kovaäänisiä naksahduksia vahvistimesta.

Jostain syystä testibasson kaulamikrofoni oli upotettu tallamikrofonille tarkoitettuun mikrofonikuoreen, minkä takia napapalat ja kuoreessa olevat reiät eivät kohtaa sataprosenttisesti. Tämä on pikkuinen kosmettinen lipsahdus, joka ei vaikuta millään tavalla soittimen soundiin tai soitettavuuteen.

Tokai AJB-55BB:n elektroniikka on perinteiden mukainen – siis: passiivi – ja se tarjoaa kaksi volumea (yksi per mikrofoni) sekä yhden master tonen.

Japanilaisia laatuosia ja siistiä juotostyötä – Tokai tarjoaa iloa sekä silmille että korville.

AJB:n talla on Gotohin versio 1970-luvun Fender-tallasta – yksinkertainen, mutta erittäin toimiva.

Tokai on asentanut tallan samaan kohtaan kuin missä se oli 70-luvun Fendereissä, mikä on noin kolme millimetriä kauemmas kaulasta, jos verrataan klassikkomallin 60-luvun yksilöihin. Tämän takia talla tarjoaa tavallisella kielisatsilla vain melko vähän säätövaraa eteenpäin (kaulaa kohti), koska tallapalat istuvat ihan säätöruuvien kärjillä. Ääritapauksissa tämä voi johtaa siihen, että (etenkin g-kielen) intonaation säätöruuvi irtoaa ajan myötä itsestään tallapalasta ja putoaa pois kesken soiton noloin seurauksin. Tokailla olisi tässä mielestäni hieman parantamisen varaa.

****

Monien mielestä Jazz-basso – ja sen johdannaiset – on kaikista klassikkobassoista se mukavin vaihtoehto. Syyt tähän ovat soittimen erinomainen tasapaino, kaulan kapea ja pyöreä profiili, sekä basson kahden yksikelaisten tuoma soundillinen monipuolisuus.

Tokai AJB-55BB on erinomainen tulkinta tästä teemasta: basso istuu kun nakutettu, kaula tuntuu erittäin nopealta ja tutulta, ja sen soundi…

Täytyy myöntää, että olen tavallisesti hieman skeptinen ”kuumien” mikrofonien suhteen, mutta Duncanin Quarter Poundit kyllä räjäyttävät potin. Nämä Basslines-mikit eivät kavenna soittimen dynamiikkaa lainkaan, vaan basson luonnollinen ääni pysyy mallikkaasti ennallaan ja sen karakteeri säilyy. SJB-3-mallin lähtökohta on se perinteinen klassikkosoundi, jonka mikki ikäänkuin remasteroi tätä päivää varten – lopputulos on äänekkäämpi, isompi ja vielä entistäkin herkullisempi.

Tokai AJB-55BB – sormisoitto

Tokai AJB-55BB – släppäys

Tokai-AJB55BB – plektralla

****

Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3 -mikkisetti

888 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– tallan sijainti

– kaulamikin kuori (kts. teksti)
****

14/05/2012 1

Pysyykö ruuvimeisseli kädessä? – ”Berka T” -projekti

Kyllä, myönnän sen: en ole mikään tosimies, kun kyse on askartelusta, puutöistä tai tee-se-itse-projekteista! Ei aina voi olla paras… 😉

Uskon kuitenkin, että lähes jokainen meistä voisi (ja ehkä pitäisikin) kokeilla oman kitaran tai basson ”rakentamista”. En puhu mistään puuaihiosta aloittamisesta, vaan siitä että kasaa oman soittimensa ostetuista osista.

On totta, ettei itse-kasattu kitara ole välttämättä ostettua massatuotannon tuotetta halvempi, mutta sellaisen projektin idea onkin siinä, että saa käsin kosketeltavaa tietoa siitä, miten sähköistettu lankkusoitin toimii. Se voi olla jopa hauskaakin…

****

Kasasin tämän kitaran – voidaan nimetä sitä ”Berka T” -malliksi – vuonna 2004. Halusin saada selvillä, millainen soitin syntyy juuri edullisista aineista.

Hankin kaikki Berka T:n osat SP-Elektroniikalta, tähtäimessä oli sellainen ”riisuttu” öljy-ja-vaha-meininki perloidipleksillä.

****

Runko on kolmesta leppäpalasta, joiden syykuviot ei ole yhteensovittu – tämä on tavallinen käytäntö edullisissa runkoissa. Rungon muotoilu on tyydyttävä ja työnjälki oli siisti myös kolojen ja kanavien osalta.

Ainoastaan hieman liian kapeaksi jäänyt kaulatasku oli pikkuisen yllättävää. Sain kuitenkin kaulaa asennettua ongelmitta suoraasti runkoon, mutta tällaiset jutut voivat tapahtua edullisilla osilla tai jos osat eivät ole peräisin samalta valmistajalta.

****

Kaula on vaahteraa, kun taas otelautaan on käytetty kauniisti kuvioitu palaa sonokeling-palisanteria.

Otelaudan radius on vintagea loivempi. Keskikokoiset nauhat on istutettu riittävän huolellisesti ainakin käyttämäni kieltenkorkeutta varten.

****

Kaulan kiinnitys taas on hyvinkin perinteinen – neljä ruuvia sekä teräksestä tehty kaulalevy.

****

Sekä talla että mikrofonit ovat peräisin Gotoh:n mallistolta: nykyaikaisessa tallassa on paksu pohjalevy sekä kuusi yksittäistä tallapalaa. Mikrofoneissa on pitkä, keraaminen tankomagneetti liimattu kelan alle, eikä vintage-tyylisesti kuusi lyhyttä alnico-magneettia.

Minun piti viilata tallamikin kansilevyä hieman kapeammaksi, koska se ei sellaisenaan sopinutkaan tallan aukon läpi. Jälleen yksi edullisista osista syntynyt pieni mutka matkassa.

****

Berka T -projekti ei ollut minun ensimmäinen kokeilu, joten kytkinnän juottaminen ei ollut mitenkään ongelmallista. Jotkut valmistajat tarjoilevat myös rakennussarjoja, joissa ei tarvita juotoskolvia, niin kuin TÄSSÄ.

Kolmiasentoinen kytkin oli yllättäen hieman liian iso rungon koloa varten. Poistin taltalla varovasti vähän puuta kolon pohjasta, ja sain lopulta kannen kiinni.

****

Nykyaikaisten virittimien asentaminen oli lastenleikkiä…

…mutta epäonnistuin pahasti kielikanavien poraamisessa ja holkkien asentamisessa.

Ensi kerralla pitäisi käyttää sapluunan sekä poraustelineen!

****

Kaikki kaikessa olen melko tyytyväinen valmiiseen Berka T:hen! Sen osat maksoivat hieman yli 300 €, mutta opin jälleen kaikenlaista tämän projektin kautta.

Kitaran soitettavuus on ihan OK, vaikka kaulaprofiili voisi mielestäni olla pyöreämpi ja hieman paksumpi. Edullisista Gotoh-mikeistä lähtee yllättävän hyvä soundi, vaikka ne ovatkin vähän vintagea – twängiä kuitenkin löytyy.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä:

Berka T – puhdas

Berka T – säröllä

****

Muutama linkki:

Millbrook Musiikki

Warmoth Guitar Parts (USA)

WD Music (UK)

Rockinger (Saksa)

****

28/02/2012 0

Why not assemble one yourself? – The ”Berka T” Experiment

I can declare freely and from the bottom of my heart that I am not the most handy when it comes to DIY and using tools! You can’t win ’em all… 😉

Still, most of us could, and probably should, try their hands at ”building” their own electric solidbody guitar or bass. I use the quotation marks here, because I’m not talking about building, as in ”raw wood”, but rather about assembling an instrument from prefabricated parts.

A self-assembled guitar is almost certainly not cheaper than buying a mass-produced item. The idea behind the whole process is rather to get a true, hands-on insight into what makes an electric guitar tick. And it’s fun…

****

I assembled this guitar – let’s call her the ”Berka T” – in 2004. I specifically wanted to find out what kind of instrument you end up with using comparatively inexpensive parts.

I got all the ingredients for the Berka T from SP-Elektroniikka in Oulu (Finland), aiming for stripped Tele-with-pearloid-pickguard-look in an oil and wax finish.

****

The body is a three-piece alder affair, with the pieces’ grain not really matched, which is absolutely normal at this price level. The shaping is OK and the routings reasonably clean.

The only strange thing is that the treble facing side of the neck pocket doesn’t quite line up with the neck’s heel. I nevertheless got the neck installed correctly, but things like these can happen when buying less expensive parts.

****

The neck is maple, which I finished with wax and oil, while the fretboard is made from a nice and lively piece of sonokeling.

The ’board has a flat radius and medium-sized frets, which had been installed sufficiently well for a nice medium action.

****

The neck has been mated to the body in time-honoured fashion via four screws and a steel plate.

****

The bridge and pickups – all made by Gotoh – are decidedly non-vintage: The bridge features a thick base-plate and six separate saddles, while the singlecoil pickups are cheap units with ceramic bar magnets stuck to the bottom of their bobbins, instead of traditional alnico slug magnets.

I had to file the bridge pickup’s top plate down by a tiny little bit, because it wouldn’t fit through the bridge otherwise. Again, not untypical when using inexpensive parts.

****

This hadn’t been my first project, so I had no problems wiring and soldering the electronic components correctly. Some companies also offer pre-wired kits for the complete newcomer.

The nice three-way switch was deeper than the body channel, so I had to gouge out a little bit of wood by hand to make the assembly fit the body.

****

I had no problems installing the modern tuners…

…but made a mess of a hack job of installing the string ferrules.

Mental note: Do prepare a jig! Use a drill stand for drilling the holes next time!

****

All in all, I’m rather satisfied with my Berka T! It cost a little over 300 € to make, and I learned a few new lessons during assembly.

The guitar plays well, even though I would prefer a rounder and fatter neck profile. The cheap Gotoh-pickups sound surprisingly good – they’re a little hotter and fatter than a standard vintage-style Tele-set, but still have enough spank and quack to satisfy.

Here are two soundbites:

Berka T – clean

Berka T – distortion

****

Links:

27/02/2012 1