Testipenkissä: Blackstar HT Club 40

Brittiläinen Blackstar Amplification on saavuttanut verrattaen nopeasti maineen monipuolisten, nykyaikaisten ja luotettavien putkivahvistimien valmistajana. Yhä laajentuva endorserikatras – josta löytyy niin erityylisiä nimiä kuin Manic Street Preachers ja Dimmu Borgir – kertoo sekin jotain merkin arvostuksesta.

Tällä kertaa katsomme hieman tarkemmin Blackstarin HT Club 40 -komboa (694 €), joka on tarkoitettu keikkailevan kitaristin uskolliseksi työjuhdaksi.

****

Nimensä mukaisesti Blackstar HT Club 40 on 40-wattinen kitarakombo, joka on toteutettu täysputkikytkennällä. Etuvahvistimessa toimivat kaksi ECC83-putkia, kun taas päätevahvistin saa voimansa kahdelta EL34-tyypiltä.

Kiinassa valmistettu kombo on kaksikanavainen, ja se on varustettu yhdellä 12-tuumaisella kaiuttimella.

Blackstar-kombojen selkeä, siisti ja kaunis olemus on sekin noussut jo yhdeksi firman tavaramerkiksi, ja HT Club 40 jatkaa tätä linjaa.

Blackstarin keskikokoinen kombo painaa hieman yli 24 kiloa, mikä on vielä hyvin roudausystävällinen putkikomboksi.

Lähes kokonaan suljetun kotelon ansiosta, kombosta saa tyypillisten kombosoundien lisäksi myös hyvin uskottavia stäkkisoundeja.

Pienen aukon – ja nykyaikaisten turvallisuusmääräyksien – takia putkien vaihtaminen on hieman työlästä, koska koko takapaneeli on ensin irrotettava, ennen kuin putkiin pääsee käsiksi.

Metalliritilän läpi näkyy kombon putket…

…sekä sen laadukkaat muuntimet.

Kombon kaiuttimeksi on valittu Celestionin Seventy 80 -malli, joka on tunnettu sen dynaamisesta ja avoimesta perusluonteestaan.

Suoraviivainen ja kestävänoloinen Blackstar FS-5 -jalkakytkin kuuluu hintaan.

****

Vaikka Blackstar HT Club 40 kutsutaankin kaksikanavaiseksi komboksi, on vahvistin – runsaiden ominaisuuksiensa ansiosta – huomattavasti monipuolisempi kuin luulisi.

Puhdas kanava tarjoaa vain kaksi säädintä – Volume (gain) ja helppokäyttöinen Tone. Voice-kytkimellä saa kuitenkin muutettua puhtaan kanavan luonetta perusteellisesti.

Boutique Clean -nimisessä tilassa HT Club 40 toimii tyypillisen A-luokan kitaravahvistimen tavoin, jossa Volume-säätimen avaaminen lisää ensin vain hieman kompressiota ja rosoisuutta, mutta säätimen loppumetreillä soundi muuttuu selvästi säröiseksi.

Modern Cleanissä kombo toimii AB-luokan periaatteella, jolloin bassorekisteri on muhkeampi, ja signaali pysyy siistinä miltein koko Volume-säätimen skaalalla.

****

Särökanava tarjoaa erilliset Gain- ja Volume-säätimet, minkä ansiosta rankkoihin särösoundeihin pääsee käsiksi myös hyvin maltillisellä volyymitasolla. Myös tässä kanavassa on oma Voice-kytkin.

Classic Overdrive vie Blackstarin soundia klassiseen 1970- ja 80-luvun Marshall-alueeseen – soundi on rouhea ja kiinteä.

Modern Overdrive lisää menoon sekä hieman gainia että aimon annoksen potkua ja laulavaa keskirekisteriä.

Särökanavan EQ-osasto on huomattavasti runsaammin varusteltu kuin Clean-kanavan yksittäinen Tone-säädin.

Säröpuolelta löytyy kunnon kolmialueinen taajuuskorjain, sekä Blackstarin patentoitu ISF-kytkentä. ISF-säätimellä (ISF = Infinite Shape Feature) pystyy vaikuttamaan portaattomasti EQ-osaston luonteeseen ja soundiin. Nolla-asento (Blackstar kutsuu sitä USA:ksi) tarjoaa tiukempaa bassorekisteriä ja purevampaa diskanttia kuin täyteläisempi UK-vaihtoehto ISF-säätimen toisessa ääripäässä.

Takapaneelista löytyy kaiutinlähtöjen lisäksi vielä…

…linjalähtö kaiutinsimulaatiolla, efektilenkki, sekä Reverb-kytkin, jolla voi valita yhden kahdesta laadukkaasta digikaiun luonteesta.

****

Tällaisia soundeja irtosi Blackstar HT Club 40 -kombosta, kun soitin sen läpi Hamer USA Studio Custom ja Gibson Les Paul Junior kitarani:

Gibson Les Paul Junior – Modern Clean

Hamer Studio Custom – Modern Clean

Gibson Les Paul Junior – Boutique Clean (Volume täysillä)

Hamer Studio Custom – Boutique Clean (Volume täysillä)

Gibson Les Paul Junior – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Modern Overdrive

****

Blackstar HT Club 40 -komboa on ilo soittaa!  Vahvistin tarjoaa yllin kyllin erilaisia laatusoundeja, ja käyttökokemus on hyvin intuitiivinen ja helppo.

HT Club 40:ssä on ikäänkuin neljä erilaista vahvistinta samassa kuoressa:

Modern Clean on Fender- (tai Mesa/Boogie-tyylinen) putipuhdas valinta isolla headroomilla. Boutique Clean taas tarjoaa kaikki interaktiivisen A-luokan vahvistimen ilot – puhdas headroom ei ole tarjolla niin paljon, mutta vahvistin reagoi hyvin mukavasti soittodymaniikkalle ja kitaran volume-säätimelle. Classic Overdrivesta saa irti kaikki klassisen Bluesrockin, Hard Rockin ja Metallin soundeja, kun taas Modern Overdrive tyydyttää varmasti nykyaikaiset kitarasankarit.

Mielestäni Blackstar HT Club 40 on loistava valinta ravintola- ja klubikeikoille, sekä studiossa, jossa vuotoäänien minimoimiseksi keskikokoinen kombo voikin olla parempi valinta kuin iso stäkki.

****

Blackstar HT Club 40

694 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soundi

+ monipuolisuus

+ linjalähtö kaiutinmallinnuksella

+ työnjälki

Three shades of P-90 **** Kolme kertaa P-90

Here are three soundbites I recorded for you of three different P-90 bridge pickups on three different guitars:

• the Epiphone Casino has Göldo pickups with metal covers

• the Vintage VS6 Mick Abrahams has Wilkinson soapbars with plastic covers

• the Gibson Les Paul Junior comes with a Gibson P-90 and a plastic dog-ear cover

All guitars were played through a clean Fender-type amp model with a Boss SD-1 in front.

Casino bridge P-90

VS6 Mick Abrahams bridge P-90

Junior P-90

Tässä ovat kolme soundiesimerkkiä kolmesta kitaroista ja niiden P-90 tallamikrofoneista:

• Epiphone Casinossa on Göldo-mikit, joilla on metallikansi

• Vintage VS Mick Abrahams -nimikkomallissa on Wilkinson-mikit muovikansilla (saippuapalat)

• Gibson Les Paul Juniorissa on firman oma P-90 muovikannella

Kaikki kitarat soitettiin puhtaan Fender-tyylisen mallinnuksen ja Boss SD-1 pedaalin läpi.

Mahonkimaniaa – Gibson Les Paul Junior (vm. 1987)

Kaikki tuntevat Gibsonin Les Paul Standard -mallia tai ES-335-puoliakustista, mutta 1950-luvun myydyin Gibson oli hinnaston edullisimmista päästä. Soitin nimeltään Les Paul Junior.

Tässä suoraviivaisessa lankkukitarassa on tietty magiaa, ja tällä mallilla on ihan oma soundinsa. Vuosina 1954’57 Junioria rakennettiin yhdellä soololovella. Vuonna 1958 rungon muotoa muutettiin ja kitara sai toisenkin soololoven bassopuolella. Vuonna 1961 tuli kolmas ja viimeinen muodonmuutos – kitarasta tuli osa SG-mallistoa.

Perusresepti pysyi kuitenkin koko ajan muuttamatta: mahonkikaula liimattiin niin ikään mahongista veistettyyn runkoon. Otelauta on palisanterista. Yksi P-90-mikrofoni tallan lähellä on kaikki mitä tarvitaan rokkaamiseen.

Tässä on minun oma Juniori, joka on uusintapainos vuodelta 1987:

martins-junior

Ja tällaiselta tämä kitara kuulostaa: Shelter

Jos olet kiinnostunut kitaratesteistä ja musiikkiteknologiasta, olisi Riffi-lehti varmasti mielenkiintoista lukemista. Lehdessä 04/2004 oli minun kirjoittama katsaus P-90-mikrofonilla varustetuista kitaroista.

Tämä juttu on kopioitu tänne minun toisesta blogista.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑