Avainsana: mahogany

Testipenkissä: Duesenberg Dragster + Starplayer TV Outlaw

Duesenberg Guitars on saksalainen kitara- ja bassovalmistaja, joiden tyylikkäissä soittimissa on aina mukana roima annos nerokkaita detaljiratkaisuja.

Yrityksen perustaja ja kreatiivinen sielu on Dieter Gölsdorf, joka on ollut vaikuttamassa Saksan soitinrakentajapiireissä jo lähes 40 vuotta.

Pidemmän tauon jälkeen Duesenbergit ovat jälleen saatavilla Suomessa, mikä on hyvä syy tutustua heti kahteen mielenkiintoiseen malliin…

****

Tasakanttinen Duesenberg Dragster (katuhinta 1.099 €) vaikuttaa turboahdetulta Les Paul Juniorilta – paljon mahonkia, yksi mikrofoni, wraparound talla ja modattu elektroniikka.

Yksiosainen mahonkikaula on liimattu kitaran mahonkirunkoon.

Lavan muodossa sekä kaularaudan kannessa on selviä vaikutteita amerikkalaisesta Art Decosta.

Virittimet ovat Duesenbergin omat Z-tunerit. Kielityksessä kieli vedetään viritintapin sisään ja kuvassa näkyvän reiän kotelosta ulos. Kieli katkaistaan lähellä viritinrunkoa ja sen terävä pää vedetään takaisin virittimen koteloon. Näin viritinlapa pysyy siistinä, eikä terävät kielten päät ole vaaraksi soittajan sormille.

Palisanteriotelautaan on upotettu siististi sekä jumbo-kokoiset nauhat että kermanvaaleat otemerkit.

Duesenbergin nerokkaat hihnatapit toimivat joko tavallisella hihnalla, jolloin niiden kaartiomainen muoto vähentää hihnan poisliukumisen vaaraa, tai sitten Schaller hihnalukoilla.

Dragsterin väriä kutsutaan Vintage Blondeksi, ja mahonkirungon etupuoli on reunalistoitettu.

Mikrofoniksi on valittu Duesenberg Domino -malli, joka on P90-tyylinen yksikelainen mikrofoni humbuckerkoossa.

Mikkikuoren kaulaan osoittavaan puoleen on lisätty kolmas ruuvi, jolla voi kallistaa mirkofonia niin, että sen koko pinta on samassa etäisyydessä kieliin nähden.

Duesenbergin wraparound-talla on erittäin tanakkaa sorttia, ja se mahdollistaa – tuneomatic-tyylisen yläosansa ansiosta – intonaation tarkkaa säätämistä.

Dragsterissa on kaksi säädintä – master volume ja master tone. Tone-potikka on Duesenbergin keksimä Speed-Pot, joka kääntää vain noin kolmasosan tavallisen säätimen liikeradasta, ja helpottaa näin wah-wah-kaltaisia efektejä.

Kolmiasentoisen kytkimen idea on lainattu Fender Esquireilta: erilaisten kondensaattorien ja vastuksien avulla saadan yksimikkisestä kitarasta kolme eri soundia. Ykkösasento (kuvassa) puskee Domino-mikrofonin luonnollista soundia maailmalle. Keskiasennossa on saatavilla hieman kesytetty ja keskialuella onttompi vaihtoehto, joka muistuttaa kaksimikkisen kitaran keskiasentoa.  Kolmosasento taas mallintaa analogisesti kaula-peeysikymppisen klangia.

****

Vaikka kyse on uudesta kitarasta, on Duesenberg Dragster ergonomialtaan hyvässä mielessä vanhanaikainen. Kaula on sopivasti tukeva ja koko kitara yllyttää soittajaa vaudikkaaseen soittoon. Soitin roikkuu tasapainoisesti hihnasta, ja Dragster on yhtä mukava kantaa kuin esimerkiksi Fender Teleä.

Duesenberg käyttää muuten PLEK-konetta nauhoituksen ja satulan viimeistellyyn, minkä ansiosta soittotuntuma on todella vaivaton.

Vahvistetussa soundissa on aimo ripaus röyhkeyttä ja P90:n tuttua voimaa ja dynamisuutta. Luonnollisen Domino-soundin ja feikatun kaulamikrofoni-asetuksen välinen ero ei ole mielestäni kovin voimakas, mutta sileämpi ja tasaisempi keskiasento on hyvä vaihtoehto puhtaalle P90-soinnille.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä (järjestys on ”kaulamikrofoni” – ”keski” – tallamikrofoni):

Duesenberg Dragster – puhdas

Duesenberg Dragster – säröllä

****

Duesenberg Starplayer TV (katuhinta 1.449 €) on firman suosituin malli, ja puoliakustinen on saatavilla monissa eri värivaihtoehtoissa.

Erikoisin versio on Starplayer TV Outlaw (katuhinta 1.729 €), jossa kitaran kansi ja viritinlapa on päällystetty mustalla krokotiilinahan jäljitelmillä – yeah, Rock’n’Roll.

Outlaw-mallissa vanerirungon loimuvaahterapohja on värjätty läpikuultavan mustaksi.

Tältä näyttää siis keinonahalla päälystetty lapa.

Koska Outlaw on varustettu Duesenberg Deluxe Tremola -vibratolla malliin on asennettu Z-Tunersien lukittava versio.

Reunalistoitus lisää Starplayeriin entistä enemmän tyylikkyyttä.

Mustaan kitaraan istuu nikkelöity metalliplektrasuoja kuin nakutettu.

Starplayer TV:n rungon kansi on kuusivaneria, pohja loimuvaahteravaneria ja keskipalkki veistetään kokopuisesta vaahterasta. Keskipalkki ohenee sivusuunnassa rungon viimeisessä osassa tallan takana.

Kaikissa Starplayer TV -variaatioissa yksikelainen Duesenberg Domino toimii kaulamikrofonina ja firman Grand Vintage Humbucker -tallamikrofonina.

Deluxe Tremola on läheistä sukua Bigsby-vibratoille, mutta kahdella Duesenberg-parannuksella – kammen pituuta ja asentoa voi säätää vapaasti, ja kielet pingotetaan tässä akseliin kiinnitetyn reikälevyn läpi, mikä helpottaa ratkaisevasti kieltenvaihtoa.

Master volume, master tone ja kolmiasentoinen mikkivalitsin – virtaviivaistettu ratkaisu.

Tältä näyttää muuten kaikien Duesenbergien lähtöjakki.

Duesenberg-kitaroissa laadukas laukku kuuluu hintaan.

****

Täytyy sanoa, että keinonahka ei ainoastaan näytä hyvältä, vaan se myös tuntuu mukavalta.

Starplayer TV Outlaw on melko kompakti puoliakustinen, jota on mukava soitaa myös pitkällä keikalla hyvin maltillisen painon ansiosta.

Kaulaprofiili on aavistuksen verran ohuempi kuin Dragsterin hyvin lihaksikas ilmestys.

Pienen kopan takia Starplayer TV Outlaw ei ole erityisen äänekäs akustisesti soitettuna, mutta atakki on kuitenkin hyvin terve, kitaran sustainvaihe mielyttävän tasainen ja klangissa vahvasti läsnä kuusikannen tuoma kuivuus.

Domino-mikki on loistava valinta kaulamikrofoniksi, koska soundi on paljon selkeämpi kuin monissa kaulahumbuckereissa. Kaulamikki tuo kauniisti esiin Outlawn lämpimiä ja orgaanisia soundivivahteita.

Grand Vintage taas sopii tähän loistavasti – sen teho on vintagemaisesti maltillinen, minkä ansiosta sointi on avoin ja dynamiikka riittää.

Tässä kaksi esimerkkiä (kaulamikki – molemmat – tallamikki):

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – Rockabilly

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – säröllä

****

Duesenbergissa osataan yhdistää erittäin harmonisella tavalla klassista sähkökitaran muotoilua ja saksalaista tarkkuutta ja kekseliäisyyttä. Lopputuloksena syntyvät tyylikkäät soittimet nykyaikaisella soitettavuudella ja erinomaisella soundilla.

Duesenberg Dragster on kompromissiton Rock- ja Blues-kitara, kun taas Starplayer TV Outlaw tarjoaa herkullisia puoliakustisia soundeja kompaktissa formatissa jouhevasti toimivalla vibralla höystettynä.
Tervetuloa takaisin, Duesenberg!
****

Duesenberg-kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Duesenberg Dragster

katuhinta 1.099 € (laukku sisältyy hintaan)

Plussat:

+ soundi

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ PLEK-käsitelty

****

Duesenberg Starplayer TV Outlaw

katuhinta 1.729 € (laukku sisältyy hintaan)

Plussat:

+ soundi

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ PLEK-käsitelty

+ vibraton toiminta

****

0

ML-Factory rakennussarja: Osa 5 – loppuraportti

Tämä oli siis alkutilanne: ML-Factorylta Saksasta tilattu sähkökitaran rakennussarja (hinta noin 200 €, tarkasta mallista riippuen).

Yksi vaikeimmista ja tärkeimmista työvaiheista on tässä setissä jo suoritettu etukäteen – mahonkikaula oli valmiiksi liimattu runkoon.

Jos käytetään viimeistelyyn ainoastaan oljyä ja vahaa, kitaran kasaaminen on yhden päivän (tai viikonlopun) projekti. Ainoa vaativampi toimenpide on silloin kahden muovikansien upottaminen runkoon.

Itse halusin nimenomaan kokeilla maalin-kaltaista Osmo Color -öljyvahaa tässä projektissa, mikä lisää luonnollisesti työvaiheita, sekä odottelua, kunnes maali on kuiva.

Saarniviilun värjääminen oli tuntuvasti vaikeampi kuin mahonkikaulan ja -rungon viimeistely. Kannelle oli vaikeampi saada tasaista maalipintaa, kuivuminen kesti kauemmin, ja sain reunalistoitukselle melkoisen määrän punaisia jälkiä teippauksesta huolimatta.

Kitaran takapuolen viimeistely oli sujuvampi saada aikaiseksi Osmo Colorilla. Lopputulos on hauskan värinen – muistuttaa jotenkin tomaattisoppaa – ja tuntuu hyvin orgaaniselta, vähän Gibsonin Faded-sarjan tyylisesti.

Mielestäni ML-Factory-kitaran hyvin kompakti, reunalistoitettu viritinlapa on kaunis, vaikka sen mahonkiviilu on pikkusen epäsiisti (liimajälkeä?). Viimeistelin lavan etupuolen öljyllä ja (antiikki-) vahalla.

Tarkkasilmäinen huomaa, että lapapala on liimattu kaulaan hieman vinosti, minkä takia viritinparit eivät ole sataprosenttisesti samoilla linjoilla keskenään. Tämä pieni kosmeettinen haitta ei kuitenkaan vaikuta kitaran toimintaan lainkaan – etenkin kun muistaa rakennussarjan erittäin edullisen hinnan.

Suljetut virittimet toimivat moiteettomasti.

Pieni tilkka öljyä tuo palisanteriotelaudan kauneuden esiin.

ML-Factory LP-tyylisen rakennussarjan runko on hivenen verran (noin 3 mm) ohuempi kuin sen esikuva. Eron huomaa vain mittaamalla, etenkin kuin itsekasatun soittimen paino on samassa keskiraskaassa luokassa kuin moni alkuperäinen Les Paul.

ML-kitaran talla ja kieltenpidin ovat samaa asiallista laatua kuin useissa edullisissa kitaroissa. Tässä Tune-o-Matic-kopiossa ei käytetä muuten sitä vintage-tyylistä jousta tallapalojen alaspitämiseen, mikä on mielestäni plussaa, koska tässä mikään ei surise soitettaessa häiritsevästi mukaan.

Rakennussarjan humbuckerit on edullisesta hinnasta huolimatta vahattu feedback-ulinaa vasten. Mikrofonit istuvat suorissa kehyksissä, joita on ruuvaamalla pakotettu kitaran kaarevan kanteen sopiviksi – ei ehkä tyylikkäin tai kestävin ratkaisu…

Vipukytkimen mukaan tulivat kaksi mutteria – alkuperäistyylinen pikkuhampailla (johon tarvitsee erikoistyökalun) ja tavallinen mutteri. Käytin tavallisen kuusikanttisen mutterin, koska kytkimen kierre jumiutti hieman ja mutterin tiukentamiseen tarvittiin avain.

ML-Factory-kitin pienet potentiometrit toimivat jouhevasti, ja myös muuten elektroniikka toimii kuin pitää.

Tältä kitara näyttää soittajan suunnasta.

****

Ensin se tärkein viesti:
Ei – kahdensadan euron kitaran rakennussarjasta ei saa kolmentuhannen euron custom shop -laatua! Moiseen kitissä käytetyt puut ja osat, sekä (ainakin tässä testitapauksessa) puutyön laatu ei yksinkertaisesti riitä.

Jos osaa puutyöt, nauhahiontaa, oikeanoppista lakkaamista ja lakkapinnan viimeistelyä, tämänkaltaisesta edullisesta rakennussarjasta voi kuitenkin saada kauniin ja toimivan soittopelin, joka painaa jo samassa sarjassa kuin useat 600–800 euron soittimet. Ja kun kerran alusta on toimiva, ei ole syyttä pidättäytyä lisäkustomoinista.

****

Omassa kitarassani olisin toivonnut, että tehtaassa käytettäisin paremmat (terävämmät) työkalut. Runkoon jyrsityt kolot ovat kaikki epäsiistiä – pahimmat olivat aukot mikrofoneille – ja myös poraukset virittimiä varten olisivat nekin voineet olla siistimpiä.

Nauhatyöhön pitää luultavasti vielä vähän satsatta – suoraan paketista nauhat olivat pikkuisen karheat. Kymmenes nauha oli myös aavistuksen verran liian korkea ylä-e-kielen alla, joka surisi vähän sitä vasten. Sain sen varovaisesti viilaamalla korjattua, mutta tällaisen ongelman oikea tunnistaminen vaati jo vähän kokemusta.

Vaihdan ehkä myös joskus myöhemmin uuden satulan tähän kitaraan. Valmiiksi asennettu toimii sinänsä, mutta minulla on taipumus soittaa vähän raskaamalla kädellä, joten satula voisi olla minunkaltaiselle soittajalle hieman korkeampi.

Muut sotkut menevät täysin minun tilille, minun kokemattomuuteni maalausasioissa takia.

****

Plussapuolella täytyy mainita, että minulla on nyt yksi toimiva sähkökitara lisää.

Kaularauta toimii, samoin virittimet ja talla. Vaikka nauhatyö suoraan paketista ei ole aivan täydellinen, sain kitarani säädettyä 10–52-kielisatsilla minun käyttämälle korkeudelle (Matala E: 2,4 mm/korkea e: 2,0 mm).

Kitara soi puhtaasti koko otelaudalla.

Kaulaprofiili on minun kitarassani suora kopio Gibsonin 60s-kaulaprofiilista – mukavan matala, muttei liian ohut.

Akustinen soundi täyttää sopivasti kaikki tyypillisimmät kriteerit LP-tyyliselle kitaralle. Soinnissa on tuorehko, selkeä, muttei piikkikäs atakki, lämmin perusluonne, sekä pitkä sustainvaihe.

ML-Factory-setin mikrofonit ovat asiallista laatua. Tässä ei luonnollisesti voi odottaa Harry Häussel-, Jason Lollar- tai Seymour Duncan Antiquity -tyylistä äärimmäistä tyylikkyyttä ja laatua – kitarasetti kun maksaa vähemmän kuin jotkut yksittäiset mikrofonit.

Rakennussarjan mikrofoneilla on hieman vintagea korkeampi lähtötaso, mutta soinnissa silti riittävästi avoimuutta minun makuuni. Hintaan nähdän laatu ei todellakaan ole hassumpaa.

Tässä kolme esimerkkipätkää, jossa aloitan aina kaulamikrofonilla, jatkan kytkimen keskiasennolla, ja lopetan tallamikrofonilla.

Pehmeä ja puhdas

Rock-särö

Metal-särö

****

ML-Factory LP-style kit, kannessa saarniviilu 

hinta noin 200 euroa (plus postituskulut)

****

Suomessa kitaran rakennussarjat myyvät ainakin Millbrook Musiikki ja SP-Elektroniikka.

****

1

ML-Factory rakennussarja: Osa 4

Sen jälkeen kun öljyvaha oli tarpeeksi kuivunut poistin maalariteipit, ja yritin siistiä reunalistoitukset punaisista jäämistä. Se oli vaikeampi kuin olin ajatellut, etenkin kitaran kannessa.

Käytin antiikkivaha antaakseen maalipinnoille hieman lisää kiiltoa.

Seuraavaksi päätin asentaa tallan ja kieltenpitimen kierreholkit runkoon. Poistin maadoitusjohdosta vielä vähän enemmän sen muovieristeestä, jotta holkin ja kaapelin välillä syntyisi tarpeeksi kontaktipintaa.

Tämän jälkeen käytin asianmukaisesti muovipäisen vasaran holkkien upottamiseen.

ML-Factoryn rakennussarjaan kuuluvat nykyaikaiset suljetut virittimet kiinnitetään samalla sekä lavan edestä (pitkällä kierrehylsyllä) että takapuolella pikkuisilla ruuveilla.

Lavan etupuolella käytetään avainta…

…kun taas takapuolella täytyy esiporata reiät ruuveille. Ruuvi menee helpommin sisään, kun hiertään kierteeseen hieman saippua.

Tehtävä suoritettu onnistuneesti!

Kitaran elektroniikka on suurilta osin jo valmiiksi juotettu johtosarjaaksi. Potikat, kondensaattorit, lähtöjakki sekä vipukytkimelle menevät johdot odottavat jo asennusta.

Kytkimelle menevät johdot kulkevat samassa kanavassa kuin mikrofoneista tulevat kaapelit. Tässä tapauksessa kannatti vetää ensin johdot oikeisiin paikkoihin, asentaa mikrofonit paikoilleen, ja juottaa lopuksi mikrofonijohdot ja vipukytkintä elektroniikkaan.

Mikrofonisignaalia kantavaa johtoa (tässä valkoinen) täytyy liittää potikan tuloon (kuvassa vasemmanpuoleinen kontakti), jossa on jo valmiiksi toinen johto juotettu kiinni. Mikrofonin maadoitus kiinnitetään potentiometrin koteloon. Kannattaa ensin raapia metallipintaa hieman karheaksi (esimerkiksi ruuvimeisselillä), koska se helpottaa juottamista.

Mikrofoni on kytketty.

Tältä näyttää vipukytkin: kaksi keskimmäistä kontaktia toimivat lähtöinä, josta signaali kulkee suoraan lähtöjakille. Ulommat kontaktit taas ovat kytkimen tulot, yksi per volumepotikka. Vastapuolella (joka ei näy kuvassa) on kytkimen oma maadoituspiste.

…ja seuraavaksi laitan kielet päälle ja säädän kitaran soittokuntoon…

0

ML-Factory rakennussarja: Osa 3

Sen jälkeen kun kannen toinen kerros Osmo Color oli kuivunnut enemmän kuin 12 tuntia, oli aika valmistella rungon takaosaa värikerroksia varten.

Takaosan kolot ovat sinänsä valmiiksi jyrsityt, mutta niiden reunat eivät ole muovikansia varten upotettuja.

Sovitin ensin elektroniikkalokeron kansi, jolla oli – mielenkiintoista kyllä – ”suunta”; tarkoitan: kansi ei ole täysin symmetrinen, vaan se sopii ainoastaan yhdellä tavalla kolon kanssa yhteen niin, että jokaisen reiän alla on puuta.

Kytkinkanavan kansi taas oli helpompi kohdistaa.

Koska meillä ei ole yläjyrsin kotona, enkä osaisi edes käyttää sellaista, käytettiin talttoja tähän hommaan.

Myönnän sen: vaimoni on minua taitavampi puutöissä, ja hän hoiti tämän osuuden.

Täältä lopputulos näyttää…

Reunat eivät ole niin tarkat kuin jyrsimillä tehdyt, mutta näinkin kannet saadaan sopimaan paikoilleen.

Seuraavaksi suojasin maalarinteipillä kaulan ja rungon reunalistoitukset rungon takaosan maalaamista varten.

Tältä runko näyttää kahdella Osmo Color -kerroksilla maalattuna.

0

ML-Factory rakennussarja: Osa 2

Päätin käsitellä ainakin kitaran kantta punaisella Osmo Color öljyvahalla, joka ei peittää puun kauniita syykuvioita.

Hioin siis ensimmäiseksi hiomapaperilla (karkeus 240) varovasti kannen saarniviilua sulavaksi – kahden milin paksuus ei anna isoa virhemarginaalia! Sen jälkeen annoin hiomapaperilla myös kaulakorolle loppullisen muotonsa.

Huomasin, että rungossa ei vielä ollut kanava kielten maadoitusta varten. Maadoitusjohto tai -lanka menee tavallisissa Les Paul –tyylisissä kitaroissa elektroniikkalokerosta kielipidimen holkkia varten porattuun reikään.

Lokerossa maadoitus on juotettu potentiometrin kuoreen, ja toisessa päässä metalliholkki liittää kielet maadoitukseen. Perinteiset sähkökitarat hurisevat ikävästi, jos niiden kielet eivät ole liitettyjä maahan.

Koska stopbar-holkin reikä on lähellä kaulavolumen potikkareikää, ja elektroniikkalokerossa oli riittävästi tilaa, reiän poraaminen akkuporakoneella oli suhteellisen helppo.

Avasin hyvin varovasti laadukkaalla senkkausterällä vipukytkimen reiän. Sen jälkeen laitoin maalariteippiä reunalistoituksen ja rungon päällä makaavan otelautapätkän päälle, jotta punainen väri tarttuisi varmasti vain saarniviiluun.

Sitten vaan vinyylihanskat päälle: Osmo Coloria täytyy ensin sekoittaa huolellisesti.

Öljyvaha levitetään ohuesti, mutta tasaisesti siveltimellä tai rätillä.

Tältä ensimmäinen kerros näyttää vielä märkänä. Öljyvahan pitää nyt kuivua ainakin 12 tuntia, ennen kun voi levittää toisen kerroksen sen päälle.

On tärkeä muistaa, että puuvahalla kastettu rätti voi tietyissä tilanteissa sytyttää tuleen ihan itsestään. Sytytysvaaran vuoksi rätin pitää aina hävittää asianmukaisesti, eikä jätä sen lojumaan jossain nurkassa tai ”kuivumaan” auringossa. Helpointa on huuhdella käytetyn rätin runsaasti vedellä, minkä jälkeen sitä heitetään pois ilmatiiviissa pakkauksessa. Toinen vaihtoehto on polttaa sen heti käytön jälkeen.

****

0

ML-Factory rakennussarja: Osa 1

Eilen posti toi sen sähkökitaran rakennussarjan, jonka olin tilannut hieman yli viikko sitten saksalaiselta firmalta nimeltään ML-Factory.

ML-Factory tarjoaa laajan valikoiman edullisia kitara- ja bassosarjoja, joita tehdään ilmeisesti Kiinassa. Päätin saada selvillä millainen kitara syntyy noin kahdensadan euron LP-rakennussarjasta.

Yllä olevat kuvat näyttävät viimeistelemättömän kitara-aihion, ja osa mukana tulevista osista. Tässä rakennussarjassa kitaran mahonkikaula on jo valmiiksi liimattu runkoon. Paketista löytyy kaikki mitä tarvitaan – mikrofonit, elektroniikka, virittimet, talla ja muoviosat – ja osat vaikuttavat olevan laaduiltaan käyttökelvollista kauko-itäistä keskivertoa. Tämän kitarapaketin hinta oli 199 euroa, johon lisätään vielä noin 18 euroa postituskulut.

Rungon takaosa on kasattu kolmesta mahonkipalasta.

Mahongin päälle on liimattu vaahterakansi (? tai joku muu vaalea puulaji) useasta palasta, ja tämän päälle ohut (noin 2 mm) saarniviilu.

Rungossa on jäänyt muutama pieni naarmu ja hiomajälki – hiomapaperi on siis syytä käyttää ennen viimeistelyä.

Mikrofonikolot on jyrsitty ilmeisesti tylsällä työkalulla, ja ne ovat rakennussarjan puutyön heikoin kohta.

Kaulan korko tarvitsee sekin vielä vähän hiontaa.

Otelauta ja otemerkit näyttävät kauniilta, ja myös nauhoitus vaikuttaa hyvin asialliselta.

Reunalistoitettu lapa näyttää tyylikkäältä, ei se ole niin kömpelön näköinen kuin esimerkiksi Epiphonen ratkaisu.

Lapa on liimattu kaulaan E-virittimien korkeudella.

Tässä vielä toinen kuva kaulaliitoksesta.

Mielenkiintoinen ratkaisu: kytkimen auko on porattu itse kannen, muttei saarniviilun läpi. Tätäkin täyttyy sitten hoitaa itse, samoin kuin muovikansien upottaminen runkoon.

Elektroniikan kolo on paljon siistimpi kuin aukot mikrofonille. Tässä hintaryhmässä olisi järjetön odottaa Custom Shop -laatua.

Ensivaikutelmani on siis aika optimistinen – kyllä tästä kitara saadaan.

Seuraava työvaihe on siis hiominen…ja täyttyy miettiä sitä viimeistelyäkin…

0

Uutuus: Paul Landers Les Paul

Rammstein-kitaristi Paul Landers on saanut Gibsonilta oman nimikkosoittimensa.

Tuhti kaula on veistetty mahongista, ja otemerkitön otelauta on apassista (obeche). Runko taas on valmistettu perinteisellä tavalla paksusta mahonkitakaosasta ja kaarevasta vaahterakannesta.

Paul Landers Les Paul on varustettu kovaa kyytiä kestävillä metalliosilla: virittimet ovat lukittavat Grover-koneistot, ja Tune-o-Matic-talla tulee TonePros:n mallistolta.

Landers-mallissa käytetään kaksi aktiivista EMG-mikrofonia – EMG 60 kaulamikrofonina ja EMG 81 tallahumbuckerina.

Rammstein-kitaristille riittää yksi volume-säädin tallamikrofonin lähellä.

****

Lisätiedot: Into-Luthman

****

0

Review: Schecter Solo-6 Custom

These days Schecter seems to have a fairly Hard Rock-, Metal- and Widdlemeister-image, especially over here in Finland. It’s true that many of the company’s better-known models are fast Rock-machines equipped with active pickups, but there has always been a more classic side to Schecter, too. The first production models, for example, were Pete Townshend’s Tele-style guitars, and Mark Knopfler (Dire Straits) also played a few Strato-type Schecters.

One of the current guitars, which follow classic lines, is the Solo-6 Custom.

****

The Schecter Solo-6 Custom (current price in Finland: 915 €) is by no means a straight copy, still, it clearly draws some influences from Gibson’s Les Paul Custom: the mahogany neck – made of three long stripes in the Schecter’s case – is glued to a mahogany body with a maple top.

The ”Custom” in the name points to this model’s multiply binding and ebony fretboard.

 ****

A beautiful flame maple veneer tops the Solo-6 Custom’s bound headstock. The Tusq-saddle – made from man-made bone-like material – is the right recipe for juicy tone and full-bodied sustain.

The Schecter-branded tuners are locking units, which keep the tuning rock steady.

 

Luscious, deep-black ebony is used as the fingerboard material, with genuine mother-of-pearl used for the inlays.

The Schecter’s asymmetrical neck joint feels very comfortable and makes it easy to reach the neck’s ”dusty end”.

****

The guitar’s nicely-shaped body sports a bound top. There are separate volume controls for the Solo-6’s humbuckers, as well as a master tone.

A quality Tune-o-matic and stopbar pairing completes the guitar’s hardware.

****

The humbuckers have been chosen from Seymour Duncan’s range of USA-made pickups: We find a Seymour Duncan Custom Custom [sic!] SH-11 in the bridge position – a humbucker with a somewhat hotter-than-vintage output, but whose Alnico II -magnet brings a warm bottom end and plenty of mid-range character into the mix. The best-selling ’59 SH-1N has been chosen for the neck position, promising vintage tone and output.

Schecter’s ingenious control knobs include a ribbed sure-grip surface, so sweaty live situations won’t stand in the way of total control. The tone pot’s push/pull switch splits both humbuckers in its up-position for singlecoil tones.

The Solo-6’s clean workmanship is carried over into the control cavity also. Conductive paint and a foil-lined lid take care of shielding against extraneous interference.

****

Schecter’s Solo-6 Custom is a gorgeous piece of work, with our test sample even displaying a very comfortable low weight. The instrument balances well and its back contour makes it feel comfortable against your midriff.

A full ”D” shape has been implemented as this guitar’s neck profile – there’s a reassuring amount of wood in your palm, without the neck ever too fat. Schecter’s fine workmanship and out test samples good fret job resulted in a well-playing guitar with a light and comfortable action.

Schecter’s design team must have known exactly what they were doing with regard to this model’s pickups – the results speak for themselves.

The powerful, but still pleasantly warm and juicy bridge humbucker works surprisingly well in conjunction with the vintage-type unit in the neck position on the Solo-6 Custom – regardless whether you’re using the full ’buckers or the coil-split mode. The jump in output going from the neck to the bridge pickup sounds very organic.

Splitting the humbuckers isn’t a mere afterthought in the Schecter Solo-6 Custom, but an extremely useful tool for obtaining quite authentic singlecoil sounds. Thanks to its versatility the Solo-6 Custom is a perfect choice for any guitarist, who wants to get the widest possible palette of sounds from the minimum amount of gear.

In these soundbites you get the split humbucker selections first (neck, both, bridge) followed by the full humbuckers:

Schecter Solo-6 Custom – clean

Schecter Solo-6 Custom – overdriven

This reviewer feels that the Schecter Solo-6 Custom is a well-made, classy and versatile guitar, offering plenty of bang for the Euro.

****

Schecter Solo-6 Custom

Current price in Finland: 915 €

Finnish distributor: Soundtools

Pros:

+ bang-for-the-Euro

+ workmanship

+ versatility

+ sound

+ playability 

****

****

1

Testipenkissä: Schecter Solo-6 Custom

Schecter-soittimia luonnehditaan Suomessa usein pelkiksi Rock- ja Metal-kitaroiksi. On totta, että usea tunnettu malli on aktiivimikrofoneilla varustettu vauhtikeppi, mutta firmalla on myös toinen, klassisempi puoli. Ensimmäiset Schecter-mallit olivat Pete Townshendin Tele-tyylisiä soittimia, sekä Mark Knopflerin (Dire Straits) Strato-tyylisiä kitaroita.

Schecterin tämänhetkisestä mallistosta löytyy myös perinteiseen makuun sopivia kitaroita – niin kuin esimerkiksi Solo-6 Custom.

****

Schecter Solo-6 Custom (915 €) ei ole suora kopio, mutta kitara polveutuu selvästi Gibson Les Paulista: humbucker-kitaran liimattu kaula koostuu kolmesta pitkästä, vierekäisesta mahonkipalasta, kun taas runko koostuu mahonkipohjasta ja kaarevasta vaahterakannesta.

Custom-lisäys nimessä viittaa runsaaseen koristeluun ja eebenpuiseen otelautaan.

 ****

Viritinlavan etupuoli on koristettu loimuvaahteraviilulla ja reunalistoituksella. Kova Tusq-satula keinotekoisesta luusta parantaa kitaran soundia ja helpottaa virittämistä.

Schecter-nimellä varustetut lukkovirittimet näyttävät hyvältä ja toimivat jouhevasti.

 

Otelauta on tehty komeasta, sysimustasta eebenpuusta, johon on siististi upotettu aidot helmiäisotemerkit.

Schecter Solo-6:n epäsymmetrinen kaulaliitos tuntuu erittäin mukavalta, ja se mahdollistaa vapaan pääsyn ylimmille nauhoille.

****

Kauniisti muotoiltu runko on edestä reunalistoitettu. Kahdella humbuckerilla varustettu Solo-6 tarjoaa kummallekin mikrofonille oman volume-säätimensä sekä yhteisen tonen.

Laadukas tune-o-maticin ja stoptailin yhdistelmä kunnioittaa perinteitä ja hoittaa hommansa samalla sujuvasti.

****

Mikrofoneiksi on valittu kaksi varsinaista herkkupalaa Seymour Duncanin laajasta valikoimasta: tallamikiksi on valittu Seymour Duncan Custom Custom [sic!] SH-11 -mikrofoni, jossa on vintagea enemmän tehoa, mutta Alnico II -magneettinsa ansiosta lämmin botnea ja sävykäs keskialue. Kaulahumbuckerina taas toimii ’59 SH-1N -malli, joka on vintage-tyylinen mikrofoni – niin soundinsa kuin myös lähtötehonsa puolesta.

Schecterin nupeissa on kätevät liukuesteet, jotka helpottavat nopeata säätämistä, esimerkiksi pikkurilliä käytettäessä. Tone-potikkaan on piilotettu nostokytkin, joka yläasennossa puolittaa humbuckerit yksikelaisiksi.

Huolellinen ja erittäin siisti työnjälki on esillä myös Schecterin elektroniikkalokerossa. Häiriösuojaus on hoidettu Solo-6 Customissa grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuorettulla kannella.

****

Schecterin Solo-6 Custom on kyllä komea ilmestys, ja testiyksilö ilahduttaa myös soittimen keveydellä. Kitara on hyvässä balanssissa ja rungon takapuolen viisteen ansiosta soitin istuu myös eritäin mukavasti kehoa vasten.

Kaulaprofiili on täyteläinen ”D”, joka pysyy kuitenkin paksuudeltaan mukavan maltillisella puolella. Huolellinen työnjälki, etenkin nauhatyössä, mahdollistaamukavan trimmin ja kevyen tatsin.

Schecterin sunnitteluosastolla on selvästi mietitty tarkkaan tämän mallin mikrofonivarustus – lopputulos on ensiluokkainen ja erittäin monipuolinen.

Tehokas, mutta silti miellyttävän lämmin ja ilmava tallahumbuckeri sopii yllättävän hyvin yhteen kaulamikiksi valitun vintage-mallin kanssa, sekä puolitetussa käytössä että humbucker-moodissa. Lähtösignaalin muutos kaulamikistä tallamikkiin kuulostaa hyvin luonnolliselta, eikä lainkaan hypi häiritsevästi silmään.

Schecter Solo-6 Customissa mikrofonien puolitus ei ole vain väkinäinen lisäominaiuus, vaan se avaa oven melko autenttisiin singlecoil-soundeihin. Tämän ansiosta Solo-6 Custom on mainio keikka- tai studiokitara, silloin kun haluaa kuljettaa mahdollisimman vähän tavaraa mukanaan, ilman soundivalikoiman kaventamista.

Soundiesimerkeissä soivat aina ensin puolitetut vaihtoehdot (kaula, molemmat ja talla) ja sen jälkeen täydet humbuckerit:

Schecter Solo-6 Custom – puhdas

Schecter Solo-6 Custom – särö

Mielestäni Schecter Solo-6 Custom on loistava, monipuolinen ja ammattilaisten vaatimuksetkin täyttävä sähkökitara, uskomattoman hyvällä hinta-laatu-suhteella.

****

Schecter Solo-6 Custom

915 euroa

Maahantuoja: Soundtools

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ monipuolisuus

+ soundi

+ soitettavuus

****

****

0

Review: Mannedesign Newport 4T

****

The active Mannedesign Newport 4T bass (current price in Finland: 883,14 €) is part of Manne’s mid-price range of Mannedesign instruments, all manufactured in the Far East to the Italian maker’s specs. The bass closely follows its more expensive Italian sibling in general looks, but offers different solutions in the finer details.

****

Both the body’s as well as the headstock’s front have been adorned with beautiful flamed maple veneers, which have been finished in a rich honey-coloured hue.

Quality tuners, made by Gotoh, keep the tuning well and stable.

****

Italian Manne instruments feature maple necks with multi-laminated beech cores for added rigidity. The Mannedesign Newport 4T sports a one-piece maple nack, with an additional piece for the headstock and the first frets. You can only just spot the scarf-joint on the reviewed bass.

****

Here we see a genuine bolt-on neck, instead of the traditional screwed-on variety used widely.

****

The bass’ flat fingerboard radius, as well as its jumbo frets, give the Newport 4T a comfortable and contemporary feel. The fretting is of a very satisfactory standard.

****

This Mannedesign’s body comes with a thick, two-piece mahogany back and a thin maple top, accentuated by a thin, dark veneer (walnut, possibly?). The topmost layer is a thin, book-matched flame maple veneer. Custom Shop looks at a very moderate price – nice!

****

Super-J/MM-pickup combinations are en vogue these days, and the Newport 4T sports a ceramic singlecoil in the neck position with an alnico-based, large MM-type humbucker next to the bridge.

Our review sample’s control cavity was nice and clean, with the lid housing the quick-release compartment for the 9 V battery.

We find four controls on the Newport 4T – master volume, pickup balance, bass boost/cut, and treble boost/cut.

****

The bridge is Gotoh’s sturdy update of the time-honoured Fender-bridge.

****

The Newport comes in its own, high-quality gig bag.

****

Our review sample was comfortably lightweight. Thanks to the instrument’s long top horn, strapped-on balance is superb, which makes it easy to find your preferred playing position.

Even though there aren’t any conspicuous beer-belly or forearm chamfers on the Newport, the bass still feels much less angular than a Rickenbacker 4003, for example. The secret here are very gentle and flowing long curvatures that Menne’s designers have put into some parts of the body. If you look closely you’ll realise that the body’s thickness is smaller right where your right arm is resting than, for example, directly behind the bridge. These flowing lines keep the crisp angular look of the Newport intact, while adding significantly to the bass’ comfortable feel.

****

The Newport 4T sounds nicely balanced played through an amplifier. Both note attacks and playing dynamics are reproduced well, and the signal is clean and clear.

The quality Mannedesign’s active electronics was a very positive surprise, indeed. The EQs have a juicy, musical quality about them, and the whole circuit is refreshingly low-noise.

The singlecoil neck pickup naturally picks up some extraneous buzz when mixed in, but the noise stays at unproblematic levels. The bridge humbucker is somewhat punchier, but never swamps the agile neck pickup.

Here are three soundbites (neck pickup – both – bridge pickup):

Mannedesign Newport 4T – plectrum

Mannedesign Newport 4T – slap

Mannedesign Newport 4T – fingerstyle

The Mannedesign Newport 4T is a beautiful mid-priced bass, with a strong voice and a very personal look. This quality instrument can deal with virtually all musical styles.

****

Mannedesign Newport 4T

Current price in Finland: 883,14 €

Finnish distributor: Nordsound

****

Pros:

+ beautiful design

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ low-hiss active electronics

Cons:

– some metal dust clinging to the review sample’s pickup poles

****

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑