Posts tagged ‘Martin Berka’

18/05/2017

Testipenkissä: Source Audio Gemini, LA Lady ja Nemesis

Source Audio on amerikkalainen kitara- ja bassoefektien valmistaja, jolla on uudenlainen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa efektipedaaleihin.

Koska ihminen usein vierastaa asioita jotka tuntuvat vieraalta, Source Audion digitaaliset One Series -pedaalit näyttävät ulkoisesti täysin tavallisilta, perinteisiltä efektipedaaleilta. Todellisuudessa kuitenkin One-sarjan pedaalien fyysinen ulkokuori on vain jäävuoren huippu, ja pinnan alta löytyy asian ydin.

Source Audion filosofian voisi muotoilla seuraavasti: ”Maksimaalinen muokattavuus, maksimaalinen ohjattavuus ja paras mahdollinen äänenlaatu.”

Ominaisuuksien ja käyttömahdollisuuksien suhteen Series One -pedaalien tarjoama skaala on niin valtavan laaja, että tällainen testi voi vain hieman raottaa ovea Source Audion ihmeelliseen maailmaan.

****

Source Audio Gemini (152,15 €) vaikuttaa ulkoisesti melko tavalliselta chorus-pedaalilta.

Fyysisessä standalone-laitteessa on valittavissa kolme eri chorus-moodia – vintage-tyylinen Classic, hieman täyteläisempi Dual, sekä todella muhkea Quad. Tavallisten choruksen syvyys- ja nopeussäätimien lisäksi tarjolla on Tone- ja Mix -säätimet, joista jälkimmäisellä säädetään kuivan ja efektoidun signaalin suhdetta.

 

LA Lady (152,15 €) on One-sarjan overdrive-pedaali.

Myös LA Ladystä löytyy kolmiasentoinen moodikytkin eri särötyyleille (Classic, Crunch, Smooth), sekä neljä säädintä (Drive, Level, Bass, Treble).

Source Audion Nemesis -pedaalin (296,65 €) isompi fyysinen olemus antaa jo ymmärtää, että sen mustan kuoren alla tapahtuu mielenkiintoisia asioita.

Standalone-laitteena Nemesis tarjoaa peräti 12 eri viive-efektiä, perinteisestä Slapbackista ja Analogista vahvasti efektoituihin moodeihin kuten Helix ja Shifter. Kolme säädintä ohjaa laitteen delayosaston parametreja (Time, Feedback, Mix) ja toinen kolmikko on omistettu modulaation säätämiselle (Mod, Rate, Intensity).

Päälle/pois-kytkimen lisäksi pedaalista löytyy Tap Tempo -jalkakytkin. Asetetun tempon saa jaettua eri tavoin kolmiasentoisella pikkukytkimen asennon mukaan. Vaihtoehdot ovat neljäsosa, pisteellinen kahdeksasosa, sekä kahdeksasosatrioli.

Kytkimien väliin on sijoitettu Nemesiksen efektien pikavalinta, johon voi tallentaa kahdeksan eri itsetehtyä esiasetusta.

Kaikki One Series -pedaalit ovat aidosti stereofonisia, mikä tarkoittaa Source Audio -efektien tapauksessa sitä, että kuiva ja efektoitu signaali ovat molemmat aidosti stereona. Kyse ei siis ole pelkästään lähtösignaalin vaiheen kääntämisestä tai efektisignaalin edestakaisesta panoroinnista, vaan vasemmasta ja oikeasta kanavasta voi kustakin tulla oma, itsenäinen signaalinsa.

Kaikkia kolmea pedaalia voi käyttää ainoastaan virtalähteen varassa (kuuluu pakettiin), sillä ne tarvitsevat toimiakseen vakaata sähkösyöttöä.

Control Input -tulo on Source Audion omia kontrollereita varten, kun taas mini-USB:n kautta pystyy päivittämään efektin firmwaren (Windows/OS X).

Nemesis Delay tarjoaa näiden lisäksi vielä täysikokoisen Pedal In -jakin ekspressiopedaalia tai presettien vaihtokytkintä varten.

Nemesiksessä on myös valmiiksi täysi midi-integraatio.

****

Kuten mainitsin jo jutun alussa, fyysiset pedaalit – ja niiden esillä olevat ominaisuudet – ovat Source Audion maailmassa vain jäävuoren huippu. Kukin pedaali onkin tosiassa tietyn efektityypin digitaalinen prosessori, ja käyttäjällä on mahdollisuus vaikuttaa jokaiseen parametriin – jopa reaaliaikaisesti – mobiililaitteella ja/tai Souce Audion kontrollereilla.

Source Audion Neuro-applikaatiolla pääsee säätämään One-sarjan efektien kaikkia parametrejä Android- tai iOS-mobiililaitteelta käsin.

Pedaalien mukana tulee audiojohto, joka kytketään puhelimen tai tabletin kuulokelähdön ja efektin oikeanpuoleisen tulojakin välille. Jos käytössä on useampi Source Audio -pedaali, mobiililaitetta ei tarvitse erikseen kytkeä jokaiseen efektiin, vaan Neuro pystyy kommunikoimaan kaikkien samassa ketjussa olevien Source Audio -pedaalien kanssa, riippumatta siitä, mihin pedaaliin puhelin on kytketty. Neurolla voi kuitenkin ohjailla samanaikaisesti vain yhtä pedaalia. Ensin valitaan muokattava pedaali, sitten tehdään siihen tarvittavat muutokset, minkä jälkeen voi halutessaan valita toisen pedaalin muokattavaksi.

Vaikka parametreja ja vaihtoehtoja on tarjolla hyvinkin runsaasti, on Source Audion Neuroa yllättävän helppo käyttää. Itse suosisin ehkä tabletin käyttöä Neuron alustana, koska applikaation grafiikka näyttää isommalla näytöllä hieman selkeämmältä, mutta myös puhelimella tulee mainiosti toimeen.

Neurolla pääsee Gemini Choruksen tapauksessa käsiksi esimerkiksi efektialgoritmin valintaan, erilliseen tremoloon, alipäästösuodattimeen, modulaatiotyypiin (siniaalto, kanttiaalto, dynaaminen filtteri) tai nelikaistaiseen täysiparametriseen taajuuskorjaimeen.

Neuro-appsilla voi ladata myös One-sarjan muiden modulaatioefektien (Lunar Phaser ja Mercury Flanger) patchit Geminiin. Chorus-pedaalista tulee silloin phaser- tai flanger-pedaali.

Tässä lyhyt klippi muutamasta modulaatiopatchista:

LA Ladyn parametrivalikoima on Neuron kautta jopa laajempi kuin Geminissä, mutta pedaalin tärkein ominaisuus on varmastikin kahden ”särömoottorin” samanaikainen käyttö. Kuhunkin moottoriin voi valita oman särötyyppinsä applikaation laajasta valikoimasta (perinnefuzzista nykyaikaiseen distortioniin), jota voi itsenäisesti muokata esim. täysiparametrisellä EQ:lla.

I/O Routing Option -valikosta voi valita omaan käyttöön sopivan kytkennän. Sen lisäksi, että pedaalia voi ajaa monona tai stereona, on myös mahdollista valita, asettaako särömoottorit rinnakkain vai sarjaan. Rinnakkaiskytkennässä voi yhdistää eri särötyyppien ominaisuuksia mieltymyksiensä mukaan, kun taas sarjakytkennässä voi jälkimmäistä moottoria boostata ensimmäisellä, jolloin saadaan huomattavasti säröytyneempi lopputulos.

Kuten Geminissäkin, LA Ladyssa voi Neuro-applikaation avulla käyttää myös One-sarjan muiden säröpedaalien (Kingmaker Fuzz ja Aftershock Bass Distortion) patcheja.

Tässä lyhyt klippi muutamasta säröpatchista:

Neuron avulla Nemesis Delayn efektialgoritmien määrää saa kasvatettua kahdestatoista 24:ään. Mukana ovat silloin myös hyvin moniulotteiset rytmiset variaatiot (Complex Rhythmic) tai villit pitch shift -soundit (Compound Shifter), sekä lisää lo-fi-soundeja (Oil Can, Lo-Fi Retro, Warped Record, Binson).

Lisäparametreja löytyy esim. feedback-syötön soundin, pyyhkäisysuodattimen toiminnan tai virtuaalisen nauhakaiun särön ja kohinan säätämiseen.

Myös Nemesiksessä on tarjolla monta eri signaalin reititysvaihtoehtoa.

Tässä lyhyt klippi muutamasta viivepatchista:

****

Neuro-applikaatio ei ole kuitenkaan ainoa tapa, jolla Source Audion pedaaleja pystyy ohjaamaan.

Perinteisen ekspressiopedaalin lisäksi, firman valikoimasta löytyy myös tällaisia lisälaitteita:

Hot Hand 3 -kontrollerilla ohjataan parametreja (oikean) käden huitaisuilla. Hot Handin sormuksessa on kolmiulotteinen kiihtyvyysanturi ja sen kantama on noin 30 metriä.

Neuro Hub on Source Audion pienikokoinen pedaalikomentokeskus, johon voi ladata 128 yhden tai useamman (maksimissaan viiden) pedaalin patch-asetusta (ns. skeneä). Neuro Hubin skenejä pystyy vaihtamaan lennossa esim. midi-käskyllä. Hub Manager -softa (Windows, OS X) mahdollistaa skenejen ja pedaalien asetusten muokkaamisen tietokoneelta käsin, USB-väylää käyttäen.

Source Audio tarjoaa skenejen vaihtamiseen myös oman midi-kytkimensä nimeltä Soleman.

****

Source Audion kokonaisvaltainen konsepti on niin laaja, että tämäntyylinen testi voi tarjota vain pienen pintaraapaisun aiheeseen. Olen varma, että olisin voinut jatkaa pedaalien testijaksoa vielä usealla viikolla, ilman että homma olisi mennyt pitkäveteiseksi.

Tämä kolmikko tarjoaa jo suoraan paketista runsaasti vastinetta rahalle. Gemini Chorus ja LA Lady Overdrive tarjoavat kumpikin kolme erilaista efektityyppiä ja runsaasti säätövaraa laajan soundivalikoiman löytymiseen. Nemesis Delay on 12 delay-tyypillään, sisäisillä muistipaikoillaan, sekä omalla modulaatio-osastollaan jo sellaisenaan todellinen lippulaivaluokan viivepedaali.

Tavalliselle pulliaisille standalone-laitteiden ominaisuudetkin riittäisivät varmaan jo mainiosti, etenkin kun soundin laatu ei todellakaan jätä toivomiseen varaa.

Source Audion Neuro-applikaatio ja firman eri kontrollerit tekevät One Series -pedaaleista täysimittaisia soundilaboratorioita, joissa vain soittajan mielikuvitus on rajana. Efektipedaalien uusi aikakausi on alkanut…

****

Source Audio One Series -efektipedaalit

Gemini Chorus – 152,15 €

LA Lady Overdrive – 152,15 €

Nemesis Delay – 296,65 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat (kaikki pedaalit):

+ soundi

+ muokattavuus

+ monipuolisuus

+ kokonaiskonsepti

+ toimivat myös stereona

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/05/2017

Source Audio Gemini, LA Lady & Nemesis – more sounds

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Mayson Guitars M3/OCE

Monille Mayson Guitars ei ole tuttu nimi.

Olen melko varma, että tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Mayson on kiinalainen kitarabrändi, joka pyrkii kehittämään omat ratkaisunsa designin ja valmistusmenetelmien suhteen, pelkän kopionnin sijasta. Maysonin pääsuunnittelija on Alex Wang, jonka käsialaa ovat firman monet rakenteelliset ja tuotantoteknilliset parannukset. Tavoitteena on rakentaa laadukkaita teräskielisiä kitaroita muusikkoystävälliseen hintaan.

Mayson Guitarsin merkittävimmät innovaatiot koskevat firman patentoitua kaulan ruuviliitosta, kansien rimoituksia, sekä hieman syvempien kaikukoppien käyttämistä lämpimämmän soundin tuottamiseksi.

(photo: Mayson Guitars)

Kitarablogi sai Maysonin suomalaiselta maahantuojalta, NordSoundilta, Mayson M3/OCE -kitaran testiin.

****

Mayson M3/OCE (558 €; topattu pussi kuuluu hintaan) kuuluu valmistajan Luthier-sarjaan. Kyseisessä mallissa on Mayson Marquis -kokoinen koppa (vastaa Grand Auditorium -mallia) soololovella, sekä aktiivinen mikkijärjestelmä.

M3/OCE on hyvin tyylikäs ja näyttävä soitin, jossa on kokopuinen ovangkol -kansi, sekä vaneripohja ja -rimat samasta kauniista puusta. Ovangkol on ruusupuun kaukainen sukulainen (ei uhanalainen) Afrikasta.

Maysonin kaula on veistetty mahongista, ja sen otelautaan on käytetty intialaista palisanteria. Nauhojen profiili on perinteisen kapea.

Mayson kayttää kitaroissaan omavalmisteisia, avoimia viritinkoneistoja.

Virittimet on upotettu lavan puuhun, mikä estää hyvin tehokkaasti kaiken ei-toivotun liikkumisen sivusuunnassa.

Sekä satulaan, että kompensoituun tallaluuhun on M3/OCE:ssa käytetty aitoa naudanluuta.

Testisoittimeen on asennettu Maysonin oma MPC-6 Purecoustics mikrofonijärjestelmä.

Järjestelmän etuaste tarjoaa kolme säädintä – volume, basso ja diskantti.

Testikitaran ainoa pieni pistevähennys tulee sen irrallisesta paristopussista. Pussia paikallaan pitävä tarranauha oli irronnut kaulablokin vierestä, minkä vuoksi paristo roikkui ainoastaan johtimien varassa kitaran kopassa.

M3/OCE:ssä on tyylikäs rosetti ja puusta tehty reunalistoitus.

Laadukas kirkas viimeistely tuo ovangkolin kauniit syykuviot esiin.

****

Kyllä, kyllä, myönnän sen avoimesti:

Olen kauniiden puiden suuri ystävä, eikä Mayson M3 jätä tässä suhteessa todellakaan toivomisen varaa.

Kaunis ulkonäkö on M3/OCE:ssä kuitenkin vain osa erittäin toimivaa kokonaisuutta. Kitaran soitettavuus on erinomaisella tasolla, mistä on kiittäminen laadukasta nauhatyötä ja kaulan mukavaa D-profiilia.

Parasta tässä Maysonissa on mielestäni kuitenkin kitaran soundi. Testikitara soi täyteläisesti, mutta tarkasti, ja se tarjoaa aimon annoksen tuoreutta ja helinää diskantissa. M3/OCE:n sointia voisi kuvailla jopa flyygelimäiseksi.

Maysonin piezomikitys ja sen MPC-6 Purecoustics -etuaste toimivat moiteettomasti. Helppokäyttöisestä järjestelmästä saa hyvinkin käyttökelpoisen piezotulkinnan kitaran akustisesta soundista.

Tässä lyhyt näppäilypätkä, jonka äänitin AKG C3000 -mikrofonilla:

…ja sama näyte kitaran omalla mikrofonijärjestelmällä taltioituna:

Hieman plektrasoittoa AKG:lla nauhoitettuna:

…ja sama pätkä Purecoustics-järjestelmän kautta:

Demobiisi koostuu kolmesta stereoraidasta, joiden taltiointiin on käytetty kahta C3000-mikrofonia:

****
Minun mielestäni Mayson M3/OCE on todella hieno teräskielinen akustinen toimivalla piezoelektroniikalla, hyvinkin reiluun hintaan. Ovangkol -kopan ansiosta kitara näyttää yhtä kauniilta kuin se soi.

Se on siis kaikin puolin kokeilemisen arvoinen peli.

****
Mayson M3/OCE

558 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ erittäin kaunis ovangkol-koppa

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ mikitetty soundi

Miinukset:

– pariston vaihtaminen hieman työlästä

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Fender American Professional Series Telecaster & Stratocaster

On käytännössä mahdotonta ylikorostaa upouuden American Professional -sarjan merkitystä Fenderin mallistossa:

Tämä ei ole vain uutuussarja muiden joukossa, vaan American Professional -kitarat ja -bassot korvaavat firman pisimpään tuotannossa olleen, supersuositun American Standard -sarjan.

Uudessa sarjassa on Fenderin perusmallien – Telen, Straton, Presarin ja Jazz-basson – lisäksi tarjolla myös uudistetut versiot Jazzmaster- ja Jaguar-kitaroista.

Fenderin American Pro -soittimissa on monta päivitettyä ja paranneltua yksityiskohtaa, mutta tärkein uudistus löytyy kiistatta uusista, yksikelaisista V-Mod Single-Coils – mikrofoneista.

V-Mod-mikrofonisarjan kehityksestä vastasi Fenderin elektroniikkaguru Tim Shaw. Uutuusmikkejä luotaessa lähtökohtana oli “virittää” kukin mikrofoni sen kitarakohtaisen sijoittelun mukaan. Shaw vei kyseisen konseptin pidemmälle kuin tähän asti on totuttu – V-Mod -sarjassa kaula-, keski- ja tallamikrofonit eroavat toisistaan, ja osassa mikrofoneista on jopa käytetty erilaisia magneetteja basso- ja diskanttikielille.

****

Värityksestä riippuen, Fender American Professional Telecasterin (hinta-arvio: 1.700 €; kovalla laukulla) runko on joko leppää tai saarnia (testissä käynyt sunburst-yksilö oli saarnia).

Kaulavaihtoehtoina on yksiosainen vaahterakaula tai vaahterakaula ruusupuuotelaudalla.

American Professional Stratocaster -kitaran (hinta-arvio: 1.700 €; kovalla laukulla) runko on veistetty lepästä, ja myös tämä malli on saatavilla kokovaahteraisella tai ruusupuuotelaudalla varustetulla kaulalla.

Fender on pitkään käyttänyt erilaisia muoviseoksia satuloissaan, mutta uusissa American Pro -soittimissa on aidosta naudanluusta valmistetut satulat.

Soittimien kätevät, kaksisuuntaiset Biflex-kaularaudat ovat tuttuja American Standard -sarjasta.

Am Pro -kitaroissa käytetään nykyaikaisia virittimiä, joissa on eripituiset, porrastetut viritintapit, minkä ansiosta lavassa tarvitaan ainoastaan yhtä kieltenohjainta.

Uutuussarjassa otelautaradius on American Standardeista tuttu 9,5 tuumaa, mikä on erittäin toimiva kompromissi perinne-Fenderien ja nykyaikaisten, laakeampien otelautojen soittotuntumien välillä.

Otelautanauhojen mallia on sen sijaan vaihdettu:

American Professional -kitaroissa käytetään nauhaprofiilia, joka on lähes yhtä korkea kuin super-jumbo -profiili, mutta samalla selvästi jumboa kapeampi. Myös tässä haetaan parasta mahdollista kompromissia perkussiivisen Fender-atakin ja vaivattoman soitettavuuden välillä (etenkin kielten venytyksissä).

Am Pro Telecasterin talla on uudistettu. Uusi talla muistuttaa Telecasterien 50/60-luvun perinnetallaa, mutta se on toimivuudeltaan harppauksia tätä edellä.

Fenderin siirtyminen takaisin kolmeen messinkiseen tallapalaan lämmittää taatusti monen Tele-fanin sydäntä. Uudessa tallassa tallapalat ovat kuitenkin kompensoituja, mikä parantaa huomattavasti American Pro Telen intonaatiota.

Tallan reunoja on madallettu lähes koko matkalta, mutta takaosa on jätetty korkeammaksi pientä tallakantta varten (ei näy kuvassa).

Jos se vörkkii, älä sörki!

Am Pro Straton vibratalla on miltei identtinen kuin viime vuosien American Standardeissa. Se toimii kahden pylvään varassa, ja tallassa on vintage-tyyliset, muotoon taivutetusta teräksestä valmistetut, tallapalat. Vibrakampea ei tarvitse ruuvata, vaan se yksinkertaisesti työnnetään paikoilleen.

American Professional -kaulaliitoksessa on käytetty neljää ruuvia, minkä lisäksi siitä löytyy Tilt-Neck-ominaisuus.

Syvien viistoutuksien ansiosta Am Pro Straton runko on erittäin ergonominen.

Telecasterin molemmissa V-Mod-mikrofoneissa käytetään Alnico V -magneetteja basso- ja Alnico II -magneetteja diskanttikielille.

Tallamikrofoni on käämitty vastasuuntaan, minkä ansiosta mikkikytkimen ollessa keskiasennossa kitara toimii täysin häiriövapaasti.

SSS-Stratocasterin V-Mod-setti on hieman monimutkaisempi kuin Telessä:

Kaulamikrofoniin on valittu Alnico II bassokielille ja Alnico III diskanttikieliä varten, mikä antaa mikrofonille tiukan bassotoiston, sekä mukavan pyöreän yläpään. Keskimikin magneettityypeiksi on valittu Alnico II bassokielille ja Alnico V diskanttikielille, jotta kytkimen ”keskiasennoista” saisi mahdollisimman heleitä soundeja. Tallamikrofonissa käytetään kuutta Alnico V -magneettia, mikä antaa mikrofonille potkua ja purevuutta.

Uutuuskitarassa toinen tone-säädin vaikuttaa kaula- ja keskimikkien sointiin, kun taas toinen on varattu yksinomaan tallamikille.

****

Fender on myös uudistannut American Pron kaulaprofiileja:

Uusi, hieman totuttua soikeampi C-profiili tuntuu erinomaiselta, eikä lainkaan niin geneeriseltä kuin vanhojen American Standardien profiili. Kaulasta löytyy riittävästi lihaa, mutta se ei kuitenkaan ole liian paksu tai kömpelön tuntuinen.

Työnjälki, nauhatyö ja perussäädöt olivat testisoittimissa muilta osin todella korkealla tasolla, mutta jostakin syystä intonaatio ei ollut kohdallaan. Muutama minuutti viritysmittarin ja oikeankokoisen ruuvimeisselin kanssa, ja ongelma oli korjattu.

Minusta hyvän Telen soundissa on aimo annos puun kuivuutta ja hiukan muriseva keskialue. Mielestäni uusi American Pro Telecaster kuulostaa juuri siltä kuin sen pitääkin. Kitarasta löytyy runsaasti twängiä Kantria ja vanhaa Rock ’n’ Rollia varten, uhraamatta koskaan soundin herkullista tukevuutta.

Tweed-tyylinen kombo, puhdas:

Tweed-tyylinen kombo, särö:

Brittityylinen särö:

Uusi kaulaprofiili sopii täydellisesti myös Am Pro Stratoon. Tämä kitara haluaa tulla soitetuksi!

Ei voi muuta kuin ihailla Tim Shaw:n omistautumista ja pitkäjänteisyyttä, kun kuuntelee Stratocasterin V-Mod-mikrofonien tuottamia soundeja.

Joskus montaa erilaista kitaraa soittaneen kyynisyys saattaa saada valmistajien lupaukset innovaatiosta vaikuttamaan tyhjiltä. Lähes jokainen perinteisellä tavalla tehty S-tyylinen kitara soi Stratocasterin tavalla. Perussointi on helisevä ja hieman pureva yksittäisiä mikkejä valitessa, ja se muuttuu kuivemmaksi ja ontoksi silloin kun kaksi mikrofonia on samanaikaisessa käytössä.

Minun mielestäni Fender V-Mod -mikrofoneista kuulee selkeästi niiden väliset erot. Ensinnäkin kielten keskinäinen balanssi on näissä mikrofoneissa erinomainen, sekä signaalitason että soinnin näkökulmista. Myös yhdistelmäasetuksissa mikrofonit soivat todella hyvin yhteen, vaikka setin mikrofoneissa käytetäänkin eri magneettityyppejä.

Lopputuloksena on aito Stratocaster, jossa jokainen mikkikytkimen asento kuulostaa erittäin hyvältä.

Tweed-tyylinen kombo, puhdas:

Tweed-tyylinen kombo, särö:

Brittityylinen särö:

Demokappaleessa Telecasterilla soitetut komppiraidat ovat stereokuvassa vasemmalla, ja Stratocasterin komppiosuudet oikealla. Ensimmäinen soolo-osuus on soitettu Telellä, kun taas toisessa soi Strato.

****

Minun mielestäni American Professional Telecaster- ja Stratocaster kitarat ovat erittäin onnistuneita soittimia, jotka ovat selkeästi parempia American Standard -sarjan edeltäjiinsä nähden.

Nämä kitarat asettavat uuden standardin suurtuotannon lankkukitaroille, samalla lailla kuin niiden edeltäjät tekivät 1980-luvulla.

****

Fender American Professional Telecaster & Stratocaster

Hinta-arvio: 1.700 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Fender

Iso kiitos DLX Musicille testikitaroiden lainaamisesta!

Plussat:

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ soitettavuus

+ päivitetyt raudat

+ V-Mod-mikrofonit

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

29/03/2017

Now on SoundCloud – Source Audio FX

All guitar tracks recorded using the LA Lady overdrive, Gemini chorus and Nemesis delay pedals plugged into a Juketone True Blood valve amplifier (miked up with a Shure SM57).

• Guitar used: Fender Stratocaster

Save

17/03/2017

Review: Mayson Guitars M3/OCE

Most of you will not have heard of Mayson Guitars, yet.

I’d guess this will change soon, because this ambitious Chinese acoustic guitar maker is not content with simply copying other people’s designs and building techniques. Mayson’s chief designer Alex Wang has come up with many structural improvements and updated manufacturing methods to make a better steel-string guitar.

Key changes include Mayson’s patented bolt-on neck joint, their own special top bracing pattern, and deeper bodies for a richer sound.

(photo: Mayson Guitars)

Mayson Guitars’ Finnish distributor NordSound kindly supplied us with a Mayson M3/OCE for this review.

****

The Mayson M3/OCE (price in Finland: 558 €; incl. gig bag) comes from the company’s Luthier Series and is a Mayson Marquis-sized (Grand Auditorium) cutaway model with a built-in pickup and preamp system.

The M3/OCE is an extremely beautiful steel-string with a richly grained solid ovangkol top, and laminated ovangkol sides and back. Ovangkol is a non-endangered African relative of rosewood.

The Mayson’s neck is crafted from mahogany and topped with an Indian rosewood fingerboard sporting narrow frets.

Mayson uses its own special style of open gear machine heads.

The tuners are sunk into the back of the headstock to prevent any sideways movement of the machine heads.

The M3/OCE comes with a top nut and a compensated bridge saddle both made from genuine bone.

Our review instrument comes with Mayson’s own MPC-6 Purecoustics pickup system.

The preamp offers you three unobtrusive knobs to adjust your sound – volume, bass and treble.

The only point deduction comes in the guise of a freewheeling battery pouch. The sticky tape holding the velcro supposed to hold the battery pouch in place (next to the neck block) has become unstuck somewhere down the line, leaving the battery hanging from the preamp by its connecting cables.

The M3/OCE comes adorned in tasteful wood binding.

The guitar has received a flawless natural gloss finish.

****

I must admit to it:

I’m a real sucker for beautiful woods, so the Mayson M3 got me on its side straight away, thanks to its stunning ovangkol soundbox.

But the M3/OCE isn’t only looks! This guitar plays great, not least thanks to its comfortable D-profile neck, and a very decent fret job.

In my view, the best thing about this Mayson is the way it sounds, though. The sound is rich, well-defined, and offers plenty of zing and sparkle. This is a huge sound with fantastic definition, which reminds me of a grand piano.

Mayson’s MPC-6 Purecoustics pickup system also ticks all the right boxes in my opinion, giving you a very decent piezo version of the M3/OCE’s acoustic voice.

Here’s a short clip played fingerstyle and recorded with a single AKG C3000 microphone:

…and the same clip recorded using the guitar’s pickup system:

Here I’ve used a plectrum and the AKG mic:

…and here’s the same piece recorded with the Purecoustics system:

The demo track consists of three different stereo guitar tracks, all recorded with a pair of C3000s:

****
The Mayson M3/OCE is a fine acoustic guitar with a very decent pickup system at a very fair price. The ovangkol soundbox makes this guitar a real thing of beauty.

I can only recommend you try one out for yourself.

****
Mayson M3/OCE

558 € (includes gig bag)

Finnish distributor: NordSound

Pros:

+ gorgeous ovangkol body

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ pickup sound

Cons:

– no quick-access battery compartment

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/03/2017

Mayson Guitars M3/OCE – The Kitarablogi-video

Contact: NordSound

15/03/2017

Guitar Porn: Mayson Guitars M3/OCE

Contact: NordSound

Save

14/03/2017

First View: Mayson Guitars M3/OCE

38625_5_small

Contact: NordSound

10/03/2017

Review: Fender American Professional Series Telecaster & Stratocaster

It’s practically impossible to overstate the significance of Fender’s brand-new American Professional series of guitars and basses:
This isn’t just another new series among many others – the American Professional instruments are replacing Fender’s longest-running, mega-selling American Standard model range.

In addition to several Tele, Strat, Precision and Jazz Bass models, the American Pro range also includes modern versions of the Jazzmaster and Jaguar guitars.

Fender’s American Pro instruments feature a multitude of improvements and updates over the American Standard models, but without doubt the most important upgrade comes in the form of the series’ V-Mod single-coils.

The V-Mod pickups have been developed by Fender’s electronics specialist Tim Shaw. The basic idea was to provide pickups that are tuned specifically for the position they are used in on the guitar. Shaw even went as far as harmonising the tonal response between the wound and plain strings inside each pickup, in some cases even using different magnets inside one pickup.

****

Depending on the chosen finish, the Fender American Professional Telecaster (price in Finland approx. 1,700 €; incl. case) comes with either an alder or ash body (as on the two-tone sunburst model reviewed here).

You can also choose between a one-piece maple neck and a rosewood fingerboard option.

The American Professional Stratocaster (price in Finland approx. 1,700 €; incl. case) uses alder for the body, and you can choose between one-piece maple necks and rosewood fingerboards, too.

After having used synthetic materials for a long time, Fender have now switched to genuine bone nuts on all their American Pro instruments.

The two-way Biflex truss rods have been kept over from the American Standards.

All Am Pro guitars come with modern tuners with staggered-height posts.

The fretboard radius is kept at 9.5 inches, which gives you an excellent compromise between a vintage Fender-feel and modern playability.

There’s been an important change regarding the fret material, though:

American Professional guitars come with a new fret type that is almost as tall as jumbo wire, but narrower than the frets on the discontinued American Standard models. Again, this new fret profile is meant to give you the feel – and the percussive attack – of vintage fretwire, combined with the bend-friendly height modern jumbo-sizes offer.

The Am Pro Telecaster’s bridge is a brand-new design, which is reminiscent of vintage-type Tele bridges, but includes a few contemporary improvements.

Tele anoraks will be pleased to see Fender reverting back to a three-saddle design using brass saddles. The new saddles sport machined slopes for better intonation adjustment.

For the most part, the sides of the bridge’s base plate are lower than on a vintage-style Tele bridge to make fingerpicking easier. The rear-facing end is higher, though, and Fender even includes a short and snazzy bridge cover (not shown).

Why fix something that’s not broken?

The Am Pro Strat vibrato is basically the same well-designed two-point bridge we all know from the recent American Standard series Strats, sporting vintage bent-steel saddles, and a modern bridge plate and vibrato block.

The vibrato arm is push-fit.

The American Professional models feature a traditional four-screws-plus-tilt neck joint.

The Am Pro Strat’s deep contours make the guitar especially comfortable to play.

The V-Mod pickups on the Telecaster both use Alnico V magnets for the bass strings and Alnico II for the treble strings.

The bridge pickup is reverse-wound/reverse-polarity to give you a hum-free middle (both pickups on) setting.

The V-Mod set for the SSS-Strat is even more involved than the Tele’s set-up:

The neck pickup uses Alnico II magnets for the wound strings and Alnico IIIs for the plain strings, for a tight bass and warm trebles. The middle pickup comes with Alnico IIs for the bass strings and Alnico Vs for the top, which helps retain the sparkle and clarity in switch positions two and four. The bridge pickup has Alnico V magnets for all six strings.

The tone control set-up has been modified to include the bridge pickup as well, by having the neck and middle pickups share the first tone control.

****

Fender has given the neck profiles an overhaul, too, and this has clearly paid off:

The new, more oval C-profile feels fantastic, much better than the sometimes slightly generic feel of older American Standard necks. The neck is chunky without being fat or unwieldy.

The workmanship, the fretwork and the general set-up were very good, but for some reason the intonation was off on our test sample. Nothing a digital tuner and a screwdriver can’t fix in a matter of minutes, though…

I look for a woody and throaty basic voice in my Teles, and the new American Pro Telecaster delivers. There’s enough twang in here for Country and early Rock ’n’ Roll, but the sound always stays satisfyingly fat and chunky.

Tweed-style clean:

Tweed-style crunch:

British-style distortion:

The new neck profile also does its magic when it comes to the Am Pro Strat. This is one guitar that’s hard to put down!

You can only admire Tim Shaw for his dedication and perseverance in developing the Strat’s V-Mod pickup set.

Every now and then I tend to veer towards the cynical, when dealing with marketing hype and pickup esoterics. I mean, come on, most traditionally constructed Strats (and S-type guitars) sound like a Strat – bright, sparkly single pickup selections and hollowed-out in-between settings.

Fender’s V-Mod single-coils do clearly make a difference in my opinion. Firstly, the string-to-string balance for each pickup on its own is outstanding, both in terms of level and timbre. Secondly, the in-between settings sound extremely good, too, despite the fact that the V-Mod set mixes three different Strat pickups.

This results in a Stratocaster model with five equally great-sounding pickup selections.

Tweed-style clean:

Tweed-style crunch:

British-style distortion:

The demo track has Telecaster rhythm tracks coming from the left side of the stereo field, and Stratocaster rhythm parts coming from the right. On the first pass the lead guitar part is played on the Tele, for the second pass the Strat takes over.

****

In my view, the American Professional Telecaster and Stratocaster are very worthy successors to their American Standard counterparts.

These guitars will doubtlessly set a new standard for high-volume production line electric guitars, just as their predecessors have done since the late 1980s.

****

Fender American Professional Telecaster & Stratocaster

Approximate price: 1,700 € each (includes hard case)

Contact: Fender

A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the reviewed guitars!

Pros:

+ workmanship

+ neck profile

+ playing feel

+ updated hardware

+ V-Mod pickups

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save