Posts tagged ‘Millbrook Musiikki’


Kitarablogi’s Ukulele Round-up 2017

Welcome to’s ukulele round-up! Summer’s just around the corner, and the uke is the perfect little instrument to take along to the beach or to a BBQ party.

Originally, I had hoped to flesh out a more tightly defined round-up of ukuleles of a certain price and/or size. The new additions to the CITES-treaty, which deal with rosewood (among other things), and the still-growing popularity of the uke here in Finland, have forced me to make concessions, taking into account current availability.

This is a round-up of affordable ukuleles between 80 and 290 €. The aim of this article is not to find the ”best” or ”worst” instrument, but rather to give you a cross-section of currently available brands and models in this price segment in Finland.

We will proceed alphabetically…


Baton Rouge is a relatively young brand from Germany, specialising in ukuleles and steel-string guitars. Baton Rouge do their R&D and final quality control in Germany, but the instruments are actually made in their own factory in China.

We received our review instruments from Vantaan Musiikki.

Baton Rouge’s V4 Sun model range comes with gorgeous looking bodies made from curly mahogany. The very thin satin finish gives these ukes a satisfying tactile feel.

V4 Sun instruments come with bodies that are deeper than standard. They also feature arched laminated backs. The sun-moniker is a nod to the beautiful laser-engraved soundhole rosette.

The concert-sized V4-C Sun plays really well. The neck profile is a very soft V.

Thanks to its deep body the V4-C Sun has a louder and deeper voice than you’d might expect from a concert uke in this price range.

If anything, the review sample of the Baton Rouge V4-T Sun looks even more luxurious than its smaller sibling.

Tenor ukuleles often find their way into the hands of fingerpickers, many of whom prefer slightly wider nut widths, like 38 or 40 mm. Despite its regular nut width of 35 mm the V4-T Sun’s neck never feels cramped.

Sadly, our review instrument suffered from a slightly too sharp neck angle, making the action impossibly low. I shimmed the bridge saddle for a much more manageable string height of a little over two millimetres, which put an end to string buzz and rattling. I’ve played a number of Baton Rouge guitars and ukes and have never before noticed any neck angle problems, so I’d write this off as ”the one that got away”.

The V4-T Sun’s neck profile is a rounded D.

With the shimmed bridge saddle the V4-T Sun displayed a healthy, warm and big tone.


Flight is a Chinese guitar and ukulele brand that is still quite new in Finland. In addition to its standard models Flight also offers aged ukuleles, as well as officially licensed Elvis Presley models.

The guitalele (also often spelled guitarlele) is the newest trend on the ukulele market, and marks something of a return to the uke’s roots. European immigrants brought their ”travel guitars” with them to their new home of Hawaii. Those instruments then became the forefathers of the modern ukulele. A guitalele is a tenor-sized six-string instrument, which is tuned to A (A-a), like a guitar with a capo on the fifth fret.

The Flight GUT350SP is a pretty and well made instrument. Despite its low price it even sports binding on the body and the fingerboard, as well as a neck with an adjustable truss rod.

The GUT350SP’s neck has been crafted from okoume (often called Gabon mahogany). The soundbox features a laminated spruce top and laminated back and sides made of sapele. The workmanship is crisp and clean.

The neck profile is reminiscent of a classical guitar – flattish and a bit angular. The instrument plays very well.

Flight’s GUT350SP maybe isn’t the loudest guitalele I’ve ever played, but it wins you over with its pretty voice and spot-on intonation.

The Flight NUS310 is an affordable soprano uke, and it even comes in its own stylish tweed bag.

The NUS310’s body is clearly wider than on most sopranos, in order to add a smidgen more bottom end to proceedings.

This is a well-made little instrument with effortless playability. The neck profile is a rounded C.

In my opinion the Flight NUS310 is a cool little soprano uke, offering a vintage-type sound and good intonation.


The Koki’o brand belongs to German uke-specialists RISA, who are best known for their electric and travel ukuleles. Koki’o is the Hawaiian name for the islands’ national flower the Hawaiian hibiscus. The brand offers a wide variety of different models.

The Koki’o Mahogany Concert is a well-made affordable concert ukulele.

The fretboard sports black binding. The rosette is made up of koki’o flowers, which have been laser-engraved into the uke’s mahogany top.

The Mahogany Concert comes with a deeper-than-standard body with an arched back. All Koki’o ukuleles come with two strap buttons installed. A very decent gig bag also comes with the instrument.

The neck profile is a comparatively thin, oval C.

The Koki’o Mahogany Concert sings with a beautiful and strong voice.

The Koki’o Mahogany Tenor is the Concert’s larger brother.

In terms of features, the Mahogany Tenor is virtually identical to the Concert, save for a slightly wider neck.

Our review sample must have slipped through quality control, because it comes with a strange cosmetic quirk. The body’s sides look like they’ve been bandsawed to a regular ukulele rim depth, before the worker realised his (or her) mistake, and then glued the pieces back on. The result is a very clean and thin saw/glue line all around the body. Structurally, there’s nothing wrong with this uke, it plays very well, but it just looks funny.

The Koki’o Mahogany Tenor has a chunky sound with a slightly husky mid-range.

Ortega is a large maker of acoustic string instruments, combining German engineering and quality control with Chinese production.

Ortega’s RU5 is the cheapest instrument in this round-up, but this isn’t borne out by its high standard of workmanship.

This is a surprisingly well-made and well-playing little instrument.

There’s black binding around the fretboard, while the body has received tasty looking binding in faux tortoise shell. The graphics in the lower bout of the spruce top have been made with a laser.

The RU5’s neck profile is a rounded D. The playability of this affordable concert model is great.

The Ortega RU5 has a strong and open voice with a nice dose of clarity.

Ortega’s new model, the RUMG, is a concert-sized uke with a reverse ”electric” headstock, and a body made from laminated mango. Mango may seem an interesting choice, but the woodgrain looks a lot like very light koa.

For the slightly higher price tag of the RUMG, you will get wooden binding and the nicest gig bag in this round-up, too.

The neck feels great with its profile being a mix of soft V and oval C.

Ortega’s RUMG is a real shouter with a warm, full-bodied mid-range, punching well above its price bracket.


Tanglewood is Britain’s best-selling brand with a huge range of affordable to mid-price string instruments, which are built in the Far East. Tanglewood’s portfolio includes four different ukulele model ranges, of which Cove Creek is probably the most vintage-inspired.

Tanglewood’s Cove Creek TU-2ST is the only gloss-finished uke in this round-up. This soprano’s basic design stays true to the classics, save for the wood choices for the soundbox. There’s a solid spruce top, coupled with back and sides made of laminated bubinga.

The workmanship on the TU-2ST is extremely crisp. This soprano looks and plays great.

The neck profile on this Cove Creek is comfortably round and clubby.

A solid wood top naturally requires some playing in before ”opening up”, but I can state that the Cove Creek TU-2ST sounded great right out of the box. For a delicious vintage-inspired soprano sound you need not look any further.

Tanglewood’s Cove Creek TU-10 is the only all-solid wood ukulele in this round-up, and it comes with its own case.

Even though the TU-10 is clearly the most ”expensive” uke in this round-up, it actually is quite a steal, if you take into account the professional features of this instrument, like its one-piece mahogany neck.

The Cove Creek TU-10 clearly is an homage to the classic period of the ukulele with its open headstock, its maple binding, its pearl rosette, and its rich satin finish.

The neck profile is a medium-thick U.

The Tanglewood Cove Creek TU-10 offers you warm clarity and dynamic punch straight out of the box. As it is an all-solid uke its sound will only get better the more you play it.


Looks like it’s a great time for buying your first ukulele. You can find decent instruments even in the sub-100 € price bracket that will play and sound well. There’s also a wide variety of different brands and different uke sizes available in Finland these days. What are you waiting for?





































Kitarablogin ukulelekatsaus 2017

Tervetuloa Kitarablogi.comin ukulelekatsaukseen! Kesä on jo ovella, ja ukulele on täydellinen pikkusoitin rannalle, mökille tai grillijuhlaan.

Aluksi suunnittelin tekeväni tarkemmin rajatun katsauksen, jossa olisi ollut mukana kultakin valmistajalta kaksi, speksien ja hinnan perusteella, tarkoin valikoitua mallia. Juuri voimaan tulleet uudet lisäykset CITES-sopimukseen, jotka koskevat mm. ruusupuuta (palisanteria), yhdistettynä ukulelen suosion räjähdysmäiseen kasvuun, pakottivat minut muuttamaan suunnitelmiani maahantuojien varastotilanteita mukaileviksi.

Tässä katsauksessa esitellään edullisia ukuleleja, joiden hinnat vaihtelevat 80 ja 290 euron välillä. Katsauksen tarkoituksena ei ole löytää ”paras” soitin, vaan sen sijaan tehdä pienimuotoinen markkinan läpileikkaus, josta selviää millaisia ukuleleja tällä rahalla saa.

Edetään aakkosjärjestyksessä…


Baton Rouge on suhteellisen uusi merkki Saksasta, joka on erikoistunut ukulelejen lisäksi teräskielisiin kitaroihin. Soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta on saksalaista käsialaa, mutta soittimet valmistetaan firman omalla pajalla Kiinassa.

Saimme testisoittimet lainaan Vantaan Musiikilta.

Baton Rougen V4 Sun -malliston soittimet ovat erittäin näyttäviä niiden kauniiden loimumahonkirunkojen ansiosta. Mattalakatut puupinnat on jätetty tarkoituksella hieman huokoisiksi, mikä antaa Baton Rouge -ukuleleille mukavan luonnollisen tuntuman.

V4 Sun -soittimissa on erikoissyvät, kaarevapohjaiset rungot. Sun-sana viittaa kauniiseen, auringon muotoisen rosettiin, joka on kaiverrettu kanteen laserilla.

Konserttikokoisen V4-C Sun -mallin soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin pehmeä, keskipaksu V.

Suuren koppansa ansiosta V4-C Sun soi hieman isommalla ja syvemmällä äänellä kuin ehkä odottaisi tämän hintaluokan konserttiukulelelta.

Testiin saapunut Baton Rouge V4-T Sun näyttää jopa vielä prameammalta kuin sen pienempi sisar.

Tenoriukulelet nähdään usein sormisoittajien käsissä. Monet heistä suosivat hieman leveämpiä otelautoja, 38 tai 40 mm satulan leveydellä, mutta 35 mm satulasta huolimatta V4-T Sunin kaula ei tuntunut minusta lainkaan ahtaalta.

Testisoittimessa oli valitettavasti hieman liian jyrkkä kaulakulma, minkä vuoksi se saapui testiin mahdottoman matalalla kieltenkorkeudella. Shimmaamalla tallaluuta hieman sain kielten korkeutta nostettua yli kaksi millimetriä, jolloin kielet lakkasivat rämisemästä nauhoja vasten. Olen kokeillut jo useampaa Baton Rouge -kitaraa ja -ukulelea, enkä ole tähän mennessä kohdannut ongelmia kaulan kulmissa – pidän tätä siis harvinaisena yksilövikana.

Kaulaprofiili on V4-T Sun -mallissa pyöreä D.

Shimmauksen jälkeen V4-T Sun soi erittäin terveellä ja voimakkaalla äänellä.


Flight on kiinalainen kitara- ja ukulelebrändi, joka on meille Suomessa vielä melko uusi tuttavuus. Perusmallien lisäksi Flight tarjoaa myös relikoituja ukuleleja, sekä virallisia Elvis Presley -malleja.

Guitalele (kirjoitetaan myös usein guitarlele) on uusin suuntaus ukulelemarkkinoilla, vaikka se onkin tavallaan paluu ukulelen juurille. Eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat aikoinaan omia ”matkakitaroitaan” mukanaan Havaijille, joista sitten ukulelet kehittyivät. Nykyaikainen guitalele on kuusikielinen soitin tenorikokoisella kopalla. Viritys vastaa kitaraa, jossa on kapo viidennellä nauhalla (A-a).

Flight GUT350SP on hyvin siististi tehty soitin, joka tarjoaa maltillisesta hinnastaan huolimatta reunalistoitukset kopassa ja otelaudassa, sekä säädettävän kaularaudan.

GUT350SP:n kaula on veistetty okoumesta, joka tunnetaan myös nimellä gaboninmahonki. Koppa taas koostuu kuusikannesta ja sapellipohjasta (ja sivuista). Työnjälki on kauttaltaan siistiä.

Kaulaprofiili on lainattu klassisesta kitarasta – laakea ja suhteellisen leveä. Flightin soitettavuus on mukavan vaivatonta.

Flight GUT350SP ei ehkä ole kovaäänisin kaikista kokeilemistani guitaleleista, mutta sillä on hyvin kaunis ääni. Myös Flightin intonaatio on mukavasti kohdallaan.

Flight NUS310 on edullinen sopraanoukulele, joka myydään omassa laadukkaassa tweed-bägissään.

NUS310 eroaa keskivertosopraanosta leveämmällä rungollaan, jonka on tarkoitus lisätä pienikokoisen soittimen soundiin hieman muhkeutta.

Työnjälki on hyvin siistiä ja Flightin soittotuntuma on mukava. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C.

Minun mielestäni Flight NUS310 on mainio perussopraano vintage-tyylisellä soundilla ja hyvällä intonaatiolla.


Koki’o-brändin takana on saksalainen ukulelespesialisti RISA, joka on tunnettu erityisesti matka- ja sähköukuleleistaan. Koki’o on nimetty havajilaisen hibiskuksen mukaan, ja se tarjoaa laajan valikoiman akustisia ja mikitettyjä ukuleleja.

Koki’o Mahogany Concert on hyvin siististi tehty, edullinen konserttiukulele.

Otelauta on saanut koristeeksi mustan reunalistoituksen. Mallin rosetti koostuu koki’o-kasvin kukkasista, jotka on kaiverrettu laserilla mahonkikanteen.

Mahogany Concertissa on perinteistä syvempi runko kaarevalla, muotoon prässätyllä pohjalla. Koki’o:n kaikissa soittimissa on kaksi hihnatappia valmiiksi asennettuna. Myös laadukas topattu pussi kuuluu hintaan.

Kaulaprofiiliksi on valittu verraten ohut, ovaali C.

Koki’o Mahogany Concert soi hyvin kauniilla ja vahvalla äänellä.

Koki’o Mahogany Tenor on edellä mainitun Koki’o:n tenorikokoinen veli.

Ominaisuuksiltaan Mahogany Tenor vastaa lähes täysin Concertia, paitsi että Tenorissa on hieman leveämpi otelauta.

Testiyksilö näyttää olevan ns. maanantaikappale, vaikka soittimen työnjälki on sinänsä hyvin siistiä. Ukulelen sivuissa on nimittäin nähtävissä hieno sahausjälki/liimasauma. Joku on tehtaalla ilmeisesti sahannut sivut ensin perinteiselle ukulelelle sopiviksi, tajunnut sitten virheensä ja liimannut sen jälkeen molemmat sivut taas siististi yhteen. Vika on ainoastaan kosmeettinen, eikä se vaikuta lainkaan Mahogany Tenorin hyvään soitettavuuteen.

Koki’o Mahogany Tenor soi erittäin vahvalla, hieman savuisella äänellä.

Ortega on iso, kielisoittimiin erikoistunut saksalainen brändi, joka yhdistää saksalaista suunnittelua ja laadunvalvontaa kiinalaiseen tuotantoon.

Ortega RU5 on tämän katsauksen edullisin soitin, mitä on sen laadun perusteella vaikea uskoa.

Työnjälki on ukulelen hintaan nähden erinomaisen siistiä.

Otelauta on reunalistoitettu mustalla muovilla, kun taas kopan reunoja koristaa läpikuultava kilpikonna-kuvioitu muovilista. Kuusikannen grafiikka on kaiverrettu siihen laserilla.

RU5:n kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D. Konserttimallin soitettavuus on erinomainen.

Ortega RU5 soi kauniilla, selkeällä ja dynaamisella äänellä.

Ortegan uutuusmalli RUMG on konserttikokoinen ukulele käänteisellä sähkökitaran viritinlavalla, sekä mango-puusta tehdyllä kaikukopalla. Mango vaikuttaa ensisilmäykseltä ehkä hieman epätavalliselta valinnalta, mutta sen ulkonäkö muistuttaa aika lailla hyvin vaaleaa koa-puuta.

Epätavallisen puun lisäksi, tämän Ortegan hieman korkeampaan hintaan saa myös puiset reunalistoitukset otelaudan ja kopan ympärille, sekä tämän katsauksen selvästi laadukkaimman gigbagin.

Kaulan profiili on mukavan tuntuinen sekoitus pehmeää V:tä ja ovaalia C:tä.

Ortega RUMG:n armoton atakki ja soittimen täyteläinen keskialue tekevät tästä konserttiukulelesta erittäin vahvaäänisen.


Tanglewood on suuri kielisoitinbrändi Englannista, joka teettää omat luomuksensa Kiinassa ja muissa Aasian maissa. Tanglewoodilla on peräti neljä ukulelemallistoa, joista Cove Creek on ehkä perinnetietoisin.

Tanglewood Cove Creek TU-2ST on tämän katsauksen ainoa kiiltäväksi lakattu soitin. Ulkomuodoltaan perinteiseen sopraanoon on valittu kokopuinen kuusikansi, sekä bubingavaneriset sivut ja takakansi.

TU-2ST:n työnjälki on erittäin korkealla tasolla ja soitin saapui testiin erinomaisissa säädöissä.

Cove Creekin hyvin pyöreä ja keskipaksu kaulaprofiili tuntuu oikein mukavalta.

Kokopuinen kuusikansi vaatii luonnollisesti hieman pidempää sisäänsoittoa, mutta jo tämän testirupeaman perusteella voin todeta, että Cove Creek TU-2ST:stä lähtee herkullisen vanhahtava sopraanoukulelen soundi.

Tanglewood Cove Creek TU-10 on tämän katsauksen ainoa soitin kokopuisella kopalla ja kovalla laukulla.

Vaikka TU-10 on tämän ryhmän selvästi kallein soitin, on sen hinta itse asiassa melko edullinen, sillä tämä konserttiukulele tarjoaa pro-luokan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi yksiosaisen mahonkikaulan.

Cove Creek TU-10 on perinteitä kunnioitava soitin avoimella viritinlavalla, vaahteraisella reunalistoituksella, helmiäisrosetilla, sekä kauniilla mattaviimeistelyllä.

Kaulaprofiiliksi on valittu keskipaksu U.

Tanglewood Cove Creek TU-10:n ääni soi erottelevasti, lämpimästi ja vahvasti jo suoraan paketista tulleena. Kokopuiselta soittimelta on odotettavissa vielä lisää soundin kypsymistä ja kukkimista säännöllisen soittamisen ansiosta.


Tämän katsauksen perusteella näyttää vahvasti siitä, että nyt olisi hyvä aika aloittaa ukulelen soittoharrastus. Jopa alle 100:n euron hintaluokassa on tarjolla laadukkaita soittimia, joilla soittaminen on hauskaa. Myös eri merkkejä, malleja ja kokovaihtoehtoja on nykyään Suomessakin laajalti saatavilla.

























Ensi viikolla ilmestyy Kitarablogin ukulelekatsaus



Ukulelen anatomia

Ukulele on pienikokoinen nelikielinen kielisoitin kitaraperheestä. Musiikkiistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoon 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä ja näkökulmasta riippuen, soittimet saapuivat Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan europpalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa kasvoi kiinnostus Havaijin-saaria ja havaijilaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 1915 alkoi erilaisten näyttelyjen ja kiertävien musiikkiryhmien kautta USAssa suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelellä vaikutti olevan erityisen suurta viehätysvoimaa ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Jostakin syystä ukulelen suosio ei loppunut muutaman vuoden jälkeen, vaan pikkuinen soitin teki onnistuneen hyppäyksen hula-hula soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen soittimeksi.

Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot veivät lopulta ukulelelta sen pitkän suosion.

Nyt näyttää kuitenkin siitä, että ukulele on tekemässä suuren comebackin. Aktiivisoittajia on tulossa koko ajan lisää. Myös monissa kouluissa oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.

Kuvassa (vasemmalta): sopraano-, konsertti- ja tenoriukulele, sekä guita(r)lele.

Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä sillä on C-virityksen (g1-c1-e1-a1) sijaan sama viritys kuin kitaran neljällä ylimmällä kielellä.

Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä ”korkeaa” C-viritystä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiaa soittavat soittajat suosivat tenoreissa usein ”matalaa” C-viritystä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejään vanhassa (alkuperäisessä) D-virityksessä (a1-d1-fis1-h1).

Perinteisten kokojen lisäksi on markkinoilla vielä bassoukuleleja, joilla on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama viritys kuin bassokitaralla, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenorikokoinen pikkukitara A-virityksellä.

Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta, sekä ontto kaikukoppa.

Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa.

Kitaratyylisen muodon lisäksi on myös tällaisia nk. ananasmallisia soittimia (ns. pineapple uke), joilla on hieman erilainen ääni.

Joissakin malleissa voi olla muotoon prässätty kaareva pohja, niin kuin kuvan taaemmassa soittimessa.

1900-luvun alussa kaikissa ukuleleissa käytettiin virittämiseen esim. monen jousisoittimen tavoin yksinkertaisia puutappeja, joissa puiden kitka piti kielet vireessä (kuvassa: ruskeat virittimet).

1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasratoineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja -jousien välisellä (säädettävällä) kitkalla.

Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.

Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissä voi olla joko perinteinen talla, jossa tavallinen solmu pitää kielet paikoillaan, …

… tai sitten klassiselta kitaralta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.











Ukulele Roundup 2017 – The Kitarablogi-video


Ukulele Roundup 2017 – Now on SoundCloud




Baton Rouge V4-C Sun

Baton Rouge V4-T Sun

Flight GUT350SP

Flight NUS310

Koki’o U-LMHLMH-C Mahogany Concert

Koki’o U-LMHLMH-T Mahogany Tenor

Ortega RU5

Ortega RUMG

Tanglewood Cove Creek TU-2ST

Tanglewood Cove Creek TU-10



Tulossa toukokuussa ++ Coming in May ++ Ukulele-Mania

Toukokuun katsauksessa edullisia ukuleleja. Mukana ovat:

In May we will take a look at affordable ukuleles from these companies:

Baton Rouge




Tanglewood Cove Creek




Review: ML-Factory LP-style kit, self-assembled

This is a review of an electric guitar kit I have assembled myself:

I had ordered an LP-style kit from ML-Factory in Germany (the price is around 200 €, depending on the chosen model).

One of the most critical and tricky operations has already been executed in this kit – it comes with the mahogany neck already glued into the body.

If you stick to an easy-to-apply oil and wax finish, the assembly of a kit such as this is a nice project for one day (or, maybe better, one weekend). The only slightly more advanced step left to you would then be sinking the back plates into the routings in the body’s back.

I had decided to apply an Osmo Color wood wax finish to the kit, which, naturally, added a few days more to the process, due to wood preparation, masking, and drying times.

Interestingly, I found it harder to apply a consistent finish to the top’s ash veneer, compared to the mahogany used for both body and neck. The wax colour was harder to get even and flat, and much more red seeped beneath the masking tape onto the multi-ply binding.

On the back and the neck working with Osmo Color was much more fun, easier, and quicker in drying. The end result is a nice tomato soupish red hue, with the finish feeling quite organic – a bit like Gibson’s Faded-series.

In my opinion the bound headstock on this ML-Factory kit is rather pretty, even though there are a couple of discoloured spots on the mahogany veneer (glue, perhaps?). I left the headstock face au naturel, using oil and wax.

The eagle-eyed may notice that the headstock isn’t 100-percent straight, which is why the tuners on the left are not quite on the same height as the ones on the right side. Luckily, this is merely a small cosmetic issue, which doesn’t affect the finished guitar’s functionality and playability in the slightest.

The kit’s sealed tuners work well.

The fingerboard oil I applied brings out the beauty of the rosewood.

ML-Factory’s LP-style kit has a body that is a tad flatter (by about 3 mm) compared to a real Gibson Les Paul. You notice the difference only when you measure the guitar, especially as my kit guitar has a similarly substantial weight as many Gibson originals.

The bridge and tailpiece are of similar quality as those used on many affordable-to-mid-priced guitars. The Tune-o-Matic-copy here is even a modern version, which doesn’t need the annoyingly rattling retaining wire found on so many other bridges of this type.

The humbuckers supplied with this kit are wax potted to reduce their susceptibility to feedback howling. We found straight-bottomed bezels for this arched top guitar – perhaps not the most stylish and sturdy choice…

The toggle switch came supplied with both the classic knurled thumb wheel (which needs a specialist tool for tightening), as well as a standard nut. I used the nut, because the switch’s thread was rather tight and the switch couldn’t be mounted without resorting to a spanner.

The kit’s controls work well.

Here’s the view from a player’s perspective.


Let’s get this message out of the way first:
No – you cannot get quality akin to a 3.000 € custom shop guitar from a 200 € DIY-kit! The quality of the wood used, as well as the workmanship and the supplied parts (at least, judging from my guitar) are simply of a much more modest standard.

But: If you’re good at woodworking and fret dressing, and if you have some experience in applying sprayed-on lacquer finishes, you can easily get a kit such as this up to the standard of a 600–800 € instrument. And once you get these things sorted, there’s no reason why you shouldn’t be able to customise a kit guitar even further.


I would have liked to have seen cleaner woodwork on this Far-Eastern kit. The router bits and drills used on my kit left the cavities and holes rather messy. Nothing that would have stood in the way of completing the instrument, but not really pretty workmanship either.

I probably will give the frets a little more care later, as they feel a little rough beneath the strings right out of the box. I also had to file the 10th fret down carefully by a fraction of a millimetre beneath the high e-string, as the fret was a little high in this spot, causing sitar-like rattling. Certainly nothing a complete rookie would be able to diagnose or rectify easily.

I might also exchange the top nut some time in the future. There isn’t anything really wrong about the supplied nut; it’s only that I am a rather forceful player, and this nut is cut a whiff too low for my playing style, meaning I get rattling open strings (E, A and D) every once in a while.

The not quite flat finish, as well as the colour smeared onto the bindings are all my own doing, and down to my inexperience in all matters dealing with paints and lacquers.


But in the greater scheme of things, and keeping in mind the extremely affordable price of this kit, there’s really a lot to like about the ML-Factory LP-style guitar kit. 

Assembling this guitar was a pleasant experience, and I now have one more working guitar in my arsenal.

The truss rod works well, same goes for the tuners and the bridge. As supplied, the fretwork isn’t top notch, but I had no problems in setting up this kit to my favoured action (low E: 2.4 mm/high e 2.0 mm) using a 10–52 gauge set of strings.

The guitar was easy to intonate and it plays in tune across the whole fretboard.

The neck profile on my guitar is a straight copy off of Gibson’s 60s-neck – a very comfortable, medium-thickness ”D”.

Acoustically, the ML-Factory guitar is in the right ballpark for an LP-type guitar, displaying a fresh, but round-nosed attack, a warm overall character, and bags of sustain.

The pickups supplied with the ML-Factory-kit are surprisingly good. Naturally, nobody should expect Harry Häussel-, Jason Lollar- or Seymour Duncan Antiquity -type clarity, tone and panache – remember: This kit costs less than many high-end pickups.

The pickups on my guitar have a slightly higher-than-vintage output, but still enough clarity and character for my taste. In light of the low price of this kit, the pickups aren’t bad at all.

I’ve recorded three soundbites for you. Each example starts with the three-way toggle set to the neck pickup:

Jazzy clean




ML-Factory LP-style kit with ash veneer top 

price around 200 € (plus packing and postage)


In Finland you can get guitar kits from these two retailers: Millbrook Musiikki and SP-Elektroniikka.



ML-Factory rakennussarja: Osa 5 – loppuraportti

Tämä oli siis alkutilanne: ML-Factorylta Saksasta tilattu sähkökitaran rakennussarja (hinta noin 200 €, tarkasta mallista riippuen).

Yksi vaikeimmista ja tärkeimmista työvaiheista on tässä setissä jo suoritettu etukäteen – mahonkikaula oli valmiiksi liimattu runkoon.

Jos käytetään viimeistelyyn ainoastaan oljyä ja vahaa, kitaran kasaaminen on yhden päivän (tai viikonlopun) projekti. Ainoa vaativampi toimenpide on silloin kahden muovikansien upottaminen runkoon.

Itse halusin nimenomaan kokeilla maalin-kaltaista Osmo Color -öljyvahaa tässä projektissa, mikä lisää luonnollisesti työvaiheita, sekä odottelua, kunnes maali on kuiva.

Saarniviilun värjääminen oli tuntuvasti vaikeampi kuin mahonkikaulan ja -rungon viimeistely. Kannelle oli vaikeampi saada tasaista maalipintaa, kuivuminen kesti kauemmin, ja sain reunalistoitukselle melkoisen määrän punaisia jälkiä teippauksesta huolimatta.

Kitaran takapuolen viimeistely oli sujuvampi saada aikaiseksi Osmo Colorilla. Lopputulos on hauskan värinen – muistuttaa jotenkin tomaattisoppaa – ja tuntuu hyvin orgaaniselta, vähän Gibsonin Faded-sarjan tyylisesti.

Mielestäni ML-Factory-kitaran hyvin kompakti, reunalistoitettu viritinlapa on kaunis, vaikka sen mahonkiviilu on pikkusen epäsiisti (liimajälkeä?). Viimeistelin lavan etupuolen öljyllä ja (antiikki-) vahalla.

Tarkkasilmäinen huomaa, että lapapala on liimattu kaulaan hieman vinosti, minkä takia viritinparit eivät ole sataprosenttisesti samoilla linjoilla keskenään. Tämä pieni kosmeettinen haitta ei kuitenkaan vaikuta kitaran toimintaan lainkaan – etenkin kun muistaa rakennussarjan erittäin edullisen hinnan.

Suljetut virittimet toimivat moiteettomasti.

Pieni tilkka öljyä tuo palisanteriotelaudan kauneuden esiin.

ML-Factory LP-tyylisen rakennussarjan runko on hivenen verran (noin 3 mm) ohuempi kuin sen esikuva. Eron huomaa vain mittaamalla, etenkin kuin itsekasatun soittimen paino on samassa keskiraskaassa luokassa kuin moni alkuperäinen Les Paul.

ML-kitaran talla ja kieltenpidin ovat samaa asiallista laatua kuin useissa edullisissa kitaroissa. Tässä Tune-o-Matic-kopiossa ei käytetä muuten sitä vintage-tyylistä jousta tallapalojen alaspitämiseen, mikä on mielestäni plussaa, koska tässä mikään ei surise soitettaessa häiritsevästi mukaan.

Rakennussarjan humbuckerit on edullisesta hinnasta huolimatta vahattu feedback-ulinaa vasten. Mikrofonit istuvat suorissa kehyksissä, joita on ruuvaamalla pakotettu kitaran kaarevan kanteen sopiviksi – ei ehkä tyylikkäin tai kestävin ratkaisu…

Vipukytkimen mukaan tulivat kaksi mutteria – alkuperäistyylinen pikkuhampailla (johon tarvitsee erikoistyökalun) ja tavallinen mutteri. Käytin tavallisen kuusikanttisen mutterin, koska kytkimen kierre jumiutti hieman ja mutterin tiukentamiseen tarvittiin avain.

ML-Factory-kitin pienet potentiometrit toimivat jouhevasti, ja myös muuten elektroniikka toimii kuin pitää.

Tältä kitara näyttää soittajan suunnasta.


Ensin se tärkein viesti:
Ei – kahdensadan euron kitaran rakennussarjasta ei saa kolmentuhannen euron custom shop -laatua! Moiseen kitissä käytetyt puut ja osat, sekä (ainakin tässä testitapauksessa) puutyön laatu ei yksinkertaisesti riitä.

Jos osaa puutyöt, nauhahiontaa, oikeanoppista lakkaamista ja lakkapinnan viimeistelyä, tämänkaltaisesta edullisesta rakennussarjasta voi kuitenkin saada kauniin ja toimivan soittopelin, joka painaa jo samassa sarjassa kuin useat 600–800 euron soittimet. Ja kun kerran alusta on toimiva, ei ole syyttä pidättäytyä lisäkustomoinista.


Omassa kitarassani olisin toivonnut, että tehtaassa käytettäisin paremmat (terävämmät) työkalut. Runkoon jyrsityt kolot ovat kaikki epäsiistiä – pahimmat olivat aukot mikrofoneille – ja myös poraukset virittimiä varten olisivat nekin voineet olla siistimpiä.

Nauhatyöhön pitää luultavasti vielä vähän satsatta – suoraan paketista nauhat olivat pikkuisen karheat. Kymmenes nauha oli myös aavistuksen verran liian korkea ylä-e-kielen alla, joka surisi vähän sitä vasten. Sain sen varovaisesti viilaamalla korjattua, mutta tällaisen ongelman oikea tunnistaminen vaati jo vähän kokemusta.

Vaihdan ehkä myös joskus myöhemmin uuden satulan tähän kitaraan. Valmiiksi asennettu toimii sinänsä, mutta minulla on taipumus soittaa vähän raskaamalla kädellä, joten satula voisi olla minunkaltaiselle soittajalle hieman korkeampi.

Muut sotkut menevät täysin minun tilille, minun kokemattomuuteni maalausasioissa takia.


Plussapuolella täytyy mainita, että minulla on nyt yksi toimiva sähkökitara lisää.

Kaularauta toimii, samoin virittimet ja talla. Vaikka nauhatyö suoraan paketista ei ole aivan täydellinen, sain kitarani säädettyä 10–52-kielisatsilla minun käyttämälle korkeudelle (Matala E: 2,4 mm/korkea e: 2,0 mm).

Kitara soi puhtaasti koko otelaudalla.

Kaulaprofiili on minun kitarassani suora kopio Gibsonin 60s-kaulaprofiilista – mukavan matala, muttei liian ohut.

Akustinen soundi täyttää sopivasti kaikki tyypillisimmät kriteerit LP-tyyliselle kitaralle. Soinnissa on tuorehko, selkeä, muttei piikkikäs atakki, lämmin perusluonne, sekä pitkä sustainvaihe.

ML-Factory-setin mikrofonit ovat asiallista laatua. Tässä ei luonnollisesti voi odottaa Harry Häussel-, Jason Lollar- tai Seymour Duncan Antiquity -tyylistä äärimmäistä tyylikkyyttä ja laatua – kitarasetti kun maksaa vähemmän kuin jotkut yksittäiset mikrofonit.

Rakennussarjan mikrofoneilla on hieman vintagea korkeampi lähtötaso, mutta soinnissa silti riittävästi avoimuutta minun makuuni. Hintaan nähdän laatu ei todellakaan ole hassumpaa.

Tässä kolme esimerkkipätkää, jossa aloitan aina kaulamikrofonilla, jatkan kytkimen keskiasennolla, ja lopetan tallamikrofonilla.

Pehmeä ja puhdas




ML-Factory LP-style kit, kannessa saarniviilu 

hinta noin 200 euroa (plus postituskulut)


Suomessa kitaran rakennussarjat myyvät ainakin Millbrook Musiikki ja SP-Elektroniikka.