Posts tagged ‘Millbrook’

24/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – The Kitarablogi-video

21/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – Now on SoundCloud

Save

20/04/2017

Ukulele-Porn

Baton Rouge V4-C Sun

Baton Rouge V4-T Sun

Flight GUT350SP

Flight NUS310

Koki’o U-LMHLMH-C Mahogany Concert

Koki’o U-LMHLMH-T Mahogany Tenor

Ortega RU5

Ortega RUMG

Tanglewood Cove Creek TU-2ST

Tanglewood Cove Creek TU-10

Save

19/04/2017

Tulossa toukokuussa ++ Coming in May ++ Ukulele-Mania

Toukokuun katsauksessa edullisia ukuleleja. Mukana ovat:

In May we will take a look at affordable ukuleles from these companies:

Baton Rouge

Flight

Koki’o

Ortega

Tanglewood Cove Creek

Save

Save

28/02/2012

Pysyykö ruuvimeisseli kädessä? – ”Berka T” -projekti

Kyllä, myönnän sen: en ole mikään tosimies, kun kyse on askartelusta, puutöistä tai tee-se-itse-projekteista! Ei aina voi olla paras…   😉

Uskon kuitenkin, että lähes jokainen meistä voisi (ja ehkä pitäisikin) kokeilla oman kitaran tai basson ”rakentamista”. En puhu mistään puuaihiosta aloittamisesta, vaan siitä että kasaa oman soittimensa ostetuista osista.

On totta, ettei itse-kasattu kitara ole välttämättä ostettua massatuotannon tuotetta halvempi, mutta sellaisen projektin idea onkin siinä, että saa käsin kosketeltavaa tietoa siitä, miten sähköistettu lankkusoitin toimii. Se voi olla jopa hauskaakin…

****

Kasasin tämän kitaran – voidaan nimetä sitä ”Berka T” -malliksi – vuonna 2004. Halusin saada selvillä, millainen soitin syntyy juuri edullisista aineista.

Hankin kaikki Berka T:n osat SP-Elektroniikalta, tähtäimessä oli sellainen ”riisuttu” öljy-ja-vaha-meininki perloidipleksillä.

****

Runko on kolmesta leppäpalasta, joiden syykuviot ei ole yhteensovittu – tämä on tavallinen käytäntö edullisissa runkoissa. Rungon muotoilu on tyydyttävä ja työnjälki oli siisti myös kolojen ja kanavien osalta.

Ainoastaan hieman liian kapeaksi jäänyt kaulatasku oli pikkuisen yllättävää. Sain kuitenkin kaulaa asennettua ongelmitta suoraasti runkoon, mutta tällaiset jutut voivat tapahtua edullisilla osilla tai jos osat eivät ole peräisin samalta valmistajalta.

****

Kaula on vaahteraa, kun taas otelautaan on käytetty kauniisti kuvioitu palaa sonokeling-palisanteria.

Otelaudan radius on vintagea loivempi. Keskikokoiset nauhat on istutettu riittävän huolellisesti ainakin käyttämäni kieltenkorkeutta varten.

****

Kaulan kiinnitys taas on hyvinkin perinteinen – neljä ruuvia sekä teräksestä tehty kaulalevy.

****

Sekä talla että mikrofonit ovat peräisin Gotoh:n mallistolta: nykyaikaisessa tallassa on paksu pohjalevy sekä kuusi yksittäistä tallapalaa. Mikrofoneissa on pitkä, keraaminen tankomagneetti liimattu kelan alle, eikä vintage-tyylisesti kuusi lyhyttä alnico-magneettia.

Minun piti viilata tallamikin kansilevyä hieman kapeammaksi, koska se ei sellaisenaan sopinutkaan tallan aukon läpi. Jälleen yksi edullisista osista syntynyt pieni mutka matkassa.

****

Berka T -projekti ei ollut minun ensimmäinen kokeilu, joten kytkinnän juottaminen ei ollut mitenkään ongelmallista. Jotkut valmistajat tarjoilevat myös rakennussarjoja, joissa ei tarvita juotoskolvia, niin kuin TÄSSÄ.

Kolmiasentoinen kytkin oli yllättäen hieman liian iso rungon koloa varten. Poistin taltalla varovasti vähän puuta kolon pohjasta, ja sain lopulta kannen kiinni.

****

Nykyaikaisten virittimien asentaminen oli lastenleikkiä…

…mutta epäonnistuin pahasti kielikanavien poraamisessa ja holkkien asentamisessa.

Ensi kerralla pitäisi käyttää sapluunan sekä poraustelineen!

****

Kaikki kaikessa olen melko tyytyväinen valmiiseen Berka T:hen! Sen osat maksoivat hieman yli 300 €, mutta opin jälleen kaikenlaista tämän projektin kautta.

Kitaran soitettavuus on ihan OK, vaikka kaulaprofiili voisi mielestäni olla pyöreämpi ja hieman paksumpi. Edullisista Gotoh-mikeistä lähtee yllättävän hyvä soundi, vaikka ne ovatkin vähän vintagea – twängiä kuitenkin löytyy.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä:

Berka T – puhdas

Berka T – säröllä

****

Muutama linkki:

Millbrook Musiikki

Warmoth Guitar Parts (USA)

WD Music (UK)

Rockinger (Saksa)

****

27/02/2012

Why not assemble one yourself? – The ”Berka T” Experiment

I can declare freely and from the bottom of my heart that I am not the most handy when it comes to DIY and using tools! You can’t win ’em all…       😉

Still, most of us could, and probably should, try their hands at ”building” their own electric solidbody guitar or bass. I use the quotation marks here, because I’m not talking about building, as in ”raw wood”, but rather about assembling an instrument from prefabricated parts.

A self-assembled guitar is almost certainly not cheaper than buying a mass-produced item. The idea behind the whole process is rather to get a true, hands-on insight into what makes an electric guitar tick. And it’s fun…

****

I assembled this guitar – let’s call her the ”Berka T” – in 2004. I specifically wanted to find out what kind of instrument you end up with using comparatively inexpensive parts.

I got all the ingredients for the Berka T from SP-Elektroniikka in Oulu (Finland), aiming for stripped Tele-with-pearloid-pickguard-look in an oil and wax finish.

****

The body is a three-piece alder affair, with the pieces’ grain not really matched, which is absolutely normal at this price level. The shaping is OK and the routings reasonably clean.

The only strange thing is that the treble facing side of the neck pocket doesn’t quite line up with the neck’s heel. I nevertheless got the neck installed correctly, but things like these can happen when buying less expensive parts.

****

The neck is maple, which I finished with wax and oil, while the fretboard is made from a nice and lively piece of sonokeling.

The ’board has a flat radius and medium-sized frets, which had been installed sufficiently well for a nice medium action.

****

The neck has been mated to the body in time-honoured fashion via four screws and a steel plate.

****

The bridge and pickups – all made by Gotoh – are decidedly non-vintage: The bridge features a thick base-plate and six separate saddles, while the singlecoil pickups are cheap units with ceramic bar magnets stuck to the bottom of their bobbins, instead of traditional alnico slug magnets.

I had to file the bridge pickup’s top plate down by a tiny little bit, because it wouldn’t fit through the bridge otherwise. Again, not untypical when using inexpensive parts.

****

This hadn’t been my first project, so I had no problems wiring and soldering the electronic components correctly. Some companies also offer pre-wired kits for the complete newcomer.

The nice three-way switch was deeper than the body channel, so I had to gouge out a little bit of wood by hand to make the assembly fit the body.

****

I had no problems installing the modern tuners…

…but made a mess of a hack job of installing the string ferrules.

Mental note: Do prepare a jig! Use a drill stand for drilling the holes next time!

****

All in all, I’m rather satisfied with my Berka T! It cost a little over 300 € to make, and I learned a few new lessons during assembly.

The guitar plays well, even though I would prefer a rounder and fatter neck profile. The cheap Gotoh-pickups sound surprisingly good – they’re a little hotter and fatter than a standard vintage-style Tele-set, but still have enough spank and quack to satisfy.

Here are two soundbites:

Berka T – clean

Berka T – distortion

****

Links:

Warmoth Guitar Parts

WD Music UK

Rockinger (Germany)

Millbrook (Finland)

09/02/2012

NAMM 2012 – Recording King- ja The Loar -kitarat

Kaksi Guitar World -videota:

****

****

Maahantuoja: Millbrook

23/06/2011

The mandolin – a fantastic opportunity to broaden your vocabulary

Once you’ve learnt how to get to grips with a guitar, learning to play a different stringed instrument is relatively straightforward, broadening your outlook in the process.

Take the mandolin, for example – a great second instrument for any guitarist. Its courses (pairs of strings) are tuned to the same pitch as the strings of a violin – g-d-a-e – which throws all your scale and chord shapes right overboard.

There are three different basic types of mandolin: the bowlback Italian mandolin is the senior member of the family, and closely related to Middle Eastern instruments, such as the saz.

The Portugese/Irish  mandolin is build with a straight back, much like a guitar, making it easier to hold and play.

The carved-top Bluegrass-mandolin is an American invention from the very last years of the 19th Century, taking its cue from the building principles behind a violin. Orville Gibson’s (1856–1918) quality mandolins laid the groundwork for what was to become the famous Gibson-brand. Renowned musician and luthier Lloyd Loar finalised the Gibson-mandolin around 1920.

My own mandolin is a Chinese-made, all solid wood Kentucky KM-630, pattered after a typical F-Style Gibson-mandolin.

It features a spruce top as well as a back and sides made from maple.

The headstock is replete with fine inlay work.

The well-applied finish really shows off the back’s figuring (flame).

The maple neck too is finished in a rich sunburst.

Gold-coloured tuners round off the picture.

When shopping for a mid-price Bluegrass-mandolin check the neck for straightness, as well as the quality of the fretting. Make sure the free-standing bridge is OK and works as it should. The relatively hard string pull, along with transport/storage in too dry a place can sometimes lead to a cracked or collapsing bridge.

****

Here’s a recording featuring my KM-630:

Lucy (Frank Badenius/Martin Berka)

****

Check out these links for further info:

Mandolin tuner

Mandolin chords

A genuine Gibson/Lloyd Loar -mandolin from 1923

Build your own mandolin!

23/06/2011

Mandoliini on oiva lisäys kitaristin soitinvalikoimaan

Kun kerran kitaristina musiikin tuottaminen kielisoittimella on tullut tutuksi, on toisen kielensoittimen soittamisen oppiminen suhteellisen helppo, mutta samalla horisonttia laajentava kokemus.

Esimerkiksi mandoliini on oiva kakkossoitin kitaristille. Sen kieliparit viritetään samoille sävelkorkeuksille kuin viulussa – g-d-a-e – minkä vuoksi soinnut ja skaalojen soormitukset menevät heti uusiksi.

On olemassa kolme päätyypejä: kulhomaisella, kaarevalla kopalla varustettu italialainen mandoliini on soittimen vanhempi alkuperäinen muoto, joka on sukua Lähi-Idän kielisoittimille (esimerkiksi saz).

Portugalilainen/irlantilainen mandoliini on tasakanttinen, kitaratyylinen ratkaisu, joka on helpompi pitää sylissä.

Kaarevalla kannella ja pohjalla varustettu Bluegrass– tai Archtop-mandoliini kehiteltiin 1800-luvun loppumetreillä Yhdysvalloissa, ja sen lähtökohta oli viulussa. Orville Gibsonin (1856–1918) laadukkaat mandoliinit ovat nykyisen Gibson-firman alkupiste. Soittaja ja soitinrakentaja Lloyd Loar sitten kehitti Gibson-mandoliineja loppullisen muotoon 1910-luvun loppussa.

Oma mandoliinini on Kiinassa rakennettu, kokopuinen Kentucky KM-630, jonka esikuva on ollut Gibsonin koristettu F-malli.

Kansi on kuusesta ja sivut sekä pohja vaahterasta.

Lavassa on runsaasti kauniita helmiäisupotuksia.

Pohjan hieno viimeistely tuo esiin loimuvaahteran näyttävät syykuviot.

Myös vaahterakaula on saanut ylleen sunburst-värityksen.

Kullanväriset virittimet antavat soittimelle viimeisen silauksen.

Kun ostaa edullisen Bluegrass-mandoliinin kannattaa tarkistaa, että kaula on suora, nauhat kunnossa, eikä vapaasti kannella seisova talla vioittunut. Kielten voimakas veto sekä liian kuiva ilma kuljetuksen tai varastoinnin aikana voivat nimittäin johtua siihen, että talla repii tai korkeussäädön kierretangot löystyvät tallapuussa.

Suomessa suurin mandoliinivalikoima löytyy Millbrook Musiikista, joka tuo myös maahan esimerkiksi Kentucky– ja Eastman-soittimet.

****

Tässä hauskassa biisissä soitan mandoliinia:

Lucy (san. Frank Badenius/säv. Martin Berka)

****

Tässä vielä muutama mielenkiintoinen linkki aiheesta kiinnostuneille:

Mandoliinin virittäminen

Mandoliinisoinnut

Aito Gibson/Lloyd Loar -mandoliini vuodelta 1923

Rakenna oma mandoliinisi!