Posts tagged ‘Mooer’

29/08/2018

Särön sävyt: Fuzz, Overdrive & Distortion – nyt Rockway-blogissa

Säröpedaalien katsaus on nyt luettavissa Rockwayn blogissa.

Fuzz-osio

Overdrive-osio

Distortion-osio

15/02/2016

Review: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Hendrix Ad

Jimi Hendrix’ simply doesn’t seem to wane, even though the genial guitar hero himself died in London in 1970 at 27 years of age. There’s still so much interest in Hendrix’ music that he continues to rank among the top ten of best-earning dead celebrities in Forbes magazine.

The Fender Stratocaster was the master’s favourite instrument, so it’s not really surprising that the man has been honoured with a signature model by Fender last year. This guitar is now also available in Finland.

The new Made-in-Mexico Fender Jimi Hendrix Stratocaster isn’t the first Hendrix model that Fender has released:

In 1980 a small, semiofficial run of Hendrix Strats was made, sporting a white body and a left-handed neck with a large headstock. Fender’s Custom Shop came out with 100 Monterey Stratocasters, which where close copies of the guitar instrument played and burned at the 1967 festival. It was a right-handed Stratocaster with a small headstock and a hand-painted body, set up for left-handed playing. Along with the guitar the Monterey Set also included a flight case and a leather gig bag. In the same year (1997) Fender USA started to produce the Jimi Hendrix Voodoo Strat. The Voodoo Strat was in fact a a left-handed (!) copy of Hendrix’ (right-handed) Woodstock Stratocaster, with the headstock decals turned into mirror images, so that you would look (a bit) like Hendrix, whenever you stepped in front of a mirror.   😀

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – full front

The brand-new Fender Jimi Hendrix Stratocaster (approx. 950 € in Finland) also has some features resembling the guitar Hendrix used at the Woodstock festival:

The right-handed alder body is finished either in black or in white, while the neck is a large headstock-carrying, left-handed, all-maple affair.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – headstock

The headstock carries the so-called transition logo from the mid-Sixties, which was much larger than the Fifties’ spaghetti logo, but still gold coloured. By the end of the Sixties the logo was changed to black and the model name was written in large, bold lettering – that would be called the the CBS logo.

Modern improvements on the Hendrix Strat include truss rod access from the headstock side, as well as a flatter, more bend-friendly fretboard radius of 9.5 inches.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – tuners

The headstock’s flip side displays Hendrix’ signature, and a very decent set of Kluson copies.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – neck plate

The neck joint has been kept very traditional, but for the Authentic Hendrix-logo on the neck plate.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – pickups

The most important differences between the Hendrix model and a bog standard Strat can be found in the pickup department:

The Mexican signature guitar comes equipped with a pukka set of American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-pickups, which have been installed into this guitar, as if this were a left-handed model turned over. Both the neck and middle pickup have been flipped over by 180 degrees, while the bridge pickup has been flipped over first, before being installed at a reverse angle. Usually the bridge pickup is placed so that its bass side is closer to the neck with the treble side being closer to the bridge. On the Hendrix Strat the bridge pickup’s bass side is closer to the bridge and the treble side closer to the neck.

This reverse installation means that the magnet stagger is ”wrong”, changing slightly the balance between the strings in terms of output. Furthermore, the bridge pickup will give you a slightly changed range of overtones, due to its reverse angle.

We’ll find out in the listening test, whether these changes really make any discernible difference.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – controls

The controls follow the vintage recipe – master volume, neck tone, middle tone – while the pickup selector on the Hendrix model is a modern five-way unit.

The American Vintage ’65 pickup set is true to the original specs and does not feature a reverse-wound/reverse-polarity middle pickup for hum-cancelling in positions two and four, like many updated Strats!

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – vibrato

Fender’s vintage vibrato bridge (the ”Sychronized Tremolo”) sports bent steel saddles.

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 1

Fender Strats are well-known for their excellent ergonomic properties and the Hendrix signature model stays true to this heritage.

Our review instrument was of comfortable moderate weight. The neck’s mid-Sixties C-profile feels great, thanks to not being overly chunky.

The guitar arrived strung with a set of 010s and tuned to E-flat, but the setup wasn’t quite spot-on. The vibrato bridge was tipped a little too steeply, and the intonation was a bit off on the bass strings. But it only took me a couple of minutes (and the correct pair of screwdrivers) to get this Strat shipshape. The result was a great-playing and great-sounding guitar (string height at 12th fret: bottom-E: 2.2 mm/high-e: 1.7 mm).

The flatter-than-vintage fretboard radius really helps to make the Hendrix Strat a very bend-friendly guitar, while also minimising the possibility of fret choke during large-interval bends.

I must admit that I’m not quite sure, whether I really hear much of a difference in the amplified sound of the reversed pickups, though.

Jimi’s guitar tech and effects guru, Roger Mayer, has often stated that Hendrix was satisfied with the sound of his (right-handed) Strats right off the peg. According to Mayer, the only ”customisation” the pair ever did on newly bought guitars, was to take off the neck and remove all possible finish residue inside the neck pockets to improve the stability of the neck joints. Hendrix’ effects, on the other hand, were a regular target for fine-adjustment and electronic customisation.

Anyway, the new Fender Jimi Hendrix signature guitar sounds just like a great Strat should. Here’s a clean clip first:

Here’s an example of the Hendrix Strat’s distorted tone:

I was eager to start recording with the Fender Hendrix model. The first demo track puts the signature Strat into a slightly more contemporary context. The signal chain for this track was: Fender Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:

Next I recorded a demo track with a more Hendrix-like arrangement. The signal path was: Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. The Uni-Vibe style sound at the end of the track was achieved with a phaser plug-in during mixdown:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – back beauty

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 2

Hendrix’ Live Sound

Even though Jimi Hendrix was known for his avant-garde use of effects in the studio – buoyed by the creativity of his sound engineer Eddie Kramer – his signal chain on stage was surprisingly straightforward. Here’s a short and basic rundown of Hendrix’ live rig.

1. Marshall Model 1959 ”Plexi” stack
Jimi Hendrix used what we now call a vintage-type, non-master volume amplifier stack, which wasn’t especially high-gain by today’s standards. Usually Hendrix had two 100 Watt Marshall-stacks running in parallel, which meant things got very loud. His Strats would cause his amp to break up, but the type of distortion was closer to what we’d now call a 60s Blues sound than to 70s Metal, and far removed from the high-gain saturation of our time.

I simulated this type of amp response by turning my Blackstar HT-1R’s gain control up to get the clean channel to overdrive.

2. Dallas-Arbiter Fuzz Face

In my view, the fuzz pedal is the most important ingredient in Jimi’s sound, because it adds a lot of oomph, creamy compression, and aggression to proceedings.

A British importer of musical equipment, a man called Ivor Arbiter, came up with the Fuzz Face in 1966, because he wanted to have a fuzz pedal in his product range. He came up with a chunky package by having the Fuzz Face circuit built into the base of a 60s microphone stand. The round enclosure, coupled with the unit’s two controls and single footswitch, looked like a smiley face, which is where the pedal got its name from.

Fuzz Faces are built by the Jim Dunlop company these days. There are also cheap alternatives available, from companies such as Mooer or Rowin. I’m using an Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi for the demo tracks:

3. Vox Wah-Wah

Hendrix generally used his Vox Wah in front of his Fuzz Face, but keeping it behind the fuzz will also result in some cool tones. Great wah-pedals can also be head from Boss, Mission Engineering or Jim Dunlop.

I’ve used my Morley M2 Wah/Volume pedal in front of the Big Muff Pi:

4. Octavia +Uni-Vibe

Roger Mayer’s Octavia-pedal was sometimes used as an additional ingredient in Jimi’s live sound. This strange-sounding effect combines distortion with an artificial upper octave and some slight ring-modulation. Hendrix also used a Uni-Vibe effect, which was one of the first pedals that tried to create a Leslie-like sound in a compact format. 

A genuine Octavia-pedal is only made by Roger Mayer, but Joyo’s inexpensive JF-12 Voodoo Octave stomp box sets you off in a very similar direction.

Korg has introduced the NuVibe, which is a pukka re-imagination of the original Uni-Vibe-pedal. Voodoo Lab’s Micro Vibe is a high-quality proposition at a fair price.

You can also simulate Uni-Vibe-style tones by using a suitable phaser. The Boss PH-3 is a modern and versatile phaser. If you want something even more affordable, you could check out Mooer’s range of effects.

This clip uses a combination of two phaser plug-ins in my audio sequencer:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 1

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 2

If you want to go all the way to ”become Hendrix”, you will need to buy a left-handed Stratocaster and turn it into a right-handed instrument. The result will be authentic, but also much less comfortable than a regular Strat, because the controls are all in the wrong place.

Fender’s new Jimi Hendrix Stratocaster will give you the (very slight) difference a reversed headstock brings to the playing feel, as well as the (very slight) tonal differences of the reversed pickups, while keeping all of the Stratocaster’s great ergonomics intact.

Fender’s Hendrix model is a fine Strat, which you can use for all types of music. Still, it’s the ”Hendrix-thing” this guitar does the best!

If I could only have the maestro’s long fingers and musical imagination…

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Price approx. 950 €

Contact: Fender

A big ”thank you” goes to DLX Music Helsinki for the kind loan of the review guitar!

Pros:

+ musician-friendly price tag

+ workmanship

+ American Vintage pickups

+ playability

+ sound

Cons:

– factory setup

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – flying

09/02/2016

Testipenkissä: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Hendrix Ad

Jimi Hendrixin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaikka tämä valovoimainen kitarasankari itse kuoli jo vuonna 1970 27-vuotiaana Lontoossa. Kiinnostus Hendrixin musiikkia kohti on yhä niin suuri, että hän on sijalla yhdeksän Forbes-lehden listalla parhaiten tienaavista kuolleista henkilöistä.

Fenderin Stratocaster oli mestarin suosikkisoitin, eikä ole siis ihme, että Fender hiljattain esitteli uuden Jimi Hendrix -nimikkomallin, joka on nyt myös saatavilla Suomessakin.

Uusi meksikolainen Fender Jimi Hendrix Stratocaster ei ole kuitenkaan firman ensimmäinen kunniaosoitus legendaariselle kitaristille:

Vuonna 1980 tehtiin pieni ”epävirallinen” erä Hendrix-Stratoja (tuotantoerä vain muutama tusina) valkoisella rungolla ja vasenkätisellä, isolla viritinlavalla varustetulla kaulalla. Vuonna 1997 ilmestyi Custom Shopin 100 kitaran erä Hendrixin Monterey-Stratosta, joka oli tarkka kopio soittimesta, jota Hendrix käytti Monterey-festivaalilla 1967. Se oli käsin maalattu vasenkätiselle sopivaksi muutettu oikeankätinen Strato pienellä lavalla. Monterey Strat -settiin kuului myös flight case -laukku, nahkahihna, sekä nahasta tehty topattu pussi. Vuonna 1997 ilmestyi myös Fender USA:n Jimi Hendrix Voodoo -Strato, joka oli oikeakätiselle tarkoitettu kopio Hendrixin legendaarisesta Woodstock-kitarasta. Voodoo-Straton juju oli, että kitaran logo oli alkuperäisen peilikuva, minkä ansiosta nimikkomallin käyttäjä näytti peilin edessä enemmän Hendrixiltä.   😀

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – full front

Upouudessa Fender Jimi Hendrix Stratocasterissa (hinta-arvio noin 950 €) on myös vahvoja vivahteita mestarin Woodstock-kitarasta:

Tässä tapauksessa kitaran leppärunko on saatavilla joko valkoisena tai mustana, ja siihen on liitetty yksiosainen vaahterakaula isolla, vasenkätisellä lavalla.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – headstock

Viritinlavalta löytyy ns. transition logo 60-luvun keskiväliltä, joka on isompi kuin 50-luvun spaghetti logo, mutta vielä kultainen. Logo muuttui 60-luvun lopulla mustaksi CBS logoksi.

Nykyaikaisia parannuksia Hendrix Stratocasterissa ovat lavanpuoleinen kaularaudan säätöruuvi, sekä otelaudan loivempi kaarevuus (9,5 tuumaa), joka helpottaa kielten venytyksiä.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – tuners

Lavan kääntöpuolelta löytyy Jimi Hendrixin nimikirjoitus, kitaran sarjanumero, sekä sulavasti toimivat Kluson-kopiot.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – neck plate

Kaulaliitos on hyvin perinteistä sorttia, mutta kaulalevyyn on kaiverrettu Authentic Hendrix -tuotteiden logo.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – pickups

Tärkein ja ratkaisevin ero rivi-Stratoon piilee Fender Jimi Hendrix -mallin mikrofoneissa:

Meksikolaisessa nimikkomallissa käytetään laadukkaita American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-mikrofoneja, jotka on asennettu niin kuin tämä kitara olisi vasenkätinen. Kaula- ja keskimikrofoni on siis käännetty 180 asteella. Myös tallamikrofoni on ensin käännetty, mutta tämän lisäksi se on myös asennettu käänteisen kulmaan. Tavallisesti tallamikin bassopuoli on lähempänä kaulaa, Hendrix-Stratossa taas mikin diskanttipuoli on lähempänä soittimen kaulaa.

Tämä toimenpide kääntää mikrofonien erikorkoisten magneettien järjestystä, ja se myös muuttaa tallamikin tapauksessa mitkä ylä-äänet mikki poimii kielistä.

Vasta käyttötestissä selviää onko ero kuultavissa.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – controls

Säädinosasto on vintage-reseptin mukainen – master volume, kaulamikin tone ja keskimikin tone – mutta Hendrix-mallissa on nykyaikainen viisiasentoinen kytkin.

American Vintage ’65 -mikkisetissä kaikki mikrofonit on käämitty samaan suuntaan, niin kuin aidoissa 60-luvun Stratoissa. Tämän takia yksikelaisten hurina ei poistu mikkiasennoissa kaksi ja neljä, niin kuin monissa nykyaikaisissa Stratocastereissa!

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – vibrato

Vibratalla on Fenderin vintage vibrato (”Sychronized Tremolo”) teräksisillä tallapaloilla.

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 1

Fender Stratot tunnetaan niiden hyvästä ergonomiasta, eikä Fender Jimi Hendrix -malli poikkea tästä linjasta.

Testiyksilö on mukavasti keskipainoinen ja sen runko hyvin sulavalinjainen. Fender on valinnut 1960-luvun C-profiilin tähän Hendrix-Stratoon, joka tuntuu todella hyvältä kädessä myös hyvin maltillisen paksuutensa ansiosta.

Testikitara saapui Es-vireessä 010-satsilla, mutta sen säädöt eivät olleet täysin kohdallaan suoraan laatikosta. Vibratallan kulma oli hieman liian jyrkkä ja myös soittimen intonaatio oli bassokielillä vähän pielessä. Oikean kokoisilla ristipääruuvareilla ongelmat hoidettiin nopeasti ja helposti pois päiväjärjestykseltä. Lopputulos oli erittäin hyvin soiva sähkökitara mukavalla tatsilla (kieltenkorkeus 12. nauhalla: matala-E: 2,2 mm/diskantti-e: 1,7 mm).

Loivasta otelautaradiuksesta (9,5 tuumaa) on todellakin paljon hyötyä bendaamisessa. Kielten venyttäminen on helpompaa, eivätkä kielet rämise isoissa intervalleissa ylimpiä nauhoja vastaan kuin usein kuperammalla vintage-radiuksella (7,25 tuumaa).

En ole ihan varma kuuluuko käänteisten mikrofonien soundillisia vaikutuksia ratkaisevasti Hendrix-Stratocasterin sähköisessä soundissa.

Hendrixin tekniikon ja soundigurun, Roger Mayerin, mukaan muusikko itse oli tyytyväinen tuotantolinjan Stratoihin. Mayer on sanonut useissa haastatteluissa, että ainoat toimenpiteet, joita tehtiin juuri ostettuihin soittimiin, olivat kaulataskujen siivoaminen lakkausjäämiltä. Sen sijaan Hendrixin efekteihin tehtiin kaikenlaista kustomointia.

Oli niin tai näin, uusi Fender Jimi Hendrix -malli soi kuin laadukas Strato. Tässä ensin puhdas pätkä:

Ja tässä esimerkki Hendrix-kitaran särösoundista:

Halusin ensin kokeilla Jimi Hendrix -Stratoa nykyaikaisessa soundiympäristössä, ja äänitin tämän pienen demon. Signaaliketju on Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:

Äänitin sitten vielä toisen, Hendrix-tyylisen demokappaleen. Signaaliketju on tässä Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. Kappaleen lopussa simuloin Uni-Vibe-efektin soundia nopealla phaser-efektillä miksausvaiheessa:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – back beauty

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 2

Hendrixin live-soundi

Vaikka Jimi Hendrix oli – ääniteknikko Eddie Kramerin avulla – melkoinen edelläkävijä efektien käytössä studiossa, perustui hänen live-soundinsa yllättävän pieneen efektiarsenaaliin. Tässä todella lyhyt johdanto Hendrixin signaaliketjuun lavalla.

1. Marshall Model 1959 ”Plexi” -stäkki
Jimi Hendrix käytti mitä tänään kutsutaan vintage-tyylisiksi stäkeiksi, joiden vahvistimissa ei ollut high-gain säröpiirejä, eikä master volume säätimiä. Hänellä oli tavallisesti käytössä jopa kaksi 100-watista Marshall-stäkkiä, mikä tarkoitti että äänenpaine oli melkoinen. Stratollakin nämä vahvistimet menevät särölle, mutta soundi on enemmän Blues-tyylinen, kuin mitä saadaan nykyaikaisista high-gain stäkeistä.

Simuloin tätä soundia kääntämällä Blackstar HT-1R -kombon clean-kanavalla gain-säätimen reilusti auki.

2. Dallas-Arbiter Fuzz Face -säröpedaali

Fuzz-tyypinen säröpedaali on mielestäni Hendrix-soundin kannalta ratkaisevassa asemassa, koska se lisää soundiin sekä lihaksia ja kermaista sustainea että runsaasti rosoisuutta.

Englantilainen musiikkilaitteiden maahantuoja Ivor Arbiter halusi saada firmalleen 1966 oman säröpedaalin. Hän keksi Fuzz Facen rakentamalla fuzz-piirin mikrofoniständin jalkaan. Pyöreä jalka näytti kahdella säätimellään ja yhdellä jalkakytkimellään naamalta, josta pedaalin nimi tulee.

Fuzz Faceja valmistaa nykyään Jim Dunlop. Edullisia vaihtoehtoja saa myös Mooerilta tai Rowinilta. Itse käytin tässä Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi -pedaalia:

3. Vox Wah-Wah

Hendrix käytti Vox Wahiaan tavallisesti kytkettynä Fuzz Face -särön tuloon, mutta myös fuzzin jälkeen saadaan monta käyttökelpoista soundia. Hyviä wah-pedaaleja on saatavilla esimerkiksi Bossilta, Mission Engineeringiltä tai Jim Dunlopilta.

Itse käytin tässä omaa Morley M2 Wah/Volume -pedaalia (ennen fuzzia):

4. Octavia +Uni-Vibe

Lisämausteina Hendrix käytti vielä Roger Mayerin rakentamaa Octavia-efektiä, jossa säröefekti ja yläoktaaveri tuottavat hyvin erikoisia soundeja, sekä alun perin Leslie-simulaatioksi tarkoitettua Uni-Vibe-pedaalia.

Oikean Octavia-efektin saa vain Roger Mayerilta, mutta Joyo JF-12 Voodoo Octave -tuplapedaali tarjoaa hyvin edullisen vaihtoehdon.

Korgilta saa nykyään NuVibe-nimeä kantavan Uni-Vibe-uusintapainoksen, mutta pedaali on melko kallis hankinta. Voodoo Labin Micro Vibe on jo hieman edullisempi, mutta silti laadukas ratkaisu.

Uni-Vibe-tyylisiä soundeja voi simuloida myös phaser-efektillä. Bossin PH-3 on nykyaikainen phaser-pedaali monipuolisilla ominaisuuksilla, kun taas Mooerilta saa hyvin edullisen phaserin.

Esimerkkipätkässä ketjutin miksausvaiheessa kaksi phaser-plugaria audiosekvensserissä:

Tässä vielä LINKKI Kimmo Aroluoman erinomaiselle jutulle Hendrixin signaaliketjusta, sekä toinen LINKKI pro-luokan Hendrix-pedaalilaudan testille.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 1

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 2

Jos haluaa soittaa kitaraa täysin autenttisesti Hendrixin hengessä, pitää hankkia itselleen vasenkätisten Strato, vaihtaa (tai kääntää) kitaran satula oikeankätiseksi ja soittaa sitä kitaraa sitten väärinpäin. Lopputulos on autenttinen, mutta samalla ergonomialta ongelmallinen, koska esimerkiksi säätimet ovat huonolla paikalla.

Uudelta Fender Jimi Hendrix Stratocasterilla saa vasenkätisen viritinlavan tuomaa (hieman) erilaista soittotuntumaa, sekä käännettyjen mikrofonien tuomaa (hieman) erilaista perussoundia oikeankätisen kitaran ergonomialla.

Fenderin Hendrix-malli on todella hyvä Strato, jolla voi soittaa myös muuta musiikkia kuin vain Hendrixiä, mutta Hendrix onnistuu kyllä erityisen hyvin.

Nyt pitäisi ”vain” olla mestarin pitkät sormet ja Hendrixin idearikkautta…

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster

hinta-arvio noin 950 €

Lisätiedot: Fender

Kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

+ muusikkoystävällinen hinta

+ työnjälki

+ American Vintage -mikkisetti

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– tehtaan säädöt

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – flying

23/09/2015

Now on SoundCloud – ESP LTD MM-30

ESP LTD MM-30 – beauty shot 1

21/09/2015

Guitar Porn: ESP LTD MM-30

ESP LTD MM-30 – beauty shot 1

ESP LTD MM-30 – neck joint

ESP LTD MM-30 – body beauty 2

ESP LTD MM-30 on Musamaailman 30-vuotis juhlamalli.

The ESP LTD MM-30 is a limited edition model to celebrate the 30th anniversary of ESP’s Finnish distributor Musamaailma.
11/09/2015

Happy Birthday, Musamaailma!

ESP LTD MM-30 – teaser

Soitinliikkeenä ja maahantuojana tunnettu Musamaailma juhlii tänä vuonna 30-vuotissynttäriään.

Juhlan kunniaksi ESP Guitars on valmistanut 30 kappaletta LTD MM-30 -juhlamallista. Synttärimallin Kitarablogi-testi on juuri työn alla.

ESP- ja LTD-soittimien lisäksi Musamaailma tuo kitara- ja bassopuolella maahan mm. myös seuraavat merkit: Admira, Blackstar, Bogner, DV Mark, EMG, GJ2 Guitars, Markbass, Mooer, Seymour Duncan, Spector, Tanglewood, Tech 21 NYC, Tokai, Rockbag ja Warwick.

28/05/2014

Testipenkissä: Mooer

****

Mooer teaser

Musamaailma on hiljattain alkanut tuoda maahan Mooerin erittäin kompakteja kitaraefektejä.

Mooerin tapauksessa kyse on suhteellisen edullisista pedaaleista, joille valmistaja lupaa kuitenkin laadukasta soundia. Koska kitaristin pedaalilaudassa on aina liian vähän tilaa, ja soittajan kukkarossa aina vain rajoitetusti rahaa, Mooer-pedaalien kokeilu luonnollisesti kiinnosti.

****

Mooer Pure Boost – top

Aloitetaan Mooer Pure Boost -boosterilla (54 €), joka tarjoaa 20 dB:n verran puhdasta signaalivahvistusta.

Tämän lisäksi Pure Boost on varustettu hyvin tehokkaalla kaksikaistaisella EQ:lla (+/- 15 dB), sekä Gain-säätimellä, jolla voi lisätä signaaliin pikkuisen putkimaista lämpöä.

Mooer Pure Boost – front

Kaikki Mooer-pikkupedaalit saavat virtansa vain ja ainoastaan Boss-standardin (miinus keskellä) mukaisesta 9V-virtalähteestä, ja vain 6 mA kuluttava Pure Boost on varsinainen energiapihi (mikä on aina hyvä asia).

Pure Boost on true bypass -pedaali – niin kuin kaikki tässä testatut efektit – mikä tarkoittaa, että signaali kulkee suoraan tulosta lähtöön, silloin kun boosteri on kytketty pois päältä.

Mooer Pure Boost – left

Kestävänoloinen Mooer Pure Boost on erittäin kätevä apulainen, kun halutaan nostaa signaalitasoa, kenties myös hieman maustettuna EQ:lla.

Pure Boostilla saa myös nostettua putkivahvistimen puhtaan kanavan särölle tai lisättyä boostaamisella pikkusärölle vielä aimo annoksen lisää säröä.

Ääninäytteessä Fender Stratocasterin signaali menee Mooer Pure Boost -pedaalin kautta Blackstar HT-1R -komboon:

****

Mooer Green Mile – top

Mooer Green Mile (54 €) on firman Tube Screamer -tyylinen overdrive-särö.

Perinteisten Overdrive- , Tone- ja Level-säätimien lisäksi Green Mile tarjoaa vielä kaksipykäläisen moodikytkimen.

Warm-moodissa Green Mile -pedaali toimii tavallisena TS-tyylisenä särönä, jolla on kermainen keskialue ja maltillinen kompressointi. Hot-moodissa lisätään signaalitielle vielä tehokas boosteri.

Green Mile käyttää virtaa hyvin säästeliäästi (7 mA).

Mooer Green Mile – right

Kyllä, hyvin toimii!

Tässä pätkässä Mooer Green Mile on Warm-moodissa. Soitan ensin Stratocasteria puhtaaseen kanavaan, ja sen jälkeen särökanavaan:

****

Mooer Cruncher – top

Punainen Mooer Cruncher (54 €) on distortion-tyyppinen särörasia.

Cruncherin käyttö on hyvin helppo, sillä efekti keskittyy olennaiseen tarjoamalla ainoastaan perinteiset Gain-, Tone- ja Volume-säätimet.

Mooer Cruncher – left

Mooer Cruncher kuulostaa mielestäni varsin herkulliselta. Tästä säröstä lähtee sopivasti potkulla ja purevuudella höystetty Rock- ja Metal-soundi.

Jällen kerran audiopätkässä kuulaan ensin HT-1R:n puhtaan kanavaan menevä vaihtoehto, ennen kun Cruncher soitetaan särökanavaan:

****

Mooer Ensemble King – top

Se on vaaleansininen, sen täyttyy siis olla chorus.

Ensemble King (59 €) on Mooer-pikkuspedujen helppokäyttöinen chorus-pedaali.

Niin kuin kaikkien muiden firman pedaaleissa, myös Ensemble Kingin kotelo on valmistettu kokonaan metallista, ja sen pohjassa on paksu, liukumista estävä kumikerros.

Mooer Ensemble King – right

Pikku-Mooerista lähtee kauniisti tiheä, klassinen chorussoundi, joka sopii mainiosti joka lähtöön. Ensemble Kingin oma kohina on kiitettävän alhainen:

****

Mooer Mod Factory – top

Mooer Mod Factory (75 €) on tämän efektisarjan moniosaaja, joka pystyy tuottamaan peräti yksitoista eri modulaatioefektiä!

Mooer Mod Factory – mode switch

Isolla Mode-kytkimellä valitaan Mod Factoryn efekteistä sen, jota haluaa käyttää.

Mooer Mod Factory – left

Tarjolla ovat chorus, flanger, phaser, envelope phaser, tremolo…

Mooer Mod Factory – right

…stutter, vibrato, Univibe, auto-wah, touch-wah, sekä kehämodulaattori.

Omat suosikkini ovat Mod Factory -pedaalin molemmat phaserit, sen tremoloefekti, sekä tämän Mooerin auto-wah. Olen kuitenkin melko varma, että jokainen kitaristi löytää Mod Factorysta muutaman mielenkiintoisen efektin omaan käyttöön.

Tässä esimerkissä soitan kaikki efektit läpi (aloitan choruksesta):

****

Mooer ShimVerb – top

Mooerin ShimVerb -kaiku (66 €) tarjoaa kolme erilaista kaikutyyppiä:

Room on huonetta (tai studiotilaa) muistuva kaikusoundi, kun taas Spring-vaihtoehto on digitaalinen näköispainos jousikaiusta. Shimmer on ShimVerbin erikoiskaiku, jossa tuodaan kaikuun hieman metallista hohdetta lisäämällä signaaliin kvintin verran ylöspäin nostettua ääntä.

Mooer ShimVerb – left

ShimVerb on tästä kattauksesta ehkä se pedaali, joka puhuttelee minua henkilökohtaisesti vähiten. Ainakin omiin korviini Room on pikkusen liian honottava, eikä Spring-kaiusta löydy niin selvää jousimaista klangia ja pärskettä kuin odotin. Mooerin Shimmer-kaiku on kuitenkin mielenkiintoinen valinta kokeiluhaluiselle kitaristille.

Aloitan äänipätkässä Room-kaiulta:

****

Mooer Reecho – top

Mooer Reecho (75 €) on viivepedaali, joka tarjoaa kolme erilaista delay-tyyppiä:

Analog on Mooerin versio vanhasta analogisesta viivepedaalista, Real Echo on nykyaikainen digitaalinen delay-efekti, ja Tape Echo matkii vanhan nauhakaiun soundia.

Mooer Reecho – right

Mooerin Reecho-pedaalin Time-säätimellä voi säätää viiveajan viiden ja 780 millisekunnin välillä.

Mielestäni Reecho on ilahduttavan suoraviivainen, mutta silti melko monipuolinen delay-pedaali. Analog-moodi soi juuri oikealla tavalla suttuisesti, kun taas Real Echo tarjoaa orgaanisen lämmintä viive-efekiä. Pitkillä viiveasetuksilla Tape Echolla on ehkä hieman liian voimakas nauhahuojunta, mutta Rockabilly- ja Rautalanka-meininkiin soundi sopii kuin piste iin päällä.

Esimerkki alkaa Analog-vaihtoehdosta, sitten tulee Real Echo, ja sitten Tape – viimeisinä toinen Analog-viivellä soitettu pätkä:

****

Mooer Baby Tuner – left

Baby Tuner (49,90 €) on tämän Mooer-sarjan digitaalinen viritysmittari.

Vaikka Baby Tunerin ulkonäkö muistuttaa erästä polyfonista viritysmittaria, tämä pikku-Mooer on kuitenkin perinteinen viritinmittari.

Ison, kirkkailla ledeillä varustetun näyttönsä ansiosta Mooer Baby Tuner on erittäin helposti luettavissa, ja viritysmittari on optimoitu toimimaan moitteettomasti myös seitsenkielisillä kitaroilla ja viisikielisillä bassoilla.

****

Mooerin mikrokokoiset efektipedaalit kyllä tarjoavat roimasti vastinetta rahalle! En väitä, että nämä pikkulootat olisivat boutique-luokan peliä, mutta Mooer-pedaalien soundi on kuitenkin niin hyvässä mallissa, että näitä löytävät varmasti tiensä myös monen ammattimuusikon pedaalilaudalle.

Nyt kokeiltujen pedaalien lisäksi löytyy vielä runsaasti lisää Mooer-efektejä, joihin kannattaa varmasti myös tutustua lähemmin.

****

Mooer  – minikokoiset efektipedaalit

• Cruncher – 54 €

• Ensemble King – 59 €

• Green Mile – 54 €

• Mod Factory – 75 €

• Pure Boost – 54 €

• Reecho – 75 €

• ShimVerb – 66 €

• Baby Tuner – 49,90 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ metallikotelo

+ pieni koko

+ soundi

21/05/2014

Ensi keskiviikkona – Mooer

Mooer teaser

****

Lisätiedot: Musamaailma

08/05/2014

Testi tulossa – Mooer-micropedaalit

Mooer teaser

****

Lisätiedot: Musamaailma