Review: Three Solid Mahogany Soprano Ukuleles – Flight MUS-2 + Ohana SK-38 + Sigma SUM-2S

The ukes have been recorded with a Citronic RM-06 ribbon microphone plugged into a Cranborne Audion Camden EC2 preamp. All EQ-settings were kept identical between the three models.

Alkuperäinen suomenkielinen juttu on ilmestynyt Rockway-blogissa.

Vintage C. F. Martin Style 2 soprano uke

Most of us will have started learning to play the uke with an affordable instrument, whose soundbox is probably made – at least in part – from laminated wood. Over time our playing will have improved, making us feel that it was maybe time to step up to a higher quality uke, which in most cases will mean an all-solid instrument.

If you’re interested in the history of this diminutive instrument you will have noticed that C. F. Martin & Co is a legendary maker of ukuleles. Even though Martin is a company based in Pennsylvania, they have started crafting ukes during the ukulele boom of the 1910s already. Not content making mere copies of Hawaiian instruments Martin almost singlehandedly developed the ukulele further, raising the benchmark for how a great uke should look and sound in the process. Martin also sold bucketloads of the little instruments – their ”economy model” alone, the Martin Style 0, sold almost 90,000 units between 1922 and 1994, when the original production run ended (temporarily).

The Martin Company originally introduced three soprano models in 1915, named Style 1, Style 2 and Style 3. The higher the Style’s number the more intricate the cosmetic features, like bindings and rosettes, would be.

My personal favourite is the dark brown all-mahogany Style 2, which is why I’ve chosen three all-solid Style 2-copies for this review.

A word about friction tuners

Most ukuleles these days are made with geared guitar tuners, which make tuning relatively easy for beginners. This is due to the so-called gear ratio, meaning the number of turns on a machine head’s knob relating to a full turn of the actual tuner post. This is normally somewhere between 14:1 and 18:1, meaning 14 or 18 turns of the knob shaft will give you one full turn of the tuner’s post.

Friction pegs aka patent tuners

Originally, all ukuleles came with simple wooden friction pegs that kept the strings in tune by simple friction between the hole in the headstock (aka peg head) and the wooden peg. This is exactly the same type of system that’s still in use on violins or cellos.

In 1920 Martin started introducing new-fangled friction pegs – first on more expensive models, but then across their whole uke range – which offered a much smoother tuning action. Friction tuners contain no gears, meaning their ”gear” ratio is 1:1 (like on a wooden peg), but here the friction is caused by metal washers, or plastic washers, or metal springs, that are forced against the front and back surfaces of the headstock. Their ”action” or stiffness can be adjusted with the screw at the top of the tuning button.

I would never recommend giving a beginner an instrument with patent pegs, because learning to tune your uke properly is hard enough in the beginning. But there is no reason to be afraid of friction pegs, either, once you know the basics of tuning your instrument. Just keep in mind that very little goes a long way with patent pegs, when it comes to hitting the correct pitch. You should also keep the right screwdriver handy for quick adjustments of the pegs’ stiffness, which can shift between summer and winter, due to the headstock wood expanding and contracting according to the relative humidity.

Nowadays friction tuners are mostly found on vintage-style ukuleles, like on the three instruments reviewed here.


Flight MUS-2

Flight is a Chinese brand concentrating mostly on ukuleles.

The Flight MUS-2 (current price in Finland: 199 €; incl. gig bag) is their version of a Martin Style 2 soprano ukulele. This is a beautiful instrument that invokes its vintage mojo with the help of a matte open-pore finish over a rich brown wood stain.

Flight’s own additions to the recipe include wooden body binding – instead of the celluloid plastic used on the original – as well as a cream rosette around the soundhole.

The Flight MUS-2’s neck is solid mahogany, too, but made of three parts, with the neck heel and the upper half of the peg head glued to the neck’s long main part. This way of doing things is both more economic and better for the environment than carving the neck out of a much larger wooden blank.

The Flight’s fretboard and bridge have been made from walnut, while the top nut and the bridge saddle are genuine bone.

The MUS-2 uses a set of Gotoh friction pegs, which employ plastic knobs, silicone washers and metal sleeves to build up the necessary friction for keeping the strings under tension.

Neck width at the saddle is 34 mm, which is the de facto standard for most modern soprano ukuleles, even though this is two to three millimetres narrower than on most vintage ukes. The MUS-2 has a scale length of 34.9 cm, which is three millimetres longer than on a Martin soprano.

The MUS-2 has a nicely rounded D neck profile.

The workmanship on the Flight is on a really high level. My only, tiny bit of criticism points to the matte finish which is something of a fingerprint magnet on the test sample.

The MUS-2’s string action is modern and low. I measured 2.4 mm at the 12th fret for the g-string and 2.1 mm for the a-string. The action and the nicely rounded neck make for a very comfortable playing feel. Despite the low action, the Flight offers a very good dynamic range without any string rattles.

The Flight MUS-2 has a surprisingly big and full-bodied voice that projects very well, both to the player and to his (or her) audience.


Ohana SK-38

Ohana is brand situated in the US, but with most of its production in China. Ohana is the Hawaiian word for ”family”.

Ohana’s 38 Series comprises of all-solid Style 2-copies in different body sizes, with the Ohana SK-38 (current price in Finland: 348 €) being the soprano model.

Cosmetically the SK-38 probably comes closest to the spirit of a vintage Martin Style 2, except for the slightly larger-than-vintage soundhole (about 2 mm more in diameter) and the position markers copied off a Style 1 instrument. Our test sample was a tiny bit heavier than the Flight ukulele, but still super-light compared to most string instruments.

In terms of colour and finishing the Ohana SK-38 is almost identical to the Flight, with the finish seeming even thinner here. Visually the SK-38 evokes the pre-1926 Martins that sported a brushed on cellulose-based finish. In 1926 Martin phased in spray finishes to speed up production.

The soundbox’ top sports three-ply plastic binding (b/w/b), while the back is single-ply. The vintage-type rosette is made up of alternating thin black and white rings.

The Ohana SK-38 sports a modern solid-mahogany neck with separate parts for the neck heel and the headstock’s top half. The Gotoh patent pegs are the same model found on the Flight, too.

The fretboard and bridge have been carved from ovangkol. The top nut and bridge saddle are both bovine bone.

Neck with at the nut is 34 mm on the SK-38, while the scale length is 34.9 cm.

I would call the Ohana SK-38’s neck profile a slightly flatted C-profile, which comes close in feel to modern Martin soprano uke necks. In terms of playing comfort there’s not much to divide the three reviewed sopranos.

The SK-38 displays a very high level of workmanship; I own an older version of this uke – one that sports a nut and bridge saddle carved from ebony – and I must say the build quality on the new version has clearly improved.

The very low string action on the test sample is a good indicator of the quality of the fretting. I measured 1.3 mm for the g-string and 1.4 mm for the a-string at the 12th fret. Despite this low action I experienced no problems whatsoever with fret rattle.

The Ohana SK-38 has a very balanced voice with a tiny bit less bottom end and a tad more sparkle, when compared to the Flight. The Ohana projects very well.


Sigma SUM-2S

Originally, Sigma Guitars was C. F. Martin’s far-eastern brand, founded to combat the ever-increasing flow of Japanese Martin-copies in 1970. In 2007 Martin sold the brand to German company AMI GmbH, who has done quite a lot to raise the brand’s profile. Apart from copies of Martin guitars Sigma’s model range now also includes several Gibson-style acoustic guitars. Sadly, Sigma’s ukulele range has been discontinued at the start of 2022, meaning that the current stock of Sigma ukes in shops now will be the last, at least for the foreseeable future.

The Sigma SUM-2S (current price in Finland: 315 €; incl. gig bag) looks a bit more refined than the other two instruments in this review, due to its flat matte finish. The finish is very thin, but has been buffed to a flat matte sheen.

The SUM-2S is in the same weight class as the Ohana SK-38.

Anoraks would say that the Sigma SUM-2S is more of a ”Style 2.5” soprano, because it comes with the longer fretboard – offering 17 instead of 12 frets – of a Style 3 (and Style 5) uke.

In some respects, though, the SUM-2S comes closer to vintage Martin specifications than the other two contenders in this review:

Arguably the most important point here is the one-piece mahogany neck, which is a genuine rarity in this price range. Other features include a 36 mm wide neck at the nut, a smaller soundhole, the vintage-correct size and spacing of the position markers, as well as the original (shorter) Martin-scale of 34.6 cm.

The fretboard and the bridge have been made out of Indian rosewood, while the top nut and bridge saddle are genuine bone.

The Sigma SUM-2S uses Chinese Ping friction pegs, which produces the require friction by pressing the plastic tuner knobs into fat plastic washers. These pegs have been in for some criticism in a number of reviews, but to be fair, I haven’t had any tuning problems with the Ping pegs over the whole duration of testing the Sigma uke.

The neck profile on the Sigma SUM-2S is fatter than on the Ohana, but flatter than on the Flight, combining the best aspects of the two necks.

Even though the difference in neck width at the nut is only two millimetres, the Sigma’s neck feels roomier. This can make a huge difference in feel for people with large (or thick) fingers!

The Sigma’s set-up is very comfortable. I’ve measured an action of 2.1 mm for the g-string and 1.8 mm for the a-string at the 12th fret. The fretwork is excellent, meaning I’ve experienced no string rattles.

Like the other two instruments in this review the Sigma, too, came with Aquila Nylgut strings. Due to the slightly shorter scale length the strings feel maybe a little bit too slinky. I’d recommend trying fluorocarbon strings on the SUM-2S, which generally tend to feel a bit stiffer.

At first I thought the Sigma was quieter than the other two ukes, when in fact it even offers more of a vintage-style ”bark” for the audience (or a microphone). The smaller soundhole simply makes this ukulele project slightly less in the direction of the player himself (or herself). In terms of its sound the Sigma SUM-2S is the brightest sounding of the three reviewed models.

LP-copies – two Customs and one Standard

Here’s a short cover version of the Thin Lizzy classic ”The Boys Are Back In Town” played on three Les Paul-copies.

GrassRoots G-LP-60C (LP Custom style)

Green Guitars LP Standard Silverburst

Tokai ALC-62 (LP Custom style)

The rhythm guitar and harmonised melody parts were played on a mix of all three guitars. The lead guitar parts (neck humbucker) used the same amp plug-in settings for all three models. Each lead guitar is indicated by the picture in the video.

Testi tulossa Rockway-blogiin!

Testipenkissä: Seitsemän GrassRoots-mallia

Kun Hisatake Shibuya avasi Electric Sound Products -myymälänsä Tokiossa vuonna 1975, hän ei varmaankaan olisi uskonut, että firmasta tulisi tulevaisuudessa yksi maailman isoimmista sähkökitara- ja -bassobrändeistä.

Alussa oli tee-se-itse-kitarantekijöille kitaraosia myyvä liike, nyt ESP Guitars on erittäin iso kielisoitinvalmistaja vaikuttavalla portfoliolla:

ESP Guitars- ja Custom Shop -brändien alla tehdään huippusoittimia Japanissa ja Yhdysvalloissa, E-II kitarat ja bassot ovat tarkoitettuja ammattisoittajille ja vaativille harrastajille, ja LTD Guitars tarjoaa erittäin laajan valikoiman edullisia ja keskihintaisia soittimia, jotka sopivat sekä aloittavalle kitaristille että hintatietoiselle edistyneelle soittajalle.

Monet LTD-brändin soittimista ovat suunnattuja Hard Rock- ja Metalli-muusikoille, mutta ESP:llä on myös perintötietoisempi ala-brändi, joka on tähän asti jäänyt meillä ehkä hieman tuntemattomaksi. Tämän brändin nimi on GrassRoots, ja Kitarablogilla oli nyt mahdollisuus ottaa peräti seitsemän eri mallia testiin. Kaikki soittimet myydään omassa laadukkaassa keikkakassissa. Edetään aakkosjärjestyksessä.


GrassRoots JB-55R

GrassRoots JB-55R (515 €) on firman näkemys Fender Jazz-bassosta.

Testibasso on erittäin komea kapistus, jolla on kolmikerroksinen musta pleksi, sekä hyvinkin laadukkaasti toteutettu kermanvaalea viimeistely. Rungon syvät viisteet etu- ja takapuolella tekevät bassosta hyvin aistokkaan, ja soittomukavuuden näkövinkkelistä GrassRootsin JB-55R tuntuu kallimmalta kuin mikä sen on.

Basson perusainekset ovat perinteisiä – leppärunkoon on liitetty vaahterakaula ruuviliitoksella.

GrassRoots-soittimien tarkoitus näyttää olevan, että muusikko saa myös tässä hintaluokassa soittimesta sen täydellisen ”vintage-kokemuksen”, mikä on minusta erittäin hyvä. Jotkut edulliset brändit nimittäin varustavat soittimensa varsin geneerisillä ”keskitien ratkaisuilla” kaulaprofiilin suhteen. Tällaiset kaulat eivät tunnu mitenkään persoonaalliselta, eikä niistä oppii, mitkä erot soittotuntumassa vanhoilla klassikkosoittimilla todellisuudessa ensiintyy.

GrassRoots taas on valinnut JB-55R:n kaulaprofiiliksi juuri sitä oikeanlaista, kapeaa ja solakkaa profiilia, joka kuuluu Jazz-bassoon. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä kirkaslakalla, ja sitä on vedetty – perinteen mukaan – myös otelaudan reunoihin.

Erittäin kauniiseen ruusupuuotelautaan on asennettu 20 vintage-tyylistä nauhaa.

GrassRoots JB-55R:n avoimet virittimet ja sen perinnetalla ovat laadukkaita versioita 1970-luvun alkuperäisistä.

GrassRootsin omilla yksikelaisilla mikrofoneilla käytetään alnico-magneetteja. Tallamikki on oikeaoppisesti laitettu alkuperäiseen, 60-luvun paikkaansa. Fender Jazz-bassoissa oli 70-luvulla tallamikki siirretty jostain ihme syystä pari senttiä lähemmäksi tallaa, mikä muutti mikin soundia liian ohueksi – ainakin minun mielestäni. Kolmen säätimen passivinen elektroniikka on perinteiden mukainen – kaksi volume plus master tone.

Olen aina ollut suuri Jazz-bassojen fani ja voin onneksi todeta, että GrassRoots JB-55R on upea versio aiheesta hyvin muusikoille ystävällisellä hinnalla.

Musamaailma, joka tuo GrassRoots-soittimet maahan, on tunnettu siitä, että kaikki soittimet säädetään firman varastossa soittokuntoon, mikä on hyvinkin usein ratkaiseva seikka juuri edullisissa ja keskihintaisissa kielisoittimissa.

JB-55R:n soitettavuus on näin ollen ensiluokkaista suoraan paketista ja keikkakassista vedettynä. Tämä basso on heti valmis toisitoimintaan. JB-55R:n soundikin on juuri sitä mitä haen Jazz-bassosta – dynaaminen ja erotteleva, mutta silti lämmin. Se on siis täysosuma!


GrassRoots LP-60S (559 €) on brändin näkemys legendaarisesta vuoden 1960 Gibson Les Paul Standardista.

GrassRoots LP-60S

Koska aidon mahongin ja loimuvaahteran hinnat ovat jatkuvassa nousussa, soitinvalmistaja ovat joutuneet käyttämään luovia ratkaisuja alle 1.500 euroa maksavien Gibson-tyylisten soittimien valmistuksessa. Joidenkin brändien ratkaisut ovat kuitenkin parempia kuin toisten.

Minun mielestäni GrassRoots on laittanut LP-60S-mallissaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

Ehkä yllättävin seikka on, että tässä GrassRoots-kitarassa käytetään yksiosaista mahonkikaulaa, ihan niin kuin sen esikuvassaan. Kaulan rakenne ja materiaali on tärkeämpi faktori kielisoittimen soundissa kuin mikä usein luullaan, mikä tekee tästä valinnasta niin tärkeän. Yritin löytää piilossa olevia liimasaumoja, mutta ei, tämä kaula on yksiosainen!

Tässä hintaluokassa on kuitenkin jossain säästettävä puiden valinnoissa, ja GrassRootsin LP-60S:ssä säästöt kohdistuvat – järkevästi – runkoon. Rungon takaosa koostuu neljästä vierekkäisistä paloista, joiden syykuviot on kuitenkin sovitettu huolellisesti yhteen. Täysipuinen vaahterakansi on saanut ylleen erittäin hienoa viilua loimuvaahterasta.

Virityskoneistojen ja vintage-kokoisten nauhojensakin suhteen GrassRootsin LP-60S pysyy perinteisiin uskollisena. Myös tässäkin soittimessa on kaunis ruusupuinen otelauta, joka on tässä kitarassa reunalistoitettu.

En ole ehkä paksuhkon mustan kaularaudan kannen suurimpia ystäviä, mutta se on vain pikkuinen kosmeettinen seikka.

Minun täytyy myös mainita, että LP-60S:n viimeistely on erittäin onnistunut; tämä kitara ei näytä, eikä myöskään tunnu lainkaan muoviselta!

Syykuvioiden perusteella tälle yksilölle voisi antaa nimeksi vaikkapa ”nuoli”…

Kitaran humbuckerit ovat GrassRootsin itse valmistamia. Mikkien soundi oli minulle valtavan iso yllätys, koska ne kuulostavat selvästi paremmalta kuin mikä osasin odottaa tässä hintaluokassa. Humbuckerit eivät ole liian tehokkaita, vaan ne soivat avoimella ja dynaamisella äänellä, jossa on juuri se oikea sekoitus kauneutta ja karheutta. Mikrofonien ansiosta GrassRoots LP-60S on juuri niin monipuolinen kitara kuin ne vanhat Les Paulit, ennen kun niistä tehtiin pelkkiä Blues- ja Rock-soittimia.

Myös soittotuntumaltaan GrassRootsin LP-60S on hyvin autenttinen, kitaran mukavan tuntuisen vuoden 1960 kaulaprofiilin, pienten nauhojen ja erinomaisen setupin ansiosta.

Tämä GrassRoots on mielestäni mainio tapa tutustua LP-tyylisten kitaroiden maailmaan.


GrassRoots LPS-Mini

”Voiko se olla totta?” Kyllä, ne meni ja teki LP Standardista matkakitaran!

GrassRoots LPS-Mini (379 €) ikäänkuin ottaa firman LP-60S-mallia ja muokkaa sitä matkakitaraksi, jolla on 20,5 tuuman mensuuri (52.1 cm), sekä pikkuinen paristokäyttöinen vahvistin omalla kaiuttimella kaulamikrofonin paikalla. Mikrofonivalitsin ei tässä soittimessa toimi – se on lisätty pelkästään ulkonäön vuoksi.

LPS-Mini on tehty samalla pieteetillä kuin täysikokoinen LP-60S, kaikki mitat on vain pienetty. Ainoastaan kaulan leveys on säilynyt lähes muuttumattomana, muuten aikuisilla olisi liian hankalaa soittaa LPS-Miniä.

Pikkukitaran toteutus on kauttaltaan laadukasta, minkä ansiosta GrassRootsin LPS-Mini on oikea soitin, eikä lelu tai kivalta näyttävä esine.

Kytkin ei tee mitään, mutta säätimet sen sijaan toimivat:

Kumpikin tallamikin säätimistä toimii niin kuin tavallisesti; eli: käytössä on tallamikrofonin voimakkuus- ja diskanttisäädin, riippumatta siitä onko GrassRoots-kitaran oma vahvistin (”Speak Up”) käytössä vai ei.

”Kaulamikin tonesäädin” ei vaikuta soundiin, mutta siihen yhdistetty nostokytkin laittaa Speak Up -järjestelmän päälle tai pois. Kun Speak Up -vahvistin on päälle kitaran ”kaulamikin volumesäädin” säätää vahvistimen volyymiä.

LPS-Minin nostokytkimellä voi vain valittaa sisäisen vahvistimen ja ulkoisen vahvistimen välillä. Kitaralla ei ole mahdollista käyttää molemmat vaihtoehdot samanaikaisesti.

Testatussa GrassRoots LPS-Mini -kitarassa on päällä 011-paksuinen kielisetti ja se on viritetty standardivireeseen. Soittotuntuma on yllättävän ”normaali”, vaikka mensuuri on niin paljon ”alkuperäistä” lyhyempi.

Jos haluaa, voi myös kokeilla korkeampia virityksiä ohuimilla kielillä.

Testijakson aikana palasin aina uudelleen tähän GrassRootsiin, koska LPS-Mini on niin kätevä ja hauska kitara – olohuoneen sohvalla, mutta muuallakin.

Jos minulta kysyy, niin sisäänrakennettu vahvistin ja kaiutin eivät ehkä ole LPS-Minin tärkein ominaisuus. Speak Up -järjestelmän soundi ei ole sinänsä ”huono”, mutta kaikki, jotka ovat kerrankin kokeilleet yhden-parin watin paristovahvistimia, tietäävät, että niiden soundi ei tavallisesti ole riittävän täyteläistä.

”Kunnon” vahvistimella asiat näyttävät kuitenkin täysin erilaiselta; silloin LPS-Ministä tulee täysiverinen sähkökitara, jolla on yllättävän iso ja tarkka LP-soundi.


GrassRoots PB-55R

GrassRoots PB-55R (515 €) on varhaisen 1960-luvun Presarin täydellinen kaksoisolento. Kaikki tärkeät tunnusmerkit löytyvät:

Basson kolmiosainen leppärunko on saanut ylleen herkullisen kolmivärisen sunburst-viimeistelyn, plektrasuoja on kilpikonnakuvioinen, ja runkoon on liitetty vaahterakaula ruusupuisella otelaudalla.

Otelauta on tässäkin bassossa hyvin kaunis!

Kiiltävällä lakalla viimeistelyllä kaulalla on P-bassolle tyypillinen, leveähkö ja laakeahko profiili. Täydellistä!

PB-55R-bassoon on asennettu neljä avointa virittintä, sekä 20 vintage-kokoista nauhaa.

Basso saapui testiin erinomaisillä säädöillä.

PB-55R:n talla on hyvä versio Fenderin alkuperäisestä 1960-luvun loppupuolelta.

GrassRootsissa on käytössä firman oma, alnico-magneeteillä varustettu split-coil mikrofoni. Mikin signaalia syötetään master volumen ja master tonen kautta lähtöjakkiin.

Hyvä P-basso on varsin inspiroiva soitin, joka sopii miltei kaikkiin tilanteisiin ja musiikkigenreihin, sillä se on monipuolisempi kuin mitä monet uskovat.

Testjakson jälkeen voin vain todeta, että GrassRootsin PB-55R todellakin on erinomainen P-basso!

Jos näytät minulle 60-luvun tyylisen Presarin, niin mieleeni juolahtaa heti sellaiset basistit kuin James Jamerson (Motown), Bob Babbitt (Motown), Donald ”Duck” Dunn (Stax), sekä Tommy Cogbill (Muscle Shoals). Työhuoneestani kuultiin tuntikausia pelkästään vanhoja Soul-, Motown- ja R&B-klassikoita.

Tämä on uskomattoman inspiroiva basso!


GrassRoots SE-50R

GrassRootsin SE-50R (469 €) perustuu selvästi 1960-luvun alkupuolen Fender Stratoon. GrassRootsilta saa SE-50R-mallia useammalla eri viimeistelyllä – jokainen niistä yhtä kaunis kuin testikitaran Candy Apple Red.

Perusainekset ovat SE-50R:nkin tapauksessa uskollisia perinteelle. Kitaran runkoon käytetään leppää, kun taas ruuvikaulan materiaali on vaahtera ja otelauta on ruusupuuta.

Rungon syvät viisteet tekevät GrassRoots SE-50R:stä erittäin mukavan.

Kahdessa seikassa SE-50R eroa aidosta 60-luvun Stratosta:

Virittimet ovat kyllä kauniita kopioita vanhoista Klusoneista, mutta GrassRootsin tapauksessa firma on valinnut versiot ilman alkuperäisen halkaistua ”Safeti-Post” -tappeja. Onko tämä tärkeä ero? Ei minun mielestäni…

Toinen seikka on, että kitaran otelaudan radius ei ole yhtä jyrkkä kuin alkuperäisissä kuuskytluvun Fendereissä. Alkuperäinen radius – 7,5 tuumaa – on tässä vaihtunut loivempaan 9,5 tuuman mittaan, mikä helpottaa kielten bendaamista tuntuvasti.

SE-50R:ssä käytetään alnico-mikrofoneja, joilla on perinteisesti eri pituisia magneetteja. Minulla oli jonkin aikaa sitten testissä sama kitaramalli toista blogia varten, jolloin GrassRoots käytti vielä toisia mikrofoneja samanpituisilla magneetteilla/napapaloilla. Nämä uudemmat mikrofonit ovat soundillisesti selkeä parannus vanhoihin nähden.

Kytkin on nykyaikaista viisiasentoista mallia, ja väliasennoista (kaksi ja neljä) saa häiriövapaita yhdistelmiä. Volume-säätimen lisäksi löytyy kaula- ja keskimikille oma sävysäädin. Alkuperäisen kaavan mukaan tallamikrofoni menee aina suoraan volume-säätimelle.

SE-50R:n vintage-tyylinen vibratalla on laadukas versio alkuperäistä kunnon täysikokoisella vibrablokilla, mikä tulee varmasti vaikuttamaan positiivisesti soundiin.

GrassRoots SE-50R -malli on sekin sellainen kitara, jota on vaikeaa olla soittamatta koko ajan. Testiyksilö ei ole ehkä kevein soittamani S-tyylinen kitara, mutta sen soundi on kerrassaan herkullista!

Autenttisen ovaalin C-profiilin, 9,5-tuumaisen otelautaradiuksen, sekä erinomaisen setupin ansiosta kitaran soittotuntuma on hyvinkin vaivatonta.

Jos hakusessa on S-tyylinen kitara tässä hintaluokassa, suosittelisin että käyt kokeilemassa GrassRootsin SE-50R-mallia.


GrassRoots SN-CTM

Muista testisoittimista poiketen GrassRootsin SN-CTM (549 €) on nykyaikainen kitara – se on HSS-Superstrato, joka perustuu ESP Guitarsin omaan Snapper-malliin.

SN-CTM:n runko on lehmusta, johon on lisätty edessä loimuvaahteravaneri ja kermanvaalea reunalistoitus. Kiiltävä viimeistely on läpikuultava musta.

Vaahterakaulassa on ohut mattaviimeistely. Nykyaikainen ruuviliitos on ESP:n oma Star Cut -liitos, joka on huomattavasti sulavampi kuin vintage-tyylinen vastine.

GrassRoots SN-CTM:n muita nykyaikaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi kitaran Blackwood-otelauta. Blackwood on patentoitu komposiitti puusta ja hartsista, joka näyttää ruusupuulta, mutta joka on yhtä kova ja sileä kuin eebenpuu.

Kitara tarjoaa peräti 24 nauhaa. Kaularaudan säätäminen on tehty erittäin helpoksi, kaulan ja kaulamikin välisen säätöpyörän ansiolla.

Tässä kitarassa käytetään nykyaikaista vibratallaa, joka istuu kahta ruuvia vasten, ja jolla on ohuempi, Floyd Rose -tyylinen vibrablokki.

Mikrofoniksi on valittu SN-CTM-malliin GrassRootsin oma HSS-settiä. Passivielektroniikka koostuu viisiasentoisesta kytkimestä, master volumesta ja master tonesta. Tone-potikasta löytyy myös nostokytkin, jolla tallahumbuckeria saa puolitettua.

GrassRootsin SN-CTM on monipuolinen soitin nykyaikaiselle kitarasankarille.

Soittotuntuma on erinomainen ja hyvin nopea, hyvien säätöjen, mutta myös nykyaikaisen matalan (mutta ei liian ohuen) D-profiilin ansiosta.

SN-CTM:n perussoundi on hieman kirkkaampi kuin vintage-Stratoissa, mikä on tervetullut ominaisuus, etenkin high-gain-soundeissa ja pitkien efektiketjuen kanssa.


GrassRoots TE-50R

GrassRootsin TE-50R (469 €) on oiva valinta, jos tekee mieli 50-/60-luvun taitteen ”White Guard Tele”.

TE-50R on uskollinen uusintapainos varhaisen kuuskytluvun Telestä, muutamalla järkevällä parannuksilla, joista yksi on nykyaikainen Electrosocket-tyylinen jakki.

Ensimmäiset Telecasterit tehtiin 50-luvun alussa läpikuultavalla Butterscotch-viimeistelyllä ja suhteellisen paksulla mustalla pleksillä. Saman vuosikymmenen lopussa Telet näyttivät kuitenkin samalta kuin GrassRoots TE-50R -malli – peittävä kermanvaalea viimeistely (Antique Blonde), sekä kolmikerroksinen valkoinen pleksi.

Niin kuin SE-50R-mallissa, myös TE-50R:stä löytyy 21 vintage-kokoista nauhaa, sekä yläsatula aidosta luusta.

Virittimet ovat laadukkaita versioita vanhoista Klusoneista.

Kaulaprofiili on pyöreä ja tukeva, muttei liian paksu. Minä ainakin tykkään siitä!

TE-50R:n vintage-tyylisestä ashtray-tallasta löytyy yksi oiva lisäominaisuus:

Soittaja voi valita perinteisen Tele-kielityksen – rungon läpi – ja vuosien 1958/59 version välillä, jolloin vedettiin kielet tallan takareunan kautta. Esimerkiksi Jimmy Pagen vanhassa Telessä oli tällainen harvinaisempi talla.

Tele-kitaroiden twängistä iso osa johtuu mallin omaleimaisesta tallasta, jonne tallamikrofonikin on kiinnitetty. Tele-mallien monipuolisuus taas johtuu pitkälti siitä, että kitaran mikrofonit ovat keskenään niin erilaisia. Tallamikrofoni on isosoundinen ja tallamikrofoniksi varsin paksu, kun taas kaulamikki on yleensä paljon ”kohteliaampi” ja soundiltaan hieman huilumainen. Juuri tämä ero mahdollistaa sen, että perinne-Tele voi hyppiä vaivattomasti Country-musiikin, Bluesin, Stadionrokin ja puhtaan Jazzin välillä.

GrassRoots TE-50R:n säätimet menevät vuoden 1967 jälkeisen kaavan mukaisesti – kolmiasentoinen valitsin, sekä master volume ja master tone.

GrassRootsin omat Tele-mikrofonit kuuluvat mielestäni selkeästi tämän hintaluokan parhaimmistoon.

GrassRootsin TE-50R on taas kerran osoitus siitä, miksi juuri nyt on parasta aikaa olla kitaristi.

Tässä on tarjolla erittäin reiluun hintaan erittäin hieno soitin.

Review: Seven GrassRoots models

When Hisatake Shibuya opened his Electric Sound Products shop in 1975 in Tokyo, I doubt he could have envisioned that his company would grow into one of the largest manufacturers of electric guitars and basses in the world.

What started as a shop selling aftermarket parts for DIY guitar-makers, has turned into one of the most respected guitar companies with an impressive brand portfolio:

There’s ESP Guitars, which caters for the top market segment with Japanese and US-made models, E-II Guitars with guitars for professionals and ambitious amateurs, and LTD Guitars with a very wide range of affordable-to-mid-price modern instruments for anyone from a beginner to a pro.

While many LTD-brand guitars cater mostly for the Hard Rock and Metal crowd, there’s also a slightly lesser-known ESP-brand offering traditional electric guitars and basses with musician-friendly price tags. This brand is called GrassRoots, and we will take a closer look at no less than seven different models in this review. All instruments come with a quality ESP gigbag included. We’ll proceed alphabetically.


GrassRoots JB-55R

The GrassRoots JB-55R (current price in Finland: 515 €) is the brand’s version of a Fender Jazz Bass.

Our review sample is a real looker with its expertly applied vintage white finish and three-ply black pickguard. The GrassRoots JB-55R’s sensuous body curves and contours would make you think you’re dealing with a bass from a higher price segment.

The basic ingredients of this bass are very traditional – an alder body with a bolt-on maple neck.

It seems that GrassRoots is keen to give you the full-on ”vintage experience”, which in my view is only a good thing. Some affordable and mid-priced brands give their basses generic middle-of-the-road neck profiles that plaster over the distinct differences between different classic models.

GrassRoots, on the other hand, has wisely chosen to give the JB-55R the genuine, strongly-tapered slender neck profile that you’d expect to find on a Jazz Bass. The neck has also been finished in a fine gloss finish that extends – vintage-style – to the fingerboard’s sides.

The fretboard is a beautiful slab of rosewood, which holds 20 vintage-sized frets.

The GrassRoots JB-55R’s tuning machines, as well as the bridge, are very decent copies of the 1970s originals.

GrassRoots’ own single-coil pickups are proper alnico-powered units placed in the vintage-correct 1960s spacing. During the Seventies Fender had moved the bridge pickup a couple of centimetres closer to the bridge, which made it sound a little bit too thin for my taste. The passive JB control setup of volume, volume, and tone is present on the GrassRoots bass, too.

I have always been a huge fan of Jazz Basses, and the GrassRoots JB-55R is a great version for a very fair price.

Musamaailma – GrassRoots’ Finnish distributor – have always made it a point of giving all of their instruments a professional setup, which often makes a world’s difference in the affordable and mid-price market segments.

The JB-55R plays effortlessly, right out of the box; this instrument is ready for action, right from the word ”go”. The bass also sounds exactly like I like my Jazz Basses to sound – dynamic, defined, and warm. This bass ticks all the right boxes in my book!


The GrassRoots LP-60S (current price in Finland: 559 €) is the company’s take on one of the most legendary electric guitars of all time – the Gibson Les Paul Standard.

GrassRoots LP-60S

With the prices of both genuine mahogany and figured maple rising continuously, due to their scarcity, manufacturers of Gibson-style guitars in the sub-1,500 Euro bracket have to make a number of compromises in the detailed build of their instruments. Some brands make better choices than others.

In my opinion, GrassRoots hits it right on the money with their LP-60S model!

The most surprising feature on the GrassRoots guitar is a one-piece mahogany neck, which is one of the most important factors, when it comes to the fat tone of this style of guitar. I looked for hidden glue lines, but found none – this seems to be the genuine article!

Naturally, you cannot expect a one- or two-piece mahogany body – or a solid flame maple top – on an instrument of this price. The LP-60S’ back has been made of four side-by-side pieces of mahogany, with a lot of care given to match the wood grain to achieve a uniform look. There is a solid maple top, clearly visible beneath the vintage-correct narrow binding in the cutaway, but the spectacularly figured visible part is a veneer.

The GrassRoots LP-60S sticks faithfully to the vintage recipe, when it comes to the machine heads, the bound rosewood fretboard (again beautifully grained), and the vintage-size frets, too.

The thick, one-piece truss rod cover may not make my list of favourites, but at least it’s unobtrusive.

I should also mention the quality of the finish on the LP-60S, which is a gloss finish that manages not to look or feel plasticky or cheap in any way.

If this guitar were mine (I wish!), I’d call it ”Arrow” due to the special flame top veneer.

The humbuckers on this GrassRoots have been made in-house. The sound simply blew me away, as it managed to steer far away from all the pitfalls usually associated with affordable humbuckers. These units are mid-powered, open-sounding pickups, with the right mix of grit, dynamics and clarity. This makes the GrassRoots LP-60S as versatile as the Les Paul was designed to be, before it became branded as a Blues and Rock guitar.

The GrassRoots LP-60S gives you a surprisingly authentic playing experience, thanks to its very comfortable 60s neck profile, its vintage-type frets, and the excellent setup.

If you want to find out what all the fuss is about, when it comes to LP-type instruments, I think you should try the GrassRoots first.


GrassRoots LPS-Mini

”They haven’t, have they?” Oh, yes, they have gone and made a travel guitar of the LP Standard!

The GrassRoots LPS-Mini (current price in Finland: 379 €) takes the company’s LP-60S and transforms it into a 20.5-inch scale (52.1 cm) instrument with an added small internal guitar amp, and a speaker where you’d expect the neck pickup. The pickup selector is not wired into the circuit, and has been added to make the guitar look like a real LP.

In terms of its build the LPS-Mini closely follows its larger sister, only with everything scaled down, except for the neck width, which has been retained at reasonable measures to keep the instrument playable for adults, too.

The workmanship is excellent, making the GrassRoots LPS-Mini a serious instrument, and not a toy or miniature replica.

The pickup switch may be a dummy, but the controls are not:

The bridge pickup controls function just as you’d expect, giving you volume and tone, regardless of whether you use GrassRoots’ internal ”Speak Up” amp and speaker or an external amplifier.

The ”neck tone” knob doesn’t change the guitar’s sound, but its integrated push/pull-switch turns the Speak Up-system on and off. The ”neck volume” controls the internal amplifier’s volume level, when the Speak Up-system is turned on.

On the LPS-Mini you can only use either the internal amp or an external amplifier; it’s not possible to use both simultaneously.

The GrassRoots LPS-Mini comes set up with a 011 string set in standard tuning, giving you a surprisingly ”normal” playing feel, regardless of the much shorter scale length.

You can also choose to set up your own LPS-Mini with thinner strings and tune it a few steps up, if you prefer to do so.

During my couple of weeks with the GrassRoots instruments I found myself coming back to the LPS-Mini time and again. This is a fun instrument for noodling on your sofa, or anywhere for that matter.

In my view, the built-in guitar amp is not the LPS-Mini’s major selling point. The Speak Up’s sound isn’t ”bad” per se, but if you’ve ever played any battery-powered one-watt guitar amp, you will surely have noticed that the sound isn’t really meaty or satisfying.

Through a regular guitar amp the LPS-Mini really springs to life, giving you a surprisingly full and detailed Les Paul-style sound.


GrassRoots PB-55R

The GrassRoots PB-55R (current price in Finland: 515 €) is a dead ringer for a classic early-Sixties Fender Precision Bass, with all the classic’s hallmarks present.

We have a three-piece alder body finished in a luscious three-tone sunburst, a large tortoise-patterned pickguard, and a bolt-on maple neck with a rosewood fingerboard.

Look at the beautiful grain on that fingerboard!

The gloss-finished neck comes with the correct wider and much flatter neck profile – compared to a JB – that I like to see on any P-style bass guitar.

The PB-55R sports open machine heads and 20 vintage-style frets.

The test sample’s setup is great.

The bridge is a very decent version of Fender’s own mid-Sixties model.

GrassRoots uses its own alnico-loaded split-coil pickup on the PB-55R. The pickup’s signal is fed through a master volume and a master tone control.

A great P-bass is a thing of beauty, a trusty instrument that will follow you into any musical situation, a bass that is much more versatile than its simplicity would make you think.

Based on my time with the GrassRoots PB-55R, I can only say that this is a great P-bass.

For me a three-tone sunburst, ”rosewood-neck”, tortie-guard P-bass is strongly connected to players, such as James Jamerson (Motown), Bob Babbitt (Motown), Donald ”Duck” Dunn (Stax), and Tommy Cogbill (Muscle Shoals). I was off playing old Soul- and R&B-tunes for hours on end.

What an inspiring bass!


GrassRoots SE-50R

The GrassRoots SE-50R (current price in Finland: 469 €) is the company’s faithful recreation of an early-60s Fender Stratocaster. GrassRoots offers the SE-50R in a number of classic finishes, each of which equally stunning as this flawless Candy Apple Red.

The SE-50R follows the time-tested original formula of blending an alder body with a maple neck and rosewood fretboard.

The deep contours make sure the GrassRoots’ body will snuggle up right against you.

The SE-50R deviates from the vintage-Sixties blueprint in two details:

The machine heads are fine copies of vintage Kluson-tuners, but GrassRoots has chosen to use regular string posts, without the ”Safeti-Posts” usually found on the originals. Does this matter? Not a bit!

The beautiful rosewood board comes with a flatter-than-vintage 9.5-inch radius, which makes string bending noticeably easier.

The SE-50R uses alnico-powered single-coil pickups with period-correct staggered slug magnets. When I last reviewed a GrassRoots Strat for another publication, the brand was using different pickups with flush magnets/polepieces. The newer pickups are a definite improvement in terms of their sound.

We find a modern five-way blade switch, with positions two and four giving you buzz-free pickup combinations. The controls are a master volume, plus separate tone controls for the neck and middle pickups. As on most vintage-type Strats, the bridge pickup has no tone control.

The vintage-style vibrato bridge is a very decent version with a proper, full-sized vibrato block for good tone and bags of sustain.

The GrassRoots SE-50R is another hard-to-put-down guitar. The test sample may not be the lightest S-type guitar I have ever played, but it has the tone!

The excellent setup, the period-correct oval C-profile, and the 9.5-inch fretboard radius turn playing the SE-50R into an easy ride.

If you’re currently looking for a Strat in this price bracket, you should really give one of these GrassRoots SEs a try!


GrassRoots SN-CTM

The GrassRoots SN-CTM (current price in Finland: 549 €) is a HSS-guitar, based on ESP’s original Snapper-series of ”Superstrats”.

This is a double-cut instrument with an basswood body and a maple neck.

The body front has a quilted maple veneer and creme-coloured binding, wth the front and back finished in a gloss see-through black.

The neck sports a thin satin finish. The neck joint is ESP’s modern ”Star Cut” affair, which is much less bulky than a vintage-type bolt-on.

As the SN-CTM is a modern guitar it also comes with a few up-to-date features, such as the Blackwood fingerboard. Blackwood is a trademarked environmentally friendly wood-composite, which looks a lot like rosewood, but is as hard and smooth as ebony.

The GrassRoots SN-CTM has 24 frets, as well as an easy-access truss rod adjuster right next to the neck pickup.

The vibrato bridge is also a modern knife-edge, two-post affair, featuring cast-metal bridge saddles and a thinner, Floyd Rose-style vibrato block.

The SN-CTM comes with an alnico-loaded GrassRoots HSS-pickup set, connected to a five-way switch, as well as master volume and tone controls. The tone control also hides a push/pull-switch, which enables you to split the humbucker into single-coil mode.

The GrassRoots SN-CTM is a versatile instrument for the modern fret wizard.

The guitar’s playability is excellent and fast, in no small measure down to the great setup and the neck’s flat, but not too thin, D-profile.

The SN-CTM sounds a little bit brighter than a vintage-type Strat, making it a better choice for some modern applications, especially if the signal chain includes many effect pedals.


GrassRoots TE-50R

The GrassRoots TE-50R (current price in Finland: 469 €) is a great guitar if you’re looking for a vintage-style ”white guard” Tele.

The TE-50R closely follows the classic recipe of an early-60s Telecaster with a couple of very sensible updates, like the chunky Electrosocket-style jack receptacle, which is much sturdier than the original punched-metal socket.

Original Telecasters started out in the early-1950s with punk ash bodies sporting a semi-transparent Butterscotch finish and black pickguards. By the late Fifties the guitar had evolved into the form the GrassRoots TE-50R represents – an alder body with an opaque creamy finish (Antique Blonde) and a three-ply white scratchplate.

Just as the SE-50R, the GrassRoots TE-50R, too, comes with 21 vintage-size frets and a genuine bone top nut.

The tuning machines are modern versions of vintage Kluson-tuners.

The neck profile is rounded and chunky, but not too fat. I like it very much!

The vintage-type ashtray bridge features steel saddles. It also lets you choose between the classic Telecaster-stringing (through the body) and stringing from the back of the bridge, like on some 1958/59 Teles (including Jimmy Page’s).

A large part of the ”twang” of T-type guitars has to do with the idiosyncratic bridge setup, where the bridge single-soil is suspended in the ashtray. A lot of what makes Teles so versatile is down to the two different types of pickup it uses – a fat and twangy bridge pickup coupled with a much narrower, flutey-sounding neck unit. Thanks to the different tonalities of its pickups, a T-style guitar can jump effortlessly between Country, Blues, Stadium Rock and clean Jazz.

The controls on the TE-50R follow the post-67 standard with a three-way switch, a master volume and a master tone control.

GrassRoots’ own pickups are some of the best T-type units I have heard in this price range.

The GrassRoots TE-50R is a very good example of why things have never been better for us guitarists.

This guitar offers astonishing value at a very fair price. This is a great Tele-type guitar that punches far above its price bracket.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑