Vanhan koulukunnan bluesiin kuuluu luonnollisesti huuliharppu, joko puhtaana PA:n kautta tai sitten murealla säröllä höystettynä pienen tweed-vahvistimen läpi soitettuna.

Ihme kyllä perinteisesti bluesia on soitettu tahallaan väärinkäyttämällä iloisia kansanlauluja varten keksittyä duuri-pohjaista soitinta. Perushuuliharppu on kymmenreikäinen soitin ns. Richter-vireessä. Böömiläinen Joseph Richter keksi tätä viritystä noin 200 vuotta sitten juuri sitä varten, että sillä pystyi soittamaan sekä melodian, että perussoinnut vaivattomasti.

Joskus 1880-90 luvulla muusikot Yhdysvalloissa keksivät, että aloittamalla huuliharpun skaalaa toisesta reiästä vetämällä – ns cross harp -soitto – ja bendaamalla muutama soittimen äänistä, duuri-soittimesta tuli suhteellisen helposti bluesille sopiva soitin. ”Suhteellinen” on tässä yhteydessä se ratkaiseva sana, koska bendaamiselle tarvittavat tekniikat – oikea hengitys, oikea suun muoto, oikea kielen käyttö – vaativat jonkin verran opettelua ja harjoittelua.

Huuliharppujen valmistajat ovat jo pitkään tarjonneet eri genreille sopivia hieman muunneltuja virityksia, niin kuin esimerkiksi Seydelin rock-musiikille optimoitu Wilde-viritys, mitkä kaikki kuitenkin ovat Richter-virityksen johdannaisia, joissa kaikissa bendaukset ovat yhä tärkeässä osassa.

Hohnerin PentaHarp (hinta noin 55 €) menee tässä selvästi pidemmälle. Tässä on huuliharppu, joka on tarkoitettu vaivattomaan blues- ja rock-soittoon, ilman tarvetta bendaamiselle tai muille erikoistekniikoille. PentaHarpin kanssa riittää, että pystyy puhaltamaan ilmaa tasaisesti ulos (ja vetämään sisään).

Hohner PentaHarp perustuu firman erittäin suosittuun Special 20 -malliin. Soittimen sininen runko viittaa siihen, että kyseessä on erikoisesta huuliharpusta.

PentaHarpin viritys tarjoaa hieman kolmen oktaavin verran pentatonista molli-skaalaa, johon on lisätty alennettu kvartti (ns. blue note). Kitaristien keskuudessa niin suositussa E-bluesissa äänet ovat siis: e-g-a-ais/b- h-d, minkä jälkeen sama toistuu seuraavassa oktaavissa.

PentaHarpilla pystyy siis soittamaan ongelmitta kitaristille tutulla ”in the box” -ajatelulla, ilman mitään kommervenkkejä soittotekniikan osalta. Hohner on perustanut PentaHarpille oman nettisivuston, jossa voi tutustua laajemmin mallin tuomien mahdollisuuksiin.

Hohnerin PentaHarp on laadukas soitin, joka tarjoaa perusharppua helpomman tavan tutustua bluesharpun soittamiseen. Jos haluat esimerkiksi lisätä silloin tällöin huuliharppua omaan soittoosi, ilman bendauksien opettelua, PentaHarpilla kyllä onnistuu.

PentaHarpin viritys tekee tästä huuliharpusta kuitenkin myös hieman rajoitetun, koska soittimella ei voi vaihtaa bluesista tai rockista suoraan folkille tai kantrille. PentaHarpissa ei oikeastaan onnistu vaivaton sointujen tai terssistemmojen soittaminen, koska vierekkäiden kanavien soittaminen ei aina soi harmonisella tavalla, toisin kuin Richter-harpuissa.

Hohnerin PentaHarp on hyvä soitin aloittelijoille, koska oikeiden nuottien etsimisen sijaan uusi bluesharpisti voi/täyttyy keskittyä hyvän perustekniikkaan, nimittäin oikean kanavan löytämiseen ja tasaiseen sisään- ja uloshengittämiseen. Etenkin liian voimakas ilman sisään vetäminen voi aiheuttaa tahattomia bendauksia tai ongelmia äänen syttymisen kanssa – huuliharpun virityksestä riipumatta.

****