Posts tagged ‘new products’

07/10/2020

Review: Tokai TTE-50 Modern

Tokai Guitars’ Finnish distributor, Musamaailma, isn’t only selling the Japanese brand’s products, they are also involved in developing certain new products. The newest result of this joint development is a Tele-version of the TST-50 Modern, called the TTE-50 Modern (999 €).

****

The Tokai TTE-50 Modern’s basic idea is to combine the most sought-after vintage features of Tokai’s TTE-models with the most requested modern features. You could say the TTE-50 Modern is a factory-modded special edition. The new guitar is available in three beautiful finishes – 3-Tone Sunburst, Olympic White and Sonic Blue.

The new Tokai comes with a two-piece premium alder body. On the sunburst version the glue line runs down the middle of the body, with the pieces’ grain nicely matched. The TTE-50 Modern combines a gloss-finished body with a satin-finished maple neck.

Despite the TTE-50 Modern sporting a rosewood fingerboard, there’s a walnut ”skunk stripe” running along the back of the neck. This is due to the inclusion of a bullet-type truss rod, which makes relief adjustment a doddle. The fretboard’s 9.5-inch radius sits in the middle of Fender’s vintage 7.25 inches and Gibson’s much flatter 12-inch radius. The TTE-50 Modern comes with 22 medium-jumbo frets (Dunlop 6105).

As most Tele fans love vintage-style hardware, the Tokai willingly obliges. You will find top-drawer Kluson-copies, made by Gotoh, as well as a vintage-style bridge with three brass saddles with string grooves.

The most obvious difference between a bog-standard Tele and the TTE-50 Modern lies in the pickup combination. The new Tokai combines a vintage-type bridge singlecoil with a PAF-type neck humbucker. This combination became very popular in the 1970s, with the most famous users including Keith Richards (The Rolling Stones), the late Albert Collins (aka The Iceman) and Andy Summers (The Police). Both pickups are made in Japan by Tokai.

We find the standard set of controls, comprising a three-way blade switch, a master volume, and a master tone control. Beneath the control plate you can see clean workmanship and quality parts. The volume control features a treble bleed circuit, which keeps the sound from getting wooly, whenever you turn the volume down.

The Tokai TTE-50 Modern comes in its own padded gigbag.

****

The TTE-50 Modern is a quality instrument. The workmanship and quality of finish are of a very high standard, and the guitar’s playability and sound are excellent.

The neck profile is a comfortable, not-too-thin, modern C, which is easy to play.

If you’re new to the pairing of neck humbucker and bridge singlecoil, the higher signal level of the neck pickup might feel slightly unintuitive at the beginning. But, I’m sure, you will quickly get to grips with this feature, especially as the Tokai’s controls work nicely to give you a full range of different sounds.

Here’s a clip of the TTE-50 Modern played straight into a Bluetone Shadows Jr. -combo (Shure SM57), starting with the bridge pickup:

And here’s the demo song – with and without the other instruments:

****

The Tokai TTE-50 Modern’s addition of a PAF-style neck humbucker turns the guitar into a very versatile instrument. From traditional Jazz to the ’60s British Invasion, from Blues to Rock, and from Country to Punk – this guitar can cover all the bases in style.

****

Tokai Guitars TTE-50 Modern

999 € (including gigbag)

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ workmanship

+ modern features

+ playability

+ sound

+ value-for-money

30/09/2020

Testipenkissä: Tokai TTE-50 Modern

Tokai Guitarsin Suomen maahantuoja Musamaailma ei ainoastaan tuo japanilaisbrändin tuotteita maahan, vaan he ovat myös aktiivisesti mukana kehittämässä uusia tuotteita. Uusin yhteistyön hedelmä on Strato-tyylisen TST-50 Modern -mallin Tele-tyylinen sisarmalli, nimeltään TTE-50 Modern (999 €).

****

Tokai TTE-50 Modern -kitaran tarkoitus on yhdistää japanilaisten TTE-mallien parhaat vintage-tyyliset ominaisuudet paljon toivottuihin nykyaikaisiin detaljiratkaisuihin. TTE-50 Modern on ikään kuin Tokain pajassa valmiiksi modattu erikoisversio. Uusi kitara on saatavilla kolmessa eri värissä – 3-Tone Sunburst, Olympic White ja Sonic Blue.

Uutuus-Tokain runkoon on käytetty kahta leppäpalaa, jotka on sovitettu syykuvioiden suhteen erittäin tarkasti yhteen. Kiiltäväksi lakattuun runkoon on ruuvattu perinteisellä liitoksella mattalakattu vaahterakaula.

Vaikka TTE-50 Modernin kaulassa on ruusupuinen otelauta, kaulan keskiviivaa pitkin kulkee “skunk stripe” saksanpähkinästä, koska uutuusmallista löytyy kätevä Bullet-kaularauta, jolla kaulan säätö onnistuu lavasta päin. Otelaudan radius kulkee nykyaikaisella 9,5 tuuman kaarevuudella sopivasti Fenderin vintagemittojen (7,25 tuumaa) ja loivemman Gibson-standardin (12 tuumaa) välissä. Modern-kitaraan on asennettu 22 medium-jumbo nauhaa (Dunlop 6105).

Telecaster-fanit tykkäävät yleensä vintage-tyylisistä metalliosista, ja sellaisia löytyy myös Tokaista. Virittimet ovat Gotoh:n laadukkaat Kluson-kopiot. Tokain omassa vintage tallassa on kolme satulaa messingistä. Tallapaloihin on lisätty kieliuria.

Ehkä tärkein ero rivi-TTE-50:N ja Modern-version välillä löytyy uutuuskitaran mikityksestä, joka lisää perinteiselle yksikelaiselle tallamikrofonille työpariksi vintage-tyylisen humbuckerin. Tämä yhdistelmä on ollut suosittu aina 1970-luvulta lähtien, ja yhdistelmän tunnetuimmat käyttäjät ovat Keith Richards (The Rolling Stones), edesmennyt Albert Collins (aka The Iceman) ja Andy Summers (The Police). Tokai TTE-50 Modernissa kumpikin mikki on peräisin Tokain omasta mallistosta.

Kitaran säätimet tarjoavat kolmiasentoisen kytkimen, sekä master volume- ja tone-säätimet. Metallikannen alta paljastuvat laadukkaat osat – mm. pölysuojattu japanilainen kytkin. Volume-potikkaan on lisätty ns. treble bleed -kondensaattori, jonka ansiosta kitaran soundi pysyy sopivasti kirkkaana myös kun volumea pienennetään.

Tokain TTE-50 Modern myydään sen omassa laadukkaassa Tokai gigbagissa.

****

TTE-50:n Modern-versio on kyllä hyvin laadukas soitin. Työnjälki ja viimeistely ovat erinomaisen siistejä, ja myös kitaran soitettavuus ja soundi ovat silkkaa pro-tasoa.

Kaulaprofiiliksi on valittu moderni C-muotoinen läpileikkaus, joka sopii varmasti miltei jokaisen kitaristin käteen.

Jos ei ole tottunut tällaiseen humbucker-plus-yksikelainen-yhdistelmään, kaulamikrofonin suurempi lähtötaso voi aluksi tuntua jopa epäintuitiiviselta. Siihen kuitenkin tottuu hyvinkin nopeasti, etenkin kun Tokain laadukas ja hyvin suunniteltu elektroniikka mahdollistaa sen, että kummastakin säätimestä saa irti hyvin laajan skaalan erilaisia soundeja.

Tässä kitaran soundi suoraan Bluetone Shadows Jr. -komboon soitettuna (Shure SM57):

Ja tässä demobiisi – sekä koko sovitus että ainoastaan kitarat:

****

Tokai TTE-50 Modernin tapauksessa PAF-tyylisen humbuckerin lisääminen kaulamikrofoniksi tekee kitarasta erittäin monipuolisen. Perinnejazzista 1960-luvun Brittisoundiin, Bluesista Rockiin, sekä Countrysta Punkiin – kaikki onnistuu tyylikkäästi uutuus-Tokailla.

****

Tokai Guitars TTE-50 Modern

999 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ työnjälki

+ nykyaikaistetut ominaisuudet

+ soitettavuus

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde

23/09/2020

Tokai TTE-50 Modern – Now on SoundCloud

Here’s a short instrumental cover version of the Police classic ”Message in a Bottle”.

The Tokai TTE-50 Modern is an updated version of Tokai’s T-style guitar, featuring truss rod adjustment at the headstock, a 9.5″ fretboard radius, 22 medium jumbo frets, and a neck humbucker.

The signal chain for the guitar tracks was:
Tokai TTE-50 Modern –> Ibanez FZ 850 Mini –> Joyo Analog Chorus –> Electro-Harmonix Memory Toy –> Bluetone Shadows Jr (Finnish boutique all-valve combo) –> Shure SM57 –> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband

17/09/2020

Review: Farida Old Town OT-12 and OT-25

The world of steel-string guitars is dominated by Dreadnoughts. This is no wonder, as D-sized guitars are great all-rounders that can be used in almost all genres of music. The size that’s one size smaller – usually called an OM-, 000- or Grand Auditorium-guitar – as well as larger Jumbos are also widely available in most price segments.

Guitars with smaller bodies than Martin Guitars’ Size 000 are far harder to find in the lower and middle price ranges, because most brands see them as marginal products for a few specialist players.

This is where Farida Guitars’ brand-new Old Town series steps up to the plate. True, there are a couple of Gibson-ish round-shoulder Dreads among the models, too, but the main focus of the Old Town series is on small-bodies steel-string acoustics, in the style of classics from the 1930s and 40s. The good news for left-handers is that several models are available for southpaws, too, without an extra charge.

We received two models for this review – a Martin Size 0-sized Farida OT-12 (423 €) …

… and a  Gibson LG-2-style Farida OT-25 (738 €). Both guitars come in a deep and rich sunburst finish.

****

Farida’s OT-12 is an affordable Old Town-version of Martin’s classic Size 0 guitar. The set neck joins the body at the 14th fret. The body is 46 cm long, with its maximal breadth measuring on 34.3 cm, and a maximal depth of 10.8 cm. This means the OT-12 is larger than a genuine parlour guitar, but a small guitar nonetheless.

The guitar sports an X-braced solid spruce top, as well as a back and sides made from laminated mahogany. There’s a nato neck with an unbound acacia fretboard. The scale length is – as per original – a little shorter than on a typical D-sized guitar (24.7”/62.4 cm). There are 19 well-seated and nicely polished medium-sized frets on the fretboard.

The machine heads on the OT-12 are vintage-style, open three-on-a-plate tuners with faux ivory knobs. The top nut has been carved from genuine bovine bone, and it measures 44 millimetres breadth.

The bridge, too, has been crafted from solid acacia, and it comes equipped with a compensated bone saddle, which is an authentic choice. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set (012-053).

****

There is one Gibson steel-string model that was extremely successful in decades past, but which nobody seems to talk about anymore. I’m talking about the Gibson LG-2, that was renamed the Gibson B-25 in 1961. The same US-made model was also sold in the Sixties as the Epiphone FT-45 Cortez. T. Rex’ Marc Bolen was often seen playing this very model in the early Seventies.

Farida’s version of the LG-2 – the Farida OT-25 – is an all-solid instrument with an X-braced spruce top and solid mahogany back and sides. The OT-25’s cubic capacity is very similar to a Martin Size 00 body, but the geometry is different. Instead of the wide shoulders and high waist of the 00, the OT-25 is shaped more like a figure eight, with its waist moved more towards the body’s middle lengthwise. The body’s length is 48 cm, its largest width 36 cm, and its largest depth measures 11.2 cm.

This guitar also sports a nato neck, but here the fingerboard has been made from South-American pau ferro. The scale length, number of frets, fret size and quality of the fretwork on the Farida OT-25 is identical to the OT-12.

The headstock shape, type of tuning heads and the top nut also correspond with the OT-12.

The bridge on this Farida has been carved from pau ferro, and it features a compensated bridge saddle made from genuine bone. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set.

****

I must say that I’m very impressed by the workmanship and quality displayed on the review samples of Farida’s Old Town series. It would be easy to mistake both of these guitars for much more expensive instruments.

I received both guitars straight from Vantaan Musiiki’s warehouse, still factory packed. I’m amazed by the high level of quality control at Farida’s factory – there were no sharp frets or other issues. I tuned the guitars up to pitch, and the action on both models came to rest at exactly what the quality control card read (low-E: 2.6 mm; treble-e: 2.1 mm), and the action stayed this way over the whole time I spent with the guitars.

Both Faridas feature a full and rounded C-profile neck. Playability is top notch, as both guitars offer plenty of scope to really dig in and make the most of each instrument’s dynamic range. Still, should you require a lower action, there’s more than enough height left in the bridge saddles to accommodate you easily.

The Farida OT-12 sits a little bit more ”into” the player’s body, due to its shorter scale and higher waist, than the OT-25.

The OT-12’s sound is clearly bigger than that of a parlour guitar with a nice amount of ”kick”. Naturally, there’s a great deal less bass frequency content here than in a Dreadnought-size guitar. Feisty use of a pick might even turn out a little harsh at times, but fingerstyle playing greatly benefits from the greater clarity – and tighter bass – of small guitars. The OT-12 never gets wooly or boomy, which is also a definite plus in the studio.

The sound of the Farida OT-25 is probably a bit more versatile, compared to the OT-12, because there is little bit more going on in terms of its low mids and bottom end. The sound is still punchy and tight, but there’s additional texture and complexity here. In my view, the OT-25 would be an outstanding choice as the trusty workhorse of a singer-songwriter, as well as a go-to instrument in the studio. This guitar has a beautiful tone, whether you use a plectrum or your fingers.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Finnish distributor: Musiikki Silfverberg

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ sound

16/09/2020

Testi tulossa ** Review coming soon ** Tokai TTE-50 Modern

Distributor: Tokai Guitars Nordic/Musamaailma

12/09/2020

Testipenkissä: Farida Old Town OT-12 ja OT-25

Teräskielisten maailma on tiukasti Dreadnought-kokoisten soittimien hallinnassa. Se ei ole ihme, sillä D-kokoiset kitarat ovat loistavia yleissoittimia, joilla voi soittaa kattavasti kaikissa musiikkityyleissä. Nykyään myös Dreadnoughtista seuraava pienempi koko – jota kutsutaan OM-, 000- tai Grand Auditorium -kitaraksi – sekä isommat Jumbo-kitarat on saatavilla lähes kaikissa hintaluokissa.

Martin Guitarsin 000-kokoa pienempiä koppamalleja sen sijaan on hankalampi löytää edullisista ja keskihintaisista markkinasegmenteistä, koska monille valmistajille ne ovat marginaalituotteita suhteellisen pienelle asiakasryhmälle.

Farida Guitarsin upouusi Old Town -sarja on tässä mielessä todella tervetullut poikkeus. Toki Old Town -sarjalaisista löytyy myös Gibson-tyylisiä Roundshoulder Dreadnought -kitaroita, mutta mallistossa painopiste on juuri sellaisissa pienissä soittimissa, joiden suosion huippu oli 1930- ja 40-luvulla. Hyviä uutisia myös vasenkätiselle, koska useasta Old Town sarjalaisesta on saatavilla myös vasenkätinen versio ilman lisäveloitusta.

Saimme testiin kaksi mallia – Martin Size 0 -kokoisen Farida OT-12:n (423 €) …

… sekä Gibson LG-2 -tyylisen Farida OT-25:n (738 €) – jotka on viimeistelty erittäin kauniilla tummalla sunburst-värityksellä.

****

Farida OT-12 on Old Town -sarjan hieman edullisempi versio Martinin klassisesta Size 0 -kitarasta. Kaula on liimattu runkoon 14. nauhan kohdalla. Rungon pituus on 46 cm, sen suurin leveys on 34,3 cm ja kopan suurin syvyys 10,8 cm. OT-12 on siis aitoja parlour-kitaroita isompi, mutta silti melko pienikokoinen soitin.

Tässä mallissa on x-rimoitettu kokopuinen kuusikansi, sekä sivut ja pohja kauniista mahonkivanerista. Kaula on nato-mahonkia, jonka päälle on liimattu akaasiaotelauta. Mensuuri on – alkuperäisen mukaan – hieman D-mallia lyhyempi (24,7”/62,4 cm), ja otelautaan on siististi asennettu 19 medium-kokoista nauhaa.

OT-12:n virittimet ovat vintage-tyylisiä, avoimia koneistoja yhteisellä aluslevyllä (ns. strip tuner) ja norsunluuta muistuttavilla muovinupeilla. Satula on tehty aidosta naudanluusta, ja sen leveys on 44 milliä.

Myös akaasiatallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta, mikä on sekä autenttinen että soundiltaan hyvä ratkaisu. Kieliksi on valittu laadukas D’Addarion EJ-16-setti (012-053).

****

Gibsonin teräskielisten akustisien joukosta on yksi taannoin erittäin suosittu (ja pitkään myynnissä ollut) malli, josta nykyään ei yleensä puhuta kovin usein. Kyseessä on pienikoppainen Gibson LG-2, joka vaihtoi vuonna 1961 nimensä Gibson B-25:ksi. Samasta kitarasta oli 1960-luvulla saatavilla myös Epiphone-painos, nimeltään FT-45 Cortez.

Faridan versio aiheesta – Farida OT-25 – on todella laadukas soitin kokopuisella kopalla (x-rimoitettu kuusikansi, sekä sivut ja pohja mahongista). Kopan tilavuuden näkökulmasta OT-25 on samaa luokka kuin Martinin Size 00, mutta rungon geometria on melko erilainen. Tämä koppamuoto on paljon pyöreämpi kahdeksikko, jossa kaulanpuoleinen osa on lähes samankokoinen kuin tallanpuoleinen osa. Kopan pituus on 48 cm ja suurin leveys on 36 cm, kun taas suurin syvyys on vain 11,2 cm.

Tässäkin mallissa on natokaula, mutta otelauta on veistetty eteläamerikkalaisesta pau ferrosta. Nauhoja löytyy 19 kappaletta ja niiden koko on medium. Nauhatyö on kiitettävällä tasolla. OT-25:n mensuuri on sama kuin OT-12-kitarassa.

Viritinlapa, virityskoneistot ja kitaran satula ovat samanlaisia kuin testin toisessa mallissa.

Tässä Faridassa myös tallapuuksi on valittu pau ferro. Kompensoitu satula on aitoa naudanluuta. Kielisatsi on tässäkin D’Addarion EJ-16.

****

Testin perusteella olen hyvin vakuuttunut Farida Old Town -sarjan työnjäljestä ja laadusta, joiden ansiosta näitä malleja voisi helposti luulla selvästi kalliimmaksi kuin mitä ne ovat.

Sain molemmat Faridat suoraan Vantaan Musiikin varastosta alkuperäispakkauksissaan. Jopa kielten ruosteenestopaperit olivat vielä avaamatta paikoillaan.

Testiyksilöiden perusteella voin vain nostaa hattua Faridan laadunvalvonnalle. Virittämiseen jälkeen kummankin soittimen säädöt olivat prikulleen laadunvalvontakorttien arvoissa (basso-E: 2,6 mm; diskantti-e: 2,1 mm), ja ne pysyivät muuttumattomina koko testiajan yli.

Kaulaprofiili on molemmissa kitaroissa sama pyöreä ja mukavan täyteläinen C. Soittotuntuma on mielestäni todella hyvä, koska Faridat tarjoavat tatsin suhteen runsaasti dynaamista liikkumavaraa, jopa raskaalle plektrakädelle. Tallaluissa on kuitenkin riittävästi korkeutta, että pehmeällä tatsilla soittava kitaristi voisi laittaa kielet vielä lähemmäksi otelautaa, ilman ongelmia.

Farida OT-12 istuu Martin-tyylisellä kopallaan hieman enemmän oikealle sylissä kuin matalamman vyötärön omaava OT-25.

OT-12-mallin soundi on selvästi parlour-kitaroita isompi ja potkua löytyy runsaammin. Soundissa on – luonnollisesti – selkeästi vähemmän bassoa kuin Dreadnoughteissa. Plektralla komppaaminen voi välillä soida kenties jo hieman terävästi, mutta sormisoitossa hyvin tiukka basso on ehdottomasti etu, koska soundi ei puuroudu. Myös lähimikityksessä liika basso voi tuoda hankaluuksia, minkä takia monille soittajille pienikoppainen teräskielinen on salainen ase studiossa.

Farida OT-25 -kitaran soundi on minusta ehkä OT-12-mallia monipuolisempi, koska äänessä on aavistuksen verran enemmän pehmeyttä ja tiukka, mutta kuitenkin lempeämpi bassoalue. Minun mielestäni OT-25 olisi oiva valinta sekä laulaja-lauluntekijälle uskolliseksi työjuhdaksi että yleiskitaraksi studiossa. Tämä kitara soi kauniisti sormisoitossa, mutta se ei myöskään pelkää plektroja.

Pitkänä miehenä voi välillä unohtaa, että on myös pienikokoisempia kitaristeja, kuten lapset/nuoret ja monet naiset. Myös heille on varmasti ilahduttava uutinen, että Faridan OT-12- ja OT-25-kaltaisia pienikoppaisia, mutta laadukkaita soittimia löytyy.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

27/08/2020

Farida Old Town OT-12 & OT-25 – now on Soundcloud

Farida OT-12
• 0-sized acoustic guitar with a solid spruce top and laminated mahogany back and sides

Farida OT-25
• 00-sized all-solid acoustic guitar in the style of Gibson’s LG-2

12/08/2020

Testi tulossa – Farida Old Town – Working on a review

Info: Vantaan Musiikki

24/06/2020

Testipenkissä: Mooer SD75

Viime vuosina Mooer on onnistunut saamaan vankan jalansijan edullisien, mutta silti laadukkaiden kitaraefektien valmistajana. Brändinä firma tuli aluksi tunnetuksi mikrokokoisista pedaaleistaan, mutta Mooer valmistaa myös isompia multiefektejä.

Vuoden 2018 Hornet-mallisto antoi jo vihjeen siitä, että Mooerilta oli tulossa uusia tuotteita, ja nyt firman ensimmäiset ”täysikasvuiset” mallintavat kitarakombot ovat ilmestyneet – Mooer SD30 ja SD75.

****

Upouusi Mooer SD75 (378 €) on hybridikombo digitaalisella etuasteella ja transistoripohjaisella päätevahvistimella (75 W; A/B-luokka).

Kauniista kaksivärisestä kaiutinkotelosta löytyy 12-tuumainen Mooer-kaiutin 100 watin tehonkestolla (8 Ω).

SD75 painaa vain 18 kiloa.

Kombon takapaneeli tarjoaa liittimet lisäkaiuttimelle, efektilenkille, balansoidulle DI-lähdölle (kytkettävällä kaiutinsimulaatiolla), sekä USB-portti firmware-päivitykseen.

Mooerin säädinpaneeliin pääsee ylhäältä:

Mustaan osaan on aseteltu vahvistimen näyttö, Value-pyörä, sekä taustavalaistut painonapit, joilla pääsee käsiksi kombon ohjelmamuistiin, sekä etuvahvistimen kaikkiin vahvistin- ja efektiosioihin. Napinpainaluksilla pääsee myös Mooerin Jam Mode -tilaan, jossa voi käyttää vahvistimen sisäistä audioloopperia (150 sekuntia äänitysaikaa) ja SD75:n rumpukonetta/metronomia (40 rumpupatternia; 10 eri metronomivaihtoehtoa). Uutuuskombossa on myös sisäinen kromaattinen viritysmittari.

Vahvistimen pääsäädöt tehdään tässäkin perinteisillä säätimillä – tarjolla on Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence ja Master. Kaikkien säätimien asetukset – paitsi Masteria – voi tallentaa efektiasetuksien lisäksi SD75:n presetmuistiin, joka tarjoaa 40 muistipaikkaa.

Mooer SD75 -kombossa on myös Bluetooth-valmius:

Kombon mukaan tulee Mooerin Airswitch jalkakytkin neljällä kytkimellä, jolla pystyy vaihtamaan presettejä ja ohjata loopperia. Bluetoothin kautta pystyy myös striimaamaan audiota älylaitteista.

****

Veikkaisin, että käytännössä jokainen kitaristi kokeilee ensin tällaisen vahvistimen tehtaalla ladatut preset-ohjelmat läpi, ennen kuin kokeilee itse mallintavan vahvistimen ohjelmointia. Kyllä tehdasohjelmista saa jonkinlaisen käsitteen Mooer SD75 -kombon tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka mielestäni lähes kaikki presetit ovat tässä liian bombastisia minun makuun.

Minusta tutustumista varten kannattaa valita yksi presetti ja painaa kaikki efektiosiot pois päältä. Tämän jälkeen voi ensin valita yhden vahvistinmalleista ja ruuvata sen parametreja rauhassa kuntoon. Seuraavaksi voi sitten mennä kaikki efektiosiot läpi ja kokeilla mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy.

Mooerin vahvistinkokoelmaan kuuluu 25 eri mallinnusta. Pedaalivalikoima taas koostuu OD/DS-osiosta (yksi puhdas boosti, sekä seitsemän eri säröä), yhdeksän modulaatioefektiä (choruksesta kehämodulaattoriin), viisi viivettä (nauhakaiusta ducking delayhin), sekä kuusi eri kaikua. Jokaisesta efektiosiosta voi valita yhden efektin.

Parametrien säätäminen on hyvin helppoa taustavalaistujen nappien ja kätevän Value-pyörän ansiosta. Jokaisessa vahvistinmallissa pystyy vaikuttamaan seitsemään parametriin, joihin sisältyvät SD75:n kuusi fyysistä säädintä, sekä sen lisäksi kohinasalpa. Pedaaliefektit on jätetty tahallaan helppokäyttöisiksi, ja ne tarjoavat ainoastaan kolme parametria, niin kuin monet fyysiset pedaalitkin.

Myös muutoksien tallentaminen ja presetin nimeäminen on nopeaa ja helppoa, minkä ansiosta esimerkiksi asetuksien hiominen treeneissä on vaivatonta, ja muutokset voi tallentaa keikkoja varten kahdella painalluksella. Ohjelmamuistossa on tilaa 40 presetille – kymmenen pankkia neljällä presetillä – mikä tarkoittaa, että komboon pystyy ohjelmoimaan etukäteen vaikkapa koko bändisetin verran eri kitarasoundeja.

Mooer SD75:n Jam Mode -tila on kätevä lisä jammailuun, harjoitteluun tai uusien ideoiden kehittämiseen. Kombon sisäinen loopperi toimii todella hyvin. Rumpukoneen soundi ei ehkä ole parasta studiolaatua, mutta se toimii kokonaisuutta (ja hintaa) nähden hyvin.

Johdoton Mooerin Airswitch -kytkin on tässä hintaluokassa harvinainen herkku, jonka ansiosta kitaristin jalkoihin jää yksi johto vähemmän.

Mooerin SD75 kuulostaa todella hyvältä. Kombo tarjoaa mielestäni loistavaa vastinetta rahallesi. Kaksitoistatuumaisen kaiuttimensa ja tuhdin päätevahvistimensa ansiosta SD75 olisi fantastinen valinta coverbändin kitaristille tai bändiluokalle tai vaikkapa (vuokraus-) harjoituskämpälle.

Kuulen jo kysymyksen: ”Onko uusi Mooer parempi kuin kallis vahvistin ja muutama boutique-luokan pedaali?” Vastaukseni on – tietysti – ei ole! Hei, hieman realismia kehiin, tämä on todella edullinen peli.

Mutta:

Näillä spekseillä, tällä hinnalla, ja näillä soundeilla Mooer SD75 on erittäin hyvä valinta viikonlopun kitarasankareille, jolla on tiukka budjetti.

• Komppikitarat: Fender Telecaster (vasen kanava) & Arvo 2-P90 (oikea kanava)
• Soolokitara: Epiphone G-400 Bigsby-vibratolla
• Kitararaidoissa käytetään ainoastaa Mooer SD75 -kombon omia efektejä
• Äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla

****

• Komppikitarat: Epiphone SG (G-400; vasen kanava) & Fender Stratocaster (oikea kanava)
• Likkikitarat: Arvo Guitars 2-P90
• Soolokitara: Arvo 2-P90
• Kitararaidoissa käytetään ainoastaa Mooer SD75 -kombon omia efektejä
• Äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla

****

Mooer SD75

378 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ laaja soundivalikoima

+ helppo käyttää

+ sisärakennettu loopperi ja rumpukone

+ DI-lähtö kaiutinmallinnuksella

+ soundi

+ hinta

Minukset:

– rumpusoundien laatuSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

18/06/2020

Review: Vox VX15-GT

****

The new Vox VX15-GT (street price in Finland approx. 155 €) is an ultra-light, modelling practice amp with a 15-watt power amp.

The VX15-GT shares the control panel and signal-processing blocks with its larger brother, the VX50-GTV, but with one crucial difference. While the larger combo’s preamp section utilises Vox’ proprietary Nutube – a modern, low voltage tube – the VX15-GT uses Vox’ patented VET (Virtual Element Technology) digital modelling architecture.

The Vox VX15-GT’s astonishingly low weight (of just under four kilos) is achieved by using a special cabinet that is molded completely from ABS-plastic, as well as the use of a modern, lightweight power amplifier.

The single speaker is a 6.5-inch Vox unit.

The combo is powered by 12 volts DC from an external, laptop style AC adapter.

The internal preset memory holds 11 slots for factory presets (one per amp model) plus two storable user presets. By connecting an optional Vox VFS5 footswitch the number of user presets can be increased to eight.

****

The Vox VX15-GT’s top-facing control panel sports the typical control layout of most modelling practice amps:

Starting from the left we find an E-tuner above the guitar input. The tuner LEDs double as preset programme indicators – when all LEDS are off the combo is in manual mode, with all parameters corresponding to the current knob positions. The amp selector offers you ten different amplifier models – one Fender, two Dumbles, two Voxes, three Marshalls, one Soldano and one Mesa/Boogie. The Line setting disconnects the amp modelling section, so you can use the VX15-GT to amplify a line level signal, such as a synthesiser.

The four smaller knobs in the top row control the usual amplifier functions, namely gain, two-band EQ and programme volume.

The Modulation control lets you choose and adjust one of four different modulation effects – chorus, flanger, phaser (the abbreviation ”ORG” stands for the colour orange) and tremolo. The Modulation knob sweeps each effect’s speed from very slow to very fast. Here’s an audio clip running through the four modulation types, starting with the modulation section off:

The Delay/Reverb control lets you select one out of two delays or two reverbs. This control adjusts the chosen effect’s intensity (its volume in the mix), while the delay speed and the reverb length is set using the Tap Tempo button. For this clip I have set the delay time to almost full. I start off with a dry example and then play two examples of each effect, one with low and the other with high intensity:

As a demo song I recorded short cover version of the Weeknd’s song ”Blinding Lights”. All guitar tracks were played on a Gibson Melody Maker SG and recorded with a Shure SM57. I used only the Vox VX15-GT’s own effects:

****

Once I got over the unusual, all-plastic construction of the new Vox combo, I was really taken with the range of different sounds and the decent amounts of volume the VX15-GT has to offer.

This is a very inspiring and lightweight package, which, in my view, will work best as a practice (or teaching) guitar combo or in a small home studio setting.

One ”hidden”, but very nifty, feature that I haven’t mentioned is the very efficient, built-in noise suppressor. I was able to use single-coil pickups in the highest gain settings, without any 50-cycle hum!

You cannot compare the 15 watts of solid state power output to the full-on blast of an all-valve Vox AC15, but stick a decent microphone in front of it and you could even use the VX15-GT for the occasional pub gig.

****

Vox VX15-GT

Street price around 155 €

Finnish distributor: EM Nordic

Pros:

+ lightweight, ABS cabinet

+ decent presets

+ wide variety of amps

+ decent effects

+ sound

Cons:

– lightweight, ABS cabinetOSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save