Testipenkissä: Green Guitars P-Bass

Green Guitars on nuori ruotsalainen brändi, joka tarjoaa sekä edullisia että keskihintaisia Kiinassa valmistettuja sähkökitaroita ja -bassoja. Mallistoon mahtuu myös muutama Etelä-Koreasta peräisin oleva Custom Shop -malli.

Suurilta osin Green-soittimet ovat kopiosoittimia, mutta yhtenä erikoisuutena voi mainita, että brändi tarjoaa joissakin malleissa myös relic-viimeistelyjä, sekä useita mikrofonivaihtoehtoja.

****

Green Guitars P-Bass (375 €) on firman versio 1960-luvun Fender Precision -bassosta.

Testisoittimen runko on tehty lehmuksesta, ja se on viimeistelty siististi klassisellaa vaaleansinisellä sävyllä.

Yksi soittajaystävällinen muutos Green P-bassossa on kaularaudan säätöruuvin sijainti viritinlavan puolella, jonka ansiosta säätäminen sujuu nopeasti ja helposti.

Ruuvikaula on veistetty vaahterasta, kun taas basson otelauta tehdään ruusupuusta. Kaulassa on satiinipintainen mattaviimeistely.

Greenin avoimet virittimet vaikuttavat laadukkailta.

Basson talla on hieman tukevampi versio Fenderin vintage-tallasta. Greenin tallassa on paksumpi pohjalevy, jossa on myös urat, jotka estävät tallapalojen sivuttaista liikkumista.

Green P-bassoon on valittu Kent Armstrongin suunnittelema presarimikki. Tässä Kauko-Idässä valmistetussa versiossa mikrofonipuoliskojen magneetit on kiinnitetty mikkikelojen alapuolelle. Perinteisissä Fender-mikeissä taas näkyvissä olevat navat ovat yksittäisiä pyöreitä magneetteja.

****

Monet tämän hintaluokan presarikopiot poikkeavat kaulaprofiilin suhteen alkuperäisestä Fender-bassosta. Alkuperäisellä Precisionilla on nimittäin satulan lähellä suhteellisen leveä ja hieman laakeakin profiili, joka on perinteisesti hieman jakanut basisteja. Monissa edullisissa kopiosoittimissa on tämän vuoksi alkuperäistä pyöreämpi ja kapeampi kaula.

Onneksi Green Guitarsin P-bassossa on perinteinen kaulaprofiili, joka on minusta tärkeä seikka, kun puhutaan presarin luonteesta ja soittotuntumasta.

Soundin kannaltakin Green-basso pärjää mainiosti oman 70-luvun Fenderin vieressä. Greenin ”versio” murisee ja murahtaa oikeaoppisesti ja diskantissa löytyy mukavasti avoimuutta.

Alkuperäinen Fender Precision on klassikkojen klassikko; maailman ensimmäinen sähköbasso, jonka soundi on tuttu tuhansista äänityksistä. Tällä kertaa päätin äänittää lyhyen Motown-tribuutin demobiisiksi. Green P-basso meni SansAmp Bass Driverin kautta suoraan äänikortille:

****

Kopiosoittimien järkevyydestä ja eettisyydestä voisi varmaan väitellä loputtomiin – tosiasia on kuitenkin, että niitä löytyy runsaasti markkinoilla.

Green P-Bass on omassa hintaluokassaan todella positiivinen tuttavuus. Tässä edullisessa soitimessa löytyy runsaasti aidon presarin tuntumaa ja soundia. Myös Greenin työnjälki on testiyksilön perusteella hyvin siisti.

****

Green Guitars P-Bass

375 €

Maahantuoja: Nordsound

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kaulaprofiili

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Rockway.fi & Kitarablogi – tulossa: puoliakustiset

Rockway.fi-katsauksessa lokakuussa testissä viisi puoliakustista kitaraa:

Epiphone ES-335 Dot
Green B&B
Hagström Viking Deluxe Custom
Italia Mondial Classic
Tokai ES-60

****
Demobiisi pohjautuu Steely Dan -biisiin ”Peg”.
Demobiisissä soolo-osuudet on soitettu kitarat aakkosjärjestyksessä. Komppikitarat – Hagström (vasen ja oikea kanava) ja Italia (piezomikki, keskellä).
Äänitetty Blackstar HT-1 -putkikombolla.

Testipenkissä: Mayson Guitars M3/OCE

Monille Mayson Guitars ei ole tuttu nimi.

Olen melko varma, että tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Mayson on kiinalainen kitarabrändi, joka pyrkii kehittämään omat ratkaisunsa designin ja valmistusmenetelmien suhteen, pelkän kopionnin sijasta. Maysonin pääsuunnittelija on Alex Wang, jonka käsialaa ovat firman monet rakenteelliset ja tuotantoteknilliset parannukset. Tavoitteena on rakentaa laadukkaita teräskielisiä kitaroita muusikkoystävälliseen hintaan.

Mayson Guitarsin merkittävimmät innovaatiot koskevat firman patentoitua kaulan ruuviliitosta, kansien rimoituksia, sekä hieman syvempien kaikukoppien käyttämistä lämpimämmän soundin tuottamiseksi.

(photo: Mayson Guitars)

Kitarablogi sai Maysonin suomalaiselta maahantuojalta, NordSoundilta, Mayson M3/OCE -kitaran testiin.

****

Mayson M3/OCE (558 €; topattu pussi kuuluu hintaan) kuuluu valmistajan Luthier-sarjaan. Kyseisessä mallissa on Mayson Marquis -kokoinen koppa (vastaa Grand Auditorium -mallia) soololovella, sekä aktiivinen mikkijärjestelmä.

M3/OCE on hyvin tyylikäs ja näyttävä soitin, jossa on kokopuinen ovangkol -kansi, sekä vaneripohja ja -rimat samasta kauniista puusta. Ovangkol on ruusupuun kaukainen sukulainen (ei uhanalainen) Afrikasta.

Maysonin kaula on veistetty mahongista, ja sen otelautaan on käytetty intialaista palisanteria. Nauhojen profiili on perinteisen kapea.

Mayson kayttää kitaroissaan omavalmisteisia, avoimia viritinkoneistoja.

Virittimet on upotettu lavan puuhun, mikä estää hyvin tehokkaasti kaiken ei-toivotun liikkumisen sivusuunnassa.

Sekä satulaan, että kompensoituun tallaluuhun on M3/OCE:ssa käytetty aitoa naudanluuta.

Testisoittimeen on asennettu Maysonin oma MPC-6 Purecoustics mikrofonijärjestelmä.

Järjestelmän etuaste tarjoaa kolme säädintä – volume, basso ja diskantti.

Testikitaran ainoa pieni pistevähennys tulee sen irrallisesta paristopussista. Pussia paikallaan pitävä tarranauha oli irronnut kaulablokin vierestä, minkä vuoksi paristo roikkui ainoastaan johtimien varassa kitaran kopassa.

M3/OCE:ssä on tyylikäs rosetti ja puusta tehty reunalistoitus.

Laadukas kirkas viimeistely tuo ovangkolin kauniit syykuviot esiin.

****

Kyllä, kyllä, myönnän sen avoimesti:

Olen kauniiden puiden suuri ystävä, eikä Mayson M3 jätä tässä suhteessa todellakaan toivomisen varaa.

Kaunis ulkonäkö on M3/OCE:ssä kuitenkin vain osa erittäin toimivaa kokonaisuutta. Kitaran soitettavuus on erinomaisella tasolla, mistä on kiittäminen laadukasta nauhatyötä ja kaulan mukavaa D-profiilia.

Parasta tässä Maysonissa on mielestäni kuitenkin kitaran soundi. Testikitara soi täyteläisesti, mutta tarkasti, ja se tarjoaa aimon annoksen tuoreutta ja helinää diskantissa. M3/OCE:n sointia voisi kuvailla jopa flyygelimäiseksi.

Maysonin piezomikitys ja sen MPC-6 Purecoustics -etuaste toimivat moiteettomasti. Helppokäyttöisestä järjestelmästä saa hyvinkin käyttökelpoisen piezotulkinnan kitaran akustisesta soundista.

Tässä lyhyt näppäilypätkä, jonka äänitin AKG C3000 -mikrofonilla:

…ja sama näyte kitaran omalla mikrofonijärjestelmällä taltioituna:

Hieman plektrasoittoa AKG:lla nauhoitettuna:

…ja sama pätkä Purecoustics-järjestelmän kautta:

Demobiisi koostuu kolmesta stereoraidasta, joiden taltiointiin on käytetty kahta C3000-mikrofonia:

****
Minun mielestäni Mayson M3/OCE on todella hieno teräskielinen akustinen toimivalla piezoelektroniikalla, hyvinkin reiluun hintaan. Ovangkol -kopan ansiosta kitara näyttää yhtä kauniilta kuin se soi.

Se on siis kaikin puolin kokeilemisen arvoinen peli.

****
Mayson M3/OCE

558 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ erittäin kaunis ovangkol-koppa

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ mikitetty soundi

Miinukset:

– pariston vaihtaminen hieman työlästä

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑