Posts tagged ‘Paul McCartney’

01/08/2013

Uusi kirja: The Complete Höfner Violin Bass Story

Höfner Book 1

Hiljattain on ilmestynyt ensimmäinen vakavasti otettava kirja Höfnerin viulubassosta.

The Complete Violin Bass Story on Höfner-asiantuntijoiden – Steve Russellin ja Nick Wassin – huolellinen ja kattava historiikki Höfnerin klassikkobassosta.

Höfner Book 2

320-sivuiseen kirjaan on hyvin kirjoitetun tekstin lisäksi mahdutettu suuri määrä bassokuvia – skaala ulottuu tunnetuista varhaisen 1960-luvun viulubassoista…

Höfner Book 3

…ja 70-luvun malleista…

Höfner 4

…nykypäivän reissue-mallistoon.

Kirjassa on mukana myös Tommi Posan ottamia kuvia minun omasta 90-luvun Höfneristäni!

05/02/2013

Every Night – Paul McCartney cover

09/01/2013

You’ve Got To Hide Your Love Away – The Beatles

Lennon & Framus

03/12/2012

Bass Porn: My 1987 Rickenbacker 4003

Rickenbacker 4003 – beauty

My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.

Rickenbacker 4003 – headstock

Rickenbacker 4003 – tuners

Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.

Rickenbacker 4003 – inlays

The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.

Rickenbacker 4003 – horns + pickups

Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.

Rickenbacker 4003 – neck pickup

While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.

Rickenbacker 4003 – bridge pickup

The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.

Rickenbacker 4003 – bridge

The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.

Rickenbacker 4003 – body binding + bridge screws

The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.

Rickenbacker 4003 – full front

Rickenbacker 4003 – full back

Rickenbacker 4003 – glue line

Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.

Rickenbacker 4003 – jack plate

Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.

Rickenbacker 4003 – body beauty

This is what my own Rickenbacker-bass sounds like, when recorded using a SansAmp Bass Driver DI-box:

fingerstyle/neck PU

fingerstyle/both PUs

fingerstyle/bridge PU

plectrum/neck PU

plectrum/both PUs

plectrum/bridge PU

****

Some Rick-tastic clips:

30/08/2012

Building the Beatle Bass…

****

Lisätiedot: F-Musiikki

25/04/2012

Not again! Another Epiphone Casino photo

****

The Epiphone Casino – a beautiful classic!

08/02/2012

”… Nowhere Man – in E!”

29/12/2011

Classic Basses, part 6: Höfner 500/1

The Höfner 500/1 is a German electric bass guitar, which has been in production since 1956.

It is quite likely that this hollow-body, short-scale model (76,2 cm = 30″) would have been destined to become a mere footnote in bass history, if not for one small incident in 1961. A young, newly ”elected” bass player from Liverpool – named Paul McCartney – was browsing the local instrument stores in Hamburg (Germany), for a mid-priced electric bass, preferably left-handed. He found the Höfner 500/1 – and the rest, as they say, is history…

****

During the first years of production many of the  500/1’s specifications were changed on nearly a yearly basis.

The first production models came equipped with two long and narrow singlecoil pickups, which were placed in the neck and middle positions. An oval control plate sported two volume and two tone controls.

50058_front_01

****

In 1959 Höfner changed the control layout: a long rectangular plate offered two separate volume controls, as well as three two-position sliders for turning each pickup on or off and choosing between solo (full power) and rhythm mode (slightly dampened). This switching (Aggregat E2 B) also gives you a fat, treble-deprived signal, whenever the middle (later bridge) pickup is turned off using the slider switch – Reggae-bass galore.

h5001-59_01

****

The singlecoils were switched to humbucking pickups in 1960. The metal covers on these units are stamped with a diamond and the Höfner-logo. This model is the bass that Paul McCartney bought in Hamburg (it had to be ordered left-handed):

5001-61-14-br-to-01g

****

In 1962 the second pickup was moved close to the bridge. Shortly hereafter it the 500/1’s humbuckers were switched to the so-called staple-top-pickups, which, despite their look, are singlecoils. The pickups got their nickname, because the bridge-facing polepieces look somewhat like staples. In 1963 Paul McCartney received/bought (the available info is not quite clear on this) this type of Höfner 500/1 – which he continues to use to this day!

h500-1-62_01

****

From 1967 onwards Höfner’s new blade-pickups were installed on the 500/1.

The Höfner 500/1 stayed more or less this way until the latter part of the Nineties, before the Beatles Anthology -series kicked off a renaissance.

My own 500/1 -bass is a January 1990 -model. Then, demand for Beatle-basses was so low, that Höfner only built them on order, and for a very advantageous price.

Hofner full

My Höfner sports a maple neck, which is one-piece save for the neck heel. The tuners are sealed Gotoh guitar models.

Hofner headstock

Hofner tuners

The top of the hollow body is spruce plywood, while the sides and back have been crafted from anigré-plywood (lat. aningeria spp.).

Hofner body

Hofner back

The Höfner’s sound is big, fat, huge and warm, but still has ample zing and growl with roundwound strings.

I’m mainly a fingerstyle player, but tend to use a plectrum whenever I play the 500/1, because its strings sit rather high above the body and are quite close to each other.

Hofner side

For some strange reason my Beatle-bass sounds fantastic plugged directly into a mixing console or soundcard, even without using a DI-box!

****

These days Höfner produces the excellent mid-price Contemporary-version (made in China) alongside its more pricier German reissues:

hct-500_1-sb_01

The main difference is that the Contemporary 500/1 is semi-solid, with a maple centre block running the length of its body. This adds some sustain, as well as making the bass less susceptible to feedback than an original.

****

The Höfner 500/1 -sound is probably known to all of us – listen to virtually any Beatles-record pre-1966. Later examples include the Beatles-tracks Get Back and Come Together, as well as McCartney’s solo-single My Brave Face.

You can also check out my Höfner here and here.

…and rounding it all off, here’s a snipped I copied from one of my ProTools-sessions:

Höfner 500/1 sound

27/12/2011

Klassikkobassot, osa 6: Höfner 500/1

Saksalainen Höfner 500/1 ilmestyi vuonna 1956.

Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä onttokoppainen, lyhyellä mesuurilla (76,2 cm = 30″) varustettu basso olisi muuten jäänyt historian alaviiteeksi, mutta onneksi nuori brittiläinen muusikko Paul McCartney löysi vuonna 1961 Hampurilaisessa musiikkiliikkeessä juuri sellaisen Höfner 500/1 -basson. Höfner-basso oli kevyt, edullinen sekä tilattavissa vasenkätisenä – siis juuri sellainen soitin, jota McCartney etsi.

****

Tuotannon ensimmäisissä vuosissa 500/1-mallin speksit muuttuivat nopeaan tahtiin.

Ihan alussa bassolla oli kaksi kapeaa yksikelaista mikrofonia, jotka asennettiin lähellä toisiaan. Yksi oli heti otelaudan vierellä ja toinen keskiasennossa. Basson neljä säädintä – oma volume ja tone kummallekin mikrofonille – oli asennettu soikeaan muovilevyyn.

50058_front_01

****

Vuonna 1959 Höfner muutti elektroniikan speksejä: suorakulmaisessa muovilevyssä oli nyt tarjolla kaksi volume-säädintä. Kolmella liukukytkimillä laitetaan mikrofonit yksitellen päälle/pois, sekä valita täyden tehon soolo-moodin ja hieman vaimennetun rytmi-moodin välillä. Tähän kytkentään on lisätty myös Höfnerin erikoinen tapa poistaa signaalista kaikki diskantit, aina kun laitetaan keskimikrofonin (myöhemmin tallamikin) pois päältä liukukytkimellä – reggae-basistin unelma.

h5001-59_01

****

Vuonna 1960 päivitettiin 500/1:n mikrofonit humbuckereihin. Mikrofonien metallikuoreen oli painettu vinoneliö sekä Höfner-logo, minkä takia niitä kutsutaan englanniksi Diamond-pickupiksi. Juuri tällaisen basson Paul McCartney tilasi Hampurissa:

5001-61-14-br-to-01g

****

Vuonna 1962 toinen mikrofonista siirrettiin lähempää tallaa. Mikkien rakenne muutettiin jälleen (nämä mikrofonit ovat ulkonäköönsä huolimatta yksikelaisia): tallanpuoleisellä kelalla oli nyt näkyvät suorakulmeiset napapalat, jotka pilkistivät metallikuoreen läpi. Kaulanpuoleisellä kelalla taas oli säädettävät naparuuvit. Koska kiinteät napapalat muistuttavat ulkonäöltään nitomanastoja näitä mikrofoneja kutsutaan englanniksi staple-top-pickupiksi. Vuonna 1963 Paul McCartney sai tämän version lahjaksi silloiselta brittiläiseltä maahantuojilta Selmer – ja hän käyttä tätä yksilöä yhä!

h500-1-62_01

****

Vuonna 1967 mikrofonit muutettiin sellaiseksi, että yksikelaisten keskellä on pitkä, terämäinen magneetti ja sen yläpuolella on ohuita naparuuveja.

Höfner 500/1 pysyi tällaisena 1990-luvun loppupuoleen saakka, ennen kuin Beatles Anthology -sarjan myötä kiinnostus 500/1-mallia kohti kasvoi jälleen.

Oma Höfner 500/1 -bassoni on valmistettu tammikuussa 1990. Silloin Beatle-basson kysyntä oli niin alhainen, että 500/1-tehtiin ainoastaan tilauksesta, ja hinta oli yllättävän alhainen.

Hofner full

Minun Höfnerissä kaula on veistetty vaahterasta – pitkän yhtenäiseen osaan on liimattu erillinen pala kaulakorkoa varten. Virittimet ovat Gotohin koteloidut kitaravirittimet.

Hofner headstock

Hofner tuners

Runko on tutun tapaan täysin ontto. Kansi on kuusivanerista, kun taas sivut ja pohja tehtiin silloin anigré-vanerista (lat. aningeria spp.).

Hofner body

Hofner back

Höfner 500/1:n soundi on iso, lämmin ja pyöreää, mutta bassolta saa myös mukavasti murahdusta mukaan, etenkin roundwound-kielillä.

Vaikka soitan pääsääntöisesti sormityylillä, käytän Höfnerillä aina plektran, koska kielet istuvat melko korkealla kannen yllä ja myös hyvin lähellä toisiaan.

Hofner side

Jostain kumman syystä aidot Beatle-bassot voidaan usein syöttää suoraan mikseriin (tai ulkoiseen äänikortiin) ilman DI-boksia – suora soundi on ja pysyy mehukkaana!

****

Vanhojen mallien uusintapainoksien lisäksi Höfner teettää nykyään myös laadukkaan kiinalaisen Contemporary-sarjan:

hct-500_1-sb_01

Pääero Contemporary-sarjan Beatle-bassossa on, että edullisen mallin runko on puoliakustinen – rungon sisällä on vaahterasta veistetty keskipalkki, minkä ansiosta sustain on hieman pidempi.

****

Höfner 500/1 -mallin soundi on laajasti tuttu kaikista Beatles-levyistä ennen 1966. Hyvät esimerkit ovat myös Beatles-biisit Get Back ja Come Together, sekä McCartneyn soolosinkku My Brave Face.

Soitan oman Höfnerin esimerkiksi tässä ja tässä.

…ja tämän lisäksi vielä lyhyt ote yhden biisin bassoraidasta: Höfner 500/1 sound

25/01/2011

Epiphone Casino – lempikitarani

Omistamastani kitaroista Epiphone Casino on se jolla soitan eniten.

Mallilla on myös ollut tärkeä paikka Beatles-yhtiön soundissa Help-albumista eteenpäin – bändin kaikki kolme kitaristit omistivat kyseisen mallin. Paul McCartney on usein kertonut haastatteluissa, että Casino on hänen lempisoittimensa.

casino_full1

Epiphone Casino ES-230TD on kitaran alkuperäinen mallitunnus, ja se oli firman vastine Gibsonin ES-330-mallille.

Gibson oli ostanut Epiphone-yrityksen 1950-luvun loppupuolella, ja siirtänyt tuotantoa oman tehtaansa läheisyyteen Kalamazoohon. Nykyään Epiphone on Gibsonin edullinen brändi, ja soittimet rakennetaan lähes kaikki Kiinassa.

casino_full2

Oma Casinoni on varhaisen 2000-luvun tuotantoa Koreasta. Alun perin kitarassa oli kiiltävä viimeistely, mutta ystäväni Sebastian Bunge (Soundhaus Lübeck) muutti sitä hiekkapaperilla Lennon-tyyliseksi mattaksi asiakkaan pyynnöstä. Samalla hän vaihtoi soittimeen paremmat P-90 mikrofonit, jotka tulivat Göldoltä.

casino_p90s

Vaikka Casino näyttää samankaltaiselta puoliakustiselta kitaralta kuin Gibsonin ES-335/-345/-355, on sen runko kuitenkin täysin ontto (niin kuin myös Gibson ES-330:ssä). Rungosta puuttuu puoliakustisen kitaran keskipalkki vaahterasta, minkä takia Casinon mahonkikaula on liimattu vanerirunkoon jo 16:n nauhan kohdalla.

casino_body

60-luvun originaaleissa kaula on yksiosainen, mutta minun kitarassa on tyypillinen korealainen kolmiosainen kaula, yhdestä pitkästä osasta, johon on liitetty kaulan korko sekä viritinlapa (liitoskohta on hieman E-virittimien alapuolella).

casino_head

Ensimmäisillä Casinoilla oli – ainakin minun mielestä – kömpelön näköiset, leveät Gibson-tyyliset lavat. Vuonna 1965 muutetiin muotoa kauniimpaan tiimalasi-kaltaiseen tyyliin.

Kitarani on helpposoittoinen ja soundiltaan presiis mitä odotin. ”Minulla on tässä jotain, mitä voisi kiinnostaa sinua”, Sebastian sanoi – ja hän oli oikeassa! Soitin Casinon Soundhausissa Fender ’65 Deluxe reissue -kombon läpi, ja sointi oli juuri kuin Lennonin soundi Apple-talon katossa silloin tammikuun 1969 lopussa (OK, tiedän, että Johnilla oli Twin…).

Rakastan tätä kitaraa! Soitan Casinoni esimerkiksi tässä.

Yläoleva juttu on otettu minun toisesta blogista.

__________________________________________________________

Juttuni allaolevista kahdesta kaunottareista – Gibson ES-330L ja Epiphone Inspired By Revolution Casino – julkaistiin Riffi-lehden numerossa 4/2010.