Posts tagged ‘Peter Buck’

23/06/2011

The mandolin – a fantastic opportunity to broaden your vocabulary

Once you’ve learnt how to get to grips with a guitar, learning to play a different stringed instrument is relatively straightforward, broadening your outlook in the process.

Take the mandolin, for example – a great second instrument for any guitarist. Its courses (pairs of strings) are tuned to the same pitch as the strings of a violin – g-d-a-e – which throws all your scale and chord shapes right overboard.

There are three different basic types of mandolin: the bowlback Italian mandolin is the senior member of the family, and closely related to Middle Eastern instruments, such as the saz.

The Portugese/Irish  mandolin is build with a straight back, much like a guitar, making it easier to hold and play.

The carved-top Bluegrass-mandolin is an American invention from the very last years of the 19th Century, taking its cue from the building principles behind a violin. Orville Gibson’s (1856–1918) quality mandolins laid the groundwork for what was to become the famous Gibson-brand. Renowned musician and luthier Lloyd Loar finalised the Gibson-mandolin around 1920.

My own mandolin is a Chinese-made, all solid wood Kentucky KM-630, pattered after a typical F-Style Gibson-mandolin.

It features a spruce top as well as a back and sides made from maple.

The headstock is replete with fine inlay work.

The well-applied finish really shows off the back’s figuring (flame).

The maple neck too is finished in a rich sunburst.

Gold-coloured tuners round off the picture.

When shopping for a mid-price Bluegrass-mandolin check the neck for straightness, as well as the quality of the fretting. Make sure the free-standing bridge is OK and works as it should. The relatively hard string pull, along with transport/storage in too dry a place can sometimes lead to a cracked or collapsing bridge.

****

Here’s a recording featuring my KM-630:

Lucy (Frank Badenius/Martin Berka)

****

Check out these links for further info:

Mandolin tuner

Mandolin chords

A genuine Gibson/Lloyd Loar -mandolin from 1923

Build your own mandolin!

23/06/2011

Mandoliini on oiva lisäys kitaristin soitinvalikoimaan

Kun kerran kitaristina musiikin tuottaminen kielisoittimella on tullut tutuksi, on toisen kielensoittimen soittamisen oppiminen suhteellisen helppo, mutta samalla horisonttia laajentava kokemus.

Esimerkiksi mandoliini on oiva kakkossoitin kitaristille. Sen kieliparit viritetään samoille sävelkorkeuksille kuin viulussa – g-d-a-e – minkä vuoksi soinnut ja skaalojen soormitukset menevät heti uusiksi.

On olemassa kolme päätyypejä: kulhomaisella, kaarevalla kopalla varustettu italialainen mandoliini on soittimen vanhempi alkuperäinen muoto, joka on sukua Lähi-Idän kielisoittimille (esimerkiksi saz).

Portugalilainen/irlantilainen mandoliini on tasakanttinen, kitaratyylinen ratkaisu, joka on helpompi pitää sylissä.

Kaarevalla kannella ja pohjalla varustettu Bluegrass– tai Archtop-mandoliini kehiteltiin 1800-luvun loppumetreillä Yhdysvalloissa, ja sen lähtökohta oli viulussa. Orville Gibsonin (1856–1918) laadukkaat mandoliinit ovat nykyisen Gibson-firman alkupiste. Soittaja ja soitinrakentaja Lloyd Loar sitten kehitti Gibson-mandoliineja loppullisen muotoon 1910-luvun loppussa.

Oma mandoliinini on Kiinassa rakennettu, kokopuinen Kentucky KM-630, jonka esikuva on ollut Gibsonin koristettu F-malli.

Kansi on kuusesta ja sivut sekä pohja vaahterasta.

Lavassa on runsaasti kauniita helmiäisupotuksia.

Pohjan hieno viimeistely tuo esiin loimuvaahteran näyttävät syykuviot.

Myös vaahterakaula on saanut ylleen sunburst-värityksen.

Kullanväriset virittimet antavat soittimelle viimeisen silauksen.

Kun ostaa edullisen Bluegrass-mandoliinin kannattaa tarkistaa, että kaula on suora, nauhat kunnossa, eikä vapaasti kannella seisova talla vioittunut. Kielten voimakas veto sekä liian kuiva ilma kuljetuksen tai varastoinnin aikana voivat nimittäin johtua siihen, että talla repii tai korkeussäädön kierretangot löystyvät tallapuussa.

Suomessa suurin mandoliinivalikoima löytyy Millbrook Musiikista, joka tuo myös maahan esimerkiksi Kentucky– ja Eastman-soittimet.

****

Tässä hauskassa biisissä soitan mandoliinia:

Lucy (san. Frank Badenius/säv. Martin Berka)

****

Tässä vielä muutama mielenkiintoinen linkki aiheesta kiinnostuneille:

Mandoliinin virittäminen

Mandoliinisoinnut

Aito Gibson/Lloyd Loar -mandoliini vuodelta 1923

Rakenna oma mandoliinisi!

04/05/2011

Classic Guitars, part 6: Rickenbacker 330/360

”Braaaaaaannnng!!!”

The opening chord to the Beatles’ classic ”A Hard Day’s Night” says it all; this is what Rickenbacker-guitars are all about: clarity, jangle and a piano-like attack.

Rickenbacker’s most successful models are the 300-series, especially the models 330 and 360.

In 1958 the Californian company introduced its brand-new Capri-range – 12 semiacoustic models designed by German luthier Roger Rossmeisl. The whole range featured bodies that started out as a solid slab of wood, into which large hollow pockets were carved. The glued-in neck was made from maple or a combination of maple and walnut.

The model designations started with 310, with the lower numbers indicating a short-scale model – just like John Lennon’s 325 (= short scale, three pickups, vibrato).

Full-scale guitars carried higher model numbers, with 360 and above being Deluxe-versions featuring bound necks and bodies, as well as large triangular pearloid inlays in their fingerboards.

Between ’58 and ’64 all models had a rather angular body shape with pointed horns and sharp edges. In 1964 Rickenbacker switched the Deluxe models to a more rounded shape with a softly radiused top, which is why these versions only carry body binding on the back.

Famous users of the edgier, early versions were John Lennon (325) and George Harrison (a 12-string 360/12) as well as Pete Townshend, who used and smashed a whole load of the 370’s ”Export” version (called the ”1998” by British importer Rosetti), which featured traditionally shaped f-holes in place of Rickenbacker’s own scimitar-shaped openings.

Roger McGuinn (The Byrds) and REM’s Peter Buck are known for using Ricks with the newer body design.

In addition to a Rickenbacker’s idiosyncratic sound, relatively narrow necks are also typical of the company, as is the Rick-O-Sound stereo output option (only on the Deluxe guitars).

27/03/2011

Klassikkokitarat, osa 6: Rickenbacker 330/360

”Brääääääännng!!!”

Beatles-kappalleen ”A Hard Day’s Nightin” alkusointu sanoo niin hyvin, mistä Rickenbacker-kitaroissa on oikein kyse: jäntevyys, avoimuus, ja helisevä perusolemus.

Tärkeimmässä asemassa Rickenbackerin kitaramallistossa on firman 300-sarja, etenkin mallit 330 ja 360.

Vuonna 1958 Rickenbacker esitteli uuden Capri-mallistonsa – 12 puoliakustista kitaraa, jotka olivat saksalaisen kitararakentajan Roger Rossmeislin kehittämiä. Kaikilla oli yhteistä kokopuusta (vaahtera) kaiverrettu runko ja vaahterasta (tai vaahterasta ja pähkinäpuusta) valmistettu, liimattu kaula.

Mallitunnukset alkoivat numerosta 310, ja pienemmät numerot olivat lyhyellä mensuurilla varustettuja kitaroita – niin kuin John Lennonin 325 (= lyhyt mensuuri, kolme mikrofonia, ja vibrato).

Isommat numerot olivat täydellä mensuurilla varustettuja malleja, joista mallitunnukset 360:sta ylöspäin tarkoittivat Deluxe-malleja, joilla oli reunalistoitetu kaula ja runko, sekä isokokoiset kolmio-/hai-eväs-otemerkit otelaudassa.

Kaikissa malleissa oli vuosina 1958-64 sama runkomuoto, joissa on melko terävät sarvet. Vuonna 1964 Rickenbacker muutti Deluxe-mallien runkoja pyöreämmäksi, minkä takia etupuolen reunalistoituksesta luovuttiin.

Ensimmäisen runkoversion tunnetuimmat käyttäjät olivat John Lennon (325), George Harrison (12-kielinen 360/12) ja Pete Townshend, joka käytti (ja murskasi!) The Whon alkuvuosina 370-mallin Export-version (malli 1998), jossa Rickenbackerin oman turkkilaisen sapelin muotoisen kaikuaukon sijaan käytetään perinteistä f-aukkoa.

The Byrds-yhtyeen Roger McGuinn ja REMin Peter Buck ovat uudemman runkomuodon uskolliset Rickenbacker-soittajat.

Omanleimaisen soundin ohella tärkeämmät Rickenbacker-ominaisuudet ovat Deluxe-mallien stereo-valmius, sekä suhteellisen ohut ja kapea kaula.