Internet forums are filled with threads discussing the compatibility of the Shure SM7B with regular computer audio interfaces. Many claim that the mic preamps in most audio interfaces may not offer enough gain to amplify the SM7B to an adequate recording level. Musical equipment retailers have also latched onto this idea, with many offering the mic in bundles with small phantom powered JFET-amps that bump up the Shure SM7B’s output level by 20 or 30 dB. Products often mentioned in this context are the Cloud Cloudlifter, the Triton FetHead or the Thomann FetAmp to name only a few.
I decided to test how my Focusrite Saffire 6 USB got to grips with the SM7B’s output level, by first recording a bit of acoustic guitar strumming using the interface’s own mic preamp, after which I recorded the same passage using Thomann’s FetAmp between the Shure and the Focusrite.
I found that I really had to add a lot of gain on the Focusrite’s mic preamp (around 90% of the available gain) to get a healthy recording level out of the SM7B without the additional in-line amplifier. Despite the hefty gain level the recording sounded very good and wasn’t hissy or distorted in any way.
Inserting the Thomann FetAmp in the signal chain did make it much easier to get a good recording level out of the Shure SM7B. I only had to add approximately 25 to 30 percent of the Focusrite’s own mic preamp’s gain reserves. In terms of sound I could hardly make out any difference between using only the audio interface and adding the in-line amplifier.
To sum things up, I’d say that a decent audio interface should offer enough gain to work smoothly with the Shure SM7B. On the other hand, the signal boost that one of the relatively affordable in-line amps will bring to the table will make recording the SM7B noticeably easier.
Nettiforumeissa väitetään usein, että tavallisen ulkoisen äänikortin mikrofonivahvistin ei riittäisi Shure SM7B -mikin vahvistamisessa toimivalle signaalitasolle. Tätä mikrofonia myydään myös usein valmiissa paketissa phantom-syötöllä toimivan pikkuvahvistimen kanssa, joka sitten nostaa SM7B:n signaalitasoa huomattavasti. Usein mainitaan Cloudin Cloudlifteria, Tritonin FetHeadiä tai Thomannin FetAmpia sopiviksi lisävahvistimiksi tähän tarkoitukseen.
Päätin tuktia asiaa omalla Focusrite Saffire 6 USB -äänikortilla, vertailemalla Shure SM7B:n interfacen omalla mikkivahvistimella vahvistettua signaalia Thomannin FetAmpin kanssa äänitettyyn vastineeseen.
On totta, että Focusriten mikkivahvistinta piti avata melko lailla (noin 90%), kun mikki oli liitetty suoraan interfaceen. Soundi pysyi kuitenkin hyvänä, eikä mahdollisesta kohinasta tullut minkäälaista ongelmaa.
Thomannin FetAmpin kanssa oikean äänitystason löytäminen olikin hieman helpompaa, ja Focusriten etuvahvistimesta tarvittiin vain hieman lisäapua (gainia avattu noin 25-30%). Lisäpalikasta syntynyt soundi oli kuitenkin käytännössä identtinen suoraan äänikortilla äänitetyn signaalin kanssa.
Loppupäätelmäni on, että laadukas audio interface voi hyvinkin toimia moitteettomasti Shure SM7B:n kanssa, mikrofonin ja äänikortin välinen edullinen lisävahvistin kuitenkin lisää signaalitason suhteen liikkumavaraa.
Tokai Guitars’ Finnish distributor, Musamaailma, isn’t only selling the Japanese brand’s products, they are also involved in developing certain new products. The newest result of this joint development is a Tele-version of the TST-50 Modern, called the TTE-50 Modern (999 €).
****
The Tokai TTE-50 Modern’s basic idea is to combine the most sought-after vintage features of Tokai’s TTE-models with the most requested modern features. You could say the TTE-50 Modern is a factory-modded special edition. The new guitar is available in three beautiful finishes – 3-Tone Sunburst, Olympic White and Sonic Blue.
The new Tokai comes with a two-piece premium alder body. On the sunburst version the glue line runs down the middle of the body, with the pieces’ grain nicely matched. The TTE-50 Modern combines a gloss-finished body with a satin-finished maple neck.
Despite the TTE-50 Modern sporting a rosewood fingerboard, there’s a walnut ”skunk stripe” running along the back of the neck. This is due to the inclusion of a bullet-type truss rod, which makes relief adjustment a doddle. The fretboard’s 9.5-inch radius sits in the middle of Fender’s vintage 7.25 inches and Gibson’s much flatter 12-inch radius. The TTE-50 Modern comes with 22 medium-jumbo frets (Dunlop 6105).
As most Tele fans love vintage-style hardware, the Tokai willingly obliges. You will find top-drawer Kluson-copies, made by Gotoh, as well as a vintage-style bridge with three brass saddles with string grooves.
The most obvious difference between a bog-standard Tele and the TTE-50 Modern lies in the pickup combination. The new Tokai combines a vintage-type bridge singlecoil with a PAF-type neck humbucker. This combination became very popular in the 1970s, with the most famous users including Keith Richards (The Rolling Stones), the late Albert Collins (aka The Iceman) and Andy Summers (The Police). Both pickups are made in Japan by Tokai.
We find the standard set of controls, comprising a three-way blade switch, a master volume, and a master tone control. Beneath the control plate you can see clean workmanship and quality parts. The volume control features a treble bleed circuit, which keeps the sound from getting wooly, whenever you turn the volume down.
The Tokai TTE-50 Modern comes in its own padded gigbag.
****
The TTE-50 Modern is a quality instrument. The workmanship and quality of finish are of a very high standard, and the guitar’s playability and sound are excellent.
The neck profile is a comfortable, not-too-thin, modern C, which is easy to play.
If you’re new to the pairing of neck humbucker and bridge singlecoil, the higher signal level of the neck pickup might feel slightly unintuitive at the beginning. But, I’m sure, you will quickly get to grips with this feature, especially as the Tokai’s controls work nicely to give you a full range of different sounds.
Here’s a clip of the TTE-50 Modern played straight into a Bluetone Shadows Jr. -combo (Shure SM57), starting with the bridge pickup:
And here’s the demo song – with and without the other instruments:
****
The Tokai TTE-50 Modern’s addition of a PAF-style neck humbucker turns the guitar into a very versatile instrument. From traditional Jazz to the ’60s British Invasion, from Blues to Rock, and from Country to Punk – this guitar can cover all the bases in style.
Tokai Guitarsin Suomen maahantuoja Musamaailma ei ainoastaan tuo japanilaisbrändin tuotteita maahan, vaan he ovat myös aktiivisesti mukana kehittämässä uusia tuotteita. Uusin yhteistyön hedelmä on Strato-tyylisen TST-50 Modern -mallin Tele-tyylinen sisarmalli, nimeltään TTE-50 Modern (999 €).
****
Tokai TTE-50 Modern -kitaran tarkoitus on yhdistää japanilaisten TTE-mallien parhaat vintage-tyyliset ominaisuudet paljon toivottuihin nykyaikaisiin detaljiratkaisuihin. TTE-50 Modern on ikään kuin Tokain pajassa valmiiksi modattu erikoisversio. Uusi kitara on saatavilla kolmessa eri värissä – 3-Tone Sunburst, Olympic White ja Sonic Blue.
Uutuus-Tokain runkoon on käytetty kahta leppäpalaa, jotka on sovitettu syykuvioiden suhteen erittäin tarkasti yhteen. Kiiltäväksi lakattuun runkoon on ruuvattu perinteisellä liitoksella mattalakattu vaahterakaula.
Vaikka TTE-50 Modernin kaulassa on ruusupuinen otelauta, kaulan keskiviivaa pitkin kulkee “skunk stripe” saksanpähkinästä, koska uutuusmallista löytyy kätevä Bullet-kaularauta, jolla kaulan säätö onnistuu lavasta päin. Otelaudan radius kulkee nykyaikaisella 9,5 tuuman kaarevuudella sopivasti Fenderin vintagemittojen (7,25 tuumaa) ja loivemman Gibson-standardin (12 tuumaa) välissä. Modern-kitaraan on asennettu 22 medium-jumbo nauhaa (Dunlop 6105).
Telecaster-fanit tykkäävät yleensä vintage-tyylisistä metalliosista, ja sellaisia löytyy myös Tokaista. Virittimet ovat Gotoh:n laadukkaat Kluson-kopiot. Tokain omassa vintage tallassa on kolme satulaa messingistä. Tallapaloihin on lisätty kieliuria.
Ehkä tärkein ero rivi-TTE-50:N ja Modern-version välillä löytyy uutuuskitaran mikityksestä, joka lisää perinteiselle yksikelaiselle tallamikrofonille työpariksi vintage-tyylisen humbuckerin. Tämä yhdistelmä on ollut suosittu aina 1970-luvulta lähtien, ja yhdistelmän tunnetuimmat käyttäjät ovat Keith Richards (The Rolling Stones), edesmennyt Albert Collins (aka The Iceman) ja Andy Summers (The Police). Tokai TTE-50 Modernissa kumpikin mikki on peräisin Tokain omasta mallistosta.
Kitaran säätimet tarjoavat kolmiasentoisen kytkimen, sekä master volume- ja tone-säätimet. Metallikannen alta paljastuvat laadukkaat osat – mm. pölysuojattu japanilainen kytkin. Volume-potikkaan on lisätty ns. treble bleed -kondensaattori, jonka ansiosta kitaran soundi pysyy sopivasti kirkkaana myös kun volumea pienennetään.
Tokain TTE-50 Modern myydään sen omassa laadukkaassa Tokai gigbagissa.
****
TTE-50:n Modern-versio on kyllä hyvin laadukas soitin. Työnjälki ja viimeistely ovat erinomaisen siistejä, ja myös kitaran soitettavuus ja soundi ovat silkkaa pro-tasoa.
Kaulaprofiiliksi on valittu moderni C-muotoinen läpileikkaus, joka sopii varmasti miltei jokaisen kitaristin käteen.
Jos ei ole tottunut tällaiseen humbucker-plus-yksikelainen-yhdistelmään, kaulamikrofonin suurempi lähtötaso voi aluksi tuntua jopa epäintuitiiviselta. Siihen kuitenkin tottuu hyvinkin nopeasti, etenkin kun Tokain laadukas ja hyvin suunniteltu elektroniikka mahdollistaa sen, että kummastakin säätimestä saa irti hyvin laajan skaalan erilaisia soundeja.
Ja tässä demobiisi – sekä koko sovitus että ainoastaan kitarat:
****
Tokai TTE-50 Modernin tapauksessa PAF-tyylisen humbuckerin lisääminen kaulamikrofoniksi tekee kitarasta erittäin monipuolisen. Perinnejazzista 1960-luvun Brittisoundiin, Bluesista Rockiin, sekä Countrysta Punkiin – kaikki onnistuu tyylikkäästi uutuus-Tokailla.
Here’s a short instrumental cover version of the Police classic ”Message in a Bottle”.
The Tokai TTE-50 Modern is an updated version of Tokai’s T-style guitar, featuring truss rod adjustment at the headstock, a 9.5″ fretboard radius, 22 medium jumbo frets, and a neck humbucker.
The signal chain for the guitar tracks was: Tokai TTE-50 Modern –> Ibanez FZ 850 Mini –> Joyo Analog Chorus –> Electro-Harmonix Memory Toy –> Bluetone Shadows Jr (Finnish boutique all-valve combo) –> Shure SM57 –> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband
When I wrote the original (Finnish) version of this review, the company behind this guitar lead, Spindeco Oy, had been making tentative noises about marketing the cable using the Spin X brand name. Since then I have been informed that Spindeco won’t start marketing this lead, after all. The cable will continue to be sold as the Mad Professor RED Cable – same specifications, different colour.
For the sake of clarity, the English version the review will refer to the product as the Spin X cable, too.
Seldom has there been this amount of Internet chatter and general hysteria about any guitar accessory, as there has been about the Finnish Spin X cable, which is only a guitar lead of approximately 75 cm length, with two giant 1/4-inch connectors (a female input; a male output).
The Spin X cable (sold for 129 € as the RED Cable by Mad Professor) is manufactured by a Finnish company called Spindeco Oy. The cable promises to improve the efficiency of its conductors by means of a nano-electrical phenomenon, known as the electron spin. Special graphite-coated conductors are meant to rearrange the signal-carrying electrons in such a way, that the signal flow is improved. Spindeco claim that the main benefit of this technology in a guitar lead is an improved phase correlation between the different frequency bands of the signal. Apparently, traditional leads tend to pass high frequencies quicker than low frequencies, which tend to arrive at the amplifier with a very tiny time lag.
Using the benefits of the noble search engine, I quickly ascertained that the electron spin is, in fact, no voodoo, but rather generally acknowledged quantum physics. Still, we guitarists are interested in audible results; we ask questions like:
Does the Spin X cable do what it says on the tin? Is there truly a discernible difference in sound? Do I have to own one if I want to be a Tone God?
****
I was given a Spin X cable for reviewing purposes.
There’s been some rumours about miniature transformers, or buffers, inside the lead’s giant connectors, which is why I had to take a closer look inside. Nope, it’s just a bunch of different conductors – some left unused – attached with traditional soldering tin!
The short length of the Spin X cable has also been the centre of some speculation. Guitarists have been asking: ”Why is it just a short extension cord, instead of a full-length guitar lead?”
Take a closer look at these pictures (click on them for a larger view), and the answer becomes rather obvious:
It seems that Spin X relies on two identical conductors to function in the desired way. One is the hot (signal) conductor, while the other goes to earth (ground). But using this type of cable results in a less-than-ideal setup, when it comes to mains hum and electromagnetic interference.
Traditional guitar cables are built as coaxial leads, where a centre conductor carries the guitar signal. The centre conductor runs inside a layer of insulation, which in turn is covered by one (or several) shields. The shield is connected to ground and serves two purposes – one: its the audio signal’s earth; two: it’s a Faraday cage that shields the signal conductor from extraneous interference, like mains hum.
If you connect only the Spin X cable to an amp, and turn up the volume, you will be greeted by an unacceptable amount of hum and microphonics, but as soon as you plug your regular lead into the Spin X, all the noises disappear. This means that the Spin X needs the traditional, coaxial guitar lead to do away with all the interference.
****
The Spin X cable seemed reasonably rugged and well made.
The only thing that bothered me in the road-worthiness department were the badly secured strain relief cuffs in both connectors of our review sample.
****
I wanted to find out, whether you could ”measure” any real speeding up of the guitar signal in the confines of a home studio. I came up with the following setup:
I recorded the acoustic sound of a Fender Stratocaster using an AKG C3000 condenser microphone onto the left channel of a stereo signal, while direct-injecting the high-impedance guitar signal going through a Whirlwind Leader cable into my sound card.
As you can see above, the DI’ed guitar signal (waveform on the bottom) is a tiny bit behind the miked up acoustic sound.
This picture shows clearly that the Spin X doesn’t ”speed up” the guitar signal in any way noticeable in a standard audio sequencer.
The listening test also doesn’t reveal any noticeable differences between using only the traditional lead or adding the Spin X cable. If anything, adding the Spin X might even add a minuscule amount of time lag to proceedings, at least to my ears:
****
I then recorded a series of sound clips, using my trusty Blackstar HT-1R valve combo. In each clip the first half is played through just the traditional Whirlwind lead, while the second half has the Spin X cable added into the signal chain.
For comparison purposes here’s a clip of a Fender Stratocaster DI’ed into the sequencer (first half Whirlwind only; second half Whirlwind plus Spin X):
A Strat through the Blackstar:
Gibson LP Junior:
Hamer USA Studio Custom:
Gibson Melody Maker SG:
****
Next I took the Spin X to the guitarist of Rock-Ola & The Freewheelers. Sami Saarinen went through several different vintage and custom shop guitars and amps at band rehearsal volumes – both straight into the amp, as well as using a pedalboard.
The differences in sound between using only a traditional guitar lead and adding the Spin X cable seemed a little bit more pronounced using Sami’s setup at higher volume levels, compared to what I could make out in my home studio.
****
For the last bit I wanted to make sure that the Spin X cable’s function was not dependent on valve technology:
I borrowed my son’s Marshall MG30CFX combo for a short test run. All sound clips start with only the Whirlwind cable connected; the Spin X comes in at the halfway point.
Fender Telecaster (neck pickup):
Both pickups:
Bridge pickup:
****
Based on my tests I have to state that the Spin X cable really does add a little ”something” to the sound. The Spin X’ effect is more easily spotted with a quality guitar and a quality amp at slightly higher volume levels. It also seems that the tonal effects are more pronounced in singlecoil-equipped guitars – like a Stratocaster, a Telecaster, a Les Paul Junior, or a non-reverse Firebird – than when using humbucker-carrying guitar models.
The Spin X’ ”sound” is similar to the effect a buffer amp has on a long signal chain. You will get a slightly more refined top end, a whiff of added presence and openness, as well as a tighter and more pronounced bass. Strats and Teles will sound a tiny bit more HiFi, while a P-90 pickup will lose a little of its lower-mid congestion.
The Spin X seems to make the signal louder by an inkling, but this could also be a mere psychoacoustic effect, caused by the added presence.
****
There’s no simple and straight answer to the question, whether the Spin X cable genuinely ”improves” your tone. Many Rockabilly, Punk or Metal guitarists wouldn’t want to make their guitars sound ”more polite”. Some styles and genres simply demand a gritty, unruly top end, and some chunky mid-range grind.
For some tone hounds and sound aesthetes, however – players following the in the footsteps of guitarists, such as David Gilmour, Michael Landau or Eric Johnson – the Spin X cable’s tiny tonal changes might make all the difference.
In any case, it is up to you to decide how much this minuscule fine-tuning of your guitar signal is worth to you.
****
Spin X Cable
For more info on the Mad Professor RED Cable go HERE.
Spindecosta tuli viesti, että firma ei tulekaan markkinoimaan Spin X -johtoa omalla nimellään, vaan että myynti jatkuu Mad Professor RED Cable nimellä!
Harva vempain on viime aikoina synnyttänyt kitaristien keskuudessa samankaltaista kuhinaa kuin suomalainen Spin X -johto, ja kyse on sentään ”vain” noin 75 cm pitkästä ja kahdella valtavalla liittimellä varustetusta kaapelista.
Spin X -johdon (hinta ei vielä vahvistettu) takana on suomalainen yritys Spindeco Oy. Spin X -johdossa johtimien hyötysuhdetta parannetaan hyödyntämällä elektronin spin -nimistä nanoteknologista ilmiötä. Johdossa olevilla hiilellä päällystetyillä erikoisjohtimilla järjestetään signaalia kuljettavat elektronit ikään kuin siistimpään järjestykseen, mikä ilmeisesti nopeuttaa signaalin kulkua johtimen läpi. Kitarajohdossa spin-ilmiön päähyöty on – valmistajan myyntivastaavan mukaan – että kaikki taajuuskaistat saapuvat samanaikaisesti vahvistimen tulojakkiin, kun perinteisessä johdossa bassot saapuvat hieman muita taajuuksia jäljessä.
Googlaamalla selviää hyvin nopeasti, että elektronien spin ei ole mitään huuhaata, vaan aitoa kvanttifysiikkaa. Meitä kitaristeja kuitenkin kiinnostavat eniten seuraavat kysymykset:
Toimiiko Spin X -johto toivotulla tavalla? Onko ero selvästi havaittavissa? Onko pakko hankkia tällainen johto?
****
Sain Spindecon Jerry Ala-Leppilammelta yhden Spin X -johdon testattavaksi.
Johdon isoja liittimiä auki ruuvaamalla selvisi heti, että johdossa käytetään todellakin ainoastaan johtimia, eikä esimerkiksi plugiin upotettuja muuntajia tai vastaavaa.
Monet kitaristit kysyvät myös miksi Spin X -johto on niin lyhyt, ja miksi se on saatavilla pelkästään ”jatkojohtona”, eikä tavallisena kitarajohtona. Näissä kuvissa näkyy vastaus:
Spin X:n toimiminen ilmeisesti edellyttää sitä, että johdon kaksi johdinta (signaali ja maa) ovat rakenteeltaan täysin identtisiä, mutta tästä seuraa samalla, että erikoisjohto on selvästi häiriöherkempi kuin perinteinen koaksiaalinen kitarajohto.
Tavallisessa kitarajohdossa signaali kulkee johdon keskijohtimessa, sen ympärille on laitettu eristys (ja usein myös johdon staattisia käsittelyääniä vähentävää alumiini- tai grafiittifoliota). Tiivis kuparilangasta tehty verkko (vaippa) toimii maajohtimena, ja suojaa Faraday-häkkinä kitarasignaalia tehokkaasti ulkoisia elektromagneettisia häiriöitä vastaan.
Kun liittää vahvistimen tuloon pelkästään Spin X -johdon kuuluu (isoilla gain- ja/tai volume-asetuksilla) selkeästi vahvistimelta tulevan muuntajahuminan, sekä johdon hiplaamisessa syntyviä käsittelyääniä. Heti kun tavallinen kitarajohto on liitetty Spin X -johtoon, sekä brummi että mikrofoninen rähinä loppuu kuin seinään.
****
Spin X -johdon erikoisjohto vaikuttaa laadukkaalta ja mekaanisesti kestävältä. Myös juotokset olivat siistejä.
Testijohdossa vain hyvin löysästi ja huolimattomasti laitettu vedonpoisto (molemmissa liittimissä!) aiheutti hieman hämmennystä.
****
Halusin selvittää, onko elektronien nopeusero mitattavissa kotistudio-olosuhteissa, ja tein seuraavanlaisen kokeilun:
Äänitin Fender Stratocasterin akustista ääntä AKG C3000 -kondensaattorimikrofonilla vasempaan kanavaan, samalla kun korkea impendanssinen kitarasignaali meni tavallista kitarajohtoa (Whirlwind Leader) pitkin suoraan äänikortille.
Kitarasignaali (oikea kanava) oli aavistuksen verran mikkisignaalia jäljessä, kuten tässä kuvassa näkyy.
Spin X -johdon käyttö ei ainakaan nopeuttanut signaalin kulkua sen verran, että se olisi audiosekvensserillä näkyvissä.
Myös kuulohavainnolla viive kuulostaa hyvin samanlaiselta, ehkä jopa hiuksen verran pidemmältä Spin X -johtoa käytettäessä:
****
Äänitin koesarjan eri kitaroilla Blackstar HT-1R -putkikombolla niin, että jokaisessa klipissä ensimmäinen puolisko on äänitetty pelkästään Whirlwind-johdolla ja sitten toisessa on lisätty Spin X -johto signaalitiehen.
Ensin Fender Stratocaster ilman vahvistinta:
Strato Blackstarin kautta:
Gibson LP Junior:
Hamer USA Studio Custom:
Gibson Melody Maker SG:
****
Seuraavaksi menin Spin X -johdon kanssa Rock-Ola & The Freewheelers -yhtyen kitaristille. Sami Saarisen kanssa kokeiltiin Spin X -johdon vaikutuksia hieman suuremmalla volyymillä eri vintage- ja custom shop -kitaroiden ja -vahvistimien kanssa, pedaalilaudalla ja ilman.
Valitettavasti tästä sessiosta ei ole äänityksiä, mutta soundillisesti erot Spin X -johdolla ja ilman olivat jopa selvemmät kuin kotistudio-oloissa.
****
Viimeisenä halusin saada selvillä, onko Spin X:n toiminta kytköksissä putkitekniikkaan vai toimiiko johto myös edullisen transistorivahvistimen kanssa.
Äänitin siis muutaman pätkän poikani Marshall MG30CFX -kombon kautta. Kaikki pätkät alkavat ilman erikoisjohtoa, joka tulee toisessa puoliskossa mukaan kuvaan.
Fender Telecasterin kaulamikrofoni:
Molemmat mikit yhdessä:
Telecasterin tallamikrofoni:
****
Testien perusteella minun täytyy todeta, että ”jotain” todella tapahtuu, silloin kun Spin X -johtoa käytetään. Johdon vaikutus tulee selkeämmin esiin laadukkailla vahvistimilla ja hieman isommalla volyymillä kuin kotisohvalla kerrostalossa. Jotenkin tuntuu myös siitä, että yksikelaisilla mikrofoneilla varustetut kitarat – esimerkiksi Stratot, Telet, LP Junior, non-reverse Firebird – hyötyvät erikoisjohdon tuomista muutoksista enemmän kuin humbucker-kitarat.
Spin X -johdon ”soundi” tavalliseen kitarajohtoon verrattuna on lähellä laadukkaan bufferin tuomia lisäyksiä pitkässä signaaliketjussa. Spin X:n kanssa soundissa on vähemmän raapivaa terävyyttä diskantissa, enemmän avoimuutta ja kiiltoa ylä-middlen preesensalueella, sekä tiukempi ja tarkempi bassotoisto. Fender Stratocasterit ja Telecasterit saavat aavistuksen verran lisää hifimäisyyttä ja P-90-mikrofoneista katoaa pieni annos tukkoisuutta etenkin clean-soundeissa.
Spin X:n kautta signaalitaso tuntuu myös aavistuksen verran korkeammalta, mikä toki voi olla pelkästään psykoakustinen ilmiö.
****
Kysymykseen onko soundi ”parempi” Spin X -johdolla ei kuitenkaan pysty vastaamaan yksiselitteisesti. Rockabilly- tai Punk-kitaristeille kovan ja kirskuvan diskantin lievä vaimennus voi olla myös huono asia, myös keskialueen siistiminen ei ole välttämättä jokaisessa tapauksessa (perinne-Blues, Swamp Rock) toivottu lisäys.
Todelliselle soundiesteetikolle – siis David Gilmourin, Michael Landaun tai Eric Johnsonin kaltaiselle soittajalle – Spin X -johdon tuomat lievät, mutta tyylikkäät, muutokset voivat muodostaa sen paljon kaivatun pisteen iin päällä.
Siihen, kuinka paljon on valmis maksamaan Spin X:n tuomasta lisäsilauksesta, jokaisen itse on vastattava.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 