To many the Glam Rock genre was born with the release of T. Rex’ eponymous album in December 1970, as well as with the band’s two standalone singles ”Ride A White Swan” (10/1970) and ”Hot Love” (02/1971). The album ”Electric Warrior” (released in September ’71) – and especially its huge hit single ”Get It On (Bang A Gong)” – then shot the band into the stratosphere.

Marc Bolan’s idiosyncratic vocal delivery, charged with unveiled eroticism, was an important ingredient in the band’s success, but for many the real magic happened in the T. Rex guitar sound. Probably the most important ingredient in Bolan’s tone was a rather rare British fuzz box, called the John Hornby Skewes Shatterbox. Even though the Shatterbox was a two-in-one box that added a switchable treble booster to the fuzz, Marc Bolan tended to rely on the fuzz effect only, while using a Dallas Rangemaster for boosting purposes.

Fans of the T. Rex guitar sound were facing a dilemma; Rangemaster copies aren’t that hard to come by, but Shatterbox Fuzz copies are almost impossible to find. That is, until now…

The brand-new Bluetone Rattlebox Fuzz (220, – €) is a slightly modernised version of the original 1960s Shatterbox.

Bluetone’s Rattlebox contains a sensibly updated version of the Shatterbox’ original fuzz circuit. The Rattlebox is extremely easy to use, because it sports only two controls – Swell (the gain control) and Fuzz (the volume).

The Bluetone Rattlebox’ circuit is designed around three silicon transistors. The built-quality is top notch, without resorting to any point-to-point-voodoo. This effect runs on any Boss-type nine-volt power supply.

****

What does the Bluetone Rattlebox offer you that you cannot get from other fuzz pedal?

Compare to a silicon Fuzz Face, for example, the Rattlebox sounds much fatter, and its bite is situated in a slightly lower frequency range.

Speaking of which: Fuzz Faces – and similar designs – are usually used with the gain turned up full or almost full. Then you use you guitar’s volume control to find your personal sweet spot.

This ”pedal to the metal” approach doesn’t work that well, when applied to the Bluetone Rattlebox. There are two reasons for this:

For one, Bluetone’s new fuzz react very interactively to the pickup feeding the signal to the pedal, and, secondly, the ”wrong” choice of Swell setting will make the pedal gate rather easily, sometimes even sounding like a broken guitar cable.

The Rattlebox is best approached by carefully going over the settings across the whole range of the Swell control to find the best spots to achieve the desired sound with your guitar.

In this example I recorded a silicon Fuzz Face clone (first half) and the Bluetone Rattlebox (second half) with the controls turned full up on both pedals. With these settings the Rattlebox leaves clearly audible gating artefacts with the guitar’s (SG Junior copy) own volume turned down.

****

You can get beautiful and creamy rhythm sounds from the Bluetone Rattlebox, as the demo song proves. The lead guitar’s strong gating, on the other hand, is used here deliberately to accentuate each note’s start and finish.

Monien mielestä Glam Rock -genren lähtölaukaus oli T. Rex -bändin vuoden 1970 joulukuussa ilmestynyt albumi ”T. Rex”, sekä yhtiön singlet ”Ride A White Swan” (10/1970) ja ”Hot Love” (02/1971). Syyskuussa 1971 ilmestynyt albumi ”Electric Warrior” – ja etenkin sen sinkku ”Get It On (Bang A Gong)” – lähetti T. Rexiä sitten lopullisesti rakettimaiseen nousuun.

Marc Bolanin omintakeisen, eroottisesti latautuneen laulutyylin lisäksi, T. Rexin menestys perustui pitkälti Bolanin rouheaan kitarasoundiin. Tämän kitarasoundin tärkeä ainesosa oli melko harvinainen brittiläinen John Hornby Skewes Shatterbox Fuzz -pedaali. Vaikka Shatterboxissa oli fuzzin lisäksi vielä treble booster -osio, Bolan käytti mieluummin pelkästään Shatterboxin fuzz-osiota, jonka jälkeen hän ajoi signaalinsa vielä erillisen Dallas Rangemasterin kautta vahvistimeen.

T. Rex -fanien ongelma on pitkään ollut että, vaikka Rangemasterin kopioita on suhteellisen laajasti saatavilla, Shatterbox Fuzzin uusia versioita on ollut tähän mennessä erittäin hankala löytää.

Upouusi Bluetone Rattlebox Fuzz (220, – €) on nykyaikaistettu versio 60-luvun Shatterboxista.

Bluetone Rattleboxista löytyy pieteetillä päivitetty versio esikuvan fuzz-osiosta. Rattlebox on erittäin helppoa käyttää, kun laitteesta löytyy vain Swell- (gain) ja Fuzz-säätimet (volume).

Bluetone Rattleboxin fuzz-piiri on toteutettu kolmella piitransistorilla (engl.: silicon). Toteutus ja työnjälki on kauttaltaan ensiluokkaisen siisti. Rattlebox toimii ainoastaan ulkoisella yhdeksän voltin virtalähteellä.

****

Mitä erikoista Bluetone Rattlebox sitten tarjoaa muihin, enemmän tunnetuihin fuzz-laatikoihin nähden?

Esimerkiksi pii-Fuzz Faceen verrattuna Rattlebox tarjoaa runsaasti enemmän bassoa, ja sen purevuutta löytyy hieman matalammasta keskirekisteristä.

Fuzz Face -tyyliset fuzzit käytetään usein näin, että gainia laitetaan täysille (tai lähes täysille), minkä jälkeen käytetään kitaran volume-säädintä ns. sweet spotin hakemiseen.

Tämä ”nupit kaakkoon” -tyylinen lähestymistapa ei toimi kovin hyvin Rattleboxin kanssa kahdesta syystä:

Ensinnäkin tämä Bluetone-fuzz reagoi hyvin interaktiivisesti eri kitaroiden mikrofoneihin, ja toiseksi ”huonosti” asetettu Swell-arvo johtaa suhteellisen rankkaan geittaukseen, joka voi ääritapauksessa jopa kuulostaa rikkinäiseltä lähtöjakilta.

Rattleboxia kannattaa siis käyttää enemmän niin, että etsii rauhassa eri kitaroiden kanssa ne pisteet Swell-säätimen koko kaaresta, jossa soundi on omasta mielestä paras mahdollinen.

Tässä yksi soundiesimerkki Fuzz Face -kloonista (ensimmäinen puolisko) ja Bluetone Rattleboxista (toinen puolisko), jossa molempien pedaalien säätimet on avattu täysin. Näillä säädöillä ei pysty soittamaan SG Junior -tyylisellä kitaralla hiljaisia fraaseja, ilman Rattleboxin geittaamista.

****

Demobiisi kuitenkin todistaa, että oikeilla Swell-säädöillä löytyy Bluetone Rattleboxista myös herkullisia mietoja särösoundeja. Soolokitara taas käyttää pedaalin geittaamista tehokeinona, jolla alleviivataan jokaisen nuotin alku ja loppu.