Now on SoundCloud – ESP LTD MM-30
Review: Ogre Guitars Magnox-M1
There was this strange booth at Frankfurt Musikmesse 2015 that had everybody stop and take notice:
A company called Ogre displayed a variety of very goth effect pedals, but the real show-stopper was a medieval-looking electric guitar made completely out of magnesium alloy, called the Magnox-M1.
Thanks to Finnish distributor R-Jam Group we were able to take a closer look at this intriguing new concept.
****
The all-metal Ogre Magnox-M1 (current price in Finland: 1,399 €) truly is a sight to behold. It isn’t often you get to see an instrument that looks like old metal, and which features beautiful rose-and-thorns reliefs on its body.
The twin-cutaway Ogre Magnox-M1 has a scale of 25.5 inches (64.8 cm), and its thin body is partly hollow.
Our two review instruments both come with a pair of humbuckers, but there’s also an HSS-loaded Magnox-M1 available.
The back of the body sports a deep ribcage bevel.
The output jack sits in its own recess.
The top nut is also made from magnesium alloy. Even though it looks a bit like a locking nut, the strings aren’t locked.
Ogre go for top-drawer quality in the tuner department by using Sperzel locking tuners equipped with Ogre’s own metal tuner buttons.
The pewter-coloured Magnox-M1 sports black dot markers.
The position markers on the bronze-coloured Ogre are golden.
The Magnox comes with 22 medium jumbo frets.
Ogre’s neck joint is very smooth, so you can widdle your way up to the dusty end with ease.
The wraparound bridge is Ogre’s own design, its base cast from the same metal alloy as the rest of the guitar.
Twin-humbucker equipped Magnox-M1 models are available with two different sets of pickups:
In our case, the pewter Ogre sports a pair of the company’s own PAF-style ’buckers.
The bronze-coloured Magnox comes with a Seymour Duncan ’59 at the neck, and a JB model at the bridge.
These Ogres are equipped with a three-way toggle switch, as well as master volume and tone controls. There’s a push/pull-switch hidden in the master tone control, which allows you to split the humbuckers for singlecoil tones.
A close look under the hood reveals quality parts and clean workmanship.
A fancy carbon fibre hard case is included in the price.
****
Thanks to its semi-hollow body the Ogre Magnox-M1 only weighs a very comfortable 3.8 kg. Despite the fact that the neck and fingerboard are not hollowed out, the M1 stays perfectly balanced .
Ogre’s expertise in the finishing department is really something else:
Both guitars look old, rusty, and oxidised, and some parts even look coarse and scratched, but this is all a very cool illusion conjured up by the excellent finishing job. In reality the Magnox-M1 feels very smooth and friendly, even if it’s a tad cool when pulled out of its case. The only things that are real are the beautiful reliefs on the front and back of the body (as well as on the control cavity lid), all other dings and scratches are an optical effect.
In my opinion Ogre’s not-too-chunky C-profiled neck feels really great. The fretwork is excellent, and the fretboard’s edges are comfortably smooth.
Ogre’s own PAF-style humbuckers have a very dynamic, crisp and open sound, thanks to their moderate output levels. The split-coil settings sound remarkably Fender-like.
The sound clips both feature the split humbuckers first, followed by the full humbucker settings, both starting with the neck pickup:
The Seymour Duncan set is higher in output, and the sounds have a fatter mid-range character. Played into a clean channel, the bridge humbucker can sound a bit honky at times, but using crunchy settings will make the JB model rock even harder than the Ogre bridge humbucker.
The sound clips both feature the split humbuckers first, followed by the full humbucker settings, both starting with the neck pickup:
The demo track features the pewter-hued Magnox-M1 exclusively for the first half, while all the guitar tracks in the second half have been played on the bronze Ogre model.
• rhythm guitars (split pickups) – left channel: both pickups, right channel: bridge pickup
• lead guitar – full neck humbucker
****
The Ogre Magnox-M1 is a very fine electric guitar, which offers a viable alternative to traditional wooden instruments. I really like the visual design of these guitars, too, but some might disagree. The best thing about the Magnox-M1 guitars, though, is the great sound they make. These are very inspiring instruments, indeed!
****
Ogre Magnox-M1
1.399 €
Finnish distributor: R-JAM Group
****
Pros:
+ cool design
+ workmanship
+ playability
+ different pickup options available
+ sound
Testipenkissä: Tokai Classic Series
Tokai Guitarsin maine perustuu firman erittäin laadukkaisiin ja tarkkoihin kopiosoittimiin. Japanilaisen Tokain ”versiot” klassikkosoittimista olivat 1970- ja 80-luvulla monessa suhteessa jopa parempia kuin saman aikakauden kitarat USA:sta.
Tokain parhaimpia sarjoja valmistetaan yhä Japanissa, pitkälti käsityönä. Firman kiinalaiset sarjat tarjoavat kuitenkin oivan mahdollisuuden omistaa aidon Tokai-kitaran tai -basson myös pienemmällä budjetilla.
Upouuden Tokai Classic -sarjan idea on tarjota edullisia soittimia, joissa vintage ulkonäköön on yhdistetty nykyaikainen soitettavuus.
****
Kitarablogi sai kolme Tokai Classic -sarjalaista testiin:
Tokai Classic TE:n (249 €) Two Tone Sunburst -viimeistelyllä…
…kermanvalkoisen Tokai Classic ST:n (249 €)…
…sekä Classic JB -basson (299 €) kolmivärisellä sunburst-värityksellä.
Tokai Classic -sarjan kaulat veistetään vaahterasta.
TE- ja ST-mallissa viritinlavan etupuoli on viimeistelty kiiltävällä lakalla.
Bassomallissa koko kaulassa on ohut mattaviimeistely.
Kaularaudan säätäminen tapahtuu Classic-soittimissa lavan puolelta, ilman kaulan irrottamisen tarvetta.
Kitaroissa käytetään hyviltä tuntuvia Kluson-kopioita.
Classic JB:n lapaan on asennettu pienempiä Schaller-tyylisiä vintage virittimiä.
Classic TE:n ja ST:n otelautojen vintagea loivempi radius, sekä kitaroiden nykyaikaiset medium jumbo -nauhat, tekevät soittotuntumasta hyvin mukavan, etenkin kielten venytyksissä.
Myös Tokai Classic -bassossa on sopivasti nykyaikainen soittotuntuma.
Classic-sarjojen kokopuiset rungot valmistetaan lehmuksesta.
Kaulalevyn alta löytyvä musta muovityyni suojaa soittimen viimeistelyä.
Tele-tyylisestä tallasta löytyy erilaisia versioita:
Classic TE:n tallassa on kolme tallapalaa, joissa on valmiiksi kieliuria.
TE:n kielet voi pujottaa rungon läpi, mikä on juuri se tapa, jota Tele-soittajat tavallisesti suosivat.
Tokai Classic TE:ssä on kuitenkin myös mahdollisuus kiinnittää kielet tallan takaseinään.
Se oli harvinainen ominaisuus vuoden 1958/59 Fender Teleissä, ja tämä kiinnitystapa muuttaa tuntuvasti kitaran soundia ja tatsia.
Tokai Classic ST:n talla näyttää edestä täydelliseltä vintage-vibran kopiolta.
Tallan metalliblokki on kuitenkin jonkin verran ohuempi kuin alkuperäisessä – se on hyvin samankaltainen kuin Floyd Rose -vibran blokki.
Vintage-hipsterit aloittaisivat blokin takia heti valittelun sen tuomasta ”huonosta” soundista, mutta ainakin testisoitimessa akustinen soundi ja kitaran sustain olivat hyvinkin kohdillaan.
Classic JB:n talla on hyvä kopio 1970-luvun Fender-tallasta.
Monet ”vintage-gurut” eivät koskaan koskisi sellaiseen Fender-tyyliseen soittimeen, jonka mikrofoneissa on alkuperäisestä poikkeava rakenne:
Perinteinen tapa rakentaa Fender-tyylinen mikrofoni on kiinnittää lieriömäisiä magneettipätkiä kahteen kuitulevyyn. Magneettirivin ympärille käämitään sitten mikin kela. Näissä perinteisissä mikrofoneissa näkyvät navat ovat mikrofonin magneetit.
Tokai Classic -sarjan soittimissa käytetään hieman edullisempia mikrofoneja, joissa on teräksisiä napapaloja, sekä mikkirungon alle liimattu keraaminen tankomagneetti (tai kaksi).
Kun nämä keraamiset mikrofonit ilmestyivät 1990-luvulla edullisissa soittimissa, niiden soundi oli eittämättä hirveän piikikäs ja korvia raastava. Mikkityyppi sai tästä (osittain oikeutetusti) huonon maineen.
Alkuajoista kehitys on kuitenkin mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, ja nykyisten edullisten keraamisten mikrofonien laatua on parannettu hyvin tuntuvasti.
Ainakin Tokai Classic -soittimien tapauksissa kannattaa lähestyä niiden mikrofoneja ennakkoluulottomasti.
Classic-sarjan elektroniikka on laadultaan mukavasti asiallinen – kaikki säätimet ja kytkimet toimivat moitteettomasti.
Testibasson elektroniikkakolossa työnjälki ei ollut ihan niin siisti kuin testikitaroissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta millään lailla soittimen toimivuuteen.
****
Tokai Classic TE on erittäin mukavan tuntuinen Tele-tyylinen sähkökitara.
Tämän hintaluokan soittimissa törmää melko usein sellaisiin kaulaprofiileihin, jotka tuntuvat kulmikkailta tai liian ohuilta.
Classic TE on tässä ilahduttava poikkeus, kitaran mukavan pyöreän ja lihaksikkaan kaulan ansiosta, joka ei kuitenkaan ole liian paksu. Myös TE:n nauhatyö on kiitettävällä tasolla.
Testisoittimen paino ja soitettavuus olivat siis kohdillaan, samoin kuin TE:n soundi:
Etumikrofoni on lämmin ja pyöreä, mutta kuitenkin eloisa, kytkimen keskiasennosta taas saadaan loistava Funk-soundi, ja tallamikrofonissa sekä Country-twäng että Rock-asenne ovat kohdallaan.
****
Miten vain 249 euroa maksava sähkökitara voi ollakin niin inspiroiva kuin tämä Classic ST?
Kaula tuntuu erittäin mukavalta (C-profiili), soittotuntuma on kevyt ja vaivaton, vibratalla toimii hyvin (vintage-tyylisissä raameissa), ja akustisessa soinnissa on kiitettävästi dynamiikkaa ja ”puuta”.
Tokai Classic ST:n keraamisissa mikit ovat hieman kuumemmat kuin esimerkiksi vertailussa käytetyssä, vintage-tyylisessa Stratossa. Mikkien soundissa on myös hiukan enemmän preesensalueen purevuutta – soundi on siis enemmän ”Jimi Hendrix” kuin ”Buddy Holly”.
****
Classic JB -bassokin tarjoaa paljon soundia hyvin kohtuuhintaisessa paketissa.
Tokai Classic JB tarjoaa kaikki ne ominaisuudet, joita vanha Jazz-basso fani soittimeltaan kaipaa:
Kaulaprofiili on mukavan solakka, soittimen balanssi on kohdallaan, ja basson tarjoama soundikirjo on passiivibassoksi laaja.
Viimeisessä klipissä soi videon biisin kitara- ja bassoraidat ilman muuta taustaa (ensimmäinen puolisko: TE; toinen: ST):
****
Tokai Classic -sarjasta voisi mielestäni helposti tulla uusi laatustandardi tämän hintaluokan soittimissa. Testisoittimissa laatu, soitettavuus ja soundi olivat enemmän kuin kohdillaan.
Vaikka Classic-soittimien kohderyhmä on selvästi aloittelijat, voi vanha kettukin saada paljon iloa näistä kitaroista ja bassoista!
****
Tokai Classic Series
Tokai Classic TE – 249 €
Tokai Classic ST – 249 €
Tokai Classic JB – 299 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ soitettavuus
+ työnjälki
+ soundi
Review: Bogner Harlow, Wessex and Burnley
This time Kitarablogi has had the pleasure to review the fruits of a cooperation between two legendary designers:
Custom amp guru Reinhold Bogner…
…and the grand old man of recording studio electronics Rupert Neve have unveiled a line of three Bogner effect pedals (made in the USA), which were designed around Rupert Neve’s famous audio transformers.
Audio transformers are rarely seen (or mentioned) when it comes to pedal effects, for both reasons of price and mass production.
In valve amplifiers audio transformers play a crucial role, because they are the last stage before the signal reaches the speaker. Audio transformers ”translate” the signal for the speaker, which is why they have a direct impact on the tone and dynamic behaviour of a tube amplifier.
At the moment three different Bogner/Neve-pedals are available – the Harlow booster (current price in Finland: 235 €), the Wessex overdrive (229 €), and the Burnley distortion (235 €).
Each pedal has a glowing ”eye” indicating the current signal strength of the stompbox.
****
The Bogner Harlow gives you two effects in one pedal:
In addition to it’s boost function, the Harlow also incorporates Bogner’s Bloom compression circuit, which promises to give you a very natural, three-dimensional and musical type of compression.
You’ll find three control knobs on the Harlow – a level control for the booster, a Bloom-control for the compressor, and a master tone.
****
Bogner’s Wessex is the overdrive pedal in the Bogner/Neve-family.
In addition to its gain and level controls the Wessex also includes a two-band EQ, as well as a E/N-switch. ”N” stands for ”normal” and this mode will give you a slightly more traditional, mid-range centred sound. Switching to ”E” (for ”enhanced”) there’s more gain on tap, coupled with a fatter, more full-range tone.
****
The third pedal, the Bogner Burnley, is a distortion effect.
The Burnley offers three controls – level, gain and tone – plus an F/T-switch. ”T” (for ”tight”) promises you a more aggressive distortion effect than the warmer and fatter ”F” mode.
****
Both Mr Bogner and Mr Neve are known for their uncompromising commitment to both sound and workmanship. This commitment is well represented in this range of pedal effects.
In the Bogner-pedals the circuit board is hidden inside a black plastic box. This is a workable solution weighing the risk of direct backwards engineering against the possible future need for repair or servicing. Components completely covered in black resin (some boutique manufacturers do this) are the bane of any guitar technician!
As you can clearly see in the pictures, all three stompboxes can be run using a nine volt battery or an external PSU (using the Boss-standard).
****
Bogner doesn’t divulge the precise amount of boost that can be had from the Harlow, but let me tell you it will most probably be enough to overdrive even the cleanest of amplifiers.
The Bloom-circuit in the Bogner Harlow sounds deliciously chewy and reacts very musically.
Bogner’s Harlow is the type of pedal you want to leave on the whole time, because any guitar will sound better with this box running. This pedal also reacts very well to changes in your guitar’s volume control setting.
There’s a nice attack click, when played with a Stratocaster:
The Harlow stays clear and clean, even when you play a neck humbucker (I’m using my Hamer USA Studio Custom):
The overdrive and distortion tones of Bogner amplifiers are already the stuff of legend, and the amp guru has managed to pack these sounds into two Bogner/Neve-pedals.
The Bogner Wessex luckily isn’t just another Tubescreamer clone; instead this stompbox gives you Mr Bogner’s vision of the perfect overdrive sound.
Even though there’s a healthy amount of gain on offer in the Wessex, the sound always stays transparent and well-defined. This pedal also keeps the inherent character of your guitar intact.
Wessex’s Enhanced mode will even make your vintage-styled Strat sing:
On the other hand there won’t be any boxiness, or mud, when using humbuckers:
If you’re a Hendrix fan you should definitely try the Burnley’s Fat mode. It will make your Strat sing and growl in Woodstock-fashion, even when played into a clean amp channel at bedroom volume levels:
Bogner’s Burnley, too, is sensitive to guitar volume changes. Using Tight mode and humbuckers will give you a modern distortion tone:
Here’s the audio track off the Youtube video. All guitar parts have been played on a P-90-equipped Gibson Les Paul Junior:
****
Rupert Neve and Reinhold Bogner aren’t men ho do things by half – and these pedals are a fitting testament to this commitment!
The Bogner/Neve-series of guitar effects offers you Bogner’s boutique tones in a very compact guise, and at a very fair price. Try these pedals out – you won’t be disappointed!
****
Bogner Amplification Harlow, Wessex & Burnley
Harlow – 235 €
Wessex – 229 €
Burnley – 235 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ workmanship
+ compact size
+ genuine boutique amp tones
Testipenkissä: Ogre Guitars Magnox-M1
Ogre-nimisen firman ständi Frankfurt Musikmesse 2015 -messuilla oli oikea katseenvangitsija. Siellä nähtiin monta goottityylistä kitaraefektiä, sekä täysin magnesiumseoksesta valettuja Magnox-M1-sähkökitaroita, jotka muistuttavat keskiaikaisia koriste-esineitä.
Suomalainen maahantuoja R-Jam Group tuo tätä mielenkiintoista kitaramallia nyt myös meidän ulottuville.
****
Täysin metallista valmistettu Ogre Magnox-M1 (promootiohinta 1.399 €) on kyllä erikoinen näky, etenkin sen reliefeillä koristetun rungon (ja lavan), sekä kitaran relikoidun viimeistelyn ansiosta.
Kahdella soololovella varustetun Ogre Magnox-M1:n mensuuri on täyspitkä 25,5 tuumaa (64,8 cm), ja sen runko on osittain ontto.
Testillä käyneillä kitaroilla on kaksi humbucker-mikrofonia, mutta Magnox-M1-mallia saa myös HSS-varustuksella.
Rungon takapuolella on reilunkokoinen mukavuusviiste.
Lähtöjakki on upotettu omaan syvennykseen kitaran alareunaan.
Kitaran (ei-lukittava) satula on – samoin kuin koko muu soitin – tehty magnesiumista.
Virittimet ovat laadukkaat Sperzel-lukkokoneistot, jotka on varustettu Ogren omilla mustilla metallinupeilla.
Vaalealla – tinaa tai vanhaa hopeaa muistuttavalla – kitaralla on otelautaan upotettuja mustia otemerkkejä.
Pronssinvärisessä mallissa taas on kullanväriset otemerkit.
Magnoxeissa on 22 medium jumbo -kokoista nauhaa.
Ogren kaulaliitos on erittäin sulava, mikä mahdollistaa esteettömän pääsyn myös ylimmille nauhoille.
Wraparound-tallan runko on valettu samasta magnesiumseoksesta, jota käytetään myös kitaran muita osia varten.
Kahdella humbuckerilla varustetut Magnox-M1-kitarat saa kahdenlaisilla mikrofoneilla:
Tinanväriseen testisoittimeen on asennettu kaksi Ogren valmistamaa, PAF-tyylistä humbuckeria.
Pronssi-Magnoxissa taas löytyy Seymour Duncanin ’59-kaulamikrofoni, sekä JB-malli tallahumbuckerina.
Ogressa käytetään kolmiasentoisen mikkikytkimen lisäksi master volume- ja master tone -säätimiä. Tonessa on lisäksi vielä nostokytkin, jolla puolitetaan humbuckerit.
Elektroniikkalokerossa näkyy laadukkaita osia ja siistiä työnjälkeä.
Kitaran hintaan kuuluu myös laadukas ja modernistinen hiilikuidusta valmistettu kova laukku.
****
Ohuen ja osittain onton runkonsa ansiosta Ogre Magnox-M1:n paino jää 3,3 kilolla jopa alle monen Stratocasterin painon. Koska kaula ja otelauaa on jätetty soundin ja sustainin maksimoinnin vuoksi massiivisemmaksi, malli on kuitenkin hivenen verran kaulapainoinen. Laadukkaalla nahkahihnalla tämä lievä taipumus saadaan kuitenkin hoidettua tehokkaasti.
UPDATE (15.09.2015): Testissä käyneet kitarat tulivat varhaisesta tuotantoerästä. Uusissa Ogre Magnox-M1 -erissä balanssiongelma on korjattu lisäämällä rungolle noin 500 grammaa painoa.
Ogren viimeistely on kyllä ihan omaa laatuaan:
Vaikka molemmat kitarat näyttävät vanhalta, hieman hapetetulta metallilta, ja niiden pinta näyttää karhealta ja osittain jopa naarmuuntuneelta, Magnoxit tuntuvat todellisuudessa hyvin sileiltä ja aluksi myös aavistuksen verran kylmiltä. Ainoastaan rungon ja lavan etupuolella (sekä elektroniikkalokeron kannessa) näkyvät reliefit ja kohokuvat ovat siis aitoja, kaikki muu karheus on vain illuusio.
Minun mielestäni Ogren valitsema keskipaksu ja pyöreähkö C-profiili tuntuu erittäin mukavalta. Nauhatyö on ensiluokkaista, ja myös otelaudan reunat on pyöristetty mukavan sileiksi.
Ogren omilla PAF-tyylisillä humbuckereilla on maltillinen teho ja hyvin avoin soundi. Puolitettu tallamikki kuulostaa yllättävän Fender-tyylisen kirkkaalta.
Audiopätkissä soitetaan aina ensin puolitetut vaihtoehdot ja sen jälkeen täysillä humbuckereilla. Järjestys on kaulamikki –> molemmat yhdessä –> tallamikki:
Seymour Duncan -mikrofoneilla on vähän enemmän tehoa, ja niiden keskialue on selvästi pyöreämpi. Puhtaissa soundeissa täysi tallahumbuckeri voi jopa kuulostaa hieman honottavalta, kun taas särösoundeissa JB-mallilla on ehkä hieman enemmän potkua kuin Ogre-tallamikissä.
Audiopätkissä soitetaan aina ensin puolitetut vaihtoehdot ja sen jälkeen täysillä humbuckereilla. Järjestys on kaulamikki –> molemmat yhdessä –> tallamikki:
Demobiisissä ensimmäisen puoliskon kaikki kitararaidat on soitettu hopeanvärisellä Magnox-M1-kitaralla, ja toisessa puoliskossa kuullaan vain pronssivärisellä Ogrella soitettuja soundeja.
• komppikitarat (puolitetut mikit) – vasen kanava: molemmat mikit, oikea kanava: tallamikki
• soolokitara – täysi kaulahumbucker
****
Ogre Magnox-M1 on erittäin laadukas, hyväntuntuinen ja hyvältä kuulostava vaihtoehto puusta tehdylle sähkökitaralle. Minusta myös kitaroiden visuaalinen puoli on erittäin hyvin onnistunut, vaikka tämä on varmaan makukysymys. Olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt, kuinka hyviltä nämä kitarat tuntuivat ja kuulostivat. Inspiroivia soittimia molemmat!
****
Ogre Magnox-M1
1.399 € (promootiohinta)
Maahantuoja: R-JAM Group
****
Plussat:
+ massasta erottuva ulkonäkö
+ työnjälki
+ soittotuntuma
+ eri mikrofonivaihtoehdot
+ soundi
Miinukset:
– lievä kaulanpainoisuus (nyt korjattu – kts. teksti)
Testipenkissä: Digitech Trio
Tämä kuvio on varmasti kaikille tuttu:
On keskiviikkoilta – nyt olisi nastaa jammailla tunti tai pari, mutta rumpalilla on biljarditurnaus ja basistin täytyy vahtia lapsiaan.
Lopputulos on jälleen kerran ilta yksin telkkarin edessä ja kitara sylissä…
Onneksi nyt on olemassa paljon luovempi ratkaisu jammailuun ja treenaamiseen – Digitechin uusi Trio Band Creator -pedaali tarjoaa väsymättömän rytmisektion hyvin kompaktissa muodossa.
****
Digitech Trio -pedaali (katuhinta noin 240 €) oppii Learn-moodissa biisin (tai biisiosan) soinnut ja rakenteen suoraan kitarasignaalista. Trioon kytketään ihan tavallinen kitarajohto – käyttöön ei siis tarvita kallista MIDI-mikrofonia tai kömpelöä ohjelmointia käsin.
Trio osaa soittaa komppikuvioita seitsemästä eri musiikkigenrestä (Genre). Jokaisessa genressä on 12 eri tyylivaihtoehtoa (Styles), siis eri tavalla soitettuja rumpupatterneja ja bassokuvioita. Kaikki tyylit on kehitetty yhteistyössä Band In A Box -softan valmistajan kanssa.
Digitechin uusi ihmerasia tunnistaa biisin tempon automaattisesti analysoimalla sisään tulevaa audiosignaalia Learn-moodissa, mutta sitä voi hienosäätää jälkikäteen Trion Tempo-säätimellä. Alt Time -kytkimellä voi myös valita tavallisen tempon ja half-timen välillä.
Digitech Triosta löytyy lisäksi alkeellinen efekti- ja kaiutinsimulaatio-osasto, jos haluat jammailla ilman erillistä vahvistinta.
Kompakti Trio Band Creator -pedaali vaikuttaa hyvin kestävältä.
Laitteen oikeaan kylkeen on sijoitettu kaksi tuloa, joista toinen on kitarasignaalille ja toinen (lisävarusteena saatavalle) Digitech FS3X -jalkapedaalille, jolla Trioa voi ohjailla ilman käsiä.
Pedaalin edessä on tulo pakettiin kuuluvalle virtalähteelle, sekä kuulokelähtö omalla volume-säätimellään.
USB-portti on firmware-päivityksiä varten, kun taas vasemman kyljen jakit ovat audiolähdöt kitaravahvistimelle ja mikserille/äänikortille.
Digitechin Trio tunnistaa automaattisesti mikä lähtö on käytössä:
Kun vain vahvistinlähtöön on kytketty plugi, rumpu- ja bassosignaali säädetään vahvistinkanavalle sopivaksi. Kun vain mikserilähtö on käytössä, kitarasignaaliin lisätään kaiutinsimulaatiota. Kun taas molempia lähtöjä käytetään samanaikaisesti, kitarasignaalia ohjataan vain vahvistinlähtöön, ja rumpu- ja bassokuviot tulevat vain mikserilähdöstä. Kuulokkeen kytkeminen Trioon mykistää automaattisesti sekä vahvistin- että mikserilähdön.
****
Tässä Kitarablogi-videossa näytetään miten Digitech Trio -pedaalia käytetään:
****
Toisen videon musiikkia on äänitetty käyttämällä Digitech Trio -pedaalia, soittamalla kolme Alt Rock -genren Styles-tyyliä:
****
Testin perusteella voin todeta, että Digitech Trio on hyvin helppo ja intuitiivinen käyttää. Minun mielestäni se on fantastinen laite olohuone-jammailuun, sekä uusien biisien työstämiseen.
Trio Band Creator -pedaali onnistuu tunnistamaan biisinpätkän tempon ja sointukierron yllättävän hyvin edellyttäen, että a) Learn-vaiheessa ei esiinny kitaransoitossa liikkaa synkopaatiota, ja että b) opetusvaiheessa käytetään selkeästi tunnistettavia duuri, molli- ja seiskasointuja.
Trion rumpu- ja bassosoundit ovat hyvin kelvollisia, ja Style-kuvioissa esiintyy riittävästi automaattista live-tyylistä vaihtelua, ettei lopputuloksesta tulee turhauttavan robottimaista.
Metal-genren puuttuminen on valitettavaa, mutta riffien tunnustaminen suoraan audiosignaalista (ja riffien tarkka toistaminen) olisi varmaan ollut niin monimutkaista, että laitteesta olisi tullut yksinkertaisesti liian kallis ja liian hankalaa käyttää.
Ei-metallimiehille (ja -naisille) Trio Band Creator on kuitenkin todella mahtava työkalu harjoitteluun, jammailuun, sekä biisien kirjoitteluun. ylös sohvalta, siis!
****
Digitech Trio Band Creator
katuhinta noin 240 €
Maahantuoja: EM Nordic
Suuri kiitos DLX Musiikille testilaitteen lainaamisesta!
****
Plussat:
+ vankka tekoa
+ kompakti
+ interaktiivinen
+ monipuolinen Genre- ja Styles-tarjonta
+ hyvät rumpu- ja bassosoundit
Miinukset:
– Metal-genre ei edustettu
– laite ei pysty oppimaan riffejä
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 