Avainsana: soundeja

Testipenkissä: Bluetone Black King 15 Reverb

****

Bluetonen uusi Black King 15 Reverb (hinta alkaen 1.440 €) on kätevän kokoinen (9 kg), yksikanavainen ja käsintehty putkivahvistin. Se on vuoden alussa ilmestyneen Black King Reverb -kombon pikkuveli, joka tarjoaa 15 wattia päätetehoa kahdesta 6V6GT-putkista.

Black King 15 Reverbin soundillinen esikuvana on toiminut suhteellisen harvinainen Fender Vibro King -vahvistin, joka oli tuotannossa vuodesta 1993 vuoteen 2003, ja josta on sittemmin tullut The Who -yhtiön Pete Townshendin luottotyökalu livenä.

Tärkein ominaisuus soundin ja soitettavuuden kannalta on Bluetone Black King 15 -kombossa etuvahvistimen gain-rakenne, joka on hieman Blackface-tyyliä ärhäkkäämpi, ja joka istu soundiltaan Blackface-, Tweed- ja Marshall-tyypisten vahvistimien muodostuman kolmion keskipisteellä.

****

Bluetone Black King 15 Reverb -kombo on Fender-tyylisessä kotelossa, joka on samaa kokoluokkaa 1960-luvun Princeton-kombon kanssa. Country and Western -tolex ja vaaleanruskea etukangas ovat tässä mallissa standardia.

Etupaneelista löytyy etuasteen Volume-säätimen lisäksi kolmialueinen EQ-osasto kahdella lisäboosteilla – Bright (diskantti) ja Fat (ala-middle). Jousikaiulle löytyy oma säädin, samoin kuin vaihekääntäjän jälkeiselle Master-volyymille.

Takapaneeliin on päälle/pois-kytkimen lisäksi sijoitettu sisäisen keinokuorman kytkin, jolla saa kombon oman kaiuttimen kytkettyä turvallisesti pois päältä, jos haluaa käyttää pelkästään Black King 15:n omaa linjalähtöä. Lisäksi takapaneelista löytyy jakkeja ulkoisille kaiuttimille, sekä jousikaiun oma päälle/pois-kytkin.

Testikomboon on asennettu Warehouse Speakersin 20-wattinen kymppituumainen Veteran-kaiutin. Vaihtoehtoisesti Black King 15 Reverbiä saa myös saman firman G10-C/S-kauittimella varustettuna.

****

Bluetone Black King 15 Reverb -kombo on erittäin siististi toteutettu vahvistin, joka vaikuttaa laadukkaalta heti kättelyssä. Yksi silmiinpistävä ero tällaisen laadukkaan boutique-vahvistimen ja monen massatuotetun putkikombon välillä on Bluetonen todella alhainen kohina- ja hurinataso. Se kielii kombon laaddukkaista komponenteista ja tärkeiden osien – esimerkiksi muuntajien – osaavasta sijoittelusta laitteessa.

Black King 15 -vahvistimen 6V6GT-putkilla toimiva päätevahvistin antaa soundille luonnollisesti hyvin Fender-maisen karakteerin. Etuvahvistimen gain-rakenne tarjoaa hyvin headroomia puhtaille soundeille, mutta alkaa lisätä herkullista rosoa selvästi aiemmin kuin esimerkiksi tyypillinen Blackface-kombo.

Breakup-vyöhykkeellä Black King 15 Reverb mahdollistaa hyvin dynaamista soittoa, jossa vahvistin reagoi dynamiikkaan eriasteisella säröllä.

Black King 15 Reverb tarjoaa runsaasti säröä, ja kombon Master-volumen ansiosta se on saatavilla myös hyvin maltillisella volyymitasolla. Vahvistin myös pelaa erittäin hyvin efektipedaalien kanssa.

Etuvahvistimen loistava EQ-osasto Bright- ja Fat-lisäkytkimillä antaa kitaristille laajan skaalan erilaisia soundeja, minkä ansiosta Bluetone Black King 15 toimii ongelmitta monissa genreissä.

Jos Blackfacea hieman ärhäkkäämpi kompakti Fender-tyylinen kombovahvistin kiinnosta, kannattaa minun mielestäni ehdottomasti tutustua Bluetone Black King 15 Reverbiin. Se tarjoaa ehtaa boutique-laatua reiluun hintaan.

0

Bluetone Black King 15 Reverb + Testi tulossa + Working on a review

The Bluetone Black King 15 Reverb is a lightweight 15-watt all-valve guitar combo handmade in Finland. The preamp is inspired by a Fender Vibro King amp. The power amp runs on two 6V6GT tubes. Find out more HERE.

****

• lead guitar: Hamer USA Studio Custom; neck pickup; distortion adjusted with the guitar’s volume control

• rhythm guitars: Fender (Japan) ’62 Telecaster Custom reissue + Epiphone Casino with Göldo pickups

• all guitar tracks were recorded with a Shure SM7B microphone running into a Cranborne Audio Camden EC2 preamp

• no pedals used

• a little bit of delay and reverb was added during mix down

****

• rhythm guitars: Brownsville Choirboy 12-string electric (left), Fender Stratocaster (centre), Fender Telecaster (right) – no pedals used

• lead guitar: Hamer USA Studio Custom through a Uraltone Fuzz Face Si clone with delay added at mixdown

• mic used: Shure SM7B

• audio interface: Universal Audio Volt 2

0

Mono, Fake Stereo, Capitol Duophonic – What does it mean?

Listen to these examples through a good set of stereo speakers or using headphones.

Before 5.1 or Atmos, back in the 1960s, there was only mono and stereo audio. True mono meant that there was only a single audio track that was played back through a single speaker.

• Once stereo arrived on the scene, mono was put out as the exact same signal coming from both speakers at the exact same time. As stereo started becoming the norm, many record labels set about to reprocess mono recordings to produce a quasi-stereo signal.

• ”Regular” Fake Stereo simply slashed all the treble from one stereo channel and all the bass from the other, sometimes adding a hint of reverb to the treble channel. As both channels remained in synchronisation, fake stereo folded back nicely into mono.

• Capitol Records’ Duophonic process added a time delay of a few milliseconds to the treble channel in order to create more (fake) spatial information. Sometimes the mastering engineer also added an additional layer of compression/limiting to the signal to make it seem more lively. The problem with Duophonic was (and is) that the mono signal sounds a mess, because the left and right channels aren’t in synchronisation anymore.

0

Play-along – ”Spanish Eyes”

The tab I use is read as follows:
• plain numbers are ”channel blown”; 2 = second channel blow
• minus numbers are ”channel drawn”; -4 = fourth channel draw
• brackets mean ”slider pressed in”; (-7) = seventh channel draw with the slider pushed in
0

Hohner Chrometta 8 – testi tulossa Rockway-blogiin

Hohner Chrometta 8 on firman edullisin kromaattinen huuliharppu.
Demobiisin akustiset kitarat ja huuliharppuraidat on äänitetty Shure 545SD -mikrofonilla, sekä Cranborne Audion EC2 -etuvahvistimella.

****

Chrometta 8 on äänitetty Shure SM7B -mikrofonilla, sekä Thoman FetAmp -etuvahvistimella.

****

Tässä biisissä Hohner Chrometta 8 on äänitetty Shure 565SD:llä. Miksauksessa on lisätty hieman säröä.

****

Mikrofoni on AKG C3000.
0

Testipenkissä: Hohner PentaHarp

Vanhan koulukunnan bluesiin kuuluu luonnollisesti huuliharppu, joko puhtaana PA:n kautta tai sitten murealla säröllä höystettynä pienen tweed-vahvistimen läpi soitettuna.

Ihme kyllä perinteisesti bluesia on soitettu tahallaan väärinkäyttämällä iloisia kansanlauluja varten keksittyä duuri-pohjaista soitinta. Perushuuliharppu on kymmenreikäinen soitin ns. Richter-vireessä. Böömiläinen Joseph Richter keksi tätä viritystä noin 200 vuotta sitten juuri sitä varten, että sillä pystyi soittamaan sekä melodian, että perussoinnut vaivattomasti.

Joskus 1880-90 luvulla muusikot Yhdysvalloissa keksivät, että aloittamalla huuliharpun skaalaa toisesta reiästä vetämällä – ns cross harp -soitto – ja bendaamalla muutama soittimen äänistä, duuri-soittimesta tuli suhteellisen helposti bluesille sopiva soitin. ”Suhteellinen” on tässä yhteydessä se ratkaiseva sana, koska bendaamiselle tarvittavat tekniikat – oikea hengitys, oikea suun muoto, oikea kielen käyttö – vaativat jonkin verran opettelua ja harjoittelua.

Huuliharppujen valmistajat ovat jo pitkään tarjonneet eri genreille sopivia hieman muunneltuja virityksia, niin kuin esimerkiksi Seydelin rock-musiikille optimoitu Wilde-viritys, mitkä kaikki kuitenkin ovat Richter-virityksen johdannaisia, joissa kaikissa bendaukset ovat yhä tärkeässä osassa.

Hohnerin PentaHarp (hinta noin 55 €) menee tässä selvästi pidemmälle. Tässä on huuliharppu, joka on tarkoitettu vaivattomaan blues- ja rock-soittoon, ilman tarvetta bendaamiselle tai muille erikoistekniikoille. PentaHarpin kanssa riittää, että pystyy puhaltamaan ilmaa tasaisesti ulos (ja vetämään sisään).

Hohner PentaHarp perustuu firman erittäin suosittuun Special 20 -malliin. Soittimen sininen runko viittaa siihen, että kyseessä on erikoisesta huuliharpusta.

PentaHarpin viritys tarjoaa hieman kolmen oktaavin verran pentatonista molli-skaalaa, johon on lisätty alennettu kvartti (ns. blue note). Kitaristien keskuudessa niin suositussa E-bluesissa äänet ovat siis: e-g-a-ais/b- h-d, minkä jälkeen sama toistuu seuraavassa oktaavissa.

PentaHarpilla pystyy siis soittamaan ongelmitta kitaristille tutulla ”in the box” -ajatelulla, ilman mitään kommervenkkejä soittotekniikan osalta. Hohner on perustanut PentaHarpille oman nettisivuston, jossa voi tutustua laajemmin mallin tuomien mahdollisuuksiin.

Hohnerin PentaHarp on laadukas soitin, joka tarjoaa perusharppua helpomman tavan tutustua bluesharpun soittamiseen. Jos haluat esimerkiksi lisätä silloin tällöin huuliharppua omaan soittoosi, ilman bendauksien opettelua, PentaHarpilla kyllä onnistuu.

PentaHarpin viritys tekee tästä huuliharpusta kuitenkin myös hieman rajoitetun, koska soittimella ei voi vaihtaa bluesista tai rockista suoraan folkille tai kantrille. PentaHarpissa ei oikeastaan onnistu vaivaton sointujen tai terssistemmojen soittaminen, koska vierekkäiden kanavien soittaminen ei aina soi harmonisella tavalla, toisin kuin Richter-harpuissa.

Hohnerin PentaHarp on hyvä soitin aloittelijoille, koska oikeiden nuottien etsimisen sijaan uusi bluesharpisti voi/täyttyy keskittyä hyvän perustekniikkaan, nimittäin oikean kanavan löytämiseen ja tasaiseen sisään- ja uloshengittämiseen. Etenkin liian voimakas ilman sisään vetäminen voi aiheuttaa tahattomia bendauksia tai ongelmia äänen syttymisen kanssa – huuliharpun virityksestä riipumatta.

****

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑