Review: Akai Drive3 Fuzz – Blues Overdrive – Deluxe Distortion
To a guitarist overdrive- and distortion-pedals are like handbags to women – you can never have too many!
No wonder, as distortions and overdrives vary widely in character and sound, while being the most important ingredients in most players’ tone.
The Akai Analog Custom Shop’s new range of effect pedals has recently arrived in Finland, which provided a handy opportunity for test-driving three of their shiny boxes.
****
The Akai Drive3 Fuzz (current street price in Finland: 69 €) is Akai’s stylish solution to all your fuzzy needs.
The Drive3 monicker alludes to one special treat, called up by the mini-switch on the face of the pedal: the Fuzz-pedal is equipped with two different fuzz circuits – in Warm-mode the signal is run through a diode-based circuit, while Muffy (named in honour of a certain Electro-Harmonix classic) uses an LED to break up the sound. The centre position, named Boost, runs the signal through both circuits at once, which boosts the signal significantly, while providing yet another colour to play with.
All Analog Custom Shop pedals use bent stainless steel for their chassis, giving them a very sturdy and trustworthy feel. The whole range is build with true bypass, meaning that whenever a pedal is switched off, the signal is routed directly from the input to the output.
The Akai pedals are powered either via a 9 V battery (included) or a Boss-type power supply (optional).
The fuzz-effect is the forefather of all distortion pedals, and works by mercilessly clipping and overloading its internal circuit. It is the caveman of distortions and solves every job by using a big club, and loving it.
This is why fuzz-pedals tend to completely run the show once they’re engaged, negating much in the way of a guitar’s own character and inherent dynamics in the process.
The Akai Drive3 Fuzz is a stonking fuzz-pedal, and surprisingly versatile, mostly thanks to the Drive3-switch and its useful tone control. Set to Warm the Fuzz’ sound is just that and creamier than what I would have expected. The Muffy mode, on the other hand, gives you plenty of unruly bite. In Boost the Akai Fuzz turns into the mother-of-all-fuzz-pedals, a dense über-fuzz pumped up with an additional 6 dB worth of boost.
Rough and edgy is the name of the game with compression levels bordering on the insane – just what the doctor ordered! Keeping the fuzz control below 9 o’clock you can even play chords, but the Akai Fuzz’ bread and butter are dirty power chords and snarling lead lines – just like it should be. Fuzz-a-licious!
This is what my Strat sounded like played through the Akai Fuzz (all guitar tracks): Akai Drive3 Fuzz
****
The Akai Blues Overdrive (current street price in Finland: 69 €) is the company’s offering for the purist. You only have to deal with two knobs – Drive and Level – that’s it.
The Akai Blues Overdrive’s sound is precisely what I look for in a good overdrive effect. The Drive-pot takes you from a warm clean boost all the way to creamy and chunky Bluesrock, with many different shadings along the way.
The pedal preserves all of your chosen instrument’s character, and responds very nicely to different playing techniques and dynamics, as well as to volume control use. Because of the Blues Overdrive’s warm nature I never felt the need for a tone control on the pedal.
This is truly a fine overdrive with a high goosebumps-factor!
Here’s my Strat plugged into the Blues Overdrive: Akai Blues Overdrive
****
If ultimate versatility floats your boat, Akai’s Analog Custom Shop also has the right pedal for you: the Akai Deluxe Distortion (current street price in Finland: 79 €) is a control freak’s wet dream, offering 3-Band EQ (with adjustable mids), as well as switches for Drive3-selection, EQ-Mode, High Cut and Dir Rec (= direct recording).
Just as in the Fuzz pedal, the Drive3-feature allows you to select either diode- or LED-distortion, as well as using them both in conjunction. The High Cut switch is self-explanatory, cutting some top end off of the signal. The EQ-Mode-switch gives you access to three different types of EQ-curves, so you can tailor your sound more precisely to your needs. Dir Rec, for its part, engages the pedal’s analogue speaker-simulator, should you decide to inject the Deluxe Distortion directly into a mixing console or a soundcard.
Akai’s Deluxe Distortion is a versatility monster, with plenty of gain on offer to cover all bases. Coupled with the excellent EQ-section the pedal opens the door to the whole gamut of distortion tones:
– 70s Rock? No problem, man!
– Creamy Fusion-solos? Here we go!
– Mercilessly cutting Thrash Metal? Covered!
– Demented detuned Doom-riffs? Count it in!
In the highest gain settings there’s some hiss creeping into the picture, naturally, but it’s not really a problem. If you want one distortion pedal to do it all, you should definitely check out the Akai Deluxe Distortion!
Again, a Strat has been used for this bit: Akai Deluxe Distortion
****
Akai Analog Custom Shop pedals
Finnish distributor: Studiotec
****
Akai Drive3 Fuzz
street price: 69 €
Pros:
+ price
+ sound
+ sturdy build
+ versatility
****
Akai Blues Overdrive
street price: 69 €
Pros:
+ price
+ sound
+ sturdy build
+ dynamics
****
Akai Deluxe Distortion
street price: 79 €
Pros:
+ price
+ sound
+ sturdy build
+ versatility
+ speaker simulation
Cons:
– some hiss in higher Drive-settings
****
Testipenkissä: Akai Drive3 Fuzz – Blues Overdrive – Deluxe Distortion
Säröpedaalit ovat kuin kitaristin käsilaukut – niitä ei voi koskaan olla liikaa!
Eipä ole ihme, sillä säröjen luonteita on monenlaisia, ja särö on efektinä lähes kaikkien kitaristien tärkein työkalu.
Akai Analog Custom Shopin uudet efektipedaalit ovat hiljattain saapuneet Suomeen, ja sen myötä tarjoutui tilaisuus valita mallistosta kolme säröpedaalia Kitarablogi-testiin.
****
Akai Drive3 Fuzz (katuhinta: 69 €) on Akain tyylikäs kokonaisratkaisu kaikille fuzz-särön ystäville.
Drive3-nimitys viittaa kolmiasentoisen minikytkimen tarjoamiin herkkuihin: Fuzz-pedaaliin on mahdutettu mukaan kaksi erilaista fuzz-piiriä – Warm-moodissa efektin tuottaa diodikytkentä, kun taas Electro-Harmonix-fuzziin viittaavassa Muffy-tilassa särön moottorina toimii ledi. Kytkimen keskiasennossa (Boost) kitaran signaali ohjataan samanaikaisesti kummankin piirin läpi, mikä vaikuttaa soundin lisäksi myös pedaalin lähtötehoon.
Kaikkien muidenkin Analog Custom Shop -pedaalien lailla, myös Drive3 Fuzzissa vankka kotelo on valmistettu taivutetusta teräksestä, ja tulos on hyvin luotettavan tuntuinen. Kaikki efektit on rakennettu true bypass -periaatteella – kun efekti on pois päältä, signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin.
Akai-pedaalit saavat virtansa joko yhdeksän voltin paristosta (kuuluu hintaan) tai Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ostettava erikseen).
Fuzz-efekti on kaikkien säröpedaalien esi-isä, ja sen toiminta perustuu sisäisen kytkennän armottomaan yliohjaukseen ja signaalin klippaamiseen. Neandertal-miehen tavalla oikea fuzz-pedaali ratkaisee kaiken isolla nuijalla, täysin ilman turhaa hienostelua.
Tämän takia fuzz-efekti yleensä ottaa koko shown haltuunsa poistamalla soundista suurimman osan soittimen luonteesta ja dynamiikasta.
Akai Drive3 Fuzz on loistava fuzz-pedaali, ja lajin edustajaksi yllättävän monipuolinen, Drive3-kytkimen sekä Tone-säätimen ansiosta. Warm-tilassa Drive3 Fuzzin sointi on nimen mukaisesti lämmin ja kermaisempi kuin mitä odotin fuzzilta. Muffy-moodi taas kallistuu selvästi purevampaan suuntaan. Boost-tilassa Akai Fuzzista kuoriuttuu sitten kaikkien fuzz-pedaalien äiti, tiheä über-fuzz höystetty kuuden desibelin lisäpowerilla.
Tarjolla on siis karheat kulmat ja rankka kompressointi, niin kuin asiaan kuuluukin. Fuzz-säätimen miedoilla asetuksilla pystyy jopa soittamaan kokonaisia sointuja, mutta likaiset voimasoinnut ja leadit ovat – kuten kaikissa fuzz-pedaaleissa – Akai Drive3 Fuzz -pedaalin varsinainen toimiala. Herkullista!
Tältä kuulostaa Stratocasterilla soitettu Akai Fuzz (kaikki kitaraosuudet): Akai Drive3 Fuzz
****
Akai Blues Overdrive (katuhinta: 69 €) on firman säröpedaali puristeille. Se tarjoaa ainoastaan kaksi säädintä, joista Drive säätää signaalin yliohjausta kun taas Level määrittää efektin lähtötason.
Akai Blues Overdrive -pedaalilla on juuri sellainen soundi, jota haen overdrive-tyypiseltä efektiltä. Drive-säätimen vaikutus ulottuu lämpimästä clean-boostista kermaiseen bluesrock-säröön, ja välimaastoon mahtuu monia eri vivahteita.
Valitun soittimen ominaissointi pysyy mallikkaasti ehjänä, ja pedaali reagoi erittäin hienosti myös soittodynamiikkaan ja kitaran volume-säätimeen. Blues Overdriven lämpimän perusluonteen ansiosta, en jäänyt kaipaamaan tone-säädintä lainkaan.
Hieno säröpedaali, jolla on korkea kananliha-faktori!
Stratocasterilla soitettu pätkä: Akai Blues Overdrive
****
Akai Analog Custom Shopilla on mallistossaan juuri oikea säröpedaali myös monipuolisuuden ystäville: Akai Deluxe Distortion (katuhinta: 79 €) on säädinfriikin märkä unelma, ja se tarjoaa kolmekaistaisen EQ:n (säädettävällä keskialueella) lisäksi vielä Drive3-, High Cut- EQ-Mode ja Dir Rec -kytkimet.
Drive3-kytkimellä voi (Fuzz-pedaalin lailla) valita ledi- ja diodisärön välillä, tai jopa käyttää molempia samanaikaisesti. High Cut leikkaa nimensä mukaisesti hieman diskanttia signaalista. EQ-Mode-kytkin taas tarjoaa kolme erilaista taajuuskorjaimien toimitilaa. Ja lopulta Dir Rec -kytkimellä saa pedaalin oman kaiutinsimulaation päälle, jos haluaa kytkeä pedaalin suoraan äänikorttiin tai mikseriin.
Akai Deluxe Distortion on oikea monipuolisuuden ihme, jonka gain-varat riittävät suvereenisti mihin vaan. Loistavalla EQ-osastolla toteuttuu käytännössä koko skaala distortion-tyylisiä soundeja:
– 70-luvun Rock? Toimii!
– Kermainen Fusion-soolo? Jep, siinä se on!
– Armoton, pureva Thrash Metal? Löytyy!
– Erikoismatala Doom-riffailu? Hoidettu mallikkaasti!
Suurimmilla gain-asetuksilla mukaan astuu luonnollisesti myös vähän kohinaa, mutta sen kanssa voi hyvin elää. Jos hakee kaikki distortion-tarpeet kattavaa pedaalia, voin vain suositella lähempää tutustumista Akai Deluxe Distortioniin!
Stratocasterilla soitettu ääniesimerkki: Akai Deluxe Distortion
****
Akai Analog Custom Shop -pedaalit
Maahantuoja: Studiotec
****
Akai Drive3 Fuzz
katuhinta: 69 €
Plussat:
+ hinta
+ soundi
+ kestävä rakenne
+ monipuolisuus
****
Akai Blues Overdrive
katuhinta: 69 €
Plussat:
+ hinta
+ soundi
+ kestävä rakenne
+ dynamiikka
****
Akai Deluxe Distortion
katuhinta: 79 €
Plussat:
+ hinta
+ soundi
+ kestävä rakenne
+ monipuolisuus
+ kaiutinmallinnus
Miinukset:
– kohina Drive-säätimen loppumetreillä
****
Review: Boss BC-2 Combo Drive – English summary
****
The legendary Vox AC30 was the first successful British guitar amplifier.
Originally the 2 x 12 -combo had been designed especially for The Shadows, aiming at a louder and cleaner tone than what their old AC15s could provide. It didn’t take long, though, for experimentally inclined guitarists to realise they could get nicely toasted drive sounds out of the amp, especially when using a distortion- or treble booster -pedal in front of the combo.
In addition to the Shadows, famous AC30-users are (or have been) The Beatles, The Kinks, Queen, Bryan Adams, Tom Petty and U2’s The Edge.
The famous combo’s greatest drawback – in its original guise – is the lack of a master volume control, meaning meaty, overdriven tones only could be had at great volume.
Luckily, these days we have the wonders of digital amp modelling at our disposal, which means classic tones without the need for ripping one’s head off.
****
The new Boss BC-2 Combo Drive -pedal (current price in Finland: 106 €) is specialised in producing the whole range of AC30-type sounds. You’re supposed to use it like a regular overdrive pedal in front of your amp or, say, a recording interface. The BC-2 can be run on either a 9 V battery or a regular Boss power supply (not included).
The BC-2 is very easy to use. The Sound-control works similarly to a distortion pedal’s gain knob. Next up you’ll find controls for treble and bass, as well as the master volume control, labelled ”Level”.
****
The sound of the digital Boss BC-2 is astonishingly close to the valve-driven original combo.
Clean sounds have the same type of dry mid-range and slight boxiness of the original, along with its clarity and presence bite. Just the ticket for playing British guitar instrumentals:
Shadowy Wonderland – Boss BC-2
U2’s guitar wizard The Edge often uses his AC30s inside their fabulous gray area of slightly roasted sounds, where the guitar sounds almost clean, but breaks up nicely. The BC-2 has no problems in delivering fine examples of these types of tones:
Turning the Sound knob all the way up gives you the legendary tones of Queen’s Brian May in all their throaty and creamy glory. Boss have managed to build in both the extra amount of gain produced by a virtual overdrive plugged into the virtual amp, as well as the resonance of an AC30’s cabinet running at full tilt. Here’s what I came up with using only a maple-necked Fender Stratocaster, the BC-2 and a sprinkling of reverb from the sequencer:
My tests really left nothing to be desired – the Boss BC-2 is a very satisfying pedal for seekers AC30-style tones.
****
Boss BC-2 Combo Drive
106 €
Finnish distributor: Roland Scandinavia
****
Pros
+ small size
+ tones
+ flexibility
+ price
****
Testipenkissä: Boss BC-2 Combo Drive
****
Englantilainen Vox AC30 on legendaarinen kombovahvistin, ja ensimmäinen menestyksekäs brittivahvistin.
Alun perin kombo oli sunnitteltu The Shadowsia varten, ja tarkoitus oli tuottaa mahdollisimman kovaääninen ja puhdas rautalankasoundi. Kitaristit kuitenkin huomasivat hyvin pian, että mallista saa myös mahtavia puolilikaisia soundeja, sekä treble-boosterin (tai säröpedaalin) kanssa myös varsin maukkaita, tiheitä särösoundeja.
Käyttäjäkaartiin kuuluvat The Shadowsin lisäksi esimerkiksi The Beatles, The Kinks, Queen, Bryan Adams, Tom Petty ja U2:n The Edge.
Vanhojen AC30-kombojen suurin ongelma oli, ettei vahvistimessa ollut master volume -säädintä, minkä seurauksena vahvistimen omat säröt sai esiin vain todella kovilla volyymeillä.
Onneksi meillä on tänä päivänä digitaalinen mallinnusteknologia, jolla legendaarisien vahvistimien soundeihin pääsee käsiksi helposti ja korvia särkemättä.
****
Upouusi Boss BC-2 Combo Drive (106 €) on erikoistunut AC30-tyylisiin soundeihin. Pedaali kytketään tavallisen kitaraefektin tavoin vahvistimen tuloon (tai tietokoneen äänikorttiin). Pedaali toimii joko 9 V -paristolla tai virtalähteellä (ei kuulu hintaan).
BC-2:n käyttö on erittäin helppoa. Sound-säädin vastaa käytännössä säröpedaalin gain-säädintä. Sen jälkeen on tarjolla kaksikaistainen EQ-osasto, ja signaalitien lopussa on volume-säädin nimeltään Level.
****
Digitaalisen Boss BC-2:n soundi on ällistyttävän lähellä legendaarista putkikäyttöistä esikuvaansa.
Puhtaissa soundeissa on se alkuperäisestä kombosta tuttu keskialueen kuivuus ja laatikkomaisuus, sekä diskantin maukas ja hieman rouhea purevuus. Juuri tämä soundi on aidon brittirautalangan peruspilari:
Kaunis varjojen maa – Boss BC-2
U2-yhtyeen kitaristi The Edge käyttää usein AC30:n laajaa ”harmaata” breakup-aluetta, jossa kitarasoundi ei ole enää täysin puhdas, vaan kevyt särö maustaa signaalin juuri tälle vahvistimelle tunnusomaisella rapeudella. Nämäkin soundit saa BC-2:sta kuulolle helposti ja yllättävän autenttisesti:
Kun vääntää Sound-säädintä vielä enemmän auki, esillä astuvat yhä maukkaampia särösoundeja. Kasvavalla gain-määrällä myös esikuvan tuttu laulava nasaalisuus nousee hienosti esiin. Boss on nimittäin mallintanut myös AC30:n avoimen kaapin tuoman lisävärin taitavasti BC-2:ssa. Pedaalin Drive-soundeja voi käyttää esimerkiksi rakentaakseen Brian May -tyylisiä kitarasymfonioitat:
Kuningattaren loisto – Boss BC-2
Kokeilujeni perusteella voin vain todeta, että Boss BC-2 on mielestäni erittäin onnistunut pedaali AC30-soundeja kaipaavalle.
****
Boss BC-2 Combo Drive
106 €
Maahantuoja: Roland Scandinavia
****
Plussat
+ pieni koko
+ soundi
+ monipuolisuus
+ hinta
****
Review: ESP Eclipse-I CTM – English summary
****
ESP’s Eclipse is one of the company’s most successful models, because it fuses effortlessly a classic outline with modern features.
The ESP Eclipse is available in many different variations, of which the ESP Eclipse-I CTM (current price in Finland: 1.668 €) is the series’ equivalent to the venerable Gibson Les Paul Custom.
A matte-black finish with a yellow-ish overcoat, multi-laminated binding, gold-coloured hardware, an ebony fretboard with large pearloid inlays, as well as a pair of EMG-pickups endow the Eclipse-I CTM with an extremely stylish look. This Japanese guitar is sold in its own high-quality case.
Sound-fetishists will be more than happy about the ESP’s genuine bone nut, as well as the vintage-style truss rod. This type of truss rod requires a much narrower rout compared to many modern designs, and removing less of the neck’s mahogany will most likely result in a fuller-bodied tone and stronger attack.
ESP is using Gotoh’s excellent self-locking Magnum Lock tuners. Changing strings is a breeze and tuning stability is rock solid.
The Eclipse displays exemplary fret work, resulting in a fast and slippery feel.
Despite being made from the most traditional of raw materials – a mahogany back with a maple top – this ESP cuts down considerably on weight thanks to a thinner body, compared to a vintage guitar of this type.
The Eclipse-I’s controls follow tradition, offering separate volume and tone controls for each pickup.
The two active humbuckers are EMG’s best-selling pairing of an EMG 60 in the neck position with a hotter EMG 81 next to the bridge.
Golden-finished Gotoh-quality for the stopbar and tune-o-matic-bridge combination.
A generous rib-cage contour is another of the Eclipse-I’s contemporary improvements.
I can understand ESP’s reason for not including a separate battery compartment, which would spoil the guitar’s classic look. Still, the solution on offer doesn’t earn full marks in my book.
I’m quite sure that the foam padding doesn’t make the Eclipse any less gig-worthy, but it looks somewhat half-baked nontheless. I’d much rather see a battery clip attached to the inside of the control cavity’s lid, as well as machine screws with threaded inlets in the body to keep the lid firmly in place.
EMG’s own pots and capacitors are used in the clean and well-screened cavity.
****
The ESP Eclipse clearly is a pro-quality electric guitar.
I don’t think one can overstate the positive effect of this model’s low weight on one’s playing. A light guitar, such as this, tends to become a natural extension of the players body, letting the music flow effortlessly and unimpeded.
Personally, I really like this model’s slightly-structured Vintage Black matte finish, which calls to mind Music Man’s Stealth-series of instruments. This modern finish feels rather organic and offers the fretting hand good support, even in sweaty situations. I can understand, though, that some people would prefer a vintage-type gloss finish on a guitar like this – horses for courses.
The Eclipse-I’s flattish D-profile is a good all-rounder, which will fit easily into most guitarist’s hands.
EMG’s electronics work fantastically on this ESP. You can get all the types of sounds you’d come to expect from a guitar of this style effortlessly. From soft Jazz tones to out and out, balls-to-the-wall Metal Mania, this guitar delivers all the goods with no extraneous noise or interference whatsoever.
Yes, most probably the majority of potential buyers will use this guitar to rock out mercilessly, but I’d still warmly recommend the Eclipse’s clean sounds as well. Some vintage anorak might even be surprised by the organic sound emanating from the active pickups!
ESP Eclipse-I CTM – clean tone/neck pickup
****
ESP Eclipse-I CTM
1.668 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros
+ workmanship
+ neck profile
+ playability
+ sound
+ finish
Cons
– no battery clip/compartment
– structured finish might turn some people off
Testipenkissä: ESP Eclipse-I CTM
****
ESP:n Eclipse on yksi firman suosituimmasta kitaramalleista, koska se yhdistää sulavasti klassisen ulkonäön ja nykyaikaiset detajiratkaisut.
ESP Eclipse on saatavilla monena eri versiona, joista ESP Eclipse-I CTM (1.668 €) on malliston lähin vastine kuuluisalle Gibson Les Paul Custom -klassikolle.
Tämä laadukas japanilainen soitin myydään omassa kotelossaan.
Mattamusta viimeistely, kellertävät reunalistoitukset, kultaiset metalliosat, eebenpuinen otelauta isoine otemerkkeineen ja mustat EMG-mikrofonit tuovat Eclipse-I CTM:een äärimmäistä tyylikkyyttä.
Soundiritareiden iloksi ESP käyttää tässä mallissa aidon luusatulan lisäksi perinteistä kaularautaa, jonka asennukseen ei tarvitse niin leveää kanavaa. Näin jää huomattavasti enemmän kaulan puuta (tässä tapauksessa mahonkia) paikoilleen, mikä edesauttaa kitaran atakkia ja sointia.
Gotoh:n virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta todellisuudessa ne ovat valmistajan nykyaikaisia, itselukittuvia Magnum Lock -koneistoja. Kieltenvaihto nopeutuu tuntuvasti ja vire pitää.
ESP:n nauhatyö on suorastaan esimerkkillistä. Eclipsen 22 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat nopean ja tarkan soittoalustan.
Vaikka ainekset sinänsä ovat perinteisiä – mahonkirunko vaahterakannella – on ESP keventänyt soittajan taakkaa huomaattavasti ohentamalla mahonkista takaosaa lähes puoleen perinnemalliin nähden.
Eclipse-I:n säädinosasto sen sijaan on perinteen mukainen: kummallekin mikrofonille on omat volume- ja tone-säätimet.
Mikrofonit ovat aktiivisia humbuckereita ja ne tulevat EMG:n valikoimasta. Kaulamikrofonina toimii EMG 60, kun taas hieman kuumempi EMG 81 on valittu tallamikrofoniksi.
Laadukkaat mattakultaiset Gotoh-osat ovat mielestäni tyylikäs valinta Eclipse-I CTM -malliin.
ESP:n nykyaikaisiin parannuksiin kuuluu myös rungon takapuoleen lisätty mukavuusviiste.
Huolellinen suojaus ulkoisia häiriöitä vastaan jopa vipukytkimen kolossa rauhoittaa käyttäjän mieltä.
ESP:llä ei selvästi haluttu rikkoa Eclipsen klassisia linjoja jyrsimällä runkoon lisäkoloa paristoa varten, mutta käytännön toteutus ei tyydytä minua täysin.
On totta että näinkin, vaahtomuovia käyttäen, kitara tulee varmaankin toimimaan täysin luotettavasti. Kaipaisin kuitenkin paristolle kunnon kiinnitystä, esimerkiksi kannen sisäpuolelle kinnitettyyn klipsiin, ja näkisin mielellään kannen kiinnityksessä kunnon koneruuveja runkopuuhun upotettuine vastakappaleineen.
Siistissä ja huolellisesti grafiittimaalilla suojatussa kolossa istuu EMG:n omaa elektroniikkaa.
****
ESP:n Eclipse on selvästi ammattiluokan laatusoitin.
Ei voi mielestäni korostaa liikaa kuinka positiivisesti ESP Eclipse-I:n keveys ja sen ohennettu runko vaikuttavat soittotuntumaan. Kevyt ja mukavasti istuva soitin ikäänkuin vapauttaa kitaristin ylimääräisistä hidasteista. Soittimesta tulee kehon luonnollinen, ekspressiivinen jatke, ja musiikkia alkaa virrata vapaasti.
Pidän myös todella paljon testisoittimen Vintage Black -mattaviimeistelystä, jonka hienosti strukturoitu pinta toi mieleen Music Manin taannoisen Stealth-malliston. Etenkin kaulassa viimeistelyn pinta antoi peukalolle varman otteen myös hikisissä tilanteissa. Olen kuitenkin melko varma, että joku toinen näkisi tässä mallissa mieluummin kiiltävänpintaisen viimeistelyn.
Eclipsen hieman laakea ”D”-muoto on hyvä ja yleispätevä valinta kaulaprofiiliksi.
EMG:n elektroniikka toimii vallan mainiosti myös ESP:n Eclipsessä. Kitara täyttää kevyesti kaikki Les Paul -tyyliselle kitaralle asetetut soundivaatimukset – jazz ja varhainen rokkimusiikki soivat yhtä luontevasti kuin rankimmat metalliriffit, joissa aktiivielektroniikan hiljaisuus ja tarkkuus pääsee erityisesti loistamaan.
Kannattaa kuitenkin kokeilla myös Eclipsen puhtaita soundeja – ennakkoluuloinen vintage-puristi varmasti yllättyy aktiivielektroniikan organisuudesta!
ESP Eclipse-I CTM – puhdas soundi
ESP Eclipse-I CTM – särösoundeja
****
ESP Eclipse-I CTM
1.668 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat
+ työnjälki
+ kaulaprofiili
+ soittotuntuma
+ soundi
+ viimeistely
Miinukset
– pariston kiinnitys
– strukturoitu viimeistely jakaa kenties mielipiteitä
Review: Lakland Skyline 44-60 Custom – English summary
Lakland are offering their basses in two distinct lines: The US-series comprises of instruments made completely at Lakland’s own workshop, while the Skyline-series has the woodwork and finishing performed in Indonesia. The Skyline-basses are then shipped to Chicago, where they are equipped with the electronics and set up, using human craftsmanship alongside a German PLEK-machine.
Kitarablogi.com tested the passive Skyline 44-60 Custom (current price in Finland: 1.599 €), which is the company’s take on the venerable Fender Jazz.
The review sample is a beautiful instrument, very carefully crafted from quality woods, hardware and passive electronics.
These very nice, licensed versions of Hipshot’s Ultra-Lite tuners keep the headstock’s weight down.
Lakland-basses tend to feature quite low and slim frets, which probably add a percussive element to the attack of each note. Some players will be concerned about how well small frets hold up to modern roundwound strings, though.
Lakland’s own bridge is a fine and sturdy design offering both through-body stringing, as well as the traditional Fender-style of stringing through the raised lip of the bridge plate.
****
The lightweight Lakland Skyline 44-60 Custom plays like a dream, thanks to the expert set-up, the flatter-than-vintage fretboard radius (10″) and the slim neck profile. The action was effortless with no string buzz whatsoever.
The Skyline 44-60 is a prime example of a J-type bass’ versatility. This bass really covers all of the usual bases with plenty of panache. The singlecoil pickups sound great and don’t pick up excessive amounts of electromagnetic buzz. When used together they act as a humbucker, because the bridge pickup is reverse-wound/reverse-polarity in relation to the neck unit.
Here’s what the Lakland sounds like recorded through a SansAmp Bass Driver DI:
Lakland strike a home run with their Skyline 44-60 Custom. This bass proves that a joint venture, coupled with the appropriate amount of quality control, can really result in excellent musical instruments.
****
Lakland Skyline 44-60 Custom
1.599 €
Finnish distributor: Modulen-Music Group
****
Pros
+ workmanship
+ PLEK-set-up
+ playability
+ weight
+ sound
Cons
– small frets not everyone’s cup of tea
Testipenkissä: Lakland Skyline 44-60 Custom -basso
Lakland on kotimaassaan hyvin arvostettu bassovalmistaja Chicagosta. Firma perustettiin vuonna 1994, ja se sai nimensä perustajien sukunimistä – Dan LAKin ja Hugh McFarLAND.
Lakland on hyvin perinnetietoinen valmistaja: monet firman soittimista perustuvat Fender- ja Music Man -tyylisiin soittimiin. Jokaisesta Lakland-bassosta löytyy kuitenkin aimo annos omia detaljiratkaisuja, joiden ansiosta soittimia ei voi kutsua pelkiksi kopioiksi.
Lakland-soittimilla soittavat monet tunnetut basistit, kuten esimerkiksi Donald Duck Dunn (Stax, Blues Brothers), Benny Rietveld (Santana) tai Geezer Butler (Black Sabbath).
Mallisto koostuu kahdesta sarjasta: US-sarjan lisäksi on tarjolla laadukas, edullisempi Skyline-sarja. Skyline-bassojen puutyöt, nauhoitus sekä lakkaus hoidetaan Indonesiassa. Päämajassa Chicagossa asennetaan mikrofonit ja elektroniikka, minkä jälkeen jokaisen soittimen satula ja nauhat hiotaan täysautomaattisesti loistokuntoon saksalaisella PLEK-koneella.
Testisoitin on Skyline-sarjan passiivinen 44-60 Custom -basso (1.599 €), joka muistuttaa aika paljon Fender Jazz -mallia. Skyline 44-60:n perusmallissa on pyöreät otemerkit, kun taas Customin palisanteriotelaudassa komeilee valkoinen reunalistoitus ja neliskanttiset, helmiäismuoviset merkit.
Basso on rakennettu perinteisellä tavalla laadukkaista puista: kaula on vaahteraa, kun taas runko on veistetty kahdesta, huolellisesti toisiinsa sovitetuista suosaarnilankuista. Kevyessä bassossa on reilunkokoiset mukavuusviisteet, sekä rintakehälle/vatsalle rungon takapuolella…
…että käsivarrelle rungon etupuolella.
Lakland Skyline 44-60:n kaunis kolmivärinen sunburst-väritys korostaa rungon sulavuutta.
Hipshot Ultra-Lite -virittimet (tässä tapauksessa Kauko-Idässä valmistetut lisenssiversiot) nayttävät perinteisiltä lavan etupuolelta katsottuna…
…mutta erittäin pieni koneisto, ja virittimissä käytetty alumiini, laskevat ratkaisevasti virittimien painoa.
Lakland poikkeaa muista bassovalmistajista siinä, että firma käyttää lähes kaikissa malleissaan yllättävän siroja ja matalia nauhoja. Niiden tuomia etuja ovat nopeampi soittotuntuma ja soundissa lisääntynyt perkussiivinen atakki, mutta pienien nauhojen haittapuolina mainitaan usein hieman kevyempi sustain-vaihe, sekä nauhojen lyhyempi käyttöikä roundwound-kielillä.
Kaulaliitos on nykyaikainen versio ruuvikaulasta, jossa jokaiselle ruuville on oma aluslevynsä.
Lakland-bassoissa kaulaa ei tarvitse irrottaa kaularaudan säätämistä varten – rungon etupuolessa olevan aukon kautta sitä pääsee säätämään mukana tulevalla kuusiokoloavaimelle.
Laklandin oma, vankka talla mahdollistaa kaksi kiinnitystapaa kielille:
joko rungon läpi…
…tai sitten Fender-tyylisesti suoraan tallan takaosaan.
Skyline 44-60 Custom tarjoaa kaksi yksikelaista Lakland-mikrofonia, sekä passiivielektroniikka kahdella volume-säätimellä ja yhteisellä master tonella.
Lakland käyttää Skyline-bassoissaan samoja laadukkaita potentiometrejä kuin US-sarjassa. Stereojakki on jo valmiiksi asennettu, joten sitä ei tarvitse vaihtaa, jos jonain päivänä päättääkin varustaa basson aktiivielektroniikalla.
****
Kevyen Lakland Skyline 44-60 Custom -basson soitettavuus on erinomainen. Esimerkillisen nauhatyön ja vintagea loivemman otelaudan kaarevuuden (10″) ansiosta on testiyksilön tatsi saatu hyvin vaivattomaksi, ilman että kielet rämisevät nauhoja vasten. Satiinipintaisen kaulan solakka profiili tuntuu sekin tosi hyvältä – kaula tuntuu turvallisen tutulta.
Skyline 44-60 on loistava esimerkki J-tyylisten bassojen monipuolisuudesta, ja soitin kattaa erittäin laajan skaalan erilaisia musiikki- ja soittotyylejä. Lakland-mikrofonien häiriöherkkyys on kiitettävän alhainen, ja yhdessä käytettynä ne muodostavat humbuckerin.
Tältä basso kuulostaa soitettuna SansAmp Bass Driver DI:n läpi:
molemmat mikrofonit – sormisoitto
molemmat mikrofonit – släppaus
Indonesialais-yhdysvaltalainen yhteistyö näyttää sujuvan ainakin Laklandin tapauksessa erinomaisesti. Skyline 44-60 Custom on loistava esimerkki siitä, että nykypäivän ammattitason sähköbasso voi hyvinkin tulla myös Kauko-Idästä.
****
Lakland Skyline 44-60 Custom
1.599 €
Maahantuoja: Modulen-Music Group
****
Plussat
+ työnjälki
+ PLEK-nauhahionta
+ soittotuntuma
+ paino
+ soundi
Miinukset
– pienet nauhat eivät ole kaikkien makuun
=============================================================================
Squier Musicmaster Bass – Sounds!
The Squier Vista Musicmaster Bass (introduced in 1997) has been produced only for a short time, despite having been one of the best bang-for-the-buck-machines in the stable.
The original Fender Musicmaster Bass from 1971 was Fender’s most inexpensive short-scale bass at the time (probably ever). Many were sold as part of a two-piece set, which included a low-powered practice amp.
Squier’s version was one of the company’s first instruments made in China, and featured several genuine improvements over the Fender original.
The Squier features through-body stringing resulting in better sustain.
Instead of the Fender’s spartan two-saddle bridge, here we have an intonation-friendly four saddle bridge.
The headstock is finished in the same tasty seafoam green as the body.
The decent, full-sized tuners are good replicas of 1970s Schallers.
The best bit, though, is the Squier Vista Musicmaster Bass’ pickup. The Fender had been equipped with a rather weak Strat-style pickup. The Squier went for the singlecoil Precision Bass pickup, that had been on the first P-Basses (1951-56) – the result is a very healthy output and a full-bodied sound.
I used a Sans Amp Bass Driver for the Pro Tools -soundbites:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Squier’s current bass lineup includes the Bronco Bass, which is clearly derived from the Musicmaster. The Bronco’s bridge is the 70s two-saddle type and the pickup comes from a guitar (!) – it’s a Bullet-series Strat-pickup.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 