Testipenkissä: Vuorensaku Custom Pickups S. Kamiina -setti

On olemassa custom-mikrofonisettejä ja custom-mikrofonisettejä.

Suurin osa valmistajista näyttää olevan sen ”ultimatiivisen vintage-soundin” perässä, mikä ikinä se onkaan. Usein valmistajat etsivät suosittujen mikrofonilajien autenttiset speksit, osat ja valmistusmenetelmät. Fender Stratocasterin tapauksessa ollaan joko kuivan ja puuntuoksuisen 1950-luvun soundin perässä tai sitten mennään terävämmän ja mehukkaamman 60-luvun kaavan mukaan.

Vuorensakun Saku Vuori taas on lähestynyt aihetta hieman toisesta suunnasta, ja lopputulos on valtavirrasta poikkeava mikkisetti omaa, personallista soundia kaipaavalle kitaristille.

Vuorensaku S. Kamiina -setin (hinnat alk. 200 €) lähtökohtana toimii alkuperäistä selvästi paksumpi käämilanka. S. Kamiinassa käytetään 40 AWG:n paksuista lankaa, kun klassisissa Fender-mikrofoneissa löytyy 42 AWG:n käämilankaa (paitsi Telecasterin kaulamikrofonissa, jossa käytetään vielä ohuempaa 43 AWG:n lankaa). S. Kamiina -setissä magneetit taas ovat Fenderiä miedompaa Alnico II -lajia.

Setin mikrofonit on suunniteltu niin, että keskimikrofoni on käämitty vastakkaiseen suuntaan – mikä poistaa signaalista hurinat, silloin kun keskimikkiä käytetään muiden mikkien kanssa yhdessä. Tallamikrofoni taas on hieman setin muita mikkejä tehokkaampi.

Mittausarvoiltaan Vuorensaku-setti poikkeaa selvästi perinne-Stratomikeistä:

Tavallisen Stratocaster-mikrofonin resistanssi on noin kuuden kilo-ohmin paikkeilla, kun taas sen induktanssi on noin 2,3-2,4 henryä. S. Kamiina -setissä resistanssi on 2,2 kΩ (tallamikissä 2,3 kΩ) ja induktanssi kaksi henryä.

Nämä tekniset arvot viittaavat siihen, että Vuorensaku-setin soundi on todennäköisesti selvästi kirkkaampi, ja hieman matalatehoisempi, kuin vintage-tyylinen Stratocaster-mikkisetti.

****

Sain testiä varten Sakulta S. Kamiina -setillä varustetun Classic-sarjan Fender 70s Stratocasterin saarnirungolla ja vaahteraotelaudalla. Käytin omaa – vaahterakaulalla ja leppärungolla varustettua – Fender Japan -Stratoa vertailusoittimeksi.

Arvioni Vuorensaku-setin kirkkaammalta soundilta osuivat oikein, mutta lähtötasoiltaan nämä mikrofonit ovat vertailu-Stratoni kanssa samalla linjalla. S. Kamiina -mikrofonien soundi vie testi-Straton sointia lähemmäksi Gretsch- ja Rickenbacker-tyylistä kirkkautta ja helinä. Vuorensakuissa on myös alkuperäistä siistimpi ala-middle.

Ääniesimerkissä ensimmäinen (kaulamikki) ja viimeinen (tallamikki) fraasi on soitettu vertailu-Stratolla, kun taas keskimmäiset viisi fraasia on S. Kamiina -setin soundia (lähtee kaulamikistä):

Myös särösoundeissa Kamiina-setin perinne-Fenkusta poikkeava preesensalueen korostus on helppoa huomata – soundi on hieman brutaalimpi (mikä ei ole lainkaan huono juttu).

Demobiisissä soivat neljä kitararaitaa:

• kaksi komppiraitaa – vasen kanava: etu- ja keskimikki yhdessä; oikea kanava: kaulamikrofoni

• mystisesti leijuva taustaraita: keski- ja tallamikki yhdessä

• soolokitara: etumikrofoni, tone-säädin puoliksi kiinni

****

Vintage-tiukkapipolle Vuorensaku S. Kamiina -setti ei ole luultavasti ”oikea” valinta, koska tämä mikkisetti ei todellakaan lähde matkimaan vanhoja alkuperäismikrofoneja.

Jos taas etsitään enemmän kirkkautta ilman aktiivimikrofonien neutraaliutta, S. Kamiina on ehdottomasti mielenkiintoinen ja laadukas valinta. Vuorensaku-setti lisää eloa tummansoundiseen sähkökitaraan, ja myös kitaran säätimien luovaan käyttöön löytyy sen ansiosta erittäin hyvä lähtökohta. Tämä setti ei mene tukkoon.

Vuorensakun S. Kamiina -henkistä ”low output -ajatusta” on sovellettu myös erittäin onnistuneesti Telecaster- ja P-90-mallisiin mikrofoneihin, joita löytyy esimerkiksi Vuorensakun T. Family -sähkökitaroissa.

****

Vuorensaku Custom Pickups S. Kamiina -setti

Strato-setit alkaen 200 €

Maksulliset lisäoptiot: mikrofonikuoret, setin relikointi

Lisätiedot: Vuorensaku

****

Plussat:

+ suomalaista käsityötä

+ valtavirrasta poikkeava soundi

+ vastakkaiseen suuntaan käämitty keskimikrofoni

11/11/2015 0

Tulossa huomenna: Vuorensaku Custom Pickups S. Kamiina -setti

Contact: Vuorensaku

10/11/2015 0

Testipenkissä: Spin X -johto (Mad Professor RED Cable)

Update 24.11.2015:

Spindecosta tuli viesti, että firma ei tulekaan markkinoimaan Spin X -johtoa omalla nimellään, vaan että myynti jatkuu Mad Professor RED Cable nimellä!

Harva vempain on viime aikoina synnyttänyt kitaristien keskuudessa samankaltaista kuhinaa kuin suomalainen Spin X -johto, ja kyse on sentään ”vain” noin 75 cm pitkästä ja kahdella valtavalla liittimellä varustetusta kaapelista.

Spin X -johdon (hinta ei vielä vahvistettu) takana on suomalainen yritys Spindeco Oy. Spin X -johdossa johtimien hyötysuhdetta parannetaan hyödyntämällä elektronin spin -nimistä nanoteknologista ilmiötä. Johdossa olevilla hiilellä päällystetyillä erikoisjohtimilla järjestetään signaalia kuljettavat elektronit ikään kuin siistimpään järjestykseen, mikä ilmeisesti nopeuttaa signaalin kulkua johtimen läpi. Kitarajohdossa spin-ilmiön päähyöty on – valmistajan myyntivastaavan mukaan – että kaikki taajuuskaistat saapuvat samanaikaisesti vahvistimen tulojakkiin, kun perinteisessä johdossa bassot saapuvat hieman muita taajuuksia jäljessä.

Googlaamalla selviää hyvin nopeasti, että elektronien spin ei ole mitään huuhaata, vaan aitoa kvanttifysiikkaa. Meitä kitaristeja kuitenkin kiinnostavat eniten seuraavat kysymykset:

Toimiiko Spin X -johto toivotulla tavalla? Onko ero selvästi havaittavissa? Onko pakko hankkia tällainen johto?

****

Sain Spindecon Jerry Ala-Leppilammelta yhden Spin X -johdon testattavaksi.

Johdon isoja liittimiä auki ruuvaamalla selvisi heti, että johdossa käytetään todellakin ainoastaan johtimia, eikä esimerkiksi plugiin upotettuja muuntajia tai vastaavaa.

Monet kitaristit kysyvät myös miksi Spin X -johto on niin lyhyt, ja miksi se on saatavilla pelkästään ”jatkojohtona”, eikä tavallisena kitarajohtona. Näissä kuvissa näkyy vastaus:

Spin X:n toimiminen ilmeisesti edellyttää sitä, että johdon kaksi johdinta (signaali ja maa) ovat rakenteeltaan täysin identtisiä, mutta tästä seuraa samalla, että erikoisjohto on selvästi häiriöherkempi kuin perinteinen koaksiaalinen kitarajohto.

Tavallisessa kitarajohdossa signaali kulkee johdon keskijohtimessa, sen ympärille on laitettu eristys (ja usein myös johdon staattisia käsittelyääniä vähentävää alumiini- tai grafiittifoliota). Tiivis kuparilangasta tehty verkko (vaippa) toimii maajohtimena, ja suojaa Faraday-häkkinä kitarasignaalia tehokkaasti ulkoisia elektromagneettisia häiriöitä vastaan.

Kun liittää vahvistimen tuloon pelkästään Spin X -johdon kuuluu (isoilla gain- ja/tai volume-asetuksilla) selkeästi vahvistimelta tulevan muuntajahuminan, sekä johdon hiplaamisessa syntyviä käsittelyääniä. Heti kun tavallinen kitarajohto on liitetty Spin X -johtoon, sekä brummi että mikrofoninen rähinä loppuu kuin seinään.

****

Spin X -johdon erikoisjohto vaikuttaa laadukkaalta ja mekaanisesti kestävältä. Myös juotokset olivat siistejä.

Testijohdossa vain hyvin löysästi ja huolimattomasti laitettu vedonpoisto (molemmissa liittimissä!) aiheutti hieman hämmennystä.

****

Halusin selvittää, onko elektronien nopeusero mitattavissa kotistudio-olosuhteissa, ja tein seuraavanlaisen kokeilun:

Äänitin Fender Stratocasterin akustista ääntä AKG C3000 -kondensaattorimikrofonilla vasempaan kanavaan, samalla kun korkea impendanssinen kitarasignaali meni tavallista kitarajohtoa (Whirlwind Leader) pitkin suoraan äänikortille.

Kitarasignaali (oikea kanava) oli aavistuksen verran mikkisignaalia jäljessä, kuten tässä kuvassa näkyy.

Spin X -johdon käyttö ei ainakaan nopeuttanut signaalin kulkua sen verran, että se olisi audiosekvensserillä näkyvissä.

Myös kuulohavainnolla viive kuulostaa hyvin samanlaiselta, ehkä jopa hiuksen verran pidemmältä Spin X -johtoa käytettäessä:

****

Äänitin koesarjan eri kitaroilla Blackstar HT-1R -putkikombolla niin, että jokaisessa klipissä ensimmäinen puolisko on äänitetty pelkästään Whirlwind-johdolla ja sitten toisessa on lisätty Spin X -johto signaalitiehen.

Ensin Fender Stratocaster ilman vahvistinta:

Strato Blackstarin kautta:

Gibson LP Junior:

Hamer USA Studio Custom:

Gibson Melody Maker SG:

****

Seuraavaksi menin Spin X -johdon kanssa Rock-Ola & The Freewheelers -yhtyen kitaristille. Sami Saarisen kanssa kokeiltiin Spin X -johdon vaikutuksia hieman suuremmalla volyymillä eri vintage- ja custom shop -kitaroiden ja -vahvistimien kanssa, pedaalilaudalla ja ilman.

Valitettavasti tästä sessiosta ei ole äänityksiä, mutta soundillisesti erot Spin X -johdolla ja ilman olivat jopa selvemmät kuin kotistudio-oloissa.

****

Viimeisenä halusin saada selvillä, onko Spin X:n toiminta kytköksissä putkitekniikkaan vai toimiiko johto myös edullisen transistorivahvistimen kanssa.

Äänitin siis muutaman pätkän poikani Marshall MG30CFX -kombon kautta. Kaikki pätkät alkavat ilman erikoisjohtoa, joka tulee toisessa puoliskossa mukaan kuvaan.

Fender Telecasterin kaulamikrofoni:

Molemmat mikit yhdessä:

Telecasterin tallamikrofoni:

****

Testien perusteella minun täytyy todeta, että ”jotain” todella tapahtuu, silloin kun Spin X -johtoa käytetään. Johdon vaikutus tulee selkeämmin esiin laadukkailla vahvistimilla ja hieman isommalla volyymillä kuin kotisohvalla kerrostalossa. Jotenkin tuntuu myös siitä, että yksikelaisilla mikrofoneilla varustetut kitarat – esimerkiksi Stratot, Telet, LP Junior, non-reverse Firebird – hyötyvät erikoisjohdon tuomista muutoksista enemmän kuin humbucker-kitarat.

Spin X -johdon ”soundi” tavalliseen kitarajohtoon verrattuna on lähellä laadukkaan bufferin tuomia lisäyksiä pitkässä signaaliketjussa. Spin X:n kanssa soundissa on vähemmän raapivaa terävyyttä diskantissa, enemmän avoimuutta ja kiiltoa ylä-middlen preesensalueella, sekä tiukempi ja tarkempi bassotoisto. Fender Stratocasterit ja Telecasterit saavat aavistuksen verran lisää hifimäisyyttä ja P-90-mikrofoneista katoaa pieni annos tukkoisuutta etenkin clean-soundeissa.

Spin X:n kautta signaalitaso tuntuu myös aavistuksen verran korkeammalta, mikä toki voi olla pelkästään psykoakustinen ilmiö.

****

Kysymykseen onko soundi ”parempi” Spin X -johdolla ei kuitenkaan pysty vastaamaan yksiselitteisesti. Rockabilly- tai Punk-kitaristeille kovan ja kirskuvan diskantin lievä vaimennus voi olla myös huono asia, myös keskialueen siistiminen ei ole välttämättä jokaisessa tapauksessa (perinne-Blues, Swamp Rock) toivottu lisäys.

Todelliselle soundiesteetikolle – siis David Gilmourin, Michael Landaun tai Eric Johnsonin kaltaiselle soittajalle – Spin X -johdon tuomat lievät, mutta tyylikkäät, muutokset voivat muodostaa sen paljon kaivatun pisteen iin päällä.

Siihen, kuinka paljon on valmis maksamaan Spin X:n tuomasta lisäsilauksesta, jokaisen itse on vastattava.

****

Spin X Cable

Lisätiedot: Spindeco

09/11/2015 3

Spin X Cable – now on SoundCloud

In all clips the first half is recorded without the Spin X Cable, while the second half uses the Spin X in front of the sound card or amp.
++++
Mic + DI track (to check the delay between mic and DI):
• left channel – AKG C3000 close miking a Stratocaster
• right channel – Stratocaster DI’d via Focusrite Saffire 6 USB
++++
The signal chain used was:
Guitar –> 6 m Whirlwind Leader –> (Spin X Cable) –> Blackstar HT-1R –> 5 m Planet Waves Classic –> Focusrite Saffire 6 USB

04/11/2015 0

Contact: Vuorensaku

21/10/2015 0

Review: Tokai Classic Series

Tokai Guitars has built its reputation on very well-crafted and vintage-correct copies of classic models. The original Japanese Tokai instruments from the Seventies and Eighties gave most US manufacturers a good run for their money, and in some respects Tokai’s – ahem – ”versions” were even better than some of the originals from that era.

Tokai’s top-of-the-line instruments are still made in Japan. The company’s Chinese output, though, makes it possible to own a genuine Tokai guitar (or bass), even on a tighter budget.

The idea behind the brand-new Tokai Classic series is to offer very reasonably priced guitars and basses, which combine a classic look with a few modern tweaks for easier playability.

****

Kitarablogi received these three Tokai Classics for review:

A Tokai Classic TE (current price in Finland: 249 €) in a 50s-style two-tone sunburst finish…

…a creamy white Tokai Classic ST (249 €)…

…as well as a Classic JB bass (299 €) in a fetching three-tone sunburst.

Tokai’s Classic series features bolt-on maple necks.

On the TE and ST models the face of the headstock sports a gloss finish.

The JB bass’ headstock front has received the same thin satin finish as the neck.

All Classic instruments offer easy access to the truss rod at the headstock, so you won’t have to take off the neck to make adjustments.

There’s a set of very decent Kluson-copies installed on the guitars.

The Classic JB comes with a set of Schaller-copies, which are less massive than vintage-style Klusons.

The Classic TE and ST come with a flatter-than-vintage fingerboard radius and chunkier frets, which makes the playing feel much more modern and bend-friendly.

The same goes for the Tokai Classic bass.

All Classic series bodies are made of basswood, a proven tonewood with a sound similar to alder.

The black plastic cushion beneath the neck plate protects the finish.

There are different versions of the three-saddle Tele-style bridge in circulation:

The Classic TE goes for the late-Sixties variety sporting three saddles with pre-set grooves for the strings.

The TE came strung the regular way, though the body, with the strings’ ball-ends anchored in ferrules. This setup is favoured by most Tele players.

Tokai’s Classic TE nevertheless offers an additional interesting feature:

It’s possible to string this guitar through the back of the bridge, too. This was a rare feature on original Fender Telecasters in 1958/59 that noticeably alters the feel and sound of the guitar.

At first glance, the bridge on Tokai’s Classic ST looks like a dead-on copy of a vintage Strat vibrato.

The vibrato block, though, isn’t as chunky as on the original. It’s about the same size as the block on a Floyd Rose vibrato.

Vintage-anoraks will sniff disapprovingly at the sight of such a block, claiming that it’s bad for the tone of the guitar. Let me tell you that the review guitar’s acoustic ring and sustain were actually quite healthy. So much for preconceptions…

The Classic JB sports a nice copy of a 1970s Fender bass bridge.

Most self-appointed ”vintage-gurus” will tell you to steer clear at all times of ceramic Fender-style singlecoils.

Traditionally, a Fender-type singlecoil is constructed from six small, cylindrical magnets, which are tapped into vulcanised fibre plates. Around this magnet core a coil of thin copper wire is wound to complete the pickup. In traditional pickups the polepieces you see are actually the top ends of the alnico magnets.

Tokai’s Classic series uses ceramic pickups, which are made a little differently. The polepieces aren’t magnets, but rather soft steel rods, which are in physical contact to a ceramic bar magnet (or sometimes two magnets) stuck to the bottom of each pickup.

When ceramic pickups first appeared on budget guitars in the Nineties, their sound was admittedly often very spiky, brittle and sharp. This gave ceramic singlecoils a bad name, which wasn’t all that undeserved.

But that was then, and ceramic pickups have been improved drastically since. Despite this, there’s still quite a lot of prejudice against this type of guitar pickup.

In the case of these Tokai Classic instruments, I’d suggest you approach their pickups with an open heart and open ears – you might be in for a positive surprise!

The Classic series features electronic parts of inexpensive, but very decent quality. All the switches and controls work fine, and without any hiccups.

As you can easily see from this picture, the workmanship is very clean in the Classic TE.

The rout for the Classic JB’s component cavity wasn’t quite as clean on our review sample. Luckily, this has no bearing whatsoever on the functionality of this bass guitar.

****

Tokai’s Classic TE is a very nice, well-playing Tele-style electric guitar.

Quite often, you will find uninspiring, flat and generic neck profiles on instruments in this price bracket.

The Classic TE is quite an exception, as it sports a comfortable, well-rounded and chunky neck, that still manages to stay on the right side of ”fat”. The fretwork is really great on our review sample. Combined with the bigger frets and flatter fretboard radius, this results in a slinky and bend-friendly playing feel.

Tokai’s Classic TE is no slouch in the sound department, either:

The neck pickup is warm and round, but never sounds boring or one-dimensional. The middle position of the switch will give you a cool, funky rhythm tone. The bridge pickup on its own offers enough twang for Country playing, and enough whack for the Classic Rock crowd.

****

I’d never have thought an electric guitar costing only 249 € could be as utterly inspiring as this Tokai Classic ST!

The neck feels great with its oval C-profile. The fretwork and setup make this a real player’s guitar. The vibrato works well in a vintage-style way, and the ST’s acoustic tone is woody and dynamic.

The ceramic pickups on the Tokai Classic ST are a bit hotter than the alnicos on my 50s-style Fender Stratocaster reissue. They also have a bit more sizzle and bite, but in a good way, making this more of a ”Jimi Hendrix” than a ”Buddy Holly” guitar.

****

Tokai’s Classic JB truly offers a lot of bass in a very pocket-friendly package.

The Classic JB will give you all the features you’d look for in a Jazz Bass-type instrument:

There’s the slender, distinctly tapered neck profile, the comfortable balance, and the wide variety (for a passive bass) of different sounds.

This last clip lets you listen to the video’s bass and guitar tracks in isolation. During the first half all guitar tracks are played on the Classic TE, in the second half the Classic ST takes over:

****

Tokai’s Classic Series may well prove to set a new standard for vintage-style instruments in this price range. The three reviewed guitars were well-made, well-playing instruments, and their sound was inspiring.

While the Classic series is aimed mainly at beginners, I wouldn’t be surprised if some of the instruments crept up on pub or club stages!

****

Tokai Classic Series

Tokai Classic TE – 249 €

Tokai Classic ST – 249 €

Tokai Classic JB – 299 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ value-for-money

+ playability

+ workmanship

+ sound

25/09/2015 0

Testipenkissä: Tokai Classic Series

Tokai Guitarsin maine perustuu firman erittäin laadukkaisiin ja tarkkoihin kopiosoittimiin. Japanilaisen Tokain ”versiot” klassikkosoittimista olivat 1970- ja 80-luvulla monessa suhteessa jopa parempia kuin saman aikakauden kitarat USA:sta.

Tokain parhaimpia sarjoja valmistetaan yhä Japanissa, pitkälti käsityönä. Firman kiinalaiset sarjat tarjoavat kuitenkin oivan mahdollisuuden omistaa aidon Tokai-kitaran tai -basson myös pienemmällä budjetilla.

Upouuden Tokai Classic -sarjan idea on tarjota edullisia soittimia, joissa vintage ulkonäköön on yhdistetty nykyaikainen soitettavuus.

****

Kitarablogi sai kolme Tokai Classic -sarjalaista testiin:

Tokai Classic TE:n (249 €) Two Tone Sunburst -viimeistelyllä…

…kermanvalkoisen Tokai Classic ST:n (249 €)…

…sekä Classic JB -basson (299 €) kolmivärisellä sunburst-värityksellä.

Tokai Classic -sarjan kaulat veistetään vaahterasta.

TE- ja ST-mallissa viritinlavan etupuoli on viimeistelty kiiltävällä lakalla.

Bassomallissa koko kaulassa on ohut mattaviimeistely.

Kaularaudan säätäminen tapahtuu Classic-soittimissa lavan puolelta, ilman kaulan irrottamisen tarvetta.

Kitaroissa käytetään hyviltä tuntuvia Kluson-kopioita.

Classic JB:n lapaan on asennettu pienempiä Schaller-tyylisiä vintage virittimiä.

Classic TE:n ja ST:n otelautojen vintagea loivempi radius, sekä kitaroiden nykyaikaiset medium jumbo -nauhat, tekevät soittotuntumasta hyvin mukavan, etenkin kielten venytyksissä.

Myös Tokai Classic -bassossa on sopivasti nykyaikainen soittotuntuma.

Classic-sarjojen kokopuiset rungot valmistetaan lehmuksesta.

Kaulalevyn alta löytyvä musta muovityyni suojaa soittimen viimeistelyä.

Tele-tyylisestä tallasta löytyy erilaisia versioita:

Classic TE:n tallassa on kolme tallapalaa, joissa on valmiiksi kieliuria.

TE:n kielet voi pujottaa rungon läpi, mikä on juuri se tapa, jota Tele-soittajat tavallisesti suosivat.

Tokai Classic TE:ssä on kuitenkin myös mahdollisuus kiinnittää kielet tallan takaseinään.

Se oli harvinainen ominaisuus vuoden 1958/59 Fender Teleissä, ja tämä kiinnitystapa muuttaa tuntuvasti kitaran soundia ja tatsia.

Tokai Classic ST:n talla näyttää edestä täydelliseltä vintage-vibran kopiolta.

Tallan metalliblokki on kuitenkin jonkin verran ohuempi kuin alkuperäisessä – se on hyvin samankaltainen kuin Floyd Rose -vibran blokki.

Vintage-hipsterit aloittaisivat blokin takia heti valittelun sen tuomasta ”huonosta” soundista, mutta ainakin testisoitimessa akustinen soundi ja kitaran sustain olivat hyvinkin kohdillaan.

Classic JB:n talla on hyvä kopio 1970-luvun Fender-tallasta.

Monet ”vintage-gurut” eivät koskaan koskisi sellaiseen Fender-tyyliseen soittimeen, jonka mikrofoneissa on alkuperäisestä poikkeava rakenne:

Perinteinen tapa rakentaa Fender-tyylinen mikrofoni on kiinnittää lieriömäisiä magneettipätkiä kahteen kuitulevyyn. Magneettirivin ympärille käämitään sitten mikin kela. Näissä perinteisissä mikrofoneissa näkyvät navat ovat mikrofonin magneetit.

Tokai Classic -sarjan soittimissa käytetään hieman edullisempia mikrofoneja, joissa on teräksisiä napapaloja, sekä mikkirungon alle liimattu keraaminen tankomagneetti (tai kaksi).

Kun nämä keraamiset mikrofonit ilmestyivät 1990-luvulla edullisissa soittimissa, niiden soundi oli eittämättä hirveän piikikäs ja korvia raastava. Mikkityyppi sai tästä (osittain oikeutetusti) huonon maineen.

Alkuajoista kehitys on kuitenkin mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, ja nykyisten edullisten keraamisten mikrofonien laatua on parannettu hyvin tuntuvasti.

Ainakin Tokai Classic -soittimien tapauksissa kannattaa lähestyä niiden mikrofoneja ennakkoluulottomasti.

Classic-sarjan elektroniikka on laadultaan mukavasti asiallinen – kaikki säätimet ja kytkimet toimivat moitteettomasti.

Testibasson elektroniikkakolossa työnjälki ei ollut ihan niin siisti kuin testikitaroissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta millään lailla soittimen toimivuuteen.

****

Tokai Classic TE on erittäin mukavan tuntuinen Tele-tyylinen sähkökitara.

Tämän hintaluokan soittimissa törmää melko usein sellaisiin kaulaprofiileihin, jotka tuntuvat kulmikkailta tai liian ohuilta.

Classic TE on tässä ilahduttava poikkeus, kitaran mukavan pyöreän ja lihaksikkaan kaulan ansiosta, joka ei kuitenkaan ole liian paksu. Myös TE:n nauhatyö on kiitettävällä tasolla.

Testisoittimen paino ja soitettavuus olivat siis kohdillaan, samoin kuin TE:n soundi:

Etumikrofoni on lämmin ja pyöreä, mutta kuitenkin eloisa, kytkimen keskiasennosta taas saadaan loistava Funk-soundi, ja tallamikrofonissa sekä Country-twäng että Rock-asenne ovat kohdallaan.

****

Miten vain 249 euroa maksava sähkökitara voi ollakin niin inspiroiva kuin tämä Classic ST?

Kaula tuntuu erittäin mukavalta (C-profiili), soittotuntuma on kevyt ja vaivaton, vibratalla toimii hyvin (vintage-tyylisissä raameissa), ja akustisessa soinnissa on kiitettävästi dynamiikkaa ja ”puuta”.

Tokai Classic ST:n keraamisissa mikit ovat hieman kuumemmat kuin esimerkiksi vertailussa käytetyssä, vintage-tyylisessa Stratossa. Mikkien soundissa on myös hiukan enemmän preesensalueen purevuutta – soundi on siis enemmän ”Jimi Hendrix” kuin ”Buddy Holly”.

****

Classic JB -bassokin tarjoaa paljon soundia hyvin kohtuuhintaisessa paketissa.

Tokai Classic JB tarjoaa kaikki ne ominaisuudet, joita vanha Jazz-basso fani soittimeltaan kaipaa:

Kaulaprofiili on mukavan solakka, soittimen balanssi on kohdallaan, ja basson tarjoama soundikirjo on passiivibassoksi laaja.

Viimeisessä klipissä soi videon biisin kitara- ja bassoraidat ilman muuta taustaa (ensimmäinen puolisko: TE; toinen: ST):

****

Tokai Classic -sarjasta voisi mielestäni helposti tulla uusi laatustandardi tämän hintaluokan soittimissa. Testisoittimissa laatu, soitettavuus ja soundi olivat enemmän kuin kohdillaan.

Vaikka Classic-soittimien kohderyhmä on selvästi aloittelijat, voi vanha kettukin saada paljon iloa näistä kitaroista ja bassoista!

****

Tokai Classic Series

Tokai Classic TE – 249 €

Tokai Classic ST – 249 €

Tokai Classic JB – 299 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ soundi

22/09/2015 0

Tokai Classic Series – the Kitarablogi-video

Contact: Musamaailma

16/09/2015 0

Guitar Porn: Tokai Classic Series

Lisätiedot: Musamaailma

15/09/2015 0

Review: Bogner Harlow, Wessex and Burnley

This time Kitarablogi has had the pleasure to review the fruits of a cooperation between two legendary designers:

Custom amp guru Reinhold Bogner…

…and the grand old man of recording studio electronics Rupert Neve have unveiled a line of three Bogner effect pedals (made in the USA), which were designed around Rupert Neve’s famous audio transformers.

Audio transformers are rarely seen (or mentioned) when it comes to pedal effects, for both reasons of price and mass production.

In valve amplifiers audio transformers play a crucial role, because they are the last stage before the signal reaches the speaker. Audio transformers ”translate” the signal for the speaker, which is why they have a direct impact on the tone and dynamic behaviour of a tube amplifier.

At the moment three different Bogner/Neve-pedals are available – the Harlow booster (current price in Finland: 235 €), the Wessex overdrive (229 €), and the Burnley distortion (235 €).

Each pedal has a glowing ”eye” indicating the current signal strength of the stompbox.

****

The Bogner Harlow gives you two effects in one pedal:

In addition to it’s boost function, the Harlow also incorporates Bogner’s Bloom compression circuit, which promises to give you a very natural, three-dimensional and musical type of compression.

You’ll find three control knobs on the Harlow – a level control for the booster, a Bloom-control for the compressor, and a master tone.

****

Bogner’s Wessex is the overdrive pedal in the Bogner/Neve-family.

In addition to its gain and level controls the Wessex also includes a two-band EQ, as well as a E/N-switch. ”N” stands for ”normal” and this mode will give you a slightly more traditional, mid-range centred sound. Switching to ”E” (for ”enhanced”) there’s more gain on tap, coupled with a fatter, more full-range tone.

****

The third pedal, the Bogner Burnley, is a distortion effect.

The Burnley offers three controls – level, gain and tone – plus an F/T-switch. ”T” (for ”tight”) promises you a more aggressive distortion effect than the warmer and fatter ”F” mode.

****

Both Mr Bogner and Mr Neve are known for their uncompromising commitment to both sound and workmanship. This commitment is well represented in this range of pedal effects.

In the Bogner-pedals the circuit board is hidden inside a black plastic box. This is a workable solution weighing the risk of direct backwards engineering against the possible future need for repair or servicing. Components completely covered in black resin (some boutique manufacturers do this) are the bane of any guitar technician!

As you can clearly see in the pictures, all three stompboxes can be run using a nine volt battery or an external PSU (using the Boss-standard).

****

Bogner doesn’t divulge the precise amount of boost that can be had from the Harlow, but let me tell you it will most probably be enough to overdrive even the cleanest of amplifiers.

The Bloom-circuit in the Bogner Harlow sounds deliciously chewy and reacts very musically.

Bogner’s Harlow is the type of pedal you want to leave on the whole time, because any guitar will sound better with this box running. This pedal also reacts very well to changes in your guitar’s volume control setting.

There’s a nice attack click, when played with a Stratocaster:

The Harlow stays clear and clean, even when you play a neck humbucker (I’m using my Hamer USA Studio Custom):

The overdrive and distortion tones of Bogner amplifiers are already the stuff of legend, and the amp guru has managed to pack these sounds into two Bogner/Neve-pedals.

The Bogner Wessex luckily isn’t just another Tubescreamer clone; instead this stompbox gives you Mr Bogner’s vision of the perfect overdrive sound.

Even though there’s a healthy amount of gain on offer in the Wessex, the sound always stays transparent and well-defined. This pedal also keeps the inherent character of your guitar intact.

Wessex’s Enhanced mode will even make your vintage-styled Strat sing:

On the other hand there won’t be any boxiness, or mud, when using humbuckers:

If you’re a Hendrix fan you should definitely try the Burnley’s Fat mode. It will make your Strat sing and growl in Woodstock-fashion, even when played into a clean amp channel at bedroom volume levels:

Bogner’s Burnley, too, is sensitive to guitar volume changes. Using Tight mode and humbuckers will give you a modern distortion tone:

Here’s the audio track off the Youtube video. All guitar parts have been played on a P-90-equipped Gibson Les Paul Junior:

****

Rupert Neve and Reinhold Bogner aren’t men ho do things by half – and these pedals are a fitting testament to this commitment!

The Bogner/Neve-series of guitar effects offers you Bogner’s boutique tones in a very compact guise, and at a very fair price. Try these pedals out – you won’t be disappointed!

****

Bogner Amplification Harlow, Wessex & Burnley

Harlow – 235 €

Wessex – 229 €

Burnley – 235 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ workmanship

+ compact size

+ genuine boutique amp tones

10/09/2015 0