Testipenkissä: Custom Boards Fillmore 1970

****

Custom Soundsilta löytyy valtavasti tietotaitoa erilaisista kitaraefekteistä ja pedaalilaudoista. Ei ihme, sillä toinen firman omistajista, Kimmo Aroluoma, on toiminut pitkään maan yhtenä parhaana kitarateknikkona. Hänen asiakaslistalta löytyy mm. sellaiset nimet kuin HIM, The Rasmus tai Ismo Alanko.

Custom Soundsin valikoimasta on jo pitkään löytynyt kaikki, mitä oman pedaalilaudan tekemiseen tarvitaan, ja myös pedaalilautojen tekeminen asiakkaan toiveiden mukaan kuului jo liikkeen palveluun.

Nyt Custom Sounds on kuitenkin tekemässä uuden aluevaltauksen:

Custom Boards -lipun alla tarjotaan valmiita pedaalilautoja erilaisien suosittujen klassikkosoundien mukaan. Ensimmäinen sellainen lauta on tällä viikolla julkaistu Custom Boards Fillmore 1970, joka on hatunnosto Jimi Hendrixiä kohtaan.

****

Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta (2.490 €) tarjoaa laatua isolla L:llä. Tässä ei tehdä asioita ”sinne päin”, vaan tarkoitus on tarjota asiakkaalle huippuviritetty ammattitason työkalupakki.

Tämä filosofia alkaa jo laudan alustalta:

Pedaltrainin malli 1HC toimitetaan omassa kovassa salkussa.

Tältä näyttää koko komeus, kun avataan salkku ensimmäistä kertaa.

Fillmore 1970:n efektikattaus tarjoaa wah-pedaalin, fuzzin, oktaaverin ja univibe-tyylisen efektin.

Lisäksi mukaan on valittu efektireititin, viritysmittari, sekä splitteri, joka mahdollistaa kahden vahvistimen käyttöä samanaikaisesti.

Pedaalilaudan laadukas virtalähde on asennettu laudan alle.

Custom Soundsin ammattitaidon näkee erityisen hyvin Fillmore-laudan kaikista pienistä yksityiskohdista:

Pedaalien välijohdot on tehty juuri tätä pedaalilautaa varten käyttämällä Evidencen Monorail-johtoa sekä SiS-kulmaplugeja. Kaikki johdot on kiinnitetty turvallisesti ja siististi 3M-pidikkeillä.

Vielä yksi herkullinen yksityiskohta, joka säästää kitarateknikon hermoja, ja joka voi jopa pelastaa koko keikan – pedaalilautaan kiinnitetty kitarajohto.

Piste iin päällä on Custom Soundsissa valmistettu, kuusimetrinen johtoviuhka, jolla kytketään laudan virtalähde seinään, sekä laudan lähtö vahvistimiin (Klotz-johdoilla).

****

Kuten alussa jo mainittiin, Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta ei ole kasattu noin vaan tää-on-kivaa-periaatteella, vaan jokainen yksittäinen efekti on valittu tarkoin koko signaaliketjua silmällä pitäen.

Fulltonen Clyde Wah on yksi maailman parhaista wah-pedaaleista. Fulltone tarjoaa Vox-maisen soundin, mutta samalla wahin elektroniikka on toteutettu ilman kompromisseja, niin että lopputulos on myös erittäin kestävä lajinsa edustaja.

Yksi Clyde Wah:n erikoisuuksista on sen aktiivinen bufferi, jolla on ratkaisevasti tärkeä tehtävä Fillmore-laudassa.

Jimi Hendrixin soundin kulmakivi oli fuzz-pedaali ja valtavasti gainia. Valitettavasti 1960-luvun epäluotettavat efektit ja komponenttien isot toleranssit johtivat siihen, että laiteiden kanssa oli usein ongelmia. Fuzzien kohdalla kyse oli usein pedaalin mikrofoniasta tai herkkyydestä radiohäiriöille.

Foxrox Hot Silicon on laadukas silikonitransistorilla toimiva fuzz-pedaali, jossa transistori on erityisen huolellisesti suojattu ulkoisia häiriöitä vastaan.

Fillmore 1970 -laudalla haetaan Hendrixin myöhempiä soundeja, joissa hän usein käytti hyödykseen wah-pedaalin ja fuzzin välillä syntyvää oskillaatiota.

Fulltonen bufferin ja Foxroxin Input Trim -säätimen ansiosta koko pedaalilaudan voi ikään kuin virittää, jotta tätä oskillaatiota syntyisi valitulla kitaralla mahdollisimman helposti, mutta hallitusti.

Voodoo Labin Proctavia ei ole perinteinen oktaaveri, jossa tulosignaaliin lisätään siististi kesy kopio alkuperäisestä signaalista oktaavia alempana.

Sen sijaan Proctavia perustuu Roger Mayerin (Hendrixin teknikko) kehittelemään erikoisefektiin, joka on outo sekoitus boosterista, säröstä ja oktaaverista.

Alkuperäinen Shin-Ei Univibe oli ensimmäinen yritys saada aikaiseksi sähköurkujen kanssa niin suositusta Leslie-kaapin vatkausta efektipedaalilla, mutta koska se oli suunniteltu koskettimille, Univibe soi melko huonosti kitarakäytössä fuzzin kanssa.

Custom Boards -lautaan on valittu Roger Mayerin (juuri se Roger Mayer) Voodoo Vibe TC -pedaalia. Voodoo Vibe TC:n isokokoisia Speed- (nopeus) ja Intensity-nuppeja (syvyys) voi säätää kätevästi jalalla kesken menoa. Pedaalin volyymitasoa ja efektin äänensävyä taas ei voi muuttaa vahingossa, mikä sekin on erittäin hyvä ominaisuus.

Hendrixillä ei ollut mahdollisuutta käyttää pienikokoista viritysmittaria lavalla, mutta nykypäivänä niitä onneksi löytyy!

Korgin Pitchblack White Edition on luotettava ja tyylikäs valinta.

Efektien lisäksi Fillmore-lautaan on asennettu myös Lehlen erinomainen vahvistinsplitteri. P-Split mahdollistaa kahden vahvistimen ongelmatonta käyttöä samanaikaisesti. Laite tarjoaa turvallisen tavan poistaa mahdollista maadoitusbrummia. Toisen lähdön vaihetta voi tarvittaessa kääntää.

Keeleyn efektireititintä käytetään tässä pedaalilaudassa bypass-kytkimenä, joka mahdollistaa kaikien efektien ohittamista yhdellä polkaisulla.

Kitarateknikko osaa arvostaa virtalähteeseen liimattuja tarroja.

Valkoinen Vox-kierrejohto on tyylipuhdas valinta Hendrix-aiheiseen pedaalilautaan.

****

Sain tätä testiä varten Custom Boards Fillmore 1970 -laudan valmiiksi säädettynä Nash Guitarsin S-63-mallille.

Täytyy myöntää, että Fillmore-laudalla pääsee kyllä uskomattoman lähelle Henkan lavasoundia Woodstock-ajalta. Nyt puuttuu enää mestarin soittotaito ja tatsi…

Fulltone Clyde wah-pedaali kuulostaa todella maukkaalta. Buffer-esivahvistin on säädetty tahallaan niin, että pedaalin päälle laittaminen antaa signaalille myös tuntuvasti lisää potkua:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Fulltone Clyde with Buffer

Lisäämällä soppaan Foxrox Hot Silicon -fuzzia sointi muuttuu paksummaksi ja likaisemmaksi. Wah-pedaalilla voi löytää mukavasti erilaisia sweet spotteja, sekä oskillaatiota aiheuttavia asetuksia, jolloin kitara alkaa hallitusti kiertää:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Foxrox Fuzz + Fulltone Wah

Voodoo Labin Proctavian soundia on vaikea pukea sanoihin. Pedaalia voi kuitenkin käyttää sekä lisämausteena että yksittellen. Tässä klipissä efektien järjestys on ensin wah, sitten lisäksi Proctavia, ja sitten vielä Hot Silicon päälle. Sitten takaisin Proctavian kautta wahiin:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Wah + Voodoo Lab Octavia + Fuzz

Hendrixin Woodstock-keikan USA:n kansallislaulun alussa kuulee hyvin Univiben vatkutuksen. Roger Mayerin Voodoo Vibe TC ajaa saman asian. Tässä tulee ensin Voodoo Vibe, sen jälkeen lisätään wah-pedaalia, ja lopuksi fuzzia:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Roger Mayer Voodoo Vibe TC + Wah + Fuzz

Videon ääniraidalla käytin erilaisia yhdistelmiä Fillmore 1970 -pedaalilaudan efekteistä. Kaikki raidat on soitettu Nash S-63 -kitaralla:

Third Stone In My Shoe

****

Kaksi ja puoli tonnia on aika paljon rahaa, ja kyllä Hendrix-tyylisiä soundeja saa aikaiseksi myös huomattavasti halvemmalla.

Custom Boardsin Fillmore 1970 -laudassa ei kuitenkaan ole kyse edullisuudesta, vaan idea on lähteä metsästämään kitaralegendan soundeja mahdollisimman laadukkaalla tavalla, täysin vailla kompromisseja. Käyttämällä tähän lautaan ainoastaan tarkkaan valittuja laatuefektejä Custom Soundsin tiimi on samalla onnistunut poistamaan monia Hendrixin alkuperäisessä signaaliketjussa esiintyneitä ongelmia.

Fulltone Clyde Wah:n ja Foxrox Hot Siliconen virittämisen ansiosta, saa Hendrixin villit soundit syntymään myös kotioloissa pienellä vahvistimella. Todelliseen fiilikseen soittaja pääsee kuitenkin vasta stäkin kautta soittaessa lavavolyymillä, jolloin Fillmore 1970 -lauta tekee sähkökitarasta turboahdetun ja tulta sylkevän muskeliauton. Lähempää Hendrixiä ei varmaan pääse tässä elämässä…

****

Custom Boards Fillmore 1970 – boutique-luokan pedaalilauta

2.490 €

Lisätiedot: Custom Sounds Finland

****

Plussat:

+ yksittäisten laitteiden laatu

+ työnjälki

+ oskillaatio-efektin viritettävyys

+ pro-laatua vailla kompromisseja

Miinukset:

– tällaista laatua ei voi saada edullisemmin

****

KATSO 12-OSAINEN VIDEOSARJA FILLMORE-PEDAALILAUDAN VALMISTUSPROSESSISTA:

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 1/12 – Suunnittelu

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 2/12 – Efektit

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 3/12 – ABCY-vaihtajat

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 4/12 – Virtalähteet

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 5/12 – Pedaalilaudat

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 6/12 – Tarvikkeet

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 7/12 – Huolto

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 8/12 – Kiinnitys

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 9/12 – DIY-liittimet ja -johdot

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 10/12 – Johdot ja liittimet

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 11/12 – Custom Boards Johtoviuhka

Custom Sounds Pedaalilaudat Osa 12/12 – Viimeistely ja koeajo

Custom Sounds Pedaalilaudat Extra: Signaalitien testaus

20/11/2013 1

Nile Rodgers Masterclass Paris 2010

19/09/2013 0

Review: Roland Micro Cube GX + Cube-80 GX

Roland’s popular Cube-series of COSM-combos has recently been updated.

The new Cube GX-amps boast some new features, like the iCube Link (first seen in the Cube Lite), which allows you to use the guitar combo as a soundcard with Apple iOS devices.

****

The Roland Micro Cube GX (current price in Finland 134 €) is the newest version of one of the most successful battery-powered practice amps ever.

At first glance the GX-version looks very similar to the Micro Cube’s previous incarnation, with only the large Cube logo on the metal grille hinting at the combo’s updated status.

The Micro Cube GX’ back panel is a good deal smaller than on the last version.

The new combo sports mini-sized headphone and line-level outputs.

The GX still runs on six AA-batteries, but the new battery compartment is much easier to use.

A power supply can be found in the box.

The front panel has gotten a serious overhaul:

Above the guitar input you can find the i-Cube Link connector, which allows you to hook up you iPad or iPhone to the combo using the supplied cable. Thanks to the i-Cube Link you can use the GX-amp as the iDevice’s sound-card, as well as record and practice using Roland’s free Cube Jam-app. You can get more info on the Cube Jam-app in Kitarablogi’s Cube Lite review.

Another important new feature of the Micro Cube GX is the Memory-function, which offers you one memory slot per COSM Amp Type. Memory stores all settings of the chosen Amp Type, namely the settings of the Gain-, Volume-, EFX- and Delay-controls.

The tuner section has also received an overhaul. The old Micro Cube came with an electronic tuning fork on-board, giving you an ”a” (or Ab or Abb) to tune to. The brand-new Micro Cube GX comes equipped with a genuine digital tuner. The default setting for the tuner is chromatic, but it can also be set to A-only, which comes in handy when changing strings.

****

The Roland Cube-80 GX (current price in Finland 384 €) is the current top model in the GX-series, offering you 80 Watts of output power through a single 12-inch speaker.

The clearest difference between the predecessor – the Cube-80 XL – and the GX-version is the addition of the i-Cube Link in favour of the old model’s built-in looper.

Also new is the GA-FC-connector on the amp’s back panel, which allows you to use Roland’s guitar amp foot-controller the GA-FC (optional) with the Cube-80 GX.

This is what the foot-controller looks like. When used with the GX, you can switch amp channels and turn the combo’s EFX-, Delay- and Reverb-sections on/off separately. You can also connect two expression pedals to the GA-FC, if you want to adjust input and output levels on the fly. The Cube-80 GX comes supplied with a special overlay for the foot-controller, so you can change the GA-FC’s labelling to match the correct functions.

Some things have stayed the same, though, like the rugged design of the Cube-series.

The Cube-80 GX is a three-channel guitar amplifier:

The JC Clean-channel is reserved for ultra-clean tones in the style of Roland’s legendary Jazz Chorus-combo. The Lead-channel, on the other hand, offers you nine different COSM-models, as well as an acoustic simulator for your occasional steel-string needs.

The third channel is the so-called Solo-channel. I say ”so-called”, because actually the Solo-channel is the Cube-80 GX’ memory slot, which you can fill with any amp setting you wish, regardless of whether it is a setting for soloing or not. The crucial difference between the Solo-channel and the other two channels is the fact that the Solo-channel uses its own (stored) settings for the EQ-, EFX-, Delay- and Reverb-sections, while JC Clean- and Lead-channels have to share the current control settings.

Apart from the i-Cube Link, the Cube-80 GX’ features list is very similar to the Cube-80 XL-version. You can get more info on the i-Cube Link and Roland’s free Cube Jam-app in Kitarablogi’s Cube Lite review.

****

Roland’s brand-new Micro Cube GX offers you even more than its already legendary predecessor. The built-in tuner makes life much easier, and the new i-Cube Link/Cube Jam functionality genuinely adds value to this diminutive powerhouse. If you own an iDevice you will have your own practice set-up up and running in no time.

The little GX-combo also gives you three new sounds – the fantastically über-Metal amp type called Extreme, a fine polyphonic octaver effect, as well as a spring reverb model. The Micro Cube GX’ spring reverb simulation sounds good, but very small area designated for it on the Reverb-control doesn’t allow for much in terms of tailoring the spring reverb. It’s more of an on/off affair.

Overall the GX sounds better than the original Micro Cube, with more realistic amp simulations and clearly less hiss in the effect section.

These four clips have been recorded using a dynamic mic in front of the combo, and playing a Fender Stratocaster:

****

Roland’s new Cube-80 GX is a compact, yet powerful guitar combo for the gigging guitarist.

The sounds on offer cover all bases, and the amp types and effects all sound great. Depending on your guitar of choice there can be a very slight tendency toward a crowded lower-midrange – especially with clean sounds – but this can be easily kept in check with the amp’s nice EQ-section.

I feel that if you want to use the Cube-80 GX live, buying the GA-FC-controller is almost compulsory, as it is the only way you can fully control all the combo’s functions on the fly. 100 euros seems a bit steep in relation to the Cube’s own price tag, but from a practical standpoint the additional outlay makes a whole lot of sense.

Be that as it may, Roland’s Cube-80 GX is a cool amp for both gigging and studio use.

These four examples have been recorded with the same set-up are the Micro Cube GX-clips:

****

Roland’s Cube GX-series is a good choice if you want a wide variety of different amp tones and effect sounds to choose from. For teaching and/or practising purposes the iOS-compatibility and Roland’s own Cube Jam-app add a lot of value to an already very enticing package.

****

Roland Cube GX-series

Micro Cube GX – 134 €

Cube-80 GX – 384 €

Finnish distributor: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ value for money

+ i-Cube Link

+ Micro Cube GX: new Memory-feature

+ Cube-80 GX: GA-FC-compatibility

+ sound

+ rugged build

Cons:

– Micro Cube GX: spring reverb effect hard to adjust

– Cube-80 GX: price of GA-FC-controller

11/09/2013 1

Testipenkissä: Roland Micro Cube GX + Cube-80 GX

Rolandin suosittu Cube -kitaravahvistinsarja on päivitetty.

Uusiin Cube GX -komboihin on lisätty useita uusia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi Cube Lite -mallissa ensiesittelynsä saanut i-Cube Link, jonka ansiosta uusia Roland-vahvareita voi käyttää saumattomasti yhdessä Applen iOS-laitteiden kanssa.

****

Rolandin Micro Cube GX (134 €) on maailman suosituimman paristokäyttöisen harjoitusvahvistimen uusin versio.

Edestä katsottuna GX-versio on pysynyt lähes muuttumattomana – eturitilään kiinnitetty uusi Cube-logo on käytännössä ainoa visuaalinen vihje uudistuksesta.

Micro Cube GX:n metallinen takapaneeli on edeltäjään verrattuna pienempi.

Uudessa mallissa yhdistetty kuuloke-/linjalähtö on minikokoinen jakkiliitin.

Pikku-GX käyttää edelleen kuutta AA-paristoa, mutta uutukaisen paristolokero on isompi ja kätevämpi.

Verkkovirralla toimiva virtalähde kuuluu pakettiin.

Etupaneeli on uudistettu perusteellisesti:

Kitaratulon yltä löytyy Rolandin uusi i-Cube Link -liitin, johon liitetään iPhone tai iPad vahvistimen mukana tulevalla johdolla. i-Cube Linkin ansiosta kaikkia Cube GX -perheen vahvistimia voi käyttää iOS-laitteen äänikorttina sekä tehokkaina treenivälineinä Rolandin ilmaista Cube Jam -ohjelmaa hyödyntäen. Lisätietoa Cube Jam -ohjelmasta saat Kitarablogin Cube Lite -testistä.

Toinen tärkeä uudistus on Micro Cube GX:n Memory-muisti. Muistiin voi tallentaa jokaiselle Amp Type -vahvistimelle omat säädöt – siis Gain-, Volume-, Tone-, EFX- ja Delay/Reverb-säätimien asetukset.

Myös viritysosasto on uudistettu. Vanhassa Micro Cubessa oli elektroninen äänirauta, josta sai A:n sävelkorkeuden (vaihtoehtoisesti tarjolla oli myös Ab ja Abb=G). Uudessa Micro Cube GX:ssä on kunnon viritysmittari, joka toimii oletuksena kromaattisesti. Viritysmittaria voi kuitenkin myös käyttää pelkästään A-viritysmittarina, mikä on kätevä ominaisuus esimerkiksi kieltenvaihdon yhteydessä.

****

Rolandin Cube-80 GX (384 €) on Cube GX -perheen suuritehoisin malli, joka tarjoaa peräti 80 wattia tehoa 12-tuumaisen kaiuttimen kautta.

Tärkein ero sen edeltäjään – Cube-80 XL – nähden on, että GX-versiosta on jäänyt loopperi pois, joka on nyt puolestaan korvattu i-Cube Link -ominaisuudella.

Uusi on myös takapaneelin GA-FC-liitin, johon voi kytkeä Rolandin, varta vasten firman kitaravahvistimia kehitetyn GA-FC-kytkinlaudan (ostettava erikseen).

Tältä kytkinlauta näyttää. Cube-80 GX:n tapauksessa laudalla voi vaihtaa kombon kanavia, sekä kytkeä EFX-, Delay- ja Reverb-osastojen efektit yksitellen päälle tai pois. GA-FC:hen voi myös liittää tarvittaessa kaksi ekspressiopedaalia (lisävaruste), joilla voi säätää tulon äänenvoimakkuutta ja vahvistimen masterin tasoa. Cube-80 GF:n paketista löytyy suurikokoinen tarra, jolla kytkinlaudan merkinnät muutetaan kombolle sopiviksi.

Cube-kombojen tuttu, vankka perusluonne on säilynyt myös GX-sarjassa entisellään.

Cube-80 GX on kolmikanavainen vahvistin:

JC Clean -kanava tarjoaa vanhasta Roland Jazz Chorus -kombosta tuttuja putipuhtaita soundeja. Lead-kanavan vahvistinmallinustarjonta taas on huomattavasti isompi – se tarjoaa yhdeksän eri COSM-vahvistinta sekä teräskielisen akustisen kitaran mallinuksen.

Kolmas kanava on niin sanottu Solo-kanava. Käytän sanoja ”niin sanottu”, koska todellisuudessa Solo-kanava on Cube-80 GX:n muistipaikka, johon voi tallentaa yhden omavalintaisen soundin (JC Clean- tai Lead-kanavan) vahvistin- ja efektiasetukset, eikä sen tarvitse välttämättä olla soolokitaralle sopiva soundi. Ero Solo-kanavan ja kombon kahden muun kanavan välillä piilee siinä, että Solo-kanavalla on (tallennuksen ansiosta) täysin omat EQ-, EFX-, Delay- ja Reverb-asetukset, kun taas JC Clean- ja Lead-kanavat käyttävät EQ:ta ja efektejä niillä asetuksilla, joihin ne on käyttöhetkellä säädetty.

Uuden kombon vahvistin- ja efektivalikoima on pysynyt käytännössä samana kuin XL-versiossa, mutta lisänä löytyy jo alussa mainittu i-Cube Link -liitin, jolla Cube-80 GX:n saa kytkettyä esimerkiksi iPadiin. Lisätietoa uudesta i-Cube Link -liittimestä ja Rolandin Cube Jam -ohjelmasta saat TÄSTÄ.

****

Uusi Micro Cube GX tarjoaa selvästi enemmän kuin sen kuuluisa edeltäjä. Oikean viritysmittarin lisäys helpottaa kitaristin elämää entisestään, ja uusi i-Cube Link/Cube Jam -ominaisuus istuu tällaiseen kannettavaan harjoituskomboon kuin nakutettu. Tämän ansiosta Micro Cube GX:stä kuoriutuu iOS-laitteiden omistajalle oikea liikkuva harjoituspartneri ja sutjakka ideoiden tallennin.

Uuden pikku-GX:n valikoimaan kuuluu myös kolme uutta soundia – vallan mainio über-metal-vahvistin Extreme, loistava polyfoninen oktaaveri, sekä jousikaiun mallinnus. Micro Cube GX:n jousikaiku kuulostaa toki hyvältä, mutta minua häiritsee efektin varsin rajallinen säätövara, joka johtuu tälle efektille säätimessä varatusta lyhyestä liikeradasta. Jousikaiku on käytännössä täysillä tai pois päältä.

Käytössä uutukainen kuulostaa jopa paremmalta kuin vanha versio, ja GX:n kohinatasoa on parannettu entisestään – etenkin efektien kohdalla.

Tässä on neljä esimerkkiä, jotka on äänitetty dynaamisella mikrofonilla Fender Stratocasteria käyttäen:

****

Rolandin uusi Cube-80 GX on erittäin kompakti voimanpesä, jonka teho riittää ongelmitta myös useimmalle klubikeikalle.

Kombon soundivalikoima on hyvin laaja, ja sen vahvistinmallinnukset ja efektit kuulostavat erittäin terveeltä. Kitarasta riippuen tällä Rolandilla voi olla lievä taipumus kumiseville ala-keskitaajuuksille – etenkin puhtaissa soundeissa – mutta ei niin vahvasti, ettei sitä saisi kombon EQ:lla helposti aisoihin.

Mielestäni GA-FC-kytkinlauta on Cube-80 GX:n live-käyttöä varten käytännössä pakollinen hankita, koska se on ainoa järkevä tapa vaihtaa kanavia lennossa, samalla kun kytkee efektit päälle tai pois. Noin satasen maksava lauta on vahvistimen hintaan suhtautettuna melko kallis, mutta käytettävyyden kannalta mielestäni kuitenkin järkevä lisähankinta.

Niin tai näin – Roland Cube-80 GX on varsin mehukkaalta kuulostava tapaus, joka sopii sekä keikalle että studioon.

Myös nämä esimerkit on soitettu Fender Stratocasterilla ja äänitetty dynaamisella mikrofonilla:

****

Rolandin Cube-sarjan GX-kombot sopivat mainosti tilanteisiin, joissa tarvitaan hyvin monipuolista soundi- ja efektivalikoimaa sähkökitaralle. Opetus- tai harjoituskäytössä uuden sarjan i-Cube Link -tulo ja Rolandin Cube Jam -ohjelma antavat Cube-vahvistimelle mielestäni rutkasti lisäarvoa.

****

Roland Cube GX -sarja

Micro Cube GX – 134 €

Cube-80 GX – 384 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ i-Cube Link

+ Micro Cube GX: omia soundeja voi nyt tallentaa

+ Cube-80 GX: yhteensopiva GA-FC-kytkinlautaan

+ soundi

+ tukeva rakenne

Miinukset:

– Micro Cube GX: jousikaiun vähäinen säätövara

– Cube-80 GX: GA-FC-kytkinlaudan hinta

22/08/2013 2

Roland Micro Cube GX – the YouTube-video

****

Lisätiedot: Roland Scandinavia

13/08/2013 0

Review: DV Mark Multiamp

****

One of the hottest new products at this year’s Musikmesse was the Multiamp from Italian makers DV Mark.

The DV Mark Multiamp head niftily combines pro-quality amp and cab models with top-drawer effects and a very powerful – yet unbelievably lightweight – 500 Watt Class-D power amplifier.

****

The DV Mark Multiamp (current price in Finland: 1.380 €) is build to withstand serious use, yet is still manages to look elegant. The whole chassis is made from sturdy folded metal, with the front panel finished in a fetching cream white.

You can put the Multiamp on your speaker cabinet (or on your table), or install it in a 19-inch rack. DV Mark have supplied the necessary mounting brackets and screws with the amp.

A very quiet, brushless fan keeps the unit cool.

****

DV Mark’s Multiamp has been designed with user-friendliness as one of the main focus points.

Thanks to the front panel’s very logical layout, as well as the easy-to-use user interface, the Multiamp presents you with a surprisingly shallow learning curve. It’s a digital amp head, but you won’t need a degree in physics to get to grips with it!

The left half of the front panel is reserved for the traditional set of amp controls.

The LEDs around the digital control knobs will keep you in the picture about your current settings, even on a darkened stage. The only ”traditional” knob is the Master-knob, which adjusts both the power amp’s volume, as well as the headphones level.

The three Channel-buttons on the Multiamp might lead you to the wrong conclusion that patches consist of a set of three different preamp channels. In reality each preset only consists of a single amp-plus-effects chain.

The basic idea behind the Channel-buttons is to give the guitarist a good idea of what type of sound he is currently running by a simple look at the status LEDs.

Channel 1 gathers together all of the Multiamp’s clean virtual amp models.

In addition to a virtualised version of DV Mark’s own Triple 6, the head offers five clean models, based on famous amps.

Slight breakup to full-on crunch is the name of the game in Channel two…

…while Channel 3 is home to all things high-gain.

Next to the amp section sits the Multiamp’s clear, backlit display.

The home screen displays the currently selected preset, with the whole signal chain displayed as blocks, or: Slots in Multiamp-speak.

The signal flow is in reading direction, starting from the top left and ending at the bottom right slot. A crossed out effect slot means that the respective effect is currently bypassed.

Everything that has to do with parameter changes and patch editing, storing and recalling is controlled by these buttons and the red Value-control.

You can also import and export DV Mark Multiamp-patches using an SD-card. DV Mark are already offering free artist patches for download on their Multiamp Ambassador page, as well as their main website.

You can use the DV Mark Multiamp in stereo or mono: In bridged mono the power amp puts out a whopping 500 Watts (8 Ω), while stereo use will give you a maximum of 250 Watts per side (4 Ω).

In addition to DI- and line outputs, the back panel also offers you an external effects loop, MIDI-connectors, and a USB-port.

The Multiamp can’t be used to stream USB-audio, but I have heard rumours of an upcoming editor software, which would utilise the USB-port.

MIDI is very important, because you have to use a MIDI-controller for on-the-fly preset switching.

****

In addition to its virtual amps and cabs DV Mark’s Multiamp offers you 19 different effects at the moment. They include all sorts of guitar effects from a compressor and a noise gate all the way to several different distortion pedals, vibrato or auto wah.

Some digital amp modellers may offer an even wider variety of effects, but the Multiamp clearly puts quality above quantity. Besides: Future firmware updates are likely to add to the current effects line-up – the latest update came with a parametric EQ, for example.

Programming he Multiamp is made easy by the fact that DV Mark have managed to fit each effect’s parameters onto a single page, so there’s no jumping around different menus.

What I would like to see, though, is a better, more detailed owner’s manual. At the moment, the manual contains a simple listing of the available effects, but tells you nothing about the function of each effect’s parameters. This means you have to try out all parameters in order to get an idea of what each one does.

I really like the virtual speaker (and microphone) section a lot! It is a fantastic tool, if you’re running a direct line into a mixer or sound-card.

In addition to a whole range of different cabinets, the Cab-slot also offers a number of virtual mics, as well as three different choices for virtual microphone placement (On Axis/Off Axis/Far).

****

In light of this test I can only recommend the DV Mark Multiamp as an outstanding tool for the creative guitarist. This amp head offers you a wide variety of excellent amp and cabinet models, as well as pro-quality effects.

In my view it is rather futile to dissect the authenticity of the virtual amps, if you don’t have all of the original (physical) amps for comparison. Suffice it to say that the Multiamp’s amp models tick all the right boxes in terms of their tones and their dynamic behaviour.

This head reacts like the real deal, when it comes to guitar volume changes and a player’s dynamics, and it sounds great, regardless of whether it’s run straight into a mixing console or used to fire up a guitar speaker.

Here are two clean examples taken from the Multiamp’s CH1-models, and using a Fender Stratocaster:

I’ve chosen an Epiphone Casino for these two soundbites, using amp models from CH2:

…and here are two examples of what the CH3-models can do for you; played on a Hamer Studio Custom:

****

For on-stage use, you will first have to find out how the Multiamp’s MIDI-section works, as the owner’s manual comes over as extremely tight-lipped on this front.

Luckily, the Multiamp has been designed to work with virtually all types of MIDI-equipment. Just plug in a floor controller of your choice, select the patch bank you want to access by pressing the Recall-button on the Multiamp – and off you go! Step on your controller, and the desired preset will be called up.

MIDI-switching is very fast and smooth, and doesn’t result in any audio clicks or other irritating artifacts.

****

In my view the DV Mark Multiamp is a fabulous piece of equipment, which will win you over with its great sounds, its power, its lightness and its user-friendliness. Its a fantastic tool for both studio- and live-use.

The user’s manual certainly needs an overhaul – and some folks might miss an on-board tuner – but this isn’t enough to spoil the fun. And the Multiamp is a lot of fun!

****

DV Mark Multiamp

Current price in Finland: 1.380 €

Finnish distributor: Nordsound

****

Pros:

+ sturdy build

+ lightweight

+ can be updated

+ versatile

+ pro-quality sound

+ powerful

Cons:

– tight-lipped manual

20/06/2013 1

Testipenkissä: DV Mark Multiamp

****

Yksi tämänvuotisen Frankfurt Musikmessen kuumimmista uutuuksista oli italialaisen valmistajan DV Markin digitaalinen kitaranuppi, Multiamp.

DV Mark Multiamp -nupissa ydistyvät pro-luokan vahvistin- ja kaappimallinnukset, laadukkaat efektit, sekä erittäin tehokas – mutta samalla myös uskomattomman kevyt – viidensadan watin päätevahvistin.

****

Multiampin (1.380 €) ulkoinen olemus on luottamusta herättävä ja erittäin siisti. Nupin koko kotelo on valmistettu taitetusta metallista, ja etupaneeli on viimeistelty kermanvaaleaksi.

Multiamp sopii sekä suoraan kitarakaapin (tai vaikkapa pöydän) päälle laitettavaksi että laiteräkkiin. Hyvin asialliset räkkiraudat kuuluvat pakettiin.

Ilahduttavan hiljainen tuuletin pitää huolen tehokkaan päätevahvistimen jäähdytyksestä.

****

DV Mark Multiampin etupaneeli on suunniteltu käyttäjälle ystävälliseksi.

Selkeän etupaneelin ja erittäin loogisesti toimivan käyttöliittymän ansiosta, tavallinenkin pulliainen tulee tämän digitaalisen nupin kanssa yllättävän nopeasti toimeen.

Etupaneelin vasen puoli on varattu täysin nupin vahvistinosiolle.

Digitaalisten säätimien mainioiden lediketjujen ansiosta, nuppien asetukset näkyvät selkeästi myös pimeällä lavalla. Ainoastaan päätevahvistimeen (ja kuulokevolyymiin) vaikuttava Master-säädin on perinteinen, analoginen potikka.

Multiampin kolmesta ”kanavanupista” voisi syntyä sellainen väärä vaikutelma, että jokaisessa patchissa olisi valmiiksi ohjelmoitu kolme vahvistinkanavaa. Todellisuudessa nupin patcheissa on aina kerrallaan pelkästään yksi vahvistin-plus-efektit-ketju.

Channel-nappien idea on jäsennellä Multiampin vahvistinmallinnuksia niin, että kitaristi tietää heti jo kanavan statusledistä, minkätyypisestä soundista on kyse.

Ykköskanavaan on koottu kaikki puhtaat vahvistinvalinnat.

DV Markin oman Triple 6 -vahvistimen lisäksi on mallinnettu viisi kuuluisaa vahvistinta, joita tunnistaa helposti Multiamp-vastineiden nimistä.

Kakkoskanavasta löytyy viisi mallinnusta sellaisista vahvistimista (tai niiden kanavista), joiden sointi ulottuu melko puhtaasta jo selkeästi säröpuoleen.

Kolmannen kanavan tarjonta keskittyy sitten vain ja ainoastaan rankkojen genrejen soundeihin.

Vahvistinosion viereen on sijoitettu Multiampin selkeä, taustavalaistettu näyttö.

Perusnäkymässä näytetään valitun patchin koko efektiketju, joka koostuu maksimissaan kahdeksasta eri efektistä.

Signaalikulku vastaa lukemisjärjestystä – siis: vasemmassa yläkulmassa oleva efekti on ketjun ensimmäinen ja oikeassa alakulmassa sijaitse ketjun viimeinen palikka (Multiamp-sanastossa: Slot). Yliviivattu efektipalikka on tällä hetkellä pois päältä.

Patchien ohjelmointi, efektien valinta ja niiden hienosäätäminen, sekä patchien tallennus ja manuaalinen valinta hoidetaan näillä painonapeilla ja punaisella Value-säätimellä.

DV Mark Multiamp -patcheja voi siirtää eri laitteiden välillä myös SD-kortilla. DV Mark tarjoaa jo nyt Multiamp Ambassador -sivullaan (sekä myös pääsivullaan) eri artistien ohjelmoimia presettejä ladattavaksi ilmaiseksi.

DV Mark Multiamp -nuppia voi käyttää joko monofonisena tai stereona. Monokäytössä vahvistimen pääteteho voi maksimissaan olla 500 wattia (8 Ω), kun taas stereona nupista irtoaa vastaavasti 250 wattia per sivu (4 Ω).

DI- ja linjalähtöjen lisäksi takapaneelista löytyy myös liittimet ulkoiselle efektilaitteelle, sekä MIDI-liittimet ja USB-portti.

Multiamp ei valitettavasti pysty striimaamaan audiota USB:n kautta, mutta olen kuulut huhuja tulevasta softaeditorista, joka hyödyntäisi luonnollisesti laitteen USB-porttia.

MIDIä taas tarvitaan livekäytössä midi-kontrolleria varten, jotta pystyy vaihtamaan Multiampin patcheja lennossa.

****

Vahvistin- ja kaappimallinnuksien lisäksi DV Mark Multiamp tarjoaa tällä hetkellä 19 eri efektityyppiä Slot-palikoiden täytteeksi, ja valikoima ulottuu kompressorista ja kohinaportista kaiun ja eri viive-efektien kautta eri säröpedaaleille tai vaikkapa auto-wahille.

Joissakin mallintavissa vahvistimissa on ehkä tätäkin enemmän efektytyyppejä tarjolla, mutta Multiampissä on selkeästi satsattu efektien kohdalla laatuun, eikä määrään. Sitä paitsi on DV Markilta luvattu firmware-päivityksien mukaan myös uusia efektejä – viime päivityksessä lisättiin esimerkiksi parametrinen EQ!

Parametrien ruuvailua helpottaa suuresti, että DV:ltä on onnistettu mahtumaan valitun efektityypin kaikkia parametrejä yhteen ikkunaan.

Toisaalta olisin etenkin efektien ja kaappiostaston yhteydessä toivonut parempaa käyttöohjetta. Nykyinen käyttöopas (englannin- ja italiankielinen) on hyvin lyhyt, eikä se esimerkiksi kerro lainkaan mitään efektien parametrien toiminnasta tai säätövarasta. Nyt jää vain jokaisen parametrin kokeileminen, ennen kun saa selvää valitun efektityypin kaikista mahdollisuuksista ja toiminnoista.

DI-käytössä studiossa (tai lavalla) ilman fyysistä kaappia Multiampin kaappimallinnus osoittautuu oivaksi työkaluksi, joka tarjoaa monipuolista säätövaraa, jolla voi antaa signaalille sen kuuluisan loppusilauksen.

Pelkään kaappisimulaation lisäksi saadaan Cab-palikasta myös monta eri mallinnettua mikrofonimallia, sekä mahdollisuuden vaikuttaa virtuaalimikin sijaintiin kaiuttimen edessä (On Axis/Off Axis/Far).

****

Tämän testin perusteella voin todeta, että DV Markin Multiamp on erinomainen työkalu laajan soundikirjoa tarvitsevalle kitaristille. Nuppi tarjoaa erittäin laadukkaita vahvistin- ja kaappimallinnuksia, sekä pro-luokan efektejä, omien patchien raaka-aineeksi.

Vahvistinvaihtoehtojen autenttisuudesta on mielestäni turha väitellä, jos ei ole mahdollisuus vertailla suoraan Multiampin ja mallinnettujen vahvistimien välillä. Multiampin vahvistimissa on kuitenkin kieltämättä kaikkia näitä ominaisuuksia, joita kummastakin fyysisestä mallista odottaisi kuulevan.

Nuppi reagoi uskollisesti soittodynamiikkaan, ja se kuulostaa hyvin luonnolliselta riippumatta sitä, mennäänkö linjalähtöjen kautta studiomonitoreille vai fyysisen kitarakaapin läpi.

Tässä kaksi puhdasta esimerkkiä Multiampin CH1-soundeista Fender Stratocasterilla soitettuna:

Äänitin kaksi klippiä CH2-vaihtoehtojen kautta Epiphone Casinolla:

…ja lopuksi kaksi särösoundin esimerkkiä CH3-vaihtoehdoista Hamer Studio Custom -kitaralla soitettuna:

****

Live-käyttöä varten joutuu ensin hieman funtsimaan Multiampin Midi-toimintoja, koska käyttöohjeessa ei lue mitään tähän teemaan liittyvää.

Onneksi Multiamp toimii sulavassa yhteistyössä käytännössä kaikkien Midi-laitteiden kanssa. Lattiakontrolleri liitetään nupin Midi In -porttiin, minkä jälkeen valitaan vain Recall-napilla minkä muistipankin patcheja halutaan käyttää – enempää ei tarvita. Polkaisu kontrolleriin, ja oikea patchi on valittu.

Patchien vaihtaminen Midi-kommennoilla käy ilman minkäänlaista viivettä, ja myös täysin ilman naksahduksia audiosignaalissa.

****

Mielestäni DV Mark Multiamp on loistava laite, joka saa soittajan puolelleen sen erinomaisilla soundeilla, suurella teholla, kevyellä painolla ja suurella käyttäjäystävällisyydellään. Vahvistin sopii hyvin sekä studioon että keikalle.

Käyttöohje tarvitsee mielestäni päivittämistä – ja joidenkin mielestä sisäinen viritysmittari olisi tervetullut lisä tähän pakettiin – mutta tämä ei himmennä DV Mark Multiampin loistavuutta minun silmissäni.

****

DV Mark Multiamp

1.380 €

Maahantuoja: Nordsound

****

Plussat:

+ kestävänoloinen

+ kevyt

+ voi päivittää

+ monipuolinen

+ pro-luokan soundi

+ tehokas päätevahvistin

Miinukset:

– lyhytsanainen käyttöohje

17/06/2013 1

Tulossa maanantaina – DV Mark Multiamp

****

Lisätiedot: Nordound

****

14/06/2013 0

Mikä ihmeen ”vintage”?

Kitara- ja bassopiireissä käytetään usein sanaa ”vintage”: vintage-sitä, vintage-tätä, vintage-tyylinen, vintage-mainen…

Mitä ”vintage” oikeistaan tarkoittaa? Miten ns. vintage-ilmiö syntyi?

****

Mikä ihmeen vintage?

Webster’s-sanakirjan mukaan vintage tarkoittaa vuosikertaa, ja alun perin sana käytettiin ainoastaan viiniharrastajien piireissä. 1960-luvulla termi siirtyi myös vanhoille autoille, etenkin surffarien ja hotrod-fanien keskuudessa.

Nykyään vintage-sanaa käytetään yleisesti sellaiselle vanhoille esineelle, jolla on nostalginen arvo, ja joka tuo mieleen niitä (menneitä) ”hyviä vanhoja aikoja”. Usein tällaisilla tavaroilla on myös keräilyarvo.

…ja juuri tässä viimeisessä tarkoituksessa vintage-termiä käytetään myös kitaristien välillä.

****

Ilmiön synty

Vintage-himo ja -tietoisuus syntyivät ilmiöinä 1970-luvulla ensi alkuun sähkökitarapuolella, mutta se laajensi nopeasti myös akustisille kitaroille (ja muille kielisoittimille).

Vielä seiskytluvun alkupuoleen saakka vanhat, käytetyt kitarat myytiin USA:ssa juuri sellaisina – vanhoina ja käytettyinä kitaroina – mutta tämän jälkeen samoista soittimista tuli arvoesineitä. Mistä se johtui?

Taustalla ovat kaksi päätekijää:

• Gibson Les Paul -villitys

• kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille

****

Gibson Les Paul -villitys

1950- ja 60-luvulle uskottiin vielä lujasti siihen, että uusi on aina parempi kuin vanha. Uskottiin kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen.

Tämän valossa ei ole mikään ihme, että alkuperäisessä Gibson Les Paul (Regular/Standard) -mallissa tehtiin muutoksia lähes joka vuosi sen lyhyessä elinkaareessa (1952-60).

Les Paul oli Gibson Guitarsin ensimmäinen lankkukitara, ja alussa haettiin vielä soittimen loppullista, definitiivistä kokonaisuutta. Tallaratkaisua muutettiin useamman kerran, ja yksikelainen P-90-mikrofoni sai lähteä firman uuden PAF-humbuckerin tieltä.

Vasta 1958 Les Paul -kitara oli saanut sen loppulliset (nykyään legendaariset) speksit, mutta ihme kyllä uudistettu liukuvärinen Sunburst-versio ei mennyt myyntiin läheskään niin hyvin kuin odotettiin. Gibsonin johtoportaassa tultiin siihen päätökseen, että syy tähän oli kitaran ”vanhanaikaisuus”. Alkuperäisen Les Paulin valmistus lopetettiin, ja sen tilalle tuli vuonna 1961 uusi Les Paul -malli, jonka tunnetaan nykyään nimellä Gibson SG.

Uusi SG-malli möi hyvin, ja Gibsonilla oltiin hyvin tyytyväisenä ratkaisuun. Kuuskytluvun toisen puoliskon Gibson Les Paul -villitys tuli firmalle kuin puun takaa.

Embed from Getty Images

Villitys syntyi ensin Isossa Britanniassa, jossa 60-luvun alussa purettiin sodan jälkeistä tuontikieltoa, joka koski monia USA:n tuotteita – myös soittimia. Ilmiön ensiasteita havaittiin, kun Rolling Stones -yhtiön Keith Richards osti käytetyn Les Paul -mallin (vm. 1959), ja alkoi käyttää sitä näkyvästi (esimerkiksi Satisfaction-biisissä).

Embed from Getty Images

Varsinainen lähtölaukaus villitykseen oli kuitenkin Eric Claptonin ilmiömäinen soitto John Mayall And The Bluesbreakers -albumissa (tunnetaan myös nimellä Beano-levy), joka sai Blues-faneja himoitsemaan sankarikitaristin kitaraa ja soundia. Les Paul Standard -kitarasta tuli erittäin haluttu ja arvostettu soitin.

Ikävä kyllä mallin valmistus oli jo vuosia sitten lopetettu, eikä uusia soittimia oli saatavilla, minkä seurauksena käytettyjen Les Paul -kitaroiden hinta alkoi nousta tuntuvasti. Kitaran suhteellinen harvinaisuus ja sen soundista syntynyt maine saivat vintage-ilmiön (sekä kitarakeräilyn) rattaat hitaasti käyntiin. Kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille laittoi tämän jälkeen kunnon vettä tähän myllyyn.

****

Kitaratehtaat myyntiin

Kuuskytluvun Beat Boomin ansiosta suurissa yhdysvaltalaisissa yrityksissä herättiin siihen, että soitinbisneksessä liikkuu paljon rahaa. Soitinvalmistajilla taas oli laajentamispaineita, koska useimmissa tapauksissa tilauksien määrä ylitti jo firmojen tuotantokapasiteetin, ja ulkopuolista investointia haettiin aktiivisesti.

Näistä yhtälöistä syntyi USA:ssa 1960-luvun loppupuoliskolla suuri aalto soitintehtaiden myyntejä, fuusioita ja – valitettavasti – myös konkursseja. Tunnetuimpia tapauksia ovat Fenderin myynti mediajätti CBS:lle (Columbia Broadcasting Systems), sekä Gibsonin emoyhtiön (Chicago Musical Instruments) fuusioituminen Ecuadorilaisen panimon (!) ECL:n kanssa uudeksi Norlin-yhtiöksi.

Aikomukset olivat näissä molemmissa tapauksissa pelkästään hyviä: haluttiin taata investointien kautta soitinvalmistajien mahdollisuuksia innovointiin, päivittää tehtaiden vanhenevaa laitekantaa, sekä suurentaa tuotantokapasiteettia laajentamalla tehtaita.

Aluksi näitä tavoitteita myös saavutettiin, mutta melko pian isojen yrityksien rakenteet ja paineet voittojen maksimointiin alkoivat murentaa soittimien laatua.

Tällaiset muutoksen huonompaan suuntaan olivat Fender Stratocasterin tapauksessa esimerkiksi kaulan kiinnitys kolmella ruuveilla, hyvin paksu polyesterilakka, huonoimmat mikrofonit, sekä valumetallista valmistettu uusi vibratalla.

Gibson Les Paulissa listaan kuului esimerkiksi jyrkempi kaulakulma, loivempi lapakulma, ohut ja kapea kaulaprofiili, moniosainen mahonki- tai vaahterakaula (yksiosaisen mahonkikaulan sijaan), sekä kaksikerroksiset mahonkirungot.

Monet rivimuusikot eivät huomanneet näitä muutoksia tai eivät pitäneet niitä huonoina, mutta kasvava joukko kitarafaneja ja soitinmyyjiä alkoivat kritisoida näitä muutoksia jo 70-luvun alkupuolella. Näissä piirreissä syntyi sellainen tunne, että valmistajat eivät halua tai kykene rakentamaan yhtä hyviä soittimia kuin aiemmin (”They don’t make them like they used to.”). Kiinnostuksen keskipiste alkoi siirtyä uusimmista malleista vanhoihin 50- ja 60-luvun kitaroihin, ja nämä soittimet muuttoivat silloin melko ripeästi asemansa käytetyistä kitaroista vuosikertakitaroihin.

Vintage-ilmiö oli syntynyt ja siirtyi ajan kanssa keräilijöiden (ja kitaralegendojen) sisäpiireistä laajemman yleisön tietoisuuteen.

Monet isot kitaravalmistajat heräsivät sekä omien laatuongelmiinsa että vintage-ilmiöön vasta 1980-luvun alussa, ja silloin ilmiöstä syntyi taas uusi soitinlaji – uusintapainokset, tai englanniksi vintage reissues.

12/06/2013 0

Review: Roland Cube Lite

****

The brand-new Roland Cube Lite (current price in Finland: 155 €) is the latest model in Roland’s successful Cube-range, and the mega-selling Micro Cube’s little sibling.

Contrary to its name the Cube Lite isn’t square-shaped, but rather a stylish stereophonic (2.1) practice amp that looks more like the company’s acoustic combos. Due to its very compact size there wasn’t enough space left for batteries – the Cube Lite runs exclusively on its PSU, which is included in the package.

The Cube Lite offers you three different COSM-modelled amplifier choices, called JC Clean, Crunch and Extreme. Apart from the Drive- and Volume-controls you’ll also find a two-band EQ-section.

The combo’s effect selection has been simmered down to a chorus and a reverb.

All of the Roland’s inputs and outputs are found on the combo’s back panel: In addition to the regular guitar input and the mini-jack for the headphones, you’ll find an input labelled ”i-Cube Link” with its own small volume control next to it.

Thanks to the i-Cube Link Roland’s Cube Lite is able to communicate directly with your Apple iPhone, iPad or iPod Touch. When hooked up with the special lead found in the box, the combo becomes your iWhatsit’s sound card.

Roland offers you their Cube Jam-app – which turns your iPhone/iPad into your own guitar practicing and recording machine – for free download.

The Cube Lite will also work as your personal stereo, when using a standard stereo cable with mini-plugs connected to the i-Cube Link input.

****

Roland’s Cube Lite is a refreshingly compact and lightweight piece of gear. Granted, its plastic chassis may not be as trustworthy as the Micro Cube’s sturdier exterior, but on the other hand the Cube Lite will look much nicer in your living room.

I was blown away by the surprisingly full-bodied sound coming off the combo’s speakers – thanks in no small part, I’d reckon, to the 2.1-system’s subwoofer. The sound quality is definitely on a par with most personal hi-fi systems, except maybe in terms of the Cube Lite’s slightly narrower stereo spread.

The combo’s three COSM-models cover virtually all bases of electric guitardom. I don’t think anyone will leave their gig rig at home in favour of the Cube Lite, but this dwarf is well up for inspiring training sessions and on-the-spot song demoing. I kind of missed a delay as an additional effect option, but you can’t have everything, now, can you?

While this little Roland already works fine as a stand-alone practice amp, the cool Cube Jam-app adds a lot of fun and value to the whole package.

Cube Jam can use your iPhone’s/iPad’s whole music library as backing track material (except for copy-protected files). The app allows you to change playback speed and transpose your backing track, as well as to run a loop using the A/B-function. Center Cancel does what it says on the tin – you can dial out parts like the main vocal or lead guitar on-the-fly.

My favourite Cube Jam-features are Record and Mixdown, which allow you to play along to the backing track and record the whole thing. The app automatically stores each pass as a separate take, which makes it possible to select the best take for eventual mixdown, using the two virtual faders. Pressing the Mixdown-button creates a new WAV-file (44.1 kHz/16-bit) and stores it in your iThingy’s memory.

You can even overdub by selecting the latest mix as your new backing track and adding a new guitar track on top. The only drawback here is that the newly recorded track is always panned to centre, but that’s a compromise I could live with, as this app is meant mainly for practice and not for multitrack recording purposes.

I had prepared a backing track for this review using my iMac’s Garageband-software. I exported the backing track onto my iPad, and then recorded a guitar solo, playing my Epiphone Casino through the Roland Cube Lite (on Crunch), while recording it all onto Cube Jam.

Here’s what the Cube Jam-mix sounds like:

And here’s the guitar track on its own:

****

Here are two examples of the JC Clean- and Extreme-models played with a Stratocaster, and recorded with a Zoom H1:

****

In my opinion the Roland Cube Lite is a fine little practicing amp. You’ll get the most fun out of it if you’re already an Apple iPhone or iPad user, but the Cube Lite also works nicely as a stand-alone combo.

****

Roland Cube Lite

155 €

Finnish distribution: Roland

****

Pros:

+ COSM-models

+ 2.1 stereo system

+ external sound card for iPhone/iPad

+ compact

+ Cube Jam-app

Cons:

– no battery option

14/05/2013 2