Testipenkissä: Roland Cube Lite

****

Upouusi Roland Cube Lite (155 €) on Cube-perheen nuorin jäsen, ja suositun Micro Cube -harjoitusvahvistimen pikkuveli.

Muista Roland Cubeista poiketen Cube Lite ei ole neliön muotoinen, vaan tyylikäs stereofoninen (2.1) harjoitusvahvistin muistuttaa ulkonäöltään enemmän firman akustiselle kitaralle tarkoitettuja komboja. Erittäin kompaktiin laitteeseen ei mahtunut paristolokeroa subwooferin takia – Cube Lite toimii ainoastaan pakettiin kuuluvalla virtalähteellä.

Cube Liten vahvistintarjonta on supistettu kolmeen laadukkaaseen COSM-mallinnukseen, joiden nimet ovat JC Clean, Crunch ja Extreme. Drive- ja Volume-säätimien lisäksi on tarjolla erilliset nupit bassotaajuuksille ja diskantille.

Pikkuvahvistimen efektiosastolta saa joko chorusta tai kaikua.

Rolandin kaikki liittimet löytyvät takapaneelista: tavallisen kitaratulon ja minikokoisen kuulokelähdön väliin on sijoitettu i-Cube Link -niminen tulo omalla volume-säätimellä.

i-Cube Linkin ansiosta Roland Cube Lite pystyy kommunikoimaan suoraan iPhonen, iPadin tai iPod Touchin kanssa. Vahvistin voi silloin toimia suoraan puhelimen/tabletin äänikorttina – siihen tarvitaan ainoastaan paketista löytyvää johtoa.

Rolandin ilmainen Cube Jam -app tekee iPhonesta/iPadista ja Cube Litesta i-Cube-tulon kautta kätevän ja helppokäyttöisen harjoituskeskuksen.

Tavallisella stereojohdolla pystyy käyttämään kombon i-Link-tuloa myös perinteisena stereotulona muiden mp3- tai cd-soittimien kanssa.

****

Roland Cube Lite on hyvin kompakti ja kevyt laite. Sen muovikotelo ei ole ehkä yhtä kestävän oloinen kuin esimerkiksi Micro Cube, sen sijaan sopii Cube Liten kauniimpi ulkokuori huomattavasti paremmin yhteen Applen i-laitteiden kanssa.

Pikkukombosta lähtee uskomattoman täyteläinen ääni, kiitos 2.1-järjestelmän subwooferin. Cube Liten äänen laatu on samalla tasolla hyvien mikrokokoisten hifi-laitteiden kanssa, paitsi ehkä hieman stereokuvan leveydessä, joka on tässä vähän suppeampi hyvin lähellä toisiaan olevien kaiuttimien takia.

Cube Liten kolme COSM-kanavaa kattavat käytännössä kitarasoundien koko spektrin suvereenisti. Kukaan ei varmasti jätä keikkatilanteessa isoa laatuvahvistitaan kotiin Cube Liten takia, mutta tällaisen pienen kotivahvistimen puitteissa soundit toimivat loistavasti treenaamiseen tai kevyeen demoiluun. Efektiosastossa olisin mielellään nähnyt choruksen ja kaiun lisäksi vielä ehkä jonkin delayn – mutta kaikkea ei voi aina saada.

Jo yksinään pikku-Roland on oikein kiva harjoituskaveri, mutta mainio Cube Jam -sovellus antaa touhuun roimasti lisää käteviä toimintoja.

Cube Jamissa voi käyttää iPhonen tai iPadin koko musiikkikirjastoa taustanauhana harjoitteluun (paitsi kopiosuojattuja tiedostoja). Taustan nopeutta voi säätää, samoin sen sävelkorkeutta, ja A/B-napilla pystyy looppaamaan halutun kohdan biisissä. Center Cancel -toiminnolla taas voi monesta kappaleesta poistaa laulun tai soolokitaran lennossa.

Oma lempiominaisuuteni on kuitenkin Cube Jam -appin äänitys ja miksaus, jolla voi tallentaa omaa soittoa. Sovellus pitää jokaista ottoa taustabiisin kansiossa. Lopuksi voi valita parhaan ottoksen, sekä säätää kitarasignaalin tasoa ja master-tasoa sopiviksi. Tämän jälkeen saa painamalla Mixdown-nappia valmiin miksauksen uutena Wav-tiedostona (44,1 kHz/16 Bit) puhelimen (tai tabletin) muistiin.

Myös päällesoitto on mahdollista: kun asettaa juuri miksatun kappaleen uudeksi taustabiisiksi, voi tämän päälle äänittää uuden kitaraosuuden. Ainoa miinuspuoli tässä touhussa on, että kitararaita on säädetty kiinteäksi stereokuvan keskelle, koska Cube Jam on tarkoitettu pääsääntöisesti kitaraharjoitteluun, eikä ping-pong-äänitykseen.

Äänitin tätä juttua varten ensin iMacilla Garagebandissa Blues-taustan, jonka vein sen jälkeen iPadille. Äänitin sitten kitaraosuuden soittamalla Epiphone Casino -kitaraani Roland Cube Lite -kombon läpi (Crunch-kanava kaiulla) Cube Jam -ohjelmaan, jossa biisi on lopuksi myös miksattu. Tältä se kuulostaa:

Martin’s Cube Jam Blues

Crunch + Reverb + Epiphone Casino

****

Tässä ovat vielä Zoom H1:llä äänitetyt esimerkit kombon JC Clean- ja Extreme-vaihtoehdoista:

JC Clean + Chorus + Fender Stratocaster

Extreme + Fender Stratocaster

Mielestäni Roland Cube Lite on erittäin kätevä harjoituskumppani, jonka hankinta kannattaa etenkin silloin, kun on jo käytössä Cube Jam -sovelluksen kanssa yhteensopiva Apple iLaite.

****

Roland Cube Lite

155 €

Maahantuoja: Roland

****

Plussat:

+ COSM-vahvistinmallinnukset

+ 2.1-stereojärjestelmä

+ ulkoinen äänikortti iPhonelle/iPadille

+ pienikokoinen

+ Cube Jam -sovellus

Miinukset:

– ei toimi paristoilla

26/03/2013 2

Roland G-5A V-Guitar @ NAMM 2013

****

Lisätiedot: Roland Scandinavia

14/02/2013 0

Review: Roland GA-112

****

One of Roland’s many new products for 2012 is the GA-112 – a COSM-based guitar combo using the company’s modelling technology to come up with a sound all of its own.

The GA-112 – as well as its larger 2 x 12″ brother, the GA-212 – utilises a specially designed COSM-model called Progressive Amp. Progressive Amp promises to give you the full scale of possible amp tones – from ultra-clean all the way to bone-crushingly dirty – from a single digital amp model, using only the gain-control and the combo’s EQ.

The 100-Watt Roland GA-112’s (current price in Finland: 844 €) looks combine many features from older Roland guitar amps.

The front panel is somewhat reminiscent of the legendary Jazz Chorus combo, while the cabinet’s black vinyl cover, as well as the extremely sturdy metal speaker grille have been borrowed from the company’s long-running Cube-range.

The GA-112’s chunky plastic corner protectors are designed to withstand the rough life of a gigging amplifier.

This Roland is equipped with a fully-digital preamp section offering a whopping five channels – four user-storable selections, plus the current control knob settings in Manual-mode.

Regardless of all the digital circuitry inside, the GA-112’s front panel is very clean and easy to understand. All push-buttons are backlit, and all the knobs for storable parameters (meaning all, but the Master Volume) have been equipped with red position LEDs. This combo’s settings are easy to read even on a completely darkened stage.

Apart from its two input jacks, the front section offers two buttons – Boost and Voice, which adds a slight loudness EQ-curve to the signal.

The Progressive Amp -section’s oblong LED-indicator is a great way to keep you in the picture in regard to the character of the current amp channel/settings, by changing its colour according to the gain setting. A green light, for example, tells you that you are paddling safely in totally clean waters, while purple or white means you are sailing close to distortion meltdown.

The EQ-section is a three-band affair with an added mid-boost for fattening up your tone.

Before travelling onward to the Presence- and reverb-controls your signal can be send to either or both of the GA-112’s effect loops. Both loops’ on/off-status is stored channel-specifically along with all the other channel data, which means that changing channels also automatically switches the loops on or off.

The GA-combo’s only internal effect is its lushly-voiced digital reverb.

Roland’s GA-112 stores all changes to one channel’s settings automatically each time you switch to another channel, which makes the combo quite intuitive to work with.

The effect loops have been placed alongside all the other connectors on the back panel.

You can choose between a parallel and a series signal path for each loop, and set the correct nominal signal level (-10 dB or +4 dB) for your chosen outboard effects.

The back panel also gives you a tuner output and a line level output for connection to a mixer. You can also daisy-chain two GA-112s for large venues.

For full switching control on-stage you have to buy Roland’s own GA-FC-footcontroller, which allows you to switch channels, turn the boost on or off, as well as switch on/off the effect loops and the reverb.

It would have been a nice move, though, if Roland had included a simple up/down-footswitch for channel-switching with the amp.

****

Roland’s GA-112 isn’t your traditional modelling amp, as it doesn’t feature heaps of different models of famous amps, vintage and new, or loads of different internal effects. The approach has been radically different here.

The GA-112’s main advantages are its healthy basic sound, as well as the Progressive Amp’s huge versatility and tweakability, giving you everything from totally clean to full-on metal.

The Roland isn’t about the authenticity of vintage amp models when compared to the physical originals from yesteryear. This is a modelling amp that isn’t modelling any specific amps, but uses it digital power to offer the guitarist a blank canvas with a large palette of colours.

The Roland GA-112 makes a great job of offering most guitarists their sound with the minimal amount of fuss and a practically flat learning curve.

Warm Jazz-cleans or biting Country-picking can be dialled in in no time. Organic and dynamically rich Trad Blues and Seventies Rock can also be had. And the GA-112’s merciless Metal-riffing will have you headbanging until the janitor takes the main fuse hostage.

Roland’s two switching effect loops open up many interesting possiblilities for seasoning your tones.

I suggest you make a beeline for your nearest Roland-dealer, if you are interested in making the GA-112 your personal command centre on-stage or in the studio.

****

Here are a couple of examples using the Roland GA-112 without any external effects:

Stratocaster – clean

Kasuga semi – clean

Stratocaster – overdriven

Kasuga semi – overdriven

Stratocaster – full gain

Kasuga semi – lead sound

****

Roland GA-112

844 €

Finnish distribution: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ basic sound

+ extremely wide scale of gain

+ programmable

+ two effect loops

+ power

+ sturdy build

Cons:

– footcontroller optional

****

05/11/2012 1

Review: Bogner Goldfinger 45 1×12 combo

Over the last decade Bogner Amplification have achieved a legendary status among fans of boutique amps.

Bogner’s best-known design is probably the Uberschall-model, which is aimed squarely at the connoisseur of high-gain amps. But the company also build several vintage-inspired amps, one of which is the Bogner Goldfinger combo.

****

Bogner’s Goldfinger 45 1×12 (current price in Finland: 2.946 €) is quite large for a 1×12”-combo. Its dimensions are in a similar league as the 2 x 12 Vox AC30. The reason behind the large and deep cabinet lies in the fatter tone it produces.

The Goldfinger’s preamp section has been designed around four 12X7- and one 12AT7-valve, with the main amplifier running a quartet of 6V6-types. The combo is rated at 45 Watts, but its power can be reigned in using the front panel’s Standby/Hi/Low-toggle, as well as the Full/Half-switch around the back.

The top-drawer valve amplification circuit and the combo’s high-class plywood cabinet naturally make themselves felt on the scales. Handling 30 kilos worth of weight using the Goldfinger’s sole top handle isn’t quite a walk in the park.

The Bogner Goldfinger 45 is a two-channel amplifier, with the clean channel called α – or Alpha.

On the right side of the picture you can spot the Alpha-channel’s controls – gain, master volume (”Loudness”), as well as a three-band EQ-section – with the added attraction of not one, but two bright-switches. Pre Bright spices up the signal in front of the gain control, with Post Bright being inserted into the Loudness-circuit. Pre Bright has a sharper and more dynamic character, in contrast to Post Bright’s somewhat more open tone. Both the gain- as well as the Loudness-settings affect the amount of brightness added via the switches – the louder you go, the less top end bite is added.

On the picture’s right hand side you’ll find the Goldfinger’s master section, with controls for reverb, master presence and the Post FX -loop. One of the Bogner-combo’s coolest features is hinted at by the miniswitch labelled Pre FX/Boost – the input has its own effects loop.

You could use the Pre FX -loop for adding a booster, compressor or outboard EQ-pedal to your signal chain, which then can be switched on or off using the combo’s own footswitch board. If you don’t have anything plugged into the Pre FX -loop, you can use the loop’s own buffer amp as a signal booster, with the amplification level adjustable on the back panel.

The name of the Goldfinger’s overdrive channel is Ω, or Omega, and it’s got a slightly different architecture compared to the Alpha-channel.

The Omega-channel offers you two basic charatcers to choose from, called 80 ja Loud 69. Loud 69 is the more vintage-type setting of the pair, giving you a moderate amount of gain with plenty of dynamics, reminding me of early Marshall-amps or the rudeness of a hollering Hiwatt. ”Loud” is a very good term here, as with identical settings Loud 69 is much louder and punchier than the far creamier 80-selection.

Setting the Omega to 80 morphs the Goldfinger into a Classic Rock -aficionado’s dream machine. There’s lot of gain on tap with a good helping of fat and creamy compression, which calls to mind Mesa/Boogie-style Westcoast-sounds or Gary Moore’s singing Marshall-tones.

In addition to its three-band EQ, Omega also offers a control named Gain EQ, which allows you to change the channel’s tonal focus from warm and fat all the way to biting and bright. Because the Gain EQ -control sits at the channel’s front end, its setting also influences the amount of overdrive.

A full-length spring reverb tank is situated in its own bag at the bottom of the cabinet.

Bogner’s Goldfinger 45 speaks via one of the world’s most-loved speakers – a Celestion G12 Vintage 30.

Because the Goldfinger-combo basically utilises the head of the same name, only flipped on its side, a more fitting name for the back panel might be ”bottom panel” in this case. All connectors, switches and controls face downward, which isn’t so great for accessibility and visibility.

On the right hand side you can find the connectors and the level control for the Pre FX -loop, as well as the socket for the footboard’s screw-in connector.

Bogner’s Post FX -loop offers a plethora of options.

There are two additional speaker outputs on offer, with the impedance switch sitting right next to them.

…and last, but not least, the amp’s fuses, as well as the half-power switch for the main amp section.

Just as the combo itself, the accompanying footswitch board is built to last, and sports the same structured, golden finish as the combo’s control panel.

****

The Bogner Goldfinger 45 is an extremely versatile valve-amplifier. Per se this doesn’t really tell you anything, because in many designs versatility comes at the price of a mediocre basic tone.

The Bogner Goldfinger’s outstanding quality really shows in this respect, as each and every link in the signal chain only serves to enhance this combo’s fantastic basic tone.

True, if you don’t know what you’re doing, you can get bad sounds out of the Bogner, regardless – for example by heaping both Alpha-channel brights on top of a Fender Strat or Tele – but in those cases it’s the user who’s to blame, not the amp.

Used with good taste, though, the Bogner Goldfinger will enhance the basic character of your guitar’s tone to bring out the best in your playing.

The combo’s spring reverb sounds fantastically lush, with the reverb-knob giving you anything from a nice little sprinkle to full-out Surf Mania.

The only two things I am not totally in love with are the downward-facing back panel, as well as the loud thud emanating from the Omega’s Mode-switch, when used with the amp running. According to the owner’s manual this loud noise is perfectly normal, but it still bothers me a bit, not being able to switch between Loud 69 and 80 on-the-fly.

All in all, I feel that the Bogner Goldfinger 45 is a very strong contender for the title of ”Best Combo ever”. The price tag is steepish, but well in line with the amp’s quality and this particular market segment as a whole.

Here are some sounds I recorded with the Bogner Goldfinger combo:

Alpha – Fender Stratocaster

Alpha (Post Bright on) – Hamer Studio Custom

Omega (Loud 69) – Fender Stratocaster

Omega (Loud 69) – Hamer Studio Custom

Omega (80) – Fender Stratocaster

Omega (80) – Hamer Studio Custom

****

Bogner Goldfinger 45 1×12 -kombo

Current price in Finland: 2.946 €

Finnish distribution: Musamaailma

Pros:

+ workmanship

+ sound

+ versatility

+ pedalboard included in price

+ half-power switch

+ reverb sound

Cons:

– back panel placement not very practical

– Loud 69/80-switch’s thud

31/10/2012 3

Testipenkissä: Roland GA-112

****

Yksi tämänvuotisista Roland-uutuuksista on GA-112 – firman COSM-teknologiaa hyödyntävä kitarakombo, joka on ihan omaa itsensä, täysin ilman tiettyjen vahvistimien mallinnusta.

Koko komeuden ytimessä toimii GA-112 – ja isompaa, kahta 12-tuumaisia kaiutinta sisältävä sisarmalliaan GA-212 – varta vasten kehitelty Progressive Amp -niminen COSM-malli. Progressive Amp lupaa erinomaisia clean-, crunch- ja lead-soundeja yhdestä, samasta vahvistimesta, pelkästään gain-säädintä ja EQ:tä käyttämällä.

Satawattisessa Roland GA-112:ssa (844 €) yhdistyy monia piirteitä, joita ovat tuttuja entisestään firman kitaravahvistimista.

Etupaneelin värimaailma muistuttaa legendaarista Jazz Chorus -komboa, kun taas kestävä musta päällinen ja erittäin tukeva metalliritilä tulevat suoraan firman Cube-sarjasta.

Myös paksut muoviset kulmasuojat on tehty kestämään keikkailevan kitarakombon ajoittain rankkaa elämää.

GA-112:n etuvahvistin on täysdigitaalinen, ja se tarjoaa peräti viisi kanavaa – neljä tallennettua kanavaa, sekä manuaalisen tilan, jossa käytetään säätimien tämänhetkiset asetukset soundin pohjana.

Etupaneelin rakenne on erittäin selkeä, kombon uumenissa piiloutetusta huipputeknologiasta huolimatta. Kaikki painonapit ovat taustavalaistetut, ja kaikki tallennettavissa olevat säätimet (siis kaikki, paitsi Master Volume) ilmaisevat asentonsa punaisilla ledeillä. Tämän kombon asetukset näkee selvästi myös täysin pimeällä lavalla.

Vahvistimen tulopuolella tarjotaan kahden jakkien lisäksi Boost-napin lisäpotkua varten, sekä Voice-kytkimen, jolla saa signaaliin lisättyä mietoa loudness-käyrää.

Progressive Amp -osaston pitkänomainen ledi auttaa suuresti gain-määrän visuaalisessa hahmottamisessa, muuttamalla väriään porttaattomasti loogisella tavalla Drive-asetuksen mukaan. Jos näkee vihreän valon tietää heti, että soundi on säädetty puhtaaksi, kun taas tumman punainen tai hohtavan valkoinen tarkoittaa rankkaa säröä.

EQ-osasto koostuu basso-, keskialue- ja diskanttisäätimistä, ja se tarjoaa tämän lisäksi myös keskialueen lisäboostin todella paksuja sointeja varten.

Ennen kuin signaali kulkee preesenssäätimen ja digikaiun läpi masterille, sitä voi vielä lähettää kummallekin tai jopa molemmille GA-112:n ulkoiselle efektilenkille. Efektilenkien päälle/pois-tilaa tallennetaan kaikien muiden vahvistimen parametrien mukaan kanavamuistipaikkaan, mikä tarkoittaa että kanavavaihdon yhteydessä myös oikeat ulkoiset efektit menevät automaattisesti päälle.

GA-kombon ainoa sisäinen efekti on sen kaunisääninen digitaalinen kaiku.

Roland GA-112 tallentaa muuten kaikki muutokset säätöihin automaatisesti muistiin, mikä selvästi nopeuttaa työskentelyä vahvarin kanssa.

Efektilenkkien liittimet on sijoitettu puoleksi avoimen kotelon takapaneeliin.

Kummankin efektilenkin kohdalla voi erikseen valita, onko kyseessä rinnakainen tai sarjakytkennässä oleva signaalitie, ja onko käytössä –10dB:n tai +4 dB:n signaalitasolla pyörivä efektilaite.

Takapaneelistä löytyy myös lähtö viritysmittarille ja mikserillä. Lisäksi pystyy myös ketjuttaa kaksi GA-112-komboa todella isoja lavoja varten.

Jos haluaa täyttä kontrollia lavalla täytyy lisätä laskuun vielä reilu satanen ja hankkia Rolandin oma GA-FC-jalkakytkinlauta. Sillä pystyy lennossa paitsi vaihtamaan kanavia myös kytkemään kombon boosteja, efektilenkkejä ja kaiun päälle tai pois.

Mielestäni se olisi ollut kuitenkin käyttäjän kannalta ystävällinen veto, jos Roland GA-112:n paketista olisi löytynyt valmiiksi yksinkertainen, kahdella kytkimellä varustettu pedaali, jolla voisi vaihtaa kombon kanavia ylös- ja alaspäin.

****

Roland ei lähtenyt GA-112:n suunnitteluun sellaisella päämäärällä, että nyt rakennetaan sellainen kombo, jossa on valtavasti erilaisia mallinnoksia vanhoista vahvistimistä ja iso kasa sisäisiä efektejä, vaan idea oli päinvastainen.

GA-112:n valtti ovat sen erittäin terve perussoundi, ja oman Progressive Amp -mallin uskomattoman laaja gain-skaala, joka ulottuu putipuhtaasta hyvin rankkaan metalliin.

En lähde tässä myöskään spekuloimaan Roland-kombon erilaisten soundien mahdollisista esikuvista tai GA-112:n tarjoamasta ”autenttisuudesta” tai sen puutteesta. Tämä ei ole mallintava vahvistin perinteisessä tarkoituksessa, tässä ei haetakaan uskollisuutta johonkin esikuvaan.

Roland GA-112 on ihan oma itsensä, ja pärjää vallan mainiosti tarjoamalla kitaristeille mahdollisuuden löytää omat soundinsa minimaalisella vaivalla.

Lämmin puhdas jazz tai helisevän pureva country – Roland-kombolla onnistuu kädenkäänteessä ja lopputulos kuulostaa erittäin hyvältä. Soittodynamiikaan ja kitaran volume-säätimeen herkästi reagoiva perinne-blues tai 1970-luvun rock luonnistuvat nekin mainiosti. Ja armoton metal-riffaaminenkin voi GA-112:llä jatkua, kunnes talkkari tulee ja takavarikoi treenikämpän pääsulakkeen.

Hyödyntämällä vielä styrkkarin kahta efektilenkkiä saa Rolandista esiin todella massiivisen määrän erilaisia laatusoundeja.

Voin vain suositella Roland GA-112 -kombon koeajelua, jos etsii uuden vahvistimen oman kitarasoundin komentokeskukseksi.

****

Tässä muutama esimerkki GA-112:n soundista ilman ulkoisia efektilaiteita:

Stratocaster – puhdas

Kasuga puoliakustinen – puhdas

Stratocaster – säröllä

Kasuga puoliakustinen – säröllä

Stratocaster – gain täysillä

Kasuga puoliakustinen – soolosoundi

****

Roland GA-112

844 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat:

+ perussoundi

+ erittäin laaja gain-skaala

+ ohjelmoitavuus

+ kaksi efektilenkkiä

+ teho

+ kestävä rakenne

Miinukset:

– jalkakytkin ei kuuluu hintaan

****

15/10/2012 1

Roland GA-112 – Sounds!

****

Roland GA-112 @ Roland.fi

08/10/2012 0

Testipenkissä: Bogner Goldfinger 45 1×12 -kombo

Bogner Amplification -vahvistimet ovat saavuttaneet viime vuosikymmenen aikana legendaarisen statuksen erinomaisina luksusvahvistimina.

Bognerin ehkä tunnetuin malli on Uberschall-vahvistin, joka on suunnattu raskaan musiikin ystäville. Firman valikoimasta löytyy kuitenkin myös vahvasti vintage-tyylisiä putkikoneita, kuten tämä testaamani Bogner Goldfinger –kombo.

****

Bogner Goldfinger 45 1×12 (2.946 €) on varsin kookas 1×12”-komboksi. Ulkomitoiltaan se on melko lähellä esimerkiksi kahdella kaiuttimella varustettua Vox AC30:tä. Ison ja syvän kotelon idea on tuoda soundiin leveyttä ja muhkeat bassotaajuudet.

Goldfingerin etuaste toimii neljän 12X7-putken sekä yhden 12AT7-putken varassa, kun taas päätevahvistin on rakennettu neljän 6V6-putken ympärille. Kombon maksimitehoksi ilmoitetaan 45 wattia, mutta tehoa saa pudotettua etupaneelin Standby/Hi/Low- ja takapaneelin Full/Half-kytkimillä.

Laadukas putkielektroniikka ja kestävä vanerikotelo näkyvät luonnollisesti myös vaa’alla – 30-kiloisen Goldfinger-kombon roudaaminen yhdellä kantokahvalla ei ole lastenleikkiä.

Bogner Goldfinger 45 on kaksikanavainen vahvistin. Puhtaan kanavan nimi on α – siis Alpha.

Kuvan oikeassa laidassa näkyy Alpha-kanavan säätimet – gain, master volume (”Loudness”), sekä kolmikaistainen EQ – lisäksi erikoisuutena löytyy kaksi Bright-kytkintä. Pre Bright lisää signaaliin terävyyttä ennen gain-säädintä, kun taas Post Bright vaikuttaa Alpha-kanavan Loudness-säätimeen. Pre Brightin soundi on hieman purevampi ja dynaamisempi kuin Post Brightin ilmavampi yleisilme. Gain- ja Loudness-säätimien asetukset vaikuttavat myös molempien Bright-toimintojen vaikutukseen: mitä pidemmälle Gain tai Loudness on väännetty auki, sitä pienempi kyseisen Bright-boostin vaikutus on.

Kuvan vasemmassa laidassa on Goldfingerin master-osasto, jolla säädetään kai’un ja perinteisen efektilenkin signaalitasoa, sekä master-preesenssiä. Pienen Pre FX/Boost-kytkimen taakse on piilotettu yksi tämän kombon monista herkuista – tulopuolen oma efektilenkki.

Pre FX -lenkiin voisi kytkeä esimerkiksi boosterin, kompressorin tai lisä-EQ:n, jonka voi sitten kytkeä päälle tai pois kombon omalla jalkakytkimellä. Silloin kun Pre FX:iin ei ole kytketty mitään, lenkin omaa vahvistinta voi käyttää lisäboosterina, jonka vahvistustasoa pystyy säätämään Bognerin takapaneelista.

Goldfingerin särökanavan nimi on Ω tai Omega, ja sen rakenne on hieman erilainen kuin puhtaassa Alpha-kanavassa.

Omega-kanava tarjoaa ensinnäkin kaksi erilaista perusluonetta, joista valita – 80 ja Loud 69. Loud 69 on vaihtoehdoista se vintagemaisempi, joka tarjoaa maltillisesti säröä, mutta erittäin paljon dynamiikkaa, ja muistuttaa näin varhaisia Marshalleita tai Hiwatt-vahvistimien päällehyökkäävää käytäyttymistä. Loud-nimitys ei ole tässä yhteydessä lainkaan liioiteltu – samoilla säädöillä Loud 69 -vaihtoehto kuulostaa selvästi kovaäänisemmältä kuin kermaisempi 80.

Omegan 80-asetus muuntaa Goldfingerin klassiseksi Rock-vahvistimeksi. Tarjolla on rutkasti enemmän gainia kermaisella kompressoinnilla, joka tuo mieleen Mesa/Boogie-tyyliset Westcoast-soundit tai esimerkiksi Gary Mooren tutuksi tekemät Marshall-soundit.

Kolmiasentoisen EQ:n lisäksi Omegan tulopuolella toimii Gain EQ -niminen säädin, jolla voi muuttaa kanavan soundillista yleisluonetta portaattomasti lämpimän paksusta purevan kirkkaaksi. Koska säädin istuu signaaliketjun alussa, sillä on myös vaikutusta gain-määrään.

Täyspitkä jousikai’un tankki on sijoitettu omaan topattuun pussiin kotelon pohjalle.

Bogner Goldfinger 45 -kombon ääni pusketaan ulos maailman suosituimmasta kaiuttimesta – Celestionin 12-tuumaisesta G12 Vintage 30:stä.

Koska Goldfinger-kombossa käytetään samannimisen nupin elektroniikkaa – sitä on vain käännetty 90 astetta – vahvistimen takapaneelia voisi kutsua tässä tapauksessa ehkä sopivammin ”alapaneeliksi”. Kaikki säätimet, liittimet ja napit katsovat lattiaa kohti, mikä hankaloittaa jonkin verran esimerkiksi oikean tulon tai napin löytämistä.

Takapaneelin yhdestä ääripäästä löytyy Pre FX -lenkin liittimet ja boostin säädin, sekä ruuviliitin kombon kytkinlautaa varten.

Bognerin Post FX -efektilenkki tarjoaa monipuoliset säätömahdollisuudet ja oman gäin-säätimensä.

Takapaneelissa on myös lähtöjä lisäkaappeja varten, sekä asianmukainen impedanssi-kytkin.

…ja viimeisenä tulevat vahvistimen sulakkeet sekä päätevahvistimen tehonpuolitus.

Kuten Goldfinger-kombo itse, myös sen jalkakytkinlauta on rakennettu erittäin kestäväksi. Viimeistely on sama kullanvärinen strukturoitu lakkaus kuin vahvistimen etu- ja takapaneeleissa.

****

Bogner Goldfinger 45 on erittäin monipuolinen putkikombo. Tämä ei sinänsä kerro vielä paljon mitään, koska valitettavan usein löyttyy sellaisiakin laitteita, joissa monipuolisuus on saavutettu yhden tai useamman perustekijän kustannuksella – ja usein tämä tekijä on juuri vahvistimen perussoundi.

Bogner Goldfingerin äärimmäinen laadukkuus näkyy (ja kuulee) siitä, että jokainen yksittäinen ominaisuus todellakin toimii soinnin muokauksessa sellaisella tavalla, että kitaran luonne säilyy terveenä ja ehjänä sen matkalla koko vahvistimen läpi.

Jos ei tiedä mitä tekee, vahvistimesta saa toki myös huonoja soundeja – esimerkiksi lisäämällä Stratolle tai Telecasterille Alpha-kanavassa sekä Pre- että Post Brightiä – mutta vika on silloin käyttäjässä, ei vahvistimessa.

Hyvällä maulla käytettyinä Bogner Goldfingerin runsaat ominaisuudet tukevat loistavasti kitaraa kuin kitaraa, ja saavat mutkattomasti valitun soittimen parhaat puolet esiin.

Goldfingerin jousikaiku on mielestäni yksi kauneimmista variaatioista teemasta, jonka olen ikinä kuulut. Reverb-säädin toimii sulavasti ja tarkasti, ja kai’un määrää voi säätää lähes olematommasta täyteen Surf-maniaan.

Bogner-komboa voi moittia ainoastaan sen hankalasta takapaneelin sijoittelusta, sekä siitä, että Omega-kanavan moodia ei voi vaihtaa soiton aikana, ilman että vahvistimesta kuuluu kova poksahdus. Tämä poksahdus kuuluu käyttöohjeen mukaan asiaan, mutta se on kuitenkin hieman häiritsevä.

Kaiken kaikkiaan Bogner Goldfinger 45 on mielestäni selkeästi ehdokas ”maailman paras putkikombo” -tittelin saajaksi. Goldfingerin korkea hinta on tällaiselle huippulaadun vahvistimelle kuitenkin aika reilu, ja samassa linjassa muiden boutique-valmistajien samantyypisten kombojen kanssa.

Tällaisia soundeja sain itse Bogner Goldfinger -kombosta irti:

Alpha – Fender Stratocaster

Alpha (Post Bright on) – Hamer Studio Custom

Omega (Loud 69) – Fender Stratocaster

Omega (Loud 69) – Hamer Studio Custom

Omega (80) – Fender Stratocaster

Omega (80) – Hamer Studio Custom

****

Bogner Goldfinger 45 1×12 -kombo

2.946 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ työnjälki

+ soundi

+ monipuolisuus

+ jalkakytkinlauta kuuluu hintaan

+ tehonpuolitus

+ kai’un soundi

Miinukset:

– takapaneelin sijainti

– Loud 69/80-kytkimen pohksahdus

01/10/2012 3

Review: Roland G-5 VG-Stratocaster

****

Roland’s brand-new G-5 VG-Stratocaster (current RRP in Finland: 1.583 €) is the result of Roland’s and Fender’s cooperation. The guitar offers the player the genuine ”Stratocaster Experience”, as well as a wide variety of built-in, digitally modelled guitar tones and virtual tunings.

From the front the Hecho-en-Mexico G-5 VG-Stratocaster differs only slightly from your basic Strat. Only the bright blue status LED, as well as the two small black rotary switches, hint at the digitally souped-up nature of this electric guitar.

The VG-Strat’s back sports two additional cavities on the back of its alder body. The larger one holds all the digital shenanigans (courtesy of Roland), while the smaller one is the battery compartment.

The G-5 uses an up-to-date Stratocaster-neck, which allows for truss rod adjustment from the headstock end.

The sealed Fender-tuners are a quality touch.

The neck joint, on the other hand, is executed in the most traditional of Fender methods.

The fingerboard curves in a 9,5-inch radius, which gives it a very comfortable, middle-of-the-road feel, right between a vintage-Fender’s curved chunkiness and a typical Gibson’s sleek flatness.

Well-set and finished jumbo frets guarantee an almost effortless playing experience. Thanks to a small fretboard ledge, the VG-Stratocaster even comes with a 22nd fret.

The traditional magnetic pickups on the Roland G-5 come straight from Fender’s Standard series – nothing esoteric, but good meat-and-potato workhorses.

Roland’s own GK-pickup sits between the traditional bridge pickup and the vintage-type vibrato bridge. The GK-pickup’s signal feeds the much-needed raw material to the modelling circuit.

To keep electromagnetic interference into the digital COSM-circuit to a minimum, both of the guitar’s two black lids are crafted from aluminium. Additionally, the modelling department is encased in its own, shiny metal box.

The Roland G-5’s only real drawback is its large power consumption: four alkaline AA-batteries will give you about six hours of continual playing time. Using Ni-MH-rechargeables will give you approximately nine hours of fun on a full charge. Connecting a guitar lead to the VG-Strat automatically turns the digital side on, using up the battery power even if you’re only using the guitar’s traditional magnetic pickups. A simple on/off-switch might have been a welcome addition to the G-5.

In comparison to other virtual guitars Roland’s G-5 does have one advantage, though: You can use the VG-Stratocaster even without any batteries, just like a traditional Fender Stratocaster.

The Roland G-5 comes with its own padded gig bag.

****

The VG-Stratocaster’s oval C-profile feels very nice in the hand. The overall ergonomics are what you’d expect from a Strat – very comfortable.

Bypassing the modelling department the Roland G-5 sounds just like a good Strat should, which really shouldn’t come as a surprise to anybody.

The pickups are traditional singlecoil units with a crisp and dynamic basic tonality. Thanks to the reverse wound/reverse polarity middle pickup the in-between settings are hum free.

The instrument’s digital side opens up a whole wealth of possibilities.

The M-rotary offers you four basic pickup modes:

”S” is a virtual Strat. It might seem a bit daft, at first thought, to include a modelled Strat in a real Strat, but don’t forget that the modelled virtual pickups are all completely free of hum and other interference.

”T” stands for Telecaster. In addition to the three standard Tele-selections (neck, both, bridge), switch positions one and five add overwound versions of the bridge and neck pickup, respectively, to the mix. The overwound options dish out more power, as well as more bite.

The H-model gives you five virtual humbucker tones. Just like on the Telecaster-model ”H” also offers a brighter neck and bridge pickup in the selector switch’s outermost positions.

Turning the M-rotary to ”A” puts five different acoustic settings at you fingertips. You will find an archtop acoustic, a sitar, a nylon-string and two different steel-string guitars on offer. In the acoustic guitar models the G-5’s Tone-pot adjusts the digital reverb level, with the exception of the sitar model, where the control adjusts the volume of the virtual sympathetic drone strings.

In my opinion most of the models on offer hit the proverbial nail right on the head; especially the authenticity of the electric models is breathtaking. On the acoustic side of things, my favourite setting are the acoustic guitar (at the first switch position), as well as the fantastic virtual sitar. The nylon-string is perhaps the weakest model in the VG-Stratocaster — it’s useable, but not very authentic sounding.

****

The G-5’s T-rotary accesses the guitar’s virtual tunings: ”D” gives you Drop-D, ”G” stands for open G (a la Keith Richard), ”d” calls up the modal DADgad-tuning, ”B” turns the guitar into a virtual baritone guitar (Metal fans will like this), and ”12” adds six more strings to proceedings.

The virtual tunings sound great and the whole thing works without any perceivable latency or wobbling.

****

The Roland G-5 VG-Stratocaster is a fantastic package, because it gives you a great real guitar to begin with, and then adds the whole new dimension of digital modelling on top of this. A Fender Stratocaster feels safe and familiar to us – it’s a well-playing guitar with great ergonomics and a classic, versatile sound.

The digitally modelled virtual pickups, guitars and tunings take your guitar experience much, much further. The tones sound really organic, and most of the settings offer a high degree of authenticity. The amount of versatility on tap, coupled with the option to change guitar types and/or tunings in mid-song, make the Roland G-5 a very intriguing instrument for studio guitarists or players in a covers band.

The audio clips have all been recorded using the VG-Stratocaster’s digital models and tunings:

Stratocaster-model

Telecaster-model

12-string Telecaster-model

Humbucker-model in virtual Drop-D

Humbucker-model in virtual baritone-tuning

Virtual steel-string acoustic

Sitar-model

The guitar parts from the video

****

Roland G-5 VG-Stratocaster

current RRP in Finland: 1.583 €

Finnish distributor: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ genuine Fender Stratocaster

+ playability

+ analogue side works without batteries

+ analogue tone

+ quality and versatility of COSM-models

+ speed and reliability of virtual tunings

+ workmanship

Cons:

– power consumption

****

17/09/2012 1

Testipenkissä: Roland G-5 VG-Stratocaster

****

Uusi Roland G-5 VG-Stratocaster (suositushinta 1.583 €) on Rolandin ja Fenderin yhteistyön hedelmä, joka tarjoaa, sekä aidon, analogisen Strato-kokemuksen, että laajan valikoiman digitaalisesti mallinnettuja kitarasoundeja ja virtuaalivirityksiä.

Meksikossa valmistettu G-5 VG-Stratocaster poikkeaa edestä vain vähän tavallisesta rivi-Stratosta. Vain pieni sininen status-ledi ja mallinnusosaston kaksi mustaa kiertokytkintä antavat ymmärtää, että kyseessä on digitaalisesti turboahdettu sähkökitara.

VG-Straton leppärunkoon on lisätty takapuolesta kaksi lokeroa, joista isompi on Rolandin mallinnuselektroniikkaa varten ja pienempi paristoille.

G-5:ssa käytetään nykyaikaista Stratocaster-kaulaa, jossa kaularaudan säädön pystyy hoitamaan kätevästi lavan puolelta.

Sujetut Fender-virittimet hoitavat hommansa mallikkaasti.

Kaulan ruuvikiinnitys on perinteiden mukainen.

Otelaudan radius on 9,5 tuumaa, mikä on hyvin toimiva keskitie vintage-Fendereiden jäntevän soittotuntuman ja Gibson-tyylisen venyvyyden välillä.

Jumbo-kokoiset nauhat ja huolellinen nauhatyö takaavat kitkatonta soittokokemusta. Otelaudan lisäkielikkeen ansiosta VG-Stratoon on mahdutettu mukaan jopa 22 nauhaa perinteisten 21:n sijaan.

Roland G-5:n magneettiset mikrofonit ovat Fenderin Standard-sarjasta – erittäin asiallisia pelejä siis.

Perinteisen tallamikrofonin ja vintage-vibran väliin on mahdutettu Rolandin oma GK-mikrofoni, josta VG-Straton mallinnuspiiri saa tarvitsemansa raakasignaalia.

Digitaalisen COSM-elektroniikkan häiriösuojaukseen on satsattu – kitaran mustat takakannet ovat alumiinista ja piirilevyn päälle on laitettu vielä oma metallikansi.

Roland G-5 on aikamoinen sähkösyöppö: virtuaalipiiri toimii neljällä AA-paristolla noin kuusi tuntia. Ni-MH-akuille luvataan peräti yhdeksän tuntia soittoaikaa latausta kohti.

Muihin virtuaalikitaroihin kohti Roland VG:llä on kuitenkin se etu, että se toimii ilman sähköäkin ihan tavallisena Stratocasterina.

G-5 VG-Stratocaster toimitetaan omassa topatussa pussissaan.

****

VG-Stratocasterin ovaali, C-muotoinen kaulaprofiili tuntuu mukavalta. Myös koko kitaran ergonomia on Stratolle tyyppillinen – siis erittäin hyvä.

Ilman digitaalitekniikka Roland G-5 -kitara soi kuin perushyvä Fender Stratocaster, minkä ei pitäisi olla kenellekään iso yllätys.

Mikrofonit ovat perinteisiä yksikelaisia, joilla on raikas ja dynaaminen soundi. Vastasuuntaan käämityn keskimikin ansiosta kitaran kuuluisat väliasennot ovat häiriövapaita.

Kitaran digitaalipuoli taas on tämän soittimen varsinainen runsaudensarvi.

M-kiertokytkin tarjoaa neljä mallinnusryhmää:

”S” on virtuaali-Strato, ja vaikka se tuntuu ensin hieman hullulta lisätä oikeaan Stratoon saman kitaratyypin mallinus, mallin etu on, että virtuaalimikrofonit eivät hurise lainkaan.

”T” tarjoaa kolmen perinteisten Telecaster-soundien (kaula, molemmat, talla) lisäksi vipukytkimen ääriasennoissa vielä ylikäämityn kaula- ja tallamikrofonin soundeja. Lisäsoundeissa on enemmän tehoa, sekä hieman lisättyä purevuutta keskialueella.

H-malli on tietysti virtuaalinen humbucker. Tämän mallin kohdalla vipukytkimen ääriasennot valitsevat kirkkaampia versioita kaula- ja tallahumbuckereista.

A-asento tarjoaa viisi erilaista digitaalista mallia vipukytkimen asennon mukaan. Tarjolla ovat akustinen orkesterikitara, sitar, nylonkielinen kitara, sekä kaksi teräskielistä. Akustisissa malleissa kitaran tone-potikalla säädetään sisäisen digikaiun signaalitasoa, paitsi sitar-mallissa, jossa tonella määrätään resonoivien virtuaalikielten volyymiä.

Omasta mielestäni lähes kaikki mallinnukset ovat tässä kitarassa täysosumia, etenkin sähkökitara-osastossa autenttisuus on suorastaan ällistyttävää. Akustisista malleista omat suosikit ovat kytkimen tallamikki-pykälästä löytyvä teräskielinen akustinen, sekä loistava virtuaali-sitar (jolla on intonaatio kohdallaan). Nylonkielisen imitaatio, sen sijaan, on mielestäni VG-Stratocasterin heikoin soundi – käyttökelpoinen, muttei kovin auttentinen.

****

G-5:n T-kiertokytkimellä pääsee virtuaalisiin virityksiin käsiksi: ”D” on Drop-D-viritys, ”G” on avoin G-viritys (esim. Keith Richardsin suosima viritys), ”d” on modaalinen DADgad-viritys, ”B” tarjoaa Metal-kitaristeille matalaa baritoni-viritystä, ja ”12” lisää menoon kuusi virtuaalikieltä.

Virtuaaliviritykset toimivat suorastaan mallikkaasti ilman viiveitä ja erittäin varmalla otteella.

****

Roland G-5 VG-Stratocaster on mielestäni loistava kokonaisuus, koska se yhdistää erittäin monipuolisen virtuaalitarjonnan toimivaan fyysiseen alustaan. Stratocaster on kitarana meille kaikille tuttu ja turvallinen – soittotuntuma ja ergonomia ovat tunnetusti hyviä ja perinteinen soundi melko monipuolinen.

Digitaalisen mallinnuksen ansiosta soundi- ja virityksien tarjonta kasvaa räjähdysmäisesti. Soundi on orgaaninen ja mallinnukset ovat suurilta osin erittäin uskottavia. Laaja soundi- ja viritystarjonta, sekä VG-Straton tarjoama mahdollisuus muuttaa virtuaalisoitinta ja/tai -viritystä jopa kesken biisin tekevät G-5:sta erittäin varteenotettavan valinnan esimerkiksi coverbändin kitaristille tai mainosmusiikin tekijölle.

Ääniesimerkit on äänitetty käytämällä VG-Straton mallinnuksia ja virtuaalivirityksiä:

Stratocaster-malli

Telecaster-malli

12-kielinen Telecaster-malli

Humbucker-malli Drop-D-virtuaaliviritys

Humbucker-malli baritoni-virtuaaliviritys

Virtuaalinen teräskielinen

Sitar-malli

Videon kitaraosuudet

****

Roland G-5 VG-Stratocaster

suositushinta: 1.583 €