Posts tagged ‘testi’

12/09/2019

Review: Bluetone Bass 200

****

Finnish boutique amplifier makers Bluetone have recently introduced a compact bass combo – the Bluetone Bass 200 (1,450 €).

The Bass 200 is a modern hybrid bass amplifier that combines an all-valve preamp section with a compact and efficient Class-D power amp. The preamp’s architecture is based on four tubes (2 x ECC82/12AU7, 1 x ECC83/12AX7 & 1 x EF86), while the modern power amp section and the combo’s light poplar plywood cabinet result in a low weight of only 12 kilograms.

Another factor in keeping the combo’s weight player-friendly is Bluetone’s choice of speaker – a neodymium-powered Eminence Kappalite 3012HO, with a power handling of 400 W and an impedance of eight ohms.

The combo’s cabinet features two ports in the back, and it comes covered in black textured vinyl.

Thanks to its low weight the amp’s top handle is all you need to move the combo around, and its compact size (W= 42.5 cm, H= 52.5 cm, D= 29.5 cm) means it will fit in a car’s boot easily.

I very much like the business-like look of the Bass 200’s control panel, which means it’s very easy to find you way around the amp’s features.

The Bluetone Bass 200 offers separate knobs for preamp gain (Volume) and power amp output (Master). The active three-band EQ (plus Bright-switch) offers three-way selectable mid-band rotary switch, with centre frequencies of 300 Hz, 500 Hz and 1 kHz. The Mute-switch is a handy addition, which should be made a regular feature on any bass amplifier.

The Bluetone Bass 200 may be compact, but it is still fully spec’ed:

Around the back we find a switchable effects loop with its corresponding level control, an adjustable balanced, line level DI output (XLR), and Speakon and phone jack speaker outputs. Many bass combos have the speaker cable soldered to the internal speaker, which can be a real pain if the cable gets damaged. Bluetone’s Bass 200 goes the professional route, using a short high-quality speaker cable, which connects the back panel’s output to a sturdy phone jack on the combo’s back wall.

****

The Bluetone Bass 200 offers plenty of clean headroom, but should you desire a little overdrive or some genuine valve distortion the combination of the Volume and Master controls will happily oblige. In terms of the drive character the Bass 200 is clearly more of an ”old school” amp, dishing out plenty of Ampeg-style tube goodness. For modern metal tones I’d probably suggest you use an appropriate distortion pedal.

In my mind a bass amp’s EQ-section should be a tool to fine-tune the amp’s tone to your personal taste and/or the room and playing situation you’re faced with, and not, as in some lesser amps, to make up for the amplifier’s tonal deficiencies. Bluetone’s Bass 200 scores full marks in this respect – even with the three-band EQ’s controls set to 12 o’clock the bass sound is great and well-balanced. This combo keeps the different tonal characters of different bass models intact, freeing up the EQ-section for additional tweaking.

Despite its name, the Bluetone Bass 200 actually delivers 250 watts of output power connected to the combo’s own Eminence speaker. This is more than enough power to use the combo ”as is” for most of the smaller and medium-sized venues most working bassist play in these days. And if you need to be louder, the excellent DI output will send the combo’s signal to a PA system.

The first clip features a Jazz Bass played fingerstyle:

I used a plectrum to play my Rickenbacker 4003:

And here’s an example of the Bass 200’s distorted sound, played with a short scale Squier Vista Musicmaster Bass:

****

The Bluetone Bass 200 is a great choice if you want a compact and lightweight professional bass combo. No, this isn’t a cheap mass-produced bass combo from China, but I feel that for a handcrafted Finnish amplifier the price tag is really rather moderate.

****

Bluetone Bass 200

1,450 €

Contact: Bluetone Amplifiers

****

Pros:

+ handcrafted in Finland

+ size

+ weight

+ features

+ soundSave

Save

Save

Save

29/08/2019

Testipenkissä: Edwards EX-125D ja SA-160LTS

Japanilainen ESP Guitars on yksi maailman isoimmista kitaravalmistajista, ja etenkin Rock- ja Metalkitaristien keskuudessa arvostetaan firman luomuksia kovasti. ESP on kuitenkin paljon monipuolisempi yritys, kun mitä eurooppalaisesta näkökulmasta ehkä luullaan, sillä jotkut yrityksen alamerkeistä ovat saatavilla ainoastaan Japanissa – tunnetuimmat niistä ovat varmasti Grass Roots ja Edwards.

Edwards Guitars on ESP:n vintage-tietoinen laatubrändi ja sen mallisto tehdään Japanissa.

Edwards EX-125D (1.139 €; gigbägi kuuluu hintaan) on Edwardsin näkemys päivitetystä Gibson Explorerista, jolla on virtaviivaistettu säädinosasto ja aktiiviset mikit.

Edwards SA-160TLS (1.460 €; laukku kuuluu hintaan) näyttää vuoden 1964 Gibson ES-335:n (Clapton!) suoralta kopiolta, mutta todellisuudessa mallista löytyy yksi ratkaiseva ero esikuvaansa nähden.

****

Kun kävin noutamassa testikitarat Musamaailman päämajasta, piti oikein tarkistaa oliko EX-125D:n topatussa pussissa varmasti kitara. Edwardsin versio aiheesta on selvästi kevyin Explorer-tyylinen kitara, joka minulla on ollut käsissäni tähän mennessä!

EX-125D tehdään miltei kokonaan mahongista – vain soittimen otelauta on pau ferro -nimisestä jalopuusta.

Kaulaliitos ja muut rakenteelliset seikat ovat hyvin uskollisia Gibsonin klassikolle. Edwards on kuitenkin päättänyt jättää alkuperäismallin isokokoiset pleksit käyttämättä, minkä vuoksi EX-125D:ssä myös kolmiasentoinen mikkikytkin on siirretty diskanttisarvesta tallan läheisyyteen.

Testikitaran ohut mattamusta viimeistely (Stain Cloudy Black) jättää mahongin syykuviot kauniisti esille.

Klassiseen lätkämailalapaan on asennettu laadukkaat, mustat Gotoh-virittimet, sekä luusta veistetty satula.

Myös soittimen talla ja kieltenpidin tulevat Gotoh:n tuotannosta.

Mikrofoneiksi on valittu kaksi aktiivista Seymour Duncan Blackouts -humbuckeria, jotka on kehitetty nimenomaan nykyaikaista Metallia soittavan kitaristin tarpeisiin.

Edwards EX-125D:n hintaan kuuluu myös laadukas topattu kantopussi.

****

Edwards SA-160TLS näyttää vanhalta ES-335-kitaralta, mutta sen ominaisuuksissa on yksi hyvin ratkaiseva ero – kitaran kaikukoppaan on käytetty kaiverrettua kokopuista vaahteraa kannessa ja pohjassa, perinteisen vanerikopan sijaan.

Perinteisesti Gibsonin ES-335 – ja sen sukulaiset, kuten ES-330, ES-345 ja ES-355 – käyttävät muotoon prässättyä vaneria, tavallisesti kolme tai neljä kerrosta vaahteraa (joskus löytyy myös poppelia keskikerroksissa, riippuen mallista ja vuosimallista). Edwards SA-160TLS taas on tehty kalliin orkesterikitaran tapaan kaivertamalla kitaran kanta ja pohja kokopuisista vaahtera-aihioista. Vaan kaikukopan reunat on tässäkin edelleen muotoiltu höyryprässätystä vanerista.

Vastapainoksi kokopuisen vaahteran soundilliseen tuoreuteen, Edwards käyttää tässä soittimessa mahonkista keskipalkkia. Kanteen ja pohjaan on jätetty keskipalkkia varten sisäpuoleen pienet ”askelmat”, niin ei tarvita tässä mallissa perinteisiä kuusikaistaleita kopan ja palkin väliin.

Erittäin kaunis puolihimmeä kirsikanpunainen viimeistely on Edwardsin versio Gibsonin VOS-viimeistelystä, minkä ansiosta SA-160TLS näyttää vanhahtavalta myös täysin ilman naarmuja.

Reunalistoitettu otelauta on pau ferroa, yläsatula aitoa naudanluuta ja soittimen virittimet ovat Gotoh:n valmistamia.

SA-160TLS varustukseen kuuluu vintage-tyylinen Gotoh-talla, jossa rautalangasta tehty jousi pitää tallapalojen ruuvit paikoillaan.

Tähän Edwardsiin on asennettu aavistuksen vintagea tehokkaammat humbuckerit – kaulamikiksi on valittu Seymour Duncanin Jazz-malli, kun taas tallamikrofonina toimii Custom 5 -humbuckeri.

SA-160TLS:n hintaan kuuluu laadukas kova kotelo.

****

Koska Explorer-tyylisissä kitaroissa, niin kuin Edwards EX-125D:ssä, on iso ja kulmikas runko, ne eivät ehkä ole luontevin valinta sohvakitaraksi, mutta seisten tämän kitaran kevyt olemus on selvä plussa.

Työnjälki on ensiluokkainen ja säädöt olivat testikitarassa kohdillaan. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä, mutta maltillisen paksu C – Gibson-fanit kutsuisivat tätä 60-luvun profiiliksi. Edwards EX-125D:n kaula tuntuu hyvin nopealta, ilman 1990-luvun vauhtikaulojen ylimääräistä leveyttä tai ohuutta.

Vaikka tämän kitaran ulkomuoto on 60 vuotta vanha, vaikuttavat mallin aktiiviset mikrofonit siihen, että Edwardsin soundi on nykyaikainen. Duncanin Blackouts-humbuckerit tarjoavat runsaasti lähtötehoa ja selkeyttä, eikä ne ulise runsaalla gainella, mikä tekee niistä hyvän valinnan nyky-Metallille.

****

Kitaraklassikoista ES-335 on – Fender Stratocasterin ohella – yksi monipuolisimmista sähkökitaroista, joka kelpaa lähes kaikille genreille Jazzista Bluesiin tai Countrysta Rockiin.

Edwardsin SA-160TLS on erittäin tyylikäs versio ES-335:stä, jossa yhdistyy 1960-luvun kosmetiikka ja 1950-luvun soittotuntuma. Kaulaprofiiliksi on nimittäin valittu vuoden 1959:n Gibson profiili, joka on melko paksu ja pyöreä.

Työnjälki on loistava ja säädöt olivat kohdillaan. Tämäkin Edwards on kevyt kitara.

Akustisesti SA-160TLS soi hivenen verran kirkkaammalla äänellä kuin mitä odottaisi hyvältä puoliakustiselta. Vahvistimen läpi tämä pieni ero kuitenkin häviää, ja Edwardsin ja referessikitaran väliset pienet soundilliset erot johtuvat varmaan enemmän soittimien eri mikrofoneista kuin niiden perusäänistä.

****

Sääli, että Edwardsit ovat – ainakin tähän mennessä – olleet Suomessa hyvin harvinaista herkkua. Tämän testin perusteella Edwards-kitarat nimittäin vaikuttavat hyvin laadukkailta soittimilta, ja myös niiden hinta on varsin kohtuullinen.

****

Edwards EX-125D & SA-160TLS

EX-125D – 1.139 €; topattu pussi kuuluu hintaan

SA-160TLS – 1.460 €; kova laukku kuuluu hintaan

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat (molemmat mallit):

+ työnjälki

+ ominaisuudet

+ soundi

+ hinta-laatu-suhdeSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

27/08/2019

Review: Edwards EX-125D and SA-160LTS

Japanese company ESP is one of the largest guitar brands on the planet, not least thanks to the popularity of their designs for the Hard and Heavy-crowd. But there’s more to ESP than some of us might realise, because – unlike the ESP and LTD model ranges, available worldwide – some brands, like Grass Roots or Edwards, are only available in specific markets.

Edwards, which is usually available only in Japan, is ESP’s upmarket brands for vintage-style and vintage-inspired guitar models.

The Edwards EX-125D (1,139 €; incl. gig bag) is the brand’s modern take on the classic Gibson Explorer design, complete with active pickups and streamlined controls.

The Edwards SA-160TLS (1,460 €; incl. case) looks like a straight copy of a ’64 Gibson ES-335, but in reality it comes with a very important twist. Read on…

****

When I went to pick up the review instruments at (Finnish distributor’s) Musamaailma’s HQ, I had to take a look in the gig bag to make sure the EX-125D was really in there. The Edwards model must be the most lightweight Explorer (-style guitar) I have come across in my life so far!

The EX-125D is an all-mahogany affair, save for the beautiful slab of pau ferro that serves as its fretboard.

The set neck construction mirrors Gibson original closely, but Edwards has done away with the large pickguard, while also moving the toggle switch, away from the top horn down to the bridge.

The reviewed guitar comes in a very nice matte finish (Stain Cloudy Black) that leaves the mahogany’s grain partially open.

The classic hockey stick headstock sports a set of black Gotoh tuners, as well as a bone nut.

The bridge and stopbar are also high-quality units made by Gotoh.

The pickups are a pair of Seymour Duncan’s active Blackouts, which have been geared especially towards the needs of Metal players.

The Edwards EX-125D comes in its own quality gig bag.

****

The Edwards SA-160TLS might look like a mint 1964 ES-335, but actually offers one distinct change in specifications – a semi-acoustic body made from carved solid maple.

Traditionally the ES-335 – and its cousins, the ES-330, ES-345 and ES-355 – are made from steam pressed plywood, usually three or four plies of either all maple or maple and poplar (depending on model and year of production). In contrast, the Edwards SA-160TLS is built like an upmarket Jazz guitar (or Gibson’s mandolins), by taking two centre-joined maple blanks and carving them into the gracefully shaped curves of the guitar. Having to be bent into shape, the rims are still plywood.

Edwards offsets the spankier basic tonality of the solid maple body by using a centre block made from mahogany, which is glued to steps left on the inside of both top and back (no spruce fillets here).

The superb cherry red finish on the SA-160TLS is Edwards’ take on what a ”closet guitar” might look like. The slightly matte look isn’t too far removed from Gibson’s VOS finish.

We find a bound pau ferro fingerboard, a well cut bone nut, and a set of classy Gotoh tuners.

The SA-160TLS features a vintage-style Tune-o-matic bridge made by Gotoh, complete with the saddle-retaining wire.

This Edwards sports a slightly hotter-than-vintage humbucker pair of a Seymour Duncan Jazz in the neck position and a Custom 5 in the bridge position.

The SA-160TLS comes with its own high quality case.

****

Due to its angular body shape an Explorer-type guitar, such as the Edwards EX-125D, probably isn’t the best choice for sofa noodling, but strapped on this light guitar is a dream to play.

The workmanship is excellent and the set-up superb. The neck profile is what guitar anoraks call a Gibson 60s neck, meaning it is very rounded with moderate thickness. The Edwards EX-125D is a very ”fast” guitar, without resorting to a too flat or too wide neck profile.

While the guitar type is already 60 years old, the active pickups used on the Edwards put it firmly in modern territory. The Duncan Blackouts offer a high output level coupled with a lot of clarity and high feedback resistance, making them just the ticket for modern styles of Metal.

****

Along with the Fender Stratocaster, the ES-335 is known as one of the most versatile classic guitars you’ll find, doing everything from Jazz and Country to Blues and Rock.

The Edwards SA-160TLS is a very classy reproduction that combines Sixties looks with late-Fifties playability. The neck profile is a dead ringer for a vintage 1959 Gibson neck. It’s round and chunky, while still steering clear of the clubby baseball bat feel of, say, a 1957/58 Les Paul.

The workmanship is superb, as is the review guitar’s set-up. The Edwards is also a lightweight instrument.

The SA-160TLS’ acoustic tone is a tiny bit brighter, and maybe even a little louder, than what you’d normally expect from a good ES-335-style semi, but played through an amp I found the differences between this solid maple Edwards and my reference semi to be largely negligible and mostly down to the different pickups. This is a fine version of a ’64 ES-335, and it also sounds like one.

****

It’s a shame that we don’t usually see more of Edwards Guitars’ output here in Finland. Judging by this review there’s a lot to be liked. These are well-made, professional grade instruments offered at fair price.

****

Edwards EX-125D & SA-160TLS

EX-125D – 1,139 €; including gig bag

SA-160TLS – 1,460 €; including case

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros (both models):

+ workmanship

+ features

+ sound

+ value for money

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

26/08/2019

Bluesharppu-testi nyt Rockway-blogissa

Bluesharppujen katsaus on nyt ilmestynyt.

23/07/2019

Nyt Rockway-blogissa: kolme edullista SG-kitaraa

Löydät SG-kitaroiden testin TÄÄLTÄ.

Save

11/06/2019

Testipenkissä: Tokai TST-50 Relic

Tällä kertaa Kitarablogilla oli ilo tutustua upouuteen erikoiserään, joka tehdään Tokain japanilaisesta TST-50 Stratokopiosta. Erikoismallin nimi on TST-50 Relic (1.699 €; topattu pussi kuuluu hintaan), ja kitara on saatavilla kahdella mikrofonivaihtoehdolla – ostaja voi valita Seymour Duncanin SSL-1- ja SSL-3-setin välillä.

****

Monen kitaristin mielestä TST-50 on yksi maailman parhaimmista Stratokopiosta, ja vanhoille japanilaisille Tokaille on jopa omat vintage-markkinat.

Uusi Tokai TST-50 Relic vie nyt asiat vielä pidemmälle tarjoamalla soittimia, joilla on kevyesti ”vanhennetut” metalliosat, hieman naarmuuntunut pleksi (ja mikkikuoret), sekä viimeistely aidolla nitrolakalla.

Tämän Relic-mallin perusajatus ei ole tarjota raskaasti keinovanhennettua kitaraa, vaan tässä haetaan sitä ”closet classic” -mojoa. Tokai TST-50 Relic on kuin vuonna 1961 uutena ostettu Strato, jota on soitettu vuosi tai kaksi kotioloissa, ja joka on sitten työnnetty sängyn alle ja unohdettu.

Erikoiserä on saatavilla ainoastaan Sonic Bluessa.

TST-50 Relic:n perusainekset ovat leppärunko, ruuvattu vaahterakaula, sekä ruusupuinen otelauta.

Otelaudassa on vintage-tyylinen radius (7,25 tuumaa) ja se tarjoaa 21 medium-jumbo-kokoista nauhaa (Dunlop 6130). Kaularaudan säätöruuvi löytyy kaulaliitoksen luona.

Erinomaiset Gotoh-virittimet näyttävät hieman kuluneilta, mutta ne eivät ole läheskään niin likaiset (tai jopa ruostuneet) kuin joissakin rajummissa relic-kitaroissa.

Sama pätee myös erikoisvalmisteiselle Gotoh-vibratallalle.

Tokai Guitars Nordic tarjoaa Tokai TST-50 Relic -mallia kahtena versiona:

SSL-1-versiossa löytyy luonnollisesti yksi setti Seymour Duncan SSL-1 -mikrofoneja, jotka ovat firman uudelleenpainos Fenderin alkuperäisistä myöhäisen 50-luvun ja varhaisen 60-luvun Stratomikeistä. Näissä mikrofoneissa on siis erikorkuisia Alnico V -magneetteja, joilla on pyöristetyt yläreunat. Keskimikki on käämitty vastasuuntaan mikä tarkoittaa, että väliasennoissa ulkopuoliset häiriöt katoavat. Tallamikki taas on teholtaan muita mikrofoneja hieman kuumempi.

SSL-3-setti on Seymour Duncanin Hot Strat -versio, jossa on vintagea pidemmät, samankokoiset Alnico V -magneetit, käännetty keskimikki, sekä hieman kuumempi tallamikki.

Jostain syystä testiin saapuneessa SSL-3-versiossa on kiiltävät säätöruuvit, kun taas SSL-1:llä varustetussa Tokai TST-50 Relic:ssä säätöruuvit ovat pikkasen ruosteiset, mikä sopii paremmin mallin yleisilmeeseen.

Säätimet toimivat perinteisellä tavalla – master volume, kaksi tonea (kaula- ja keskimikille), sekä viisiasentoinen mikrofonikytkin.

Tokai TST-50 Relic:n hintaan kuuluu laadukas pussi erillisellä sisäpussilla.

****

Minulla on hyvä vanha ystävä, joka omistaa aidon vuoden 1964 Stratocasterin (sekin on viimeistelty sonic blue -värityksellä). Olen itse saanut soittaa kyseisellä kitaralla useampaan otteeseen ja täytyy sanoa, että Tokain kopio samasta aiheesta on erinomaisen onnistunut.

Jotkut Relic-version ominaisuuksista vaikuttavat pikkuseikoilta, mutta tällaisessa closet classic -tyylisessä soittimessa ne ovat erityisen tärkeitä. Hyvä esimerkki tästä on testikitaroiden lakkaus:

Kaulan puu on jätetty kolhuttomaksi, mutta silti kaula tuntuu vanhalta, mikä johtuu ohuesta, puolihimmeästä nitrolakasta. Relicin runko taas on kiiltävä, mutta puun syyt näkee ja tuntuu hyvin pidetyn vanhan soittimen tavoin. Minusta on vain hyvä, että Tokai ei ole lisännyt TST-50 Relic -malleihin keinotekoisia painaumia ja naarmuja. Nämä kitarat tulevat varmasti saamaan aitoja jälkiä soittamisen kautta.

Tokain kaulaprofiili on täydellinen uudelleenpainos varhaisen 1960-luvun Stratokaulasta – se on erittäin mukava, hieman ovaali C. Molemmat testikitarat ovat kevyitä.

Työnjälki, säädöt, sekä soitettavuus ovat molemmissa versioissa ensiluokkaista.

SSL-1-version soundissa on aitoa vintage-mojoa. Kitara on erittäin dynaaminen, ja ääni on kuivahko maiskuttavalla atakilla ja aimolla annoksella purevuutta:

SSL-3-version signaalitaso ei ole silmiinpistävästi kuumempi kuin SSL-1-kitarassa. Mikkisetin Hot Strat -nimitys tulee pitkälti mikkien voimakkaalta keskialueelta. Tämä on paksumpi ja lihaksikkaampi näkemys Straton soundista:

Käytin demobiisissä molempia TST-50 Relic -versioita. Klippi perustuu Beatles-klassikkobiisin ”And Your Bird Can Sing” kuuluisaan kitarasooloon, jota John Lennon ja George Harrison soittivat kahdella sonic blue -värisellä Fender Stratocasterilla. Vahvistimena toimi Bluetone Shadows Jr. -kombo ja sen eteen oli laitettu Shure SM57 -mikrofoni:

****

Tokai TST-50 Relic on erinomainen uudelleenpainos 1960-luvun klassikkokitarasta. Kitarassa on aito vintagekitaran tuntuma, ilman että kaulaan tai runkoon olisi lisätty keinotekoisesti naarmuja. TST-50 Reliciltä saa rutkasti vanhan sähkökitaran lumoa, ilman aidon vintagesoittimen suurta hintalappua. Lisäbonuksena uuden Tokain kanssa ei tule sitä pelkoa, että kyseessä olisi hujaus tai eri kitaroista ja osista kasattu ”Palacaster”, joka on myyty arvosoittimena.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1.699 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ aito nitrolakka

+ soitettavuus

+ kaksi eri mikkiversiota tarjolla

+ soundi

Miinukset:

– vain yksi värivaihtoehtoSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

05/06/2019

Review: Tokai TST-50 Relic

This time Kitarablogi.com had the pleasure to receive a special run model of Tokai’s Japanese TST-50 Strat-style guitar for testing. The special model in question is called the TST-50 Relic (1,699 €; includes gig bag), and the guitar is available with two different Seymour Duncan pickup sets – either loaded with SSL-1s or a set of SSL-3s.

****

For many guitar fans the model designation TST-50 is synonymous with ”one of the finest Strat-copies in the world”, and there is a considerable market for vintage Tokais.

The Tokai TST-50 Relic takes things even further by offering instruments with lightly aged hardware, slightly scratched pickguard and pickup covers, as well as a genuine nitro lacquer finish.

The basic idea is not to offer a beaten up, abused electric guitar; Tokai is going for the look that wet dream of many guitar collectors – the vintage Strat, bought new in 1961, played for a little while, and then forgotten beneath the bed or in a closet.

Currently the TST-50 Relic is only available in Sonic Blue (just like John’s and George’s Strats).

The basic ingredients of the TST-50 Relic are an alder body and a maple neck with a rosewood fingerboard.

The ’board has a vintage radius (7.25″) and comes with 21 medium-jumbo frets (Dunlop 6130). Truss rod adjustment is at the neck’s body end.

The excellent Gotoh machine heads are deliberately, but lightly tarnished, but devoid of any over-the-top filth or rust.

The same goes for the custom-made Gotoh vintage vibrato bridge.

Tokai Guitars Nordic offers the Tokai TST-50 Relic in two versions:

The SSL-1 version comes loaded with a set of Seymour Duncan SSL-1 pickups, which is the company’s recreation of a late-50s/early-60s set of Fender Stratocaster single-coils. This means we find staggered height Alnico V magnets with bevelled top edges, a reverse-wound/reverse-polarity middle unit for hum-cancelling in the in-between settings, and a slightly overwound bridge pickup.

The SSL-3 set is Seymour Duncan’s ”Hot Strat” set that offers taller-than-vintage Alnico V magnets with level tops, a RW/RP middle pickup and a slightly hotter bridge unit.

For some strange reason the SSL-3 equipped Tokai comes with shiny, modern-type height adjustment screws, while the SSL-1 TST-50 Relic sports slightly rusty vintage-style screws.

The control setup is what you’d expect in an instrument like this, offering a master volume knob, two tone controls, and a five-way pickup switch.

Tokai’s TST-50 Relic comes with its own well-padded gig bag and a protective inner shroud.

****

A good friend of mine owns a genuine 1964 Fender Stratocaster – which, funnily enough, is finished in Sonic Blue – which I’ve had the pleasure to play on a number of occasions, and I must say that Tokai are hitting all the right marks with their ”family heirloom” style Relic-version.

Many of these features are subtle, yet make all the difference in the world. Take the lacquer finish, for example:

On the neck the finish has an immaculate played-in feel, halfway between a gloss and a matte finish. The body is glossy, but it has that sunken in look of an old guitar, instead of the completely flat finish you’d normally expect on a brand-new instrument. The Tokai TST-50 Relic’s thin finish invites you to play the guitar and add some genuine battle scars of your own, instead of fake relicing out of the box.

The neck profile is a dead ringer for an early-60s Strat – a charming, slightly oval C. Both TST-50 Relics are comfortably lightweight.

The workmanship, setup, and playability of both versions proved top notch.

The SSL-1 version gives you a faithful recreation of a vintage Strat’s sound. The guitar sounds very dynamic and dry, while offering ample cluck and bite:

The SSL-3 version isn’t that much louder than its SSL-1 counterpart. Its Hot Strat-tag comes from the forceful mid-range it provides. This is a fatter and bigger take on the familiar Strat-theme:

The demo song features both versions of the TST-50 Relic. The clip is based on the classic Beatles track ”And Your Bird Can Sing” and it was recorded with a Bluetone Shadows Jr. combo and a Shure SM57:

****

The Tokai TST-50 Relic gives you plenty of that vintage-style Strat-vibe, without resorting to any embarrassing fake dings and scratches. The TST-50 Relic feels and sounds very much like a 60-years old instrument, but comes with a far friendlier price tag. And you won’t have to worry that you might have spent all your money on a fake or a bitser.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1,699 € (including gig bag)

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ workmanship

+ genuine lacquer finish

+ playability

+ two pickup options

+ sound

Cons:

– only available in Sonic BlueSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

21/05/2019

Nyt Rockway-blogissa: Viiden edullisten T-tyylisten kitaroiden katsaus

Rockway-juttu löytyy TÄSTÄ.

21/05/2019

Review: Bluetone Amps Fried Eye & Bugaboo distortion pedals

Finnish valve amp specialist Bluetone Custom Amplifiers has broken new ground by releasing a trio of handmade pedal effects, comprising a delay/reverb-unit, called Echoes, as well as two different preamp/distortion boxes, the Fried Eye and the Bugaboo.

****

Bluetone’s Fried Eye Distortion (269 €) offers two high-quality effects in one box:

The boost circuit can be run separately from the pedal’s distortion side. It offers a considerable amount of boost (up to 12 dB), which is adjustable with the pedal’s Boost control.

But the Fried Eye Distortion’s main raison d’être is, of course, its comprehensive distortion section. The pedal’s distortion circuit is a solid-state version of the acclaimed Bluetone Fried Eye tube amplifier’s crunch channel. Its aim is to give you a wide range of Marshall-inspired crunch and distortion tones.

Bluetone’s Fried Eye Distortion pedal runs on nine to eighteen volts DC supplied by a PSU (not included) via a standard 2.1 mm plug (centre negative). A look under the hood reveals a large circuit board and clean and neat wiring.

Soundwise the Fried Eye pedal hits the bull’s-eye in my opinion, offering a wide range of Marshall-type tones from a light crunch to full blast. The effect’s three-band EQ works really well in tailoring the effects sound to your musical needs.

This short audio clip gives you an idea of the Fried Eye’s basic sound with the Gain control set to 12 o’clock. The first half showcases the distortion side on its own, with the boost kicking in for the second half. I used a Hamer USA Studio Custom with the bridge humbucker engaged. The clip was recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output:

The Muse-inspired demo song shows you how the Fried Eye performs in a band mix. I used a Bluetone Shadows Jr. combo and a Shure SM57 to record all guitar tracks.

The demo features the following guitars:

• rhythm guitars – Hamer USA Studio Custom (left channel), Gibson Melody Maker SG (centre), Fender Stratocaster (right channel)

• reverse guitar – Gibson Melody Maker SG

• lead guitar – Hamer USA Studio Custom, Morley wah-wah

****

The Bluetone Bugaboo Distortion pedal (249 €) is based on the company’s none-more-Metal Bugaboo valve amplifier’s crunch channel.

The Bugaboo is aimed more squarely at the Hard Rock- and Metal-crowd, offering much more gain and a lot more juicy compression than the Fried Eye pedal.

The wiring inside our review unit looks a bit less tidy, due to the long wires going from the circuit board to the pots and switches. I’d like to stress, though, that this specific pedal is a very early production model that has been superseded by a more compact version (but with completely identical specs and features) recently!

The Bugaboo-pedal, too, runs on nine to eighteen volts DC supplied by a PSU (not included) via a standard 2.1 mm plug (centre negative).

Bluetone’s Bugaboo does exactly what is says on the tin:

This pedal turns any amp into a fire breathing thing of beauty, offering plenty of gain. The three-band EQ has been bolstered by two very nifty mini-switches. Bite offers a presence boost that will help your guitar to cut through even the densest mix, while Tight helps you keep the bottom end from becoming too boomy.

This short audio clip gives you an idea of the Bugaboo’s basic sound with the Gain control set to 12 o’clock, Bite engaged and Tight turned off. I used a Hamer USA Studio Custom with the bridge humbucker engaged. The clip was recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output:

The demo song shows you how the Bugaboo performs in a band mix. All guitar tracks were recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output. The song contains the following guitar tracks:

• Rhythm guitars – Fender Stratocaster (left) & Gibson Melody Maker SG (right)

• Lead guitar – Hamer USA Studio Custom

****

In my view, the clean, business-like look of the new Bluetone-pedals is a clear bonus, especially on stage. Sure, the Fried Eye and Bugaboo don’t sport any flashy paint jobs that scream ”Hey, man, I’m a weird boutique pedal”, but at least you can tell instantly what type of pedal you’re dealing with, and which knob (or switch) does what.

In terms of their sounds both units are winners, each offering a wide array of different shades of distortion, with the Fried Eye being a bit more ”Rock” and the Bugaboo a tad more ”Metal” in character. These are professional grade, handmade effect pedals at a fair price.Save

Save

Save

Save

Save

20/05/2019

Testipenkissä: Tokai LSS-47C + LS-98S

On totta, että joidenkin mielestä kopiokitaroiden tekeminen ei ole kovin reilua toimintaa. Toisaalta on myös totta, että kopiokitaroille löytyy niin suuri kysyntä, että monet isot brändit ovat jo pitkään kopioineet itse itseään. Parhaat esimerkit tästä ovat Fenderin Squier, Gibsonin Epiphone, PRS Guitarin SE-mallisto ja Music Manin Sterling by Music Man -soittimet.

On myös olemassa brändejä, jotka tekevät hyvinkin laadukkaita kopioita klassikkosoittimista, kuten Greco, Nash Guitars, Rock ’n’ Roll Relics tai Maybach. Tunnetuin nimi kopiobrändien keskuudessa on varmaan Tokai, jonka laajasta tarjonnasta löytyy sekä edullisia kitaroita ja bassoja, sekä korkealaatuisia käsintehtyjä jäljennöksiä.

Tällä kertaa saimme testiin kaksi eri P-90-yksikelaisilla varustettua sähkökitaraa – edullisen Tokai LSS-47C:n (505 €) ja japanilaisen Goldtopin, Tokai LS-98S:n (1.276 €; kova laukku kuuluu hintaan).

****

Kiinalaista Tokai LSS-47C:tä voisi luonnehtia erääksi best of -kopioksi 1950-luvun Gibson Les Paul Specialista. Kitaran peruslinja mukailee vuosien 1955-57 single-cut-mallia, keltainen väri tulee suoraan double-cut-versiosta (1958-60), ja kopion esikompensoitu palkkimainen talla on lainattu LP Specialin seuraajalta, SG Specialista.

Tokaissa runkoon liimattu kaula on veistetty kovasta vaahterasta, kun taas reunalistoitetun otelaudan puulajiksi on ilmoitettu (kestovärjättyä) jatobaa. Jatoba on eteläamerikkalainen puulaji, jota usein kutsutaan myös brasilialaiseksi kirsikaksi, vaikka todellisuudessa tämä puu kuuluu palkokasveihin. Viime aikoina jatobasta on tullut suosittu korvike CITES-listatulle ruusupuulle edullisissa ja keskihintaisissa kielisoittimissa.

Soittimen tasakanttinen runko on tehty mahongista.

Virittimet ovat hyvin toimivia Kluson-kopioita, kun taas tallaksi on valittu nykyaikainen versio Gibsonin 1960-luvun ”salama-tallasta”, jossa on kompensaatio ei-punotulle g-kielelle.

LSS-47C:n P-90-mikrofoneilla on mustat muovikuoret. Kitaran setti on päivitetty versio alkuperäisestä, jossa molempien mikkien käyttäminen samanaikaisesti mykistää ulkoisia häiriöääniä.

Ainoa, pieni kritiikin kohteeni on soittimen hieman liian isot, ja reunoissa pikkasen epäsiistit kolot mikrofoneille.

Kitarassa löytyy kolmiasentoinen kytkin, sekä kummallekin mikrofonille omat volume- ja tone-säätimet.

****

Japanilainen Tokai LS-98S on erittäin laadukas ja pikkutarkka uudelleenpainos vuoden 1956 Les Paul Standardista, siis mallista, joka tunnetaan nykyään nimellä LP Goldtop. LS-98S:een valitut puut ja komponentit ovat kauttaaltaan korkealaatuisia, ja työnjälki on erittäin huolellinen.

Kitaran yksiosainen mahonkikaula on liimattu mahonkirunkoon pitkällä sormella (long tenon). Soittimen reunalistoitettu kaareva kansi on vaahterasta, kun taas sen otelauta on aitoa intialaista ruusupuuta.

Toisin kuin vuoden 1958-60 LP Standardeissa, joilla on tavallisesti punaiseksi petsattuja runkoja ja kauloja, Goldtop-malleissa on miltei aina ”luonnollinen” viimeistely (= ruskea tasoite ja kiiltävä lakka sen päällä).

Tämän kitaran kaikki metalliosat on valittu Gotoh-malliston laadukkaammasta päästä.

LS-98S:n Tokai P-90 Mark II -mikrofoneissa on alnico-magneetteja. Alkuperäisen kaavan mukaan molemmat mikit on valmistettu täysin identtisillä spekseillä.

Laadukas kova laukku kuuluu LS-98S:n hintaan.

****

Testissä käynyt Tokai LSS-47C on todella kevyt ja erittäin mukava soitin.

Kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta pyöreä D, siis juuri sitä mitä Gibson-slangissa kutsutaan vuoden 1960 profiiliksi. Kun tähän lisätään vielä otelaudan 12 tuuman radius, testikitaran kiitettävä nauhatyö, sekä pro-luokan säädöt, lopputulos on erittäin vaivaton ja bendauksille suotuisa.

Vaikka kyseessä on verrattaen edullinen soitin, kuulostavat Tokain mikrofonit yllättävän hyviltä. Niissä on juuri oikea annos purevuutta, voimaa ja basson lämpöä, että ne pystyvät tyydyttämään P-90-soundin ystäviä. Kaula- ja tallamikin keskinäinen balanssi on myös todella hyvä.

****

Painonsa suhteen Tokai LS-98S on keskipainoisten kitaroiden tukevammasta päästä. Soittimen paino ei tässä vielä ole mielestäni ongelma, mutta tämän Tokain kyllä huomaa aina, kun se roikkuu hihnasta.

Työn laatu on yhdellä sanalla sanottu erinomainen. Se, että Tokain Goldtopin pyöreä C-kaulaprofiili maltillisella paksuudella on lähempänä vuoden 1959 LP Standardia, kuin hyvin paksua 1956 Goldtop -kaulaa, on varmasti enemmistölle vain hyvä asia.

Niin kuin monissa aidoissa, P-90-mikrofoneja käyttävissä LP Goldtopissa, myös Tokai LS-98S:n tapauksessa kaulamikrofoni soi selvästi kovemmalla kuin tallamikki. Tämä johtuu mikrofonien asennustavasta ja mikrofonikolojen syvyydestä – minkä takia kaulamikkiä ei pysty ruuvaamaan vielä syvemmälle runkoon – sekä siitä, että kaulamikrofonit sijaitsevat lähempänä kielten keskiväliä, jossa kielten liikerata on suurempi. Yleinen ratkaisu tähän Goldtop-ongelmaan/-ominaisuuteen on nostaa tallamikrofonin naparuuveja korkeammalle, sekä laittaa kaulumikin volume-säädin lukemaan 8,5.

Paksun vaahterakantensa ansiosta P-90-mikeillä varustettu Goldtop soi kirkkaammin kuin monet ehkä odottaisivat, etenkin tallamikin kautta. Tällä kitaralla kattaa laajan soundivalikoiman helposti ja suvereenisti, ja sopii lähes kaikkiin genreihin Jazzista ja Countrysta Bluesiin ja Rockiin.

****

LSS-47C ja LS-98S antavat vastauksen kysymykseen miksi Tokai on arvostetuin klassikkokopioiden valmistaja:

LSS-47C on hyvin edullinen versio legendaarisesta LP Specialista. Tämä soitin ei ehkä ole riittävän tarkka jäljennös useimmille vintage-faneille, mutta sen soitettavuus on vaivaton ja kitaran soundeissa on runsas annos mojoa.

LS-98S taas on pro-luokan uudelleenpainos vuoden 1956 LP Goldtopista. Tämä soitin on mainio osoitus japanilaisesta tarkkuudesta ja työnjäljestä – tämä on kerrassaan upea kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.

****

Tokai Guitars LSS-47C + LS-98S

Tokai LSS-47 – 505 €

Tokai LS-98S – 1.276 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Maahantuoja: Tokai Guitars Nordic/Musamaailma

****

LSS-47C – Plussat:

+ paino

+ nauhatyö

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– pieni epäsiisteys mikrofonikoloissa

****

LS-98S – Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde+ value for money• Made in Japan
• Body: Mahogany
• Top: Maple
• Neck: One Piece Mahogany Set-Neck, Long Tenon
• Fingerboard: Rosewood
• Frets: 22
• Bridge: LS-VB, LS-VT Tailpiece
• Neck Pickup: P-90 MK2
• Bridge Pickup: P-90 MK2
• Electronics: 2x Volume, 2x Tone, 3-way Switch
• Inlays: Pearloid
• Pickguard: Cream
• Bindings: Cream, Body & Neck
• Headstock: Black with Logo Inlay & Gold Text
• Hardware Color: Chrome
• Color: Gold Top (GT)
• Case includedSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save