Testipenkissä: Shure MV7X

Shuren Motiv MV7 Podcast -mikrofoni (USB & XLR)

Kun Shure MV7 -mikrofonia esiteltiin syksyllä 2020, kyse oli melko ainutlaatuisesta tuotteesta podcast-tekijöille. Alkuperäisessä MV7:ssä löytyy samassa kuoressa laadukas dynaaminen mikki, USB-äänikortti, kytkettävä automaattinen tasonsäätö, sekä kuulokevahvistin. Lisäksi Shure tarjoaa vielä ilmaista Motiv tietokone-appia, joka laajentaa MV7:n ominaisuuksia entiseltään.

Shure SM7b –broadcastmikki

Visuaalisesti Shure MV7 muistutti melko lailla firman legendaarista SM7-mikrofonia, mikä ei varmastikaan oli vahinko. Viimeisten viiden vuoden aikana SM7:n suosio on noussut hurjasti, etenkin oivana studiomikkinä laulun ja/tai sähkökitaran vangitsemiseksi. Syy tähän on varmaan – ainakin osittain – se, että edesmennyt studiokonkari Bruce Swedien on käyttänyt sitä tunnetusti Michael Jacksonin lauluraitoihin laulajan ”Thriller” -levyllä.

Upouusi Shure MV7X (ainoastaan XLR-lähtö)

Shure sai runsaasti positiivista palautetta MV7-mikistään, mutta samalla satoi myös kyselyjä mahdollisesta rinnakkaismallista, joka olisi pelkkä mikrofoni, ilman äänikorttia ym. Monet tykkäsivät MV7:n soundista ja olemuksesta, mutta heillä löytyi laadukas äänityskalusto jo valmiiksi.

Vuoden 2021 loppusyksystä Shurelta tuli vastaus pyyntöihin – upouusi Motiv MV7X.

Muotoilunsa kannalta Shuren MV7X (katuhinta noin 170 €) on käytännössä samannäköinen kuin MV7, paitsi että uudesta mallista ei luonnollisesti löydy alkuperäisen mikin säätimet ja USB-lähtö.

MV7X:llä on oma u-muotoinen kehto (tai ies), jonka ansiosta mikkiä voi käyttää sekä perinteisellä mikkitelineellä että (ylösalaisin) radiostudioista tutussa pöytävarressa.

Sekä mikrofoni että sen kehto tuntuvat hyvin kestäviltä.

MV7X:n isoa vaahtomuovista tuulisuojaa irtoaa helposti vetämällä. Sen alla paljastuu Motiv MV7:n ratkaisevin ero Shure SM7:aan:

Kun poistaa SM7b:n tuuulisuojan, löytyy sen alta hyvinkin pitkä, reikälevyistä tehty metallitötterö. Metallisuojan päätarkoitus on pitää mikin tuulisuojan paikoilleen. Samalla se pitää SM7b:n edessä olevaa äänilähdettä tarpeeksi loitolla mikkikapselista, joka istuu noin puolimatkaa mikrofonin kärjestä mikrofonirunkoon.

Ilman tuulisuojaa Shuren uuden MV7X:n kärki taas näyttää perinteiseltä kapulamikrofonin kärjeltä, joka on tehty tukevasta metalliverkosta, jonka alla on vielä lisäkerros p-, k- ja t-kirjainten aiheuttamista puuskista suojaavaa huopaa.

Shure MV7X:n iso runko ja mikin herttakuvioinen kapseli vähentävät tehokkasti mikrofonin takaa tulevia äänejä.

Koska uutuusmikki on vain hieman yli 15 senttiä pitkä – 550 g gramman painolla – MV7X-mikrofonia voi käyttä hyvin myös lavalla.

****

Olen äänittänyt muutaman vertailuklipin MV7X:llä ja Shure SM57-mikrofonilla. Koska SM57 on niin laajassa käytössä, jokainen meistä varmaan tietää, miltä ”viiskytseiska” kuulostaa, mikä tekee vertailusta helpomman. Mikrofonit äänitettiin Cranborne Audion Camden EC2 -etuasteella.

Puhtaat ja säröiset soundit kitaravahvistimesta
Plektralla soitettu teräskielinen akustinen kitara
Blues Harp -huuliharppu
Miehen laulu

Minun mielestäni on vain hyvin vähän eroja MV7X:n ja SM57:n välissä. Genelec-monitoreilla kuuneltuna huomasin kuitenkin aavistuksen verran lämpimämmän ala-middlen, sekä hieman vähemmän terävän preesensikorostuksen uudessa MV7X:ssä.

****

On totta, että pääsääntöisesti uutta Shure MV7X:ää on tarkoitettu radio- ja podcast-studioon – kuten näkyy mikin ulkonäöltä, sen kehdosta ja isokokoisesta tuulisuojasta. Minusta olisi kuitenkin sääli, jos MV7X:n käyttöä rajoitettaisi hyvin kapeasti tähän sektoriin, koska tämä mikrofoni voisi toimia monissa eri tilanteissa äänitysstudiossa tai konserttilavalla.

Olen melko varma, että uusi Shure MV7X toimisi hienosti esimerkiksi bassorummun tai puhallinsoittimen edessä. Tutustuminen siis kannattaa mielestäni ehdottomasti.

Review: Shure MV7X

The Shure Motiv MV7 Podcast Microphone (USB & XLR)

When the Shure MV7 was released in the autumn of 2020, it provided a unique all-in-one package for podcasters. The original MV7 combined a quality dynamic microphone with a USB-interface, switchable automatic level control and a headphone amplifier. Additionally, Shure offers the free Motiv desktop app that further enhances the MV7’s functionality.

The Shure SM7b

The fact that Shure took a lot of visual pointers for its new MV7 model from the company’s legendary SM7 microphone surely didn’t hurt the Motiv model’s sales one bit. Over the last five years the SM7’s popularity has experienced a steep rise, as a fine go-to microphone for vocals and guitar amp duties. This is in part due to the widely publicised use for Michael Jackson’s vocals on his legendary ”Thriller” album – recorded and mixed by the late, great Bruce Swedien.

The new Shure MV7X (XLR-only)

Shure got a lot of positive user feedback for the MV7, but also many requests to release a straight XLR-version of the new microphone for those who already owned all of the necessary recording equipment.

In late 2021 Shure did just that, introducing the new Motiv MV7X.

In terms of its design the Shure MV7X (price in Finland around 170 €) is virtually identical to the MV7, save for the missing soft-touch buttons and USB-port.

The MV7X comes mounted to a U-shaped bracket-cum-mic-adapter, making it easy to use the mic either on a traditional microphone stand or suspended upside down from an adjustable desktop arm.

The microphone and its yoke look and feel very sturdy and professional.

The MV7X’s large foam windscreen is easy to take off, making it easy to spot how Shure have managed to shrink the SM7:

In an SM7b, removing the foam screen will reveal a very large and long, relatively wide-mesh metal basket, whose main objective is to hold the windshield in place. The SM7b’s mic capsule – or cartridge in ”Shure speak” – sits far back, a bit more than halfway from the basket’s tip to the microphone’s body.

The MV7X’s front end looks very much like that of a handheld mic, beneath its foam shield. Here we have a very sturdy, tight wire mesh, with an additional layer of plosive-filtering foam inside the grille.

The Shure MV7X’s large body and front metal collar combine with Shure’s cardioid capsule to give the mic excellent rejection of sound coming in from the rear.

With a moderate length of just over 15 cm, and a weight of 550 g, the Shure MV7X won’t look out of place on a stage, either.

****

I recorded a number of clips comparing the new MV7X to the classic Shure SM57. Being one of the most widely used dynamic microphones on the planet means, that everybody knows what an SM57 sounds like, making a good starting point for these comparisons.

Clean and overdriven amps sounds
Strummed acoustic guitar
Blues Harp
Male vocals

To my ears both microphones sound remarkably similar, but not completely identical. The differences I could make out, listening through my Genelec monitors, were a warmer low-mid range, and a less-pronounced and softer-sounding presence boost in the new Shure MV7X.

****

Yes, the Shure MV7X’s design, construction, yoke and large windshield have been tailored towards radio studio and podcast use. But tying the MV7X firmly to the podcast genre does this mic a bit of a disservice, because it will surely work well in multiple musical situations on stage and in the studio.

The mic worked fine in the applications I tried it out with, but I bet you could put the MV7X in front of a kick drum or horns, and it wouldn’t disappoint. The new Shure is definitely a mic to take a closer look at!

Review: Squier Affinity Bronco Bass & Höfner Ignition Violin Bass SE

This is a slightly shorter version of an article in Finnish published at Rockway.fi.

****

In 2021 short-scale basses are often seen as less desirable, as instruments purely for beginners, but not for ”serious” use.

Back in the Fifties, Sixties and much of the Seventies, a wealth of great music has been recorded by bassists playing short-scale basses. To some degree this was out of pure necessity, as many guitar manufacturers didn’t regard the electric bass guitar as a serious instrument in the early days. Those companies simply used slight redesigns of their guitar models with longer necks and different pickups, in order to have something to sell to the public. Gibson, for example, only released its first long-scale basses – the Thunderbird II and IV models – in 1963, while Gretsch and Guild stuck to their ”modified guitars” well into the 1970s.

Other companies designed their short-scale basses from the ground up:

In 1956 a German luthier called Walter Höfner developed a comfortably light and compact semi-acoustic bass with a violin-shaped body. In keeping with the Höfner Company’s nomenclature this new bass received the rather uninspiring name Höfner 500/1.

This bass might have become a mere footnote in history, had it not been for a young British musician, who ordered a left-handed 500/1, while working in a nightclub in Hamburg (West Germany) with his band. This young bass player was, of course, none other than Paul McCartney, and the Beatles’ global fame from 1963 onwards catapulted the Höfner 500/1 right into the limelight.

Paul McCartney still uses his iconic Höfner bass.
Tina Weymouth (Talking Heads; Tom Tom Club) is regularly seen with her Höfner 500/1, as well as with Höfner 500/2 Club Basses (as in this picture).

The Fender Company, whose founder Leo Fender was the father of the electric bass, introduced its first short-scale bass in 1966. The Fender Mustang was based on their legendary Precision Bass, and was meant as a companion to the company’s Mustang Guitar.

Most classic Status Quo hits were recorded by Alan Lancaster playing his Mustang Bass.
The Rolling Stones’ original bass player Bill Wyman used his Mustang Bass on stage between 1968 and 1971.

Regardless of their affordable price tags, the models in this review are straight descendants of the Höfner 500/1 and Fender Mustang models.

****

When the Fender Musicmaster Bass was released in 1971 it was Fender’s most affordable electric bass, making it an ideal choice for beginners, music classes, and – in the late 70s and early 80s – for Punk or New Wave bands. The original Musicmaster Bass used the same body as the Mustang, but sported a redesigned scratchplate and bridge, cheaper machine heads, and a covered guitar (!) pickup.

The Squier Affinity Bronco Bass (current price in Finland around 200 €) has been the brand’s most-affordable bass for many years, until the very recent arrival of the Mini-P Bass, which is a few euros cheaper.

The Indonesian Bronco Bass is clearly based on the Musicmaster Bass from the Seventies:

The Bronco Bass sports the same Mustang-style body, and shares its predecessor’s simple, two-saddle bridge, as well as the 19-fret bolt-on neck. The new scratchplate design, which is clearly Strat/Precision-inspired is much prettier, though.

The satin finished maple neck is a one-piece affair, with the frets directly installed into its curved front, and it offers easy truss rod access next to the top nut. The tuning machines are improved versions of the originals.

Squier’s websites aren’t especially clear on the body material; some places state it is made from agathis, while others mention poplar. Be this as it may, our review sample comes finished in a beautiful Torino Red gloss finish. The bass is also very light in weight.

The single-ply scratchplate holds a powerful ceramic Stratocaster pickup, and the master volume and tone controls.

The quality of workmanship on the reviewed Squier Bronco Bass is simply amazing. I’m old enough to remember affordable instruments from the late Seventies, and this little bass is simply in a completely different league. Everything is clean and crisp. The neck profile is a very comfortable ”C” and the fretwork is very good. The playability of the bass is buttery and there are no annoying mechanical buzzes or rattles. You could basically grab this bass and do a gig.

Due to the very spartan bridge the Bronco’s intonation is never completely spot-on in the higher reaches of the fretboard, but I feel I can live with the small compromises required.

What the Squier Bronco offers is great playability, a healthy acoustic tone, and a surprisingly balanced and full-bodied performance from its single-coil guitar pickup. The Bronco Bass sounds like a ”real” bass played through a quality bass amp.

****

A German Höfner 500/1 ”Mersey”.

Höfner’s Violin Basses are currently produced in three model ranges:

The Made-in-Germany range comprises several vintage reissues, reliced basses, and an ecologically-conscious Green Line-version.

Höfner’s mid-price range is called the Contemporary Series (HCT), and it is produced in China. The Contemporary Violin Bass models come equipped with genuine German pickups, but differ slightly in construction by adding a feedback-reducing centre block inside the body.

The most affordable instruments are the Höfner Ignition models (HI). These instruments are also made in China, but offer less painstakingly exact recreations of Höfner’s most famous models.

The Höfner Ignition Violin Bass SE (current price in Finland approx. 350 €) is the newest update of the McCartney-inspired Ignition-version of the Höfner, which adds a few features that have been requested by many fans:

The body’s bass-side shoulder is now adorned with a vintage-style Höfner-decal, while the previous Jazz Bass-style control knobs have been replaced with Höfner’s famous teacup knobs. Additionally, the bass now also comes with a replica of the famous BASSMAN-sticker in the box. During the making of the Beatles’ Get Back/Let It Be film and LP, Paul McCartney had peeled off the sticker from his new Fender Bassman amplifier stack and stuck it to the top of his bass. For some Beatles fans this sticker has since become a legendary piece of memorabilia, which has now been made available to buyers of the Ignition Violin Bass SE.

The Höfner Ignition is a beautifully made instrument that closely follows the most crucial aspects of the German original’s build:

The hollow body of the Violin Bass is made from an arched plywood spruce top and plywood flame maple for the rims and the arched back. The set neck is carved from rock maple, while the rosewood bridge is held in place on top of the body by the downward force of the strings in Jazz-guitar style.

The most obvious difference between German (and HCT) basses and the Ignition is the exact build of the neck. The original features a freestanding, so-called cantilever fingerboard between the neck joint and the neck pickup. The Ignition’s neck continues as a solid block of maple for the whole way, which actually even makes the neck joint a tiny bit stronger. Additionally, while German 500/1s come with (depending on the model) necks made from either two long strips of maple, or a central piece of beech sandwiched between two outer strips of maple, the Ignition’s neck is one-piece maple with a separate piece glued on for the headstock.

For environmental reasons Höfner now uses thermo-treated jatoba wood for the fingerboards on Ignition Violin Basses. The string trapeze is chromed, while the tuning heads are four separate units with pearloid knobs.

The Ignition pickups are actually reissues of rare Japanese Staple pickups, which were used on some ”New Special” models for the Japanese market back in the Eighties. They look similar to the classic Staple pickups on Paul McCartney’s 500/1, but are slightly wider, and – what’s more important – easier to adjust for height than the German originals.

* Click/tap the picture for a larger view *

Many players who are new to Höfner-basses have trouble with Walter Höfner’s classic ”Aggregat” control console that also comes installed on the Ignition Violin Bass SE. I hope the above picture will do its bit to clear up which component does what.

It looks like a Höfner, it’s built like a Höfner, and – surprise, surprise – the Ignition Violin Bass SE sounds like the genuine Höfner it is! This is a quality instrument, and very compact and light to wear on a strap. The set-up and playability of our review sample was spot on, making the Ignition SE a fast and comfortable player. The neck’s depth may be a bit chunkier than on many modern basses, but the relatively narrow U-profile means that a Höfner neck sits very nicely in the palm of your hand.

It is true that the Höfner 500/1 (aka Violin Bass aka Beatle Bass) will forever be associated with Paul McCartney and the Beatles, but that shouldn’t lead to the instrument being pidgeonholed as a ”Sixties music” bass. I know what I’m talking about, as I have been a very satisfied 500/1-owner since 1990, and I regularly use the Violin Bass in many different contexts. As long as you don’t need to play slap bass or high-gain Metal, a Höfner will handle anything you throw at it.

Testipenkissä: Bluetone Black Prince Reverb – vuoden 2021 päivitetty versio

Testasin Bluetone Black Prince Reverb -komboa ensimmäistä kertaa vuonna 2016 ja tykkäsin siitä kovasti. Paljon on kuitenkin tapahtunut tämän jälkeen, ja tänä vuonna Bluetone on yhdistänyt kaikki Black Princen halutuimmat custom optiot ja laittanut ne uuteen ja parannettuun 2021 -versioon, joka korvaa edeltäjänsä.

Ensimmäiseksi huomataan varmaan kaikki kosmetiset seikat. Vanhalla versiolla oli hyvin siisti ja asiallinen ulkonäkö. Uuden version myötä Bluetone on viennyt suosikkimallinsa ulkonäköä kuitenkin selkeästi Boutique-vahvistimien piiriin – Fender-tyylisessä kombossa on nyt western-tyylinen keinonahkapäällystys, etupaneeli ja säätimien nupit ovat Blackface-tyylisiä, ja vahvistimen etukangas muistuttaa väriltään vehnän oljet.

Ratkaisevat päivitykset on tehty kuitenkin Black Prince Reverbin elektroniseen varustukseen.

Tämän putkikombon sähköinen rakenne perustuu edelleen löyhästi Fenderin klassiseen Blackface Princetoniin – gain-rakenteen, tremolon ja jousikaiun suhteessa – mutta uutena ominaisuutena on lisätty jalkakytkimellä toimiva Solo-boostaus.

Kenties tärkein parannus Black Princen uudessa versiossa on uusi, isompi kaiutin. Vanhassa mallissa oli mukana Princeton-tyylisesti 10 tuuman elementti. Nykyiseen vahvistimeen voi valita yhden kahdesta 12-tuumaisista vaihtoehdoista – joko Celestionin G12 Neo Creamback -kaiutin (niin kuin testikoneessa) tai Warehouse Guitar Speakersin malli G-12 C/S. Isomman kaiuttimen vuoksi nykyversiossa on entistä isompi kotelo, joka on lähellä Blackface Deluxen kokoluokkaa.

Bluetonen Harry Knecktin mukaan myös jousikaiun (ja sen vahvistuspiirin) tarkkaa rakennetta on parannettu entisestä, minkä ansiosta kaiku soi paremmin ja sen omakohina on selkeästi vähennetty. Black Princen lyhyt jousitankki tulee Accutronicsin mallistosta.

Tämän Bluetone-vahvistimen etuvahvistin on rakennettu kolme 12AX7-putkia käyttäen, kun taas päätevahvistin käyttää kaksi putkia.

Päätevahvistin tarjoaa maksimaalista soundillista monipuolisuuta, sillä sen rakenne mahdollistaa käytännössä kaikien oktaaliputkien käyttöä. Päätevahvistimeen voi laitta 6V6GT-, 6L6GC-, 5881-, EL34-, KT66- ja KT77-putkipareja ilman tarvetta biasointiin!

Parilla 6V6GT-putkilla Black Prince Reverb -kombosta lähtee ääntä noin 15 watin voimalla, kun taas kahdesta 6L6GC-putkista (niin kuin testikoneessa) tai EL34:stä vahvistimen teho nousee noin 28-30 wattiin.

Vaikka kombo ei vaadi uudelleenbiasointia, on hyvinkin tärkeä laittaa pääteputkien ja toroidisen muuntajan välistä pikkukytkintä oikeaan asentoon (katso käyttöohjetta), muuten pääteputket (tai jopa sisäiset kompponentit) voivat pahimmassa tapauksessa hajota liian suurten sähkövirtojen takia.

Takapaneelista löytyy kolme kaiutinlähtöä, sekä DIN-mukainen liitin pakettiin kuuluvaa jalkakytkinyksikköä varten.

****

Näitä klippejä on äänitetty Fender Stratocaster -kitaralla ja Shure SM57 -mikrofonilla.

Ensimmäinen seikka jota huomataan, kun laittaa uuden Bluetone Black Prince Reverb -vahvistimen päälle, on miten hiljaa se on tyhjäkäynnissä. Brummin tai kohinan määrä on pitkälti riippuvainen laadukkaista komponenteista ja osien fyysisesta sijoittelusta, esimerkiksi päämuuntajaan nähden. On selvää, että Bluetonen väki tietää mitä se tekee.

Koska Black Prince ei yritä olla tarkka Princeton-klooni, Bluetonen kombo voi tarjota laajemman soundivalikoiman kuin vanha Fenderin klassikko. Tässä tarjotaan kaikkea mikä on hyvä Blackface-kombojen soundissa, ilman klassikkovahvistimien huonoja puolia, niin kuin esimerkiksi välillä löysästi soivia Jensen-kaiuttimia tai – Princetonin tapauksessa – EQ:sta puuttuvaa keskialuen säädin ja alkuperäinen pieni kaiutin.

Sooloboosteri on erittäin tervetullut uudistus, kun taas Bluetonen Master Volume -säätimen ansiosta saa omat lempisoundit tarvittaessa esille myös hiljaisella volyymillä.

Päätevahvistimen monipuolisuus mahdollistaa myös erilaisia hybridisoundeja, yhdistämällä kombon Fender-tyylisen etuvahvistimen myös britti-tyyliseen päätevahvistimeen (EL34), perinteisten 6V6GT- ja 6L6GC-parivaljakkojen sijaan.

Black Princen tremolo on suorastaan herkullinen, ja se tarjoaariittävästi säätövaraa sekä efektin nopeudessa että sen syvyydessä. Itse tykkään erittäin paljon myös kombon päivitetystä jousikaiusta, koska se kuulostaa kermaiselta ja sillä on aitoa syvyyttä. Jotkut rautalankka-kitaristit voisivat ehkä toivoa vielä enemmän kaiun ”roisketta”, mutta se on selvästi makuasia…

Demobiisin kitararaidat on äänitetty nauhamikrofonilla. Soolokitarana toimii Hamer USA Studio Custom -kitara, kun taas komppiosuudet on soitettu Gibson Les Paul Juniorilla (vasen kanava) ja Fender ’62 Telecaster Custom -uusintapainoksella (oikea kanava).

****

Bluetonen vuoden 2021 Black Prince Reverb -painos on huippuluokan versio Blackface-aikakauden täysputkikombosta, höystettynä erilaisilla päivityksillä ja nykyaikaisilla parannuksilla. Tästä kombosta on käytännössä mahdotonta saada huonoa soundia.

Niin kuin kaikki Bluetone-tuotteet, myös Black Prince Reverbiä tehdään käsityönä Suomessa. Tästä huolimatta tämä kombo on jopa edullisempi kuin Fenderin oma tämänhetkinen ’64 Princeton -uusintapainos.

Ei ole siis ihme, että Bluetone Black Prince Reverb on ollut jo jonkun aikaa firman eniten myyty vahvistin. Itse asiassa uuden Black Princen soundi oli niin hyvä, että testikombosta tuli – Bluetone Shadows Jr. -kombon lisäksi – Kitarablogin referenssivahvistin.

****

Bluetone Black Prince Reverb

• Hinnat alkaen 1.450 €

Review: Bluetone Black Prince Reverb – the 2021 Update

I first reviewed the Bluetone Black Prince Reverb in 2016, and I really liked it. A lot has happened since then, though, and this year Bluetone has bundled all of the most requested custom updates of the Black Prince and put them into a new and improved 2021 version (prices starting from 1,450 €) that supersedes the previous issue.

The first things you’ll notice are the cosmetic features; the old version of the Black Prince Reverb was a very clean looking combo with a very business-like appearance. The new version takes the amp’s look clearly into boutique Blackface territory with its Fender-style cabinet, its Country and Western tolex, its faceplate and control knobs, and with the wheat-coloured speaker grille.

But the improvements go much deeper in the Black Prince than mere cosmetics.

The preamp section’s architecture regarding the combo’s gain structure, spring reverb and tremolo effect are still loosely based on Fender’s classic Blackface Princeton, but Bluetone now adds a footswitch operated Solo-boost circuit to the proceedings.

In terms of the amp’s sound the most important update is the choice of a larger speaker. The older model followed the Princeton by using a 10-inch speaker. The current model has been updated with a choice of two 12-inch speakers – either a Celestion G12 Neo Creamback (as reviewed) or a WGS G-12 C/S. To accommodate the larger speaker the Black Prince Reverb’s cabinet has been enlargened to a size similar to a Fender Blackface Deluxe.

As Bluetone’s Harry Kneckt told me, the Black Prince’s genuine spring reverb’s circuit has been further improved for a fuller sound with even less hiss. The short reverb tank is an Accutronics model.

The Bluetone’s preamp runs three 12AX7 valves, while the power amp is handled by a pair of tubes.

The power amp has been designed with tonal flexibility in mind, by accepting all regular octal power tubes like 6V6GT, 6L6GC, 5881, EL34, KT66 and KT77 models without re-biasing.

With a pair of 6V6GTs the Black Prince Reverb will give you approximately 15 watts of power, while a pair of 6L6GCs (as supplied) or EL34s raises the output to 28-30 watts.

Even though re-biasing isn’t necessary, you have to make sure that the mini-switch between the second power tube and the toroidal transformer is set correctly to ensure the amp works properly, and to avoid possible component failure!

The back panel sports three speaker outputs, as well as the five-pin DIN-connector for the combo’s three-button footswitch unit (supplied with the amp).

****

These clips have been recorded with a Fender Stratocaster and a Shure SM57.

In terms of its sound, the first thing you’ll notice about the Bluetone Black Prince Reverb is how quiet it is when it comes to hum and hiss. Unwanted noise in an all-valve amplifier has a lot to do with the physical layout of the components, and Bluetone’s team clearly know what they’re doing.

The Black Prince’s sound offers a wider scope than a straight Princeton-clone (which it isn’t). There’s all of the original Blackface-era goodness without any of the drawbacks, like the sometimes flabby Jensen speakers, and – in the case of old Princetons – the missing mid-range EQ and smaller speaker.

The solo boost is a great new feature, and the Master Volume control makes sure that you can dial in your tone at the volume level you need.

Being able to step outside the typically Fender-ish 6V6GT- and 6L6GC-realm in the power amp section allows you to experiment with hybrid tonalities, like a Blackface with a British accent.

The tremolo sounds great and it offers enough scope in terms of speed and depth. I like the spring reverb very much, because it sounds creamy and full. Some will like even ”wetter” and ”sploshier” reverb types, but you can’t please everyone…

The demo’s guitar tracks have been recorded with a ribbon mic. The lead guitar is a Hamer USA Studio Custom, while the rhythm guitar tracks are played on a Gibson Les Paul Junior (left channel) and a Fender ’62 Telecaster Custom reissue (right).

****

Bluetone’s 2021 version of its Black Prince Reverb is a high-end version of what people love about Blackface-era amps combined with a number of sensible updates and improvements.

The Bluetone Black Prince Reverb is a handwired and handcrafted all-tube combo, made here in Finland. In light of this you can only call the price tag very fair, coming in several hundreds of euros lower than Fender’s current handwired ’64 Princeton Reissue.

No wonder that the Black Prince has been Bluetone’s best selling model for quite some time now. In fact, I liked the combo so much that the review sample has now joined my Bluetone Shadows Jr. as Kitarablogi’s reference amp.

****

Bluetone Black Prince Reverb

• Prices start at 1,450 euros

Testipenkissä: Bluetone Bluesmaster – suoraan asiaan

Tässä videossa ei ole käytetty efektipedaaleja.
Alkuperäinen Musicmaster Bass 1970-luvulta oli bassolle tarkoitettu harjoitusvahvistin.

Fenderin alkuperäinen Musicmaster Bass -kombo oli mielenkiintoinen tapaus. Musicmasteria oli ajateltu alkavalle basistille sopivaksi harjoitusvahvistimeksi, ja sitä myytiin jopa paketissa samannimisen ”halpabasson” kanssa. Kombo oli kuitenkin jonkinasteinen pettymys, sillä sen soundi oli suhteellisen ponneton ja potkuton.

Viime vuosina jotkut kitaristit ovat kuitenkin alkaneet nähdä Musicmaster-komboa edulliseksi mahdollisuudeksi päästä käsiiksi aitoon Silverface-soundiin. Totta, tämä kombo on varsin riisuttu ilmestys, mutta se on kuitenkin täysputkikone. Lisäksi se ei ole keräilymalli, minkä ansiosta Musicmasterin modaaminen omaan tarpeisiin ei tunnu lainkaan pahalta ratkaisulta.

Tästä ilmiöstä meidän stoori alkaa:

Suomalainen vahvistinpaja Bluetone on hiljattain alkanut valmistaa oman käsintehdyn ja parannetun version Fender Musicmasterista. Uutukainen on tarkoitettu nimenomaan kitaristille. Uuden kombon nimi on Bluetone Bluesmaster, ja sen hinta on – valituista optioista riippuen – jossain 960 ja 1.190 euron välillä.

Bluesmasterin signaalitie on periaatteessa sama kuin alkuperäisessä styrkkarissa, mutta muutamalla parannuksilla, kuten Low Cut -bassoleikkuri ja Bluetonen oma OPC-tehosäädin. Kolmiasentoisen OPC:n (Output Power Control) ansiosta Bluesmasterin lähtötehoa pystyy pudottamaan jopa vain kahteen wattiin, ilman että kombon soundi muuttuisi ratkaisevasti.

Koska alkuperäinen Musicmaster oli tarkoitettu halpavehkeeksi, Fenderin insinöörit poistivat kaikki ylimääräiset komponentit, jotka eivät olleet välttämättömiä saada bassosignaalia vahvistetuksi kaiuttimelle. Ehkä epätavallisin ratkaisu oli toteuttaa Musicmasterin vaiheenkääntäjää muuntajalla, kun se hoidetaan yleisesti putkella.

Niin kuin näkee kuvassa (yllä) Bluetone on käyttänyt samaa ratkaisua myös uudessa Bluesmasterissa. Putkien lisäksi – yksi 12AX7-putki (etuaste), sekä kaksi 6V6GT-putkia (pääte) – siellä näkyy kolme muuntajaa. Piennemmät niistä ovat vaiheenkääntäjä ja audiomuuntaja, kun taas se isompi musta kapistus on kombon sähkönsyöttöä varten.

Kitaristien suosituin modifikaatio vanhaan Musicmasteriin on alkuperäisen Fender-kaiuttimen vaihtaminen johonkin soundilta tukevampaan.

Bluetonen Bluesmasterissa on jo valmiiksi asennettu alkuperäistä laadukkaampi ämyri. Kymmenentuumainen Warehouse Guitar Speakerin G10C/S kuuluu WGS:n American Vintage -mallistoon, ja sitä tunnetaan sen selkeästä ja lämpimästä soundista. Tämä malli tykkää myös efektipedaaleista. Bluetone tarjoaa optiona myös toisentyypistä kaiutinta Bluesmasteriin (tsekkaa Bluetonen tuotesivulta).

Takapaneeliin on asennettu virtakytkimen ja pääsulakkeen lisäksi ainoastaan kolme kaiutinlähtöä.

****

Vaikka Bluetone Bluesmaster -kombo voi vaikuttaa ensituntumalta hieman kuivakkaalta ja suorasukkaiselta, se lisää eittämättä jotain maagista lisämaustetta soundiin.

Vahvistin lisää nimittäin annoksen hienon musikaalista kompressiota jo puhtaaseen meininkiin. En puhu sellaisesta kompressiosta, joka puristaa nuottien atakkia kasaan, vaan tässä vahvistin ikäänkuin lisää nuotien häntäpäähän lisää eloa. Bluesmasterista saa näin enemmän sustainia vaikkapa puhtaaseen kantri- ja bluessoittoon, ilman että atakin napakkuus kärsisi tästä.

Koska Bluesmasterissa on kyse matalatehoisesta putkivahvarista ilman master volyymiä, kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla rauhassa läpi minkätyypisiä soundeja saa aikaiseksi Volume-säätimellä, sekä vaihtamalla Low- ja High-tulojakkien välillä.

Bluetonen Bluesmaster-kombo ei tarjoa massivisiä määriä puhdasta headroomia, mutta sen sijaan siltä saa esillä todella herkullisia reunasärösoundeja, jotka reagoivat erinomaisesti soittajan dynamiikkaan ja kitaran volume-säätimeen. Kombo toimii hyvin myös efektipedaaleilla.

Volume-säätimen ”loppumetreillä” pikkukombosta lähtevät myös maukkaita särösoundeja. Huom: koska kyseessä on non-master volume kombo, Bluesmaster soi täydellä säröllä suhteellisen isolla äänellä, jopa kaksiwattisena, ja voi silloin olla liian äänekäs kerrostaloon.

Kaikki demobiisin kitararaidat on soitettu suoraan Bluetone Bluesmasteriin ilman pedaaleja. Kitararaidat äänitettiin Shure 545SD -mikrofonilla Cranborne Audio Camden -mikkivahvistimen kautta audiosekvensseriin.

• Komppikitarat: Gibson Les Paul Junior (vasen kanava), Fender Stratocaster (keskellä), Fender Telecaster (oikea kanava)

• Soolokitara: Hamer USA Studio Custom

****

Uusi Bluetone Bluesmaster lunastaa kaikken mitä se lupaa. Minun mielestäni tämä on erinomainen Silverface-tyylinen putkikone blueskitaristille. Bluesmaster on käsintehty laatuvahvistin, joka tarjoaa rutkasti parempaa työnjälkeä kuin esikuvansa, ja joka on valmiiksi modattu kitaristille sopivaksi. Bluesmasterin ”riisuttu” olemus myös tarkoittaa, että soittimesi soundi pysyy mallikkaasti ehjänä matkalla tulojakista kaiuttimeen.

****

Bluetone Bluesmaster

Hinta alk. 960 €

• Perustuu Fender Musicmaster Bass -kytkentään

• 10-12 W putkitehoa

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT

• Volume- ja Tone-säädin, Low Cut -kytkin, sekä kolmiasentoinen OPC-kiertokytkin

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers G10C/S -kaiutin

Testipenkissä: Shure 545SD – Isi tuli kotiin

Shure 545SD (vasemmalla) on legendaarisen Shure SM57:n kuuluisa edeltäjä (oikealla).

Yhdysvaltalainen Shure aloitti toimintansa 1920-luvun puolivälissä ja möi DIY-sarjoja ja elektronisia osia radioharrastajille. 1930-luvun laman aikana yhtiön painopiste siirtyi mikrofoneihin ja – vain vähän myöhemmin – levysoittimien äänirasioihin.

Yhtiön ensimmäinen suuri läpimurto tuli vuonna 1939 Shure Model 55 Unidyne -mallilla. Model 55 Unidyne oli maailman ensimmäinen yhdellä kapselilla varustettu suunnattu (lue: herttakuvioinen) dynaaminen mikrofoni, joten se oli ensimmäinen kustannustehokas valinta mihin tahansa tilanteeseen, jossa halusit vähentää vuotoääniä muista äänilähteistä ja/tai PA-järjestelmän feedbäckiä. Päivitettyä versiota Model 55:stä – joka tunnetaan puhekielellä nimellä ”Elvis-mikki” – valmistetaan edelleen SH55 -nimellä.

1950 -luvun alussa mikrofonien kehitys oli edennyt Shurella alkuperäisestä Unidyne -kapselista Unidyne II -malliin. Kaikki nämä mikrofonit olivat edelleen niin sanottuja ”side address” -malleja, joita oli parasta pitää kiinni telineessä, koska jouduttiin puhumaan tai laulamaan niihin sivuttain, niin kuin tehdään edelleen useimpien suurikokoisten kondensaattorimikrofonien kanssa.

Vuonna 1959 Shure onnistui jälleen kehittämään oikean tuotteen oikeaan aikaan:

Heidän uusi Shure 545SD Unidyne III -malli oli maailman ensimmäinen herttakuvioinen dynaaminen kapulamikrofoni. 545:n parannettu pneumaattisesti eristetty kapseli vähensi myös merkittävästi käsittelyääntä. Tämä tarkoitti sitä, että käyttäjä sai ottaa mikrofonin käteensä ja liikkua näyttämöllä ilman, että hänen tarvitsisi pelätä käsittelyäänien tai feedback-kierron pilaavan hänen esityksensä.

Uusi 545SD – ja sen vain hieman nuorempi veli 565SD Unisphere I – korvasivat nopeasti Model 55:tä ensisijaisena valintana livemikrofoniksi lavalla ja televisiossa.

TV:stä puheen ollen:

Televisiostudiot rakastivat 545SD:tä, koska se kuulosti todella hyvältä, mutta oli tarpeeksi pieni, että esiintyjän kasvot näkyivät selvästi. Heillä oli kuitenkin yksi kritiikin aihe, joka liittyi mikrofonin viimeistelyyn.

545SD:n pitkä metallirunko ja sen musta muovikaulus aiheuttivat aivan liikkaa heijastuksia studiovalaistuksessa. Ennen digitaalikameroiden tuloa heijastukset olivat todellinen ongelma TV-kameroille, koska ne aiheuttivat ”palojälkiä” lähetetyissä kuvissa. Mustavalkoisessa televisiossa näki suuria mustia tahroja tai ”koukeroita” (kun kamera liikkui nopeasti), kun taas väritelevisiossa nämä palaneet alueet näyttivät usein tumman violetilta tai ruskealta. Nämä heijastuksien aiheuttamat merkit olivat ohimeneviä – ne kesti ehkä 10-15 sekuntia – mutta kuitenkin hyvin ärsyttäviä.

Shure kuunteli asiakkaitaan ja keksi korjaukseksi kokonaan uuden mallin vuonna 1965. Tämä uusi malli oli (ja on edelleen) legendaarinen Shure SM57, jossa koko runko on valumetallista ja viimeistelynä valittu heijastamaton antrasiitinvärinen mattapinta.

Mallitunnuksessa kirjaimet SM tarkoittavat ”Studio Microphone”, ja sana ”Studio” viittaa tässä nimenomaan TV-studioon.

Ja kun kehitystiimi oli kerran kehittämässä, he säätivät samalla hieman mikkikapselin taajuusvastetta erottaakseen uuden mallin pikkusen sen edeltäjästä, jota pidettiin tuotannossa.

Shure SM57:stä on tullut – vuoden 1966 ilmestyneen veljensä, SM58, ohella – yhtiön myydyin mikrofoni. Tämä on johtanut siihen, että SM57- ja SM58-malleista on tullut myös kaikkien aikojen eniten kopioidut mikrofonit, joista tehdään jopa piraattikopioita.

Shure 545SD oli uuden 54X-sarjan päätuote, ja sitä voitiin pitää kädessä tai sijoittaa jalustalle käyttämällä helppokäyttöistä adapteria. Shure laajensi tuotesarjaa käyttämällä samaa kapselimallia useille tuotteille, käyttäjän kaulasta riippuvasta lavalier-versiosta sellaiseen asennusversioon, jota asennettiin pysyvästi joutsenkaulaan.

Shuren 545S-malli (kuva yllä) oli ns. pistooliversio, jossa on/off-kytkin siirrettiin samaan paikkaan kuin Model 55 -mikrofonissa.

Radioasemille tarkoitetussa broadcast-versiossa, Shure 546 -mallissa, oli telineadapterin sisällä lisäjousitus, joka vähentää käsittelyääniä entisestään.

Yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä konserttikiertueita tekevistä PA-yrityksistä – Hanley Sound – valitsi 546:n päämikrofoniksi livekäyttöön. Bill Hanley hoiti Beatles-yhtiön viimeisen USA-kiertueen vuonna 1966 (katso kuva yllä). Hän vastasi myös PA:sta legendaarisella Woodstock-festivaalilla vuonna 1969, jossa hän käytti Shure 565 Unisphere I -mallia päämikrofonina.

Metalli- ja muovirungon lisäksi Shure 545SD -malli eroaa SM57:stä kolmessa pisteessä:

  1. 545SD voidaan käyttää sekä matalalla impedanssilla (oletus) että sellaisien laitteiden kanssa, jotka tarvitsevat mikrofonista korkean impedanssin. Vaihtaminen käy helposti yksinkertaisesti irrottamalla XLR-liitin ja siirtämällä pieni jumper-pala toiseen asentoon. Vaikka vuonna 2021 on paljon vähemmän sovelluksia, jotka vaativat suuren impedanssin (tai Hi-Z:n) mikrofonilta, tämä ominaisuus on erittäin kätevä, jos haluat käyttää mikrofonia bluesharpun soittamiseen kitaravahvistimen kautta.
  2. 545SD-mikissä on Shuren magneettinen päälle/pois-kytkin, joka toimii ilman ärsyttäviä poksahduksia tai muita sivuääniä. Jos haluat välttää mikrofonin sammuttamisen vahingossa, voit lukita kytkimen ”päällä”-asentoon käyttämällä kytkimen alla olevaa metallilevyä.
  3. Jos surffaat Internetissä, löydät monia väitteitä itsetkruunatuilta ”mikrofoniasiantuntijoilta”, jotka väittävät että SM57 olisi yksinkertaisesti firman tapa käyttää 545SD:lle valmistettujen kapselien sekundakappaleet loppuun. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa! Shure 545SD käyttää kapselimallia (engl. cartridge) R45, kun taas SM57 käyttää hieman erilaista vaihtoehtoa, nimeltään R57. Molempien kapseleiden perusainesosat ovat lähes identtisiä, ja sama muovinen kapselisuoja sopii molempiin malliin, mutta mallien kapselit on tarkoituksella ”viritetty” hieman eri taajuusvasteille.

SM57:ssä on kokonaan valumetallista valmistettu runko, eri kapseli (R57), päälle/pois-kytkin puuttuu, ja mikki toimii ainoastaan matalalla impedanssilla (Low-Z).

Kun molemmat mallit käytetään matalalla impedanssilla, niiden nimelliset taajuusvastekäyrät näyttävät tältä (yllä):

Shure 545SD:n bassot loppuvat noin 50 Hz:iin, kun taas diskanttialueella on selvästi pieni korostus 8-10 kHz:n alueella. SM57 tarjoaa hieman enemmän bassoa (40 Hz alarajana), kun taas diskanttiäänien vaimennus alkaa tässä aikaisemmin. Kriittisimmät taajuudet 200 Hz:n ja 6 kHz:n välillä näyttävät käytännössä identtisiltä näissä kaavioissa.

Käytännön testinä soitin vaaleanpunaista kohinaa Genelec 8030A -monitorikaappien läpi ja tallensin sen samanaikaisesti molemmalla mikrofonimallia. Käytin kahta Cranborne Audio Camden 500 -esivahvistinta, jotka toimivat samoilla asetuksilla. A/B-vertailu paljastaa – ainakin minun mielestäni – että, vaikka molemmat mikrofonit kuulostavat hyvin samalta, 545SD:n diskanttialue on todella avoimempi kuin SM57.

Tässä on toinen A/B-vertailu, jossa kuunnellaan demobiisin lyömäsoittimia.

****

Tässä minun mielipiteeni:

Vaikka alkuperäisen Shure 545SD:n ja hieman nuoremman SM57:n väliset erot eivät oikeastaan ​​ole niin ilmeisiä peruskäytössä, ”lavamikkien isälle” on silti paikka lavalla ja studiossa. Kuten aina, kaikki liittyy lähdemateriaaliin ja omien laitteiden tuntemiseen.

Jos haluat vangita pienimmätkin diskanttivivahdukset virvelistä tai lauluäänestä, 545SD voi helpottaa työtäsi. Mutta jos käytät 545SD:tä jo valmiiksi hyvin purevan kuuloisen kitaravahvistimen edessä, tämän mallin diskanttivaste voi hyvin olla jo hieman liikaa, mikä tekisi SM57:stä silloin paremman valinnan.

Joka tapauksessa sekä Shure 545SD että SM57 ovat aitoja klassikoita, ja kummallakin on erinomaiset ansioluettelot. Kummallekin on varmasti yhä paikkansa ja käyttönsä lavalla tai studiossa.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – hinta noin 159 €

Shure SM57 – hinta noin 99 €

Maahantuoja: Intersonic

****

Lue lisää eri mikrofoneista tässä Rockway-blogissa.

Review: Bluetone Bluesmaster – Straightforward and to the point

No effect pedals were used on the guitar parts in this demo.
The original Fender Musicmaster Amp is a practice bass amp from the 70s and early 80s.

Fender’s original Musicmaster Bass amplifier was an odd concoction. The Musicmaster Amp was meant as a practice amplifier for beginning bassists – and sometimes even sold in a pack with the starter bass guitar of the same name – but it fell strangely flat of expectaions. The amp was underpowered and sounded flabby and uninspiring as a bass amp.

More recently, though, guitarists on the hunt for good bargains have come to realise that the Musicmaster Amp is a relatively inexpensive way to buy a genuine ”silverface” Fender. It’s a stripped-down valve amp for sure, but it still deliveres a lot of character, when used with an electric guitar. And because it isn’t a collectable Fender model, people feel free to modify the original for their own purposes.

This is where it starts to get interesting:

Finnish boutique amp maker Bluetone has released its own handcrafted and improved version of the Fender Musicmaster a few weeks ago, meant expressly for guitarists. This new guitar combo is called the Bluetone Bluesmaster, and it will set you back between 960 to 1,190 euros, depending on your chosen options and finish.

The signal path closely follows that of the original, but the Bluetone Bluesmaster adds such handy features as a Low Cut switch and the company’s own three-way rotary OPC-switch. The OPC-circuit (Output Power Control) enables you to drop the Bluesmaster’s output power from its full 10-12 watts down to something like 2 watts, virtually without any negative impact on the amplifier’s tone.

The original Musicmaster amp had been designed to reflect its low price tag. Fender’s engineers got rid of any components that weren’t strictly necessary to get the audio signal from the input to the speaker. Their most interesting – and quite unique, as it turns out – decision was to use an audio transformer for phase inverter-duties, instead of the much more common option of using a valve.

As you can see in the photo above, Bluetone has used the same basic design for the new Bluesmaster combo. Next to the three tubes – a single 12AX7 for the preamp, and a pair of 6V6GTs for the power amp – there are three (!) transformers. Two small ones for phase inversion and signal output, respectively, as well as a larger toroidal transformer for the combo’s power requirements.

The favourite modification on old Musicmasters is swapping the weedy-sounding original Fender for a beefier speaker.

The Bluetone Bluesmaster does this for you and comes workshop-equipped with a 10-inch Warehouse Guitar Speaker G10C/S. The G10C/S is part of WGS’s American Vintage range and is known for its clear, but round top end, as well as for its pedal-friendliness and smooth breakup. Other speakers are available as an option, too (see Bluetone’s website).

Apart from the power switch, the back panel offers a trio of speaker outputs.

****

Although the Bluetone Bluesmaster seems very straightforward and upfront at the beginning, there really is some sort of magic tone thing going on with this all-valve combo.

The sound may seem a bit dryish at first, but you will quickly notice a very enticing dose of juicy compression, even on very clean tones. This compression isn’t the ducking type, well known from many master volume amps and distortion pedals, which ducks the note attack and squashes the whole signal. Here we have a Country- and clean Blues-friendly type of compression that seems to lift the sustain phase of each ringing note.

Because this is a relatively low-powered tube combo without separate gain and master volume controls, it really makes sense to experiment with the Bluesmaster’s High- and Low-inputs and the combo’s volume control, to get the full picture of what sounds you can glean from which combination of guitar and settings.

The Bluetone Bluesmaster doesn’t offer tons of clean headroom, instead it has that magic clean-but-breaking-up tone zone down to a tee. The combo also works well with effect pedals.

There are also some chunky overdrive and distortion voicings available in the higher reaches of the Bluesmaster’s Volume-control. You should be aware, though, that, this being a non-master volume combo, running this amp at full tilt even at only 2 watts of output might get you into trouble with your neighbours in a block of flats.

All of the demo song’s guitar parts were played through the Bluetone Bluesmaster without any effect pedals. The guitar tracks were recorded with a Shure 545SD going into a Cranborne Audio Camden preamp.

• Rhythm guitars: Gibson Les Paul Junior (left), Fender Stratocaster (middle), Fender Telecaster (right)

• Lead guitar: Hamer USA Studio Custom

****

The Bluetone Bluesmaster does what it says on the proverbial tin. In my opinion, this is a very nice and straightforward silverface-inspired Blues amp for guitar. The excellent build quality and very sensible modifications and improvements result in a quality tube combo that will surely give you a lifetime of aural pleasure.

****

Bluetone Bluesmaster

Prices starting from € 960.

• Based on a Fender Musicmaster Bass Amp

• 10-12 W of all-valve power

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT

• Volume, Tone, Low Cut-switch, and three-stage OPC rotary switch

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers model G10C/S

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑