Testipenkissä: Shure 545SD – Isi tuli kotiin

Shure 545SD (vasemmalla) on legendaarisen Shure SM57:n kuuluisa edeltäjä (oikealla).

Yhdysvaltalainen Shure aloitti toimintansa 1920-luvun puolivälissä ja möi DIY-sarjoja ja elektronisia osia radioharrastajille. 1930-luvun laman aikana yhtiön painopiste siirtyi mikrofoneihin ja – vain vähän myöhemmin – levysoittimien äänirasioihin.

Yhtiön ensimmäinen suuri läpimurto tuli vuonna 1939 Shure Model 55 Unidyne -mallilla. Model 55 Unidyne oli maailman ensimmäinen yhdellä kapselilla varustettu suunnattu (lue: herttakuvioinen) dynaaminen mikrofoni, joten se oli ensimmäinen kustannustehokas valinta mihin tahansa tilanteeseen, jossa halusit vähentää vuotoääniä muista äänilähteistä ja/tai PA-järjestelmän feedbäckiä. Päivitettyä versiota Model 55:stä – joka tunnetaan puhekielellä nimellä ”Elvis-mikki” – valmistetaan edelleen SH55 -nimellä.

1950 -luvun alussa mikrofonien kehitys oli edennyt Shurella alkuperäisestä Unidyne -kapselista Unidyne II -malliin. Kaikki nämä mikrofonit olivat edelleen niin sanottuja ”side address” -malleja, joita oli parasta pitää kiinni telineessä, koska jouduttiin puhumaan tai laulamaan niihin sivuttain, niin kuin tehdään edelleen useimpien suurikokoisten kondensaattorimikrofonien kanssa.

Vuonna 1959 Shure onnistui jälleen kehittämään oikean tuotteen oikeaan aikaan:

Heidän uusi Shure 545SD Unidyne III -malli oli maailman ensimmäinen herttakuvioinen dynaaminen kapulamikrofoni. 545:n parannettu pneumaattisesti eristetty kapseli vähensi myös merkittävästi käsittelyääntä. Tämä tarkoitti sitä, että käyttäjä sai ottaa mikrofonin käteensä ja liikkua näyttämöllä ilman, että hänen tarvitsisi pelätä käsittelyäänien tai feedback-kierron pilaavan hänen esityksensä.

Uusi 545SD – ja sen vain hieman nuorempi veli 565SD Unisphere I – korvasivat nopeasti Model 55:tä ensisijaisena valintana livemikrofoniksi lavalla ja televisiossa.

TV:stä puheen ollen:

Televisiostudiot rakastivat 545SD:tä, koska se kuulosti todella hyvältä, mutta oli tarpeeksi pieni, että esiintyjän kasvot näkyivät selvästi. Heillä oli kuitenkin yksi kritiikin aihe, joka liittyi mikrofonin viimeistelyyn.

545SD:n pitkä metallirunko ja sen musta muovikaulus aiheuttivat aivan liikkaa heijastuksia studiovalaistuksessa. Ennen digitaalikameroiden tuloa heijastukset olivat todellinen ongelma TV-kameroille, koska ne aiheuttivat ”palojälkiä” lähetetyissä kuvissa. Mustavalkoisessa televisiossa näki suuria mustia tahroja tai ”koukeroita” (kun kamera liikkui nopeasti), kun taas väritelevisiossa nämä palaneet alueet näyttivät usein tumman violetilta tai ruskealta. Nämä heijastuksien aiheuttamat merkit olivat ohimeneviä – ne kesti ehkä 10-15 sekuntia – mutta kuitenkin hyvin ärsyttäviä.

Shure kuunteli asiakkaitaan ja keksi korjaukseksi kokonaan uuden mallin vuonna 1965. Tämä uusi malli oli (ja on edelleen) legendaarinen Shure SM57, jossa koko runko on valumetallista ja viimeistelynä valittu heijastamaton antrasiitinvärinen mattapinta.

Mallitunnuksessa kirjaimet SM tarkoittavat ”Studio Microphone”, ja sana ”Studio” viittaa tässä nimenomaan TV-studioon.

Ja kun kehitystiimi oli kerran kehittämässä, he säätivät samalla hieman mikkikapselin taajuusvastetta erottaakseen uuden mallin pikkusen sen edeltäjästä, jota pidettiin tuotannossa.

Shure SM57:stä on tullut – vuoden 1966 ilmestyneen veljensä, SM58, ohella – yhtiön myydyin mikrofoni. Tämä on johtanut siihen, että SM57- ja SM58-malleista on tullut myös kaikkien aikojen eniten kopioidut mikrofonit, joista tehdään jopa piraattikopioita.

Shure 545SD oli uuden 54X-sarjan päätuote, ja sitä voitiin pitää kädessä tai sijoittaa jalustalle käyttämällä helppokäyttöistä adapteria. Shure laajensi tuotesarjaa käyttämällä samaa kapselimallia useille tuotteille, käyttäjän kaulasta riippuvasta lavalier-versiosta sellaiseen asennusversioon, jota asennettiin pysyvästi joutsenkaulaan.

Shuren 545S-malli (kuva yllä) oli ns. pistooliversio, jossa on/off-kytkin siirrettiin samaan paikkaan kuin Model 55 -mikrofonissa.

Radioasemille tarkoitetussa broadcast-versiossa, Shure 546 -mallissa, oli telineadapterin sisällä lisäjousitus, joka vähentää käsittelyääniä entisestään.

Yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä konserttikiertueita tekevistä PA-yrityksistä – Hanley Sound – valitsi 546:n päämikrofoniksi livekäyttöön. Bill Hanley hoiti Beatles-yhtiön viimeisen USA-kiertueen vuonna 1966 (katso kuva yllä). Hän vastasi myös PA:sta legendaarisella Woodstock-festivaalilla vuonna 1969, jossa hän käytti Shure 565 Unisphere I -mallia päämikrofonina.

Metalli- ja muovirungon lisäksi Shure 545SD -malli eroaa SM57:stä kolmessa pisteessä:

  1. 545SD voidaan käyttää sekä matalalla impedanssilla (oletus) että sellaisien laitteiden kanssa, jotka tarvitsevat mikrofonista korkean impedanssin. Vaihtaminen käy helposti yksinkertaisesti irrottamalla XLR-liitin ja siirtämällä pieni jumper-pala toiseen asentoon. Vaikka vuonna 2021 on paljon vähemmän sovelluksia, jotka vaativat suuren impedanssin (tai Hi-Z:n) mikrofonilta, tämä ominaisuus on erittäin kätevä, jos haluat käyttää mikrofonia bluesharpun soittamiseen kitaravahvistimen kautta.
  2. 545SD-mikissä on Shuren magneettinen päälle/pois-kytkin, joka toimii ilman ärsyttäviä poksahduksia tai muita sivuääniä. Jos haluat välttää mikrofonin sammuttamisen vahingossa, voit lukita kytkimen ”päällä”-asentoon käyttämällä kytkimen alla olevaa metallilevyä.
  3. Jos surffaat Internetissä, löydät monia väitteitä itsetkruunatuilta ”mikrofoniasiantuntijoilta”, jotka väittävät että SM57 olisi yksinkertaisesti firman tapa käyttää 545SD:lle valmistettujen kapselien sekundakappaleet loppuun. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa! Shure 545SD käyttää kapselimallia (engl. cartridge) R45, kun taas SM57 käyttää hieman erilaista vaihtoehtoa, nimeltään R57. Molempien kapseleiden perusainesosat ovat lähes identtisiä, ja sama muovinen kapselisuoja sopii molempiin malliin, mutta mallien kapselit on tarkoituksella ”viritetty” hieman eri taajuusvasteille.

SM57:ssä on kokonaan valumetallista valmistettu runko, eri kapseli (R57), päälle/pois-kytkin puuttuu, ja mikki toimii ainoastaan matalalla impedanssilla (Low-Z).

Kun molemmat mallit käytetään matalalla impedanssilla, niiden nimelliset taajuusvastekäyrät näyttävät tältä (yllä):

Shure 545SD:n bassot loppuvat noin 50 Hz:iin, kun taas diskanttialueella on selvästi pieni korostus 8-10 kHz:n alueella. SM57 tarjoaa hieman enemmän bassoa (40 Hz alarajana), kun taas diskanttiäänien vaimennus alkaa tässä aikaisemmin. Kriittisimmät taajuudet 200 Hz:n ja 6 kHz:n välillä näyttävät käytännössä identtisiltä näissä kaavioissa.

Käytännön testinä soitin vaaleanpunaista kohinaa Genelec 8030A -monitorikaappien läpi ja tallensin sen samanaikaisesti molemmalla mikrofonimallia. Käytin kahta Cranborne Audio Camden 500 -esivahvistinta, jotka toimivat samoilla asetuksilla. A/B-vertailu paljastaa – ainakin minun mielestäni – että, vaikka molemmat mikrofonit kuulostavat hyvin samalta, 545SD:n diskanttialue on todella avoimempi kuin SM57.

Tässä on toinen A/B-vertailu, jossa kuunnellaan demobiisin lyömäsoittimia.

****

Tässä minun mielipiteeni:

Vaikka alkuperäisen Shure 545SD:n ja hieman nuoremman SM57:n väliset erot eivät oikeastaan ​​ole niin ilmeisiä peruskäytössä, ”lavamikkien isälle” on silti paikka lavalla ja studiossa. Kuten aina, kaikki liittyy lähdemateriaaliin ja omien laitteiden tuntemiseen.

Jos haluat vangita pienimmätkin diskanttivivahdukset virvelistä tai lauluäänestä, 545SD voi helpottaa työtäsi. Mutta jos käytät 545SD:tä jo valmiiksi hyvin purevan kuuloisen kitaravahvistimen edessä, tämän mallin diskanttivaste voi hyvin olla jo hieman liikaa, mikä tekisi SM57:stä silloin paremman valinnan.

Joka tapauksessa sekä Shure 545SD että SM57 ovat aitoja klassikoita, ja kummallakin on erinomaiset ansioluettelot. Kummallekin on varmasti yhä paikkansa ja käyttönsä lavalla tai studiossa.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – hinta noin 159 €

Shure SM57 – hinta noin 99 €

Maahantuoja: Intersonic

****

Lue lisää eri mikrofoneista tässä Rockway-blogissa.

Review: Shure 545SD – Daddy’s Home

The Shure 545SD (left) is the famous predecessor of the legendary Shure SM57 (right).

US-company Shure started out in the mid-1920s selling DIY kits and electronic parts to radio enthusiasts. During the Great Depression the company’s focus shifted to microphones and – only a little later – to record player cartridges.

The original company’s first breakthrough came in 1939 with the Shure Model 55 Unidyne. The Model 55 Unidyne was the world’s first single-element, unidirectional (read: cardioid) dynamic microphone, making it the earliest cost-effective choice for any application, where you wanted to reduce bleed from other sound sources and feedback from the PA-system. An updated version of the Model 55 – colloquially known as the ”Elvis Mic” – is still produced today as the SH55.

By the 1950s microphone development had progressed from the original Unidyne capsule to the Unidyne II. All these mics were still so-called side-address, best kept attached to a stand, because you had to speak or sing into them sideways, like you still do with most large-diaphragm condenser microphones.

In 1959 Shure managed again to develop the right product at the right time:

Their new Shure 545SD Unidyne III model was the first ”end-firing” unidirectional dynamic mic. The 545’s improved pneumatically isolated capsule also drastically reduced handling noise. This meant that the user could take the microphone into his/her hand and move around the stage, without having to worry about handling noise and feedback obliterating the performance or speech.

The 545SD – and its only slightly younger brother the 565SD Unisphere I – quickly superseded the Model 55 as the preferred performance mic on stage and on the telly.

Speaking of TV:

Television studios loved the 545SD, because it sounded really good, while being small enough to not hide the face of the performer. There was one point of criticism, though, and that had to do with the mic’s finish.

The 545SD’s plain metal housing and its black plastic collar made the model very reflective under studio lighting. Before the advent of digital cameras, reflections were a real problem for TV cameras, because they caused ”burn marks” in the transmitted pictures. On black and white TV you would see large black blots or squiggles (during movement), while on colour TV these burned-through areas would often appear dark violet or brown. These marks would only be temporary – lasting for 10-15 seconds – but nevertheless annoying.

Shure listened to its customers and came up with a new model as a remedy in 1965. This new model was (and still is) the legendary Shure SM57, which features an all-metal housing sporting a non-reflective matte finish.

The SM in the model designation stands for ”Studio Microphone”, with the word ”Studio” hinting at a TV studio.

While the R & D team where at it, they tweaked the capsule’s/cartridge’s frequency response a little bit to distinguish the new model further from its predecessor, which was kept in production.

Along with its brother – the SM58 from 1966 – the Shure SM57 has become the company’s biggest selling microphone. This has led to the SM57 and SM58 also becoming the most-copied and most-pirated microphones ever.

The 545SD was the main product and could be handheld or placed on a stand by using a mic clip. Shure expanded the line by using the same design for a whole range of products, from a lavalier version to an installation version that was mounted permanently on a gooseneck.

The Shure 545S (shown above) was a so-called pistol version with the on/off-switch moved to the same position as on the Model 55.

The broadcast version for radio stations, the Shure 546, came with a special suspension inside its stand adapter to cut down handling noise even further.

One of the first touring PA-companies in the USA – Hanley Sound – quickly adopted the 546 as their main stage mic. Bill Hanley handled the Beatles’ final US tour in 1966 (see picture above). He was also responsible for the PA at the legendary Woodstock Festival in 1969, where he used the Shure 565 Unisphere I model as the main microphone.

Apart from its metal-cum-plastic body, there are three main features that differentiate the Shure 545SD from the SM57:

  1. The 545SD can be switched from its default setting of low impedance to high impedance, simply by unscrewing the XLR-connector and moving a little jumper to a different position. Although there are much less applications in 2021 that require a high impedance mic (also called Hi-Z), this feature will come in very handy if you want to use the mic for Blues harp playing into a guitar amp.
  2. The 545SD features Shure’s special magnetic reed on/off-switch, which works without annoying pops or crackles. If you want to avoid accidentally switching the mic off, you can lock the switch in the ”on” position using the metal plate just below the switch.
  3. If you surf around the Internet you will find many claims from self-styled microphone experts that the SM57 was/is simply a way for Shure to use up factory seconds of the cartridges produced for the 545SD. This is simply not true! The Shure 545SD uses the cartridge model R45, while the SM57 uses a slightly different cartridge, called R57. The basic ingredients of both capsules are almost identical, and the plastic grille assembly is interchangeable between the two models, but the cartridges have been deliberately ”tuned” to slightly different frequency responses.

The SM57 has an all-metal body, a different cartridge (R57), no on/off-switch, and is low impedance (Low-Z) operation only.

With both models set to low impedance their nominal frequency response curves look like this (above):

The Shure 545SD’s bass response only goes down to 50 Hz, while there’s clearly a little boost in the region between 8 and 10 kHz. The SM57 offers a little more bass (down to 40 Hz), while there’s an earlier treble roll-off. The most critical frequencies between 200 Hz and 6 kHz look virtually identical in these graphs.

As a hands-on test I ran some pink noise through my Genelec 8030A monitors and recorded it simultaneously with both mic models. I used two Cranborne Audio Camden 500 preamps running at the same settings to record the microphones. A/B’ing reveals – at least to my ears – that, while both mics sound very similar, the 545SD really has a more open treble range compared to the SM57.

Here’s another A/B-clip, using the percussion tracks from the demo song.

****

Here’s my opinion:

Although the differences between the Shure 545SD and the later SM57 aren’t really that obvious in real-life use, there’s still a place for the ”daddy of them all” on stage and in the studio. As always, everything has to do with the source material and knowing your equipment inside out.

If you’re looking to capture that elusive little smidgen of treble content off of a snare drum or vocal, the 545SD can make your work a bit easier. But if you’re running the 545SD in front of an already face-meltingly harsh guitar amp, this model’s treble response could be a little too much, making the SM57 a better choice.

In any case, both the Shure 545SD and the SM57 are bona fide classics with sterling track records. Either of these can hold its own for a wealth of applications on stage or in the studio.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – current price in Finland approx. 159 €

Shure SM57 – current price in Finland approx. 99 €

Finnish distrubutor: Intersonic

Testipenkissä: Manuel Rodriguez Model A

Guitarras Manuel Rodriguez on hyvin arvostettu klassisten ja Flamenco-kitaroiden valmistaja, joka tekee niiden lisäksi myös cajoneja. Alun perin Manuel Rodriguez perusti yrityksensä vuonna 1905 Madridissa. Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin hyvin menestynyt kitarapaja muutti Esquivias nimiseen kaupunkiin (Toledon maakunnassa), jonne he olivat rakentaneet itselleen nykyaikaiseen soitinvalmistukseen sopivat isot tuotantotilat.

Manuel Rodriguezin Model Clásica A on kokopuisella kannella varustettu espanjalainen klassinen kitara, joka on tarkoitettu jo selvästi edenneelle soittajalle.

****

MR Model A (650 €) -kitara tarjoaa kaikki tärkeimmät espanjalaisen laatukitaran tunnusmerkit.

Testikitaran kaula on veistetty erittäin kauniista afrikkalaisesta mahongista, ja sillä on espanjalainen kaulakorko. Soittimen kaula on tehty perinteisellä tavalla, jossa yksiosaiseen pitkään aihioon on lisätty erillisiä paloja korkoa ja viritinlavan ylempää osaa varten.

Kokopuinen kansi on laadukasta kanadalaista seetriä.

Model A:n ainoa myönnytys hintalapulle näkyy kopan pohjassa ja sivuissa, jotka on tehty vanerista. Vaikka kyse ei siis ole kokopuusta, on tähän malliin käytetty intialainen ruusupuu erittäin kaunista – sekä ulkopuolelta että sisältä päin katsottuna.

Sekä kannessa että pohjassa on monikerroksista puista reunalistoitusta.

Manuel Rodriguezin perinteiset virityskoneistot toimivat hyvin luotettavasti.

Viritinlavan etupuoli on koristeltu ruusupuuviilulla. Kitaran otelauta on eebenpuuta.

Satulan lisäksi myös Model A:n kompensoitu (!) tallaluu ovat aitoa naudanluuta.

Talla on veistetty kuvankauniista ruusupuusta.

Manuel Rodriguezin värikäs ja hienostunut rosetti on hyvin tyylikäs lisäys.

Koko soitin on kiiltäväksi lakattu.

****

Manuel Rodriguezin Model A on mielestäni erittäin hieno vaihtoehto täysin kokopuusta tehdylle klassiselle kitaralle.

Tässä on kyse herkästi resonoivasta, isoäänisestä soittimesta, jossa myös työnjälki on kiitettävällä tasolla.

Kaulaprofiiliksi on valittu hivenen verran nykyaikaisempi ja pyöreämpi versio perinteisestä, suhteellisen kulmikkaasta versiosta. Satulan kohdalla kaulalla on kyllä perinteinen 52 millin leveys, mutta tässä puuttuvat ne klassiselle kitaralle hyvin tyypilliset kulmikkaat hartiat.

Kielten korkeus oli testiyksilössä 3.6 mm basso-E:ssä ja 3.3 mm diskantti-e:ssä. Nämä säädöt ovat soittajalle ystävällisiä, mutta jättävät kuitenkin runsaasti varaa hyvin dynaamiselle soitolle ilman nauhojen aiheuttamaa särinää.

Kompensoidun tallaluun ansiosta Model A soi erittäin puhtaasti koko otelaudassa.

Niin kuin kokopuisella kannella varustetut akustiset kitarat yleensä, myös Manuel Rodriguezin A kaipasi aluksi hieman sisäänsoittoa, ennen kuin kitaran keskialueelta katosi viimeiset rippeet uudenkarheasta kireydestä. Kannattaa siis soittaa tätä mallia intensiivisesti muutaman päivän ajan, ennen kuin Model A:n ääni nousee täyteen kukoistukseen. Tässä kitarassa on kyllä niin viehättävän selkeä ja laulava ääni, että on jo melkein hankala lopettaa soittamista. Tehdasvarustukseen kuuluvat Savarez-kielet tuntuvat todella hyviltä ja pitävät vireensä kiitettävästi.

****

Manuel Rodriguez Clásica A on erittäin laadukas tapaus, joka näyttää hyvin kauniilta, ja joka soi erittäin kauniilla äänellä.

Joissakin forumeissa väitetään, että vaneripohjaisessa klassisessa kitarassa olisi automaattisesti lattea ja eloton ääni. Pötyä, sanoisin minä. MR:n Model A soi kuin unelma – tämä on hyvin dynaaminen ja inspiroiva soitin!

****

Manuel Rodriguez Model A

650 €

Lisätiedot: Musamaailma

Plussat:

+ aito espanjalainen soitin

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Review: Manuel Rodriguez Model A

Guitarras Manuel Rodriguez is a well-known maker of classical and Flamenco guitars, as well as cajons. Originally, Manuel Rodriguez was founded in Madrid in 1905. By 1994 the company had outgrown their original workshops, and made the move to a large, purpose-built facility in Esquivias in the the province of Toledo (central Spain).

The Manuel Rodriguez Model Clásica A is a solid-topped Spanish guitar aimed at the ambitious student or amateur, who wants to move up a few steps from the guitar he (or she) has started learning on.

****

The MR Model A (current price in Finland: 650 €) bears all the important hallmarks of a quality Spanish classical guitar.

The neck – which features a Spanish Heel – has been crafted from a gorgeous looking piece of African mahogany. The neck is a one-piece affair, save for the traditional addition of small pieces for the lower heel portion and part of the headstock.

The solid top uses tight-grained, bookmatched Canadian red cedar.

The only concession to price in the Model A comes in its use of laminated back and sides. But even if this isn’t solid wood, the Indian rosewood used is breathtakingly beautiful, both from the outside as well as looking in through the soundhole.

Both the top and the back sport intricate wooden binding.

The machine heads are traditional and of very decent quality.

The headstock veneer is rosewood, while the fingerboard has been made from a thick slab of ebony.

Both the top nut and the compensated (!) bridge saddle have been crafted from genuine bone.

Once again, very beautiful Indian rosewood is the material of choice for the Model A’s bridge.

Manuel Rodriguez’ intricate and colourful soundhole rosette is a very stylish touch.

The whole guitar comes in a natural gloss finish.

****

The Manuel Rodriguez Model A ticks all the right boxes if you’re looking for a high-quality alternative to an all-solid classical guitar.

This is a resonant and beautiful instrument that displays top-notch workmanship in every detail.

The neck profile is a slightly friendlier, more modern version of the traditional squarish design. The nut width is kept at a traditional 52 mm, but the transition between the flat back of the neck into its shoulders has been made a lot smoother and much less angular.

The action has been set at 3.6 mm for the low E-string and at 3.3 mm for the treble E. This gives you a player-friendly playing feel, but leaves enough fretboard clearance to really dig in for loud passages without fret buzz.

The compensated bridge saddle gives the Model A a very true intonation.

Being a solid-topped instrument, the Manuel Rodriguez A required a little bit of playing in to open up the guitar’s mid-range, but spending a few days of intensive playing will reap the rewards. This guitar has a charming clear and sweet voice that just makes you want to carry on playing. The factory-installed Savarez strings feel great and keep their tuning.

****

The Manuel Rodriguez Clásica A is a top-quality guitar. This instrument looks beautiful and plays like dream.

Don’t let anybody tell you that a laminated back automatically results in a dull and lifeless tone. The MR Model A’s sound is beautiful, dynamic and utterly inspiring!

****

Manuel Rodriguez Model A

650 €

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ made in Spain

+ workmanship

+ playability

+ sound

Save

Save

Save

Save

Save

Manuel Rodriguez Model A – the Kitarablogi-video

A short cover of the Beatles classic ”And I Love Her”.

Recorded with an AKG C3000.

Manuel Rodriguez Model A

• Made in Spain

• Top: solid Canadian cedar

• Sides: laminated Indian rosewood

• Back: laminated Indian rosewood

• Neck: African mahogany

• Headstock veneer: Indian rosewood

• Fingerboard: ebony

• Frets: 19

• Nut: Bone, 52mm

• Machine Heads: gold coloured

• Bridge: Indian rosewood

• Bindings: Indian rosewood

• Strings: Savarez

Finnish distributor: Musamaailma

Save

Save

Testipenkissä: Tokai TST-50 Relic

Tällä kertaa Kitarablogilla oli ilo tutustua upouuteen erikoiserään, joka tehdään Tokain japanilaisesta TST-50 Stratokopiosta. Erikoismallin nimi on TST-50 Relic (1.699 €; topattu pussi kuuluu hintaan), ja kitara on saatavilla kahdella mikrofonivaihtoehdolla – ostaja voi valita Seymour Duncanin SSL-1- ja SSL-3-setin välillä.

****

Monen kitaristin mielestä TST-50 on yksi maailman parhaimmista Stratokopiosta, ja vanhoille japanilaisille Tokaille on jopa omat vintage-markkinat.

Uusi Tokai TST-50 Relic vie nyt asiat vielä pidemmälle tarjoamalla soittimia, joilla on kevyesti ”vanhennetut” metalliosat, hieman naarmuuntunut pleksi (ja mikkikuoret), sekä viimeistely aidolla nitrolakalla.

Tämän Relic-mallin perusajatus ei ole tarjota raskaasti keinovanhennettua kitaraa, vaan tässä haetaan sitä ”closet classic” -mojoa. Tokai TST-50 Relic on kuin vuonna 1961 uutena ostettu Strato, jota on soitettu vuosi tai kaksi kotioloissa, ja joka on sitten työnnetty sängyn alle ja unohdettu.

Erikoiserä on saatavilla ainoastaan Sonic Bluessa.

TST-50 Relic:n perusainekset ovat leppärunko, ruuvattu vaahterakaula, sekä ruusupuinen otelauta.

Otelaudassa on vintage-tyylinen radius (7,25 tuumaa) ja se tarjoaa 21 medium-jumbo-kokoista nauhaa (Dunlop 6130). Kaularaudan säätöruuvi löytyy kaulaliitoksen luona.

Erinomaiset Gotoh-virittimet näyttävät hieman kuluneilta, mutta ne eivät ole läheskään niin likaiset (tai jopa ruostuneet) kuin joissakin rajummissa relic-kitaroissa.

Sama pätee myös erikoisvalmisteiselle Gotoh-vibratallalle.

Tokai Guitars Nordic tarjoaa Tokai TST-50 Relic -mallia kahtena versiona:

SSL-1-versiossa löytyy luonnollisesti yksi setti Seymour Duncan SSL-1 -mikrofoneja, jotka ovat firman uudelleenpainos Fenderin alkuperäisistä myöhäisen 50-luvun ja varhaisen 60-luvun Stratomikeistä. Näissä mikrofoneissa on siis erikorkuisia Alnico V -magneetteja, joilla on pyöristetyt yläreunat. Keskimikki on käämitty vastasuuntaan mikä tarkoittaa, että väliasennoissa ulkopuoliset häiriöt katoavat. Tallamikki taas on teholtaan muita mikrofoneja hieman kuumempi.

SSL-3-setti on Seymour Duncanin Hot Strat -versio, jossa on vintagea pidemmät, samankokoiset Alnico V -magneetit, käännetty keskimikki, sekä hieman kuumempi tallamikki.

Jostain syystä testiin saapuneessa SSL-3-versiossa on kiiltävät säätöruuvit, kun taas SSL-1:llä varustetussa Tokai TST-50 Relic:ssä säätöruuvit ovat pikkasen ruosteiset, mikä sopii paremmin mallin yleisilmeeseen.

Säätimet toimivat perinteisellä tavalla – master volume, kaksi tonea (kaula- ja keskimikille), sekä viisiasentoinen mikrofonikytkin.

Tokai TST-50 Relic:n hintaan kuuluu laadukas pussi erillisellä sisäpussilla.

****

Minulla on hyvä vanha ystävä, joka omistaa aidon vuoden 1964 Stratocasterin (sekin on viimeistelty sonic blue -värityksellä). Olen itse saanut soittaa kyseisellä kitaralla useampaan otteeseen ja täytyy sanoa, että Tokain kopio samasta aiheesta on erinomaisen onnistunut.

Jotkut Relic-version ominaisuuksista vaikuttavat pikkuseikoilta, mutta tällaisessa closet classic -tyylisessä soittimessa ne ovat erityisen tärkeitä. Hyvä esimerkki tästä on testikitaroiden lakkaus:

Kaulan puu on jätetty kolhuttomaksi, mutta silti kaula tuntuu vanhalta, mikä johtuu ohuesta, puolihimmeästä nitrolakasta. Relicin runko taas on kiiltävä, mutta puun syyt näkee ja tuntuu hyvin pidetyn vanhan soittimen tavoin. Minusta on vain hyvä, että Tokai ei ole lisännyt TST-50 Relic -malleihin keinotekoisia painaumia ja naarmuja. Nämä kitarat tulevat varmasti saamaan aitoja jälkiä soittamisen kautta.

Tokain kaulaprofiili on täydellinen uudelleenpainos varhaisen 1960-luvun Stratokaulasta – se on erittäin mukava, hieman ovaali C. Molemmat testikitarat ovat kevyitä.

Työnjälki, säädöt, sekä soitettavuus ovat molemmissa versioissa ensiluokkaista.

SSL-1-version soundissa on aitoa vintage-mojoa. Kitara on erittäin dynaaminen, ja ääni on kuivahko maiskuttavalla atakilla ja aimolla annoksella purevuutta:

SSL-3-version signaalitaso ei ole silmiinpistävästi kuumempi kuin SSL-1-kitarassa. Mikkisetin Hot Strat -nimitys tulee pitkälti mikkien voimakkaalta keskialueelta. Tämä on paksumpi ja lihaksikkaampi näkemys Straton soundista:

Käytin demobiisissä molempia TST-50 Relic -versioita. Klippi perustuu Beatles-klassikkobiisin ”And Your Bird Can Sing” kuuluisaan kitarasooloon, jota John Lennon ja George Harrison soittivat kahdella sonic blue -värisellä Fender Stratocasterilla. Vahvistimena toimi Bluetone Shadows Jr. -kombo ja sen eteen oli laitettu Shure SM57 -mikrofoni:

****

Tokai TST-50 Relic on erinomainen uudelleenpainos 1960-luvun klassikkokitarasta. Kitarassa on aito vintagekitaran tuntuma, ilman että kaulaan tai runkoon olisi lisätty keinotekoisesti naarmuja. TST-50 Reliciltä saa rutkasti vanhan sähkökitaran lumoa, ilman aidon vintagesoittimen suurta hintalappua. Lisäbonuksena uuden Tokain kanssa ei tule sitä pelkoa, että kyseessä olisi hujaus tai eri kitaroista ja osista kasattu ”Palacaster”, joka on myyty arvosoittimena.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1.699 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ aito nitrolakka

+ soitettavuus

+ kaksi eri mikkiversiota tarjolla

+ soundi

Miinukset:

– vain yksi värivaihtoehtoSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑