Testipenkissä: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Jimi Hendrixin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaikka tämä valovoimainen kitarasankari itse kuoli jo vuonna 1970 27-vuotiaana Lontoossa. Kiinnostus Hendrixin musiikkia kohti on yhä niin suuri, että hän on sijalla yhdeksän Forbes-lehden listalla parhaiten tienaavista kuolleista henkilöistä.

Fenderin Stratocaster oli mestarin suosikkisoitin, eikä ole siis ihme, että Fender hiljattain esitteli uuden Jimi Hendrix -nimikkomallin, joka on nyt myös saatavilla Suomessakin.

Uusi meksikolainen Fender Jimi Hendrix Stratocaster ei ole kuitenkaan firman ensimmäinen kunniaosoitus legendaariselle kitaristille:

Vuonna 1980 tehtiin pieni ”epävirallinen” erä Hendrix-Stratoja (tuotantoerä vain muutama tusina) valkoisella rungolla ja vasenkätisellä, isolla viritinlavalla varustetulla kaulalla. Vuonna 1997 ilmestyi Custom Shopin 100 kitaran erä Hendrixin Monterey-Stratosta, joka oli tarkka kopio soittimesta, jota Hendrix käytti Monterey-festivaalilla 1967. Se oli käsin maalattu vasenkätiselle sopivaksi muutettu oikeankätinen Strato pienellä lavalla. Monterey Strat -settiin kuului myös flight case -laukku, nahkahihna, sekä nahasta tehty topattu pussi. Vuonna 1997 ilmestyi myös Fender USA:n Jimi Hendrix Voodoo -Strato, joka oli oikeakätiselle tarkoitettu kopio Hendrixin legendaarisesta Woodstock-kitarasta. Voodoo-Straton juju oli, että kitaran logo oli alkuperäisen peilikuva, minkä ansiosta nimikkomallin käyttäjä näytti peilin edessä enemmän Hendrixiltä. 😀

****

Upouudessa Fender Jimi Hendrix Stratocasterissa (hinta-arvio noin 950 €) on myös vahvoja vivahteita mestarin Woodstock-kitarasta:

Tässä tapauksessa kitaran leppärunko on saatavilla joko valkoisena tai mustana, ja siihen on liitetty yksiosainen vaahterakaula isolla, vasenkätisellä lavalla.

Viritinlavalta löytyy ns. transition logo 60-luvun keskiväliltä, joka on isompi kuin 50-luvun spaghetti logo, mutta vielä kultainen. Logo muuttui 60-luvun lopulla mustaksi CBS logoksi.

Nykyaikaisia parannuksia Hendrix Stratocasterissa ovat lavanpuoleinen kaularaudan säätöruuvi, sekä otelaudan loivempi kaarevuus (9,5 tuumaa), joka helpottaa kielten venytyksiä.

Lavan kääntöpuolelta löytyy Jimi Hendrixin nimikirjoitus, kitaran sarjanumero, sekä sulavasti toimivat Kluson-kopiot.

Kaulaliitos on hyvin perinteistä sorttia, mutta kaulalevyyn on kaiverrettu Authentic Hendrix -tuotteiden logo.

Tärkein ja ratkaisevin ero rivi-Stratoon piilee Fender Jimi Hendrix -mallin mikrofoneissa:

Meksikolaisessa nimikkomallissa käytetään laadukkaita American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-mikrofoneja, jotka on asennettu niin kuin tämä kitara olisi vasenkätinen. Kaula- ja keskimikrofoni on siis käännetty 180 asteella. Myös tallamikrofoni on ensin käännetty, mutta tämän lisäksi se on myös asennettu käänteisen kulmaan. Tavallisesti tallamikin bassopuoli on lähempänä kaulaa, Hendrix-Stratossa taas mikin diskanttipuoli on lähempänä soittimen kaulaa.

Tämä toimenpide kääntää mikrofonien erikorkoisten magneettien järjestystä, ja se myös muuttaa tallamikin tapauksessa mitkä ylä-äänet mikki poimii kielistä.

Vasta käyttötestissä selviää onko ero kuultavissa.

Säädinosasto on vintage-reseptin mukainen – master volume, kaulamikin tone ja keskimikin tone – mutta Hendrix-mallissa on nykyaikainen viisiasentoinen kytkin.

American Vintage ’65 -mikkisetissä kaikki mikrofonit on käämitty samaan suuntaan, niin kuin aidoissa 60-luvun Stratoissa. Tämän takia yksikelaisten hurina ei poistu mikkiasennoissa kaksi ja neljä, niin kuin monissa nykyaikaisissa Stratocastereissa!

Vibratalla on Fenderin vintage vibrato (”Sychronized Tremolo”) teräksisillä tallapaloilla.

****

Fender Stratot tunnetaan niiden hyvästä ergonomiasta, eikä Fender Jimi Hendrix -malli poikkea tästä linjasta.

Testiyksilö on mukavasti keskipainoinen ja sen runko hyvin sulavalinjainen. Fender on valinnut 1960-luvun C-profiilin tähän Hendrix-Stratoon, joka tuntuu todella hyvältä kädessä myös hyvin maltillisen paksuutensa ansiosta.

Testikitara saapui Es-vireessä 010-satsilla, mutta sen säädöt eivät olleet täysin kohdallaan suoraan laatikosta. Vibratallan kulma oli hieman liian jyrkkä ja myös soittimen intonaatio oli bassokielillä vähän pielessä. Oikean kokoisilla ristipääruuvareilla ongelmat hoidettiin nopeasti ja helposti pois päiväjärjestykseltä. Lopputulos oli erittäin hyvin soiva sähkökitara mukavalla tatsilla (kieltenkorkeus 12. nauhalla: matala-E: 2,2 mm/diskantti-e: 1,7 mm).

Loivasta otelautaradiuksesta (9,5 tuumaa) on todellakin paljon hyötyä bendaamisessa. Kielten venyttäminen on helpompaa, eivätkä kielet rämise isoissa intervalleissa ylimpiä nauhoja vastaan kuin usein kuperammalla vintage-radiuksella (7,25 tuumaa).

En ole ihan varma kuuluuko käänteisten mikrofonien soundillisia vaikutuksia ratkaisevasti Hendrix-Stratocasterin sähköisessä soundissa.

Hendrixin tekniikon ja soundigurun, Roger Mayerin, mukaan muusikko itse oli tyytyväinen tuotantolinjan Stratoihin. Mayer on sanonut useissa haastatteluissa, että ainoat toimenpiteet, joita tehtiin juuri ostettuihin soittimiin, olivat kaulataskujen siivoaminen lakkausjäämiltä. Sen sijaan Hendrixin efekteihin tehtiin kaikenlaista kustomointia.

Oli niin tai näin, uusi Fender Jimi Hendrix -malli soi kuin laadukas Strato. Tässä ensin puhdas pätkä:

Ja tässä esimerkki Hendrix-kitaran särösoundista:

Halusin ensin kokeilla Jimi Hendrix -Stratoa nykyaikaisessa soundiympäristössä, ja äänitin tämän pienen demon. Signaaliketju on Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:

Äänitin sitten vielä toisen, Hendrix-tyylisen demokappaleen. Signaaliketju on tässä Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. Kappaleen lopussa simuloin Uni-Vibe-efektin soundia nopealla phaser-efektillä miksausvaiheessa:

****

Hendrixin live-soundi

Vaikka Jimi Hendrix oli – ääniteknikko Eddie Kramerin avulla – melkoinen edelläkävijä efektien käytössä studiossa, perustui hänen live-soundinsa yllättävän pieneen efektiarsenaaliin. Tässä todella lyhyt johdanto Hendrixin signaaliketjuun lavalla.

1. Marshall Model 1959 ”Plexi” -stäkki
Jimi Hendrix käytti mitä tänään kutsutaan vintage-tyylisiksi stäkeiksi, joiden vahvistimissa ei ollut high-gain säröpiirejä, eikä master volume säätimiä. Hänellä oli tavallisesti käytössä jopa kaksi 100-watista Marshall-stäkkiä, mikä tarkoitti että äänenpaine oli melkoinen. Stratollakin nämä vahvistimet menevät särölle, mutta soundi on enemmän Blues-tyylinen, kuin mitä saadaan nykyaikaisista high-gain stäkeistä.

Simuloin tätä soundia kääntämällä Blackstar HT-1R -kombon clean-kanavalla gain-säätimen reilusti auki.

2. Dallas-Arbiter Fuzz Face -säröpedaali

Fuzz-tyypinen säröpedaali on mielestäni Hendrix-soundin kannalta ratkaisevassa asemassa, koska se lisää soundiin sekä lihaksia ja kermaista sustainea että runsaasti rosoisuutta.

Englantilainen musiikkilaitteiden maahantuoja Ivor Arbiter halusi saada firmalleen 1966 oman säröpedaalin. Hän keksi Fuzz Facen rakentamalla fuzz-piirin mikrofoniständin jalkaan. Pyöreä jalka näytti kahdella säätimellään ja yhdellä jalkakytkimellään naamalta, josta pedaalin nimi tulee.

Fuzz Faceja valmistaa nykyään Jim Dunlop. Edullisia vaihtoehtoja saa myös Mooerilta tai Rowinilta. Itse käytin tässä Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi -pedaalia:

3. Vox Wah-Wah

Hendrix käytti Vox Wahiaan tavallisesti kytkettynä Fuzz Face -särön tuloon, mutta myös fuzzin jälkeen saadaan monta käyttökelpoista soundia. Hyviä wah-pedaaleja on saatavilla esimerkiksi Bossilta, Mission Engineeringiltä tai Jim Dunlopilta.

Itse käytin tässä omaa Morley M2 Wah/Volume -pedaalia (ennen fuzzia):

4. Octavia +Uni-Vibe

Lisämausteina Hendrix käytti vielä Roger Mayerin rakentamaa Octavia-efektiä, jossa säröefekti ja yläoktaaveri tuottavat hyvin erikoisia soundeja, sekä alun perin Leslie-simulaatioksi tarkoitettua Uni-Vibe-pedaalia.

Oikean Octavia-efektin saa vain Roger Mayerilta, mutta Joyo JF-12 Voodoo Octave -tuplapedaali tarjoaa hyvin edullisen vaihtoehdon.

Korgilta saa nykyään NuVibe-nimeä kantavan Uni-Vibe-uusintapainoksen, mutta pedaali on melko kallis hankinta. Voodoo Labin Micro Vibe on jo hieman edullisempi, mutta silti laadukas ratkaisu.

Uni-Vibe-tyylisiä soundeja voi simuloida myös phaser-efektillä. Bossin PH-3 on nykyaikainen phaser-pedaali monipuolisilla ominaisuuksilla, kun taas Mooerilta saa hyvin edullisen phaserin.

Esimerkkipätkässä ketjutin miksausvaiheessa kaksi phaser-plugaria audiosekvensserissä:

Tässä vielä LINKKI Kimmo Aroluoman erinomaiselle jutulle Hendrixin signaaliketjusta, sekä toinen LINKKI pro-luokan Hendrix-pedaalilaudan testille.

****

Jos haluaa soittaa kitaraa täysin autenttisesti Hendrixin hengessä, pitää hankkia itselleen vasenkätisten Strato, vaihtaa (tai kääntää) kitaran satula oikeankätiseksi ja soittaa sitä kitaraa sitten väärinpäin. Lopputulos on autenttinen, mutta samalla ergonomialta ongelmallinen, koska esimerkiksi säätimet ovat huonolla paikalla.

Uudelta Fender Jimi Hendrix Stratocasterilla saa vasenkätisen viritinlavan tuomaa (hieman) erilaista soittotuntumaa, sekä käännettyjen mikrofonien tuomaa (hieman) erilaista perussoundia oikeankätisen kitaran ergonomialla.

Fenderin Hendrix-malli on todella hyvä Strato, jolla voi soittaa myös muuta musiikkia kuin vain Hendrixiä, mutta Hendrix onnistuu kyllä erityisen hyvin.

Nyt pitäisi ”vain” olla mestarin pitkät sormet ja Hendrixin idearikkautta…

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster

hinta-arvio noin 950 €

Lisätiedot: Fender

Kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

+ muusikkoystävällinen hinta

+ työnjälki

+ American Vintage -mikkisetti

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– tehtaan säädöt

09/02/2016 0

Guitar Porn: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Lisätiedot: Fender

08/02/2016 0

Tulossa tiistaina – Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Lisätiedot: Fender

05/02/2016 0

Now on SoundCloud: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Lisätiedot: Fender

21/01/2016 0

Testi tulossa :::: Working on a review :::: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Lisätiedot: Fender

15/01/2016 0

New from Amfisound: The Halti Siren

At this year’s Holy Grail Guitar Show in Berlin (Germany), Amfisound Guitars presented their newest addition to the Halti line-up:

The Halti Siren is a modern, handcrafted take on Gibson’s venerable Les Paul Junior, TV and Special models. It is a 22-fret, 24.75″ scale, set-neck solidbody guitar, crafted from mahogany (plus rosewood for the fingerboard).

The Halti Siren is available with a single P-90 – or with two pickups – from renowned Finnish pickup specialist Jarno Salo. A compensated wraparound bridge by ABM further helps make this guitar a very toneful beast. The guitar comes in a vintage-authentic nitrocellulose finish.

The pièce de résistance, though, is Amfisound’s brand-new Set-Lock neck joint, which enables you to reach the top frets without breaking a sweat.

For more information contact master luthiers Sampo Leppävuori and Tomi Korkalainen HERE.

05/11/2015 0

NAMM 2015 – Marshall Silver Jubilee 2555

Maahantuoja: EM Nordic

27/01/2015 0

Review: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai Guitars are known for their well-made copies of classic guitar and bass models.

The brand-new Tokai ATE-33N Thinline is part of Tokai’s more affordable Chinese-made range, and represents their version of a Thinline Tele-type guitar.

****

The Tokai ATE-33N Thinline (current price in Finland 437 €) is a real looker and will delight fans of the natural look, despite its moderate price tag.

Roger Rossmeisl – known for his classic Rickenbacker designs – hit upon the concept of the Thinline Telecaster in the late 1960s when working for Fender. The original version was made with a body which featured three large pockets routed out from the back. A separate, glued-on solid piece of wood served as the body’s back.

Tokai approaches the construction of the ATE-33N Thinline the other way around: the pockets are routed into the front of the alder body, which then receives a beautiful, five millimetre thick swamp ash top. This solid ash top was made from three side-by-side pieces on our test sample, with the nicely matched grain efficiently disguising the glue lines.

The body of Tokai’s ATE-33N Thinline sports a gloss finish, while the neck has received a thin satin finish.

This Tokai is no slave to vintage fashion – truss rod adjustment is at the headstock end of the neck, which is a far more practical solution.

These nice Kluson-copies work fine.

The maple fingerboard has a larger radius (meaning it’s flatter) and fatter frets than its Sixties counterpart, making the ATE-33N easier to play. Especially string bending is far more comfortable with this type of neck.

The neck joint is a traditional four screw affair.

From a sonic standpoint, the traditional three-saddle, bent sheet-metal bridge that doubles as a pickup frame is probably a Tele-style guitar’s most important ingredient.

With these bridges octave compensation is always a matter of compromise, but most guitarists learn to live with the design’s limitations.

The ATE-33N Thinline is equipped with two singlecoil pickups that use soft steel slugs as polepieces and bar magnets stuck to the bottom of the bobbin.

Here’s a look at Tokai’s three-position switch and the guitar’s master volume and tone controls.

****

Now seems to be the perfect time to buy an electric guitar, judging by the sheer quality displayed by the very favourably priced Tokai ATE-33N Thinline.

The ATE-33N Thinline seems to tick all the right boxes with ease:

The satin-finished maple neck feels great. It’s rounded D-profile provides a sturdy fundament for tone and sustain, and it is comfortable to play, too. This model’s well-dressed frets and the fretboard’s flatter radius make a slinky set-up possible. Our test sample measured 1.4 mm for the low E and 1.2 mm for the high e (at the 12th fret), and it played well and without string rattles all across the neck.

Played acoustically you can clearly hear the open character of the hollowed out thinline body. Naturally, a T-style thinline won’t win a shouting match over a ES-335, but the hollowed out pockets do still make a discernible difference in this Tokai.

There’s lots of talk on guitar forums about the nastiness of many budget Tele-pickups, but I can only state that Tokai’s set of Mk3-pickups perform rather well. The neck pickup is war and round, but never muddy or one-dimensional. The bridge unit dishes out the Country twang with the right amount of bite and conviction. And the Tokai also nails my favourite Tele tone – the chimey middle setting with both pickups on. This means that changing the Tokai pickups for some aftermarket brand wouldn’t be my first priority, at least…

Here’s a taste of the ATE-33N Thinline’s clean tones, starting with the neck pickup and moving on from there:

And here’s a bit of Rock riffing:

****

In my opinion the Tokai ATE-33N Thinline scores high in the value-for-money stakes. It is a beautiful-looking instrument that plays very well indeed.

I have to admit having some reservations about the pickups before plugging in, but the sound of the Mk3-units has really won me over. This Tokai dishes out all the T-style tones we’ve come to expect from a traditionally styled and built example.

And should you decide to upgrade the pickups, regardless, the ATE-33N Thinline will prove to be a great starting point for any such ventures.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ outstanding value for money

+ workmanship and finishing

+ playability

+ sound

****

11/02/2014 1

Testipenkissä: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai Guitars on tunnettu hyvin laadukkaista ”kunnianosoituksista” klassikkokitaroille.

Upouusi Tokai ATE-33N Thinline on malliston edullisemmasta, Kiinassa valmistetusta päästä, ja se on Tokain versio puoliakustisesta T-tyylisestä kitarasta.

****

Tokai ATE-33N Thinline (437 €) tarjoaa reilusti silmänruokaa kauniin puun ystävillä, vaikka kyse ei todellakaan ole kalliista kitarasta.

Mallitunnuksen N-kirjain viitaa soittimen viimeistelyyn pelkällä kirkaslakalla (engl. natural), kun taas ohutkoppaisista puoliakustisista käytetään englannin kielessä tavallisesti Thinline-termiä.

Rickenbackeristakin tuttu Roger Rossmeisl kehitti 1960-luvun lopussa Fenderille Tele Thinline -runkoa, jossa runkoon jyrsittiin kolme kookasta koloa selkäpuolelle, ennen kun rungon takapuolelle liimattiin kokopuukansi.

Tokain menetelmä on juuri päinvastainen: leppärunkoon on jyrsitty edestä Thinlinen kolot, minkä jälkeen etupuoleen on liimattu varsin näyttävä, viiden millin paksuinen saarnikansi. Kokopuinen saarnikansi on testikitarassa tehty kolmesta vierekkäisestä palasta, jotka on sovitettu niin huolellisesti yhteen, että liimasaumat huomaa vain lähietäisyydeltä kopan reunoja katsellen.

Tokai ATE-33N Thinlinen koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas soittimen vaahterakaulalla on yllään ohut satiinipintainen viimeistely.

Kaularaudan säätö hoituu nykyaikaisesti lavan etupuolelta.

Laadukkaat Kluson-kopiot toimivat kiitettävästi.

Vaahteraotelaudan radius on isompi (= loivempi) ja kitaran nauhat paksummat kuin 1960-luvun vastineessa, mikä tekee ATE-33:sta helpompi soittaa. Etenkin kielten venytykset onnistuvat tällaisella alustalla huomattavasti helpommin.

Tokain kaulaliitos on perinteinen.

T-tyylisen kitaran soundin kannalta yksi tärkeimmistä ainesosista on se perinteinen peltitalla kolmella tallapalalla, johon tallamikrofoni on upotettu.

Vaikka tällaisen tallan intonaatio on aina jonkinnäköinen kompromissi, pidetään sitä edelleenkin kunnon Tele-soundin perustana.

Edullisessa ATE-33N Thinlinessa käytetään vintage-mikrofonien sijaan sellaiset versiot, jossa erilliset napamagneetit on korvattu mikrofonin alle kiinnitetyllä pitkällä tankomagneetilla.

Tokaissa löytyy kolmiasentoisen kytkimen vierestä master volume- ja master tone -säätimet.

****

Nykypäivänä näyttää soitinkaupoissa todellakin olevan ostajan markkinat, kun alle viidelläsadalla eurolla saa näin laadukkaan kitaran kuin Tokai ATE-33N Thinline.

Tokain ATE-33N Thinline on kuin pelkkien napakymppien kertymä:

Satiinipintainen vaahterakaula tuntuu todella hyvältä. Kaulan D-profiilissä on riittävästi massaa hyvän soundin perustaksi, mikä tekee soittotuntumasta myös mukavan. Nykyaikainen nauhoitus mahdollistaa – otelaudan loivan kaarevuuden kanssa – tässä kitarassa matalat säädöt (E: 1,4 mm/e: 1,2 mm) kymppisatsilla ilman minkäänlaisia ongelmia.

Akustisesti soitettuna Tokain Thinline-runko lisää soundiin selvästi hieman ilmavuutta keskialueessa, vaikka T-tyyliset Thinlinet eivät luonnollisesti koskaan soi akustisesti niin voimakkaasti kuin ”oikea”, isokokoinen semiakustinen.

Vaikka kitarafoorumeissa usein maristaan edullisista Tele-mikrofoneista, ovat Tokain TE-Vintage Mk3 -mikrofonit osoittautuneet käyttötestissä oikein hyvin soiviksi valinnoiksi. Etumikrofoni on lämmin ja pyöreäsoundinen, mutta ei koskaan tylsä tai mutainen, kun taas tallamikrofonista saa irti juuri sen oikean annoksen twängiä ja purevuutta. Oma suosikkisoundini Teleissä on valitsimen keskiasento, joka toimii myös tässä Tokaissa erittäin hyvin! En ainakaan itse vaihtaisi Tokain omia mikrofoneja heti muka-parempiin…

Tässä esimerkkipätkä ATE-33N Thinlinen puhtaasta soundista (kaulamikki aloittaa):

Ja tässä hieman Rock-riffailua:

****

Mielestäni Tokain ATE-33N Thinline tarjoaa erinomaista vastinetta maltillisen hintaansa nähden. Tämä kitara on laadukkaasti toteutettu, kaunis soitin erittäin mukavalla soitettavuudella.

Minun täytyy myöntää että olin testin alussa hieman skeptinen mallin edullisia mikrofoneja kohtaan, mutta huoleni osoittautui täysin turhaksi. Tokaista irtoaa kunnon Tele-soundi, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa (ehkä raskasta metallia lukuunottamatta).

Ja jos sydän kuitenkin tulisi kaipaamaan joskus hieman esoteerisempaa mikrofonivalintaa, tarjoaa ATE-33N Thinline ainakin todella laadukasta alustaa mikkipäivitykselle.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki ja viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

****

19/12/2013 1