Avainsana: vaahtera

ML-Factory rakennussarja: Osa 2

Päätin käsitellä ainakin kitaran kantta punaisella Osmo Color öljyvahalla, joka ei peittää puun kauniita syykuvioita.

Hioin siis ensimmäiseksi hiomapaperilla (karkeus 240) varovasti kannen saarniviilua sulavaksi – kahden milin paksuus ei anna isoa virhemarginaalia! Sen jälkeen annoin hiomapaperilla myös kaulakorolle loppullisen muotonsa.

Huomasin, että rungossa ei vielä ollut kanava kielten maadoitusta varten. Maadoitusjohto tai -lanka menee tavallisissa Les Paul –tyylisissä kitaroissa elektroniikkalokerosta kielipidimen holkkia varten porattuun reikään.

Lokerossa maadoitus on juotettu potentiometrin kuoreen, ja toisessa päässä metalliholkki liittää kielet maadoitukseen. Perinteiset sähkökitarat hurisevat ikävästi, jos niiden kielet eivät ole liitettyjä maahan.

Koska stopbar-holkin reikä on lähellä kaulavolumen potikkareikää, ja elektroniikkalokerossa oli riittävästi tilaa, reiän poraaminen akkuporakoneella oli suhteellisen helppo.

Avasin hyvin varovasti laadukkaalla senkkausterällä vipukytkimen reiän. Sen jälkeen laitoin maalariteippiä reunalistoituksen ja rungon päällä makaavan otelautapätkän päälle, jotta punainen väri tarttuisi varmasti vain saarniviiluun.

Sitten vaan vinyylihanskat päälle: Osmo Coloria täytyy ensin sekoittaa huolellisesti.

Öljyvaha levitetään ohuesti, mutta tasaisesti siveltimellä tai rätillä.

Tältä ensimmäinen kerros näyttää vielä märkänä. Öljyvahan pitää nyt kuivua ainakin 12 tuntia, ennen kun voi levittää toisen kerroksen sen päälle.

On tärkeä muistaa, että puuvahalla kastettu rätti voi tietyissä tilanteissa sytyttää tuleen ihan itsestään. Sytytysvaaran vuoksi rätin pitää aina hävittää asianmukaisesti, eikä jätä sen lojumaan jossain nurkassa tai ”kuivumaan” auringossa. Helpointa on huuhdella käytetyn rätin runsaasti vedellä, minkä jälkeen sitä heitetään pois ilmatiiviissa pakkauksessa. Toinen vaihtoehto on polttaa sen heti käytön jälkeen.

****

0

ML-Factory rakennussarja: Osa 1

Eilen posti toi sen sähkökitaran rakennussarjan, jonka olin tilannut hieman yli viikko sitten saksalaiselta firmalta nimeltään ML-Factory.

ML-Factory tarjoaa laajan valikoiman edullisia kitara- ja bassosarjoja, joita tehdään ilmeisesti Kiinassa. Päätin saada selvillä millainen kitara syntyy noin kahdensadan euron LP-rakennussarjasta.

Yllä olevat kuvat näyttävät viimeistelemättömän kitara-aihion, ja osa mukana tulevista osista. Tässä rakennussarjassa kitaran mahonkikaula on jo valmiiksi liimattu runkoon. Paketista löytyy kaikki mitä tarvitaan – mikrofonit, elektroniikka, virittimet, talla ja muoviosat – ja osat vaikuttavat olevan laaduiltaan käyttökelvollista kauko-itäistä keskivertoa. Tämän kitarapaketin hinta oli 199 euroa, johon lisätään vielä noin 18 euroa postituskulut.

Rungon takaosa on kasattu kolmesta mahonkipalasta.

Mahongin päälle on liimattu vaahterakansi (? tai joku muu vaalea puulaji) useasta palasta, ja tämän päälle ohut (noin 2 mm) saarniviilu.

Rungossa on jäänyt muutama pieni naarmu ja hiomajälki – hiomapaperi on siis syytä käyttää ennen viimeistelyä.

Mikrofonikolot on jyrsitty ilmeisesti tylsällä työkalulla, ja ne ovat rakennussarjan puutyön heikoin kohta.

Kaulan korko tarvitsee sekin vielä vähän hiontaa.

Otelauta ja otemerkit näyttävät kauniilta, ja myös nauhoitus vaikuttaa hyvin asialliselta.

Reunalistoitettu lapa näyttää tyylikkäältä, ei se ole niin kömpelön näköinen kuin esimerkiksi Epiphonen ratkaisu.

Lapa on liimattu kaulaan E-virittimien korkeudella.

Tässä vielä toinen kuva kaulaliitoksesta.

Mielenkiintoinen ratkaisu: kytkimen auko on porattu itse kannen, muttei saarniviilun läpi. Tätäkin täyttyy sitten hoitaa itse, samoin kuin muovikansien upottaminen runkoon.

Elektroniikan kolo on paljon siistimpi kuin aukot mikrofonille. Tässä hintaryhmässä olisi järjetön odottaa Custom Shop -laatua.

Ensivaikutelmani on siis aika optimistinen – kyllä tästä kitara saadaan.

Seuraava työvaihe on siis hiominen…ja täyttyy miettiä sitä viimeistelyäkin…

0

Testipenkissä: Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3

AJB-55BB? Onko kyse Tokain Big Brother -erikoispainoksesta? Ei!
Mallitunnuksen BB-lyhenne tulee englannikielisistä sanoista ”big blocks”.

****

Tällä kertaa testissä oleva Tokai AJB-55BB on erikoispainos firman Jazz-basson johdannaisesta, jolla on tavallisten, pistemäisten otemerkkien sijaan isokokoisia neliskulmaisia upotuksia otelaudassa. Testiä varten Musamaailma on vaihtanut mikrofonit Seymour Duncan Basslines SJB-3-malleihin, jotka lupaavat vintagea kuumempaa signaalitasoa. Koko komeuden hinta on noin 888 €.

Japanissa valmistettu sähköbasso on sulavalinjainen kaunotar vaahteraotelaudalla ja kilpikonna-kuvioisella pleksillä (tuotantoerästä riippuen käytetään joissakin yksilöissä myös kolmikerroksista mustaa pleksiä).

Vaikka basson etupuoli näyttääkin suoraan 1970-luvulta poimitulta, ovat AJB-55BB:n mukava paino sekä rungon erittäin syvät viistokset nyökkäys kuuskytluvun Fender-klassikkoiden suuntaan.

Tokai käyttää tässä mallissa Gotohin laatuvirittimia, joiden tapit ovat läpimitaltaan hieman pienemmät kuin perinteiset Kluson- tai Schaller-vastineet.

Solakampien viritintappien sekä pienempien pohjalevyjen ansiosta virittimien paino kevenee, mikä parantaa AJB-55BB:n tasapainoa.

Koko kaula on viimeistelty erittäin ohuella mattalakalla – myös Tokain vaahteraotelauta. Sekä upoukset otelaudassa että nauhoitus näyttää esimerkillisen siistiltä. AJB-55BB:n otelauta tarjoaa 20 keskikokoista nauhaa.

Vaahterakaula on liitetty basson leppärunkoon perinteisesti neljällä puuruuvilla ja metallisella aluslevyllä. Testiyksilössä liitos oli erittäin tarkka ja luja.

Tavallisesti AJB-55BB:hen kuuluvat Tokai JB-Vintage MK2 -mikrofonit, jotka ovat firman laadukkaat versiot 1960-luvun Jazz-basso mikeistä.

Kuten mainitsin jo jutun alussa, testiyksilöön on asennettu maahantuojan toimesta Basslines SJB-3 -mikkejä, jotka tunnetaan myös nimellä Quarter Pound. Mikrofonien suurikokoiset napapalat – niiden läpimitta on tasan 0,25 tuumaa (engl. quarter inch) – on jätetty tahallaan mikrofonikuorien sisään. Näin kielet eivät osu soitettaessa niihin, mikä muuten aiheuttaisi ikäviä ja kovaäänisiä naksahduksia vahvistimesta.

Jostain syystä testibasson kaulamikrofoni oli upotettu tallamikrofonille tarkoitettuun mikrofonikuoreen, minkä takia napapalat ja kuoreessa olevat reiät eivät kohtaa sataprosenttisesti. Tämä on pikkuinen kosmettinen lipsahdus, joka ei vaikuta millään tavalla soittimen soundiin tai soitettavuuteen.

Tokai AJB-55BB:n elektroniikka on perinteiden mukainen – siis: passiivi – ja se tarjoaa kaksi volumea (yksi per mikrofoni) sekä yhden master tonen.

Japanilaisia laatuosia ja siistiä juotostyötä – Tokai tarjoaa iloa sekä silmille että korville.

AJB:n talla on Gotohin versio 1970-luvun Fender-tallasta – yksinkertainen, mutta erittäin toimiva.

Tokai on asentanut tallan samaan kohtaan kuin missä se oli 70-luvun Fendereissä, mikä on noin kolme millimetriä kauemmas kaulasta, jos verrataan klassikkomallin 60-luvun yksilöihin. Tämän takia talla tarjoaa tavallisella kielisatsilla vain melko vähän säätövaraa eteenpäin (kaulaa kohti), koska tallapalat istuvat ihan säätöruuvien kärjillä. Ääritapauksissa tämä voi johtaa siihen, että (etenkin g-kielen) intonaation säätöruuvi irtoaa ajan myötä itsestään tallapalasta ja putoaa pois kesken soiton noloin seurauksin. Tokailla olisi tässä mielestäni hieman parantamisen varaa.

****

Monien mielestä Jazz-basso – ja sen johdannaiset – on kaikista klassikkobassoista se mukavin vaihtoehto. Syyt tähän ovat soittimen erinomainen tasapaino, kaulan kapea ja pyöreä profiili, sekä basson kahden yksikelaisten tuoma soundillinen monipuolisuus.

Tokai AJB-55BB on erinomainen tulkinta tästä teemasta: basso istuu kun nakutettu, kaula tuntuu erittäin nopealta ja tutulta, ja sen soundi…

Täytyy myöntää, että olen tavallisesti hieman skeptinen ”kuumien” mikrofonien suhteen, mutta Duncanin Quarter Poundit kyllä räjäyttävät potin. Nämä Basslines-mikit eivät kavenna soittimen dynamiikkaa lainkaan, vaan basson luonnollinen ääni pysyy mallikkaasti ennallaan ja sen karakteeri säilyy. SJB-3-mallin lähtökohta on se perinteinen klassikkosoundi, jonka mikki ikäänkuin remasteroi tätä päivää varten – lopputulos on äänekkäämpi, isompi ja vielä entistäkin herkullisempi.

Tokai AJB-55BB – sormisoitto

Tokai AJB-55BB – släppäys

Tokai-AJB55BB – plektralla

****

Tokai AJB-55BB + Basslines SJB-3 -mikkisetti

888 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– tallan sijainti

– kaulamikin kuori (kts. teksti)
****

1

Uutuus: Paul Landers Les Paul

Rammstein-kitaristi Paul Landers on saanut Gibsonilta oman nimikkosoittimensa.

Tuhti kaula on veistetty mahongista, ja otemerkitön otelauta on apassista (obeche). Runko taas on valmistettu perinteisellä tavalla paksusta mahonkitakaosasta ja kaarevasta vaahterakannesta.

Paul Landers Les Paul on varustettu kovaa kyytiä kestävillä metalliosilla: virittimet ovat lukittavat Grover-koneistot, ja Tune-o-Matic-talla tulee TonePros:n mallistolta.

Landers-mallissa käytetään kaksi aktiivista EMG-mikrofonia – EMG 60 kaulamikrofonina ja EMG 81 tallahumbuckerina.

Rammstein-kitaristille riittää yksi volume-säädin tallamikrofonin lähellä.

****

Lisätiedot: Into-Luthman

****

0

Review: Schecter Solo-6 Custom

These days Schecter seems to have a fairly Hard Rock-, Metal- and Widdlemeister-image, especially over here in Finland. It’s true that many of the company’s better-known models are fast Rock-machines equipped with active pickups, but there has always been a more classic side to Schecter, too. The first production models, for example, were Pete Townshend’s Tele-style guitars, and Mark Knopfler (Dire Straits) also played a few Strato-type Schecters.

One of the current guitars, which follow classic lines, is the Solo-6 Custom.

****

The Schecter Solo-6 Custom (current price in Finland: 915 €) is by no means a straight copy, still, it clearly draws some influences from Gibson’s Les Paul Custom: the mahogany neck – made of three long stripes in the Schecter’s case – is glued to a mahogany body with a maple top.

The ”Custom” in the name points to this model’s multiply binding and ebony fretboard.

 ****

A beautiful flame maple veneer tops the Solo-6 Custom’s bound headstock. The Tusq-saddle – made from man-made bone-like material – is the right recipe for juicy tone and full-bodied sustain.

The Schecter-branded tuners are locking units, which keep the tuning rock steady.

 

Luscious, deep-black ebony is used as the fingerboard material, with genuine mother-of-pearl used for the inlays.

The Schecter’s asymmetrical neck joint feels very comfortable and makes it easy to reach the neck’s ”dusty end”.

****

The guitar’s nicely-shaped body sports a bound top. There are separate volume controls for the Solo-6’s humbuckers, as well as a master tone.

A quality Tune-o-matic and stopbar pairing completes the guitar’s hardware.

****

The humbuckers have been chosen from Seymour Duncan’s range of USA-made pickups: We find a Seymour Duncan Custom Custom [sic!] SH-11 in the bridge position – a humbucker with a somewhat hotter-than-vintage output, but whose Alnico II -magnet brings a warm bottom end and plenty of mid-range character into the mix. The best-selling ’59 SH-1N has been chosen for the neck position, promising vintage tone and output.

Schecter’s ingenious control knobs include a ribbed sure-grip surface, so sweaty live situations won’t stand in the way of total control. The tone pot’s push/pull switch splits both humbuckers in its up-position for singlecoil tones.

The Solo-6’s clean workmanship is carried over into the control cavity also. Conductive paint and a foil-lined lid take care of shielding against extraneous interference.

****

Schecter’s Solo-6 Custom is a gorgeous piece of work, with our test sample even displaying a very comfortable low weight. The instrument balances well and its back contour makes it feel comfortable against your midriff.

A full ”D” shape has been implemented as this guitar’s neck profile – there’s a reassuring amount of wood in your palm, without the neck ever too fat. Schecter’s fine workmanship and out test samples good fret job resulted in a well-playing guitar with a light and comfortable action.

Schecter’s design team must have known exactly what they were doing with regard to this model’s pickups – the results speak for themselves.

The powerful, but still pleasantly warm and juicy bridge humbucker works surprisingly well in conjunction with the vintage-type unit in the neck position on the Solo-6 Custom – regardless whether you’re using the full ’buckers or the coil-split mode. The jump in output going from the neck to the bridge pickup sounds very organic.

Splitting the humbuckers isn’t a mere afterthought in the Schecter Solo-6 Custom, but an extremely useful tool for obtaining quite authentic singlecoil sounds. Thanks to its versatility the Solo-6 Custom is a perfect choice for any guitarist, who wants to get the widest possible palette of sounds from the minimum amount of gear.

In these soundbites you get the split humbucker selections first (neck, both, bridge) followed by the full humbuckers:

Schecter Solo-6 Custom – clean

Schecter Solo-6 Custom – overdriven

This reviewer feels that the Schecter Solo-6 Custom is a well-made, classy and versatile guitar, offering plenty of bang for the Euro.

****

Schecter Solo-6 Custom

Current price in Finland: 915 €

Finnish distributor: Soundtools

Pros:

+ bang-for-the-Euro

+ workmanship

+ versatility

+ sound

+ playability 

****

****

1

Testipenkissä: Schecter Solo-6 Custom

Schecter-soittimia luonnehditaan Suomessa usein pelkiksi Rock- ja Metal-kitaroiksi. On totta, että usea tunnettu malli on aktiivimikrofoneilla varustettu vauhtikeppi, mutta firmalla on myös toinen, klassisempi puoli. Ensimmäiset Schecter-mallit olivat Pete Townshendin Tele-tyylisiä soittimia, sekä Mark Knopflerin (Dire Straits) Strato-tyylisiä kitaroita.

Schecterin tämänhetkisestä mallistosta löytyy myös perinteiseen makuun sopivia kitaroita – niin kuin esimerkiksi Solo-6 Custom.

****

Schecter Solo-6 Custom (915 €) ei ole suora kopio, mutta kitara polveutuu selvästi Gibson Les Paulista: humbucker-kitaran liimattu kaula koostuu kolmesta pitkästä, vierekäisesta mahonkipalasta, kun taas runko koostuu mahonkipohjasta ja kaarevasta vaahterakannesta.

Custom-lisäys nimessä viittaa runsaaseen koristeluun ja eebenpuiseen otelautaan.

 ****

Viritinlavan etupuoli on koristettu loimuvaahteraviilulla ja reunalistoituksella. Kova Tusq-satula keinotekoisesta luusta parantaa kitaran soundia ja helpottaa virittämistä.

Schecter-nimellä varustetut lukkovirittimet näyttävät hyvältä ja toimivat jouhevasti.

 

Otelauta on tehty komeasta, sysimustasta eebenpuusta, johon on siististi upotettu aidot helmiäisotemerkit.

Schecter Solo-6:n epäsymmetrinen kaulaliitos tuntuu erittäin mukavalta, ja se mahdollistaa vapaan pääsyn ylimmille nauhoille.

****

Kauniisti muotoiltu runko on edestä reunalistoitettu. Kahdella humbuckerilla varustettu Solo-6 tarjoaa kummallekin mikrofonille oman volume-säätimensä sekä yhteisen tonen.

Laadukas tune-o-maticin ja stoptailin yhdistelmä kunnioittaa perinteitä ja hoittaa hommansa samalla sujuvasti.

****

Mikrofoneiksi on valittu kaksi varsinaista herkkupalaa Seymour Duncanin laajasta valikoimasta: tallamikiksi on valittu Seymour Duncan Custom Custom [sic!] SH-11 -mikrofoni, jossa on vintagea enemmän tehoa, mutta Alnico II -magneettinsa ansiosta lämmin botnea ja sävykäs keskialue. Kaulahumbuckerina taas toimii ’59 SH-1N -malli, joka on vintage-tyylinen mikrofoni – niin soundinsa kuin myös lähtötehonsa puolesta.

Schecterin nupeissa on kätevät liukuesteet, jotka helpottavat nopeata säätämistä, esimerkiksi pikkurilliä käytettäessä. Tone-potikkaan on piilotettu nostokytkin, joka yläasennossa puolittaa humbuckerit yksikelaisiksi.

Huolellinen ja erittäin siisti työnjälki on esillä myös Schecterin elektroniikkalokerossa. Häiriösuojaus on hoidettu Solo-6 Customissa grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuorettulla kannella.

****

Schecterin Solo-6 Custom on kyllä komea ilmestys, ja testiyksilö ilahduttaa myös soittimen keveydellä. Kitara on hyvässä balanssissa ja rungon takapuolen viisteen ansiosta soitin istuu myös eritäin mukavasti kehoa vasten.

Kaulaprofiili on täyteläinen ”D”, joka pysyy kuitenkin paksuudeltaan mukavan maltillisella puolella. Huolellinen työnjälki, etenkin nauhatyössä, mahdollistaamukavan trimmin ja kevyen tatsin.

Schecterin sunnitteluosastolla on selvästi mietitty tarkkaan tämän mallin mikrofonivarustus – lopputulos on ensiluokkainen ja erittäin monipuolinen.

Tehokas, mutta silti miellyttävän lämmin ja ilmava tallahumbuckeri sopii yllättävän hyvin yhteen kaulamikiksi valitun vintage-mallin kanssa, sekä puolitetussa käytössä että humbucker-moodissa. Lähtösignaalin muutos kaulamikistä tallamikkiin kuulostaa hyvin luonnolliselta, eikä lainkaan hypi häiritsevästi silmään.

Schecter Solo-6 Customissa mikrofonien puolitus ei ole vain väkinäinen lisäominaiuus, vaan se avaa oven melko autenttisiin singlecoil-soundeihin. Tämän ansiosta Solo-6 Custom on mainio keikka- tai studiokitara, silloin kun haluaa kuljettaa mahdollisimman vähän tavaraa mukanaan, ilman soundivalikoiman kaventamista.

Soundiesimerkeissä soivat aina ensin puolitetut vaihtoehdot (kaula, molemmat ja talla) ja sen jälkeen täydet humbuckerit:

Schecter Solo-6 Custom – puhdas

Schecter Solo-6 Custom – särö

Mielestäni Schecter Solo-6 Custom on loistava, monipuolinen ja ammattilaisten vaatimuksetkin täyttävä sähkökitara, uskomattoman hyvällä hinta-laatu-suhteella.

****

Schecter Solo-6 Custom

915 euroa

Maahantuoja: Soundtools

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ monipuolisuus

+ soundi

+ soitettavuus

****

****

0

Review: Mannedesign Newport 4T

****

The active Mannedesign Newport 4T bass (current price in Finland: 883,14 €) is part of Manne’s mid-price range of Mannedesign instruments, all manufactured in the Far East to the Italian maker’s specs. The bass closely follows its more expensive Italian sibling in general looks, but offers different solutions in the finer details.

****

Both the body’s as well as the headstock’s front have been adorned with beautiful flamed maple veneers, which have been finished in a rich honey-coloured hue.

Quality tuners, made by Gotoh, keep the tuning well and stable.

****

Italian Manne instruments feature maple necks with multi-laminated beech cores for added rigidity. The Mannedesign Newport 4T sports a one-piece maple nack, with an additional piece for the headstock and the first frets. You can only just spot the scarf-joint on the reviewed bass.

****

Here we see a genuine bolt-on neck, instead of the traditional screwed-on variety used widely.

****

The bass’ flat fingerboard radius, as well as its jumbo frets, give the Newport 4T a comfortable and contemporary feel. The fretting is of a very satisfactory standard.

****

This Mannedesign’s body comes with a thick, two-piece mahogany back and a thin maple top, accentuated by a thin, dark veneer (walnut, possibly?). The topmost layer is a thin, book-matched flame maple veneer. Custom Shop looks at a very moderate price – nice!

****

Super-J/MM-pickup combinations are en vogue these days, and the Newport 4T sports a ceramic singlecoil in the neck position with an alnico-based, large MM-type humbucker next to the bridge.

Our review sample’s control cavity was nice and clean, with the lid housing the quick-release compartment for the 9 V battery.

We find four controls on the Newport 4T – master volume, pickup balance, bass boost/cut, and treble boost/cut.

****

The bridge is Gotoh’s sturdy update of the time-honoured Fender-bridge.

****

The Newport comes in its own, high-quality gig bag.

****

Our review sample was comfortably lightweight. Thanks to the instrument’s long top horn, strapped-on balance is superb, which makes it easy to find your preferred playing position.

Even though there aren’t any conspicuous beer-belly or forearm chamfers on the Newport, the bass still feels much less angular than a Rickenbacker 4003, for example. The secret here are very gentle and flowing long curvatures that Menne’s designers have put into some parts of the body. If you look closely you’ll realise that the body’s thickness is smaller right where your right arm is resting than, for example, directly behind the bridge. These flowing lines keep the crisp angular look of the Newport intact, while adding significantly to the bass’ comfortable feel.

****

The Newport 4T sounds nicely balanced played through an amplifier. Both note attacks and playing dynamics are reproduced well, and the signal is clean and clear.

The quality Mannedesign’s active electronics was a very positive surprise, indeed. The EQs have a juicy, musical quality about them, and the whole circuit is refreshingly low-noise.

The singlecoil neck pickup naturally picks up some extraneous buzz when mixed in, but the noise stays at unproblematic levels. The bridge humbucker is somewhat punchier, but never swamps the agile neck pickup.

Here are three soundbites (neck pickup – both – bridge pickup):

Mannedesign Newport 4T – plectrum

Mannedesign Newport 4T – slap

Mannedesign Newport 4T – fingerstyle

The Mannedesign Newport 4T is a beautiful mid-priced bass, with a strong voice and a very personal look. This quality instrument can deal with virtually all musical styles.

****

Mannedesign Newport 4T

Current price in Finland: 883,14 €

Finnish distributor: Nordsound

****

Pros:

+ beautiful design

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ low-hiss active electronics

Cons:

– some metal dust clinging to the review sample’s pickup poles

****

1

Testipenkissä: Mannedesign Newport 4T

****

Mannedesign Newport 4T -aktiivibasso (883,14 €) on osa Mannen keskihintaista, Kauko-Idässä valmistettua mallistoa. Soitin on edullisempi versio italialaisesta Newport-bassosta, jolla on sama ulkonäkö mutta erilaisia detajiratkaisuja.

****

Sekä rungon että lavan etupuoleen on liimattu varsin näyttäviä loimuvaahteraviiluja, ja lopputulos on viimeistelty silmää hivelevällä, läpikuultavalla hunajanvärisellä lakalla.

Laadukkaat Gotoh-virittimet pitävät basson mallikkaasti vireessä.

****

Italialaisissa Manne-soittimissa käytetään yleensä vaahterasta ja pyökistä valmistettuja multilaminaattikauloja. Newport 4T:n kaula on yksiosainen, paitsi että viritinlapaa ja kolmea ensimmäistä nauhaa varten on käytetty lisäkappaletta. Liimasauma on lähes näkymätön.

****

Mannedesign-basson kaulaliitos on aito pulttiliitos.

****

Suuri otelautaradius ja jumbo-nauhat antavat solakalle kaulalle mukavan nykyaikaisen tuntuman. Nauhatyö on hyvin kiitettävää tasoa.

****

Runko on koottu huolellisesti paksusta, kaksiosaisesta mahonkipohjasta, jolle on liimattu ohut tumma puuviilu (pähkinäpuuta?) sekä ohut vaahterakansi. Päällimmäisenä on kaunis bookmatched loimuvaahteraviilu. Custom Shop -tyylinen koristelu tavallisen pulliaisen rahapussille siis…

****

Mikrofonivarustus tulee muodikkaan Super-J/MM-yhdistelmän muodossa, jossa Mannedesignin tapauksessa keraamisella magneetilla varustettu J-kokoinen yksikelainen kaulamikrofoni saa aisaparikseen alnico-pohjaisen MM-humbuckerin.

Elektroniikkalokero näyttää ilahduttavan siistiltä ja paristolle on oma osastonsa muovikannessa.

Newport 4T:lla on neljä säädintä – master volume, mikkibalanssi, basson korostus/vaimennus, sekä diskanttin korostus/vaimennus.

****

Virittimien tavoin myös Newportin talla on Gotoh:n laatuosa – vintagea jämäkämpi versio perinnetallasta.

****

Laadukas, paksusti topattu laukku kuuluu hintaan.

****

Testisoitin on mukavan kevyt yksilö. Pitkän yläsarven ansiosta Mannedesign Newport 4T:n balanssi on erinomainen myös hihnalla, ja basso asettuu nätisti haluttuun soittoasentoon.

Vaikka rungossa ei ole lainkaan Fender-kaltaisia mukavuusviistoja, Newport tuntuu huomattavasti pehmeämältä kuin esimerkiksi kulmikkuudestaan tunnettu Rickenbacker 4003. Mannen suunnittelijat ovat nimittäin hyvin huomaamattomasti lisänneet bassoonsa kaarevuuta joissakin kohdissa – esimerkiksi oikean käsivarren alla runko on ohuempi kuin muualla. Tämän ansiosta Newport on huomattavasti mukavampi tuttavuus kuin edellämainittu klassikko.

****

Newport 4T:n vahvistettu soundi on erittäin hyvässä balanssissa. Atakki ja dynamiikka ovat hyvässä kunnossa, ja sointi on vapaa häiritsevistä sivuäänistä tai resonansseista.

Hyvin laadukas aktiivinen elektroniikka oli positiivinen yllätys – taajuuskorjaimet toimivat musikaalisesti, ja etuvahvistimen kohinataso on hyvin alhainen.

Yksikelainen kaulamikrofoni poimii luonnollisesti pienen annoksen ulkoisia häiriöitä mukaan, silloin kuin se on miksattu mukaan, mutta ei lainkaan ongelmallisissa määrissä. Tehokas tallahumbuckeri tekee itsestään hieman isomman numeron, muttei koskaan pääse täysin dominoimaan ketterää kaulamikrofonia.

Tässä kolme esimerkkisoundia (järjestyksessä: kaulamikki – molemmat – tallamikki):

Mannedesign Newport 4T – plektralla

Mannedesign Newport 4T – släpsoitto

Mannedesign Newport 4T – sormisoitto

Mannedesign Newport 4T on kaunis, omaperäinen ja vahvalla äänellä puhuva keskihintainen laatusoitin, joka sopii käytännössä kaikkiin musiikkityleihin yhtä hyvin.

****

Mannedesign Newport 4T

883,14 €

Maahantuoja: Nordsound

****

Plussat:

+ kaunis muotoilu

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ aktiivielektroniikan laatu

Miinukset:

– testiyksilön mikrofonien navoilla hieman metallipölyä/-puruja

****

0

Pysyykö ruuvimeisseli kädessä? – ”Berka T” -projekti

Kyllä, myönnän sen: en ole mikään tosimies, kun kyse on askartelusta, puutöistä tai tee-se-itse-projekteista! Ei aina voi olla paras…   😉

Uskon kuitenkin, että lähes jokainen meistä voisi (ja ehkä pitäisikin) kokeilla oman kitaran tai basson ”rakentamista”. En puhu mistään puuaihiosta aloittamisesta, vaan siitä että kasaa oman soittimensa ostetuista osista.

On totta, ettei itse-kasattu kitara ole välttämättä ostettua massatuotannon tuotetta halvempi, mutta sellaisen projektin idea onkin siinä, että saa käsin kosketeltavaa tietoa siitä, miten sähköistettu lankkusoitin toimii. Se voi olla jopa hauskaakin…

****

Kasasin tämän kitaran – voidaan nimetä sitä ”Berka T” -malliksi – vuonna 2004. Halusin saada selvillä, millainen soitin syntyy juuri edullisista aineista.

Hankin kaikki Berka T:n osat SP-Elektroniikalta, tähtäimessä oli sellainen ”riisuttu” öljy-ja-vaha-meininki perloidipleksillä.

****

Runko on kolmesta leppäpalasta, joiden syykuviot ei ole yhteensovittu – tämä on tavallinen käytäntö edullisissa runkoissa. Rungon muotoilu on tyydyttävä ja työnjälki oli siisti myös kolojen ja kanavien osalta.

Ainoastaan hieman liian kapeaksi jäänyt kaulatasku oli pikkuisen yllättävää. Sain kuitenkin kaulaa asennettua ongelmitta suoraasti runkoon, mutta tällaiset jutut voivat tapahtua edullisilla osilla tai jos osat eivät ole peräisin samalta valmistajalta.

****

Kaula on vaahteraa, kun taas otelautaan on käytetty kauniisti kuvioitu palaa sonokeling-palisanteria.

Otelaudan radius on vintagea loivempi. Keskikokoiset nauhat on istutettu riittävän huolellisesti ainakin käyttämäni kieltenkorkeutta varten.

****

Kaulan kiinnitys taas on hyvinkin perinteinen – neljä ruuvia sekä teräksestä tehty kaulalevy.

****

Sekä talla että mikrofonit ovat peräisin Gotoh:n mallistolta: nykyaikaisessa tallassa on paksu pohjalevy sekä kuusi yksittäistä tallapalaa. Mikrofoneissa on pitkä, keraaminen tankomagneetti liimattu kelan alle, eikä vintage-tyylisesti kuusi lyhyttä alnico-magneettia.

Minun piti viilata tallamikin kansilevyä hieman kapeammaksi, koska se ei sellaisenaan sopinutkaan tallan aukon läpi. Jälleen yksi edullisista osista syntynyt pieni mutka matkassa.

****

Berka T -projekti ei ollut minun ensimmäinen kokeilu, joten kytkinnän juottaminen ei ollut mitenkään ongelmallista. Jotkut valmistajat tarjoilevat myös rakennussarjoja, joissa ei tarvita juotoskolvia, niin kuin TÄSSÄ.

Kolmiasentoinen kytkin oli yllättäen hieman liian iso rungon koloa varten. Poistin taltalla varovasti vähän puuta kolon pohjasta, ja sain lopulta kannen kiinni.

****

Nykyaikaisten virittimien asentaminen oli lastenleikkiä…

…mutta epäonnistuin pahasti kielikanavien poraamisessa ja holkkien asentamisessa.

Ensi kerralla pitäisi käyttää sapluunan sekä poraustelineen!

****

Kaikki kaikessa olen melko tyytyväinen valmiiseen Berka T:hen! Sen osat maksoivat hieman yli 300 €, mutta opin jälleen kaikenlaista tämän projektin kautta.

Kitaran soitettavuus on ihan OK, vaikka kaulaprofiili voisi mielestäni olla pyöreämpi ja hieman paksumpi. Edullisista Gotoh-mikeistä lähtee yllättävän hyvä soundi, vaikka ne ovatkin vähän vintagea – twängiä kuitenkin löytyy.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä:

Berka T – puhdas

Berka T – säröllä

****

Muutama linkki:

Millbrook Musiikki

Warmoth Guitar Parts (USA)

WD Music (UK)

Rockinger (Saksa)

****

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑