Juttu löytyy TÄÄLTÄ.
Nyt Rockway-blogissa: Neljä teräskielistä kitaraa
Review: Farida Old Town OT-12 and OT-25
The world of steel-string guitars is dominated by Dreadnoughts. This is no wonder, as D-sized guitars are great all-rounders that can be used in almost all genres of music. The size that’s one size smaller – usually called an OM-, 000- or Grand Auditorium-guitar – as well as larger Jumbos are also widely available in most price segments.
Guitars with smaller bodies than Martin Guitars’ Size 000 are far harder to find in the lower and middle price ranges, because most brands see them as marginal products for a few specialist players.
This is where Farida Guitars’ brand-new Old Town series steps up to the plate. True, there are a couple of Gibson-ish round-shoulder Dreads among the models, too, but the main focus of the Old Town series is on small-bodies steel-string acoustics, in the style of classics from the 1930s and 40s. The good news for left-handers is that several models are available for southpaws, too, without an extra charge.
We received two models for this review – a Martin Size 0-sized Farida OT-12 (423 €) …
… and a Gibson LG-2-style Farida OT-25 (738 €). Both guitars come in a deep and rich sunburst finish.
****
Farida’s OT-12 is an affordable Old Town-version of Martin’s classic Size 0 guitar. The set neck joins the body at the 14th fret. The body is 46 cm long, with its maximal breadth measuring on 34.3 cm, and a maximal depth of 10.8 cm. This means the OT-12 is larger than a genuine parlour guitar, but a small guitar nonetheless.
The guitar sports an X-braced solid spruce top, as well as a back and sides made from laminated mahogany. There’s a nato neck with an unbound acacia fretboard. The scale length is – as per original – a little shorter than on a typical D-sized guitar (24.7”/62.4 cm). There are 19 well-seated and nicely polished medium-sized frets on the fretboard.
The machine heads on the OT-12 are vintage-style, open three-on-a-plate tuners with faux ivory knobs. The top nut has been carved from genuine bovine bone, and it measures 44 millimetres breadth.
The bridge, too, has been crafted from solid acacia, and it comes equipped with a compensated bone saddle, which is an authentic choice. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set (012-053).
****
There is one Gibson steel-string model that was extremely successful in decades past, but which nobody seems to talk about anymore. I’m talking about the Gibson LG-2, that was renamed the Gibson B-25 in 1961. The same US-made model was also sold in the Sixties as the Epiphone FT-45 Cortez. T. Rex’ Marc Bolen was often seen playing this very model in the early Seventies.
Farida’s version of the LG-2 – the Farida OT-25 – is an all-solid instrument with an X-braced spruce top and solid mahogany back and sides. The OT-25’s cubic capacity is very similar to a Martin Size 00 body, but the geometry is different. Instead of the wide shoulders and high waist of the 00, the OT-25 is shaped more like a figure eight, with its waist moved more towards the body’s middle lengthwise. The body’s length is 48 cm, its largest width 36 cm, and its largest depth measures 11.2 cm.
This guitar also sports a nato neck, but here the fingerboard has been made from South-American pau ferro. The scale length, number of frets, fret size and quality of the fretwork on the Farida OT-25 is identical to the OT-12.
The headstock shape, type of tuning heads and the top nut also correspond with the OT-12.
The bridge on this Farida has been carved from pau ferro, and it features a compensated bridge saddle made from genuine bone. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set.
****
I must say that I’m very impressed by the workmanship and quality displayed on the review samples of Farida’s Old Town series. It would be easy to mistake both of these guitars for much more expensive instruments.
I received both guitars straight from Vantaan Musiiki’s warehouse, still factory packed. I’m amazed by the high level of quality control at Farida’s factory – there were no sharp frets or other issues. I tuned the guitars up to pitch, and the action on both models came to rest at exactly what the quality control card read (low-E: 2.6 mm; treble-e: 2.1 mm), and the action stayed this way over the whole time I spent with the guitars.
Both Faridas feature a full and rounded C-profile neck. Playability is top notch, as both guitars offer plenty of scope to really dig in and make the most of each instrument’s dynamic range. Still, should you require a lower action, there’s more than enough height left in the bridge saddles to accommodate you easily.
The Farida OT-12 sits a little bit more ”into” the player’s body, due to its shorter scale and higher waist, than the OT-25.
The OT-12’s sound is clearly bigger than that of a parlour guitar with a nice amount of ”kick”. Naturally, there’s a great deal less bass frequency content here than in a Dreadnought-size guitar. Feisty use of a pick might even turn out a little harsh at times, but fingerstyle playing greatly benefits from the greater clarity – and tighter bass – of small guitars. The OT-12 never gets wooly or boomy, which is also a definite plus in the studio.
The sound of the Farida OT-25 is probably a bit more versatile, compared to the OT-12, because there is little bit more going on in terms of its low mids and bottom end. The sound is still punchy and tight, but there’s additional texture and complexity here. In my view, the OT-25 would be an outstanding choice as the trusty workhorse of a singer-songwriter, as well as a go-to instrument in the studio. This guitar has a beautiful tone, whether you use a plectrum or your fingers.
****
Farida Old Town
Finnish distributor: Musiikki Silfverberg
Pros:
+ workmanship
+ finish
+ playability
+ sound
Testipenkissä: Farida Old Town OT-12 ja OT-25
Teräskielisten maailma on tiukasti Dreadnought-kokoisten soittimien hallinnassa. Se ei ole ihme, sillä D-kokoiset kitarat ovat loistavia yleissoittimia, joilla voi soittaa kattavasti kaikissa musiikkityyleissä. Nykyään myös Dreadnoughtista seuraava pienempi koko – jota kutsutaan OM-, 000- tai Grand Auditorium -kitaraksi – sekä isommat Jumbo-kitarat on saatavilla lähes kaikissa hintaluokissa.
Martin Guitarsin 000-kokoa pienempiä koppamalleja sen sijaan on hankalampi löytää edullisista ja keskihintaisista markkinasegmenteistä, koska monille valmistajille ne ovat marginaalituotteita suhteellisen pienelle asiakasryhmälle.
Farida Guitarsin upouusi Old Town -sarja on tässä mielessä todella tervetullut poikkeus. Toki Old Town -sarjalaisista löytyy myös Gibson-tyylisiä Roundshoulder Dreadnought -kitaroita, mutta mallistossa painopiste on juuri sellaisissa pienissä soittimissa, joiden suosion huippu oli 1930- ja 40-luvulla. Hyviä uutisia myös vasenkätiselle, koska useasta Old Town sarjalaisesta on saatavilla myös vasenkätinen versio ilman lisäveloitusta.
Saimme testiin kaksi mallia – Martin Size 0 -kokoisen Farida OT-12:n (423 €) …
… sekä Gibson LG-2 -tyylisen Farida OT-25:n (738 €) – jotka on viimeistelty erittäin kauniilla tummalla sunburst-värityksellä.
****
Farida OT-12 on Old Town -sarjan hieman edullisempi versio Martinin klassisesta Size 0 -kitarasta. Kaula on liimattu runkoon 14. nauhan kohdalla. Rungon pituus on 46 cm, sen suurin leveys on 34,3 cm ja kopan suurin syvyys 10,8 cm. OT-12 on siis aitoja parlour-kitaroita isompi, mutta silti melko pienikokoinen soitin.
Tässä mallissa on x-rimoitettu kokopuinen kuusikansi, sekä sivut ja pohja kauniista mahonkivanerista. Kaula on nato-mahonkia, jonka päälle on liimattu akaasiaotelauta. Mensuuri on – alkuperäisen mukaan – hieman D-mallia lyhyempi (24,7”/62,4 cm), ja otelautaan on siististi asennettu 19 medium-kokoista nauhaa.
OT-12:n virittimet ovat vintage-tyylisiä, avoimia koneistoja yhteisellä aluslevyllä (ns. strip tuner) ja norsunluuta muistuttavilla muovinupeilla. Satula on tehty aidosta naudanluusta, ja sen leveys on 44 milliä.
Myös akaasiatallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta, mikä on sekä autenttinen että soundiltaan hyvä ratkaisu. Kieliksi on valittu laadukas D’Addarion EJ-16-setti (012-053).
****
Gibsonin teräskielisten akustisien joukosta on yksi taannoin erittäin suosittu (ja pitkään myynnissä ollut) malli, josta nykyään ei yleensä puhuta kovin usein. Kyseessä on pienikoppainen Gibson LG-2, joka vaihtoi vuonna 1961 nimensä Gibson B-25:ksi. Samasta kitarasta oli 1960-luvulla saatavilla myös Epiphone-painos, nimeltään FT-45 Cortez.
Faridan versio aiheesta – Farida OT-25 – on todella laadukas soitin kokopuisella kopalla (x-rimoitettu kuusikansi, sekä sivut ja pohja mahongista). Kopan tilavuuden näkökulmasta OT-25 on samaa luokka kuin Martinin Size 00, mutta rungon geometria on melko erilainen. Tämä koppamuoto on paljon pyöreämpi kahdeksikko, jossa kaulanpuoleinen osa on lähes samankokoinen kuin tallanpuoleinen osa. Kopan pituus on 48 cm ja suurin leveys on 36 cm, kun taas suurin syvyys on vain 11,2 cm.
Tässäkin mallissa on natokaula, mutta otelauta on veistetty eteläamerikkalaisesta pau ferrosta. Nauhoja löytyy 19 kappaletta ja niiden koko on medium. Nauhatyö on kiitettävällä tasolla. OT-25:n mensuuri on sama kuin OT-12-kitarassa.
Viritinlapa, virityskoneistot ja kitaran satula ovat samanlaisia kuin testin toisessa mallissa.
Tässä Faridassa myös tallapuuksi on valittu pau ferro. Kompensoitu satula on aitoa naudanluuta. Kielisatsi on tässäkin D’Addarion EJ-16.
****
Testin perusteella olen hyvin vakuuttunut Farida Old Town -sarjan työnjäljestä ja laadusta, joiden ansiosta näitä malleja voisi helposti luulla selvästi kalliimmaksi kuin mitä ne ovat.
Sain molemmat Faridat suoraan Vantaan Musiikin varastosta alkuperäispakkauksissaan. Jopa kielten ruosteenestopaperit olivat vielä avaamatta paikoillaan.
Testiyksilöiden perusteella voin vain nostaa hattua Faridan laadunvalvonnalle. Virittämiseen jälkeen kummankin soittimen säädöt olivat prikulleen laadunvalvontakorttien arvoissa (basso-E: 2,6 mm; diskantti-e: 2,1 mm), ja ne pysyivät muuttumattomina koko testiajan yli.
Kaulaprofiili on molemmissa kitaroissa sama pyöreä ja mukavan täyteläinen C. Soittotuntuma on mielestäni todella hyvä, koska Faridat tarjoavat tatsin suhteen runsaasti dynaamista liikkumavaraa, jopa raskaalle plektrakädelle. Tallaluissa on kuitenkin riittävästi korkeutta, että pehmeällä tatsilla soittava kitaristi voisi laittaa kielet vielä lähemmäksi otelautaa, ilman ongelmia.
Farida OT-12 istuu Martin-tyylisellä kopallaan hieman enemmän oikealle sylissä kuin matalamman vyötärön omaava OT-25.
OT-12-mallin soundi on selvästi parlour-kitaroita isompi ja potkua löytyy runsaammin. Soundissa on – luonnollisesti – selkeästi vähemmän bassoa kuin Dreadnoughteissa. Plektralla komppaaminen voi välillä soida kenties jo hieman terävästi, mutta sormisoitossa hyvin tiukka basso on ehdottomasti etu, koska soundi ei puuroudu. Myös lähimikityksessä liika basso voi tuoda hankaluuksia, minkä takia monille soittajille pienikoppainen teräskielinen on salainen ase studiossa.
Farida OT-25 -kitaran soundi on minusta ehkä OT-12-mallia monipuolisempi, koska äänessä on aavistuksen verran enemmän pehmeyttä ja tiukka, mutta kuitenkin lempeämpi bassoalue. Minun mielestäni OT-25 olisi oiva valinta sekä laulaja-lauluntekijälle uskolliseksi työjuhdaksi että yleiskitaraksi studiossa. Tämä kitara soi kauniisti sormisoitossa, mutta se ei myöskään pelkää plektroja.
Pitkänä miehenä voi välillä unohtaa, että on myös pienikokoisempia kitaristeja, kuten lapset/nuoret ja monet naiset. Myös heille on varmasti ilahduttava uutinen, että Faridan OT-12- ja OT-25-kaltaisia pienikoppaisia, mutta laadukkaita soittimia löytyy.
****
Farida Old Town
Maahantuoja: Musiikki Silfverberg
Plussat:
+ työnjälki
+ viimeistely
+ soitettavuus
+ soundi
Farida Old Town OT-12 & OT-25 – now on Soundcloud
Farida OT-12
• 0-sized acoustic guitar with a solid spruce top and laminated mahogany back and sides
Farida OT-25
• 00-sized all-solid acoustic guitar in the style of Gibson’s LG-2
Testipenkissä: Esteve Organic Eco-Series Jucar ja Segura
****
Esteven uudet Segura- (vasemmalla) ja Jucar-mallit (oikealla)
Jostain syystä me kitaristit olemme yllättävän vanhanaikaisia, mitä tulee työkaluihimme sopiviin puulajeihin. Tämä perinnetietoisuus on erityisen totta, kun puhutaan kitaraperheen vanhimmasta jäsenestä – klassisesta kitarasta. Meidän silmissä ”kunnon klassisessa kitarassa” pitää olla Etelä-Amerikkalainen mahonki- tai ”espanjalainen” seetrikaula, eebenpuinen otelauta (ja talla), kuusi- tai seetrikansi, sekä sivut ja pohja ruusupuusta.
Valitettavasti osa näistä perinteisistä materiaaleista hupenevat kasvavalla vauhdilla, ja osa näistä puulajeista alkaa olla jopa uhattuna. Vaikka monet syyt tähän kehitykseen eivät ole kitarateollisuuden aiheuttamia, kitaristit loppujen lopuksi maksavat isomman hinnan harvinaisista puulajeista, ja esim. jonkun lajin CITES-merkintä tarkoittaa paperisotaa ulkomaihin suuntaaville keikkaileville muusikoille.
Onneksi monet kitaranvalmistajat ovat ottaneet muuttuneiden aikojen haasteet aktiivisesti vastaan. Jatkuvasti kasvava ryhmä brändejä tarjoaa nykyään klassisia kitaroita uusista, ei-uhatuista ja/tai kestävästi viljellyistä puulajeista.
Yksi todella hyvä esimerkki on perinteinen espanjalainen kitaranvalmistaja Guitarras Esteve. Firman upouuteen Organic Eco -sarjaan kuuluu kolme käsintehtyä klassista mallia, jotka on tehty perinteisin menetelmin yhtiön pajassa Valenciassa, ei-perinteisiä puulajeja käyttäen. Loppusilauksen uudelle mallistolle antaa Esteven uusi ympäristöystävällinen vesiohenteinen mattaviimeistely.
Meillä oli mahdollisuus testata kahta uutta Esteve-kitaraa:
Esteve Jucar (679 €) on kokopuisella kannella varustettu soitin, kun taas Esteve Segura -malli (895 €) on kokonaan kokopuusta veistetty klassinen kitara.
Esteve Jucar
Esteve Segura
****
Ekologiseen teemaan sopivaksi Esteven Organic-uutuussoittimet on nimetty kolmen Valencian alueen läpi virtaavan joen mukaan.
Jucarin kokopuinen kansi on tehty seetristä, mikä on tämän mallin ainoa perinteinen puuvalinta.
Kaikukopan sivut ja pohja ovat metsälehmusta, joka on varsin yleinen puulaji Euroopassa. Koska luonnollisesti kermanvaalea koppa olisi ehkä näyttänyt liian erikoiselta, on Esteve Jucar -mallissa lehmusvaneri saanut ylleen pähkinäruskean petsauksen.
Kitaran kaula on veistetty okumesta, jota käytetään usein afrikkalaisen mahongin korvaajana.
Uusi Esteve Segura on seetrikannella varustettu kokonaan kokopuinen klassinen kitara muusikoille ystävällisellä hinnalla.
Seguran sivuihin ja pohjaan on käytetty ovangkolia, joka on afrikkalainen ruusupuun sukulainen.
Kaulapuuksi on valittu tässä khaya ivorensis, toinen yleinen mahongin korvaaja Afrikasta.
Kuva: Guitarras Esteve
Kuten mainitsin jo jutun alussa, perinteestä poikkeavista puulajeista huolimatta, Organic Eco -kitaroiden perusrakenne on hyvinkin perinteinen. Aidossa espanjalaisessa kitarassa kaulaliitos on koko prosesssin alku ja keskipiste.
Kitaran kaulaa ei tässä menetelmässä liimata valmiin kopan erilliseen kaulablokkiin rakentamisen loppuvaiheessa, niin kuin monissa muissa akustisissa kitaroissa. Estevellä käytetään sen sijaan ns. espanjalaista korkoa (Spanish Heel), jossa koko kaikukoppa – sivut, pohja ja kansi – liimataan kiinni suoraan kaulaan, mikä mahdollistaa – ainakin teoriassa – paremman värähtelyjen siirron soittimen läpi.
Ehkä silmiinpistävä merkki Organic-sarjan erilaisuudesta on näiden soittimien erinäköiset otelaudat ja tallat. Eebenpuun tai ruusupuun sijasta Jucarissa ja Segurassa käytetään wengeä, joka on hyvin eloisia syykuvioita omaava afrikkalainen puulaji.
Esteve tekee tämän sarjan satulat ja tallaluut aidosta naudanluusta.
Nykyään nähdään monissa edullisissa klassisissa kitaroissa liimatarralla toteutettuja rosetteja. Näissä keskihintaisissa Esteveissä käytetään kuitenkin aitoja, erivärisistä puista kasattuja rosetteja.
Jucarissa löytyy vaaleampi versio…
…kun taas Seguran kaikuaukon koristus on hieman värikkäämpi.
Molempiin malleihin asennetaan tehtaalla laadukkaita Savarez-kieliä Ranskasta.
****
Sekä Esteven Jucar- että Segura-mallissa löytyy satulan kohdalla muutamaa milliä perinteistä kapeampi kaulaprofiili. Paperilla muutos vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta kapeampi kaula tuntuu selkeästi helpommalta soittaa. Kaulan profiili sinänsä pysyy kuitenkin vankasti perinteisenä – profiili on suhteellisen matala ja sen hartiat melko kulmikkaat.
Koska kaikki Organic-kitarat tehdään käsityönä, on selvää että yksilöiden välillä esiintyy pieniä eroavaisuuksia kaulojen tuntumissa ja soittimien säädöissä.
Testissä käyneen Esteve Jucarin kaula on hieman Seguran vastinetta matalampi. Kaula tuntuu myös pysyvän lähes samanpaksuisena koko matkan runkoa kohti.
Testiyksilön säädöt olivat suoraan paketista erittäin mukavat (basso-E: 3,1 mm; diskantti-e: 2,7 mm), ilman rajoitteita soittimen dynamiikalle taikka minkäänlaista räminää.
Jostain kumman syystä pidän Jucarin eloisesta, ruskeasta lehmusvanerikopasta pikkasen enemmän kuin Seguran vihertävästä, mutta kokopuisesta ovangkolista.
Esteve Jucarin ääni on iso ja selkeä, ja tarjolla on vaneripohjaiseksi klassiseksi kitaraksi yllättävän iso dynaaminen spektri. Alamidlessä on Jucarin soundissa pieni korostus, joka paksuntaa kitaran botnea oikein mukavalla tavalla.
****
Testissä käyneen Esteve Seguran kaula taas alkaa jo yläsatulan kohdalla hivenen paksumpana, kun vertailee Jucariin. Kaulaan tulee myös hiukan enemmän paksuutta runkoa kohti mentäessä.
Myös Seguran säädöissä ei todellakaan ole valittamiseen varaa (basso-E: 3,7 mm; diskantti-e: 3,1 mm), minkä ansiosta soittaja pystyy hyödyntämään tämän kitaran suuria volyymi- ja dynamiikkavaroja sydämensä kyllyydestä.
On lähes uskomatonta, miten vapaasti nämä Estevet hengittävät. Veikkaisin että tämä on seuraus huolellisesta työnjäljestä, sekä Organic Eco -kitaroiden erittäin ohuesta viimeistelystä. Tämä kaksikko haluaa musisoida sinun kanssasi. Tässä ei tarvitse tehdä ylimääräistä työtä saadakseen kitarat soimaan.
On minusta aina hyvin opettavaista, kun voi vertailla kahta hyvinkin samantyyppistä soitinta. Kokopuisella kannella varustettu Jucar on kyllä todella hieno kitara, joka tarjoaa roimasti vastinetta rahallesi, mutta kokonaan kokopuusta veistetty Segura on soundiltaan ja dynamiikaltaan selvästi vielä pari askelta Jucaria edellä.
Esteve Segura -mallista löytyy iso ja dynaaminen soundi, hyvällä kokopuiselle klassiselle ominaisella laajennetulla bassotoistolla.
****
Minusta on hieno nähdä miten luovasti tällainen perinteinen kitarabrändi kuin Esteve vastaa haasteeseen löytää uusia ja laadukkaita vaihtoehtoja perinteisille soittopuille.
Minun mielestäni firman uudet Organic Eco -sarjalaiset tarjoavat juuri sen oikean sekoituksen perinteistä espanjalaista kitaranrakentamista, ekologisesti kestäviä puulajeja ja nykyaikaisia, ympäristölle vaarattomia viimeistelyjä.
Esteve Jucar- ja Segura-mallit tuovat klassisia eko-kitaroita boutique- ja custom-pajoilta tavalliseen muusikon ulottuville. Ekologisen valinnan tekeminen kitaraostoksessa ei ole koskaan ollut niin helppo ja edullinen.
****
Esteve Organic Eco-Series Jucar ja Segura
Ekologisesti kestävät klassiset kitarat
Esteve Jucar: 679 €
Esteve Segura: 895 €
Maahantuoja: Musiikki Silfverberg
Suuret kiitokset Vantaan Musiikille testisoittimien lainaamisesta!
Plussat (molemmat kitarat):
+ konsepti
+ materiaalit
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
Review: Esteve Organic Eco-Series Jucar & Segura
****
The new Esteve Segura (left) and Jucar (right) models
Many of us guitarists are surprisingly old-fashioned, when it comes to the choices of timber used in our instruments. This is especially true for the oldest and most traditional of guitar instruments – the classical guitar. We tend to automatically associate South American mahogany and so-called ”Spanish” cedar necks, ebony fingerboards and bridges, spruce or cedar tops, and rosewood rims and backs with quality and traditional guitar-making.
Some of these legendary materials are becoming scarce, some even teetering on the brink of being seriously endangered. Even though the reasons for this are mostly not the fault of instrument makers, scarcity does raise material prices, and CITES inclusions make the exporting of and/or the travelling with such instruments a bureaucratic nightmare.
Luckily, an ever-increasing number of guitar manufacturers are reacting to these developments by introducing environmentally friendly alternatives using non-traditional wood species.
One very good example is the traditional Spanish guitar company Guitarras Esteve, whose brand-new Organic Eco-Series introduces three classical guitar models that are handcrafted using traditional methods in their Valencia workshop, but who feature innovative wood choices. The icing on the new series’ proverbial cake is Esteve’s new, environmentally friendly water-based open-pore finish.
That was more than reason enough for us at Kitarablogi.com to take two of the new Esteves for a spin. The Esteve Jucar (679 €) is a solid-top instrument, while the Esteve Segura (895 €) is an all-solid classical guitar.
Esteve Jucar
Esteve Segura
****
Fitting the ecological theme, Esteve has chosen to name its three Organic models after three scenic rivers that run through Spain’s south-eastern parts, near the Valencia region.
The Jucar has a solid top made from cedar, which is one of the traditional features of the instrument.
The back and sides are made from small-leaved lime (tilia cordata), which is a tree that grows abundantly in most parts of Europe. To give the Esteve Jucar a traditional look the lime plywood has been dyed a rich brown hue.
The neck has been crafted from an African mahogany substitute called okoume, which is found increasingly in many new acoustic string instruments.
The Esteve Segura is a very competitively-priced, all-solid classical guitar, which is also built with a cedar top.
The Segura’s back and sides are made from ovangkol, an African relative of rosewood. The neck has been carved from khaya, another proven alternative to genuine mahogany.
Photo courtesy of Guitarras Esteve.
As already mentioned in the introduction, the basic construction of the Organic Eco-Series follows Spanish guitar-making tradition, by making the neck joint the pivotal point of the whole building process.
The guitar’s neck isn’t glued into a neck block inside the glued body, almost at the end of the building process, like you see in many other acoustic guitars. Instead Esteve apply the Spanish Heel construction technique that glues the whole soundbox – top, back and rims – straight to the neck itself for superior vibrational transfer.
The most obvious sign that the Organic Series is using non-standard wood types is the look of the bridges and fingerboards. Instead of ebony or rosewood, both the Jucar and the Segura use wenge, a very hard and very lively looking African wood.
Esteve uses genuine bovine bone for the nuts and bridge saddles on both guitars.
While many entry-level nylon-string guitars these days sport stuck-on rosette decals, the soundholes on these mid-priced Esteves are adorned with genuine coloured wood inlays.
Here’s the rosette on the Jucar…
…and this is what the Segura’s rosette looks like.
Both models come factory-equipped with high-quality Savarez strings from France.
****
The Esteve Jucar and Segura both feature necks whose nut width has been toned down by a couple of millimetres. This might not seem much, but it makes the instruments noticeably easier to play. The neck profile, on the other hand, stays traditional, which means rather flat and slightly angular.
The amount of handwork going into the Organic guitars is noticeable in subtle individual differences in the feel of the necks, and in the set-up of the guitars.
Our review sample of the Esteve Jucar has a slightly flatter neck than the Segura. The neck also gains only a very little thickness going up towards the body.
The set-up is very comfortable (low E: 3.1 mm; high e: 2.7 mm), while offering a wide dynamic range without any fret buzz.
For some strange reason I prefer the lively look and brown hue of the Jucar’s lime body over the slight greenish tint of the all-solid ovangkol found on the Segura.
The Esteve Jucar has a clear and loud voice, and it offers a surprising amount of dynamic range for a classical guitar with plywood rims and back. There’s a slight, but very pleasant, low-mid bump that nicely fills out the Jucar’s bottom range.
****
The neck on our sample of the Esteve Segura starts out with a tad more thickness at the nut, compared to the Jucar. It also gains a slight bit of additional girth on its way towards the neck heel.
The Segura’s set-up is also excellent (low E: 3.7 mm; high e: 3.1 mm), making it possible to take full advantage of the instrument’s wide dynamic range without any annoying fret buzz.
I just love the way both of these Esteves seem to breathe. This is quite likely the combination of quality workmanship and the new ecologically sound, ultra-thin finish. These new Organic Eco-guitars seem to want to make music with you willingly, you never get a sense that you have to fight and conquer the guitar.
It is always very educational, when you get to compare very similarly built guitars. The solid-top Jucar is a great guitar, offering exceptional value for the money, but the all-solid Segura clearly takes things up one notch further.
The Esteve Segura displays a big and dynamic sound, with the added volume and expanded low end that only a well-made all-solid classical guitar can offer.
****
It is great to see such a traditional guitar maker as Esteve take on the challenge to come up with high-quality alternatives to long-established wood choices.
In my view the new Organic Eco-Series models feature the right combination of traditional Spanish luthiery, ecologically-sustainable wood choices and modern non-hazardous finishes.
The Esteve Jucar and Segura take eco-friendly guitar-making out of the realm of the boutique builder or custom shop, making such instruments affordable to a much wider clientele, without compromising their playability or sound one iota.
****
Esteve Organic Eco-Series Jucar & Segura
Ecologically sustainable classical guitars
Esteve Jucar, current price in Finland: 679 €
Esteve Segura, current price in Finland: 895 €
Finnish Distributor: Musiikki Silfverberg
A big thank you to Vantaan Musiikki for the kind loan of the review instruments!
Pros (both models):
+ concept
+ materials
+ workmanship
+ playability
+ sound
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 