Kitarablogin ukulelekatsaus 2017

Tervetuloa Kitarablogi.comin ukulelekatsaukseen! Kesä on jo ovella, ja ukulele on täydellinen pikkusoitin rannalle, mökille tai grillijuhlaan.

Aluksi suunnittelin tekeväni tarkemmin rajatun katsauksen, jossa olisi ollut mukana kultakin valmistajalta kaksi, speksien ja hinnan perusteella, tarkoin valikoitua mallia. Juuri voimaan tulleet uudet lisäykset CITES-sopimukseen, jotka koskevat mm. ruusupuuta (palisanteria), yhdistettynä ukulelen suosion räjähdysmäiseen kasvuun, pakottivat minut muuttamaan suunnitelmiani maahantuojien varastotilanteita mukaileviksi.

Tässä katsauksessa esitellään edullisia ukuleleja, joiden hinnat vaihtelevat 80 ja 290 euron välillä. Katsauksen tarkoituksena ei ole löytää ”paras” soitin, vaan sen sijaan tehdä pienimuotoinen markkinan läpileikkaus, josta selviää millaisia ukuleleja tällä rahalla saa.

Edetään aakkosjärjestyksessä…

****

Baton Rouge on suhteellisen uusi merkki Saksasta, joka on erikoistunut ukulelejen lisäksi teräskielisiin kitaroihin. Soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta on saksalaista käsialaa, mutta soittimet valmistetaan firman omalla pajalla Kiinassa.

Saimme testisoittimet lainaan Vantaan Musiikilta.

Baton Rougen V4 Sun -malliston soittimet ovat erittäin näyttäviä niiden kauniiden loimumahonkirunkojen ansiosta. Mattalakatut puupinnat on jätetty tarkoituksella hieman huokoisiksi, mikä antaa Baton Rouge -ukuleleille mukavan luonnollisen tuntuman.

V4 Sun -soittimissa on erikoissyvät, kaarevapohjaiset rungot. Sun-sana viittaa kauniiseen, auringon muotoisen rosettiin, joka on kaiverrettu kanteen laserilla.

Konserttikokoisen V4-C Sun -mallin soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin pehmeä, keskipaksu V.

Suuren koppansa ansiosta V4-C Sun soi hieman isommalla ja syvemmällä äänellä kuin ehkä odottaisi tämän hintaluokan konserttiukulelelta.

Testiin saapunut Baton Rouge V4-T Sun näyttää jopa vielä prameammalta kuin sen pienempi sisar.

Tenoriukulelet nähdään usein sormisoittajien käsissä. Monet heistä suosivat hieman leveämpiä otelautoja, 38 tai 40 mm satulan leveydellä, mutta 35 mm satulasta huolimatta V4-T Sunin kaula ei tuntunut minusta lainkaan ahtaalta.

Testisoittimessa oli valitettavasti hieman liian jyrkkä kaulakulma, minkä vuoksi se saapui testiin mahdottoman matalalla kieltenkorkeudella. Shimmaamalla tallaluuta hieman sain kielten korkeutta nostettua yli kaksi millimetriä, jolloin kielet lakkasivat rämisemästä nauhoja vasten. Olen kokeillut jo useampaa Baton Rouge -kitaraa ja -ukulelea, enkä ole tähän mennessä kohdannut ongelmia kaulan kulmissa – pidän tätä siis harvinaisena yksilövikana.

Kaulaprofiili on V4-T Sun -mallissa pyöreä D.

Shimmauksen jälkeen V4-T Sun soi erittäin terveellä ja voimakkaalla äänellä.

****

Flight on kiinalainen kitara- ja ukulelebrändi, joka on meille Suomessa vielä melko uusi tuttavuus. Perusmallien lisäksi Flight tarjoaa myös relikoituja ukuleleja, sekä virallisia Elvis Presley -malleja.

Guitalele (kirjoitetaan myös usein guitarlele) on uusin suuntaus ukulelemarkkinoilla, vaikka se onkin tavallaan paluu ukulelen juurille. Eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat aikoinaan omia ”matkakitaroitaan” mukanaan Havaijille, joista sitten ukulelet kehittyivät. Nykyaikainen guitalele on kuusikielinen soitin tenorikokoisella kopalla. Viritys vastaa kitaraa, jossa on kapo viidennellä nauhalla (A-a).

Flight GUT350SP on hyvin siististi tehty soitin, joka tarjoaa maltillisesta hinnastaan huolimatta reunalistoitukset kopassa ja otelaudassa, sekä säädettävän kaularaudan.

GUT350SP:n kaula on veistetty okoumesta, joka tunnetaan myös nimellä gaboninmahonki. Koppa taas koostuu kuusikannesta ja sapellipohjasta (ja sivuista). Työnjälki on kauttaltaan siistiä.

Kaulaprofiili on lainattu klassisesta kitarasta – laakea ja suhteellisen leveä. Flightin soitettavuus on mukavan vaivatonta.

Flight GUT350SP ei ehkä ole kovaäänisin kaikista kokeilemistani guitaleleista, mutta sillä on hyvin kaunis ääni. Myös Flightin intonaatio on mukavasti kohdallaan.

Flight NUS310 on edullinen sopraanoukulele, joka myydään omassa laadukkaassa tweed-bägissään.

NUS310 eroaa keskivertosopraanosta leveämmällä rungollaan, jonka on tarkoitus lisätä pienikokoisen soittimen soundiin hieman muhkeutta.

Työnjälki on hyvin siistiä ja Flightin soittotuntuma on mukava. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C.

Minun mielestäni Flight NUS310 on mainio perussopraano vintage-tyylisellä soundilla ja hyvällä intonaatiolla.

****

Koki’o-brändin takana on saksalainen ukulelespesialisti RISA, joka on tunnettu erityisesti matka- ja sähköukuleleistaan. Koki’o on nimetty havajilaisen hibiskuksen mukaan, ja se tarjoaa laajan valikoiman akustisia ja mikitettyjä ukuleleja.

Koki’o Mahogany Concert on hyvin siististi tehty, edullinen konserttiukulele.

Otelauta on saanut koristeeksi mustan reunalistoituksen. Mallin rosetti koostuu koki’o-kasvin kukkasista, jotka on kaiverrettu laserilla mahonkikanteen.

Mahogany Concertissa on perinteistä syvempi runko kaarevalla, muotoon prässätyllä pohjalla. Koki’o:n kaikissa soittimissa on kaksi hihnatappia valmiiksi asennettuna. Myös laadukas topattu pussi kuuluu hintaan.

Kaulaprofiiliksi on valittu verraten ohut, ovaali C.

Koki’o Mahogany Concert soi hyvin kauniilla ja vahvalla äänellä.

Koki’o Mahogany Tenor on edellä mainitun Koki’o:n tenorikokoinen veli.

Ominaisuuksiltaan Mahogany Tenor vastaa lähes täysin Concertia, paitsi että Tenorissa on hieman leveämpi otelauta.

Testiyksilö näyttää olevan ns. maanantaikappale, vaikka soittimen työnjälki on sinänsä hyvin siistiä. Ukulelen sivuissa on nimittäin nähtävissä hieno sahausjälki/liimasauma. Joku on tehtaalla ilmeisesti sahannut sivut ensin perinteiselle ukulelelle sopiviksi, tajunnut sitten virheensä ja liimannut sen jälkeen molemmat sivut taas siististi yhteen. Vika on ainoastaan kosmeettinen, eikä se vaikuta lainkaan Mahogany Tenorin hyvään soitettavuuteen.

Koki’o Mahogany Tenor soi erittäin vahvalla, hieman savuisella äänellä.

****
Ortega on iso, kielisoittimiin erikoistunut saksalainen brändi, joka yhdistää saksalaista suunnittelua ja laadunvalvontaa kiinalaiseen tuotantoon.

Ortega RU5 on tämän katsauksen edullisin soitin, mitä on sen laadun perusteella vaikea uskoa.

Työnjälki on ukulelen hintaan nähden erinomaisen siistiä.

Otelauta on reunalistoitettu mustalla muovilla, kun taas kopan reunoja koristaa läpikuultava kilpikonna-kuvioitu muovilista. Kuusikannen grafiikka on kaiverrettu siihen laserilla.

RU5:n kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D. Konserttimallin soitettavuus on erinomainen.

Ortega RU5 soi kauniilla, selkeällä ja dynaamisella äänellä.

Ortegan uutuusmalli RUMG on konserttikokoinen ukulele käänteisellä sähkökitaran viritinlavalla, sekä mango-puusta tehdyllä kaikukopalla. Mango vaikuttaa ensisilmäykseltä ehkä hieman epätavalliselta valinnalta, mutta sen ulkonäkö muistuttaa aika lailla hyvin vaaleaa koa-puuta.

Epätavallisen puun lisäksi, tämän Ortegan hieman korkeampaan hintaan saa myös puiset reunalistoitukset otelaudan ja kopan ympärille, sekä tämän katsauksen selvästi laadukkaimman gigbagin.

Kaulan profiili on mukavan tuntuinen sekoitus pehmeää V:tä ja ovaalia C:tä.

Ortega RUMG:n armoton atakki ja soittimen täyteläinen keskialue tekevät tästä konserttiukulelesta erittäin vahvaäänisen.

****

Tanglewood on suuri kielisoitinbrändi Englannista, joka teettää omat luomuksensa Kiinassa ja muissa Aasian maissa. Tanglewoodilla on peräti neljä ukulelemallistoa, joista Cove Creek on ehkä perinnetietoisin.

Tanglewood Cove Creek TU-2ST on tämän katsauksen ainoa kiiltäväksi lakattu soitin. Ulkomuodoltaan perinteiseen sopraanoon on valittu kokopuinen kuusikansi, sekä bubingavaneriset sivut ja takakansi.

TU-2ST:n työnjälki on erittäin korkealla tasolla ja soitin saapui testiin erinomaisissa säädöissä.

Cove Creekin hyvin pyöreä ja keskipaksu kaulaprofiili tuntuu oikein mukavalta.

Kokopuinen kuusikansi vaatii luonnollisesti hieman pidempää sisäänsoittoa, mutta jo tämän testirupeaman perusteella voin todeta, että Cove Creek TU-2ST:stä lähtee herkullisen vanhahtava sopraanoukulelen soundi.

Tanglewood Cove Creek TU-10 on tämän katsauksen ainoa soitin kokopuisella kopalla ja kovalla laukulla.

Vaikka TU-10 on tämän ryhmän selvästi kallein soitin, on sen hinta itse asiassa melko edullinen, sillä tämä konserttiukulele tarjoaa pro-luokan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi yksiosaisen mahonkikaulan.

Cove Creek TU-10 on perinteitä kunnioitava soitin avoimella viritinlavalla, vaahteraisella reunalistoituksella, helmiäisrosetilla, sekä kauniilla mattaviimeistelyllä.

Kaulaprofiiliksi on valittu keskipaksu U.

Tanglewood Cove Creek TU-10:n ääni soi erottelevasti, lämpimästi ja vahvasti jo suoraan paketista tulleena. Kokopuiselta soittimelta on odotettavissa vielä lisää soundin kypsymistä ja kukkimista säännöllisen soittamisen ansiosta.

****

Tämän katsauksen perusteella näyttää vahvasti siitä, että nyt olisi hyvä aika aloittaa ukulelen soittoharrastus. Jopa alle 100:n euron hintaluokassa on tarjolla laadukkaita soittimia, joilla soittaminen on hauskaa. Myös eri merkkejä, malleja ja kokovaihtoehtoja on nykyään Suomessakin laajalti saatavilla.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Ukulelen anatomia

Ukulele on pienikokoinen nelikielinen kielisoitin kitaraperheestä. Musiikkihistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoon 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä ja näkökulmasta riippuen, soittimet saapuivat Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan europpalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa kasvoi kiinnostus Havaijin-saaria ja havaijilaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 1915 alkoi erilaisten näyttelyjen ja kiertävien musiikkiryhmien kautta USAssa suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelellä vaikutti olevan erityisen suurta viehätysvoimaa ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Jostakin syystä ukulelen suosio ei loppunut muutaman vuoden jälkeen, vaan pikkuinen soitin teki onnistuneen hyppäyksen hula-hula soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen soittimeksi.

Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot veivät lopulta ukulelelta sen pitkän suosion.

Nyt näyttää kuitenkin siitä, että ukulele on tekemässä suuren comebackin. Aktiivisoittajia on tulossa koko ajan lisää. Myös monissa kouluissa oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.

Kuvassa (vasemmalta): sopraano-, konsertti- ja tenoriukulele, sekä guita(r)lele.

Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä sillä on C-virityksen (g1-c1-e1-a1) sijaan sama viritys kuin kitaran neljällä ylimmällä kielellä.

Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä ”korkeaa” C-viritystä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiaa soittavat soittajat suosivat tenoreissa usein ”matalaa” C-viritystä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejään vanhassa (alkuperäisessä) D-virityksessä (a1-d1-fis1-h1).

Perinteisten kokojen lisäksi on markkinoilla vielä bassoukuleleja, joilla on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama viritys kuin bassokitaralla, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenorikokoinen pikkukitara A-virityksellä.

Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta, sekä ontto kaikukoppa.

Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa.

Kitaratyylisen muodon lisäksi on myös tällaisia nk. ananasmallisia soittimia (ns. pineapple uke), joilla on hieman erilainen ääni.

Joissakin malleissa voi olla muotoon prässätty kaareva pohja, niin kuin kuvan taaemmassa soittimessa.

1900-luvun alussa kaikissa ukuleleissa käytettiin virittämiseen esim. monen jousisoittimen tavoin yksinkertaisia puutappeja, joissa puiden kitka piti kielet vireessä (kuvassa: ruskeat virittimet).

1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasratoineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja -jousien välisellä (säädettävällä) kitkalla.

Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.

Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissa voi olla joko perinteinen talla, jossa tavallinen solmu pitää kielet paikoillaan, …

… tai sitten klassiselta kitaralta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Review: Farida M-2 & B-10E

Farida M-2NS – soundhole rosette

Kitarablogi.com had the pleasure to review two acoustic steel-string guitars from Chinese brand Farida Guitars:

The Farida M-2 is a parlour-sized guitar, while the Farida B-10E gives you this company’s take on a miked-up, slope-shouldered Gibson steel-string.

Farida B-10E – soundhole rosette

****

Farida M-2NS – beauty shot 1 – new

These days a guitar is called a parlour (or parlor, if you’re so inclined), if its soundbox is smaller than a Martin OM- or 000-body. While parlour guitars have gained a growing followership over the last few years, it is still surprisingly difficult to find reasonably priced exponents of this species.

Farida Guitars’ M-2 (current price in Finland: 465 €) ticks all the right boxes to whet a parlour lover’s appetite – a slightly shorter scale length (62.8 cm/24.7″), a 12th fret neck joint, and a classical-type open headstock.

Farida M-2NS – back beauty

The M-2’s soundbox is made from a beautiful solid red cedar top, and laminated mahogany for the rims and the back.

The mahogany neck is glued into the body in traditional fashion.

Farida M-2NS – headstock

The three-on-a-strip tuners are of a decent quality.

Farida M-2NS – bridge

The Farida M2’s top nut and compensated bridge saddle are both made from a man-made bone substitute.

Farida M-2NS – fretboard

The fretwire used on this parlour has a narrow and medium-height profile.

There’s a very nice red hue to the M-2’s rosewood fretboard.

Farida M-2NS – body beauty 2

This very cleanly built acoustic instrument comes in a thin natural satin finish.

****

Farida B-10E – beauty shot 1 – new

Farida’s B-10E (425 €) is the brand’s affordable version of Gibson’s famous slope shoulder (or round shoulder) dreadnought design (first released in the mid-1930s as the Advanced Jumbo). Like the name says, this guitar type differs from the more common Martin dreadnought by virtue of its rounded ”shoulders”.

The B-10E sports a solid spruce top finished in a gorgeously deep gloss sunburst.

Farida B-10E – back beauty

The mahogany soundbox has also received a gloss finish, while the mahogany neck goes for a modern satin finish.

Farida B-10E – headstock

Farida have come up with a good-looking headstock shape, at least in my opinion. The B-10E’s headstock face sports a beautiful rosewood veneer.

Farida B-10E – tuners

The machine heads are very decent Schaller-style models.

Farida B-10E – bridge

As with the parlour model, Farida’s slope shoulder dread also comes equipped with a self-lubricating Tusq-type nut and compensated bridge saddle.

Farida B-10E – Fishman Isys T

The B-10E features a Fishman Sonicore under-saddle transducer connected to an Isys T preamp.

In addition to the large volume control, the preamp also comes with a phase inverse switch (to combat feedback), a pre-EQ curve (called Contour), and a digital tuner.

Farida B-10E – output jack + battery

The output jack is found in the end pin, with the easy access battery compartment nearby.

Farida B-10E – fretboard

Despite this model’s rather affordable status, the fret job on the B-10 is actually surprisingly clean.

Farida B-10E – body beauty 2

****

Farida M-2NS – body beauty 1

To some parlour snobs – yes, there are such people – the only ”correct” neck profile for a guitar of this type is a wide and massive V-neck (also called a boat neck). True, a boat neck is the authentic option, but many modern players do feel quite alienated by such a profile.

Luckily (and sensibly) the Farida Guitars M-2 comes with a very player-friendly, modern D-style neck profile.

Talking about comfortable: The M-2 is a very lightweight and compact little instrument, which fits effortlessly in your lap. This means that this parlour is a great choice for young players and many women, too. You don’t need to be a Folk music fan.

Farida’s M-2 delivers the sound you’d expect from a small-bodied steel-string guitar. There’s not a lot of deep bass, the mid-range has a certain boxy quality, and the whole is rounded off by a healthy dose of chiming top end.

The M-2 is a fabulous choice for fingerstyle players, because the tight bass response of a parlour leaves ample room for the full character of the mid-range to shine through:

But a small body doesn’t necessarily mean a puny sound – this Farida is a nice little barker when played with a plectrum. Thanks to its sinewy bass register this guitar is also easy to record:

The rhythm guitar parts on this demo song feature both test guitars. The Farida M-2 is in the left channel and the B-10E can be heard coming from the right:

****

Farida B-10E – body beauty 1

Farida’s B-10E offers a lot of value and enjoyment for a very moderate price.

Here the neck profile is a slightly more rounded, oval C.

This Farida gives you the punch you’d associate with a well-made dreadnought guitar, suitably seasoned with the warmth this model’s Gibson-type scale length brings into the mix.

In contrast to the parlour, the much larger body of the B-10E equates a hefty boost in the bass and treble registers.

Played fingerstyle you’ll get a stronger bass content and more top end sparkle:

This larger-than-life persona, so typical of dreadnoughts, is also present when you switch over to a plectrum:

Fishman’s Isys T system is a very workable addition for live use. A piezo-only pickup system is always a bit of a compromise, in terms of sound fidelity, but the Isys T does a good job. In these clips the first phrase has been recorded with Contour off and the second phrase with Contour on:

The rhythm guitar parts on this demo song feature both test guitars. The Farida M-2 is in the left channel and the B-10E can be heard coming from the right:

****

Farida M-2NS – beauty shot 2

Based on this review, Farida seem to offer a lot of guitar at very fair prices. Both the Farida M-2 and the B10E are beautiful steel-string guitars that offer easy playability and inspiring sounds.

Farida B-10E – beauty shot 2

****
Farida Guitars M-2 + B-10E

M-2 – 465 €

B-10E – 425 €

Finnish distribution: Vantaan Musiikki

****

Pros (both models):

+ value-for-money

+ finish

+ fretwork

+ acoustic sound

+ easy to use pickup system (B-10E only)

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Testipenkissä: Farida M-2 & B-10E

Farida M-2NS – soundhole rosette

Tällä kertaa Kitarablogi pääsi testaamaan kahta kiinalaisen Farida Guitarsin valmistamaa teräskielistä kitaraa:

Farida M-2 on pienikoppainen parlour-kitara, kun taas Farida B-10E edustaa firman näkemystä mikitetystä Gibson-tyylisestä dreadnought-mallista.

Farida B-10E – soundhole rosette

****

Farida M-2NS – beauty shot 1 – new

Parlour-kitaraksi (tai parloriksi) kutsutaan nykyään yleensä kaikkia sellaisia teräskielisiä akustisia, joiden koppakoko on pienempi kuin Martin Guitarsin OM- tai 000-kitaroissa. Vaikka parlour-mallien suosio on kasvanut selvästi viime vuosina, on edelleen suhteellisen hankalaa löytää edullisia tai keskihintaisia lajinsa edustajia.

Farida Guitars M-2 (465 €) tarjoaa kaikki parlourille tyypilliset ominaisuudet, kuten lyhyen mensuurin (62,8 cm/24,7 tuumaa), kaulaliitoksen 12. nauhan kohdalla, sekä avoimen viritinlavan.

Farida M-2NS – back beauty

M-2:n kokopuinen kansi on kaunista punaseetriä, kun taas kitaran sivut ja pohja veistetään mahongista.

Kaula on liitetty runkoon liimaamalla.

Farida M-2NS – headstock

Parlour-mallin avoimet virittimet toimivat moitteettomasti.

Farida M-2NS – bridge

Sekä Faridan satula että M-2:n kompensoitu tallaluu ovat Tusq-tyylisestä keinotekoisesta luusta.

Farida M-2NS – fretboard

Faridan käyttämä nauhamateriaali on suhteellisen kapea ja keskikorkea.

M-2:n ruusupuuotelaudalla on kaunis punertava sävy.

Farida M-2NS – body beauty 2

Kokonaan mattaviimeistelty parlour-malli on erittäin siististi rakennettu akustinen soitin.

****

Farida B-10E – beauty shot 1 – new

Farida B-10E (425 €) on firman varsin edullinen näkemys Gibson-tyylisestä slope shoulder (tai round shoulder) dreadnought-mallista. Ero Martin-tyyliseen dreadnoughtiin löytyy – nimen mukaisesti – Gibson-tyylisen kitaran kaikukopan pyöreistä hartioista, joilla on jopa pieni vaikutus soundiin.

B-10E:n kokopuinen kuusikansi on viimeistelty kiiltävällä sunburst-värityksellä.

Farida B-10E – back beauty

Myös mahongista tehty kaikukoppa on kiiltäväksi lakattu, kun taas mahonkikaulassa on mattaviimeistely.

Farida B-10E – headstock

Ainakin omasta mielestäni Faridan ruusupuuviilulla koristeltu viritinlapa näyttää kauniilta.

Farida B-10E – tuners

B-10E:hen on asennettu varsin laadukkaita Schaller-tyylisiä virittimiä.

Farida B-10E – bridge

Myös Faridan dreadnought-mallissa yläsatula ja kompensoitu tallaluu ovat kovasta, itsevoitelevasta muoviseoksesta.

Farida B-10E – Fishman Isys T

B-10E-malliin on asennettu laadukas Fishman Sonicore-piezomikrofoni, sekä Isys T -etuvahvistin.

Etuvahvistimesta löytyy volume-säätimen lisäksi vaihekääntäjä (feedback-ulinaa vastaan), Contour-niminen esi-EQ, sekä digitaalinen viritysmittari.

Farida B-10E – output jack + battery

Mikkijärjestelmän lähtöjakki on yhdistetty kitaran hihnatappiin, ja helppokäyttöinen paristolokero löytyy sen vierestä.

Farida B-10E – fretboard

B-10:n nauhatyö vaikuttaa (omassa hintaluokassa) varsin laadukkaalta.

Farida B-10E – body beauty 2

****

Farida M-2NS – body beauty 1

Monille parlour-snobeille – ja heitä on olemassa – ainoa oikea kaulaprofiili tälle kitaratyypille on melko leveä ja suhteellisen massiivinen V-poikkileikkaus. Totta, tällainen ”veneprofiili” on eittämättä autenttinen, mutta monelle nykypäivän soittajalle kuitenkin vieras ja hankala.

Farida Guitarsin M-2 on onneksi tehty nykysoittajia varten, ja sillä on erittäin mukavantuntuinen, suhteellisen matala D-kaula.

Mukavuudesta puhuen: M-2 on erittäin kevyt ja kompakti kitara, jota on todella helppo pitää sylissä. Pienen kokonsa ansiosta tällainen parlour-kitara on oiva valinta – Folk-musiikin ystäville lisäksi – myös nuorille ja naisille.

Farida M-2 -kitaran soundi on parlour-kokoiselle teräskieliselle hyvin tyypillinen. Bassorekisteri on hyvin tiukka ja kevyt, keskirekisteriä leimaa tietynlainen laatikkomaisuus, ja avoin diskantti on hyvässä tasapainossa sen kanssa.

M-2:ssa on ihanteellinen soundi sormisoittoon, koska parlour-kokoisessa kitarassa vivahteikas keskialue ei jää bassorekisterin jalkoihin:

Pieni koppa ei tarkoita pientä soundia, ja pikku-Farida toimii myös plektrasoitossa todella hyvin. M-2-mallia on myös helppo äänittää:

Demobiisissä soitetaan komppiosuudet molemmilla testikitaroilla. Farida M-2 kuluu vasemmalta, ja B-10E oikealta kanavalta:

****

Farida B-10E – body beauty 1

Farida B-10E tarjoaa sekin mielestäni todella paljon soittamisen iloa hyvin kohtuulliseen hintaan.

Dreadnought-mallin kaula on hieman pyöreämpi tapaus, ja kutsuisin tätä kaulaprofiilia ovaaliksi C:ksi.

Tässä Faridassa riittää dreadnoughtille ominaista potkua, Gibson-mensuurin tuoman lämmön kanssa höystettynä.

B-10E:n koppakoko tuo mukanaan lisää voimaa sekä basso- että diskanttialueille.

Sormisoitossa bassonuotit ovat muhkeammat ja diskanteissa löytyy enemmän helinää:

Myös plektrasoitossa dreadnoughtin ”laajakulmasoundi” nousee mukavasti esiin:

Fishmanin Isys T -mikkijärjestelmä kuulostaa perusterveeltä, ja se toimii live-olosuhteissa moitteettomasti. Piezosoundi on aina kompromissi, mutta Isys T:n kanssa tullaan hyvin toimeen. Demopätkissä ensimmäinen fraasi on ilman Contour-EQ:ta, kun taas toisessa esi-EQ on laitettu päälle:

Demobiisissä soitetaan komppiosuudet molemmilla testikitaroilla. Farida M-2 kuluu vasemmalta, ja B-10E oikealta kanavalta:

****

Farida M-2NS – beauty shot 2

Tämän testin perusteella täytyy todeta, että Faridan soittimissa on erittäin hyvä hinta-laatu-suhde. Sekä M-2 että B-10E ovat kauniita kitaroita, joita on mukavia soittaa, ja joilla on erittäin terveitä soundeja.

Farida B-10E – beauty shot 2

****
Farida Guitars M-2 + B-10E

M-2 – 465 €

B-10E – 425 €

Lisätiedot: Vantaan Musiikki

****

Plussat (molemmat mallit):

+ hinta-laatu-suhde

+ viimeistely

+ nauhatyö

+ akustinen soundi

+ helppokäyttöinen mikkijärjestelmä (vain B-10E)

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑