Contact: J. Leachim Music
Guitar Porn: J. Leachim Jazzcaster
Review: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD
****
ESP Guitars offer plenty of different guitar models for the modern Wunder-widdler. The most classic of these is probably the Horizon – a typical Superstr*t featuring two humbuckers and a Floyd Rose -bridge.
Kitarablogi.com selected two Horizons for this review:
The LTD MH-330FR, which comes with two active ESP-pickups…
…as well as the pukka ESP Horizon FR-II SD equipped with a pair of Seymour Duncans.
****
The LTD MH-330FR (current price in Finland: 489 €) is a sleek and stylish piece of work, with the Electric Blue finish adding its own bit of panache.
The same cool finish is also applied to the maple neck and the back of the mahogany body.
All of the MH-330FR’s hardware comes in black nickel, which shines in a smoky, dark-greyish way.
The capsuled Gotoh-style tuners are of decent quality. A volute strengthens the area underneath the top nut to prevent breakages.
A beautiful piece of rosewood has been chosen for the LTD’s bound fretboard, which sports stylish inlays, as well as 24 nicely finished jumbo-sized frets.
The chamfered neck joint makes reaching the dusty end more comfortable, compared to a standard old-school bolt-on joint.
The MH-330FR’s active ESP-pickups look rather similar to EMG-units.
The controls comprise a master volume and a master tone, with a three-way blade switch for pickup selection.
A nice touch: The battery compartment lid is fastened with machine screws, which grip into metal inlets. This is a much better way of doing this than using plain wood screws.
The clean workmanship is carried over into the electronics cavity also, with graphite paint and aluminium foil taking care of shielding against interference.
The LTD’n Floyd Rose Special –vibrato is a decent-quality, less expensive licensed Floyd Rose, manufactured in South Korea. The most important difference between the Special and the full-blown versions lie in the cast bridge saddles and vibrato block. The Floyd Rose Original is equipped with steel saddles and a brass vibrato block.
Another nifty feature: Two openings in the MH-330FR’s spring cover allow you to adjust spring tension without having to remove the cover!
****
ESP’s Horizon FR-II (current price in Finland: 1.929 €) is a fine example of top-quality, Japanese workmanship. This model is part of the company’s high-quality Standard-range, and it is built with a through-neck.
The body is made up from two mahogany wings on the back, and topped off with a gorgeous flame maple top on its front side.
Depending on the finish, the Horizon FR-II either comes with black nickel hardware, or, as is the case with our Dark Brown Sunburst –finished test sample, with chrome hardware.
The tuners are genuine Gotohs.
The workmanship displayed on the LTD-Horizon was already on a high level, but the ESP-Horizon leaves you in no doubt that it is a pro-quality instrument: The smooth ebony board sports 24 jumbo frets, which have been finished carefully to give you the smoothest ride possible.
A very smooth neck-joint, indeed…
The ESP Horizon FR-II is also available with active EMG-units, but our review guitar is the SD-version, which has a Seymour Duncan ’59-model mounted in the neck position, with a JB-model near the bridge (JB = Jeff Beck).
The master volume is equipped with a nifty, spring-loaded push/push-switch. The up-position splits the Horizon’s humbuckers for singlecoil-type tones.
Outstanding workmanship coupled with quality parts – the mark of a top-class instrument.
Here we’ve got the real deal: A Schaller-made Floyd Rose Original –vibrato with steel saddles and a brass block.
The ESP Horizon comes with its own case.
****
The specifications read ”Thin U Neck Contour”, and I was a bit worried the neck might feel a little unsubstantial and 1980s-style flat. But I needn’t have worried: The LTD’s neck profile is a slim D, which still gives you plenty of flesh for easy playing and good sustain.
The MH-300FR’s Floyd itself works nicely, although I experienced some annoying trouble with the vibrato bar. I couldn’t get the damn thing to stay attached firmly to the vibrato. In use the threaded collar would work loose, causing the bar to start flapping around instead of staying put. Let’s hope this isn’t an endemic problem, but rather a one-off glitch on the review guitar’s Floyd.
Soundwise the LTD MH-300FR is a typical active electric guitar, with a very open and linear tone. Especially the mid-range stays much cleaner and more transparent than on most passive, humbucker-equipped guitars.
Here are two examples (both starting with the neck humbucker):
****
The ESP Horizon FR-II is very light and plays like a dream. The neck profile is a tad flatter than that used on the LTD, but still steers well clear of uninspiring flatness.
The fantastic fretwork and flat fingerboard camber result in a fast and extremely smooth playing feel – perfect for large bends.
The Floyd Rose Original is still the number one locking vibrato in my opinion, and it works just as it should on the ESP.
The Horizon FR-II sounds warmer and more organic, when compared to its less expensive LTD-brethren. The sound might be too warm for some Thrash Metal guitarists, but overall its earthy quality seems much more versatile to me.
Splitting the humbuckers gives you three more colours to work with, further broadening the ESP’s palette.
The example tracks both start with split humbucker (neck – both – bridge) before continuing with the full settings in the same order (neck – both – bridge):
****
This review left me in no doubt as to ESP’s guitar-making kudos – these are fine instruments.
The mid-price LTD MH-330FR is a serious guitar, with just the right active tones to satisfy the Hard Rock and Metal posse.
ESP’s Horizon FR-II is a top-drawer guitar for the virtuoso guitarist.
ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – the audio track from the video
****
ESP ja LTD –electric guitars
Finnish distributor: Musamaailma
****
LTD MH-330FR
489 €
Pros:
+ bang-for-the-buck
+ workmanship
+ playability
+ active pickups/sound
+ Floyd Rose -vibrato
Cons:
– loose wang bar on our review sample
****
ESP Horizon FR-II Seymour Duncan
1.929 €
Pros:
+ top-quality Japanese instrument
+ workmanship
+ playability
+ coil-split
+ sound
+ Floyd Rose Original -vibrato
****
Testipenkissä: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD
****
ESP:llä on valikoimassaan monta kitaravirtuoosille suunnattua mallia. Ehkä klassisin niistä on Horizon – tyylipuhdas Superstrato, jolla on kaksi humbuckeria sekä Floyd Rose -lukkovibra.
Poimimme testiin kaksi Horizon-mallia:
aktiivisilla ESP-mikeillä varustettu LTD MH-330FR…
…sekä pramea ESP Horizon FR-II SD Seymour Duncan -humbuckereilla.
****
LTD MH-330FR (489 €) varsin näyttävä ja virtaviivainen kitara, ja testisoittimen Electric Blue -metalliväritys korostaa tätä sopivasti.
Sama kiiltävä lakkaus ulottuu myös soittimen vaahterakaulaan ja mahonkirungon selkäpuoleen.
MH-330FR:n metalliosat on pinnoitettu ”mustalla” nikkelillä.
Suljetut, Gotoh-tyyliset ESP-virittimet ovat hyvin asiallista laatua. Volute-paksunnos lujittaa lavan ja kaulan liitoskohtaa.
Kaunis palisanteriotelauta, valkoinen reunalistoitus, tyylikkäät otemerkit, sekä 24 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat runsaasti iloa sekä silmille että sormille.
Viistotun reunan ansiosta pääsy ylimpiin nauhoihin tuntuu LTD:ssä perinteistä ruuviliitosta mukavammalta.
MH-330FR:een on valittu mikrofoneiksi kaksi aktiivista ESP-humbuckeria.
Säädinosasto tarjoaa master volumen ja master tonen, sekä kolmiasentoisen, Fender-tyylisen kytkimen.
Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla ja runkoon upotetuilla kierreholkeilla, mikä on paljon parempi ratkaisu kuin tavalliset puuruuvit.
Siisti työnjälki jatkuu myös elektroniikkalokerossa, joka on häiriösuojattu grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuortuilla kannella.
LTD:n Floyd Rose Special -vibra on perushyvä, edullisempi lisenssi-Floikka, joka on valmistettu Etelä-Koreassa. Tärkein ero kalliimpaan Floyd Rose Original -tallaan nähden ovat sinkkiseoksesta valetut tallapalat ja vibrablokki. Original-mallissa käytetään teräksestä valmistettuja tallapaloja, sekä messinkiblokkia.
MH-330FR:ssä voi säätää jousien vetoa kätevästi jousilokeroa avaamatta!
****
ESP:n Horizon FR-II (1.929 €) edustaa firman tinkimätöntä japanilaista soitinrakennustaitoa. Malli kuuluu ESP:n laadukkaaseen Standard-sarjaan, ja se on rakennettu rungon läpi menevällä vaahterakaulalla.
Rungon takaosa on veistetty mahongista, ja sen kansi on huippulaadukasta loimuvaahteraa.
Väristä riippuen Horizon FR-II -kitara on tarjolla joko ”mustalla” nikkelillä päällysttyillä metalliosilla tai – niin kuin Dark Brown Sunburst -värisen testisoittimen tapauksessa – kromatuilla osilla.
Suljetut virittimet tulevat Gotohin mallistosta.
LTD:n työnjälki oli jo todella hyvällä mallilla, mutta ESP:n Horizon tekee hyvin selväksi, että tässä on selvästi kyse pro-luokan soittimesta: erittäin sileään eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa, jotka on viimeistelty huolellisesti tarkaksi ja liukkaaksi soittoalustaksi.
Kaulan ja rungon liitoskohta on varsin sulava.
ESP Horizon FR-II -mallin saa myös aktiivisella EMG-mikityksellä, mutta testisoitin on kitaran SD-versio, johon on asennettu kaulamikrofoniksi Seymour Duncanin ’59-malli ja tallahumbuckeriksi saman valmistajan JB-malli (JB = Jeff Beck).
Master volume -potikaan on lisätty jousella varustettu push/push-painokytkin. Yläasennossa kytkin puolittaa Horizonin mikrofoneja.
Erittäin siistiä työtä ja laadukkaat komponentit – tästä tunnistaa laatusoittimen.
Tämä Floikka on Schallerin valmistama Floyd Rose Original -vibratalla terästallapaloilla ja messinkiblokilla.
ESP Horizonin hintaan kuuluu luonnollisesti myös laadukas kova laukku.
****
LTD MH-300FR on painonsa suhteen mukavasti keskiluokkaa, ja se tasapainoituu nätisti soitettaessa.
Spekseissä lukee ”Thin U Neck Contour”, ja olin hieman huolissani, että kyseessä olisi 1980-luvun litteä ja matala kaula. Onneksi LTD:n kaulaprofiili osoittautui oikein mukavaksi. Luonnehtisin sitä hoikaksi, muttei luisen laihaksi D-profiiliksi.
MH-300FR:n Floikka toimii sinänsä vallan mainiosti, paitsi että minulla oli pieniä vaikeuksia kammen kiinnityksen kanssa. Ajatus on tunnetusti, että kampi ruuvataan tallaan kierrekauluksen avulla. Kammen on sitten tarkoitus kääntyä soiton aikana jouhevasti pois tieltä ja sitten takaisin käyttöön, ilman että edestakaisin-liike aiheuttaa kiinnityskauluksen löystymistä. Valitettavasti tämä ei toteutunut testiyksilöllä niin kuin oli ajateltu, vaan kammen liikkuminen löysäsi kaulusta vähitellen soiton aikana. Tämän seurauksena kampi alkoi roikkua löysästi vibrasta ja Floikka sai hieman epätarkan tuntuman. Toivottavasti kyse on todellakin vain harmillisesta yksilöviasta, koska vibran toiminnassa sinänsä ei ollut mitään moitittavaa.
Soundiltaan LTD MH-300FR on – tyypillisenä aktiivisena sähkökitarana – erittäin tasaisesti ja avoimesti soiva soitin. Etenkin alhaisempi keskialue on huomattavasti ”siistimpi” tai lineaarisempi kuin monilla passivisilla humbuckereilla varustetuilla kitaroilla.
Esimerkkipätkät alkavat aina kaulahumbuckerista:
****
ESP Horizon FR-II on mukavan kevyt kitara erittäin hienolla soittotuntumalla. Kaulaprofiili on aavistuksen verran matalampi kuin edullisessa LTD-mallissa, mutta ei missään nimessä liian ohut mukavaan soittoon.
Esimerkkillisen nauhatyön ansiosta hyvin loivalla kaarevuudella toteutettu otelauta mahdollistaa hyvin vaivattommat venytykset.
Floyd Rose Original on yhä kiistämättä lukkovibrojen ykkönen, joka toimii testikitarassa erittäin jouhevalla ja varmalla otteella.
ESP Horizon FR-II:n soinnissa on enemmän lämpöä kuin LTD-sisarmallissa, selkeästi tiheämmän keskialueen ansiosta. Joillekin Thrash Metal -kitaristeille tällainen karakteeri voi olla jo liiankin täyteläinen, mutta yleisesti ottaen ESP:n juureva soundi on mielestäni hyvin herkullinen ja monipuolinen.
Mikrofonien puolitus antaa Horizonille vielä lisää värejä, joilla kitarasankari voi maalata haluamaansa soundimaailmaa.
Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetuilla humbuckereilla (kaula – molemmat – talla), minkä jälkeen soitan samat kuviot täysillä mikrofoneilla samassa järjestyksessä:
****
Tämän testin perusteella voi vain todeta, että ESP:llä on kitaranteko mallikkaasti hallussaan.
LTD-alamerkin MH-330FR on vakavasti otettava, mainio aktiivinen soitin, joka tarjoaa rutkasti vastinetta rahalle. Erittäin kätevä työkalu siis…
ESP Horizon FR-II taas on loistokitara laatutietoiselle – virtuoosikitara vailla kompromissejä.
ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – videon audioraita
****
ESP ja LTD -sähkökitarat
Maahantuoja: Musamaailma
****
LTD MH-330FR
489 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ aktiiviset mikrofonit
+ Floyd Rose -vibra
Miinukset:
– testisoittimen vibrakammen kiinnitys
****
ESP Horizon FR-II Seymour Duncan
1.929 €
Plussat:
+ japanilainen laatusoitin
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ mikrofonien puolitus
+ soundi
+ Floyd Rose Original -vibra
****
Review: PRS Studio
****
The PRS Studio -model, which was introduced last year, bundles all the improvements of the last few years in one single instrument. The Studio sports a long list of new – or improved – features, such as the Narrowfield-humbuckers.
****
In Gibson-speak ”studio” usually means a less expensive, slightly scaled-down model. In the PRS Studio’s case the word ”studio” denotes a guitar that is meant to be very versatile.
The PRS Studio (current price in Finland around 3,000 €) is a set-neck electric guitar, with the company’s traditional 25-inch (63,5 cm) scale. A great-looking flame maple top comes as standard on the Studio. PRS offer several different colour finishes, as well as a choice between a wraparound bridge or a PRS vibrato.
Both the neck and the back of the body are crafted from top-quality mahogany. The Studio is offered with two new neck profiles: The fuller version is called Pattern Neck, while its slimmer counterpart is designated as Pattern Thin.
The new PRS Phase III locking tuners feature brass string posts and bushings with a much tighter fit.
I assumed that the reason for the open casings was weight reduction, but I was wrong. In one of PRS’ You Tube videos Mr Smith states that the main reason for this design change were the cool looks.
The company’s new bird inlays are standard on the Studio-model – cream coloured outlines filled with walnut.
The fretwork on our test sample was truly exemplary.
Here’s a good look at PRS’ customary neck joint – its big heel is good for sustain.
Over the past decades the PRS body shape has become a classic design in itself.
A breath-taking view for most guitar connoisseurs – the famous ”fake” binding, which is achieved by leaving the rim of the maple top unstained.
In the last years PRS has given its pickups a thorough overhaul, which has spawned a few new models: The Studio comes equipped with the new PRS 57/08 -humbucker in the bridge position. Many PRS-fans claim that this is the company’s best-ever vintage-type humbucker. The 57/08’s metal cover is brushed aluminium, and bridge versions have their model number deliberately engraved upside-down.
The brand new Narrowfield-humbuckers are very special beasts, indeed, with a sound of their own. The Narrowfield has a full-size humbucker’s output level and warm basic character, but thanks to its much narrower magnetic window the higher-mids and treble range both sound fresher and more transparent.
A push-pull-switch inside the tone control lets you split the bridge pickup.
PRS’ vintage-style vibrato is a fine improvement on Leo Fender’s original Stratocaster-bridge.
The vibrato block is milled from solid brass.
This is what the review sample’s control cavity looks like – not the cleanest PRS I’ve ever seen. Luckily the sawdust doesn’t seem to hamper the guitar’s functionality.
A classy hard case rounds out this package.
****
According to Paul Reed Smith himself, the Studio’s new Pattern neck profile is actually a return to the very beginning of PRS Guitars, when PRS was a tiny little workshop. The Pattern Neck isn’t miles away from the famous Wide-Fat-profile, but it is clearly rounder with much less shoulders to it.
The Studio’s ergonomics and playability can be summed up in one word – fantastic. The guitar is feather-light, and its slender body with the long upper horn balances perfectly on a strap – despite the neck joining the body at the 20th fret.
The PRS vibrato comes set up with four springs and works buttery and precisely with perfect return-to-pitch.
Acoustically the Studio performs like a true PRS – there’s a good dose of Gibson-ish set-neck character, mixed with a drier and and tighter attack. The warm, well-rounded, but fresh character is carried evenly across the whole fretboard.
The Narrowfield-pickups are a very interisting new breed. They don’t pretend to be sound like Strat-sized ’buckers, but give you plenty of humbucker warmth, coupled with more presence and a nice top end sheen. The Narrowfields work well in combinations, where you’d normally expect a couple of Fender-style singlecoils. In my opinion this is the first time I’ve heard a guitar, where a third humbucker makes tonal sense.
The moderately-powered PRS 57/08 -humbucker is the perfect partner for the Narrowfields, because it, too, has a fresh and dynamic tone. Splitting the 57/08 even gives you quite credible Fender-sound approximations.
The soundbites all start with the neck pickup on its own, flicking through all the switch positions with the bridge humbucker split. The final two repeats are the middle-plus-bridge and bridge-alone selections with the full humbucker in use:
****
Three thousand Euros is quite a lot of money for one guitars. True, but I feel the PRS Studio is really worth each Cent – it is a guitar crafted to the highest standards from top-quality materials. The result is one of the best guitars coming from a large-volume manufacturer. Outstanding playability, coupled with the fantastic tone of the new pickups put this PRS in a league of its own.
****
PRS Guitars Studio
Current price in Finland: approx. 3,000 €
Finnish distributor: EM Nordic
A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the review sample!
Pros:
• sheer quality
• workmanship
• playability
• smooth vibrato
• sound
• versatility
Cons:
• sawdust in the control cavity
****
Testipenkissä: PRS Studio
****
Viime vuoden puolella ilmestynyt PRS Studio -malli on firman jatkuvan kehityksen tämänhetkinen huipentuma. Tähän kitaraan sisältyy pitkä lista parannuksia monissa yksityiskohdisssa, sekä PRS:n uudet Narrowfield-humbuckerit.
****
Gibsonilla sana ”studio” viittaa tavallisesti ”standardia” edullisempaan versioon. PRS Guitarsin Studio-mallissa ei todellakaan ole kyse säästöversiosta, vaan nimi tulee tämän mallin monipuolisista soundimahdollisuuksista.
PRS Studio (DLX Musicin hinta 2.995 €) on liimakaulainen sähkökitara firman perinteisellä 25-tuumaisella (63,5 cm) mensuurilla. Pramea loimuvaahterakansi on jokaisessa Studiossa vakiona. Malli on saatavana usealla eri värityksellä, sekä PRS-vibratallalla tai firman wrapover-tallalla varustettuna.
Sekä kaula että rungon takaosa ovat ensiluokkaista mahonkia. Studiota valmistetaan kahdella uudella kaulaprofiililla: Pattern Neck on täyteläisempi vaihtoehto, kun taas Pattern Thin Neck on ohuempi.
Uusissa PRS Phase III -virittimissä on kielten lukitus, messingistä tehdyt tapit, sekä vintagea tiukemmin lapaan istuvat kaulukset.
Oletin, että virittimien puoliavoimiim koteloihin on päädytty painosyistä, mutta yhdessä firman You Tube -videossa Herra Smith kertoo, että tämä ratkaisu on valittu, koska ”se näyttää niin kivalta”.
PRS Studion vakiovarustukseen kuuluvat myös ruusupuisen otelaudan lintu-upotukset. Uusimmassa versiossa on kermanvaalea ulkoreuna ja pähkinäpuusta veistetty sisäosa.
Nauhatyö on testisoittimessa suorastaan esimerkkillistä.
Tältä näyttää Paul Reed Smith Guitarsin perinteinen liimaliitos sustainea lisäävällä, tukevalla kaulakorolla.
Firman rungon muotoilusta on tullut vuosien myötä klassikko.
Kitarafaneille tämä on suorastaan henkeäsalpaava näky – PRS:n kuuluisa ”feikki” reunalistoitus, jossa kannen reuna jätetään värjäämättä.
Viime vuosina PRS:n mikrofonivalikoima on käynyt läpi perusteellisen uudistusprosessin: tallamikrofoniksi on valittu PRS:n vintage-tyylinen 57/08-humbucker, joka on monien mielestä paras PRS-humbucker ikinä. 57/08:n metallikansi on harjattua alumiinia, ja pikanttina detaljina mikin mallitunnus on tallaversioissa aina päälaellaan.
Uusinta uutta on kaula- ja keskiasemaan asennettu Narrowfield-humbucker, joka on ihan uusi mikrofonityyppi omalla soundillaan. Narrowfieldissä on vintage-humbuckerin lähtöteho ja lämmin perusluonne, mutta kapeamman magneettisen ikkunan ansiosta erilainen preesensalueen rakenne ja hieman tuoreempi diskantti.
Tone-potikassa on nostokytkin, joka puolittaa yläasennossa tallahumbuckerin.
PRS:n vintage-tyylinen vibrato on itsekin legendaarinen parannus Leo Fenderin alkuperäisestä Strato-vibrasta.
Vibrablokki on valmistettu isosta messinkipalasta.
Tällaiselta testisoittimen elektroniikkalokero näyttää – ei ehkä siistein näkemäni PRS-kitara, mutta puupöly ei haittaa mitenkään kitaran toimivuutta.
Laadukas laukku kuuluu luonnollisesti PRS Studion hintaan.
****
Studion uusi Pattern-kaulaprofiili on itseasiassa PRS-kitaroiden alkuperäinen profiili sitä ajasta, kun PRS oli vielä pikkuinen custom-paja. Pattern Neck on lähellä vanhaa Wide Fat -profiilia, mutta aavistuksen verran lihaksikkaampi ja selvästi pyöreämpi. Wide Fat -kaulan hartiat on poistettu PRS:n uudesta Pattern Neckistä.
Studio-mallin soittettavuutta ja ergonomiaa voi kuvailla yhdellä sanalla – ensiluokkainen. Kitara on kevyt, ja sen ohut – ja yläsarvella varustettu – runko roikkuu tasapainoisesti hihnassa, vaikka kaulaliitos on vasta 20:n nauhan kohdalla.
Neljällä jousella varustettu PRS-vibra toimii hyvin jouhevasti ja tarkasti, ja se palaa käytön jälkeen nätisti nolla-asentoonsa ilman vireongelmia.
Akustisesti soitettuna PRS Studio soi kuin tyyppillinen PRS – Gibson-tyylinen perusluonne, mutta hieman kuivemmalla ja tiukemmalla atakilla. Kuulas, mutta lämmin karakteeri, sekä pitkä sustain ovat tasaisesti läsnä koko kitarassa.
Narrowfield-mikrofonit ovat erittäin mielenkiintoinen uutuus. Ne eivät yritäkään olla häriövapaita, Strato-tyylisiä mikrofoneja. Sen sijaan Narrowfieldistä saa loistavia solakkaampia humbucker-soundeja, jotka todellakin toimivat loistavasti kolmen mikrofonin kattauksessa. Etenkin viisipykäläisen vipukytkimen väliasennoissa eron tavallisien ja NF-humbuckereiden välillä on helppo havaita.
Hyvin maltillisella teholla toimiva PRS 57/08 -humbucker sopii tähän settiin täydellisesti, koska senkin sointi on dynaaminen ja hienostuneen raikas. Splitattuna 57/08:sta saa irti jopa melko uskottavia Fender-kaltaisia soundeja.
Seuraavissa esimerkeissä soitan kytkimen asennot läpi kaulamikistä ensin puolitettuun tallamikrofoniin. Lopuksi tulevat vielä ne kaksi asentoa, joissa tallahumbuckeri on kytketty täysille:
****
Kolmetuhatta euroa on aika paljon rahaa yhdestä sähkökitarasta. PRS Studio on kuitenkin täysin hintansa arvoinen: soitin on valmistettu parhaista osista suurella huolella. Lopputulos on mielestäni yksi parhaimmista, sarjatuotannossa valmistettavista kitaroista. Soitettavuus on ensiluokkainen, ja uusien mikrofonien ansiosta tämä PRS on monipuolisuudessaan ihan omaa luokkaansa.
****
PRS Guitars Studio
DLX Musicin hinta: 2.995 €
Maahantuoja: EM Nordic
Kiitos DLX Music Helsingille testikitaran lainaamisesta!
Plussat:
• laatu
• työnjälki
• soitettavuus
• vibran toiminta
• soundi
• monipuolisuus
Miinukset:
• hieman puupölyä testiyksilön elektroniikkalokerossa
****
Kielten vaihtaminen – Floyd Rose -vibralla varustettu kitara
Kuvat: Miloš Berka
****
Kielten vaihtamiseen tarvitaan kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.
Tärkeintä ovat kuitenkin oikeankokoiset kuusiokoloavaimet. Muista, että amerikkalaisissa Floyd Rose -vibroissa käytetään lähes aina tuumakokoja, kun taas monissa lisenssiversioissa (Schaller tai Gotoh) tarvitaan metrisiä avaimia. Älä koskaan käytä metrisiä avaimia tuumakokoisissa pulteissa (tai toisinpäin), rikot muuten pulttin ja/tai avaimen!
Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.
****
Koska tuplalukittu vibrasysteemi on tarkassa balanssissa kelluva viritelmä, suosittelisin kielten vaihtaminen peräkkäin, yksi kerrallaan. Aloitan ala-E:llä ja jatkan sieltä ylöspäin.
Koko kielisatsin poistaminen aiheuttaa sen, että vibrajouset vetävät systeemin voimakkaasti runkoa vasten, ja tästä syntyvät nopeasti rumia painautumia. Tämän lisäksi tallan veitsenterät voivat silloin hypätä ulos säätöholkkien urista, ja tallan saaminen takaisin paikoilleen on vaikeampi kuin uskoisi.
Jos kuitenkin pitää poistaa kaikki kielet – esimerkiksi otelaudan puhdistamista varten – laita rungon ja vibraton väliin sopivan paksuista palaa korkkia, solukumia tai puuta ennen kuin poistat kielet. Suojaus pitää tallan oikeassa asennossa. Ei kannata tunkea suojausta kuitenkin liian syvälle, muuten hienovirittimien lehtijouset lukitusruuvien alla (katso hienovirittimien lähikuva) voivat taipua.
****
Tältä aloitetaan – lukittu satula.
Kieliparin lukkoa avataan oikeankokoisella avaimella.
Poista (ja säilytä) huolellisesti lukon ja ruuvin.
Hyvin asennetussa Floikka-satulassa kielet makaavat koko pituudellaan satulan pinnan päällä.
Joissakin edullisissa kitaroissa kielet jäävät hieman satula yläpuolella. Se ei ole iso ongelma, mutta satulan lukitseminen aiheuttaa silloin vireen nousemista.
****
Kielen pitää olla täysin löysänä.
****
Tältä Floikan talla näyttää. Kielet on lukittu omaan satulaansa pitkillä mustilla lukituspulteilla, jotka pilkistävät ulos hienoviritysruuvien alta tallan takaosasta.
Eri Floyd Rose -versioissa viritysruuvien sijainti voi olla hieman erilainen, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama.
Avaa lukitusta käyttämällä oikeankokoista kuusiokoloavainta. Lukitusta täytyy avata vain sen verran, että vanhan kielen saa pois ja tuoreen sen tilalle.
Vanha kieli nostetaan pois satulasta.
****
Tuoreen kielen laittaminen alkaa vibratallan päästä.
Ensin täytyy leikata pois kielen ball-end-rengas (varo silmiäsi), minkä jälkeen kieli työnnetään niin syvälle tallapalaan kuin mahdollista, ja lopuksi lukitaan sitä paikoilleen lukituspultilla.
Varmista, että hienoviritysruuvit on säädetty puoleenväliin. Näin sinulla jää riittävästi pelivaraa virittämiseen.
****
Kieli työnnetään virittimen läpi…
…vedetään viritintapin ympäri…
…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.
****
Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.
****
Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!
****
Ennen kuin lukitset satulaa, kielet täytyy venyttää. Ensin viritetään, sitten venytetään…kuuden-kahdeksannen kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.
Pidä venymisen ajaksi kielet alaspainettua ensimmäisen tai toisen nauhan kohdalla, ettei ne hyppii ulos satulasta.
Kun viritys pitää ja talla on oikeassa asennossa – tallan pohjalevy on paralleeli rungon pinnan kanssa – voi satulaa lukita.
Jos tallan tasapaino on häiritty, esimerkiksi eripaksuisen kielensatsin takia, täytyy ennen satulan lukitsemiseta säätää vibran jousia uudelleen. Vibrakolon jousipidikkeen asentoa säädetään uusiksi haluttuun suuntaan ristipääruuvarilla.
Eteneminen pienissä erissä on suositeltava, äläkä unohda jokaisen etapin jälkeen virittää kitaraa uudelleen.
****
Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.
Valitettavasti intonaation säätäminen Floyd Rose -talloissa on hieman työläs homma. Kieli täyttyy löysätä taas kokonaan – siis satulalukko auki. Suoraan kielen alla, tallapalan edessä on pikkuinen kuusiokoloruuvi, joka pitää satulan paikoilleen. Avaa ruuvia ja työnnä satulan haluttuun paikkaan. Laita ruuvi kiinni, viritä uudestaan ja tarkista intonaatio uudelleen.
Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia.
Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin.
Floikassa on muuten kolme kierteellä varustettua reikkää jokaista intonaatioruuvia kohden. Jos yhdeltä paikalta säätövaraa loppuu, voi siirtää ruuvin parempaan paikkaan.
***
Kuvattu 1980-luvun Kramer Pacer Custom II oli lainassa Tommi Posalta – kiitos!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
