****
Lisätiedot: Roland Scandinavia
Tulossa: Boss
Testipenkissä: Eden WTX-264 + EX112 (EGRW1264)
****
Bassovahvistimiin keskittyvän Eden Electronicsin tuotteita on jälleen saatavilla Suomessa.
Monille basisteille Eden on jo tuttu nimi, joka tuo mieleen USA:ssa valmistettuja huippuluokan vahvistimia ja kaappeja. Edenilla on kuitenkin mallistossaan myös hyvin kompakteja ratkaisuja, joihin ei tarvitse ison staran budjettia.
Onko koskaan ollut parempi aika olla basisti kuin nykyään? Tänä päivänä ei välttämättä tarvitse roudata valtavia nuppeja ja kaappeja saadakseen lavalle tai studiolle ison bassosoundin.
Hyvä esimerkki tästä on Eden Electronicsin Gig Ready -bundle, jolla on mallitunnus EGRW1264. Edenin EGRW1264-setti (katuhinta noin 790 €) tarjoaa peräti 260 wattia laatusoundia erittäin kompaktissa muodossa.
Settiin kuuluu myös topattu olkalaukku nupille. Basso yhteen käteen, kaappi toiseen ja nuppi ollalle – roudaus ei ole koskaan ollut näin helppoa.
****
Eden EGRW1264 -setti koostuu WTX-264-nupista ja EX112-kaapista. Molemmat valmistetaan lisenssillä Kiinassa, minkä ansiosta setin hinta on muusikoille niin ystävällinen.
Tällä hetkellä setin nuppia tai kaappia ei voi (vielä?) ostaa Suomessa erikseen.
Eden WTX-264 on 260-wattinen (300 W peak), D-luokan päätevahvistimella varustettu bassonuppi. Laite on ultrakevyt ja painaa vain kaksi kiloa. Jatkuvasti pyörivä tuuletin on vastuussa nupin asianmukaisesta jäähdytyksestä.
Edenin EX112-kaappi on sekin painoltaan varsinainen kärpässarjalainen. Mattopäällysteinen kaappi painaa vain 15 kiloa, ja sitä on erittäin helppo kantaa sen kahvasta. Refleksikaapin 12-tuumainen kaiutin on firman omasta tuotannosta.
EX112:n tehonkestoksi ilmoitetaan 300 wattia, ja sen impedanssi on neljä ohmia. Kaapilla on plugitulo.
Eden-kaapissa on reilunkokoiset kulmasuojat mustasta muovista, sekä kaiuttimen edessä erittäin vahva metalliritilä.
Vaikka Eden WTX-264 on pinikokoinen nuppi, sillä on kuitenkin täysi kattaus ominaisuuksien suhteen:
Heti nupin gain-säätimen jälkeen tulee Edenin kuuluisa Enhance-säädin, jolla säädetään erikoisfiltterin vaikutusta. Enhance-säätimellä lisätään soundiin hyvin matalat bassot ja preesensalueen keskikaistaa, samanaikaisesti kun (hyvin usein) kumisevat alemman keskialueen taajuudet vaimennetaan. Lopputulos on hyvällä tavalla tuotetun-kuuloinen, amerikkalainen bassosoundi.
Enhance-sätimeen on myös piilotettu nupin automaattisen kompressorin päälle/pois-painokytkin. Oivaa kompressoria voi säätää vähemmän/enemmän-periaatteella muuttamalla signaalin gainea.
Kolmialueisen EQ-osaston bassokaistan ja keskialueen säätimiin on upotettu nostokytkin. Bass-nupin nostokytkimellä laitetaan tarvittaessa WTX-264:n dynaaminen bassoboosteri päälle, kun taas keskialueen säädin antaa valintamahdollisuuden EQ:n keskitaajuuden suhteen (500 Hz tai 2 kHz).
Säätimien alle on sijoitettu efektilenkin, aux-tulon ja viritymittarilähdön liittimet, sekä nupin punainen mykistyskytkin.
Tältä Edenin Enhance-, Bass Boost ja Mid-Shift-toiminnot kuulostavat käytännössä (soitan tässä passiivista Jazz-bassoani):
Neutraaliasento –-> Enhance –-> Bass Boost –-> Mid-Shift
Takapaneelista löytyy kaappilähtöjen ja kuulokelähdön lisäksi vielä tulo jalkakytkimelle – tuplapedaalilla voi mykistää vahvistimen ja/tai laittaa lennossa Enhance-toiminnon päälle tai pois – sekä balansoitu XLR-lähtö mikserille omalla signaalitason säätimellä.
****
Eden EGRW1264 on vallan mainio pikkustäkki, jolla on riittävästi tehoa pieniä ja keskikokoisia keikkoja varten, ja joka on studioissa ihan kuin kotonaan. Kovaotteisessa Metal-bändissä tulevat varmasti jossain vaiheessa fysiikan lait vastaan, mutta muuten en näe mitään rajoiteitta Eden-stäkin käytössä.
Enhance-toiminto toimii hyvin, jos sitä annostellaan maltillisesti – täysin avattuna sointi voi muuttaa jo hieman ponnettommaksi. Loistavalla EQ-osastolla saa sitten säädettyä omat soundit kohdalleen.
Sisäänrakennettu kompressoi on maukas ”säädä-kerran-ja-unohda-sen-jälkeen” tapaus, joka kiinteyttää bassosoittosi mukavan musikaalisella ja tuoreella otteella.
Jos tekee mieli laadukasta, amerikkalaistyylistä soundia, niin Edenin pikkustäkki on mielestäni erinomainen – ja varsin edullinenkin – portti siihen maailmaan.
Tässä muutama esimerkki Eden EGRW1264 -setin soundeista (soitettu japanilaisella Jazz-bassolla):
****
Eden EGRW1264 Gig Ready -pikkustäkki
katuhinta noin 790 €
Maahantuoja: EM Nordic
Kiitos DLX Musiikille testilaitteiden lainaamisesta!
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ erittäin kompakti
+ kevyt
+ topattu laukku kuuluu hintaan
+ työnjälki
+ soundi
Miinukset:
– tuulettimen käyntiääni voi olla häiritsevä studiossa
Testipenkissä: Tokai TTE-55
****
Japanissa valmistettu Tokai TTE-55 on firman uusin Tele-tyylinen kitara. TTE-55 ei ole yhden tietyn Tele-aikakauden jäljitelmä, vaan Tokain tyylikäs ”Best of” -ratkaisu.
****
Tokai TTE-55 (848 €) on saatavilla joko yksiosaisella vaahterakaulalla – niin kuin White Blonde -värinen testiyksilö – tai palisanteriotelaudalla.
Rungon väristä riippuu myös metalliosien väri – tässä tapauksessa kaikki metalliosat ovat kullanväriset, mikä antaa soittimelle varsin juhlallisen ulkonäön.
1950-luvun tyylinen vaahterakaula on kiinnitetty vankalla ruuviliitoksella 1960-luvun tyyliseen, reunalistoitettuun leppärunkoon.
Laadukkaiden Kluson-kopioden suuri etu on, että terävät kieltenpäät on upotettu turvallisesti viritystapeihin.
Mattaviimeisteltyyn kaulaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa. Erittäin siisti nauhatyö saa täydet pisteet!
Ajatonta kauneutta on aina kaunista katsella…
Vintage-tyylisestä Tele-tallasta on olemassa muutamia eri versioita, mikä tulee tallapalojen materiaaliin. Tokai käyttää TTE-55-mallissaan Tele-fanien keskuudessa suosituinta vaihtoehtoa messinkitallapaloilla.
Mikrofonivarustus on sekin jo pitkään ollut klassikko: kaulan lähelle on sijoitettu melko kapea, metallikuorella varustettu mikrofoni, kun taas leveämpi tallamikrofoni on kiinnitetty suoraan tallan pohjalevyyn.
Vuoden 1967:n kytkentä on Tele-tyylisissä kitaroissa se kultastandardi – kolmiasentoinen kytkin, sekä master volume ja master tone.
Pölysuojattu VLX-kytkin ja laadukkaat GF-potentiometrit takaavat, että Tokain huoltoväleistä tulee tosi pitkät.
Vintage-fanit taas iloitsevat mikkijohtojen kangaseristyksistä.
****
Testisoitin kuuluu painonsa suhteen mukavaan keskikastiin – se ei ole raskas kitara, muttei myöskään erityisen kevyt.
Tokai TTE-55:n kaulaprofiili on suoraan minun henkilökohtaiselta suosikkiosastolta – se on pyöreä ja täyteläinen D-profiili. Kaulassa on juuri sillä oikealla tavalla paksuutta, joka tukee sopivasti vasenta kättä, olematta kuitenkaan liian paksu tai raskas soittaa.
Nykypäiväiset paksut nauhat, sekä kaulan satiinipintainen viimeistely, tekevät hyvin säädetyn (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm) kitaran soittamisesta helppoa. Etenkin venytykset onnistuvat huomattavasti paremmin kuin pienillä vintage-tyylisillä nauhoilla.
Tele-tyylisen kitaran intonaatiossa on aina tietynlainen kompromissi, kun tallassa on ainoastaan kolme tallapalaa, mutta tämä ei estänyt, että tästä kitaratyypistä tuli klassikko. Kompromissin kanssa voi hyvinkin elää.
Se on rakennettu kuin Tele, se näyttää Teleltä, ja, kyllä, Tokai TTE-55 myös kuulostaa Teleltä. Kaulamikrofonin soundi on herkullisen pyöreä, mutta samalla myös notkea. Kytkimen keskiasennosta taas saa selville, mista Prince sai aikoinaan oman Funkynsä. Ja tallamikrofonin twang on herkkua Countryn, Rockabillyn ja Bluesin ystäville.
Tokai TTE-55 sopii loistavasti lähes kaikkiin musiikkityyleihin – ainoastaan Metal-osastolle en suosittelisi tätä vintage-tyylistä mallia.
Tämän testin perusteella voin vain todeta, että Tokai TTE-55 on hyvin laadukas ja perinnetietoinen Tele-tyylinen kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.
****
Tokai TTE-55
848 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ osien laatu
+ kaulaprofiili
+ soundi
Miinukset:
– perinteinen Tele-kompromissi soundin ja intonaation välillä
Testipenkissä: Mannedesign PFM + RDV
Mannedesign on italialaisen Manne Guitarsin edullisempi, Kauko-Idässä valmistettu kitaramerkki.
Mannedesignin valikoimaan kuuluu sähkösoittimien ohella myös pieni akustisten kitaroiden mallisto, josta valittiin tällä kertaa kaksi kitaraa testiin: Parlour-kokoinen Mannedesign PFM, sekä Roberto Dalla Vecchian nimikko-Dreadnought RDV.
****
Kauttaaltaan kokopuinen Mannedesign PFM (660 €) on suunniteltu Blues-, Folk- ja juurimusiikin ystäville, jotka hakevat soittimestaan juuri sitä autenttista 1930-luvun soundia.
Setrikannen mattaviimeistelty tumma sunburst-väritys antaa kitaralle hienosti lisää katu-uskottavuutta.
PFM-mallin mahonkikaula on veistetty yhdestä pitkästä palasta, johon on lisätty viritinlavan yläosa, sekä toinen pala kaulakorkoa varten. Kaulan ja rungon liitoskohta on perinteen mukaisesti 12. nauhan kohdalla.
Rungon sivut ja pohja on tehty kauniista mahongista.
Lavan etupuoli on päällystetty palisanterilla, johon on upotettu vaahterasta veistetty Mannedesign-logo.
Satula aitoa naudanluuta.
Ladukkaat vintage-tyyliset virittimet tulevat Gotohilta. Nykyaikaisena parannuksena niissä löytyy virittimien kireyttä säätävät ruuvit.
Mannedesignin palisanteriotelautaan on siististi asennettu 19 keskikokoista nauhaa.
PFM-mallin koppa on koristeltu upealla loimuvaahtera-reunalistoituksella. Rosetti taas on taidokkaasti kasattu aidoista helmiäispaloista.
Palisanteritallan alareuna on ikäänkuin viritinlavan yläreunan peilikuva – molemmissa on pyöreä lovi.
Kompensoitu tallaluu on – satulan lailla – tehty naudanluusta, mikä on edelleenkin yksi parhaista materiaaleista tähän tarkoitukseen.
****
Roberto Della Vecchia on italialainen Fingerstyle-mestari, jonka tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua!
Della Vecchian Mannedesign RDV -nimikkomalli (950 €) on erittäin tyylikäs, perinteisistä ainesosista tehty Dreadnought-teräskielinen. Kitaran kokopuiseen kanteen käytetään laadukasta AA-luokan sitkakuusta.
RDV:n mahonkikaula on veistetty yhdestä palasta, lukuunottamatta kaulakorkoa, joka on ekologisista syistä erillinen pala.
Rungon kokopuiset sivut ja pohja on veistetty kuvankauniista intialaisesta palisanterista.
Kitaran koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas kaulassa on satiinipintainen viimeistely.
Reunalistoitetun lavan koristeeksi käytetään eebenpuuta, sekä helmiäisesta tehtyä upotusta.
Kullanvärisillä Gotoh-virittimillä on eebenpuuta matkivia muovinuppeja.
Eebenpuisen otelaudan reunalistoitus on vaahteraa. RDV:ssä on 20 keskikokoista nauhaa.
Rungon pohjaan on upotettu hieno mustavalkoinen keskilinjan koriste. Reunalistoitus on veistetty vaahterasta.
Kannessa käytetään vaahterareunalistan lisäksi vielä kaunista herringbone-koristereunaa.
Rosetin keskimmäiseen renkaaseen on käytetty aitoja helmiäispaloja.
RDV:n talla on samanmuotoinen kuin PFM-mallissa käytetty vastine, mutta tällä kertaa se on veistetty sysimustasta eebenpuusta.
****
Mannedesign PFM -mallilla on Parlour-kitaroille tyypillinen keskipitkä mensuuri (63 cm), jonka ansiosta kitaran 012-satsin kieliä pystyy venyttämään vielä suhteellisen helposti. Mielipiteitä usein jakaavan, perinteisen V-tyylisen kaulaprofiilin sijaan PFM on varustettu yleispätevällä – ja hyvin mukavalla – D-profiililla. Kaulan leveys on satulan kohdalla 4,4 cm, ja E-kielten välinen etäisyys tallassa 5,4 cm – tämän kitaran kanssa tulee siis hyvin helposti toimeen. Testikitaran tatsia oli säädetty erittäin mukavaksi (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).
Mannedesign PFM on tyypillinen Parlour-kitara sanan parhaassa merkityksessä. Kitaran soinnissa on hyvin kuiva ja yskivä atakki, sekä keskialuevoittoinen, hieman honottava yleissoundi. Sormisoittoa harrastavat Folk-kitaristit tykkävät varmasti PFM-mallin kevyestä bassorekisteristä, koska sen ansiosta soiton erottelevuus säilyy kaikissa tilanteissa. Plektrasoitossa taas tämän Mannedesignin jäntevä sointi lyö itsensä hyvin läpi, ja sen soundi sopii erinomaisesti Ragtime-musiikkiin tai varhaiseen Blues-meininkiin. Äänityskäytössäkin PFM voi olla loistava työkalu, jolla saadaan komppikitarat istutettua ilmaavammin miksaukseen.
****
Mannedesign RDV -kitaralla on luonnollisesti Dreadnoughtin perinteinen pitkä mensuuri (65 cm). Roberto Della Vecchian erikoistoive oli sormityylille mukavampi, väljempi E-kielten välinen etäisyys (5,9 cm) kuin monissa muissa tämän lajin kitaroissa. Näin oikealle kädelle on tuntuvasti enemmän tilaa toteuttaa myös hieman hankalampia sovituksia. Kaulaprofiili on ainakin minun käteeni mukavasti sopiva ovaali C. Myös Della Vecchia -malli saapui testiin loistavassa trimmissä (E: 2,0 mm/e: 1,5).
Palisanterikoppainen Dread’ kuusikannella on yleensä melkoinen voimanpesä, niin kuin esimerkiksi Mannedesignin RDV. Täällä tarjotaan hyvin muhkeata bassorekisteriä, lämmintä keskialuetta sekä hyvin tuoretta diskantin loistoa. RDV on loistava esimerkki laadukkaasta Dreadnought-soundista, ja se tarjoaa sekä paljon volyymiä että tarkkaa ja hyvin eloisaa dynamiikan toistoa.
****
Mannedesign-soittimilla on Suomessa vielä melko matala profiili. Tämän testin perusteella voin kuitenkin vain suositella lämpimästi lähempää tutustumista brändin akustisiin kitaroihin.
****
Mannedesign PFM + RDV
PFM – 660 €
RDV – 950 €
Maahantuoja: Nordsound
****
Plussat (molemmat mallit):
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 