Three examples showing the different basic styles of wah-pedal use: • ”Papa…” – whacka-whacka Motown/Funk • ”Voodoo…” – expressive wah-wah use • ”Money…” – so-called ”cocked” wah-wah (pedal parked in one position) **** • Vox V845 wah-wah • Mad Professor Simble Overdrive • Ibanez 850 Fuzz Mini • Fender (Japan) Stratocaster and Hamer USA Studio Custom guitars • Juketone True Blood valve combo
The Vox V845 is an interesting wah-pedal for at least three reasons – it’s made by the inventors of the wah-wah, it is very affordable (around 70-75 euros in Finland), and it is much lighter than regular Vox- or Dunlop-made wah-wahs (only 900 g compared to approx. 1.6 kg).
This drastic difference in weight is achieved by using a plastic core for both the main casing and the treadle. This core is then coated with an aluminium-based coating that gives the V845 the traditional look of a wah.
Electronically the Vox V845 is virtually identical to a vintage Vox-wah, apart from being built with a couple of PCBs and modern components.
An important improvement over the originals from the 1960s and 70s is the addition of a DC input, which allows you to power the V845 from a modern power supply.
The Vox V845 looks like a wah-wah, feels like a wah-wah, so it’s no surprise that it also sounds like a genuine Vox-wah. The V845 switches on and off in the traditional way by giving the switch beneath the treadle a push in the toe-down position. The sound is big and warm, and, typical for a Vox, a little less abrasive in the top end than a standard Dunlop Cry Baby. What’s not to like?
I’ve been using the Vox V845 for four years by this point, and it hasn’t given me any trouble so far. Check it out!
****
Here are two recent recordings I’ve used the V845 on:
Finnish company Uraltone ran a DIY pedal workshop at this year’s Tonefest Helsinki, where you could assemble this overdrive/distortion pedal kit. The three-way mini-switch gives you regular distortion, slightly overdriven boost, and distortion with asymmetrical clipping. All guitar tracks recorded using the Uraltone Tonefest Overdrive Plus pedal: • main rhythm guitar (centre): Harley Benton DC-60 Junior; Juketone Trueblood • rhythm guitar (left): Harley Benton DC-60 Junior; Bluetone Black Prince Reverb • rhythm guitar (right): Squier Sonic Mustang SS; Bluetone Black Prince Reverb • lead guitar: Jackson JS32 Dinky; Vox V845 wah; Bluetone Black Prince Reverb • microphone: Shure SM7B
Silloin kun aloitin kitaran soittamista – 1970-luvulla – ”halvat” kitarat ja vahvistimet olivat yleensä huonoja. Nykypäivänä asiat ovat onneksi muuttuneet, ja edullisilla soittovehkeillä pystyy saamaan tarpeeksi hyviä soundeja, ettei innostus musiikin tekemiseen loppu.
Jos budjetti on pieni, eikä tarkoitus ole soittaa kokonaisen bändin kanssa, saa jo tällaisella kattauksella aikaiseksi ”olohuonekitaristia” tyydyttäviä soundeja.
When I first started playing guitar – in the 1970s – ”cheap” guitars and amps were generally bad. Fortunately, things have changed, and you can get satisfying sounds with relatively inexpensive equipment.
If your budget is small, and you don’t aim at playing with a whole band, a small set-up like the above will keep you going for a good while.
Japanilainen ESP Guitars on yksi maailman isoimmista kitaravalmistajista, ja etenkin Rock- ja Metalkitaristien keskuudessa arvostetaan firman luomuksia kovasti. ESP on kuitenkin paljon monipuolisempi yritys, kun mitä eurooppalaisesta näkökulmasta ehkä luullaan, sillä jotkut yrityksen alamerkeistä ovat saatavilla ainoastaan Japanissa – tunnetuimmat niistä ovat varmasti Grass Roots ja Edwards.
Edwards Guitars on ESP:n vintage-tietoinen laatubrändi ja sen mallisto tehdään Japanissa.
Edwards EX-125D (1.139 €; gigbägi kuuluu hintaan) on Edwardsin näkemys päivitetystä Gibson Explorerista, jolla on virtaviivaistettu säädinosasto ja aktiiviset mikit.
Edwards SA-160TLS (1.460 €; laukku kuuluu hintaan) näyttää vuoden 1964 Gibson ES-335:n (Clapton!) suoralta kopiolta, mutta todellisuudessa mallista löytyy yksi ratkaiseva ero esikuvaansa nähden.
****
Kun kävin noutamassa testikitarat Musamaailman päämajasta, piti oikein tarkistaa oliko EX-125D:n topatussa pussissa varmasti kitara. Edwardsin versio aiheesta on selvästi kevyin Explorer-tyylinen kitara, joka minulla on ollut käsissäni tähän mennessä!
EX-125D tehdään miltei kokonaan mahongista – vain soittimen otelauta on pau ferro -nimisestä jalopuusta.
Kaulaliitos ja muut rakenteelliset seikat ovat hyvin uskollisia Gibsonin klassikolle. Edwards on kuitenkin päättänyt jättää alkuperäismallin isokokoiset pleksit käyttämättä, minkä vuoksi EX-125D:ssä myös kolmiasentoinen mikkikytkin on siirretty diskanttisarvesta tallan läheisyyteen.
Klassiseen lätkämailalapaan on asennettu laadukkaat, mustat Gotoh-virittimet, sekä luusta veistetty satula.
Myös soittimen talla ja kieltenpidin tulevat Gotoh:n tuotannosta.
Mikrofoneiksi on valittu kaksi aktiivista Seymour Duncan Blackouts -humbuckeria, jotka on kehitetty nimenomaan nykyaikaista Metallia soittavan kitaristin tarpeisiin.
Edwards EX-125D:n hintaan kuuluu myös laadukas topattu kantopussi.
****
Edwards SA-160TLS näyttää vanhalta ES-335-kitaralta, mutta sen ominaisuuksissa on yksi hyvin ratkaiseva ero – kitaran kaikukoppaan on käytetty kaiverrettua kokopuista vaahteraa kannessa ja pohjassa, perinteisen vanerikopan sijaan.
Perinteisesti Gibsonin ES-335 – ja sen sukulaiset, kuten ES-330, ES-345 ja ES-355 – käyttävät muotoon prässättyä vaneria, tavallisesti kolme tai neljä kerrosta vaahteraa (joskus löytyy myös poppelia keskikerroksissa, riippuen mallista ja vuosimallista). Edwards SA-160TLS taas on tehty kalliin orkesterikitaran tapaan kaivertamalla kitaran kanta ja pohja kokopuisista vaahtera-aihioista. Vaan kaikukopan reunat on tässäkin edelleen muotoiltu höyryprässätystä vanerista.
Vastapainoksi kokopuisen vaahteran soundilliseen tuoreuteen, Edwards käyttää tässä soittimessa mahonkista keskipalkkia. Kanteen ja pohjaan on jätetty keskipalkkia varten sisäpuoleen pienet ”askelmat”, niin ei tarvita tässä mallissa perinteisiä kuusikaistaleita kopan ja palkin väliin.
Erittäin kaunis puolihimmeä kirsikanpunainen viimeistely on Edwardsin versio Gibsonin VOS-viimeistelystä, minkä ansiosta SA-160TLS näyttää vanhahtavalta myös täysin ilman naarmuja.
Reunalistoitettu otelauta on pau ferroa, yläsatula aitoa naudanluuta ja soittimen virittimet ovat Gotoh:n valmistamia.
SA-160TLS varustukseen kuuluu vintage-tyylinen Gotoh-talla, jossa rautalangasta tehty jousi pitää tallapalojen ruuvit paikoillaan.
Tähän Edwardsiin on asennettu aavistuksen vintagea tehokkaammat humbuckerit – kaulamikiksi on valittu Seymour Duncanin Jazz-malli, kun taas tallamikrofonina toimii Custom 5 -humbuckeri.
SA-160TLS:n hintaan kuuluu laadukas kova kotelo.
****
Koska Explorer-tyylisissä kitaroissa, niin kuin Edwards EX-125D:ssä, on iso ja kulmikas runko, ne eivät ehkä ole luontevin valinta sohvakitaraksi, mutta seisten tämän kitaran kevyt olemus on selvä plussa.
Työnjälki on ensiluokkainen ja säädöt olivat testikitarassa kohdillaan. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä, mutta maltillisen paksu C – Gibson-fanit kutsuisivat tätä 60-luvun profiiliksi. Edwards EX-125D:n kaula tuntuu hyvin nopealta, ilman 1990-luvun vauhtikaulojen ylimääräistä leveyttä tai ohuutta.
Vaikka tämän kitaran ulkomuoto on 60 vuotta vanha, vaikuttavat mallin aktiiviset mikrofonit siihen, että Edwardsin soundi on nykyaikainen. Duncanin Blackouts-humbuckerit tarjoavat runsaasti lähtötehoa ja selkeyttä, eikä ne ulise runsaalla gainella, mikä tekee niistä hyvän valinnan nyky-Metallille.
****
Kitaraklassikoista ES-335 on – Fender Stratocasterin ohella – yksi monipuolisimmista sähkökitaroista, joka kelpaa lähes kaikille genreille Jazzista Bluesiin tai Countrysta Rockiin.
Edwardsin SA-160TLS on erittäin tyylikäs versio ES-335:stä, jossa yhdistyy 1960-luvun kosmetiikka ja 1950-luvun soittotuntuma. Kaulaprofiiliksi on nimittäin valittu vuoden 1959:n Gibson profiili, joka on melko paksu ja pyöreä.
Työnjälki on loistava ja säädöt olivat kohdillaan. Tämäkin Edwards on kevyt kitara.
Akustisesti SA-160TLS soi hivenen verran kirkkaammalla äänellä kuin mitä odottaisi hyvältä puoliakustiselta. Vahvistimen läpi tämä pieni ero kuitenkin häviää, ja Edwardsin ja referessikitaran väliset pienet soundilliset erot johtuvat varmaan enemmän soittimien eri mikrofoneista kuin niiden perusäänistä.
****
Sääli, että Edwardsit ovat – ainakin tähän mennessä – olleet Suomessa hyvin harvinaista herkkua. Tämän testin perusteella Edwards-kitarat nimittäin vaikuttavat hyvin laadukkailta soittimilta, ja myös niiden hinta on varsin kohtuullinen.
Japanese company ESP is one of the largest guitar brands on the planet, not least thanks to the popularity of their designs for the Hard and Heavy-crowd. But there’s more to ESP than some of us might realise, because – unlike the ESP and LTD model ranges, available worldwide – some brands, like Grass Roots or Edwards, are only available in specific markets.
Edwards, which is usually available only in Japan, is ESP’s upmarket brands for vintage-style and vintage-inspired guitar models.
The Edwards EX-125D (1,139 €; incl. gig bag) is the brand’s modern take on the classic Gibson Explorer design, complete with active pickups and streamlined controls.
The Edwards SA-160TLS (1,460 €; incl. case) looks like a straight copy of a ’64 Gibson ES-335, but in reality it comes with a very important twist. Read on…
****
When I went to pick up the review instruments at (Finnish distributor’s) Musamaailma’s HQ, I had to take a look in the gig bag to make sure the EX-125D was really in there. The Edwards model must be the most lightweight Explorer (-style guitar) I have come across in my life so far!
The EX-125D is an all-mahogany affair, save for the beautiful slab of pau ferro that serves as its fretboard.
The set neck construction mirrors Gibson original closely, but Edwards has done away with the large pickguard, while also moving the toggle switch, away from the top horn down to the bridge.
The reviewed guitar comes in a very nice matte finish (Stain Cloudy Black) that leaves the mahogany’s grain partially open.
The classic hockey stick headstock sports a set of black Gotoh tuners, as well as a bone nut.
The bridge and stopbar are also high-quality units made by Gotoh.
The pickups are a pair of Seymour Duncan’s active Blackouts, which have been geared especially towards the needs of Metal players.
The Edwards EX-125D comes in its own quality gig bag.
****
The Edwards SA-160TLS might look like a mint 1964 ES-335, but actually offers one distinct change in specifications – a semi-acoustic body made from carved solid maple.
Traditionally the ES-335 – and its cousins, the ES-330, ES-345 and ES-355 – are made from steam pressed plywood, usually three or four plies of either all maple or maple and poplar (depending on model and year of production). In contrast, the Edwards SA-160TLS is built like an upmarket Jazz guitar (or Gibson’s mandolins), by taking two centre-joined maple blanks and carving them into the gracefully shaped curves of the guitar. Having to be bent into shape, the rims are still plywood.
Edwards offsets the spankier basic tonality of the solid maple body by using a centre block made from mahogany, which is glued to steps left on the inside of both top and back (no spruce fillets here).
The superb cherry red finish on the SA-160TLS is Edwards’ take on what a ”closet guitar” might look like. The slightly matte look isn’t too far removed from Gibson’s VOS finish.
We find a bound pau ferro fingerboard, a well cut bone nut, and a set of classy Gotoh tuners.
The SA-160TLS features a vintage-style Tune-o-matic bridge made by Gotoh, complete with the saddle-retaining wire.
This Edwards sports a slightly hotter-than-vintage humbucker pair of a Seymour Duncan Jazz in the neck position and a Custom 5 in the bridge position.
The SA-160TLS comes with its own high quality case.
****
Due to its angular body shape an Explorer-type guitar, such as the Edwards EX-125D, probably isn’t the best choice for sofa noodling, but strapped on this light guitar is a dream to play.
The workmanship is excellent and the set-up superb. The neck profile is what guitar anoraks call a Gibson 60s neck, meaning it is very rounded with moderate thickness. The Edwards EX-125D is a very ”fast” guitar, without resorting to a too flat or too wide neck profile.
While the guitar type is already 60 years old, the active pickups used on the Edwards put it firmly in modern territory. The Duncan Blackouts offer a high output level coupled with a lot of clarity and high feedback resistance, making them just the ticket for modern styles of Metal.
****
Along with the Fender Stratocaster, the ES-335 is known as one of the most versatile classic guitars you’ll find, doing everything from Jazz and Country to Blues and Rock.
The Edwards SA-160TLS is a very classy reproduction that combines Sixties looks with late-Fifties playability. The neck profile is a dead ringer for a vintage 1959 Gibson neck. It’s round and chunky, while still steering clear of the clubby baseball bat feel of, say, a 1957/58 Les Paul.
The workmanship is superb, as is the review guitar’s set-up. The Edwards is also a lightweight instrument.
The SA-160TLS’ acoustic tone is a tiny bit brighter, and maybe even a little louder, than what you’d normally expect from a good ES-335-style semi, but played through an amp I found the differences between this solid maple Edwards and my reference semi to be largely negligible and mostly down to the different pickups. This is a fine version of a ’64 ES-335, and it also sounds like one.
****
It’s a shame that we don’t usually see more of Edwards Guitars’ output here in Finland. Judging by this review there’s a lot to be liked. These are well-made, professional grade instruments offered at fair price.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
