Archive for lokakuu, 2017

31/10/2017

Ukulelekielet – Nylgut vai fluorocarbon?

Missä nettifoorumi siinä ilmiriita – tai siitä ainakin näyttää.

Sähkökitaristit kinastelevat siitä, onko putkivahvistin parempi kuin digitaalinen vastine.

Ukulelesoittajat taas riitelevät kielistä. On olemassa kaksi pääleiriä – Nylgut-fanit ja fluorocarbon-ystävät.

Nylgut- ja Supernylgut-kielet on keksitty Italiassa. Aquila-niminen kieltenvalmistaja keksi tavan valmistaa muovisia kieliä, joiden soundi ja soittotuntuma on mahdollisimman lähellä laadukkaita suolikieliä. Suolikielten huonot puolet ovat – eläinperäisyyden lisäksi – tasalaatuisuuden saavuttamisen hankaluus, sekä se että kielet elävät tuntuvasti sään mukaan (niiden vire muuttuu).

Aquila Nylgut -kielistä on tullut edullisien ja keskihintaisten ukulelejen keskuudessa tietynlainen laatustandardi.

Nylgutit tunnistaa yleensä kielten maitomaisesta värityksestä ja silkkisestä pinnasta. Vanhoissa Nylgut-kielissä niiden karheammasta pinnasta syntyi joskus kummallisia sivuäänejä (vikinä) soittaessaan, mutta nykyisissä versioissa ongelma on saatu (lähes) sataprosenttisesti halttuun.

Aquila Nylgut -kielten sointi on suhteellisen kirkas ja hyvin avoin, minkä ansiosta ne ovatkin hyvä valinta tummasti soivalle soittimelle (esim. vanerikoppainen ukulele). Jotkut soittajat eivät kuitenkaan tykkää Nylgut-kielten taipuisuudesta.

Fluorocarbon-kielet ovat myös melko uusi keksintö, vaikka materiaalia tunnetaan jo pidemmän ajan kalastussiimoista. Fluorocarbon on hyvin kestävä materiaali, josta saa valmistettua Nylgutia (tai nylonia) ohuempia kieliä, joilla on kuitenkin jäykempi tatsi.

C.F. Martinin ukulelet toimitetaan tehtaasta fluorocarbon-kielillä, ja niiden suosio vintage-ukulelejen omistajien ja progressivisten soittajien keskuudessa on yhä kasvussa.

Fluorocarbon-kielet ovat usein täysin läpinäkyviä, vaikka värillisiä vaihtoehtojakin on olemassa. Yleisimmät fluorocarbon-kielet Suomessa ovat varmasti Martin-kielet.

Yksi etu fluorocarboneissa – josta ei puhuta niin usein – on, että kielet voivat joskus, pienemmän läpimittansa ansiosta, parantaa hieman ylivireisesti soivan ukulelen intonaatiota.

Fluorocarbon-kielet soivat tavallisesti hieman isommalla keskialueella ja volyymillä kuin Nylgut-satsi.

****

Esimerkkipätkät on soitettu kahdella Martin Style 2 -tyylisillä sopraanoukuleleilla – Sigma SUM-2S (Supernylgut) ja Ohana SK-38 (fluorocarbon).

****

Kitarablogin suuri ukulelekatsaus 2017 löytyy TÄÄLTÄ.

Rockwayn sopraanoukulele-katsaus ilmestyy marraskuun alussa: blog.rockway.fi/

Save

Save

Save

Save

Save

30/10/2017

Now on SoundCloud: Tokai TST-50 Modern

Demo track recorded using Electro-Harmonix’ Germanium 4 Big Muff Pi and Nano Big Muff Pi pedals going into a Blackstar HT-1R valve combo. Additional effects added in Garageband during mixdown.

Lisätiedot: Musamaailma

20/10/2017

Rockway + Kitarablogi – Sopraanoukulelet

Demobiisi on coverversio Yellen/Ager-biisistä ”Ain’t She Sweet”.
Ukulelet äänitettiin kahdella AKG C3000 -studiomikrofoneilla.
Tämä Rockway-katsaus ilmestyy marraskuun alussa: blog.rockway.fi/

18/10/2017

Testi tulossa +++ Working on a review +++ Tokai TST-50 Modern

Lisätiedot: Musamaailma

09/10/2017

Uusi Rockway.fi-katsaus – puoliakustiset

Uudessa Rockway.fi-katsauksessa testissä viisi puoliakustista kitaraa:

Epiphone ES-335 Dot
Green B&B
Hagström Viking Deluxe Custom
Italia Mondial Classic
Tokai ES-60

08/10/2017

Testipenkissä: Valeton Dapper, Dapper Dark & Dapper Mini

****

Valetonin Dapper-mallisto on sarja erittäin kompakteja multiefektejä, jotka on tarkoitettu paljon matkustavan kitaristin työkaluiksi. Dapper-perheen laitteet toimivat joko isomman efektilaudan korvaajana vahvistimen edessä tai vaihtoehtoisesti niillä voi myös soittaa suoraan linjaan ilman vahvistinta.

Inspiraation lähteenä on selvästi toiminut Tech 21:n Fly Rig 5, mutta Valeton Dapperien ominaisuuksien lähempi tarkastelu paljastaa merkittäviä eroja niiden esikuvaan nähden.

Tässä testissä keskitytään sähkökitaralle tarkoitettuihin Dapper-efekteihin, mutta myös sähköbassolle ja mikitetylle akustisille kitaralle on tarjolla omat efektilankkunsa.

Perus-Dapperissa (169 €) on neljä efektiä samassa, kestävän oloisessa metallikotelossa. Tarjolla on viritysmittari (joka mykistää käytön aikana Dapperin lähdön), kaksi eri säröä, sekä delay-viive tap tempo -toiminnolla. Säröefekteistä ketjussa ensimmäisenä on miedompi overdrive (OD) ja toisena purevampi distortion (DIST).

Valeton Dapper Dark (179 €) on raskaamman musiikin kitarasoundeihin erikoistunut viiden efektin versio perus-Dapperista. Signaaliketjun alkuun on sijoitettu säädettävä boosteri sekä viritysmittari. Näistä kumpikin käyttää samaa jalkakytkintä – lyhyt polkaisu kytkee boostin päälle tai pois, kun taas hieman pidemmäksi ajaksi alas painettuna kytkin aktivoi viritysmittarin ja mykistää lähtösignaalin. Dark-version high-gain-särö tarjoaa kolmikaistaisen sävynsäädön, sekä oivan, älykkään kohinaportin (NR = noise reduction), joka on asetettu särön perään. Kohinaportista löytyy reilusti säätövaraa, minkä ansiosta on erittäin helppoa löytää kitaraan, soundiin ja soittotyyliin sopivat säädöt. Signaaliketjun häntäpäästä löytyy lisäksi vielä muhkea chorus ja tap-tempolla varustettu delay.

Valeton Dapper Mini (99 €) on perus-Dapperin pienempi veli, jossa siinäkin on kuitenkin tarjolla peräti neljä efektiä. Dapper Minin viritysmittari on piilotettu chorus-kytkimen taakse, eikä sille ole Minin pienemmässä kotelossa omaa näyttöä. Näytön sijaan Mini käyttää viritystilassa multiefektin taustavalaistuja säätimiä sävelkorkeuden ja vireen ilmaisuun. Varsinaiseen äänenmuokkaukseen Dapper Mini tarjoaa kolme palikkaa: säröosastossa (DRIVE) voi mikrokytkimellä valita overdrive- ja distortion-tyylisen särön välillä. Seuraavaksi löytyy chorus-efekti ja viimeisenä tulee delay. Myös Dapper Minissä viiveelle on tarjolla tap tempo, mutta se on tilasyistä piilotettu delay-osaston kytkimeen, mikä tekee sen käytöstä hiukan monimutkaisempaa isompiin Dappereihin verrattuna.

Sekä Dapperin, että Dapper Darkin takapaneelista löytyy ulkoisille efekteille efektilenkki, joka sijaitsee signaaliketjussa juuri ennen delaytä. Molemmissa “isoissa” Dappereissa on myös sisäinen kytkettävä kaappimallinnus, minkä ansiosta niiden kautta voi soittaa myös suoraan PA-järjestelmän mikseriin.

Valeton Mini taas tarjoaa kaksi eri lähtöä – isosta Out-jakista tuleva signaali on ilman kaappisimulaatiota ja se on tarkoitettu vahvistimeen syötettäväksi. Kuulokelähdön signaalissa taas on kaappimallinnus miellyttävää harjoittelua varten. Kuulokesignaalille löytyy myös oma volumesäädin.

Kaikki kolme Dapper-efektiä toimivat Boss-standardin mukaisella virtalähteellä (9V/500 mA; kuuluu pakettiin).

Minusta testissä käyneet kolme sähkökitara-Dapperia ovat todella hyödyllisiä pelejä paljon liikkuvalle kitaristille, ja ne voivat keikalla toimia myös hienosti varakalustona, jos soittajan päälaitteistoon sattuisi tulemaan jokin yllättävä vika. Näiden multiefektien tarjoamat efektit edustavat vankkaa peruslaatua, joilla saa hoidettua keikan kuin keikan kunnialla.

Jostain syystä äärimmäisen kompakti Dapper Mini puhuttelee minua ehkä eniten, koska se sisältää juuri ne kolme efektiä, joita itse tarvitsen keikalla eniten (kaksikanavaisen, jousikaiulla varustetun kombon lisäksi) – särön, choruksen ja viiveen. Toisaalta kahden jalkakytkimen tuplatoiminnot tekevät Ministä eittämättä tietyissä tilanteissa aavistuksen verran kömpelön. Pätevä sveitsiläinen linkkuveitsi se on joka tapauksessa.

En voi kiistää, etteikö täysikokoisen Valeton Dapperin käyttö olisi Mini-versiota selvästi mukavampaa. Perus-Dapperin suurena etuna ovat myös sen kaksi erillistä särömoduulia, jotka tarjoavat yhdessä laajemman skaalan soundeja, etenkin kun niitä voi käyttää myös samanaikaisesti. Valetonin eteen vielä wah-pedaali ja Dapperin looppiin erillinen chorus-poljin, ja tarjolla on jo varsin kattava soundivalikoima Pop-, Rock- tai tanssibändin kitaristille. Ja jos vahvistin on mennyt rikki, voi Valeton Dapper -lankun kytkeä suoraan tiskiin.

Koska kyseessä on heavymusiikin erikoistyökalu, on Valeton Dapper Darkissa sen high-gain-särö ja boosteri keskeisissä rooleissa. Darkin säröosasto on sopivan rankka ja armoton, ja sen sävynsäätimistä löytyy reilusti säätövaraa, minkä ansiosta sen tuottamat soundit sopivat kaikkeen vanhan koulukunnan kasarihevistä moderniin extended range -mättöön. Boosterilla leadit saa nostettua sopivasti esille, ja särömoduulin perään sijoitettu, musikaalisesti toimiva kohinaportti on tällaisessa multiefektissä miltei pakollinen varustus.

Valetonin Dapper-mallisto tarjoaa mielestäni todella käytännönläheisiä, kompakteja ja hyväsoundisia efektiratkaisuja kitaristeille, joita ei todellakaan ole hinnalla pilattu.

Valeton Dapper

Valeton Dapper – 169 €

Valeton Dapper Dark – 179 €

Valeton Dapper Mini – 99 €

Maahantuoja: R-JAM GroupSave

Save

04/10/2017

Guthrie Govanin Masterclass-kiertue tulossa Suomeen

Kitaravelho Guthrie Govanin Masterclass-kiertue on saapumassa marraskuussa myös Suomeen:

Ke 22.11.2017, Turku, Vimma
To 23.11.2017, Tampere, Tyllin sali
Pe 24.11.2017, Mikkeli, Mikkelin Musiikkiopisto
La 25.11.2017 Espoo, Sellosali

Lisätiedot: Musiikkisato