Review: Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Hagström Guitars’ new models, which had been announced at Frankfurt Musikmesse 2013, have finally arrived in Finland a few weeks ago!

Kitarablogi had the pleasure of receiving two of these guitars for testing:

The Viking P is a new version of Hagström’s very popular semi-acoustic, and it comes equipped with two Custom P-50 singlecoil pickups.

The Pat Smear Signature is a solid-body electric tailored to the Foo Fighters-guitarist’s needs.

****

The Hagström Viking is probably the company’s best-known guitar model, not least because of Elvis Presley’s use of a Viking during his legendary ’68 Comeback Special TV show.

The brand-new Hagström Viking P (street price in Finland around 650 €) adds a pair of P-90-style singlecoils to the mix.

The Viking P’s maple neck is glued into the body, which is made in traditional style from form-pressed plywood maple.

A solid wood centre block – made of what looks like nato or meranti – runs the full length of this instrument.

”Beautiful”, ”classic” and ”timeless” are fitting adjectives to describe Hagström’s bound headstock.

Graph Tech’s self-lubricating Black Tusq-material has been chosen for the Viking P’s nut.

The Hagström-branded tuning machines are modern enclosed units that work very well.

The deep black fingerboard of the Viking P has been crafted from Hagström’s proprietary Resinator-material, which is a composite of birch fibres and resin. Resinator aims to be a man-made alternative to ebony, offering similar properties in terms of stability, looks and sound.

The ’board sports 22 medium-sized frets, which have been installed cleanly and finished well.

Hagström have chosen a stylish and practical way of installing their own Custom P-50 pickups on this semi:

Instead of opting for traditional, so-called dog ear covers, which are screwed to the guitar’s top, the Viking P comes with two black soap bar units. Originally developed for solid-body guitars, soap bar pickups offer the advantage of height adjustment via two Phillips-head screws placed between the adjustable pole pieces. With traditional dog ears the only means of adjusting pickup balance is by using the pole pieces – and often this leaves the bridge unit sounding a tad weaker than the neck pickup.

The three-way toggle switch has been placed on the Viking’s top horn.

The solid centre block cuts down feedback howl very effectively, and it also allows for the use of sturdy hardware.

The control setup is traditional, offering separate volume and tone pots for each pickup.

****

The Hagström Pat Smear Signature (street price in Finland around 670 €) takes the company’s F-200-model as its starting point.

Pat liked the general shape of the F-200, but requested a thicker mahogany body with a bound maple top. In terms of thickness, we’re talking similar dimensions as on a PRS Guitars Custom 22, for example.

The Smear Signature features a set mahogany neck.

Any way you look at it – the Hagström headstock sure looks classy.

Pat Smear’s signature can be found on the back of the headstock.

It’s a Resinator fingerboard with 22 medium-sized frets on the Smear Signature also, but the position markers are large pearloid blocks here.

Mr Smear selected a pair of vintage-voiced Hagström Custom 58 -humbuckers for his signature model.

A special feature of this guitar is the toggle switch installation through a hole in the pickguard.

Even though the Pat Smear Signature isn’t equipped with a vibrato, the guitar comes with a roller bridge to ensure maximum tuning stability and string life.

Hagström’s idiosyncratic tailpiece is made up of six brass string retainers mounted onto a plexiglass plate.

There are four controls on the Smear-model, instead of the F-200’s single pair of master volume and master tone.

Both review guitars come with high-quality switches and pots.

****

Both review guitars suffered from a very slight bout of fretboard shrinkage due to dry weather conditions. It seems that Hagström’s Resinator composite doesn’t only look and feel like ebony, but also reacts to changes in air humidity in a similar fashion. Fretboard shrinkage isn’t a real ”fault” per se, but rather something that happens to a large proportion of new guitars. Luckily, your friendly guitar repair shop can take care of the sharpish fret ends easily and inexpensively.

The Hagström Viking P is of medium weight, and balances well in the lap or on a strap.

The neck profile is a flattish D, which feels great.

Straight out of the shipping-box the setup was spot-on. The Hagström Viking P comes factory-equipped with a 010-gauge string set. Thanks to the flat (15″) fingerboard radius and the low action (low E: 1.9 mm/high e: 1.6 mm) this Viking is a really comfortable player.

Due to its semi-acoustic build, the Viking P’s unamplified voice is quieter and closer to a solid-body than the acoustic performance of all-hollow thinlines, such as the Gibson ES-330 or the Epiphone Casino. Acoustically, the Viking P sounds clear and fresh.

Hagström’s fantastic Custom P-50 pickups add a nice shot of warmth and roundness to the mix, without clouding the Viking’s inherent clarity and dynamics.

There are great clean sounds on tap:

But the fun doesn’t end there, as the Viking P also delivers when it comes to the crunchy side of things, with its fat midrange and dynamic punch:

Due to the physical limitations inherent in single-coil pickups, high-gain sounds are always a somewhat tricky endeavour in P-90-equipped guitars. The sound is really great, but you have to decide for yourselves how much how much hum and buzz you can stomach:

****

Hagström’s Pat Smear Signature feels very comfortable, thanks to its rounded body shape and moderate weight.

This guitar’s neck is a slightly more rounded affair, when compared to the neck profile on Viking P, making it feel even better, in my opinion.

Again, the setup was great straight out of the box – a low action, such as the one on the Smear Signature (low E: 1.6 mm/high e: 1.4 mm), only works as well as it does here when the frets are level. This guitar plays like a dream.

Acoustically, this Hagström speaks with a strong and clear voice. The Smear-model features a healthy attack coupled with long and even sustain.

I really like Hagström’s vintage-voiced Custom 58-humbuckers, because their moderate output level leaves enough room for the guitar’s acoustic clarity and dynamics to shine through:

The crunchy tones of the Pat Smear Signature manage to combine clarity and Rock-muscle in a very appealing fashion:

****

These new Hagström-models are very welcome additions to the company’s range of models.

Of these two, the Viking P leans somewhat more in the vintage direction tonally, dishing out a delicious and rootsy P-90-fuelled alternative to Hagström’s regular Viking. The Pat Smear Signature is a signature model that can work for many friends of double-humbucker solid-bodies, even if you’re not familiar with the man’s oeuvre.

In any case, both Hagström-models are quality instruments at prices even the amateur can afford.

****

Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Viking P – street price in Finland approx. 650 €

Pat Smear Signature – street price in Finland approx. 670 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for supplying the review instruments!

****

Pros (both models):

+ workmanship

+ playability

+ Hagström-pickups

+ sound

+ value-for-money

Cons (only Viking P):

– single-coil hum in high-gain

12/12/2013 1

Meet the makers: Amfisound Guitars

Amfisound Guitars is run by two master luthiers in the outskirts of the northern Finnish city of Oulu.

Sampo Leppävuori (say ’SUM-poe’) and Tomi Korkalainen (’Tommy’) met while studying at the Ikaalinen College of Crafts and Design. They became friends and decided to set up shop together near Sampo’s hometown.

Amfisound is able to offer a very wide selection of different guitar and bass models, because the company combines both Sampo’s and Tomi’s strengths.

Sampo Leppävuori loves classic bass and guitar designs, as you can see in Amfisound Guitars’ tasty Classic Line -models, such as the Halti-, Kaira-, Halla- and Kobalt-guitars.

These instruments are far from being straight copies of vintage guitars, though, as all Amfisound models feature a long list of updates and improvements (mostly in the hardware, electronics and pickup departments), as well as special Amfisound-features, such as the company’s special, heel-less set-neck joint.

Tomi Korkalainen’s creative activities are mostly zoned in on the Metal and Hard Rock genres, where he strives to come up with the ultimate Metal-guitars in terms of playablity, tone and visual impact.

Amfisound’s Extreme Line of Metal axes – comprising such guitars, as the Routa, Atrain, Railo and Roster models – bears clear testament to Tomi’s creative genius.

****

Kitarablogi: What’s the philosophy behind Amfisound Guitars?

Tomi: We wanted to set in motion a fresh and youthful custom guitar culture in Finland. Being based up here in the north strengthens our North-European image and appeal, which we try to underline further by making our guitars very visual. We came up with our Finnish model names around 2003/2004. The model names are quite easy to get to grips with even for foreigners, and it’s cool to hear them spoken in different accents at trade shows.

KB: Your visual approach sets you apart from many other makers.

Sampo: We had to come up ourselves with practically all of our special finishes, treatments and woodworking techniques. And you still keep on learning something new while working on new designs. When it comes to making guitars for the Hard ’n’ Heavy -crowd, there was basically no precedent over here in Finland. We simply had to dig in and come up with all the solutions by ourselves. All this hard graft has reaped rewards and Amfisound instruments are held in high regard at home as well as abroad. It is also great to be involved in the evolution of the art and culture of guitar-making in Finland. Since we started our company, people’s attitudes towards Finnish Metal guitars have changed dramatically for the better, which is a good indicator for the kind of mind-boggling progress guitar-making in this country has seen.

KB: How do you approach the building process?

Tomi: At the moment most of our instruments are ordered from abroad. Each order is treated individually, and each guitar is built by hand from start to finish. We don’t build in production runs, and we never use prefabricated bodies or necks, which is actually a great advantage for our customers. Our instruments are played by a lot of great artists from all sorts of different musical genres, in Finland and abroad. Our branding has taken a large leap in my opinion, when we introduced our current, round company logo. For us it means that we can make Amfisound Guitars a real Finnish guitar brand, instead of us being merely some small custom maker from northern Finland.

****

Amfisound Guitars’ range of models offers a very broad scope for customisation, because Sampo and Tomi want to make sure that each and every customer gets exactly the guitar or bass he or she wants.

Amfisound’s unbelievable custom finishes are fast becoming the stuff of guitar legend. These guys are real wizards when it comes to using the spray gun and the airbrush! Regardless of whether you want an instrument that looks like and ancient piece of wood, complete with runic writings, or rather a real shocker in neon green with leopard spots, the dynamic duo of Amfisound will do it with style.

****

Besides making their own models Amfisound Guitars also take on repair and customising work.

****

Every Amfisound instrument once started out as a heap of wooden planks.

Amfisound very often use native Finnish wood species, like figured arctic birch and black alder, in their body designs, alongside more exotic timber, such as African mahogany (khaya ivorensis).

Here’s a close-up of a stack of ebony fingerboard blanks. Naturally, Amfisound has all the necessary paperwork to prove it comes from legal sources.

If you’d rather have something more exotic for your guitar’s body, there are such alternatives as korina, which is also known as (black) limba.

A lot of work has gone into Sampo’s and Tomi’s own routing templates, jigs and fixtures. Most of the building process at Amfisound Guitars is old-school instrument-making.

A semi-solid version of the Amfisound Halti is in the works. The routing template gives you a good view on all the cavities that will be covered by the carved top.

On through-neck designs the neck blank is glued together from three strips of maple.

Here we have some rosewood and ebony fingerboards with the fret slots already sawn.

For some more demanding operations a copy carver is used to ensure consistency.

In this picture a Halti-model receives its deep neck joint cutaway…

…while here the copy carver is used to rough out the dished shape of the top.

But often only handwork will do for an Amfisound guitar:

The outlines of an Atrain-guitar, as well as the positions of the bridge and the pickups, are drawn onto the wood with a pencil.

A wood rasp is a good tool to start shaping a smooth neck heel, if you know what you do.

A router table is used for a lot of things in guitar-building:

Here a pickup cavity is routed into a bass body…

…while this picture shows a neck slot being cut…

…and this picture shows a pickup cavity and the necessary recesses for a vibrato being routed out.

Tomi makes sure the outlines of this Railo-body are crisp and clean.

Many spots need hand-sanding, though.

After levelling a special file is used to put the rounded playing surface back into the frets.

Stunning visuals need a good amount of planning and a very steady hand.

When it comes to graphic finishes, at Amfisound only the sky’s the limit.

Sampo scrapes the fingerboard binding after the finish has dried.

Same procedure, different guitar.

The holes for the switches, pots and the hardware are drilled quite late in the process.

A Sustainer-equipped guitar in final assembly.

Amfisound offer their customers the option to order a Building Process -book along with their guitar or bass, detailing its genesis from raw wood into a fine instrument.

****

Amfisound’s Sampo Leppävuori and Tomi Korkalainen are both members of The Finnish Guild Of Luthiers.

****

Here are a few examples of finished instruments (photos: Amfisound).

Amfisound Halla:

****

Amfisound Halti:

Halti Arcticia

****

Amfisound Kobalt:

****

Amfisound Kaira:

****

Kelo-finish:

****

Amfisound Routa Karelia:

****

Amfisound Routa Original:

Eight-string!

****

Amfisound Roster:

****

Amfisound Kuru:

Kuru Arcticia

****

More basses:

05/12/2013 2

Lähikuvassa: Amfisound Guitars

Amfisound Guitars on kahden soitinrakentajamestarin yhdessä vetämä kitarapaja Oulun Haukiputaassa.

Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen tapasivat IKATA:n kitararakennuslinjalla, ystävystyivät, ja päätyivät perustamaan oman yrityksensä Pohjois-Suomeen, Sampon kotiseudulle.

Amfisoundin mallisto on erittäin laaja, koska Sampon ja Tomin eri mieltymykset ja vahvat alueet täydentävät toisiaan.

Sampo Leppävuori saa inspiraatiota klassikkokitara- ja -bassomalleista, joihin esimerkiksi Amfisoundin Classic Line -malliston Halti-, Kaira-, Halla- ja Kobalt-kitarat perustuvat.

Näissä kitaroissa ei kuitenkaan ole kysymys väsyneistä kopioista tai vintage-voodoon metsästämisestä, koska Amfisound-kitaroissa on pitkä lista detaljipäivityksiä (esim. mikrofoneissa ja metalliosissa) ja omia ominaisuuksia (esim. puuvalinnoissa ja kaulaliitoksissa).

Tomi Korkalainen taas on parivaljakon vannoutunut heavymies, joka visioi ja toteuttaa metallikitaristeille äärimmäisen hienoja erikoissoittimia – ei ainoastaan soitettavuuden ja soundin kannalta, vaan myös mikä tulee kitaroiden ulkonäköön.

Tomin käsiala näkyy parhaiten Amfisoundin Extreme Line -mallistossa, johon kuuluvat mm. sellaiset soittimet kuin Routa, Atrain, Railo ja Roster.

****

Kitarablogi: Mikä on Amfisound Guitarsin filosofia?

Tomi: Haluttiin luoda Suomeen varsinainen täysin uusi ja nuorekas customkitara-kulttuuri. Pohjoinen sijainti edesauttaa myös pohjois-eurooppalaista imagoa, koska varsinkin visuaalisuus näyttelee suurta osaa työssämme. Mallien suomalaiset nimet keksittiin vuonna 2003-2004. Nimet ovat helposti lausuttavia myös ulkomaalaisille, ja onkin hienoa messuilla aina kuulla jos jonkinlaista versiota näistä.

KB: Visuaalisuudella näyttää olevan iso rooli teidän soittimissa.

Sampo: Kaikki erikoispintakäsittelyt ja puuntyöstötaidot on pitänyt opiskella itse käytännön kautta. Tämä opiskelu on jatkuvaa ja jatkuu edelleen. Varsinkin heavykitara-alalla Suomessa ei ole ollut minkäänlaista historiaa, joten kaikki tämä on pitänyt opiskella ja luoda itse. Kova työ on tuottanut tulosta ja olemme saaneet suurta arvostusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On myös itse ollut ilo seurata kuinka paljon tämä on vaikuttanut tämähetkisen suomalaisen soitinrakennuskulttuurin kehittymiseen. Asenteet varsinkin heavykitaroiden suhteen ovat parantuneet firman perustamisen ajoista 100%. Se kertoo kyllä alan huimasta kehityksestä Suomessa.

KB: Millainen on Amfisoundin toimintaperiaate? Perustuuko toimintanne sarjatuotantoon?

Tomi: Tällä hetkellä suurin osa tilauksista menee ulkomaille ja jokainen tilaus on aina yksilö, joka valmistetaan käsin alusta loppuun saakka. Sarjatyötä tai valmiita aihioita emme tee, emmekä käytä ollenkaan. Tämä tuo todella paljon lisäarvoa asiakkaalle. Meillä on myös aika laaja ja nimekäs artistiperhe. Löytyypi artisteja kevyen ja raskaan musiikin nimiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Vuonna 2007 muutettiin myös se meidän vanha logo uudeksi ympyränmuotoiseksi logoksi. Pidän tuota itse merkittävänä tapahtumana, koska silloin viimeistään päästiin kehittämään omaa brändiä suomalaisena kitaramerkkinä. Haluttiin tehdä Amfisound-merkkistä kitaraa eikä pysyä ainoastaan paikallisena soitinrakentajana.

****

Amfisound Guitarsin omille kitaramalleille tarjoamat kustomointimahdollisuudet ovat lähes loputtomat, koska Sampo ja Tomi haluavat, että jokainen asiakas saa juuri sellaisen kitaran tai basson, jonka hän itse haluaa.

Uskomattoman hienot graafiset viimeistellyt ovat muuten Amfisoundin erikoisalaa. Riippumatta siitä onko hakusessa kitara, joka näyttää monta sataa vuotta vanhalta mökin ovelta, jossa on riimukirjoitukset, tai haluaako asiakas limettivihreän soittimen leopardikuviolla, Amfisoundilta sellaisen saa.

****

Oman kitaratuotannon ohella Amfisoundissa hoidetaan laadukkaasti myös sähkökitaroiden ja -bassojen korjaukset ja kustomoinnit.

****

Jokainen Amfisound-kitara on joskus ollut pelkkä puulankkujen kasa.

Amfisound käyttää ulkomaisten jalopuulajien (kuten khaya-mahongin) ohella usein myös kotimaisia puulajeja, kuten tervaleppää ja loimukoivua, runkopuuksi.

Tässä kuvassa näkyy otelauta-aihiot eebenpuusta.

Oman kitaran voi myös tilata hieman harvinaisemmasta puusta veistettynä. Tässä näkyy kaksi korina-lankkua.

Sampo ja Tomi luottavat perinteisiin rakennusmenetelmiin, mikä tarkoittaa, että jokaiseen Amfisound-soittimeen valmistukseen menee paljon käsityötä.

Pajassa käytetään itse tehtyjä jigejä ja sapluunoita jyrsimelle.

Tällaiset ovat Halti-kitaran puoliakustisen version kanavat ja kolot, jotka jäävät valmiissa kitarassa kaarevan kannen alle.

Kaula-läpi-rungon-rakenteisten soittimien kaulat liimataan kolmesta vierekkäisestä vaahterapalaista.

Eeben- ja ruusupuisia otelautoja nauhaurilla.

Joitakin vaativia työvaiheita varten käytetään kopiojyrsintä tasaisen laadun varmistamiseksi.

Tässä kuvassa Halti-kitaran syvä kaulaliitos saa muotonsa…

…kun taas tässä kitaran kanteen jyrsitään raakaversio sen lopullisesta kaarevuudesta.

Käsityöllä on kuitenkin erittäin tärkeä asema Amfisound-soitinten valmistuksessa:

Tässä kuvassa Atrain-mallin ulkomuodot, sekä mikrofonien ja tallan paikat merkitään suoraan puuhun lyijykynällä.

Osaavissa käsissä raspi on sulavan kaulaliitoksen alku.

Jyrsimellä työstetään runkoon kaikki tarvittavat kolot, niin kuin esimerkiksi mikrofonikolot…

…kaulataskut…

…sekä elektroniikkalokerot ja kolot vibratalloille.

Tomi hioo Railo-kitaran ulkoreunat hiomakoneella.

Monet kohtat vaativat kuitenkin loppusilauksen hiomapaperilla käsin.

Tasoittamisen jälkeen palautetaan nauhaviilulla nauhojen puolipyöreätä profiilia.

Onnistunut grafiikka vaati tarkkaa suunnittelua ja erittäin rauhallista kättä.

Amfisoundin graafisissa viimeistelyissä vain taivas on rajana.

Sampo siistimässä otelaudan reunalistoja lakkauksen jälkeen.

Sama työvaihe, mutta toinen soitin.

Säätimille ja tallalle tarvitsemat reiät porataan vasta melko myöhäisessä vaiheessa.

Sustainer-elektroniikalla varustetun, keinotekoisesti esikulutetun kitaran loppuasennus.

Amfisound-soittimen omistaja voi halutessaan tilata myös oman kitaran (tai basson) rakentamisesta kertovan kuvakirjan.

****

Amfisoundin Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen ovat Suomen Soitinrakentajien Killan jäseniä.

****

Tässä vielä muutama kuva valmiista Amfisound-soittimista (kuvat: Amfisound).

Amfisound Halla:

****

Amfisound Halti:

Halti Arcticia

****

Amfisound Kobalt:

****

Amfisound Kaira:

****

Kelo-viimeistely:

****

Amfisound Routa Karelia:

****

Amfisound Routa Original:

8-kielinen

****

Amfisound Roster:

****

Amfisound Kuru:

Kuru Arcticia

****

Muita bassoja:

04/12/2013 1

Tokai ATE-33N Thinline – Groovy Natural

****

Testi tulossa joulukuussa…

Review coming up in December…

28/11/2013 0

Testipenkissä: Bluetone Amps Princeton Reverb

****

Suomalainen Bluetone on vielä melko uusi nimi vahvistinmaailmassa. Harry Knecktin ja Matti Vauhkosen käsintehdyillä putkivahvistimilla on kuitenkin jo monta ystävää, ja sana on leviämässä yhä laajemmin.

Helsinkiläinen Custom Sounds on nyt ottanut Bluetone-vahvistimia tuotevalikoimaansa, ja sieltä Kitarablogi sai testattavaksi Bluetone Princeton Reverb -kombon.

****

Bluetone Princeton Reverb (1.600 €) on firman laadukas käsinjuotettu – ja lempeällä kädellä päivitetty – näkemys 1960-luvun Fender Princeton Reverb -styrkkarista (AA1164-versio). Bluetonen tärkeimmät parannukset ovat vaihekääntäjän jälkeinen master volume -säädin (PPIMV), isompi kaiutin, sekä helpompi biasointi erillisillä biasointipisteellä. Kombon lähtötaso on 15 wattia.

Bluetonen Princetonia saa erilaisilla viimeistelyillä ja kaiuttimilla. Kitarablogin testiyksilö on varhaistuotannosta peräisin oleva kermanvaalealla tolexilla päällystetty perusversio, jolla on kuitenkin Tayden Smooth Alnico -kaiuttimen sijaan 12-tuumainen WGS Black Hawk Alnico -ämyri.

Bluetone rakentaa kotelonsa tavallisesti 15 milliä paksusta, suomalaisesta koivuvanerista, joka on kestävä, mutta kuitenkin suhteellisen kevyt materiaali.

Princeton Reverbin viimeistely ei todellakaan jätä pienintäkään moittimisen varaa – kombo edustaa ehtaa boutique-luokkaa!

Kotelo on Fender-tyylisesti takana avoin.

Bluetone Princetonissa käytetään esikuvan mukaan etuvahvistimessa kolme 12AX7-putkea ja yksi malli 12AT7.

Tasasuuntajaksi on valittu yksi 5AR4-putki, kun taas päätevahvistin toimii kahdella 6V6-mallilla.

Täyspitkä jousikaiku tulee MOD Kitsiltä.

WGS:n 50-wattinen Black Hawk on periaatteessa suunniteltu Vox AC30:n kaiuttimeksi, ja siten mielenkiintoinen valinta pieneen Fender-tyyliseen komboon.

****

Bluetone on yksikanavainen kombo kolmikaistaisella taajuskorjainosastolla, kaiulla ja tremololla. Master volumen ansiosta etuasteen säröä voi käyttää myös maltillisella volyymitasolla.

Lopullisessa sarjatuotannossa etupaneelin teksti löytyy muuten nyt säätimien alta, mikä helpottaa tuntuvasti oikean nupin löytämistä.

Takapaneeli tarjoaa kaksi kaiutinlähtöä, sekä liittimen jalkakytkimellä.

Tämä jämäkkä tuplakytkin kuuluu hintaan, ja sillä voi kytkeä sekä tremoloefektin että jousikaiun päälle tai pois.

****

Putkivahvistimeksi keskikokoinen Bluetone Princeton Reverb -kombo on hyvin kevyt, mutta samalla kestävänoloinen.

Käytössä huomaa ensimmäiseksi Bluetone-vahvistimen hiljaisuutta ei-toivottujen sivuäänien kannalta. Tämä kombo ei humise eikä hurise, ja myös sen omakohina on hyvin maltillisella tasolla – loistohomma!

Monia vanhoja musta- ja hopeanaamaisia Fender Princeton -vahvistimia on modattu isommalla kaiuttimella – vanha Jensen kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta on monille kuitenkin hieman liian ohut soundiltaan.

Bluetone Princetonilla kuulostaa – 12-tuumaisen kaiuttimen ansiosta – heti kättelyssä hieman isommalta.

Tältä kuulostaa Fender Telecaster, kun Bluetonessa on puhtaat asetukset:

Bluetonen tremolo on hyvin maukas tapaus:

Low-tuloa käyttäessä Princeton Reverbin headroomia riittää mainiosti myös puhtaille humbucker-soundeille (käytössä Hamer Studio Custom -kitara):

Pikkustyrkkarilla on kuitenkin myös kunnon hampaat, kun vaan lisätään gainea. Särön luonne on juuri sellainen kuin voi odottaa pieneltä, vintage-tyyliseltä ja Fender-pohjaiselta kombolta. Purevuutta ja kompressiota löytyy sopivasti ja keskialueen sointi pysyy suhteellisen avoimena. Erittäin kermaisia, keskialuevoittoisia särösoundeja on tällaisesta kombosta turha hakea, mutta 1960-luvun ja varhaisen 70-luvun Blues- ja Rock-meininkiin Bluetonen Princeton Reverbin ääni sopii kuin nakutettu.

Telecaster (High-tuloon kytkettynä) täysillä gainilla kuulostaa tällaiselta:

Tuplahumbucker-Hamerilla (Low-tuloon kytkettynä) sain tällaiset soundit aikaiseksi:

Bluetone-kombo reagoi erittäin hyvin kitaran volume-säätimeen, mikä mahdollistaa särösoundin siistimistä ilman muita apuvälineitä:

****

Bluetone Princeton Reverb tarjoaa mielestäni parasta kotimaista boutique-laatua kilpailukykyiseen hintaan. Bluetonen työnjälki on ensiluokkainen ja kombon soundi erinomainen. Bluetone Princeton Reverb on kuin taivaan lahja laadukkaan Blackface-soundin ystäville.

****

Bluetone Amps Princeton Reverb

1.600 € (Bluetone-suojahuppu: 50 €)

Lisätiedot: Custom Sounds Finland

****

Plussat:

+ aitoa custom shop -laatua

+ point-to-point-rakenne

+ Master Volume -säädin

+ laadukas 12-tuumainen kaiutin

+ kaiun ja tremolon soundi

+ jalkakytkin kuuluu hintaan

27/11/2013 1

Keskiviikkona – Bluetone Princeton Reverb

****

Lisätiedot: Custom Sounds

25/11/2013 0

Testipenkissä: Custom Boards Fillmore 1970

****

Custom Soundsilta löytyy valtavasti tietotaitoa erilaisista kitaraefekteistä ja pedaalilaudoista. Ei ihme, sillä toinen firman omistajista, Kimmo Aroluoma, on toiminut pitkään maan yhtenä parhaana kitarateknikkona. Hänen asiakaslistalta löytyy mm. sellaiset nimet kuin HIM, The Rasmus tai Ismo Alanko.

Custom Soundsin valikoimasta on jo pitkään löytynyt kaikki, mitä oman pedaalilaudan tekemiseen tarvitaan, ja myös pedaalilautojen tekeminen asiakkaan toiveiden mukaan kuului jo liikkeen palveluun.

Nyt Custom Sounds on kuitenkin tekemässä uuden aluevaltauksen:

Custom Boards -lipun alla tarjotaan valmiita pedaalilautoja erilaisien suosittujen klassikkosoundien mukaan. Ensimmäinen sellainen lauta on tällä viikolla julkaistu Custom Boards Fillmore 1970, joka on hatunnosto Jimi Hendrixiä kohtaan.

****

Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta (2.490 €) tarjoaa laatua isolla L:llä. Tässä ei tehdä asioita ”sinne päin”, vaan tarkoitus on tarjota asiakkaalle huippuviritetty ammattitason työkalupakki.

Tämä filosofia alkaa jo laudan alustalta:

Pedaltrainin malli 1HC toimitetaan omassa kovassa salkussa.

Tältä näyttää koko komeus, kun avataan salkku ensimmäistä kertaa.

Fillmore 1970:n efektikattaus tarjoaa wah-pedaalin, fuzzin, oktaaverin ja univibe-tyylisen efektin.

Lisäksi mukaan on valittu efektireititin, viritysmittari, sekä splitteri, joka mahdollistaa kahden vahvistimen käyttöä samanaikaisesti.

Pedaalilaudan laadukas virtalähde on asennettu laudan alle.

Custom Soundsin ammattitaidon näkee erityisen hyvin Fillmore-laudan kaikista pienistä yksityiskohdista:

Pedaalien välijohdot on tehty juuri tätä pedaalilautaa varten käyttämällä Evidencen Monorail-johtoa sekä SiS-kulmaplugeja. Kaikki johdot on kiinnitetty turvallisesti ja siististi 3M-pidikkeillä.

Vielä yksi herkullinen yksityiskohta, joka säästää kitarateknikon hermoja, ja joka voi jopa pelastaa koko keikan – pedaalilautaan kiinnitetty kitarajohto.

Piste iin päällä on Custom Soundsissa valmistettu, kuusimetrinen johtoviuhka, jolla kytketään laudan virtalähde seinään, sekä laudan lähtö vahvistimiin (Klotz-johdoilla).

****

Kuten alussa jo mainittiin, Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta ei ole kasattu noin vaan tää-on-kivaa-periaatteella, vaan jokainen yksittäinen efekti on valittu tarkoin koko signaaliketjua silmällä pitäen.

Fulltonen Clyde Wah on yksi maailman parhaista wah-pedaaleista. Fulltone tarjoaa Vox-maisen soundin, mutta samalla wahin elektroniikka on toteutettu ilman kompromisseja, niin että lopputulos on myös erittäin kestävä lajinsa edustaja.

Yksi Clyde Wah:n erikoisuuksista on sen aktiivinen bufferi, jolla on ratkaisevasti tärkeä tehtävä Fillmore-laudassa.

Jimi Hendrixin soundin kulmakivi oli fuzz-pedaali ja valtavasti gainia. Valitettavasti 1960-luvun epäluotettavat efektit ja komponenttien isot toleranssit johtivat siihen, että laiteiden kanssa oli usein ongelmia. Fuzzien kohdalla kyse oli usein pedaalin mikrofoniasta tai herkkyydestä radiohäiriöille.

Foxrox Hot Silicon on laadukas silikonitransistorilla toimiva fuzz-pedaali, jossa transistori on erityisen huolellisesti suojattu ulkoisia häiriöitä vastaan.

Fillmore 1970 -laudalla haetaan Hendrixin myöhempiä soundeja, joissa hän usein käytti hyödykseen wah-pedaalin ja fuzzin välillä syntyvää oskillaatiota.

Fulltonen bufferin ja Foxroxin Input Trim -säätimen ansiosta koko pedaalilaudan voi ikään kuin virittää, jotta tätä oskillaatiota syntyisi valitulla kitaralla mahdollisimman helposti, mutta hallitusti.

Voodoo Labin Proctavia ei ole perinteinen oktaaveri, jossa tulosignaaliin lisätään siististi kesy kopio alkuperäisestä signaalista oktaavia alempana.

Sen sijaan Proctavia perustuu Roger Mayerin (Hendrixin teknikko) kehittelemään erikoisefektiin, joka on outo sekoitus boosterista, säröstä ja oktaaverista.

Alkuperäinen Shin-Ei Univibe oli ensimmäinen yritys saada aikaiseksi sähköurkujen kanssa niin suositusta Leslie-kaapin vatkausta efektipedaalilla, mutta koska se oli suunniteltu koskettimille, Univibe soi melko huonosti kitarakäytössä fuzzin kanssa.

Custom Boards -lautaan on valittu Roger Mayerin (juuri se Roger Mayer) Voodoo Vibe TC -pedaalia. Voodoo Vibe TC:n isokokoisia Speed- (nopeus) ja Intensity-nuppeja (syvyys) voi säätää kätevästi jalalla kesken menoa. Pedaalin volyymitasoa ja efektin äänensävyä taas ei voi muuttaa vahingossa, mikä sekin on erittäin hyvä ominaisuus.

Hendrixillä ei ollut mahdollisuutta käyttää pienikokoista viritysmittaria lavalla, mutta nykypäivänä niitä onneksi löytyy!

Korgin Pitchblack White Edition on luotettava ja tyylikäs valinta.

Efektien lisäksi Fillmore-lautaan on asennettu myös Lehlen erinomainen vahvistinsplitteri. P-Split mahdollistaa kahden vahvistimen ongelmatonta käyttöä samanaikaisesti. Laite tarjoaa turvallisen tavan poistaa mahdollista maadoitusbrummia. Toisen lähdön vaihetta voi tarvittaessa kääntää.

Keeleyn efektireititintä käytetään tässä pedaalilaudassa bypass-kytkimenä, joka mahdollistaa kaikien efektien ohittamista yhdellä polkaisulla.

Kitarateknikko osaa arvostaa virtalähteeseen liimattuja tarroja.

Valkoinen Vox-kierrejohto on tyylipuhdas valinta Hendrix-aiheiseen pedaalilautaan.

****

Sain tätä testiä varten Custom Boards Fillmore 1970 -laudan valmiiksi säädettynä Nash Guitarsin S-63-mallille.

Täytyy myöntää, että Fillmore-laudalla pääsee kyllä uskomattoman lähelle Henkan lavasoundia Woodstock-ajalta. Nyt puuttuu enää mestarin soittotaito ja tatsi…

Fulltone Clyde wah-pedaali kuulostaa todella maukkaalta. Buffer-esivahvistin on säädetty tahallaan niin, että pedaalin päälle laittaminen antaa signaalille myös tuntuvasti lisää potkua:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Fulltone Clyde with Buffer

Lisäämällä soppaan Foxrox Hot Silicon -fuzzia sointi muuttuu paksummaksi ja likaisemmaksi. Wah-pedaalilla voi löytää mukavasti erilaisia sweet spotteja, sekä oskillaatiota aiheuttavia asetuksia, jolloin kitara alkaa hallitusti kiertää:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Foxrox Fuzz + Fulltone Wah

Voodoo Labin Proctavian soundia on vaikea pukea sanoihin. Pedaalia voi kuitenkin käyttää sekä lisämausteena että yksittellen. Tässä klipissä efektien järjestys on ensin wah, sitten lisäksi Proctavia, ja sitten vielä Hot Silicon päälle. Sitten takaisin Proctavian kautta wahiin:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Wah + Voodoo Lab Octavia + Fuzz

Hendrixin Woodstock-keikan USA:n kansallislaulun alussa kuulee hyvin Univiben vatkutuksen. Roger Mayerin Voodoo Vibe TC ajaa saman asian. Tässä tulee ensin Voodoo Vibe, sen jälkeen lisätään wah-pedaalia, ja lopuksi fuzzia:

Custom Sounds Fillmore ’70 – Roger Mayer Voodoo Vibe TC + Wah + Fuzz

Videon ääniraidalla käytin erilaisia yhdistelmiä Fillmore 1970 -pedaalilaudan efekteistä. Kaikki raidat on soitettu Nash S-63 -kitaralla:

Third Stone In My Shoe

****

Kaksi ja puoli tonnia on aika paljon rahaa, ja kyllä Hendrix-tyylisiä soundeja saa aikaiseksi myös huomattavasti halvemmalla.

Custom Boardsin Fillmore 1970 -laudassa ei kuitenkaan ole kyse edullisuudesta, vaan idea on lähteä metsästämään kitaralegendan soundeja mahdollisimman laadukkaalla tavalla, täysin vailla kompromisseja. Käyttämällä tähän lautaan ainoastaan tarkkaan valittuja laatuefektejä Custom Soundsin tiimi on samalla onnistunut poistamaan monia Hendrixin alkuperäisessä signaaliketjussa esiintyneitä ongelmia.

Fulltone Clyde Wah:n ja Foxrox Hot Siliconen virittämisen ansiosta, saa Hendrixin villit soundit syntymään myös kotioloissa pienellä vahvistimella. Todelliseen fiilikseen soittaja pääsee kuitenkin vasta stäkin kautta soittaessa lavavolyymillä, jolloin Fillmore 1970 -lauta tekee sähkökitarasta turboahdetun ja tulta sylkevän muskeliauton. Lähempää Hendrixiä ei varmaan pääse tässä elämässä…

****

Custom Boards Fillmore 1970 – boutique-luokan pedaalilauta

2.490 €

Lisätiedot: Custom Sounds Finland

****

Plussat:

+ yksittäisten laitteiden laatu

+ työnjälki

+ oskillaatio-efektin viritettävyys

+ pro-laatua vailla kompromisseja

Miinukset:

– tällaista laatua ei voi saada edullisemmin