Testipenkissä: Harjunpää Violinbirch A 011 + Vikingman A 025

Suomessa toimii tällä hetkellä minun tietääkseni ainoastaan yksi soitinpaja, joka on erikoistunut pelkästään sähköbassoihin – Harjunpää Bass Nummijärveltä.

Harjunpää Bass on monessa mielessä erikoinen yritys, sillä Jouko Harjunpää ei ole IKATA:ssa käynyt nuori rakentaja, vaan keski-ikäinen yrittäjä ja basisti, jolle omien soittimien tekeminen on sydänasia. Keskiössä ovat rakkaus bassoon, suomalaiseen puuhun ja omilla käsillä tekemiseen. Jatkuvan kehityksen kautta syntyvät yksilölliset sähköbassot, joita voi ihailla sekä soittimina että taide-esineinä.

****

Tämän jutun otsikko olisi hyvin voinut olla “Kotimaisen koivun soundi”, koska Jouko Harjunpää on suuri eri koivun puulajien ystävä. Molemmissa testisoittimissa – vaaleassa Violinbirch-mallissa ja tummassa Vikingman-bassossa – vain satula on tehty toisesta puulajista (wengestä).

Violinbass-malli on tehty kokonaan visakoivusta, kun taas Vikingmanissä koivukaula visakoivuotelaudalla on liitetty koivupahkasta ja visakoivusta tehtyyn runkoon.

Koska kyseessä ovat yksilöllisesti käsintehdyt soittimet, ja yhden miehen paja, on tuotanto hyvin rajoitettu. Jouko Harjunpää ei haluaisi puhua soittimien hinnasta hintana. Hänen mukaan asiakas maksaa soittimen lähtöarvosta, jonka jälkeen harvinaisen käsintehdyn basson arvo lähtee elämään oman elämänsä, niin kuin esimerkiksi taide-esineissä. Näiden kahden soittimien lähtöarvot ovat 2.500 euroa (Violinbirch) ja 3.500 euroa (Vikingman).

Sattumoisin molemmissa Harjunpäissä on keskipitkä mensuuri (32 tuumaa/81,3 cm), jota näkee nykyisissä sähköbassoissa hyvin harvoin. Keskipitkä mensuuri soi yleensä lähes yhtä selkeällä äänellä kuin tavallinen pitkä mensuuri (34 tuumaa/86,4 cm), mutta kielet ovat hieman taipuisempia, mikä on joidenkin bassovirtuoosien mieleen.

Molemmat soittimet tarjoavat kahden oktaavin otelautoja, joihin on huolellisesti asennettu jumbokokoiset nauhat (Jescar 2.0).

Henkeäsalpaavien puuvalintojen, sekä hyvin kompaktien runkojen lisäksi, molemmissa bassoissa on luonnollisesti Harjunpää-soittimien soundin kulmakivi – Jouko Harjunpään itse kehittämä äänirautaliitos. Vastakappaleena kaulaliitoksen jämäkille pulteille toimii tässä kaulapuuhun upotettu, etäisesti äänirautaa muistuttava, teräslevy. Rakentajan mukaan tämä teräslevy siirtää kielten värähtelyä paljon vapaammin edestakaisin kuin perinteinen ruuvi- tai liimaliitos. Lopputuloksena kielet soivat pidempään ja soundi on hyvin erotteleva.

Vikingmanin viritinlapa on pajan vanhempi malli, jossa kärki esittää kaulaliitoksen ääniraudan muotoa. Harjunpää Bass on siirtynyt hiljattain Violinbirchilläkin nähtävään avoimeen malliin, mikä helpottaa soittimen virittämistä.

Puoliavoimet virityskoneistot tulevat Wilkinsonin tuotannosta.

Molemmissa bassoissa käytetään laadukkaita ABM-tyylisiä talloja lukittavilla tallapaloilla.

Mikrofonit tulevat Artesoundin valikoimasta:

Violinbirchiin on asennettu Music Man -tyylinen isokokoinen humbuckeri. Elektroniikka on passiivinen ja se tarjoaa master volume- ja tone-säätimet.

Vikingman taas tarjoaa kaksi soapbar-kokoista humbuckeria ja Artesoundin aktiivielektroniikka. Kolmiasentoisen mikkikytkimen lisäksi löytyy master volume, sekä kolmialueinen EQ (bass, middle, treble).

****

Molemmissa Harjunpää-bassoissa on yhteistä erittäin laadukas työnjälki, joka tuntuu ja näkyy ehkä parhaiten viimeistelyssä, nauhatyössä ja soittotuntumassa. Näitä bassoja tehdään käsin selvästi puun ja ulkomuodon ehdoilla, mikä johtaa välillä epätavallisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi Vikingmanin tallan takaosa ei istu kokonaan soittimen voimakkaasti kaartuvan rungon päällä. Tämä näyttää ensisilmäyksellä hieman mielenkiintoiselta, mutta ratkaisulla ei näytä olevan negatiivista vaikutusta kiinnityksen lujuuteen tai basson soundiin.

Molempien soittimien tasapaino on istuessa todella hyvä ja hihnalta roikkuen pitkien yläsarvien ansiosta erinomainen. Vikingman on pikkasen Violinbirch-mallia painavampi, mutta molemmat bassot ovat kevyttä sorttia.

Kaulaprofiilissa ja soundissa löytyy sen sijaan selkeitä eroja mallien välillä:

Violinbirchin kaulaprofiili on hieman laakea, mutta mukavasti lihaksikas ja harteikas tapaus 43 millin levyisellä satulalla.

Akustisesti soitettuna Violinbirchin soundi on hyvin erotteleva ja keskialueella on sopiva annos murinaa.

Vahvistimen kautta Violinbirchin soundi on vahva ja keskirekisterissä löytyy runsaasti asennetta.

Vikingmanin kaulaprofiili on kuin punttisalissa käynyt Fender Jazz -basson kaula. Kapean satulan kohdalla (35 mm) kaula on hyvin pyöreä, mutta profiilista tulee leveämpi ja laakeampi runkoa kohti mentäessä.

Myös Vikingmanin äänessä on runsaasti erottelevuutta, mutta tässä perussoundi on pyöreämpi ja alamiddlessä täyteläisempi.

Vahvistimen kautta Artesoundin aktiivielektroniikan signaalitaso on mukavan maltillinen. Vikingmanin perussoundi on basson akustisesta soundista huolimatta hieman kirkkaampi kuin passiivisessa Violinbirchissä. Kahden mikrofonin ja laadukkaan etuvahvistimen ansiosta soittimen tarjoama soundiskaala on erittäin laaja.

****

Tässä vielä demobiisi audiona:

****

Jos sydämesi lyö relikoidulle vuoden 1962 Jazz-basson uudelleenpainokselle, Harjunpää Bass -pajan omintakeisen kauniit luomukset eivät luultavasti ole sinun heiniäsi.

Harjunpää-bassot ovat tämän testin perusteella nykyaikaisia huippubassoja, joiden vahvuus löytyy soundin muhkeuden ja erottelevuuden esimerkillisessä suhteessa. Minun mielestäni nämä Harjunpäät ovat silkkaa soivaa suomalaista taidetta.

****
Harjunpää Bass Violinbirch & Vikingman

Violinbirch – lähtöarvo 2.500 €

Vikingman – lähtöarvo 3.500 €

Plussat (molemmat bassot):

+ suomalaista käsityötä

+ suomalaiset puulajit (paitsi yläsatula)

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Save

Harjunpää Bass – now on SoundCloud

HARJUNPÄÄ BASS VIOLINBIRCH A 011

• body, neck and fretboard – Finnish curly birch (visakoivu)
• wenge nut
• 24 Jescar 2.0 frets
• six-bolt Harjunpääbass neck joint
• golden Wilkinson tuners
• golden ABM-type bridge
• Artesound MM-type humbucker
• passive volume and tone

HARJUNPÄÄ BASS VIKINGMAN A 025

• body, neck and fretboard – Finnish curly birch (visakoivu & koivupahka)
• wenge nut
• 24 Jescar 2.0 frets
• six-bolt Harjunpääbass neck joint
• chrome Wilkinson tuners
• chrome ABM-type bridge
• two Artesound Soapbar humbuckers
• three-way toggle switch
• Artesound active preamp – volume, treble, middle, bass

Contact: www.facebook.com/harjunpaabass/

DEMO SONG

All tracks recorded using a SansAmp Bass Driver DI.
Lead bass – Violinbirch (first half), Vikingman (second half)

Save

Review: Green Guitars P-Bass

Green Guitars is a new Swedish brand that offers affordable and mid-priced electric guitars and basses, which are made in China. Green’s line-up even includes a few Korean Custom Shop models.

For the most part Green instruments are straight copies of classic models, but as a special feature some instruments are available with relic’d finishes. There’s also a choice of different pickups for many models.

****

Green Guitars’ P-Bass (current price in Finland: 375 €) is the brand’s own version of a 1960s Fender Precision Bass.

Our review instrument’s basswood body comes finished in a very pretty Sonic Blue.

One player-friendly change comes in the guise of a modern truss rod, which is adjusted from the headstock end. No need for taking the neck off on a Green P-Bass.

The bolt-on neck is made from maple, with the fingerboard being a slab of rosewood. The neck sports a thin satin finish.

The Green’s machine heads are modern updates of the classic open tuner theme, and they seem to be of very decent quality.

The bridge has been updated, too. The base plate is considerably thicker than on the classic Fender bridge. The bridge saddles’ height-adjustment screws run in grooves to prevent sustain-robbing sideways movement.

The Green P-Bass comes equipped with a Kent Armstrong split-coil pickup. This Far Eastern version uses a ceramic magnet stuck to the bottom of each half’s bobbins with soft steel pole pieces, instead of the separate slug magnets on original 60s Fenders.

****

Many P-bass copies in this price bracket deliberately use a different neck profile than the Fender original. A genuine Precision’s neck is relatively wide and a bit flattish at the top nut – some bassists like this, others don’t. Most affordable copies of this classic use a more middle-of-the-road, narrower C-profile.

I like a Precision-style bass to feel like a Precision, which is why I applaud Green Guitars’ decision to build their P-Bass with a traditional neck profile. This bass feels like it should.

The Green bass also wins me over in terms of its sound. I used my own 1976 Fender as a benchmark, and the Green P-Bass growls just like it should. The low register is punchy, and the top end is open, but never sharp or brittle.

The original Fender Precision is the classic of all classics; it was the first electric bass, and its sound is familiar to us all from thousands of recordings. I have chosen to record a little Motown-tribute as a demo song. The Green P-Bass went through a SansAmp Bass Driver and then into a Focusrite interface:

****

We could, no doubt, spend hours on end discussing the ethics and the raison d’être of copy instruments. The truth is, though, that there’s an abundance of affordable copies of classic designs on the market.

Green’s P-Bass is definitely worth trying, if you’re shopping for this style of bass in this price segment. This bass feels and sounds very much like the original classic that served as its inspiration. Judging by the review bass, Green’s workmanship seems very clean and crisp for the price.

****

Green Guitars P-Bass

375 €

Finnish distributor: Nordsound

Pros:

+ value for money

+ authentic neck profile

+ soundSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Testipenkissä: Green Guitars P-Bass

Green Guitars on nuori ruotsalainen brändi, joka tarjoaa sekä edullisia että keskihintaisia Kiinassa valmistettuja sähkökitaroita ja -bassoja. Mallistoon mahtuu myös muutama Etelä-Koreasta peräisin oleva Custom Shop -malli.

Suurilta osin Green-soittimet ovat kopiosoittimia, mutta yhtenä erikoisuutena voi mainita, että brändi tarjoaa joissakin malleissa myös relic-viimeistelyjä, sekä useita mikrofonivaihtoehtoja.

****

Green Guitars P-Bass (375 €) on firman versio 1960-luvun Fender Precision -bassosta.

Testisoittimen runko on tehty lehmuksesta, ja se on viimeistelty siististi klassisellaa vaaleansinisellä sävyllä.

Yksi soittajaystävällinen muutos Green P-bassossa on kaularaudan säätöruuvin sijainti viritinlavan puolella, jonka ansiosta säätäminen sujuu nopeasti ja helposti.

Ruuvikaula on veistetty vaahterasta, kun taas basson otelauta tehdään ruusupuusta. Kaulassa on satiinipintainen mattaviimeistely.

Greenin avoimet virittimet vaikuttavat laadukkailta.

Basson talla on hieman tukevampi versio Fenderin vintage-tallasta. Greenin tallassa on paksumpi pohjalevy, jossa on myös urat, jotka estävät tallapalojen sivuttaista liikkumista.

Green P-bassoon on valittu Kent Armstrongin suunnittelema presarimikki. Tässä Kauko-Idässä valmistetussa versiossa mikrofonipuoliskojen magneetit on kiinnitetty mikkikelojen alapuolelle. Perinteisissä Fender-mikeissä taas näkyvissä olevat navat ovat yksittäisiä pyöreitä magneetteja.

****

Monet tämän hintaluokan presarikopiot poikkeavat kaulaprofiilin suhteen alkuperäisestä Fender-bassosta. Alkuperäisellä Precisionilla on nimittäin satulan lähellä suhteellisen leveä ja hieman laakeakin profiili, joka on perinteisesti hieman jakanut basisteja. Monissa edullisissa kopiosoittimissa on tämän vuoksi alkuperäistä pyöreämpi ja kapeampi kaula.

Onneksi Green Guitarsin P-bassossa on perinteinen kaulaprofiili, joka on minusta tärkeä seikka, kun puhutaan presarin luonteesta ja soittotuntumasta.

Soundin kannaltakin Green-basso pärjää mainiosti oman 70-luvun Fenderin vieressä. Greenin ”versio” murisee ja murahtaa oikeaoppisesti ja diskantissa löytyy mukavasti avoimuutta.

Alkuperäinen Fender Precision on klassikkojen klassikko; maailman ensimmäinen sähköbasso, jonka soundi on tuttu tuhansista äänityksistä. Tällä kertaa päätin äänittää lyhyen Motown-tribuutin demobiisiksi. Green P-basso meni SansAmp Bass Driverin kautta suoraan äänikortille:

****

Kopiosoittimien järkevyydestä ja eettisyydestä voisi varmaan väitellä loputtomiin – tosiasia on kuitenkin, että niitä löytyy runsaasti markkinoilla.

Green P-Bass on omassa hintaluokassaan todella positiivinen tuttavuus. Tässä edullisessa soitimessa löytyy runsaasti aidon presarin tuntumaa ja soundia. Myös Greenin työnjälki on testiyksilön perusteella hyvin siisti.

****

Green Guitars P-Bass

375 €

Maahantuoja: Nordsound

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kaulaprofiili

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Testi tulossa *** Working on a review *** TOOB 12B

 

TOOB 12B

• Body: 315 mm corrugated, double-wall Polypropylene pipe (Black or Cinnamon), RoHS certified
• Impact resistant ABS plastic closing ring
• Celestion BN12-300 12″ Neodymium driver, rated 300 W max., 8 ohm, 50-4,000 Hz
• Heavy-duty steel grill with T-logo
• Resilient EPDM gasket
• Vintage-style leather handle
• Half-open back with Tone Cushion
• One 1/4″ Switchcraft mono jack, one Neutrik Speakon connector, parallel connected
• Wiring 1,5 mm2 speaker cable, high-quality quick connectors
• Contoured saddle, with hook-and-loop fasteners for micro amp
• Removable stand of 5 mm zinc plated steel
• All fixtures bolt-through
• Delivered with 40 cm connecting cable and fastener strips

****

Recorded using a Gallien-Krueger MB200 amp head and a Shure SM57.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑