Archive for ‘kevyt huolto’

28/11/2012

Custom Sounds Finland uudessa omistuksessa

Helsingin Kruunuhaassa sijaitseva Custom Sounds on saanut elokuussa uudet omistajat. Ensi kuussa uusi tiimi pitää avajaisviikon (10.-15.12.2012) erilaisine teemapäivineen.

Custom Soundsin uudet vetäjät ovat Kimmo Aroluoma ja Jani Marjoniemi. Kimmo on tehnyt pitkän uran maan tunnettuimpien bändien kitaratekniikkona (ansioluettelosta löytyy mm. HIM, The Rasmus ja Michael Monroe), ja hänen erikoisalansa ovat pedaalilautoja. Jani taas on Custom Soundsin asiakkaille entuudesta tuttu mies, jolla on laaja tuntemus kielisoittimista, vahvistimista ja efektipedaaleista.

****

Uusien omistajien käsialaa näkyy myös myymälän tuotevalikoimasta, johon kuuluvat esimerkiksi kitaratekniikoille tärkeät tarvikkeet…

…iso putkivarasto…

…runsas efektivalikoima…

…sekä kovia laukkuja efektilaudoille.

****

Kitara- ja bassovalikoimaan kuuluvat sellaiset brändit kuin Reverend, Vintage (by JHS), Fret-King ja Nash.

Korjaukset ja -huollot hoidetaan luotettavien yhteistyökumppaneiden avulla.

****

Myymälän kodikas tunnelma kutsuu kokeilemaan tuotteita kaikessa rauhassa.

****

Kimmo Aroluoma käyttää kaiken kokemuksensa rakentaa jokaiselle asiakkaalle rankkaa kiertue-elämää mukisematta kestäviä pro-luokan pedaalilautoja – riippumatta siitä, onko kyseessä kahdesta efektistä ja virtalähteestä koostuva pikkusysteemi vai puolitoista metriä pitkä efektihirviö. Asiakas voi valita haluamansa efektejä vapaasti, myös muiden kuin Custom Soundsin edustamien valmistajien mallistoista.

10/08/2012

Tulossa… Hagström

Hagström Guitars

20/06/2012

Epiphone SG sai rullatallan *** An Epiphone SG got a roller bridge

Asensin tänään poikani Epiphone SG:hen rullatallan. Nyt Bigsby B5 toimii paljon sulavammin!

Tilasin rullatallan SP-Elektroniikalta.

I installed a roller bridge on my son’s Epiphone SG. Now the Bigsby B5 works much better!

I got the bridge from SP-Elektroniikka.

07/06/2012

Ajakiri Kitarr – uus number on ilmunud!

Something for the Estonian-speaking fans of all things guitar.

Check out Ajakiri Kitarr’s website HERE!

02/04/2012

Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa

Kuvat: Miloš Berka

****

Tässä alkutilanne: uuden kielisatsin lisäksi tarvitset viritysmittarin, sekä kelaamisen nopeuttajaksi pienen muovivivun. Kun kerran poistetaan kaikki kielet kitarasta, on ehkä hyvä idea myös puhdistaa soitin. Puhdistusliinalla voi myös suojata kitaraa kolhuilta. Itse käytän myös saksia yhdessä työvaiheessa (katso lopusta).

Myös nailonkielisille kitaroille on tarjolla erilaisia kielisatseja. Klassisen kitaran tapauksessa kielisatseja ei tarjota paksuuden mukaan lajiteltuna, vaan ratkaiseva kriteeri on kielten veto/jäykkyys. High tension -satsi tuntuu jäykemmältä ja soi hieman kirkkaammalta kuin low tension -satsin kielet. Myös valmiiksi kustomoituja kielipakkauksia on olemassa, joissa esimerkiksi punotut bassokielet ja kirkkaat diskanttikielet ovat peräisin saman valmistajan kahdesta eri sarjasta.

Nailonkielisessä kitarassa kielisatsin vaihtaminen ei vaikuta dramaattisesti kitaran intonaatioon tai säätöihin, kyse on enemmän eri soittotatsista ja soundista. Kokeilumielessä voi siis vaihtaa turvallisesti yhdestä lajista toiseen, niin kauan kun kielet on tarkoitettu nimenomaan klassiselle tai Flamenco-kitaralle.

Itse olen suurikokoinen mies, jolla on voimakas soittotyyli – valitsen siis high tension -kieliä.

****

Ensin vanhat kielet löysätään kokonaan – vivulla tämä käy käden käänteessä. Jos kitarasi koneistot tuntuvat epätavallisen jäykiltä, voit lisätä pari tippaa öljyä hammasradan ja kierretangon väliin tai ehkä myös löysätä hammasratojen kiinnitysruuveja aavistuksen verran.

****

Kun kielet ovat täysin velttoja, leikkaan kielet kylmästi kahtia. Näin ei tarvitse vetää koko kieltä tallan tai virittimen läpi, ja vaihtaminen nopeutuu.

****

Avaan vanhojen kielten solmut…

…ja poistan ne sekä tallasta…

…että virittimistä.

****

Uusi kieli työnnetään ensin kaulan puoleiselta sivulta tallasta läpi.

Lyhyt pätkä kielestä vedetään tallasta ulos ja ylös…

…ja vedetään ensin kerran pitkän kielipalan alitse, ja sen jälkeen muutaman kerran itsensä ympäri.

Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.

Jotkut soittajat käyttävät bassokielillä erilaista menetelmää, jossa kielet lukitaan yhdellä isolla silmukalla. Molemmat versiot toimivat ja ovat ”sallittuja” – makukysymyksiä luultavasti. Tässä on kuva yhdestä Ramírez-kitarasta, jossa käytetään sitä toista kiinnitystapaa:

****

Kielen toinen pää pujotetaan virittimen läpi…

…minkä jälkeen kielen voi lukita itseensä vetämällä kielen vapaata päätä sen otelautaan menevän osaan alitse.

Seuraavaksi voi jo virittää uuden kielen.

Ja tällainen on suunnilleen onnistuneen toimenpiteen lopputulos.

****

Itse aloitan aina satulan ulkoreunoista ja jatkan sieltä poispäin kielipareissa (E-e, A-h, D-g).

Ei ole yhtään huono idea venyttää uusia kieliä samalla lailla kuin teräskielisissä tai sähkökitaroissa. Tosiasia on kuitenkin, että nailonkielet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, ennen kuin ne pysyvät vireessä. Ei ole siis syytä turhautua, jos joutuu ensimmäisinä päivinä kieltenvaihdon jälkeen virittää useasti!

Muuten: useat ammattilaiskitaristit eivät vaihda nailonkielisessä heti koko satsia kerrallaan. Usein on nimittäin niin, että täysin muovista valmistetut diskanttikielet kestävät soittoa huomattavasti pidempään kuin saman satsin bassokielet, joissa on suhteellisen ohuen silkkikudoksen ympärille punottu pehmeää metallia.

Nailonkielisessä kitarassa ei voi (eikä tarvitse) säätää intonaatiota – kun uudet kielet ovat päällä, soitto voi alkaa.

Save

28/03/2012

Changing strings – nylon-string classical guitar

Photos: Miloš Berka

****

Here’s what you need for the procedure: A string winder comes in very handy for taking off and putting on the strings, and a tuner is needed to get the guitar up to pitch. I use a pair of scissors to make life a little easier for myself (see below). A polishing cloth may come in handy for cleaning and/or protecting your guitar.

There are different string tensions available. Unlike on a steel string or an electric, you can use any type of classical guitar string on your guitar without the need for a complete set-up. A differently tensioned set won’t noticeably affect your intonation, but it will make a difference in the guitar’s feel, action and sound – feel free to experiment.

I’m a big guy with a strong touch, so I use high-tension sets…

****

First you need to slacken the strings completely. If your guitar’s tuners are particularly hard to turn, use one or two drops of light oil on the cogs, or try loosening the (black) screws which hold the cogs to the tuner posts by a tiny amount.

****

Once the strings are free from tension, I use the scissors to cut each string into two pieces. I find this makes taking the strings off a little easier, because you don’t have to feed all the string through either the tuner or the bridge for removal.

****

Untie the knot at the bridge…

…then remove the old string from the bridge…

…as well as the tuner.

****

Feed one end of the fresh string through the neck-facing side of the bridge.

Take the short end sticking out towards end of the body…

…and tie it into a sling, by first feeding the short end under the long piece and then tying to itself.

The final result should look somewhat like this.

Some guitarists use a different technique on the lower three strings, utilising only one large loop. Both ways are valid, but the slightly more elaborate way seems to work best for me.

Here’s a picture of a Ramírez strung in the other way:

****

Feed the other end of the string through the appropriate tuner…

…pull it through and lock it in by putting the string end underneath the part going to the fingerboard…

…and then wind it to pitch.

This is what the result should look like.

****

I find it easiest to string up a classical guitar from the nut upward, so I work in pairs – E-e, A-b, D-g.

You can do some string-stretching on a nylon-strung guitar, just the way you’d do it on an steel-string or electric, but in general nylon strings need much longer to settle into pitch. So, don’t be annoyed or alarmed if you have to retune rather often during the first few days of use!

By the way: Some professional classical guitarists don’t change the whole set each time. The three top strings, which are all-nylon, usually tend to stay useable for longer than the three bass strings, made of a thin fiber core and spun with soft metal.

There’s no real scope for intonation-adjustment on a classical guitar, so once the strings are on you’re ready to go.

14/02/2012

Kielten vaihtaminen – Floyd Rose -vibralla varustettu kitara

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Tärkeintä ovat kuitenkin oikeankokoiset kuusiokoloavaimet. Muista, että amerikkalaisissa Floyd Rose -vibroissa käytetään lähes aina tuumakokoja, kun taas monissa lisenssiversioissa (Schaller tai Gotoh) tarvitaan metrisiä avaimia. Älä koskaan käytä metrisiä avaimia tuumakokoisissa pulteissa (tai toisinpäin), rikot muuten pulttin ja/tai avaimen!

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.

****

Koska tuplalukittu vibrasysteemi on tarkassa balanssissa kelluva viritelmä, suosittelisin kielten vaihtaminen peräkkäin, yksi kerrallaan. Aloitan ala-E:llä ja jatkan sieltä ylöspäin.

Koko kielisatsin poistaminen aiheuttaa sen, että vibrajouset vetävät systeemin voimakkaasti runkoa vasten, ja tästä syntyvät nopeasti rumia painautumia. Tämän lisäksi tallan veitsenterät voivat silloin hypätä ulos säätöholkkien urista, ja tallan saaminen takaisin paikoilleen on vaikeampi kuin uskoisi.

Jos kuitenkin pitää poistaa kaikki kielet – esimerkiksi otelaudan puhdistamista varten – laita rungon ja vibraton väliin sopivan paksuista palaa korkkia, solukumia tai puuta ennen kuin poistat kielet. Suojaus pitää tallan oikeassa asennossa. Ei kannata tunkea suojausta kuitenkin liian syvälle, muuten hienovirittimien lehtijouset lukitusruuvien alla (katso hienovirittimien lähikuva) voivat taipua.

****

Tältä aloitetaan – lukittu satula.

Kieliparin lukkoa avataan oikeankokoisella avaimella.

Poista (ja säilytä) huolellisesti lukon ja ruuvin.

Hyvin asennetussa Floikka-satulassa kielet makaavat koko pituudellaan satulan pinnan päällä.

Joissakin edullisissa kitaroissa kielet jäävät hieman satula yläpuolella. Se ei ole iso ongelma, mutta satulan lukitseminen aiheuttaa silloin vireen nousemista.

****

Kielen pitää olla täysin löysänä.

****

Tältä Floikan talla näyttää. Kielet on lukittu omaan satulaansa pitkillä mustilla lukituspulteilla, jotka pilkistävät ulos hienoviritysruuvien alta tallan takaosasta.

Eri Floyd Rose -versioissa viritysruuvien sijainti voi olla hieman erilainen, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama.

Avaa lukitusta käyttämällä oikeankokoista kuusiokoloavainta. Lukitusta täytyy avata vain sen verran, että vanhan kielen saa pois ja tuoreen sen tilalle.

Vanha kieli nostetaan pois satulasta.

****

Tuoreen kielen laittaminen alkaa vibratallan päästä.

Ensin täytyy leikata pois kielen ball-end-rengas (varo silmiäsi), minkä jälkeen kieli työnnetään niin syvälle tallapalaan kuin mahdollista, ja lopuksi lukitaan sitä paikoilleen lukituspultilla.

Varmista, että hienoviritysruuvit on säädetty puoleenväliin. Näin sinulla jää riittävästi pelivaraa virittämiseen.

****

Kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

****

Ennen kuin lukitset satulaa, kielet täytyy venyttää. Ensin viritetään, sitten venytetään…kuuden-kahdeksannen kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.

Pidä venymisen ajaksi kielet alaspainettua ensimmäisen tai toisen nauhan kohdalla, ettei ne hyppii ulos satulasta.

Kun viritys pitää ja talla on oikeassa asennossa – tallan pohjalevy on paralleeli rungon pinnan kanssa – voi satulaa lukita.

Jos tallan tasapaino on häiritty, esimerkiksi eripaksuisen kielensatsin takia, täytyy ennen satulan lukitsemiseta säätää vibran jousia uudelleen. Vibrakolon jousipidikkeen asentoa säädetään uusiksi haluttuun suuntaan ristipääruuvarilla.

Eteneminen pienissä erissä on suositeltava, äläkä unohda jokaisen etapin jälkeen virittää kitaraa uudelleen.

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Valitettavasti intonaation säätäminen Floyd Rose -talloissa on hieman työläs homma. Kieli täyttyy löysätä taas kokonaan – siis satulalukko auki. Suoraan kielen alla, tallapalan edessä on pikkuinen kuusiokoloruuvi, joka pitää satulan paikoilleen. Avaa ruuvia ja työnnä satulan haluttuun paikkaan. Laita ruuvi kiinni, viritä uudestaan ja tarkista intonaatio uudelleen.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin.

Floikassa on muuten kolme kierteellä varustettua reikkää jokaista intonaatioruuvia kohden. Jos yhdeltä paikalta säätövaraa loppuu, voi siirtää ruuvin parempaan paikkaan.

***

Kuvattu 1980-luvun Kramer Pacer Custom II oli lainassa Tommi Posalta – kiitos!

10/02/2012

Changing strings – Floyd Rose -equipped guitars

Photos: Miloš Berka

****

Here’s what you need:

A pack of strings, a wire cutter, a tuner and a guitar lead. A cheap plastic crank speeds up the whole process of string winding.

Most important of all are allen/hex keys in the correct sizes. Note that US-made Floyds tend to use imperial (inch-sized) keys, while most licensed vibratos (for example Schaller and Gotoh) use metric (millimetre) keys. Never, I repeat, never use the wrong type of hex key, as it will ruin the bolts in no time!

A metal ruler comes in handy for measuring the action at the 12th fret before you start. If you take down these measurements it will be easy to readjust your guitar’s action, should the need arise, due to the new string set differing in gauge compared to the old set.

****

Because a double-locking vibrato is such a finely balanced affair, I’d recommend changing strings one at a time – starting with the low E-string and working my way up to the high e.

Taking all strings off at once will push bridge’s locking screws into the face of the guitar, leaving nasty marks. Furthermore removing the string-pull completely may cause the bridge plate’s knife-edges to jump out of their grooves in the height-adjusting posts, and getting the bridge back in place without damage is a nightmare.

If you need to remove all strings – for example to clean and oil the fingerboard – keep the vibrato in place by placing a suitably sized cushion/protector (cork, wood, stiff foam) between the locking screws and the body face before you slacken the strings. Don’t push the cushion in too deep or you might bend the steel leaf springs, which counterbalance the fine-tuners (look at the fine-tuner picture further down).

****

We start here, at the locked top nut.

Open the string lock using the correct hex key.

Remove the lock and bolt and put both away safely.

A well-installed Floyd Rose nut should look like this: The strings rest firmly against the whole surface of the metal top nut.

On some cheaper guitars the part of the string that’s facing the tuners may be lifting off slightly. Per se this is not a real problem, you only have to factor in that the string’s pitch will rise noticeably when you tighten the lock.

****

Slacken the string completely.

****

This is what the bridge looks like. The strings are locked in their respective bridge saddles with the long bolts protruding at the back of the bridge.

Different versions can have the fine-tuners – the knurled, upward-facing screws – in a slightly different position, but the principle is the same cross the board.

Open the string lock using the correct hex key. All you need is a gap wide enough for the old string to come out and the fresh string to go in.

Remove the old string.

****

Putting a new string on starts at the bridge on Floyd Rose -equipped guitars.

Snip the ball-end off (mind your eyes), then insert the string as deep as it will go into the bridge saddle and lock it in place (in the reverse process of the removal).

Make sure to set the fine-tuner to about halfway. This will give you enough leeway for tuning.

****

Insert the string…

…pull it around the post…

…and lock the string in by pulling it up away from the body.

****

Keep the string pressed downwards, while you’re turning the crank. Each new winding should pass under the one before it.

****

I’d recommend cutting off the surplus string in close proximity to the tuning post. Then I bend the stub down towards the headstock face. Be careful, a cut off string is very sharp!

****

Before you lock the top nut it is vital to thoroughly stretch the string. It works like this: First you tune to pitch using the tuner on the headstock, then you stretch each string, and retune again. Once you’ve repeated this process six to eight times, you should be ready to go.

Your fretting hand should hold down the string you’re stretching at the first or second fret to keep the string from jumping out of the top nut.

When the tuning is settled and the vibrato is in the right position – meaning its baseplate is parallel to the body – you can lock the top nut.

If the vibrato’s equilibrium has been upset by changing the string gauges you will have to readjust the vibrato springs (in the back compartment) by moving the spring claw with a Phillips-head screwdriver.

Move the spring claw in small increments, then retune the guitar and check if the vibrato is now parallel with the body’s top. Repeat this if necessary.

****

The last stage should be checking and resetting the guitar’s intonation. Always check your intonation with the guitar in playing position, by comparing the correctly tuned open string (or its 12th fret harmonic) to the fretted pitch at the 12th fret.

Sadly, intonation adjustment on Floyds is a pain in the proverbial: You have to completely loosen the string, open the small hex bolt that locks the saddle’s intonation (directly underneath the string), and then push the saddle manually to the desired new position. Then you lock the saddle in its new position using the correct hex key, retune and check again for correct intonation.

If the fretted note is flat (its pitch too low), you need to adjust the bridge saddle closer to the bridge pickup.

If the fretted note is sharp (its pitch too high), you need to adjust the bridge saddle further away from the bridge pickup.

Note that the bridge plate has three tapped holes for each intonation bolt. If you run out of space you have to completely remove the bolt and move it to a hole that will work with the saddle’s new position.

***

Thanks to Tommi Posa for the loan of his vintage 80s Kramer Pacer Custom II!

25/01/2012

Kielten vaihtaminen – Les Paul -tyyliset kitarat

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan Les Paul -tyylisessä kitarassa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, esimerkiksi jos on jouduttu poistamaan talla.

****

Pidän minun 80-luvun Les Paul Juniorissa kielet pujotettuna kieltenpitimeen edestä vintage-tyylisesti. Seurauksena on hieman pehmeämpi tatsi.

Tällä tavalla Les Paul -tyyliset kitarat nykyään kielitään, mikä näyttää siistimmältä. Molemmat tavat ovat ”sallittuja” – valitse omasi.

****

Teippaan sekä tallan että kieltenpitimen kiinni kitaran kanteen, koska ilman kielten vetoa ne lähtevät helposti irti, mikä voi kieltenvaihdon yhteydessä vahingoittaa kitaran runkoa. Älä missään nimessä käytä sellaista teippiä, joka jättää ikävät (ja usein ikuisetkin) jäljet kitaran lakkaukseen (esim. ilmastointi teippi). Samasta syystä on myös viisasta irrottaa teipit heti kuin kielet on vaihdettu.

Jos kitarasi on uudempi Epiphone tai se on varustettu Tone Pros -metalliosilla teippaamisen ei tarvitse, koska sekä talla että kieltenpidin ovat kiinni tolpissaan.

****

Mielestäni on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

****

Kun poistaa ensin virittimen aiheuttama kierre, kielen voi vetää kieltenpitimen läpi ilman turhaa kitkaa.

****

Työnnän kielen kieltenpitimen läpi.

****

Alun perin Juniorini oli varustettu Grover minivirittimillä, mutta vaihdoin vanhat Schaller M6-Vintage -virittimiin muutama vuosi sitten.

****

Suljetut virittimet ovat käytännössä huoltovapaita. Niiden tuntuma voi säätää nupin keskellä olevalla ruuvilla.

****

Minä suosittelen että aloitat uusien kielten laittamisen ”alhaalta” (lähellä satulaa) ja etenet pareissa (E-e, A-h, D-g).

Uusi kieli pujotetaan kokonaan kieltenpitimen läpi. Vasta kuin ball-end-rengas on turvallisesti paikoillaan kieli vedetään tallan yli kohti viritinlapa.

****

Kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä kohti kitaran logoa.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

****

Jos kaikki meni suunnitelman mukaan, näyttää uusi ala-E tältä.

****

Kielet pitävät virettä nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään…neljän-viiden kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistaisi liikkaa rasitusta.

Kun kitara on viritetty voidaan mitata uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä. Tarvittaessa säädetään kielten korkeutta nostamalla tallaa (tai laskemalla sitä).

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

PS: Vanhoissa kitaroissa tune-o-matic-talla voi istua hieman löysästi tolppien päällä. Itse joudun kieltenvaihdon jälkeen aina työntämään tallan bassopuoli varovaisesti kieltenpitimeen suuntaan. Vaikka kyse on vain todella pienestä virheasennosta, seikka vaikuttaa tuntuvasti kitaran intonaatioon!

***

20/01/2012

Changing strings – Les Paul -type guitars

Photos: Miloš Berka

****

Here’s what you need:

A pack of strings, a wire cutter, a tuner and a guitar lead. A cheap plastic crank speeds up the whole process of string winding.

A metal ruler comes in handy for measuring the action at the 12th fret before you start. If you take down these measurements it will be easy to readjust your guitar’s action, if you’ve taken off the guitar’s hardware, for example.

****

I keep my 1980s Les Paul Junior strung in the old-school way, with the strings going over the stopbar. This approach gives you a slightly looser feel.

This is how Les Paul -type guitars are usually strung these days, which looks cleaner and neater. Both approaches are valid – take your choice.

****

I use sticky tape to secure the tune-o-matic bridge and stopbar to the body to prevent them from falling off and damaging the guitar. Don’t use adhesives that could mark your guitar, like duct tape, and don’t keep the tape on the guitar for longer than it takes to change strings, if you don’t want to leave (possibly permanent) marks on your finish.

If you own a recent Epiphone guitar, or your guitar is equipped with Tone Pros hardware, the tape is not needed. In these cases the hardware is already fixed to their posts.

****

It’s easiest, in my opinion, to take off all strings once.

****

The old strings are much easier to pull out of the stopbar, once you’ve snipped off the coiled end that was formed by the tuner post.

****

Here I’m pushing the old string through the stopbar.

****

My Junior was equipped originally with Grover Minis, which I replaced with Schaller M6-Vintage tuners a few years ago.

****

Sealed tuners are practically maintenance-free. You can adjust their feel with the small screw at the tip of the tuner buttons.

****

I’d recommend you work your way up from the wrist of the headstock and work in pairs: first E-e, then A-b, and lastly D-g.

Pull the new string all the way through the stopbar, and only pull it over the bridge, once the string’s ball-end is in place inside the stopbar.

****

Insert the string…

…pull it around the post…

…and lock the string in by pulling it up away from the body.

****

Keep the string pressed downwards, while you’re turning the crank. Each new winding should pass under the one before it.

****

I’d recommend cutting off the surplus string in close proximity to the tuning post. Then I bend the stub down towards the headstock face. Be careful, a cut off string is very sharp!

****

If everything went according to plan this is how the new low E-string should look in the tuner.

****

Getting new strings to stay in tune is a much faster process, if you stretch each string carefully. It works like this: First you tune to pitch, then you stretch each string, and retune again. Once you’ve repeated this process four to five times, you should be ready to go.

Your fretting hand should hold down the string you’re stretching at the first or second fret to avoid damage to the top nut.

Once the guitar is in tune you should check the string action at the 12th fret and compare it with the values measured with the old string set. Raise (or lower) the bridge as needed.

****

The last stage should be checking and resetting the guitar’s intonation. Always check your intonation with the guitar in playing position, by comparing the correctly tuned open string (or its 12th fret harmonic) to the fretted pitch at the 12th fret.

If the fretted note is flat (its pitch too low), you need to adjust the bridge saddle closer to the bridge pickup. Give the screw a few turns, then retune and check again. Repeat if necessary.

If the fretted note is sharp (its pitch too high), you need to adjust the bridge saddle further away from the bridge pickup. Give the screw a few turns, then retune and check again. Repeat if necessary.

PS: On older guitars the tune-o-matic-bridge’s bridge post holes may be worn. After a string change, I always have to give the bridge’s bass side a little push towards the stopbar to get it back into its correct position on my Junior. The actual difference in terms of millimeters is only incremental, but it does make a discernible difference to the guitar’s intonation!

***