Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa

Kuvat: Miloš Berka

****

Tässä alkutilanne: uuden kielisatsin lisäksi tarvitset viritysmittarin, sekä kelaamisen nopeuttajaksi pienen muovivivun. Kun kerran poistetaan kaikki kielet kitarasta, on ehkä hyvä idea myös puhdistaa soitin. Puhdistusliinalla voi myös suojata kitaraa kolhuilta. Itse käytän myös saksia yhdessä työvaiheessa (katso lopusta).

Myös nailonkielisille kitaroille on tarjolla erilaisia kielisatseja. Klassisen kitaran tapauksessa kielisatseja ei tarjota paksuuden mukaan lajiteltuna, vaan ratkaiseva kriteeri on kielten veto/jäykkyys. High tension -satsi tuntuu jäykemmältä ja soi hieman kirkkaammalta kuin low tension -satsin kielet. Myös valmiiksi kustomoituja kielipakkauksia on olemassa, joissa esimerkiksi punotut bassokielet ja kirkkaat diskanttikielet ovat peräisin saman valmistajan kahdesta eri sarjasta.

Nailonkielisessä kitarassa kielisatsin vaihtaminen ei vaikuta dramaattisesti kitaran intonaatioon tai säätöihin, kyse on enemmän eri soittotatsista ja soundista. Kokeilumielessä voi siis vaihtaa turvallisesti yhdestä lajista toiseen, niin kauan kun kielet on tarkoitettu nimenomaan klassiselle tai Flamenco-kitaralle.

Itse olen suurikokoinen mies, jolla on voimakas soittotyyli – valitsen siis high tension -kieliä.

****

Ensin vanhat kielet löysätään kokonaan – vivulla tämä käy käden käänteessä. Jos kitarasi koneistot tuntuvat epätavallisen jäykiltä, voit lisätä pari tippaa öljyä hammasradan ja kierretangon väliin tai ehkä myös löysätä hammasratojen kiinnitysruuveja aavistuksen verran.

****

Kun kielet ovat täysin velttoja, leikkaan kielet kylmästi kahtia. Näin ei tarvitse vetää koko kieltä tallan tai virittimen läpi, ja vaihtaminen nopeutuu.

****

Avaan vanhojen kielten solmut…

…ja poistan ne sekä tallasta…

…että virittimistä.

****

Uusi kieli työnnetään ensin kaulan puoleiselta sivulta tallasta läpi.

Lyhyt pätkä kielestä vedetään tallasta ulos ja ylös…

…ja vedetään ensin kerran pitkän kielipalan alitse, ja sen jälkeen muutaman kerran itsensä ympäri.

Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.

Jotkut soittajat käyttävät bassokielillä erilaista menetelmää, jossa kielet lukitaan yhdellä isolla silmukalla. Molemmat versiot toimivat ja ovat ”sallittuja” – makukysymyksiä luultavasti. Tässä on kuva yhdestä Ramírez-kitarasta, jossa käytetään sitä toista kiinnitystapaa:

****

Kielen toinen pää pujotetaan virittimen läpi…

…minkä jälkeen kielen voi lukita itseensä vetämällä kielen vapaata päätä sen otelautaan menevän osaan alitse.

Seuraavaksi voi jo virittää uuden kielen.

Ja tällainen on suunnilleen onnistuneen toimenpiteen lopputulos.

****

Itse aloitan aina satulasta ja jatkan sieltä poispäin kielipareissa (E-e, A-h, D-g).

Ei ole yhtään huono idea venyttää uusia kieliä samalla lailla kuin teräskielisissä tai sähkökitaroissa. Tosiasia on kuitenkin, että nailonkielet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, ennen kuin ne pysyvät vireessä. Ei ole siis syytä turhautua, jos joutuu ensimmäisinä päivinä kieltenvaihdon jälkeen virittää useasti!

Muuten: useat ammattilaiskitaristit eivät vaihda nailonkielisessä heti koko satsia kerrallaan. Usein on nimittäin niin, että täysin muovista valmistetut diskanttikielet kestävät soittoa huomattavasti pidempään kuin saman satsin bassokielet, joissa on suhteellisen ohuen silkkikudoksen ympärille punottu pehmeää metallia.

Nailonkielisessä kitarassa ei voi (eikä tarvitse) säätää intonaatiota – kun uudet kielet ovat päällä, soitto voi alkaa

6 kommenttia to “Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa”

  1. Erittäin asiantunteva artikkeli.
    Sen verran voisi ehkä vielä tuohon lisätä aika pitkällä klassisen kitaran kokemuksella, että kielet kannattaisi katkaista niin lyhyiksi takatallaan ne solmittuaan, etteivät kielten ’hännät’ osu kaikukopan pintaan ollenkaan. Vievät värähtelyä (=ääntä ) pois.
    Siis tuo häntä olisi hyvä leikata pois ( niin lyhyeksi ettei osu kaikukoppaan), joka on tuossa yllä kuvassa, jonka alla on kuvateksti : ”Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.”

  2. Sana ’kielisatsi’ kannattaisi ehkä korvata suomalaisen korvaan paremmin sopivalla ’kielisetillä’. Muuten erittäin hyvä artikkeli näin aloittelijalle.

  3. Kiitos hyvästä ja selkeilä kuvilla varustetusta ohjeesta.
    Viellä kun joku kertoisi tyhmälle miten päin ne kielet pitää laittaa?

    Ilmeisesti silläkin on väliä koska toinen pää nailonkielissä on merkattu värillä ja bassokielissä toisessa päässä on harvaan kierretty metallilanka joka tekee siitä taipuisamman.
    Ei kai niitä turhaan ole erilaisiksi tehty?

    • Hei Pasi,

      Kiitos, että käyt täällä! Ja iso kiitos todella hyvästä huomautuksesta.

      Suuri konsensus näyttää olevan, että bassokielten taipuisampi pää menee tallan läpi, koska sitä on helpompi kiinnittää solmulla. Itse olen aina käyttänyt bassokielten jäykempää päätä solmun tekemiseen, koska a) 1970-luvulla tietoa oli vaikea löytää, ja b) neuroottisena ihmisenä en luota siihen, että se taipuisa pää kestää kielen vetoa niin hyvin kuin se jäykempi pää. 😀

      Soundillisesti siitä ei näytä olevan väliä. Joskus täytyy toki taivuttaa tallasta roikkuvan ”hännän” hieman poispäin kannelta – muuten se voi aiheuttaa ylimääräistä sirinää soittaessa.

      Diskanttikielten (usein violetti) värjätty pätkä on mielestäni ainoastaan merkki, josta työntekijä/kone tehtaassa tietää missä kohdassa läpinäkyvät kielet täyttyy katkaista.

      Terveisin,

      Martin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: