Review: Roland GA-112

****

One of Roland’s many new products for 2012 is the GA-112 – a COSM-based guitar combo using the company’s modelling technology to come up with a sound all of its own.

The GA-112 – as well as its larger 2 x 12″ brother, the GA-212 – utilises a specially designed COSM-model called Progressive Amp. Progressive Amp promises to give you the full scale of possible amp tones – from ultra-clean all the way to bone-crushingly dirty – from a single digital amp model, using only the gain-control and the combo’s EQ.

The 100-Watt Roland GA-112’s (current price in Finland: 844 €) looks combine many features from older Roland guitar amps.

The front panel is somewhat reminiscent of the legendary Jazz Chorus combo, while the cabinet’s black vinyl cover, as well as the extremely sturdy metal speaker grille have been borrowed from the company’s long-running Cube-range.

The GA-112’s chunky plastic corner protectors are designed to withstand the rough life of a gigging amplifier.

This Roland is equipped with a fully-digital preamp section offering a whopping five channels – four user-storable selections, plus the current control knob settings in Manual-mode.

Regardless of all the digital circuitry inside, the GA-112’s front panel is very clean and easy to understand. All push-buttons are backlit, and all the knobs for storable parameters (meaning all, but the Master Volume) have been equipped with red position LEDs. This combo’s settings are easy to read even on a completely darkened stage.

Apart from its two input jacks, the front section offers two buttons – Boost and Voice, which adds a slight loudness EQ-curve to the signal.

The Progressive Amp -section’s oblong LED-indicator is a great way to keep you in the picture in regard to the character of the current amp channel/settings, by changing its colour according to the gain setting. A green light, for example, tells you that you are paddling safely in totally clean waters, while purple or white means you are sailing close to distortion meltdown.

The EQ-section is a three-band affair with an added mid-boost for fattening up your tone.

Before travelling onward to the Presence- and reverb-controls your signal can be send to either or both of the GA-112’s effect loops. Both loops’ on/off-status is stored channel-specifically along with all the other channel data, which means that changing channels also automatically switches the loops on or off.

The GA-combo’s only internal effect is its lushly-voiced digital reverb.

Roland’s GA-112 stores all changes to one channel’s settings automatically each time you switch to another channel, which makes the combo quite intuitive to work with.

The effect loops have been placed alongside all the other connectors on the back panel.

You can choose between a parallel and a series signal path for each loop, and set the correct nominal signal level (-10 dB or +4 dB) for your chosen outboard effects.

The back panel also gives you a tuner output and a line level output for connection to a mixer. You can also daisy-chain two GA-112s for large venues.

For full switching control on-stage you have to buy Roland’s own GA-FC-footcontroller, which allows you to switch channels, turn the boost on or off, as well as switch on/off the effect loops and the reverb.

It would have been a nice move, though, if Roland had included a simple up/down-footswitch for channel-switching with the amp.

****

Roland’s GA-112 isn’t your traditional modelling amp, as it doesn’t feature heaps of different models of famous amps, vintage and new, or loads of different internal effects. The approach has been radically different here.

The GA-112’s main advantages are its healthy basic sound, as well as the Progressive Amp’s huge versatility and tweakability, giving you everything from totally clean to full-on metal.

The Roland isn’t about the authenticity of vintage amp models when compared to the physical originals from yesteryear. This is a modelling amp that isn’t modelling any specific amps, but uses it digital power to offer the guitarist a blank canvas with a large palette of colours.

The Roland GA-112 makes a great job of offering most guitarists their sound with the minimal amount of fuss and a practically flat learning curve.

Warm Jazz-cleans or biting Country-picking can be dialled in in no time. Organic and dynamically rich Trad Blues and Seventies Rock can also be had. And the GA-112’s merciless Metal-riffing will have you headbanging until the janitor takes the main fuse hostage.

Roland’s two switching effect loops open up many interesting possiblilities for seasoning your tones.

I suggest you make a beeline for your nearest Roland-dealer, if you are interested in making the GA-112 your personal command centre on-stage or in the studio.

****

Here are a couple of examples using the Roland GA-112 without any external effects:

Stratocaster – clean

Kasuga semi – clean

Stratocaster – overdriven

Kasuga semi – overdriven

Stratocaster – full gain

Kasuga semi – lead sound

****

Roland GA-112

844 €

Finnish distribution: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ basic sound

+ extremely wide scale of gain

+ programmable

+ two effect loops

+ power

+ sturdy build

Cons:

– footcontroller optional

****

Review: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

A pre-aged guitar – to some people it’s the daftest idea ever, while others think relicing imbues the instrument with its own type of charm.

But one thing is clear: artificial ageing is here to stay!

This time we will take a new-old ESP for a spin – the Eclipse II FM FT Distressed.

****

The ESP Eclipse II Distressed (current price in Finland: 1.889 €) is a Japanese quality instrument treated to look and feel like a 50-year-plus veteran of the stage and studio.

The rather realistic impression is achieved not only by dings, dents and scratches, but also by using a laqcuer that looks old and sunken in.

The flip side of the Eclipse II Distressed’s body has also received lots of scratches and a bout of artificial belt buckle rash. The neck, though, has been left fairly clean.

The mahogany looks scrumptious, and the finish does its bit to underscore the lively wood grain.

ESP have restrained themselves from adding over-the-top finish cracks, which is a good decision, in my opinion.

The Gotoh-machines look traditional, but are in fact up-to-date locking tuners.

The Eclipse’s beautiful rosewood ’board and jumbo-sized frets have been left untouched by relicing – this is a brand-new guitar with a pristine playing feel, great!

The neck joint is a traditional set-in job.

This viewing angle makes it easy to spot all the dents in the sunken in finish (click the picture for a larger view).

The Distressed-model comes fitted with Seymour Duncans: The neck unit is a ’59-model, while a Duncan JB -humbucker has been installed near the bridge.

The brushed metal covers fit the ESP’s lightly-aged look to a tee.

The neck pickup’s tone control is equipped with a push/push-switch that splits the humbuckers in the up-position.

Everything’s hunky-dory in the control cavity – quality parts, clean workmanship and thorough shielding wherever you look.

The tune-o-matic-type bridge and the guitars tailpiece are quality parts made by Gotoh.

The ESP Eclipse II Distressed is sold in its own, beautiful case.

****

Many players complain about the weight of a good deal of LP-type electrics, which can give you a sore shoulder or a hurting back. I can only suggest that these guitarists take a stoll to their friendly ESP-dealer, if this test sample is anything to go by!

I don’t know whether it’s in the wood selection or whether ESP employ an Emmental-method (like Gibson) for weight-relief – by drilling large-diameter holes into the mahogany before gluing the maple top on – but this ESP is the most lightweight LP-style guitar I have ever played!

The neck profile is a very friendly medium-depth ”D”, not far removed from Gibson’s 60s-neck. The sunken-in finish feels smooth and fast, and the fine fretwork and large fretboard radius make for an easy playability.

It’s hard to gauge whether this is due to the relicing or not, but the ESP Eclipse II Distressed feels really live. The guitar breathes and resonates freely, and its fine acoustic tone has a nice warmth and a sinewy midrange.

Seymour Duncan’s ’59/JB-pairing is an excellent choice for the ESP Eclipse II. The pickups have a good balance between themselves, and manage to convey this instrument’s tonefulness onwards to the amp with fine detail. The ability to split the ’buckers adds three fresh and springy selections to your arsenal.

Both sound examples start with the split neck pickup, followed by the full neck pickup, and so on:

ESP Eclipse II Distressed – clean

ESP Eclipse II Distressed – distorted

Regardless of your stance towards pre-aged guitars, there’s no denying that ESP’s Eclipse II Distressed is a fine, high-quality instrument, with its own hefty dose of charm. Shame we had to give it back…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed 

Current price in Finland: 1.889 €

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ looks

+ sound

+ weight

+ playability

+ coil-split 

+ workmanship

****

Testipenkissä: EBS Classic Session 30

EBS Swedenin uutuus – Session 30 – on firman pienin kombo tähän mennessä, joka on tarkoitettu koti-, äänitys- ja harjoituskäyttöön.

****

Pieni ja kevyt EBS Classic Session 30 (169 €) kuuluu valmistajan vintage-tyyliseen, Kiinassa valmistettuun Classic-sarjaan.

Session 30 tarjoaa nimensä mukaisesti 30 wattia lähtötehoa.

Kahdeksantuumainen kaiutin istuu refleksikotelossa, jolla on auko edessä. Tyylikäs etukangas on kiinnitetty perinteiseen tapaan tarranauhoilla.

Harjoituskombon takapuoli on täysin suljettu. Virtajohdon liittimen ja virtakytkimen viereen EBS on lisännyt vielä maadoituspisteen, josta voi olla hyötyä hurinan minimoimisessa, silloin kun vahvistinta käytetään studioympäristössä.

Session 30:n paino jää alle yhdeksän kiloa, joten kombo on todella helppo kuljettaa kantokahvallaan.

Kombon paneeli tarjoaa säätimiä gainille (jolla on oma Peak-ledi), bassolle, diskantille sekä volumelle.

Harjoituskäyttöä varten EBS on lisännyt Session-vahvariin minijakin mp3-soittimelle ja kuulokelähdön.

Harvinaisuus tässä hintaluokassa on pikkukombon balansoitu XLR-lähtö, joka tekee Session 30:stä myös kätevän DI-boksin omalla monitoroinnilla studiokäyttöä varten. Ground Lift -kytkimellä saa katkaistua tehokkaasti mahdollisista maalenkeistä aiheuttavan brummin.

****

Pikkuisesta, kahdeksantuumaisella kaiuttimella varustetusta harjoituskombosta ei voi odottaa seiniä vavisuttavaa bassotoistoa ja äänenpainetta – se olisi täysin epärealistinen.

Toisaalta täyttyy korostaa, että EBS Classic Session 30:stä lähtee kunnon bassosoundi. Tämä kombo ei missään nimessä ole kumiseva leluvahvistin, erittäin reilusta hinnastaan huolimatta.

Pikkuvahvistin tarjoaa aitoa EBS Classic -sarjan soundia opetus- ja harjoituskäyttöön sopivalla volyymillä. Bassorekisteri on lämmin, keskialue siisti ja yläkerta silkkisen pehmeä.

Kun vääntää master volumen täysille – tai jo vähän aikaisemmin viisikielisellä bassolla – mukaan kuvaan astuu odotetusti myös kombon (ja kaiuttimen) pienestä koosta aiheuttuvaa resonointia ja surinaa, mutta järkevässä käytössä EBS:n pienokainen pärjää mainiosti.

Session 30:n XLR-lähtö toimii sekin moitteettomasti, välittämällä kombon laatusignaalia puhtaasti eteenpäin mikserille tai äänikortille.

Mielestäni EBS Classic Session 30 on mainio harjoitusvahvistin, sekä erittäin kätevä työkalu kotistudiossa.

****

Seuraavat esimerkit on äänitetty käyttämällä samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonia kaiuttimen edessä että kombon suoraa XLR-lähtöä:

1985 Squier Jazz Bass

1989 Höfner 500/1

1987 Rickenbacker 4003

****

EBS Classic Session 30

169 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ koko

+ paino

+ soundi

+ DI-lähtö

****

Testipenkissä: Roland GA-112

****

Yksi tämänvuotisista Roland-uutuuksista on GA-112 – firman COSM-teknologiaa hyödyntävä kitarakombo, joka on ihan omaa itsensä, täysin ilman tiettyjen vahvistimien mallinnusta.

Koko komeuden ytimessä toimii GA-112 – ja isompaa, kahta 12-tuumaisia kaiutinta sisältävä sisarmalliaan GA-212 – varta vasten kehitelty Progressive Amp -niminen COSM-malli. Progressive Amp lupaa erinomaisia clean-, crunch- ja lead-soundeja yhdestä, samasta vahvistimesta, pelkästään gain-säädintä ja EQ:tä käyttämällä.

Satawattisessa Roland GA-112:ssa (844 €) yhdistyy monia piirteitä, joita ovat tuttuja entisestään firman kitaravahvistimista.

Etupaneelin värimaailma muistuttaa legendaarista Jazz Chorus -komboa, kun taas kestävä musta päällinen ja erittäin tukeva metalliritilä tulevat suoraan firman Cube-sarjasta.

Myös paksut muoviset kulmasuojat on tehty kestämään keikkailevan kitarakombon ajoittain rankkaa elämää.

GA-112:n etuvahvistin on täysdigitaalinen, ja se tarjoaa peräti viisi kanavaa – neljä tallennettua kanavaa, sekä manuaalisen tilan, jossa käytetään säätimien tämänhetkiset asetukset soundin pohjana.

Etupaneelin rakenne on erittäin selkeä, kombon uumenissa piiloutetusta huipputeknologiasta huolimatta. Kaikki painonapit ovat taustavalaistetut, ja kaikki tallennettavissa olevat säätimet (siis kaikki, paitsi Master Volume) ilmaisevat asentonsa punaisilla ledeillä. Tämän kombon asetukset näkee selvästi myös täysin pimeällä lavalla.

Vahvistimen tulopuolella tarjotaan kahden jakkien lisäksi Boost-napin lisäpotkua varten, sekä Voice-kytkimen, jolla saa signaaliin lisättyä mietoa loudness-käyrää.

Progressive Amp -osaston pitkänomainen ledi auttaa suuresti gain-määrän visuaalisessa hahmottamisessa, muuttamalla väriään porttaattomasti loogisella tavalla Drive-asetuksen mukaan. Jos näkee vihreän valon tietää heti, että soundi on säädetty puhtaaksi, kun taas tumman punainen tai hohtavan valkoinen tarkoittaa rankkaa säröä.

EQ-osasto koostuu basso-, keskialue- ja diskanttisäätimistä, ja se tarjoaa tämän lisäksi myös keskialueen lisäboostin todella paksuja sointeja varten.

Ennen kuin signaali kulkee preesenssäätimen ja digikaiun läpi masterille, sitä voi vielä lähettää kummallekin tai jopa molemmille GA-112:n ulkoiselle efektilenkille. Efektilenkien päälle/pois-tilaa tallennetaan kaikien muiden vahvistimen parametrien mukaan kanavamuistipaikkaan, mikä tarkoittaa että kanavavaihdon yhteydessä myös oikeat ulkoiset efektit menevät automaattisesti päälle.

GA-kombon ainoa sisäinen efekti on sen kaunisääninen digitaalinen kaiku.

Roland GA-112 tallentaa muuten kaikki muutokset säätöihin automaatisesti muistiin, mikä selvästi nopeuttaa työskentelyä vahvarin kanssa.

Efektilenkkien liittimet on sijoitettu puoleksi avoimen kotelon takapaneeliin.

Kummankin efektilenkin kohdalla voi erikseen valita, onko kyseessä rinnakainen tai sarjakytkennässä oleva signaalitie, ja onko käytössä –10dB:n tai +4 dB:n signaalitasolla pyörivä efektilaite.

Takapaneelistä löytyy myös lähtö viritysmittarille ja mikserillä. Lisäksi pystyy myös ketjuttaa kaksi GA-112-komboa todella isoja lavoja varten.

Jos haluaa täyttä kontrollia lavalla täytyy lisätä laskuun vielä reilu satanen ja hankkia Rolandin oma GA-FC-jalkakytkinlauta. Sillä pystyy lennossa paitsi vaihtamaan kanavia myös kytkemään kombon boosteja, efektilenkkejä ja kaiun päälle tai pois.

Mielestäni se olisi ollut kuitenkin käyttäjän kannalta ystävällinen veto, jos Roland GA-112:n paketista olisi löytynyt valmiiksi yksinkertainen, kahdella kytkimellä varustettu pedaali, jolla voisi vaihtaa kombon kanavia ylös- ja alaspäin.

****

Roland ei lähtenyt GA-112:n suunnitteluun sellaisella päämäärällä, että nyt rakennetaan sellainen kombo, jossa on valtavasti erilaisia mallinnoksia vanhoista vahvistimistä ja iso kasa sisäisiä efektejä, vaan idea oli päinvastainen.

GA-112:n valtti ovat sen erittäin terve perussoundi, ja oman Progressive Amp -mallin uskomattoman laaja gain-skaala, joka ulottuu putipuhtaasta hyvin rankkaan metalliin.

En lähde tässä myöskään spekuloimaan Roland-kombon erilaisten soundien mahdollisista esikuvista tai GA-112:n tarjoamasta ”autenttisuudesta” tai sen puutteesta. Tämä ei ole mallintava vahvistin perinteisessä tarkoituksessa, tässä ei haetakaan uskollisuutta johonkin esikuvaan.

Roland GA-112 on ihan oma itsensä, ja pärjää vallan mainiosti tarjoamalla kitaristeille mahdollisuuden löytää omat soundinsa minimaalisella vaivalla.

Lämmin puhdas jazz tai helisevän pureva country – Roland-kombolla onnistuu kädenkäänteessä ja lopputulos kuulostaa erittäin hyvältä. Soittodynamiikaan ja kitaran volume-säätimeen herkästi reagoiva perinne-blues tai 1970-luvun rock luonnistuvat nekin mainiosti. Ja armoton metal-riffaaminenkin voi GA-112:llä jatkua, kunnes talkkari tulee ja takavarikoi treenikämpän pääsulakkeen.

Hyödyntämällä vielä styrkkarin kahta efektilenkkiä saa Rolandista esiin todella massiivisen määrän erilaisia laatusoundeja.

Voin vain suositella Roland GA-112 -kombon koeajelua, jos etsii uuden vahvistimen oman kitarasoundin komentokeskukseksi.

****

Tässä muutama esimerkki GA-112:n soundista ilman ulkoisia efektilaiteita:

Stratocaster – puhdas

Kasuga puoliakustinen – puhdas

Stratocaster – säröllä

Kasuga puoliakustinen – säröllä

Stratocaster – gain täysillä

Kasuga puoliakustinen – soolosoundi

****

Roland GA-112

844 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat:

+ perussoundi

+ erittäin laaja gain-skaala

+ ohjelmoitavuus

+ kaksi efektilenkkiä

+ teho

+ kestävä rakenne

Miinukset:

– jalkakytkin ei kuuluu hintaan

****

Testipenkissä: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

Esivanhennettu kitara – joidenkin mielestä se on typerin keksintö ikinä, kun taas toisten mielestä naarmuuntuneissa kitaroissa on oma charminsa.

Yksi asia on kuitenkin selvä: relic-ilmiö on tullut jäädäkseen!

Tällä kertaa testissä kävi ESP:n näkemys uusvanhasta kitarasta – Eclipse II FM FT Distressed.

****

ESP Eclipse II Distressed (1.889 €) on laadukas japanilainen sähkökitara, joka on esikulutettu näyttämään yli 50-vuotiaalta, paljon käytetyltä soittimelta.

Hyvin realistinen tuntuma on saatu aikaiseksi käyttämällä kolhujen, naarmujen ja lommojen lisäksi myös sellaista lakkausta, joka näyttää hieman ajan jälkeen kuluneelta ja puun syykuvioihin uponneelta.

Myös Eclipse II Distressed -rungon takapuoli on täynnä pieniä naarmuja ja painaumia, mutta kitaran kaula on jätetty lähes kokonaan siistiksi.

Runkoon ja kaulaan käytetty mahonki näyttää herkullisen eloiselta.

ESP ei kuitenkaan vetänyt relikoinnilla överiksi, eikä viimeistelyssä ole keinotekoisia halkeamia.

Gotohin kromatut virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta kyseessä ovat nykyaikaiset lukkovirittimet.

Eclipsen kaunista palisanteriotelauta ja sen jumbokokoiset nauhat on jätetty tarkoituksella neitseelliseksi: uudella kitaralla on uuden kitaran tatsi ja soitettavuus, hyvä niin!

Kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaliitoksella.

Tässä kuvassa näkyvät hyvin relikoidun Eclipse II Distressed -kitaran kulumat, naarmut ja viimeistelyn epätasainen pinta.

Distressed-mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta: kaulamikrofoniksi on valittu ’59-humbuckeri, kun taas tallan viereen on asennettu firman JB-malli.

Mikkien harjatut suojakuoret tukevat omalta osaltaan vanhan soittimen vaikutelmaa.

Kaulan tone-potikkaan on lisätty push/push-kytkin, jolla saa molemmat mikrofonit puolitettua.

Elektroniikkalokerosta löytyy laadukkaita osia, siistiä juotostyötä, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella.

Samoin kuin Eclipse II:n virittimet myös tune-o-matic-tyylinen talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laatuosia Gotohin valikoimasta.

Erittäin hieno kova laukku kuuluu ESP:n hintaan.

****

Monet valittavat LP-tyylisten kitaroiden paino-ongelmista, jotka tekevät kitaran soitosta epämukavan. Näille soittajille voin vain suosittaa ESP Eclipse II Distressed -mallin koeajoa, koska ainakin testiyksilö on uskomattoman kevyt!

En tiedä johtuuko tämä ominaisuus huolellisesta puuvalinnasta vai käytetäänkö myös ESP:n tehtaalla Gibsonilta tuttua ”Emmental-menetelmää”, jossa porataan rungon mahonkiin ensin isokokoisia reikiä, ennen kuin vaahterakansi liimataan paikkoilleen. Oli miten oli – tämä ESP on kevyin soittamani LP-tyylinen kitara ikinä!

Kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen keskikokoinen ”D”, joka on hyvinkin lähellä Gibson-kitaroista tuttua 60s-kaulaa. Hiukan epätasainen ”vanhennettu” lakka tuntuu liukkaalta ja luonnolliselta. Esimerkkillisen nauhatyön ja otelaudan loivan kaarevuuden ansiosta, soittotatsi on nopea ja vaivaton.

En tiedä johtuuko tämä relikoinnista tai muista seikkoista, mutta ESP Eclipse II Distressed tuntuu suorastaan elävältä. Kitara resonoi vapaasti ja sen loistavassa akustisessa äänessä löytyy sopivasti sekä ryhdikkyyttä, että lämpöä.

Seymour Duncanin ’59/JB-kattaus on ESP Eclipse II:lle mahtava valinta. Mikrofonit ovat keskenään loistavassa tasapainossa, ja ne onnistuvat täydellisesti välittämään kitaran oman äänen uskollisesti eteenpäin vahvistimelle. Lisäksi humbuckerien puolitus yksikelaisiksi lisää tutuille humbucker-soundeille vielä hyvin hyödylliset kevyemmät ja kirkkaammat vaihtoehdot.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetusta kaulamikrofonista, sen jälkeen tulee täysi kaulamikki ja niin edelleen:

ESP Eclipse II Distressed – puhtaat

ESP Eclipse II Distressed – säröllä

Kitaroiden keinotekoisesta vanhenemisesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ESP Eclipse II Distressed on mielestäni loistava laatusoitin, jolla on omaa luonetta ja charmia vaikka muille jakaa. Sääli, että se piti palauttaa…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed 

1.889 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ ulkonäkö

+ soundi

+ paino

+ soitettavuus

+ mikkien puolitus

+ työnjälki

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑