Testipenkissä: Fender Jimi Hendrix Stratocaster

Hendrix Ad

Jimi Hendrixin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaikka tämä valovoimainen kitarasankari itse kuoli jo vuonna 1970 27-vuotiaana Lontoossa. Kiinnostus Hendrixin musiikkia kohti on yhä niin suuri, että hän on sijalla yhdeksän Forbes-lehden listalla parhaiten tienaavista kuolleista henkilöistä.

Fenderin Stratocaster oli mestarin suosikkisoitin, eikä ole siis ihme, että Fender hiljattain esitteli uuden Jimi Hendrix -nimikkomallin, joka on nyt myös saatavilla Suomessakin.

Uusi meksikolainen Fender Jimi Hendrix Stratocaster ei ole kuitenkaan firman ensimmäinen kunniaosoitus legendaariselle kitaristille:

Vuonna 1980 tehtiin pieni ”epävirallinen” erä Hendrix-Stratoja (tuotantoerä vain muutama tusina) valkoisella rungolla ja vasenkätisellä, isolla viritinlavalla varustetulla kaulalla. Vuonna 1997 ilmestyi Custom Shopin 100 kitaran erä Hendrixin Monterey-Stratosta, joka oli tarkka kopio soittimesta, jota Hendrix käytti Monterey-festivaalilla 1967. Se oli käsin maalattu vasenkätiselle sopivaksi muutettu oikeankätinen Strato pienellä lavalla. Monterey Strat -settiin kuului myös flight case -laukku, nahkahihna, sekä nahasta tehty topattu pussi. Vuonna 1997 ilmestyi myös Fender USA:n Jimi Hendrix Voodoo -Strato, joka oli oikeakätiselle tarkoitettu kopio Hendrixin legendaarisesta Woodstock-kitarasta. Voodoo-Straton juju oli, että kitaran logo oli alkuperäisen peilikuva, minkä ansiosta nimikkomallin käyttäjä näytti peilin edessä enemmän Hendrixiltä.   😀

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – full front

Upouudessa Fender Jimi Hendrix Stratocasterissa (hinta-arvio noin 950 €) on myös vahvoja vivahteita mestarin Woodstock-kitarasta:

Tässä tapauksessa kitaran leppärunko on saatavilla joko valkoisena tai mustana, ja siihen on liitetty yksiosainen vaahterakaula isolla, vasenkätisellä lavalla.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – headstock

Viritinlavalta löytyy ns. transition logo 60-luvun keskiväliltä, joka on isompi kuin 50-luvun spaghetti logo, mutta vielä kultainen. Logo muuttui 60-luvun lopulla mustaksi CBS logoksi.

Nykyaikaisia parannuksia Hendrix Stratocasterissa ovat lavanpuoleinen kaularaudan säätöruuvi, sekä otelaudan loivempi kaarevuus (9,5 tuumaa), joka helpottaa kielten venytyksiä.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – tuners

Lavan kääntöpuolelta löytyy Jimi Hendrixin nimikirjoitus, kitaran sarjanumero, sekä sulavasti toimivat Kluson-kopiot.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – neck plate

Kaulaliitos on hyvin perinteistä sorttia, mutta kaulalevyyn on kaiverrettu Authentic Hendrix -tuotteiden logo.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – pickups

Tärkein ja ratkaisevin ero rivi-Stratoon piilee Fender Jimi Hendrix -mallin mikrofoneissa:

Meksikolaisessa nimikkomallissa käytetään laadukkaita American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-mikrofoneja, jotka on asennettu niin kuin tämä kitara olisi vasenkätinen. Kaula- ja keskimikrofoni on siis käännetty 180 asteella. Myös tallamikrofoni on ensin käännetty, mutta tämän lisäksi se on myös asennettu käänteisen kulmaan. Tavallisesti tallamikin bassopuoli on lähempänä kaulaa, Hendrix-Stratossa taas mikin diskanttipuoli on lähempänä soittimen kaulaa.

Tämä toimenpide kääntää mikrofonien erikorkoisten magneettien järjestystä, ja se myös muuttaa tallamikin tapauksessa mitkä ylä-äänet mikki poimii kielistä.

Vasta käyttötestissä selviää onko ero kuultavissa.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – controls

Säädinosasto on vintage-reseptin mukainen – master volume, kaulamikin tone ja keskimikin tone – mutta Hendrix-mallissa on nykyaikainen viisiasentoinen kytkin.

American Vintage ’65 -mikkisetissä kaikki mikrofonit on käämitty samaan suuntaan, niin kuin aidoissa 60-luvun Stratoissa. Tämän takia yksikelaisten hurina ei poistu mikkiasennoissa kaksi ja neljä, niin kuin monissa nykyaikaisissa Stratocastereissa!

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – vibrato

Vibratalla on Fenderin vintage vibrato (”Sychronized Tremolo”) teräksisillä tallapaloilla.

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 1

Fender Stratot tunnetaan niiden hyvästä ergonomiasta, eikä Fender Jimi Hendrix -malli poikkea tästä linjasta.

Testiyksilö on mukavasti keskipainoinen ja sen runko hyvin sulavalinjainen. Fender on valinnut 1960-luvun C-profiilin tähän Hendrix-Stratoon, joka tuntuu todella hyvältä kädessä myös hyvin maltillisen paksuutensa ansiosta.

Testikitara saapui Es-vireessä 010-satsilla, mutta sen säädöt eivät olleet täysin kohdallaan suoraan laatikosta. Vibratallan kulma oli hieman liian jyrkkä ja myös soittimen intonaatio oli bassokielillä vähän pielessä. Oikean kokoisilla ristipääruuvareilla ongelmat hoidettiin nopeasti ja helposti pois päiväjärjestykseltä. Lopputulos oli erittäin hyvin soiva sähkökitara mukavalla tatsilla (kieltenkorkeus 12. nauhalla: matala-E: 2,2 mm/diskantti-e: 1,7 mm).

Loivasta otelautaradiuksesta (9,5 tuumaa) on todellakin paljon hyötyä bendaamisessa. Kielten venyttäminen on helpompaa, eivätkä kielet rämise isoissa intervalleissa ylimpiä nauhoja vastaan kuin usein kuperammalla vintage-radiuksella (7,25 tuumaa).

En ole ihan varma kuuluuko käänteisten mikrofonien soundillisia vaikutuksia ratkaisevasti Hendrix-Stratocasterin sähköisessä soundissa.

Hendrixin tekniikon ja soundigurun, Roger Mayerin, mukaan muusikko itse oli tyytyväinen tuotantolinjan Stratoihin. Mayer on sanonut useissa haastatteluissa, että ainoat toimenpiteet, joita tehtiin juuri ostettuihin soittimiin, olivat kaulataskujen siivoaminen lakkausjäämiltä. Sen sijaan Hendrixin efekteihin tehtiin kaikenlaista kustomointia.

Oli niin tai näin, uusi Fender Jimi Hendrix -malli soi kuin laadukas Strato. Tässä ensin puhdas pätkä:

Ja tässä esimerkki Hendrix-kitaran särösoundista:

Halusin ensin kokeilla Jimi Hendrix -Stratoa nykyaikaisessa soundiympäristössä, ja äänitin tämän pienen demon. Signaaliketju on Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:

Äänitin sitten vielä toisen, Hendrix-tyylisen demokappaleen. Signaaliketju on tässä Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. Kappaleen lopussa simuloin Uni-Vibe-efektin soundia nopealla phaser-efektillä miksausvaiheessa:

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – back beauty

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 2

Hendrixin live-soundi

Vaikka Jimi Hendrix oli – ääniteknikko Eddie Kramerin avulla – melkoinen edelläkävijä efektien käytössä studiossa, perustui hänen live-soundinsa yllättävän pieneen efektiarsenaaliin. Tässä todella lyhyt johdanto Hendrixin signaaliketjuun lavalla.

1. Marshall Model 1959 ”Plexi” -stäkki
Jimi Hendrix käytti mitä tänään kutsutaan vintage-tyylisiksi stäkeiksi, joiden vahvistimissa ei ollut high-gain säröpiirejä, eikä master volume säätimiä. Hänellä oli tavallisesti käytössä jopa kaksi 100-watista Marshall-stäkkiä, mikä tarkoitti että äänenpaine oli melkoinen. Stratollakin nämä vahvistimet menevät särölle, mutta soundi on enemmän Blues-tyylinen, kuin mitä saadaan nykyaikaisista high-gain stäkeistä.

Simuloin tätä soundia kääntämällä Blackstar HT-1R -kombon clean-kanavalla gain-säätimen reilusti auki.

2. Dallas-Arbiter Fuzz Face -säröpedaali

Fuzz-tyypinen säröpedaali on mielestäni Hendrix-soundin kannalta ratkaisevassa asemassa, koska se lisää soundiin sekä lihaksia ja kermaista sustainea että runsaasti rosoisuutta.

Englantilainen musiikkilaitteiden maahantuoja Ivor Arbiter halusi saada firmalleen 1966 oman säröpedaalin. Hän keksi Fuzz Facen rakentamalla fuzz-piirin mikrofoniständin jalkaan. Pyöreä jalka näytti kahdella säätimellään ja yhdellä jalkakytkimellään naamalta, josta pedaalin nimi tulee.

Fuzz Faceja valmistaa nykyään Jim Dunlop. Edullisia vaihtoehtoja saa myös Mooerilta tai Rowinilta. Itse käytin tässä Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi -pedaalia:

3. Vox Wah-Wah

Hendrix käytti Vox Wahiaan tavallisesti kytkettynä Fuzz Face -särön tuloon, mutta myös fuzzin jälkeen saadaan monta käyttökelpoista soundia. Hyviä wah-pedaaleja on saatavilla esimerkiksi Bossilta, Mission Engineeringiltä tai Jim Dunlopilta.

Itse käytin tässä omaa Morley M2 Wah/Volume -pedaalia (ennen fuzzia):

4. Octavia +Uni-Vibe

Lisämausteina Hendrix käytti vielä Roger Mayerin rakentamaa Octavia-efektiä, jossa säröefekti ja yläoktaaveri tuottavat hyvin erikoisia soundeja, sekä alun perin Leslie-simulaatioksi tarkoitettua Uni-Vibe-pedaalia.

Oikean Octavia-efektin saa vain Roger Mayerilta, mutta Joyo JF-12 Voodoo Octave -tuplapedaali tarjoaa hyvin edullisen vaihtoehdon.

Korgilta saa nykyään NuVibe-nimeä kantavan Uni-Vibe-uusintapainoksen, mutta pedaali on melko kallis hankinta. Voodoo Labin Micro Vibe on jo hieman edullisempi, mutta silti laadukas ratkaisu.

Uni-Vibe-tyylisiä soundeja voi simuloida myös phaser-efektillä. Bossin PH-3 on nykyaikainen phaser-pedaali monipuolisilla ominaisuuksilla, kun taas Mooerilta saa hyvin edullisen phaserin.

Esimerkkipätkässä ketjutin miksausvaiheessa kaksi phaser-plugaria audiosekvensserissä:

Tässä vielä LINKKI Kimmo Aroluoman erinomaiselle jutulle Hendrixin signaaliketjusta, sekä toinen LINKKI pro-luokan Hendrix-pedaalilaudan testille.

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – body beauty 1

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – beauty shot 2

Jos haluaa soittaa kitaraa täysin autenttisesti Hendrixin hengessä, pitää hankkia itselleen vasenkätisten Strato, vaihtaa (tai kääntää) kitaran satula oikeankätiseksi ja soittaa sitä kitaraa sitten väärinpäin. Lopputulos on autenttinen, mutta samalla ergonomialta ongelmallinen, koska esimerkiksi säätimet ovat huonolla paikalla.

Uudelta Fender Jimi Hendrix Stratocasterilla saa vasenkätisen viritinlavan tuomaa (hieman) erilaista soittotuntumaa, sekä käännettyjen mikrofonien tuomaa (hieman) erilaista perussoundia oikeankätisen kitaran ergonomialla.

Fenderin Hendrix-malli on todella hyvä Strato, jolla voi soittaa myös muuta musiikkia kuin vain Hendrixiä, mutta Hendrix onnistuu kyllä erityisen hyvin.

Nyt pitäisi ”vain” olla mestarin pitkät sormet ja Hendrixin idearikkautta…

****

Fender Jimi Hendrix Stratocaster

hinta-arvio noin 950 €

Lisätiedot: Fender

Kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

+ muusikkoystävällinen hinta

+ työnjälki

+ American Vintage -mikkisetti

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– tehtaan säädöt

Fender Jimi Hendrix Stratocaster – flying

Review: Boss SY-300

When guitar synthesisers first came into being (at the beginning of the 1970s) they all were fully analogue and used the actual guitar signal as the raw material of their output. The guitar’s output was fed into a chain of different effects, including distortion, octaving, filters and modulation, to make the sound resemble that of an analogue synth.

Many old guitar synths sound great, but they require a very clean playing technique to track cleanly, and almost all of the devices were purely monophonic (meaning: no chords).

Roland’s GK-pickup – as well as the MIDI standard – changed all that drastically:

Thanks to the GK-pickup it was (and still is) possible to make use of chords, bends and double stops, and incorporate them all in your synth performance. The GK system also makes it easy to trigger rack synths, software synths or samplers using your guitar, turning the instrument into a full-blown orchestra.

The brand-new Boss SY-300 (street price in Finland approx. 720 €) returns to the original idea of the guitar synth, but takes advantage of the huge advances that have been made in digital technology recently. Boss say the SY-300 tracks quickly and accurately, while delivering huge and fat sounds with lots of scope for editing. But the best thing about it is: The synth is polyphonic and works straight off the regular guitar signal.

****

sy_300_top_gal

The Boss SY-300 is a chunky piece of gear and looks like a compact multi-effects unit. The external power supply unit is included in the price.

You can assign the synth’s four footswitches to different functions, but in the factory default they work as follows:

The switch on the far left is the On/Off-switch (well, actually the bypass). CTL 1 is used to change a predetermined parameter in the chosen patch (like vibrato or modulation). The last two switches (CTL 2 and CTL 3) take over patch changing duties; step on them both, and you’ll switch on the built-in digital tuner.

As we are talking about a fully featured digital piece of equipment, the amount of editable parameters is quite staggering. Luckily, the graphics-based user interface in the Boss SY-300 is well-designed, making it fairly easy to programme the synthesiser using the controller knobs beneath the display, and the navigation buttons to the right of it.

****

sy_300_back_gal

The SY-300’s well-spec’ed back panel will not leave you wanting:

Placed next to the guitar input are the phone jacks for the guitar synth’s external effects loop. The Ground/Lift-switch makes it safe and easy to break any hum-inducing earth loop. Boss even included two sets of stereo outputs in their synth. The Main Output could be sent to your onstage amplifiers, for example, while the Sub Output feed could be connected to the FOH console. The Main Output’s left output also doubles as a headphones jack.

It’s also easy to integrate the Boss guitar synth into any MIDI-setup, thanks to its two MIDI-ports. The jack labelled EXP/CTL 4,5 is for use with additional (optional) footswitches and/or expression pedals. The SY-300 is compatible with EV-5- and FS-7-pedals, as well as the FS-5U- and FS-6-footswitch units.

The Boss SY-300 can also be utilised as a versatile external soundcard, with the synth offer four different USB Audio-modes for just this purpose, like the nifty Re-Synth-mode, which works in the same way as reamping. The unit also sends and receives MIDI-data using USB. You can also edit patches, load new ones or share your settings with other SY-300 users with the free Boss Tone Studio software (Win/Mac OS).

****

Boss SY-300 signaalitie

The above graphics show you the internal architecture and the signal path of the Boss SY-300. Each patch (Preset: 70; User: 99) can use up to three oscillators as sound sources (OSC1-OSC3). Each oscillator comes with a number of different waveforms to choose from (from saw to PWM, and beyond), as well as its own set of dedicated filters, LFOs and ADSR-envelope modules. A good indication of the SY-300’s versatility lies in the fact that exact placement of the oscillators in the signal path can be changed. You could have two oscillators running in parallel, with the third one placed behind the pair in series. Furthermore, the Sequencer feature makes it possible to use each oscillator as a 16-step sequencer, turning each note you play into a rhythmic and melodic pattern.

But there’s still more to come:

Boss’ new guitar synth also comes with four FX modules, each offering a very wide selection of different pro-quality effects. Depending on the chosen oscillator routing, the signal routing of the FX modules can also be changed by the user.

****

sy_300_angle_1_gal

The new Boss SY-300 is a very user-friendly device, but due to its versatility – as well as the huge amount of editable parameters – you should take some time to read the user manual, before trying to programme your own patches. Especially if you’re new to the subject of synthesis, you shouldn’t be disappointed if it takes a little time, before your creations sound the way you intended.

I’m old enough to have learned synthesiser programming in the age of polyphonic analogue synths and the Yamaha DX7, which meant I felt right at home with the SY-300.

A good test of any user interface is trying to create something completely from scratch. I chose to use the Boss synth to come up with a slightly Eastern-influenced patch, that uses two oscillators in series to produce a sitar-style twangy tone, with the third oscillator assigned to produce shimmering overtones.

The resulting patch sounds like this (a single guitar synth track, plus three tracks of Roland HandSonic-percussion):

This clip gives you some idea of the types of patches included in the factory settings:

I also recorded a demo track that uses the Boss SY-300 for everything, except for the drum tracks:

****

Boss SY-300

Boss’ new guitar synth is a fantastic piece of gear, if you’re a fan of real synthesiser sounds.

The SY-300 locks on to your guitar signal very well and it tracks like a dream, staying true to both the dynamic, as well as the melodic and harmonic content of your playing.

The SY-300 isn’t meant to replace Roland’s GK-/GR-products – if you’re after realistic-sounding, multitimbral sounds, using a GK-pickup is still the easiest and best option. The Boss SY-300 is meant as a fantastic choice if you’re looking for a genuine guitar synth – in the original sense of the term. You will get huge and fat synthesiser sounds, seasoned with great effects, from the SY-300, not pianos, violins or trumpets.

****

Boss SY-300

Street price in Finland approximately 720 €

Contact: Roland

****

Pros:

+ graphic user interface

+ polyphonic

+ three OSC-modules

+ four FX-modules

+ external effects loop

+ sound

+ USB-soundcard

Uutuuskitarat +++ New models out +++ Yamaha Revstar

revstar logo_ol

Yamaha on eilen esitellyt uuden sähkökitara-mallistonsa – Yamaha Revstar.

Tässä otteita F-Musiikin (Yamahan maahantuoja Suomessa) lehdistötiedotteesta:

Löydä uusi puoli itsestäsi!

Yamaha Revstar -mallistoa suunniteltaessa haettiin inspiraatiota Lontoon ja Tokion katupyöristä.

Toteutuksessa hyödynnettiin Japanilaista insinööri- ja käsityötaitoa yhdistettynä Yamahan 50-vuotiseen perinteeseen kitaranrakentamisessa. Jokainen yksityiskohta kaikissa Revstar-malleissa on tarkkaan harkittu antamaan kullekin kitaramallille oman persoonallisen luonteensa.

Tämä on Revstar – uusi kumppanisi!

Mallisto:

RS320 in Black Steel, Red Copper or Stock Yellow high gloss finish (katuhinta noin 450 €)

RS420 in Black Steel, Fired Red or Factory Blue high gloss finish (katuhinta noin 550 €)

RS502 in Shop Black or Billet Green steel wool finish (katuhinta noin 670 €)

RS502T in Bowden Green high gloss finish (katuhinta noin 775 €)

RS620 in Brick Burst or Burnt Charcoal steel wool finish (katuhinta noin 890 €)

RS720B in Ash Grey or Wall Fade steel wool finish with licensed Bigsby (katuhinta noin 1.100 €)

RS820CR in Rusty Rat or Steel Rust steel wool finish (katuhinta noin 1.100 €)

RSP20CR in Brushed Black or Rusty Rat steel wool finish – Made in Japan (katuhinta noin 1.700 €)

Revstar: Tärkeät ominaisuudet

* Ensimmäinen täysin uusi Yamaha sähkökitaramallisto 20:een vuoteen

* 8 persoonallista mallia yksilöllisillä ominaisuuksilla

* Rouhea teollinen viimeistely

* Livenä testattu tekniikka

* Yksilölliset mikrofonit

* Huippumiellyttävä soitettavuus

Yamaha Revstar – complete lineup

Yahama Guitars have introduced their brand-new Revstar Series of solidbody electric guitars yesterday.

The Revstar Series, which was over three years in the making, encompasses eight different models – from the affordable RS320 (street price in Finland approx. 450 €) to the pukka Made-in-Japan RSP20CR (1,700 €).

Finnish distribution: F-Musiikki

Testipenkissä: Boss SY-300

Ensimmäiset kitarasynat (1970-luvun alussa) olivat täysin analogisia ja käyttivät kitaran omaa ääntä soundin perusteena. Kitarasignaali vietiin läpi pitkän muokkausketjun, jossa oli eri särö-, oktaaveri-, filtteri- ja modulaatiovaiheita, joiden kautta kitaran ääni muuttui analogisynan kaltaiseksi.

Vanhoissa kitarasynoissa oli kyllä paljon hienoja soundeja, mutta ne vaativat soittajalta todella tarkkaa soittotekniikkaa, ja tämän lisäksi monet toimi vain monofonisella kitarasignaalilla (ei sointuja).

Rolandin kehittämä GK-mikrofoni muutti (MIDI-standardin lisäksi) nämä asetelmat sitten täydellisesti:

GK-mikin ansiosta oli (ja on edelleen) mahdollista käyttää myös sointuja, sekä sähkökitaran laajaa valikoimaa eri soittotekniikkoja. GK-järjestelmä mahdollistaa myös räkkisynojen, softasynojen ja samplerien soittamista kitaralla. Sähkökitarasta tuli kokonainen orkesteri.

Upouusi Boss SY-300 (katuhinta noin 720 €) tuo alkuperäisen idean kitarasynasta takaisin, mutta digitaalisen nykyteknologian saavutuksilla höystettynä. SY-300:lle luvataan erittäin tarkkaa ja nopeata triggausta, todella isoa soundia, laajoja mahdollisuuksia muokkaukseen – ja mitä parasta: syna toimii tavallisella kitarasignaalilla.

****

sy_300_top_gal

Kestävänoloinen Boss SY-300 näyttää kompaktilta multiefektiltä, ja se saa käyttövirtansa ulkoiselta virtalähteeltä (kuuluu hintaan).

Kitarasynan neljää jalkakytkintä voi käyttää erilaisien toimintojen ohjaamiseen, mutta peruskäytössä ne toimivat näin:

Vasen kytkin on On/Off-kytkin (tai oikeastaan bypass-kytkin). CTL 1 -jalkakytkimellä voi polkaista valitussa patchissa etukäteen määriteltyä parametrimuutosta päälle (esim. vibratoa tai filtteriä). Viimeisellä kahdella kytkimellä (CTL 2 ja CTL 3) vaihdetaan patchista toiseen, ja niillä saa myös SY-300:n viritysmittarin päälle.

Koska kyseessä on erittäin hyvin speksattu digitaalilaite, muokattavien parametrien määrä on aika iso. Onneksi Boss SY-300:n graafinen käyttöliittymä on erittäin onnistunut, ja synan ohjelmointi näytön alle sijoitetuilla säätimillä ja oikeanpuolisella navigointiosastolla sujuu vaivattomasti.

****

sy_300_back_gal

SY-300:n takapaneelin runsas liitinvalikoima ei todellakaan jätä toivomiseen varaa:

Kitaratulon vieressä näkyy kitarasynan efektilenkin Thru- ja Return-liittimet. Ground/Lift-kytkimellä pystyy katkaisemaan turvallisesti mahdollisen maalenkin aiheuttaen brummin. Bossin uutuuslaite tarjoaa peräti kaksi stereolähtöä. Päälähdön (Main Output) signaalia voi esimerkiksi kytkeä livekäytössä kitaravahvistimiin, samalla kun Sub-lähdön signaali menee livemikserille. SY-300:aan voi kytkeä myös kuulokkeita suoraan päälähdön vasempaan jakkiin.

MIDI-porttien ansiosta Boss-syna toimii myös saumattomasti MIDI-järjestelmässä. EXP/CTL 4,5 -niminen jakki on tarkoitettu lisäkytkimiä tai ekspressiopedaaleja (saatavilla erikseen) varten. SY-300:n kanssa voi käyttää EV-5- ja FS-7-pedaaleja, sekä FS-5U- ja FS-6-jalkakytkimiä, eri parametrien ohjaamiseen.

SY-300 toimii myös monikäyttöisenä ulkoisena äänikorttina, ja kitarasyna tarjoaa tätä varten peräti neljä erilaista USB audio -tilaa, mm. Re-Synth-moodin, joka toimii samalla tavalla kuin re-amping. Kitarasyna myös lähettää ja vastaanottaa MIDI-dataa USB-portin kautta. Myös patchien ohjelmointi, lataaminen ja jakaminen hoituu USB:n kautta Boss Tone Studio -ohjelmalla (Win/Mac OS).

****

Boss SY-300 signaalitie

Yllä olevasta kuvasta näkyy Boss SY-300:n sisäinen arkkitehtuuri ja signaalitiet. Jokaisessa patchissa (Preset: 70; User: 99) voi käyttää maksimissaan kolmea oskillaattoria samanaikaisesti (OSC1-OSC3). Jokainen oskillaattori tarjoaa erittäin monipuolisen listan eri aaltomuotoja (sahalaidasta PWM:ään), sekä omat filtterit, LFO:t ja ADSR-moduulit. SY-300:n monipuolisuudesta kertoo myös, että oskillaattorien reititystä pystyy muuttamaan melko vapaasti, jolloin esimerkiksi osa signaalista voi kulkea rinnakaisten OSC-lohkojen sijasta myös sarjakytkennössä olevien oskillaattorien läpi. Sequencer-toiminnolla pystyy tämän lisäksi vielä muuttamaan tavallisen oskillaattorin 16-askeleen sekvensseriksi, joka tekee tulevasta signaalista tahdistettuja melodioita tai arpeggioita.

Mutta lysti ei vielä läheskään loppu tähän:

Bossin uudesta kitarasynasta löytyy nimittäin peräti neljä erillistä efektilohkoa, joiden efektivalikoima on hyvin kattava ja laadullisesti erinomainen. Myös efektilohkojen reititykseen pystyy vaikuttamaan tietyissä raameissa (OSC-lohkojen reitityksestä riippuen).

****

sy_300_angle_1_gal

Boss SY-300 on todella käyttäjäystävällinen laite, mutta tämän kitarasynan monipuolisuuden – ja tarjottujen muokkausmahdollisuuksien määrän – takia kitarasyna-untuvikolla menee varmasti jokunen tovi käyttöoppaan kanssa, sekä kokeilemalla, ennen kun patchien ohjelmointi tyhjästä onnistuu toivotulla tavalla.

Itse opin synojen ohjelmoinnin onneksi vielä silloin, kun analogisynat ja Yamaha DX7 kohtasivat, minkä ansiosta tulin heti hyvin toimeen SY-300:n kanssa.

Kokeilin Bossin käyttöliittymä kirjoittamalla kitarasynalle hiukan itämaisen patchin, jossa sitar-tyylinen twang syntyy kahden sarjakytkentäisen oskillaattorin keskenäisestä moduloinnista, samalla kun kolmas OSC-lohko tuottaa soundin ylä-äänet.

Tältä lopputulos kuulostaa (yksi kitararaita, sekä kolme Roland HandSonic -perkussioraitaa):

Täma klippi taas on pieni läpileikkaus Boss SY-300:n soundeista:

Äänitin myös demokappaleen, jossa – rumpuraitoja lukuun ottamatta – kaikki soundit on äänitetty kitarasynalla:

****

Boss SY-300

Omasta mielestäni Bossin uutukainen on todella mahtava laite aitojen, analogihenkisien synasoundien ystäville.

SY-300 on erittäin varmatoiminen ja salamannopeasti trakkaava kitarasyna, joka seuraa esimerkillisesti kitarasignaalin tonaalista ja dynaamista sisältöä, ja toimii myös loistavasti polyfonisella tulosignaalilla.

SY-300:n ei ole tarkoitus korvata Rolandin GK-/GR-perheen tuotteita – jos etsit realistisia, multitimbraaleja soundeja GK-mikrofonia käyttävä soitin on yhä se helpoin tie onneen. Boss SY-300 on sen sijaan oiva rinnakaistuote – kitarasyna, jossa painopiste sijoittuu nimenomaan sen mahtaville synasoundeille ja laadukkaille efekteille, eikä perinteisten soittimien korvaamiseen.

****

Boss SY-300

Katuhinta noin 720 €

Lisätiedot: Roland

****

Plussat:

+ onnistunut käyttöliittymä

+ polyfoninen

+ kolme OSC-lohkoa

+ neljä FX-lohkoa

+ ulkoinen efektilenkki

+ soundi

+ USB-äänikortti

F-Musiikista Line 6 -kitaratuotteiden maahantuoja

Line6Logo

Mallinnustekniikan edelläkävijäksi tunnetun Line 6:n maahantuonti on siirtänyt F-Musiikille.

Line 6 -tuotevalikoimaan kuuluvat niin mallintavat kitaravahvistimet, efektipedaalit ja POD-multiefektit, kuin myös – yhteistyössä Yamahan kanssa syntynyt – uusi mallintava Variax Standard -kitaramalli.

Variax Standard Guitar

Lisätiedot: F-Musiikki

****
Huom: Line 6:n langattomien vokaalijärjestelmien ja PA-tuotteiden jakelijana toimii vastedes Yamaha Europe.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑