Played by Antti Paranko.
Testipenkissä: PRS Studio
****
Viime vuoden puolella ilmestynyt PRS Studio -malli on firman jatkuvan kehityksen tämänhetkinen huipentuma. Tähän kitaraan sisältyy pitkä lista parannuksia monissa yksityiskohdisssa, sekä PRS:n uudet Narrowfield-humbuckerit.
****
Gibsonilla sana ”studio” viittaa tavallisesti ”standardia” edullisempaan versioon. PRS Guitarsin Studio-mallissa ei todellakaan ole kyse säästöversiosta, vaan nimi tulee tämän mallin monipuolisista soundimahdollisuuksista.
PRS Studio (DLX Musicin hinta 2.995 €) on liimakaulainen sähkökitara firman perinteisellä 25-tuumaisella (63,5 cm) mensuurilla. Pramea loimuvaahterakansi on jokaisessa Studiossa vakiona. Malli on saatavana usealla eri värityksellä, sekä PRS-vibratallalla tai firman wrapover-tallalla varustettuna.
Sekä kaula että rungon takaosa ovat ensiluokkaista mahonkia. Studiota valmistetaan kahdella uudella kaulaprofiililla: Pattern Neck on täyteläisempi vaihtoehto, kun taas Pattern Thin Neck on ohuempi.
Uusissa PRS Phase III -virittimissä on kielten lukitus, messingistä tehdyt tapit, sekä vintagea tiukemmin lapaan istuvat kaulukset.
Oletin, että virittimien puoliavoimiim koteloihin on päädytty painosyistä, mutta yhdessä firman You Tube -videossa Herra Smith kertoo, että tämä ratkaisu on valittu, koska ”se näyttää niin kivalta”.
PRS Studion vakiovarustukseen kuuluvat myös ruusupuisen otelaudan lintu-upotukset. Uusimmassa versiossa on kermanvaalea ulkoreuna ja pähkinäpuusta veistetty sisäosa.
Nauhatyö on testisoittimessa suorastaan esimerkkillistä.
Tältä näyttää Paul Reed Smith Guitarsin perinteinen liimaliitos sustainea lisäävällä, tukevalla kaulakorolla.
Firman rungon muotoilusta on tullut vuosien myötä klassikko.
Kitarafaneille tämä on suorastaan henkeäsalpaava näky – PRS:n kuuluisa ”feikki” reunalistoitus, jossa kannen reuna jätetään värjäämättä.
Viime vuosina PRS:n mikrofonivalikoima on käynyt läpi perusteellisen uudistusprosessin: tallamikrofoniksi on valittu PRS:n vintage-tyylinen 57/08-humbucker, joka on monien mielestä paras PRS-humbucker ikinä. 57/08:n metallikansi on harjattua alumiinia, ja pikanttina detaljina mikin mallitunnus on tallaversioissa aina päälaellaan.
Uusinta uutta on kaula- ja keskiasemaan asennettu Narrowfield-humbucker, joka on ihan uusi mikrofonityyppi omalla soundillaan. Narrowfieldissä on vintage-humbuckerin lähtöteho ja lämmin perusluonne, mutta kapeamman magneettisen ikkunan ansiosta erilainen preesensalueen rakenne ja hieman tuoreempi diskantti.
Tone-potikassa on nostokytkin, joka puolittaa yläasennossa tallahumbuckerin.
PRS:n vintage-tyylinen vibrato on itsekin legendaarinen parannus Leo Fenderin alkuperäisestä Strato-vibrasta.
Vibrablokki on valmistettu isosta messinkipalasta.
Tällaiselta testisoittimen elektroniikkalokero näyttää – ei ehkä siistein näkemäni PRS-kitara, mutta puupöly ei haittaa mitenkään kitaran toimivuutta.
Laadukas laukku kuuluu luonnollisesti PRS Studion hintaan.
****
Studion uusi Pattern-kaulaprofiili on itseasiassa PRS-kitaroiden alkuperäinen profiili sitä ajasta, kun PRS oli vielä pikkuinen custom-paja. Pattern Neck on lähellä vanhaa Wide Fat -profiilia, mutta aavistuksen verran lihaksikkaampi ja selvästi pyöreämpi. Wide Fat -kaulan hartiat on poistettu PRS:n uudesta Pattern Neckistä.
Studio-mallin soittettavuutta ja ergonomiaa voi kuvailla yhdellä sanalla – ensiluokkainen. Kitara on kevyt, ja sen ohut – ja yläsarvella varustettu – runko roikkuu tasapainoisesti hihnassa, vaikka kaulaliitos on vasta 20:n nauhan kohdalla.
Neljällä jousella varustettu PRS-vibra toimii hyvin jouhevasti ja tarkasti, ja se palaa käytön jälkeen nätisti nolla-asentoonsa ilman vireongelmia.
Akustisesti soitettuna PRS Studio soi kuin tyyppillinen PRS – Gibson-tyylinen perusluonne, mutta hieman kuivemmalla ja tiukemmalla atakilla. Kuulas, mutta lämmin karakteeri, sekä pitkä sustain ovat tasaisesti läsnä koko kitarassa.
Narrowfield-mikrofonit ovat erittäin mielenkiintoinen uutuus. Ne eivät yritäkään olla häriövapaita, Strato-tyylisiä mikrofoneja. Sen sijaan Narrowfieldistä saa loistavia solakkaampia humbucker-soundeja, jotka todellakin toimivat loistavasti kolmen mikrofonin kattauksessa. Etenkin viisipykäläisen vipukytkimen väliasennoissa eron tavallisien ja NF-humbuckereiden välillä on helppo havaita.
Hyvin maltillisella teholla toimiva PRS 57/08 -humbucker sopii tähän settiin täydellisesti, koska senkin sointi on dynaaminen ja hienostuneen raikas. Splitattuna 57/08:sta saa irti jopa melko uskottavia Fender-kaltaisia soundeja.
Seuraavissa esimerkeissä soitan kytkimen asennot läpi kaulamikistä ensin puolitettuun tallamikrofoniin. Lopuksi tulevat vielä ne kaksi asentoa, joissa tallahumbuckeri on kytketty täysille:
****
Kolmetuhatta euroa on aika paljon rahaa yhdestä sähkökitarasta. PRS Studio on kuitenkin täysin hintansa arvoinen: soitin on valmistettu parhaista osista suurella huolella. Lopputulos on mielestäni yksi parhaimmista, sarjatuotannossa valmistettavista kitaroista. Soitettavuus on ensiluokkainen, ja uusien mikrofonien ansiosta tämä PRS on monipuolisuudessaan ihan omaa luokkaansa.
****
PRS Guitars Studio
DLX Musicin hinta: 2.995 €
Maahantuoja: EM Nordic
Kiitos DLX Music Helsingille testikitaran lainaamisesta!
Plussat:
• laatu
• työnjälki
• soitettavuus
• vibran toiminta
• soundi
• monipuolisuus
Miinukset:
• hieman puupölyä testiyksilön elektroniikkalokerossa
****
Epiphone esittelee kolme uutta Pro-versiota
Epiphonen kolme uutta Pro-versiota vievät firman klassikkomalleja entisestäkin lähempää alkuperäisiä Gibson-soittimia:
Epiphone Thunderbird Classic-IV Pro -bassossa on kaula-läpi-rungon rakenne mahongista ja pähkinäpuusta. Mikrofonit tulevat Gibson USA:lta – ne ovat aidot Gibson TB-Plus -humbuckerit keraamisilla magneeteilla.
****
Epiphone G-400 Pro -malli komeilee Epiphone Alnico Classic Pro -humbuckereilla, joita voi volume-potikoihin piilotetuilla nostokytkimillä puolittaa. Kirsikanpunainen G-400 Pro on saatavilla myös vasenkätisenä.
****
Näyttävillä loimuvaahteraviilulla koristeltu Epiphone Les Paul Standard Plustop Pro taas on varustettu puolitettavilla Epiphone ProBucker-2 ja ProBucker-3 -humbuckereilla. Oikeankätisille kitaristeille on tarjolla viisi värivaihtoehtoa, kun taas vasenkätisen soittajan on tyydyttävä Heritage Cherry Sunburst -väritykseen.
****
Boss TU-10 – kätevä klipsiviritysmittari
Uusi Boss TU-10 (31 €) on kätevä kromaattinen viritysmittari klipsikiinnityksellä. Klipsiviritysmittari laitetaan tavallisesti kitaran, basson, mandoliinin, ukulelen tai banjon lapaan, josta mittari poimii kielen värähtelyt nopeasti ja tarkasti.
Boss TU-10 on saatavilla viidessä eri värissä, ja se toimii CR2032-nappiparistolla.
Klipsivirittimillä on kaksi etua – virittämiseen ei tarvitse kitarajohtoa, eikä akustisen soittimen virittämisessä mahdollinen taustamelu häiritse virittimen toimintaa.
Boss-mittaria on helppo käyttää: laitteen päällä olevalla virtakytkimellä vaihdetaan myös värillisestä näytöstä mustavalkoiseen tilaan, sekä kytketään haluttaessa näytön taustavalaistus pois päältä.
TU-10:n kääntöpuolella olevilla nappeilla mittarimoodia, muutetaan virittimen referenssitaajuutta (a’ = 436 – 445 Hz). Valittavissa on myös tavallisen kromaattisen virityksen sijaan Flat-moodi (1 – 5 puolisävelaskelta).
Muista Boss-virittimistä tuttu, ja erittäin kätevä Accu-Pitch-näyttömoodi ilmaisee oikean sävelkorkeuden saavuttamisen tavallisen neulamaisen mittarin lisäksi ”taputtamalla” kerran – yksi linja lähtee kummastakin reunasta keskeä kohti – samaan aikaan kun näyttö vaihtaa lyhyesti väriään.
Stream-näyttömoodissa on käytössä virtuaalineulan sijaan stroboskooppi-tyylisiä liikkuvia palkkeja. Jos vire on liian matala, siniset alueet liikkuvat oikealta vasemmalle ja vastaavasti toiseen suuntaan, jos vire on liian korkea. Liikkeen nopeus ilmaisee, kuinka suuri ero kielen ja tavoitettun vireen välillä on. Mitä hitaampi pyörimisliike on, sitä lähempänä kieli on oikeaa virettä.
Kun liike pysähtyy ja yhden punaisen nuolen sijaan näytön alareunaan ilmestyvat kaksi sinistä nuolta, kieli on vireessä.
****
Kokeilin TU-10:tä laajan soitinvalikoiman kanssa – ryhmään kuuluivat kitaroiden ja bassojen lisäksi myös mandoliini, sähkökontrabasso ja ukulele. Boss-klipsi toimi kaikkien kanssa nopeasti ja luotettavasti.
Voin vain suositella…
Ajakiri Kitarr – uus number on ilmunud!
Something for the Estonian-speaking fans of all things guitar.
Check out Ajakiri Kitarr’s website HERE!
Review: Yamaha CPX1000 + APX1200
Yamaha’s CPX- ja APX-lines have received new additions recently in the form of Chinese-made top models carrying the model numbers of 1000 and 1200, respectively.
Kitarablogi picked up a Mini-Jumbo-bodied CPX1000…
…as well as a shallow-bodied APX1200.
****
Yamaha’s CPX-series – which is also known as the Compass-series – originally was designed to appeal to the Country fraternity in the States. As a result of the APX-range’s success in the 1990s many Country pickers got in touch with the company, and asked for a larger, showier sister model, equipped with the same pickup and preamp, but featuring a fatter neck profile. And Yamaha duly obliged…
The brand-new CPX1000 (current rrp in Finland: 869 €, available in limited numbers) sure is a pretty thing: The solid spruce top is finished in a fetching Brown Sunburst, with the same deep shading applied to the back which is made from laminated flame maple. The nato neck sports a bound rosewood fretboard.
The headstock is inlaid with a compass, as a reference to the name of the series.
The gold-coloured, sealed tuners are of very decent quality and complement the guitar’s great looks nicely.
The inlay work and fretting have been executed to Yamaha’s customary high standards.
This clean and crisp workmanship is carried on throughout the whole guitar – look and the top binding or the intricate soundhole rosette for further proof.
The bridge on the CPX1000 is rosewood dyied black. Note the fine bear claw -grain on the spruce top.
Clean workmanship is evident inside the Yamaha’s soundbox as well.
I don’t care if this is laminated flame maple, or not. It’s gorgeous in my book in any case…
This guitar comes with Yamaha’s SRT-System 63 preamp, which allows you to blend between the dry piezo tone and three virtual studio microphones. The Focus/Wide-switch lets you choose between a close-miked sound and a counterpart with a bit more virtual room in the mix. The preamp is also equipped with a digital tuner and an automatic feedback defeater (A.F.R.).
The SRT-system runs on two AA-sized batteries.
****
The Yamaha APX1200 (currently available at a special price of 999 € from F-Musiikki, limited quantities) is the new top dog, the ultimate APX-guitar. The APX-range had been developed as an unabashed electro-acoustic guitar for the electric guitarist. The models all sport shallow bodies – for comfort and feedback protection – as well as more electric-style neck profiles.
In the APX1200’s case the whole guitar is made from solid woods – spruce for the top and Indian rosewood for the back and sides.
The headstock is bound and features a front-facing made of rosewood.
The tuners on the APX1200 are the same, nice models as on the CPX, but this time the tuner buttons have been fashioned from an ebony-style plastic material.
The luscious ebony fingerboard with its gorgeous pearl and abalone inlays leaves you in no doubt about this guitar’s top-of-the-line pedigree.
The stuck-on, self-healing plastic rosette is the only feature of the APX-line that has long since divided the guitar playing masses. Some say it’s a practical and modern addition to a contemporary guitar, others think it’s butt-ugly – you make up your mind.
The APX-bridge looks quite similar to the CPX’s model.
An extremely clean interior speaks volumes of Yamaha’s stringent quality control.
The APX1200 is equipped with the same Yamaha SRT-system.
As befits the top model, the APX1200 is sold in its own soft case.
****
The differences between the CPX1000 and APX1200 in feel and sound – both acoustic and amplified – are quite clear.
The neck profile on the CPX is a rounded, C-shaped affair, with a tiny whiff of a V-style spine. The neck is also finished in high-gloss lacquer, which gives the guitar a traditional steel-string feel.
APX’s neck profile is a noticeably flatter, more angular D. This type of profile – as well as the satin finish – make an electric guitarist feel right at home. The shallow body also makes it easier to adjust to the APX1200 when switching from a solid-body electric.
In the acoustic stakes the CPX1000 clearly gets the upper hand over the APX1200, thanks to its more voluminous body. Despite the laminated back and sides the Compass-model sounds warmer and deeper than the APX, with plenty more volume on offer.
Fingerpickers will also like the CPX better, due to its more airy string-spacing at the bridge – 57 mm (E–e) on the CPX as opposed to the APX’s narrower 53 mm.
The APX1200, on the other hand, takes to powerful strumming in a loud Rock-context like a duck to water. This guitar has a very punchy attack, and thanks to its slightly thinner bottom end the overall sound stays transparent and fresh. The mid-range, on the other hand, is juicier on the APX, no doubt thanks to its solid rosewood back and sides. The CPX’s laminated flame maple dishes out a slightly drier tone.
Yamaha’s SRT-system works great. The virtual microphones manage to do away completely with annoying piezo-quackiness and one-dimensional, lifeless tone, in favour of of a signal very much like the genuine, miked-up tone of the guitar chosen. Check out the YouTube-video at the end of this review for the direct injected sound of both guitars’ SRT-systems.
This is what the models sound like recorded acoustically:
In my opinion both Yamahas represent excellent value-for-money. The choice between models depends on what you plan to use the guitar for.
If you’re into Folk, Jazz, Country, acoustic Blues or other unplugged-styles of music, which call for dynamic and traditional acoustic guitar tones, the warmer and fuller tone of the CPX1000 might be your safer bet.
If, on the other hand, you’re after the perfect guitar for acoustic outings in a Rock- or Alternative-context, where the guitar has to survive in a crossfire of stage monitors and guitar stacks, the APX1200 will come up trumps with its smaller body and punchy sound.
****
Yamaha CPX ja APX electro-acoustic guitars
Maahantuoja: F-Musiikki
****
CPX1000
Current price in Finland 869 €
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ acoustic sound
+ SRT-preamp
Cons:
– laminated back and sides
****
APX1200
Current special price 999 € at F-Musiikki
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ acoustic sound
+ SRT-preamp
Cons:
– limited acoustic volume
****
Uutuudet: Gibsonilta tribuutteja 1970-luvulle
Gibson jatkaa menneiden vuosikymmenien juhlimista edullisilla erikoismalleilla. Uusinta ovat 1970-luvun tribuutteja, joita on saatavilla peräti kolmena kappaleena.
Les Paul Studio ’70s Tribute -mallissa on mahongista ja vaahterasta veistetty runko ilman reunalistoituksia. Sekä kaula että otelauta ovat vaahteraa, viimeksi mainitun tapauksessa kyse on lämpökäsiteltystä puusta.
1970-luvun tavoin viritinlapa on huomattavasti isompi kuin 1950-luvun (ja nykypäivänkin) malleissa yleensä. Kaulaprofiilikin on teeman mukainen – kaula alkaa hyvin kapeana ja ohuina satulan kohdalla, mutta kasvaa nopeasti paksuutta ja leveyttä matkalla runkoa kohti.
SG Special ’70s Tribute on SG-malliston vastine Les Paul ’70s Tribute -kitaralle. Tässäkin mallissa sekä kaulaa että otelautaa on veistetty vaahterasta.
SG ’70s -tribuutissa käytetään samaa kapeaa kaulaprofiilia kuin Les Paulissa. Kaulaprofiilin lisäksi myös SG:n pienet neliskulmaiset otemerkit on lainattu suoraan 1970-luvun SG-kitaroista.
Vaikka Firebird Studio ’70s Tribute -mallissa käytetään reverse-tyylistä mahonkirunkoa, tämän kitaran vaahterakaula on liitetty runkoon liimaamalla, kun taas vanha klassikko oli kaula-läpi-rungon malli.
Kaikkiin kolmeen malliin on asennettu upouudet minihumbuckerit. Niiden ulkonäkö on hyvin lähellä 70-luvun alkuperäisiä mikrofonia, mutta uusissa malleissa käytetään mikrofonikuorien alla veitsenterän tyylisiä pitkiä magneetteja. Alkuperäisissä 70-luvun minihumbuckereissa taas oli keloissa vain napapaloja ja magneetti itse oli kiinnitetty kelojen alle.
Uusille Dual Blade Alnico II -humbuckerille luvataan mehukas ja dynaaminen soundi, jossa on enemmän kirkkautta kuin tavallisissa humbucker-mikrofoneissa.
****
Lisätiedot: Into-Luthman
Testipenkissä: Yamaha CPX1000 + APX1200
Yamahan CPX- ja APX-sarjoihin on hiljattain lisätty uusia, Kiinassa valmistettuja huippumalleja, joiden mallitunnukset ovat 1000 ja 1200.
Kitarablogi testasi Mini-Jumbo-koppaisen CPX1000-kitaran…
…sekä matalakoppaisen APX1200-mallin.
****
CPX-kitaroita – joita tunnetaan myös Compass-nimellä – kehiteltiin aikoinaan yhdysvaltalaisille Country-soittajille sopiviksi. APX-sarjan 1990-luvun menestyksen myötä monet kitaristit ottivat yhteyttä Yamahaan. He toivoivat isommalla kopalla ja hieman tuhdimmalla kaulalla varustettua kitaraa, johon oli asennettu APX:n laadukas mikrofonisysteemi.
Uusi CPX1000-kitara (suositushinta 869 €, rajoitettu erä) on komea ilmestys: Brown Sunburst -värinen, kokopuinen kuusikansi on yhdistetty loimuvaahterasivuihin ja -pohjaan. Nato-mahonkisessa kaulassa on reunalistoitettu otelauta palisanterista.
Compass-sarjaan viittaen viritinlavan etupuoleen on upotettu kaunis kompassiruusu.
Kullanväriset, suljetut virittimet toimivat jouhevasti ja sopivat väriltään kitaran prameaan ulkonäköön kuin nakutettu.
Sekä nauhoitus että otelaudan upotukset edustavat Yamahan tunnuksenomaista korkeaa työnlaatua.
Lisää siistiä työtä löytyy reunalistoituksesta, kaikuaukon rosetista ja läpinäkyvästä plektrasuojasta.
Tässä on CPX1000:n mustaksi värjätty palisanteritalla. Tässä kuvassa näkee hyvin kannen bear claw -kuvioinnin, josta monet kitaristi tällä hetkellä näyttävät tykkäävän. Se on loimuvaahteran tai -koivun kaltainen, kasvun aikana tapahtuva ilmiö, jonka syykuviot muistuttavat karhun puuhun jättämiä raapimisjälkiä – tämän takia siis bear claw -nimitys (= karhunkynsi).
Yamahan esimerkkillinen siisteys vallitsee myös CPX1000:n kopan sisällä.
Kopan reunoihin, sekä pohjaan valmistukseen on käytetty erittäin kaunista vaneria loimuvaahterasta.
Kitaraan on asennettu firman omaa mallintava SRT-System 63 -etuvahvistinta. Suoran pietsosignaalin sijaan voi valita kolmesta eri mallinnetusta mikrofonista, joiden virtuaalista etäisyyttä kitaraan voi muuttaa lähimikkitetystä (Focus) kauemmaksi poimitettuun soundiin (Wide). Lisäksi on tarjolla myös sisäinen viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).
SRT-etunen toimii kahdella AA-paristoilla.
****
Yamaha APX1200 (F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 €, rajoitettu erä) on tämän hetken ultimatiivinen APX-kitara. APX-sarja luotiin taannoin sähkökitaristin elektroakustiseksi kitaraksi, jolla on hieman pienempi kaulaprofiilli ja huomattavasti matalampi koppa kuin perinteisessä Dreadnought-mallissa.
APX:n tapauksessa koko koppa on kokopuusta – tässä käytetään kuusikannen lisäksi intialaista palisanteria.
Viritinlapa on reunalistoitettu ja päälystetty palisanteriviilulla.
APX1200:n virittimet ovat samaa mallia kuin CPX:ssä – nupit ovat tässä vaan keinotekoisesta eebenpuusta.
Upeat otemerkit helmiäisistä ja kuvankaunis eebenpuinen otelauta tekevät heti selväksi, että tämä on APX-malliston huippumalli.
Kanteen liimattu korkea rosetti naarmuttamattomasta muovista on jakanut mielipiteitä niin kauan, kun APX-sarja on ollut olemassa. Joidenkin mielestä se on oiva keksintö, ja nykyaikaisen kaunis lisäys, toisten mielestä taas muovirengas pilaa kitaran ulkonäön täysin.
APX:n talla näyttää lähes samalta kuin CPX:n vastineessa.
Sama siisteys myös tässä palisanterikopassa…
APX1200:kin on asennettu Yamahan SRT-etuvahvistin.
Sarjan parhaan mallin hintaan kuuluu myös kätevä laukku, joka on kovan laukun ja topatun pussin risteytys.
****
Soitettavuudessa, sekä akustisessa ja vahvistetussa soundissa on selkeät erot CPX1000:n ja APX1200:n välillä.
CPX:n kaulaprofiili on pyöreä ja keskipaksu ”C”, jossa on mukana aavistus V-tyylisestä selkärangasta. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä lakalla. Tästä syntyy mukavasti perinteinen teräskielisen tuntuma.
APX:n kaulaprofiili taas on huomattavasti matalampi, harteikas ”D”. Tällainen profiili ja kaulan mattapintainen viimeistely antaa vannotulle sähkökitaristille ystävällisemmän vaikutelman APX1200:sta. Myös mallin pienempi koppa helpottaa lavalla akustisen ja lankkukitaran välisia vaihtoja.
Täysin akustisesti CPX1000 ohittaa APX1200-mallin, isomman koppansa ansiosta. Compass-mallin soundi on lämpimämpi ja syvempi, ja kitarasta lähtee yksinkertaisesti myös enemmän ääntä.
Myös näppäily on CPX:ssä mukavampi, koska E-kielten välinen etäisyys on tässä mallissa 57 mm, kun taas APX:ssä kielietäisyys on neljä milliä kapeampi (53 mm).
APX1200 on sen sijaan kuin luotu plektrasoittoon Rock-ympäristössä. Tästä kitarasta lähtee hyvin täsmällinen atakki ja ääni on ohuemman alarekisterin ansiosta hyvin selkeä. Keskiäänet taas ovat – kokopuisen palisanterikopan ansiosta – hieman mehukkaampia kuin CPX:n kuivempi vaahteraääni.
APX:n pienempi koppa ei ole feedback-ulinalle niin herkkä kuin isompi CPX, mikä voi olla lavalla hyvinkin toivottu ominaisuus.
Yamahan SRT-mikkisysteemi toimii loistavasti, ja se pitää perinteisistä pietsosysteemeistä tuttua soundin latteutta ja atakin nahksahtelua tehokkasti loitolla. You Tube -videon (jutun lopussa) olen äänittänyt suoralla linjasoittolla, joissa molemissa kompikitarassa oli käytössä virtuaalimikrofoni yksi Wide-mikityksessa, ja soolokitaroissa mikrofoni kaksi Focus-mikityksellä.
Tältä kitarat kuulostavat akustisesti:
Mielestäni molemmat Yamahat ovat hyvin laadukkaita elektroakustisia kitaroita, ja valinta niiden välissä riippuu suurilta osin musiikkityylistä ja käyttötarkoituksesta.
Jos kyseessä on Folk, Jazz, Country, akustinen Blues tai muu sellainen Unplugged-tyylinen kokoonpano, jossa soitetaan paljon muitakin akustisia soittimia maltillisella volyymillä ja paljon soittodynamiikka käyttäen, on CPX1000:n ”akustisempi” luonne ja lämpimämpi soundi ehkä parempi valinta.
Jos taas hakusessa on Rock- tai Alternative-bändin laulajan komppikitara, joka täyttyy elää kovan monitoroinnin ja kitarastäkkien ristitulessa, on pienikoppainen ja täsmällistä soundia omaava APX1200 kuin omassa elementissään.
****
Yamaha CPX- ja APX-elektroakustiset kitarat
Maahantuoja: F-Musiikki
****
CPX1000
suositushinta 869 €, rajoitettu erä
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ SRT-järjestelmä
Miinukset:
– sivut ja pohja vanerista
****
APX1200
F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 € (sh. 1.395 €), rajoitettu erä
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ SRT-järjestelmä
Miinukset:
– akustinen volyymi
****

























































